Muutoksen odotusta
Mikko Ketola & Matti Myllykoski
n Alkuvuoden 2013 merkittävin uskon- toaiheinen uutinen oli paavin ero ja uu- den paavin valinta. Kuva uudesta ja van- hasta paavista rukoilemassa alttarin ää- ressä vierekkäin on pysäyttävä, lähes kä- sittämätön näky. Koska on todennäköis- tä, ettäBenedictus XVI:nero loi suosi- tuksen seuraaville paaveille, on mahdol- lista, että joskus tulevaisuudessa olisi yhtä aikaa elossa kaksi tai ehkä useam- pikin emerituspaavi. Silloin heitä riittäisi ryhmäkuvaan saakka. Eläkepaavin mah- dollista vaikutusta seuraajaansa tai kato- lilaisiin yleensä voi spekuloida monella tavalla.
Uusi paaviFranciscus Ion monen historiallisen ensi kerran summa ja tie- tenkin vielä enemmän. Hän on ensim- mäinen, joka valitsi nimen Franciscus.
Hän on ensimmäinen paavi Latinalaises- ta Amerikasta, mutta ei aivan tarkalleen ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen paavi, sillä ensimmäisiltä vuosisadoilta tunnetaan jokunen afrikkalaisperäinen paavi. Nämä ilmeisesti olivat kuitenkin Välimeren alueelta, ja silloin siitä ympä- ristöstä tulleita tuskin hahmotettiin vielä Euroopan ulkopuolelta tulleiksi. Tär- keämpää oli, että he tulivat kristinuskon vaikutuspiiristä, johon Pohjois-Afrikka
ennen islamin valloituksia kuului. Kol- mas ensimmäisyys on se, että Franciscus on ensimmäinen jesuiitta paavina.
Ensihämmennys katolilaisten kes- kuudessa oli suuri mutta voittopuolisesti toiveikas. Nopeasti tuli selväksi, että uusi paavi halusi nimellään viitataFrancis- cus Assisilaiseen ja erityisesti tämän huolenpitoon köyhistä. Latinalaisen Amerikan kirkonjohtajille köyhät ja köy- hyys ovat konkreettisesti tuttuja asioita heidän omasta lähiympäristöstään.
Franciscus itse tunnetaan vaatimatto- masta elämästä Argentiinan-ajoiltaan.
Hän ei elänyt piispallisessa palatsissa vaan yksityisasunnossa, laittoi ruokansa itse ja liikkui julkisilla kulkuneuvoilla.
Sama ”meno” on jatkunut Vatikaanissa- kin, sillä Franciscus ei halunnut asettua paavin juhlavaan virkasuntoon Apostoli- seen palatsiin, vaan on jatkanut asumista Domus Santa Martassa, samassa maja- paikasssa, jonne hän oli muiden kardi- naalien kanssa majoittuneena konklaa- vin ajan.
Ensimmäisten paaviusviikkojen ajan Franciscuksen jokainen toimi on pantu tarkasti merkille. On huomattu, että hä- nellä on tapana puhua spontaanisti ja improvisoiden, usein valmiiksi kirjoitetut
puheet unohtaen. Varsin mielenkiintoi- nen on kerta, jolloin hän Domus Santa Martassa pitämässään aamuhartaudessa puhui Vatikaanin pankista eli IOR:sta ja sanoi Vatikaanin radion mukaan siinä yhteydessä vapaasti suomennettuna jo- tenkin näin: ”Mutta ne kaverit siellä IOR:ssä – anteeksi vain, hei?” Ennen konklaavin alkua Vatikaanin pankin sot- kujen selvittäminen oli yksi kardinaalien esiin nostamia prioriteetteja. Voisi olet- taa, että pankissa tutisevat nyt monen housut.
Uusi paavi ei ole vielä tehnyt merkit- täviä henkilönimityksiä eikä luonnolli- sesti ole vielä ehtinyt kirjoittaa ensim- mäistä kiertokirjettään, jonka perusteel- la voi päätellä paljon paavin teologiasta tai kirkkopolitiikasta tai molemmista. Je- suiitoilla on tiettävästi tapana, että uusi esimies odottaa ja tarkkailee 100 päivää, ennen kuin hän ryhtyy konkreettisiin toimiin. Franciscuksella se tulee täyteen juhannuksen jälkeisellä viikolla, joten jo- takin merkittävää voisi olla odotettavissa keskikesällä.
Tähän mennessä Franciscuksen toi- met ovat ilahduttaneet enemmän edis- tysmielisiä ja kirkon liberaaleja piirejä.
Traditionalistiset tahot ovat tiettävästi olleet tuohtuneita siitä, että kiirastorstai- na paavi vieraillessaan eräässä nuoriso- vankilassa pesi jalat kahdeltatoista nuo- relta, joista kaksi oli naisia ja näistä yksi oli muslimi. Vain kristittyjen miesten jal- kojen pesu olisi traditionalisten mielestä ollut oikein. Mutta toisaalta traditionalis- tit ovat viimeksi olleet tyytyväisiä 1958
kuolleeseenPius XII:een.
Jotkut ovat löytäneet yhtäläisyyksiä Franciscuksen ja ”veikkauspaavi” Jo- hannes XXIII:nvälillä. Tai paremmin- kin pitäisi ehkä sanoa, että Franciscuk- sen toivotaan tekevän jotakin samanlais- ta kuin Johanneksen, esimerkiksi kutsu- van koolle uuden Vatikaanin kirkollisko- kouksen. EsimerkiksiHans Küng, libe- raalien oma ”paavi”, on ollut toiveikas Franciscuksen suhteen, kun hän vielä ennen konklaavia oli varma, ettei kardi- naalien keskuudesta löytyisi yhtään re- formihenkistä miestä. Franciscus on kui- tenkin aiheuttanut liberaaleille jo ensim- mäisen pettymyksenkin, kun hän päätti jatkaa amerikkalaisten sisarten ja nun- nien ”oikeaoppisuustutkintaa” samoilla linjoilla kuin edeltäjänsäkin. Voikin olla, että liberaalien toivomien radikaalien muutosten odotus on turhaa.
Roomalaiskatolinen kirkko elää kui- tenkin vuosi vuodelta vahvistuvien muu- tospaineiden alla. Uusi paavi tietää, että kirkon on muututtava tai se joutuu vielä tämänhetkistä vakavampiin kriiseihin.
Eikä se ole ongelmissaan yksin. Kaikkien kirkkojen on uudistuttava kriittisessä, inhimillisyyttä huutavassa ja globalisoi- tuvassa maailmassa. Byrokraattisten, dogmaattisten ja vallankäyttökulttuuris- saan menneisiin aikoihin jämähtäneiden kirkkojen ja muiden uskonyhteisöjen on etsittävä tietä muutokseen. Sama koskee myös liberaaleja kirkkoja, joiden jäsenyy- den voisi hyvin korvata osallistumisella eettiseen toimintaan missä tahansa inhi- millisiä arvoja ajavassa yhteisössä.
Evoluutioteoria ja Raamatun arvovalta – sopivatko ne
yhteen?
Eero Junkkaalan haastattelu
n Eero Junkkaala tunnetaan viidennen herätysliikkeen vahvana vaikuttajana, joka on toiminut muun muassa Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä (1988–2005) ja Suomen Lähetysseuran raamattuopettajana (2006–2011). Hän kohahdutti keväällä 2012 uskollisia luki- joitaan liputtamalla evoluutioteorian puolesta kreationismia vastaan. Hänen blogikirjoituksistaan syntyi laaja keskus- telu, joka paljasti Raamatun auktoriteet- tiin luottavien kristittyjen moninaisen kirjon sekä toisistaan poikkeavat käsityk- set luonnontieteellisestä argumentaa- tiosta. Nyt, kun pöly on laskeutunut kii- vaimman debatin ylle, Vartijan päätoi- mittajat Matti Myllykoski (MM) ja Mikko Ketola (MK) päättivät haastatella Eero Junkkaalaa (EJ) hänen näkemyksistään.
MM:Eero Junkkaala, kävit suunnilleen vuosi sitten omiesi joukossa keskustelua kreationismista ja evoluutioteoriasta. Il- maisit selvästi, että pidät evoluutioteo- riaa parhaana selityksenä maailman syn- nylle ja katsoit, että koko maailmankaik- keuden ikä on mieluummin miljardeja
vuosia (13,82) kuin muutama tuhat vuot- ta. Sait aikaan melkoisen keskustelun.
Tässä haastattelussa tarkoituksena ei ole mennä tieteellisen argumentoinnin yksi- tyiskohtiin vaan lähestyä puheenvuo- roasi teologis-hermeneuttisena pohdiske- luna. Hyvin kiinnostava juonne keskus- telussa oli se, että otat etäisyyttä tiukan biblisistisestä raamattunäkemyksestä ja siirryt toisenlaiseen hermeneutiikkaan.
Sanot, että Raamatun ensimmäiset 11 lukua ovat taaksepäin suuntautunutta profetiaa ja että Ilmestyskirja on eteen- päin suuntautunutta profetiaa. Millä ta- valla Raamatun alkuluvut ovat taakse- päin suuntautunutta profetiaa, jos ne ei- vät sellaisenaan ole sijoitettavissa tunte- miimme historian tapahtumiin? Miten olet päätynyt ajattelemaan näin?
EJ: En nimenomaan tiedä, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta näillä ilmaisuilla tarkoitan sitä, että Raamatun kummassakaan reunassa me emme pys- ty antamaan historiallisia tai maantie- teellisiä koordinaatteja. Ajattelen, että luvusta Genesis 12 alamme tulla histo- riaan ja maantieteeseen, kun tulemme
Aabrahamiin. Mutta 11 ensimmäistä lu- kua ovat ihan erilaisia lukuja.
Nuorena kristittynä, uskoon tullee- na, ahmin aluksiUuras Saarnivaaran kirjoja tästä asiasta. Tulin tietenkin täy- dellisen vakuuttuneeksi, että maapallon ikä on 6000 vuotta ja naureskelin biolo- gian kirjoille lukiossa, että ne panevat pääkallot väärään järjestykseen eivätkä tiedä, että ne ovat väärässä järjestykses- sä. Minulla oli luonnollisesti tämä asen- ne, koska se oli ainoa informaatio, jonka olin saanut ja omaksunut, ja jossakin määrin taistelinkin sen puolesta. En kui- tenkaan syventynyt siihen silloin sen pe- rusteellisemmin. Ajattelin, että se on yksi osa uskoani. Kesti aika kauan, ennen kuin se lähti murenemaan, ja sitten oli vuosia, jolloin en tähän asiaan kiinnittä- nyt mitenkään erityisesti huomiota. Vas- ta vähitellen perehtyminen Raamatun arkeologiaan ja ylipäänsä tieteelliseen tutkimukseen alkoivat asettaa käsitykse- ni kovin kyseenalaiseksi.
Voisin jopa sanoa tällaisen detaljin, joka ei ole kovin kaukana Vartija-lehden motiiveista, että kunHeikki Räisänen kirjoitti kirjan, jossa hän ampui Saarni- vaaran alas (Miten ymmärrän Raamat- tua oikein, 1981), olin silloin Räisäsen oppilas. Muistan, että se vaikutti minuun kahtalaisesti. Yhtäältä en voinut hyväk- syä Räisäsen kaikkia kommentteja. Toi- saalta tajusin, että joissakin kohdissa Räisänen oli oikeassa ja Saarnivaara vää- rässä. Tajusin, että Saarnivaara vääntää ihan liikaa mutkia suoriksi eivätkä asiat mene ihan sillä tavalla. Hän harmonisoi asioita, joita ei voi harmonisoida.
Tämä oli pieni säie prosessissa, jossa
vähitellen maailman ikä alkoi mietityt- tää. Yhdessäkään arkeologian oppikirjas- sa, niiden ainoassakaan alaviitteessä, ei mainittu, että maailman ikä voisi olla 6000 vuotta. Oli täysin selvää, että maa- ilman ikä on pitempi. Museoissa näkyi esineitä, jotka ovat vanhempia ja koko tieteellinen maailmankuva puhui sen puolesta. Maailma yksinkertaisesti ei voi- nut olla niin nuori. Tajusin, että aiemmat argumenttini eivät pidä. Muistan vai- heen, jossa sanoin, että maailma on tie- tenkin vanha, mutta evoluutioteoriaa ei tarvitse nielaista samassa paketissa.
Näin muuten edelleen aika moni ajatte- lee. Kunnes sitten vähän enemmän pe- rehdyin asioihin, ymmärsin, että en voi nielaista osaa tieteellisestä tutkimukses- ta ja jättää osaa pois.
Jouduin myös pohtimaan, voimmeko me ylipäänsä ottaa raamatuntulkintaan Raamatun ulkopuolisia argumentteja.
Tämä on fundamentalistiselle raamattu- käsitykselle, jota käytän tässä negatiivi- sessa merkityksessä, kelpaamaton aja- tus. Siinä ajatellaan, ettei Raamatun ul- kopuolelta saa ottaa mitään, mikä ikään kuin korjaisi raamatuntulkintaa. Arkeo- logia nosti muutenkin esiin tämän kysy- myksen. Sieltä voi tulla sellaista valoa, joka asettaa raamatuntulkintani kyseen- alaiseksi. Niin olen sitten päätynyt jo kauan sitten siihen, että maailman ikä on ilman muuta pitkä ja tieteellinen tutki- mus, joka tätä asiaa käsittelee on riittä- vän oikea. Minua syytetään nyt skientis- mistä: luotat siis tieteeseen enemmän kuin Raamattuun. Yritän sanoa, että tie- de korjaa itseään ja se voi huomenna muuttaa koko teorian. Mutta mitä sillä
on väliä? Tällä hetkellä kehitysoppi on parhaiten todistettu teoria, ja minun raa- mattunäkemykseni kannalta minun ei tarvitse taistella sitä vastaan. Tietenkin joudun koko ajan suhteuttamaan sitä raamattunäkemykseeni.
Tätä prosessia olen matkan varrella käynyt. Yksi viesti, jota olen yrittänyt saada läpi, on se, että tällainen muutos ei tapahdu päivässä. En yhtenä päivänä vaihda käsitystäni toiseen, vaan minun pitää jokainen uusi tieteellinen löytö tai teoria yrittää suhteuttaa raamattunäke- mykseeni, jos nämä ovat jännitteessä keskenään. Käyn itseni kanssa keskuste- lua, ja se on vähittäinen prosessi. Silti yritän käydä sitä keskustelua kenties jopa ärsyttävyyteen asti, esimerkiksi Uu- den Tien ja Sanan yleisönosastoissa.
Tällä hetkellä pidän tätä tärkeänä asiana. Tämä ei ole vain mielipide- vaan myös totuuskysymys. Jos on totta, että maailman ikä on pitkä ja evoluutioteoria on riittävän oikea, sen vastustaminen on taistelua väärillä aseilla tuulimyllyjä vas- taan. En syytä niitä, jotka vastustavat evoluutioteoriaa, koska siitä lähtökoh- dasta käsin, joka heillä on, he eivät ken- ties voi ajatella millään muulla tavoin.
Yhtäältä heillä ei ole tietoa ja toisaalta heidän psykologinen lähestymiskulman- sa ja hengellinen viitekehyksensä eivät salli mitään muuta. Heidän näkemyksen- sä on niin tiukasti paalutettu että jos joku esittää pienenkin kriittisen kysymyksen, koko usko tuntuu horjuvan.
MM: Millä tavalla Jumalan luomis- työ, syntiinlankeemus ja lunastuksen läs- näolo Raamatun alkuluvuissa ovat totta, jos ne eivät ole totta historiallisesti?
Tämä on minusta avainkysymys.
EJ:Tämä on erittäin oleellinen kysy- mys. Minua syytetään toisinaan juuri näiden kiistämisestä. Noilla edellä maini- tuilla palstoilla joku sanoi, että koska Junkkaala ei usko luomiseen, hän ei tie- tenkään usko syntiinlankeemukseen eikä voi myöskään uskoa lunastukseen.
Minä ajattelen näistä tällä hetkellä seu- raavalla tavalla. Olen sanonut, että us- kon Aadamin ja Eevan historiallisuuteen ja syntiinlankeemuksen historiallisuu- teen, mutta en kykene sijoittamaan niitä aikaan tai paikkaan. Pidän kiinni siitä, että ne ovat jollakin tavalla jossakin ta- pahtuneet, ja pääargumentti on Paavalin sana ensimmäisestä Aadamista ja toises- ta Aadamista. Jos ei ole ensimmäistä, ei ole toistakaan. En edellytä tälle mitään sellaista historiallista kontekstia, joka pystyttäisiin jäljittämään mistään histo- rian vaiheesta.
Tekeillä olevassa kirjassani esitän yhden spekulaation, joka tulee herättä- mään keskustelua. Kainin ja Abelin ker- tomuksessa puhutaan maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Kun siirryn arkeolo- gian puolelle, tiedän että noin 10 000 eKr.
alkaa maanviljelys ja karjanhoito, joten ihmisen luominen ei sovi paljon sen kau- emmaksi. Joten homo sapiensit, jotka ovat siellä parinsadan tuhannen vuoden takana, eivät vielä olleet kaineja tai abe- leita. Ne voisivat olla Raamatun luomis- kertomuksen kategoriassa nisäkkäitä, vaikka ne ovat biologisessa mielessä ho- minideja. Joskus olen sanonut, että nämä tyypit, africanukset ja muut, luotiin kuu- dennen päivän aamuna ja ihminen kuu- dennen päivän iltana. Mutta biologisesti
siinä on jatkumo. Minusta on suurin piir- tein yhdentekevää että kun Jumala loi ihmisen maan tomusta, oliko se kouralli- nen hiekkaa vai oliko se homo sapiensin versio joskus 10 000 eKr. Tällöin Jumala loi ensimmäisen ihmisen, jolla oli yhteys häneen ja joka lankesi syntiin. Tämä ajattelu ei tietenkään ole vailla ongelmia.
MM:Jos Raamattu on teologiaa, se on myös runoutta. Luet siihen myös sen- kin, että Raamatun alkulukujen kirjoit- taja ei tiedä evoluutiosta mitään ja kir- joittaa ihmisille, jotka myöskään eivät tiedä evoluutiosta mitään. Kun puhutaan Raamatun 11 ensimmäisestä luvusta, pu- hutaan modernin teologian kannalta jon- kinlaisesta runoudesta, joka kertoo ihmi- sestä totuuden, mitä me syvimmiltään olemme.
EJ:Omasta raamattukäsityksestäni lähtien yritän olla luopumatta historialli- suuskäsityksestä, vaikka samalla sanon, että en lähde olettamaan historiallis- maantieteellisiä yksityiskohtia. Runout- ta? Voisin varmaan sen hyväksyä. Luin erään varsin hyvän luomiskertomuksen tulkinnan, jonka mukaan siinä ei kuvata materialistista kaiken syntyä vaan funk- tionaalista tapahtumien kulkua. Vertaan sitä jopa Babylonian luomiskertomuk- siin. Sekin on hieman uhkarohkea yritys meikäläisessä kontekstissa. Raamatun luomiskertomus ei ole kopio babylonia- laisesta luomiskertomuksesta, mutta se on syntynyt samassa maailmassa ja se kertoo vain monoteistisen uskonnon nä- kökulmasta tämän asian. Genesiksen 11 alkuluvussa on paljon sellaista, johon meillä ei ole historiallisia vastauksia.
Minä vain uskon, että se on Jumalan
ilmoitusta, todella tärkeä perusta koko meidän uskollemme, että on luominen ja syntiinlankeemus, koska jos niitä ei ole, ei ole lunastustakaan.
MM:Näen jotenkin, että olet perin- teisen konservatiivisen, Raamatun histo- rilliseen luotettavuuteen tiukasti luotta- van raamattukäsityksen ja siitä jossain määrin luopuvan teologis-hermeneutti- sen raamattukäsityksen välissä.
EJ:Ehkäpä näin. Itse katson edusta- vani perinteistä konservatiivista näke- mystä, mutta en jyrkkää fundamentalis- mia. Raamatun historiallinen luotetta- vuus on minulle positiivinen ja tärkeä arvo, mutta minun ajattelussani siitä ei seuraa, että Genesiksen alku olisi luetta- va luonnontieteellisenä informaationa.
Jos hyväksytään esimerkiksi lause ”Ge- nesiksen alku ei anna luonnontieteellistä selitystä maailman varhaisvaiheille”, sel- lainen tarjoaisi yhteisen pohjan keskus- telulle. Minun vastakirjoittajani tässä asiassa ovat sitä mieltä, että Genesis an- taa oikean informaation luonnontieteelli- sessä mielessä.
MM: Miksi on tärkeää, että Aadam olisi ollut historiallinen henkilö?
EJ: Se on tärkeää Roomalaiskirjeen vuoksi: ensimmäinen Aadam, toinen Aa- dam.
MM: Voiko Aadamin tulkita ryh- mäksi tietyn aikakauden ihmisiä? Voiko syntiinlankeemuskin olla prosessi? Miten avaraksi venytät tulkintaa?
EJ:Mietin tätä itsekin. Raamatun ja tieteellisen maailmankuvan yhteensovit- taminen on tässä kohden vaikeaa. Jos sijoitamme Aadamin kymmenentuhan- nen vuoden taakse, tiedämme, että maa-
ilmassa oli paljon muitakin kuin hän, jopa ihmisiä eri maanosissa. Tällöin täy- tyy ajatella, että Aadam ja hänen lankee- muksensa edustivat samalla koko ihmis- kuntaa. Mehän olemme perinteisesti aja- telleet, että Aadamista täytyy johtaa ge- neettinen linja meihin asti. Mutta jos hyväksytään biologinen maailmankuva, niin siellä oli paljon muutakin porukkaa, ja silloin syntiinlankeemuskin olisi yhden lankeemuksena kattanut kaikki muut.
Mutta niinhän lunastuksenkin kanssa on, että Jeesuksen lunastyön mukana koko maailma tuli siitä osalliseksi.
MM:Tuolla tavalla voisi tulkita, että Aadam oli jonkinlainen pars pro toto.
Olisi ikään kuin kerronnallisesti valittu yksi ihminen edustamaan sitä, mitä ta- pahtui kaikille ihmisille kaikkialla.
EJ: Niin, mutta ei vain kerronnalli- sesti vaan myös historiallisesti.
MM:Mutta on vaikeampaa hahmot- taa, miten tällainen historia sitten toimii.
Onko tulkinnalle tärkeää, että yksi konk- reettinen ihminen lankesi syntiin? Otat minusta hirveän ison askeleen, jos luovut tästä ajatuksesta. Voisihan ajatella niin- kin, että lankeemus tapahtui kaikille ih- misille kaikkialla: sieltä tulisi synnintun- to, tietoisuus rikkomuksista ja sovitus.
Pidät mielestäni tässä hyvin ohuella säi- keellä kiinni Raamatun historiallisesta luotettavuudesta. Olet loppujen lopuksi vaarassa päätyä evoluution teologiseen ja lopulta yleisuskonnolliseen tulkintaan perinteisen biblisismin sijaan. Eikö tämä ole kiusallista?
EJ: Tämä on mielenkiintoinen poh- dinta. Ei tämä minusta kovin ohut säie ole, enkä katso soveltavani Raamatun
sanomaan evoluutiota. Pidän ne siten erillään, että Raamattu kertoo oikein ja riittävästi luomisesta ja lankeemuksesta, mutta ei ota kantaa luomisen vaiheisiin.
En myöskään pyri jäljittämään biologias- ta jotain ihmisen luomisen alkupistettä.
Pyrin vain pohtimaan kahden, lähes yh- teensovittamattoman näkökulman väli- siä yhteyksiä.
Tietenkin tässä evoluutio–kreationis- mi-keskustelussa on monia erilaisia rat- kaisumalleja. Minulle riittää toistaiseksi se, että yritän ottaa evolutiivisen kehi- tyksen vakavasti ja yritän ottaa Raama- tun vakavasti ja soveltaa niitä niin paljon keskenään kuin pystyn. Minun ei ole vaikea myöntää, että tähän sisältyy mo- nia ongelmia, mutta muihin näkemyksiin niitä sisältyy vielä enemmän.
Jos mennään biologian pelikentälle, ei sielläkään ole ratkaistu kaikkia kysy- myksiä: siellä ei ole ratkaistu sitä ongel- maa, miten ihmisestä tuli ihminen. Ju- mala jossakin vaiheessa teki sellaisen yli- luonnollisen intervention. Minä en ajat- tele, että meidän täytyy löytää biologis- ten selitysmallien ulkopuolelta tuleva biologiaan tarttuva uusi askel, mutta en minä tiedä, miten Jumala on tämän teh- nyt.
MM: Raamatun kertomusten kiin- nittäminen todella tapahtuneeseen histo- riaan ja teologisesti merkittävien tapah- tumien näkeminen pelastushistorian laa- joissa puitteissa ovat sinulle siten ikään kuin kaksi napaa. Haluat pitää niistä molemmista kiinni päästämättä irti edel- lisestä vaikka myönnät, että jälkimmäi- nen vetää puoleensa.
EJ: Ehkä voisin sanoa noin. Yritän
olla riittävän rehellinen molempiin suun- tiin, tieteellisen maailmankuvan ja Raa- matun suuntaan siltä pohjalta, miten minä Raamatun ymmärrän. Minun ei ole vaikea myöntää sitä, että tähän jää mo- nia avoimia kysymyksiä. Minusta tämä, mitä nyt tällä hetkellä edustan, kuulos- taa paljon rehellisemmältä kuin se, että hylätään tieteellinen maailmankuva ko- konaan ja ruvetaan näennäistietellisellä selityksellä kumoamaan sitä. Se kuulos- taa minusta erittäin epärehelliseltä, vaik- ka toisin ajattelevat eivät tietenkään ole tietoisesti epärehellisiä vaan he yksinker- taisesti lukevat sellaista informaatiota, jota he pitävät ainoana oikeana.
MM:Mitä seurauksia olisi siitä, että muut lähtisivät kulkemaan samaa tietä kuin sinä? Mikä siinä pelottaa?
EJ:Ne, joita nyt tässä ajattelemme, eivät tietenkään myönnä, että mikään pelottaisi. He eivät myönnä, että olisi pelottavaa siirtyä pois omalta turvalli- suusalueelta. Yksi pelon aihe on varmasti se että jos luovun esimerkiksi kirjaimelli- sesta luomiskertomuksen tulkinnasta, joudunko luopumaan saman tien jostakin muusta olennaisesta raamatullisesta ja joudunko kaltevalle pinnalle, jossa ei ole enää mitään, mistä pitää kiinni. Tällaista ajattelua kohtaan paljon. Vanhasta kiin- ni pitäminen on turvallista. Aina on myös ihmisiä, jotka kokevat, että jyrkin tulkin- ta on kaikkein oikein. Ne jotka ovat kaik- kein ehdottomimpia, ovat kaikkein oi- keimmassa. Sieltä löytyy se turvapaikka;
jossa tiedetään täsmälleen, mitä Raamat- tu sanoo. Joidenkin psyyke ei kestä sitä, että yhtäältä totuus on tässä, mutta voi sitä olla vähän tuollakin. Totuttujen
asioiden kyseenalaistaminen tai epävar- muuteen suostuminen ei ole helppoa.
Erilaisuuden hyväksyminen ei ole aina ollut herätysliikeväen vahvimpia puolia.
MK: Varmaankin toivot, että voisit muuttaa ihmisten suhtautumista tieteel- liseen maailmankuvaan? Onko sinulla tämän suhteen jonkinlainen missio?
EJ:Minulla on aina ollut vähän täl- laista kansanvalistajan vikaa. Minulla on tästä aiheesta tulossa myös kirja, ja siinä on muutaman kristityn luonnontieteili- jän puheenvuorokin. Siitä syntyy var- masti paljon keskustelua ja vastaväittei- tä, mutta toivottavasti se samalla on pe- linavaus uudenlaiseen ajatteluun.
MM:Jos joku ryhmä sanoo sitoutu- vansa muuttumattomuuteen, se joutuu heti vaikeuksiin.
EJ:Kyllä. Minuakin aina välillä syy- tetään, että olen muuttanut kantojani joissakin asioissa. Yhtäältä sanon, että perusnäkemykseni eivät ole muuttuneet, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että olisi hullua, jos mikään ei olisi vuosikymmen- ten aikana muuttunut. Ihmisen täytyy myös suostua muuttamaan mielipitei- tään. Pysyminen uskollisena nuoruuden ihanteille on kaunis ajatus, mutta voi kertoa myös jähmettymisestä johonkin menneeseen.
MK: Sinusta tulee vaikutelma, että sinussa on tiettyä reformaattorin asen- netta. Tässä seison enkä muuta voi. Si- nusta ilmeisesti tuntuu, että sinun täytyy tehdä tämä. Tuntuuko sinusta, että olet saanut ihmisiä näkemään asioita samalla tavalla kuin ne itse näet?
EJ:Ihmiset eivät kovin paljon muuta kantojaan, mutta on ollut mukava havai-
ta, että yksi ja toinen on alkanut ajatella näitä kysymyksiä uusiksi. Joku kristitty tiedemies kuunteli minun jaPekka Rei- nikaisen haastattelun Radio Deissä ja sanoi rohkaistuneensa suunnattomasti siitä ajatuksesta, että hänen ei tiedemie- henä tarvitsekaan hylätä koko tiedettä ollakseen kristitty. Muutamien ystävieni kanssa käyn tästä debattia. Seurakunta- laisessa käydyssä väittelyssä oli paljolti se tavanomainen ongelma, että kaikki am- puivat vain omista poteroistaan. Sellai- nen keskustelu, jossa asiallisesti pohdit- taisiin erilaisia argumentteja syyttämät- tä toista vääräuskoiseksi, on yllättävän vaikeaa.
MK: Tarvitaanko aina joku viholli- nen?
EJ:Voi olla. Kiihkeimmissä keskus- teluketjuissa olen mennyt vihollisena varmaan jo Räisäsenkin ohi. Kuitenkin minulla on myös Raamatun puolustajan maine. Hyvä keskustelu on sellaista, jos- sa ei luoda viholliskuvia vaan punnitaan erilaisia näkemyksiä ja koetetaan perus- tella oma kanta mahdollisimman asialli- sesti. Viholliskuvien luominen on valitet- tavasti liian tavallista kristittyjen kes- kuudessa.
MK:Onko sinulla edelleen vahva vii- desläinen identiteetti vai oletko siirtynyt enemmän yleiskirkolliseen suuntaan?
EJ: Koen itseni hyvin vahvasti vii- desläiseksi. Kun opetan Raamattua ja julistan evankeliumia seurakunnissa, koen, että se on täysin linjassa viidesläi- syyden painotusten kanssa. Olen myös varmaan jollakin tavalla kirkollistunut- kin, olinhan Suomen Lähetysseurankin palveluksessa kuusi vuotta, ja se on hyvin
kirkollinen järjestö. Jossakin mielessä haluan olla Suomen kirkolle solidaari- nen, esimerkiksi virkakysymyksestä en haluaisi taistella mihinkään suuntaan, koska ajattelen, että kirkossa toimitaan kirkon pelisäännöillä. Jyrkemmissä vii- desläisissä äänenpainoissa karsastan sitä asennetta, että kirkko on ikään kuin mei- dän vihollisemme. Yritän ottaa sellaisen asenteen, että sieltä kyllä löytyy liberaa- lia ajattelua ja heresioita, mutta niiden jatkuva osoitteleminen ei ole hedelmällis- tä. Tietenkin voin ottaa niihin kantaa, mutta koen, että minun tehtäväni on ennen kaikkea julistaa ja opettaa eikä taistella. STI:n pääsihteerin tehtävissä minun oli enemmän otettava kantaa opil- lisiin ongelmiin. Sielläkin tosin viimeisi- nä vuosina koin, että mieluummin ope- tan ja julistan Raamattua kuin taistelen vaikkapa Matti Myllykoskea vastaan.
MM:Minusta on jo jonkin aikaa tun- tunut siltä, että sinulle yksinkertaisen evankeliumin julistus on paljon arvok- kaampi asia kuin kirkkopoliittiset riidat.
EJ: Minuakin vaivaa liian vahva meikäläiset–heikäläiset-asenne.
MK:Onko viidesläisyydessä liian vä- hän solidaarisuutta kirkkoa kohtaan?
EJ:Riippuu tietenkin siitä, mitä vii- desläisyyden haaraa tarkoitetaan. Ehkä niiden, jotka tekevät naispappeudesta ko- vin tärkeän rajapyykin, on lähes pakko ajatella, että piispat ovat kaikki enem- män tai vähemmän luopuneita. Jos tar- kastellaan viidesläisyyttä vähän laajem- min suhteessa piispoihin, niin siellä aja- tellaan, että meillä on tällä hetkellä vä- hintään puolet piispoista aika hyviä. Vii- desläisyyteen on aina kuulunut jonkinlai-
nen kirkkokritiikki, ja herätysliikkeet pe- rinteisesti ovat olleet enemmän tai vä- hemmän oppositioasenteessa kansan- kirkkoon. Minusta tämä on hyvä asetel- ma, ellei siitä tule sellaista jatkuvaa no- kittelua ja vikojen etsimistä.
MK:Onko Uuras Saarnivaara edel- leen auktoriteetti viidesläisyydessä?
EJ: Ei häntä minään keskeisenä vai- kuttajana voine enää pitää. Saarnivaaran paksua teosta [Voiko Raamattuun luot- taa] näkee joskus ihmisten käsissä, mut- ta se on nykyään kuitenkin enemmän kuriositeetti. Julkaisin itse viime vuonna esseekokokoelman Vanhan testamentin vaikeista kohdista. Se edustaa aika kon- servatiivista raamattunäkemystä, mutta ei missään tapauksessa saarnivaaralais- ta. Siinä on muitakin selviä eroja Saarni- vaaran näkemyksiin kuin luomiskerto- muksen tulkinta.
MK: Saarnivaaran ajattelussa ja koko viidesläisyydessä näkyi 1960-luvul- la vahva antiekumeeninen asennoitumi- nen ja erityisesti katolisen kirkon pelko.
Olitko sinäkin antiekumeeninen nuoruu- dessasi?
EJ: Kyllä varmasti, koska olin kai- kessa saarnivaaralainen nuorena. Olen toki muuttunut siinä mielessä ja viides- läisyyden eri liikkeet ovat muuttuneet.
Hyvä esimerkki on Perussanoman juuri julkaisema paavin kirja, joka herättää myös hämmennystä monissa. Vahvaa roomalaiskatolisuuden vastustamista tai antikristillistämistä ei juurikaan enää esiinny. Pikemmin kuulee puhuttavan siitä, kuinka katolilaisilla monet perintei- set eettiset arvot ovat paremmin kohdal- laan kuin meillä. Yhteydet ovat muuten-
kin lisääntyneet, monilla on omia koke- muksia katolilaisten kohtaamisesta. Vir- kakysymyksessä jyrkimmin asennoituvat ovat vedonneet siihen, että katolilaiset ja ortodoksit ovat tässä samalla puolella.
Omalla kohdallani lähetystyökokemus on ehkä vaikuttanut sen, että ajattelen, että suurin raja menee kristittyjen ja ei-kristittyjen välillä, ja muut rajat ovat aika paljon pienempiä. Ekumeniaan asennoituminen on ilman muuta muut- tunut 1960–1970-luvuista.
MK: Usein näyttää siltä, että kristi- tyille kahinoiminen keskenään on tär- keämpää kuin voimien yhdistäminen ”vi- hollista” vastaan. Tilanne on kuin Neu- vostoliiton alkuaikoina, jolloin yhden la- jin kommunistin pahin vihollinen oli toi- sen sortin kommunisti eikä niinkään joku, joka ehdottomasti vastusti kommu- nismia.
EJ:Tämä minuakin on usein vaivan- nut ja olen miettinyt, mistä se johtuu.
Yksi syy voi olla se, että Raamatussa on aika kovat tuomiot harhaoppisille. Mutta kuka on harhaoppinen? Jos harhaoppi- sen kategoriaan pannaan naispappeudes- ta eri tavalla ajattelevat, silloin jää jäljelle hirveän pieni oikeaoppisten joukko. Jos katsotaan, ketkä ajattelevat Kristuksen sovitustyöstä samalla tavalla, meitä on- kin aika paljon samassa porukassa. Raja- linjoja löytyy herätysliikkeiden sisälläkin monenlaisia, ja ne voivat olla yllättävän jyrkkiä. Yksi on Israel-kysymys, jota olen myös hiukan pöllyttänyt. Siinä olen ko- kenut kutsumuksekseni molempien osa- puolten ymmärtämisen. Minulle tärkeä rajalinja kulkee siinä, pidetäänkö Raa- mattua Jumalan sanana ja auktoriteetti-
na vai ei. En halua samastua siihen ryh- mään, joka haluaa luopua Raamatusta Jumalan ilmoituksen kirjana.
MK: Veljesi Timo Junkkaala on sanonut, että kirkossa on hätätila. Oletko samaa mieltä?
EJ:Ehkä siinä mielessä on hätätila, että homoliitto-keskustelu viestittää sel- laista perinteistä luopumista, jota pidän huolestuttavana. Myös kirkon nelivuotis- kertomuksessa ilmi tullut tieto, että kir- kon oppiin samastuneiden määrässä on jyrkkä prosentuaalinen lasku, on minus- ta huolestuttavaa. Timon linjapuheessa oli paikallaan korostaa näitä huolenaihei- ta. Useimmitenhan me julistuksessam- me kuitenkin puhumme siitä, mihin kristityn tulee uskossaan keskittyä ja miten ihmiset löytäisivät tien Jeesuksen luo. Meillä uskovaisilla on joskus tapana korostaa maailman pahuutta ja lopun- aikoina lisääntyvää jumalattomuutta turhan paljon. Minä korostan mieluum- min sitä, ettemme tiedä, vaikka huomen- na asiat kääntyisivät toiseen suuntaan.
Ei jäädä tuijottamaan tähän pahuuteen.
Luther oli 1500-luvulla sitä mieltä, että maailma on niin paha, että Jeesuksen täytyy tulla hänen elinaikanaan. Mutta ei hän tullut. Sen jälkeen tulivat maail- man suurimmat herätykset, ja tällä het- kelläkin kirkko kasvaa maailmalla no- peammin kuin koskaan aiemmin. Mie- luummin ajattelen niin, että tehdään työtä, julistetaan evankeliumia ja yrite- tään uskoa parempaan huomiseen. Pelk- kä maailman pahuuteen tujottaminen ei ole hedelmällistä.
MM: Yhteiskunnallinen ja kirkolli- sen kentän muutos ovat täysin kiinni
toisissaan, ja muutos on ollut hirvittävän nopea. Asioissa ei ole pureskeltavaa pel- kästään fundamentalistikristityillä vaan kaikilla suomalaisilla. Mikä on oikea strategia herätysliikkeille selviytyä yhä nopeammasta muutostahdista?
EJ:Kun vähän aikaa sitten Afrikas- sa ollessani seurasin median välityksellä Suomen kirkollista elämää, minusta al- koi näyttää, että takaisin tullessani Suo- mesta ei varmaan enää löytyisi uskovia.
Mutta palattuani huomasin ruohonjuuri- tasolla seurakunnissa, että ei tilanne ol- lutkaan niin paha. Olen tavannut erit- täin vilkkaita seurakuntia täysin riippu- matta siitä, onko niissä mitään viidesläi- siä tai ei. Sillä tasolla ei ole mitään suurta huolenaihetta. Olen tietenkin huolissani siitä, että joidenkin näkemysten takia herätysliikkeiltä aletaan sulkea raha- hanoja. Se ei kuitenkaan mittaa koko kirkon kaikkien tasojen elämän sykettä.
Oikea strategia on keskittyä kirkon pää- sanomaan, Kristuksen evankeliumin ju- listamiseen.
MK:Millä tavalla liberaalien ja kon- servatiivien välille voisi rakentaa siltaa?
EJ: En ajattele, että minun pitäisi yrittää saada liberaalit ja konservatiivit yhteen. Yritän opettaa Raamattua, julis- taa evankeliumia ja pitää tosiasioita esil- lä. Ne joille se kelpaa, kuuntelevat. Joille se ei kelpaa, olkoot kuuntelematta. Mi- nua ilahduttaa se, että eri tavoin ajatte- levatkin ovat voineet minua kuunnelles- saan löytää yhteisiä kosketuspintoja.
Olen pitänyt esillä erilaisuuden hyväksy- misen teemaa. Jotkut tosin pitävät jo koko ajatusta epäilyttävänä: mitä kaik- kea meidän nyt pitää ruveta hyväksy-
mään? Mutta toisenlaisten mielipiteiden kuunteleminen on tärkeää, siitä voi oppia ja huomata, että eri tavoin ajatteleva saattaa olla jopa vakavissaan ja oikea kristitty. Uskovien kulkeminen samassa rintamassa olisi suurenmoinen todistus maailmalle. Omasta hengellisestä kodis- taan ei tarvitse kuitenkaan kenenkään luopua.
MM: Kuulen tästä haastattelusta, että olet yksinkertaisen evankeliumin mies. Sinulle on olennaista, että saarna- taan synnistä, lunastuksesta ja armosta riippumatta kaikista kiistoista, tulkin-
noista, historiasta, arkeologiasta ja muusta.
EJ: Sen allekirjoitan mielelläni. Pu- huessani Raamatun arkeologiasta sanon usein lopuksi, että oikeastaan arkeologia ei ole kristityn kannalta yhtään tärkeää, mutta on tärkeää, että uskot Jeesukseen.
Kristityn ei tarvitse tuntea arkeologiaa ollakseen raamatullinen kristitty. Sillä ei ole mitään merkitystä; se on vain mielen- kiintoista ja hauskaa. Se tietenkin syven- tää käsitystämme Raamatun historialli- sesta puolesta, mutta ollaksesi kristitty et tee sillä mitään.
Maallinen ja hengellinen 60 vuotta
Petri Järveläinen
n Kirkkoherra Erkki Niinivaara jul- kaisi Coca Colan Suomeen saapumisen vuonna 1952 pienen traktaatin (112 si- vua), jonka nimi oliMaallinen ja Hengel- linen. Esittelen teoksen sen 60-vuotisjuh- lan kunniaksi. Tarkastelen ensin lyhyesti maaperää, jossa teos julkaistiin. Käyn sitten teoksen sisällön läpi. Lopuksi ar- vioin teoksen jälkivaikutusta ja asemoi- tumista nykyisessä kirkollisessa keskus- telussa.
Herätyskristillisyys ja uuskansankirkollisuus
Traktaatti synnytti kiihkeän keskuste- lun, jonka tuoksinassa kirkon tilannetta luonnehdittiin siten, että sillä on kaksi vaaraa: Niinivaara ja Saarnivaara. Ehkä traktaatin asemaan vaikutti se, että se oli arvostetun WSOY:n kustantama. Mutta ehkä olennaisempaa oli, että toinen toi- sen maailmansodan jälkeisistä kirkolli- sista pintavirtauksista esiintyi siinä mus- tana valkoisella – kaikkien niiden pällis- teltäväksi ja tyrmistykseksi, jotka olivat olettaneet Niinivaaran ja hänen kumppa- niensa edustavan vain ohimenevää si-
vuääntä kirkollisessa keskustelussa ja
”aikamme valtojen taistelussa”.
Toisen maailmansodan raunioista nouseva Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli yleisilmeeltään edelleen sitä vuosisadan alkupuoliskolla hallinneen arkkipiispaGustaf Johanssoninbecki- läisen uskontulkinnan perillinen, raa- mattukristillinen. Tämä perinne etsiytyi nyt amerikkalaisiin muotoihin Frank Mangsin nimeen tiivistyvän herätys- kristillisen virkistymisen johdosta.
Herätyskristillinen suuntaus oli en- simmäinen toisen maailmansodan jälkei- sistä kirkollisista pintavirtauksista. He- rätyskristillinen suuntaus uskoi, että hengellinen uudistuminen pelastaa Suo- men. Toinen virtaus oli asevelipappien piirissä syntynyt uuskansankirkollinen ajattelu, joka löysi kotinsa Vartija-lehdes- tä ja jonka keulakuvaksi Erkki Niinivaa- ra nousi. KunMaallinen ja Hengellinen ilmestyi, se kokosi joukot, antoi niille yhteisen äänen ja nosti ne vakavasti otet- tavaksi kirkkopoliittiseksi voimaksi.
Tämä voima uskoi, että kirkon on avau- duttava ja löydettävä yhteinen suunta
1 Artikkeli perustuu Joensuussa Rauhanakatemiassa 29.7.2012 pidettyyn esitelmään.
kulttuurin, yhteiskunnan, työväestön ja niin edelleen kanssa. Se tahtoi kulkea samassa juoksuhaudassa jälleenraken- nettavan Suomen kanssa. Näin ajatelles- saan uuskansankirkollisuus ei vain uhannut herätyskristillistä intoa vaan itse asiassa asettui kapulaksi Gustaf Jo- hanssonin beckiläisen perinnön rattai- siin. 20 vuotta teoksen ilmestymisen jäl- keen ne pysähtyivätkin viimeisen becki- läisen, professoriOsmo Tiililänjäädes- sä eläkkeelle.
Missä määrin 1950-luvullakaan elet- tiin minkään erityisen omasta ajastam- me juuriinkäyvästi eroavan kristillisen yhteinäiskulttuurin piirissä, on oma ky- symyksensä. Vuonna 1952 viikottaiseen jumalanpalvelukseen osallistui 2,8 % seu- rakuntien jäsenistä, vuosittaisia ehtool- liskäyntejä oli 14,2 % seurakuntien jäsen- määrästä, pyhäkoulua kävi alle 15 vuo- tiaista suomalaisista 33 %. Sodassa ei menetetty vain Karjalaa. Siinä oli mene- tetty myös kansaa yhdistävä kirkollinen kulttuuri, sikäli kuin se oli ennen sotaa- kaan sitä ollut. Kirkko ei noussut juoksu- haudoista rauhan töihin jatkaakseen, ku- ten ennenkin. Se oli astunut henkisen pettymyksen, hämillään olon ja elämän- katsomuksellisen epäilyn maaperälle.
Herätyskristillisyys ja uuskansankirkol- lisuus olivat reaktioita tähän. Niiden jäl- kimainingit ovat edelleen elinvoimaisia kirkollisessa keskustelussa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuo- liskolla ne ovat olleet huomattavastikin pinnalla jaottelussa, joka on tehty kon- servatiivien ja liberaalien välillä, niin on- gelmallinen kuin tuo jako onkin.
Mitä Niinivaara todella kirjoitti?
Niinivaaran tutkielmassa on 4 lukua. En- simmäinen käsittelee reformatiivisuutta.
Toinen esittelee lähinnä Lundin koulun Luther-tutkimusta. Kolmas luku on otsi- koitu ”maallisen” ja ”hengellisen” ongel- ma nykyelämässä ja jakaantuu alalukui- hin, jotka ovat Maallistuminen, Talouden lait, Jumalan asioihinpuuttuminen,
”Kristillinen” ja Kirkko saarekkeena.
Kirjan alussa on johdanto ja lopussa tii- vistelmä sekä kirjallisuusviitteet.
Ensimmäisessä luvussa Niinivaara esittää, että on virheellistä lukeaMartti Lutheria siten, että tämä keskittyisi vanhurskauttamiseen uskosta ja kirkon seremoniallisten ainesten karsimiseen.
Tämä arvostelu on tietenkin suunnattu beckiläis-herätyskristillistä suuntausta vastaan. Sen sijaan uskon kysymyksen rinnalla sosiaalieettiset kysymykset ovat uskonpuhdistukselle keskeisiä. Uskon- puhdistuksessa on kyse kokonaisvaltai- sen elämännäkemyksen esiin tulemises- ta. Se jatkuu koko ajan, mistä johtuen uskonpuhdistus ei ole tapahtunut kerran historiassa, vaan se on vasta alkanut.
Viimeiseen lauseeseen voisi ehkä to- deta, että elääkö kirkko siivousneuroosis- sa, mutta siirryttäköön eteenpäin. Niini- vaara aloittaa Luther-tutkimusta koske- van luvun esittelemälläGustaf Wingre- nin Lutherin kutsumusajattelua koske- van tutkimuksen, joka sitten suomennet- tiinkin – merkki tutkimuksen keskeisyy- destä suomalaisen uuskansankirkolli- suuden piirissä. Niinivaaran mukaan vir- heellinen tulkinta uskonvanhurskaudes- ta (siis herätyskristillinen tulkinta) pe- riferisoi normaalin elämän ja työnteon
teologisten kysymysten piiristä. Sen si- jaan ”Lutherin kutsumusajatus kokoaa välttämättömyydellä valopiiriinsä uskon ja rakkauden, maan ja taivaan, ahdistuk- sen ja eskatologian, lain ja evankeliumin, koko Lutherin teologian”.
Juuri kutsumusajatus Lutherin
”koko teologiana” rikkoo maallisen ja hengellisen välisen rajanvedon. Se muut- taa näiden suhteen jatkuvaksi aallokoksi, jossa teologisen ajattelun ja tulkinnan tulee seilata. Kutsumus ei rajoitu hengel- liseen vaan se ulottuu maalliseen. Ihmi- nen kohtaa Jumalan maallisissa kutsu- muksissaan. Kun hän pyrkii niistä arki- töitään vähätellen johonkin pyhempään, tämä on itse asiassa Perkeleen toimintaa hänessä. Mutta aaltoliike liikkuu myös siten, että Perkele pyrkii estämään ih- mistä näkemästä maallisia toimiaan Ju- malan antamina hengellisinä kutsumuk- sina lainkaan. Niinivaara soveltaa tulkin- taansa tavalla, joka tarkoittaa ehkä ka- rismaattisten ilmiöiden korostamista:
”Nykyelämässä esiintyy uskonnollisessa ja siveellisessä suhteessa paljon erikoisen ja epätavallisen yliarvioimista säännölli- sen ja tavallisen kustannuksella; tämä juuri ilmentää epäsuorasti sellaista käsi- tystapaa, jossa Jumala on jotakin ’poik- keuksellista’ ja Hänen toiminnallaan oma sfäärinsä. Tämän laajalti vaikutta- van tradition piiristä avaa kutsumusaja- tus paluutien raamatulliseen luomisus- koon ja sen kokonaisvaltaiseen näkemyk- seen.”
Raamatullisia vastaan nostetaan siis Raamattu. Kiinteästi tähän liittyen Niinivaara käy lävitse ruotsalaisen Lut- her-tutkimuksen näkemystä ensimmäi-
sen ja toisen uskonkappaleen yhteen- kuuluvuudesta. Jumala on Kristuksessa luomisen Jumala. Niinivaara ei katso siis kristologiaa suhteessa kolmanteen us- konkappaleeseen, oppiin Pyhästä Hen- gestä, kuten herätyskristillisyys, vaan katsootoisesta uskonkappaleesta ensim- mäiseen ja tulkitsee näitä yhteen liitty- neinä. Herätyskristillinen toisen ja kol- mannenuskonkappaleenyhteennivomi- nen merkitsee raamatullisesta luomis- uskosta irtaantumista. Ja se merkitsee sitä, että ”reformatorinen julistus on menetetty. Maallisten tehtävien iloinen suoritus on poissa – se on jätetty saata- nalle.”
Kirjan soveltava luku paneutuu ajan- kohtaisiin kysymyksiin 1950-luvulla.
Vastine luvulle on Lauri Haikolan muutamaa vuotta myöhemmin kirjoitta- ma tutkielmaMaallinen vanhurskaus ja työyhteisö. Niinivaara käy läpi sekulari- saatiokysymystä, pohtii koneellistumista, kulttuurin pinnallistumista ja sielutto- muutta. Hän lausuu, että yhteiskunnan rakenne ei kuitenkaan poista Jumalaa piiristään. Ei tarvitse olla siten, että Ju- mala kohdataan vain romanttisen metsä- lammen rannalla. Kysymys lähimmäi- senrakkaudesta ja elämän perimmäises- tä merkityksestä elää yhtä elinvoimaise- na ja ohittamattomana tehtaassa kuin maaseudulla. Tästä syystä kaikki sekula- risaatio ei merkitse Jumalasta irtautu- mista. Sekulaareihin muotoihin on vain mukauduttava uskon näkökulmasta toi- sella tavalla kuin muihin. Esimerkkinä Niinivaara mainitsee avioliiton. Sitä ei tarvitse pitää erityisesti kristillisenä ins- tituutiona nykymaailmassa. Silti se on
hengellisen ja maallisen aaltoliikkeessä oleva instituutio.
Sekularisaatio ei ole erityisempi maa- ilman pahentumisen vaara. Sen sijaan se on kirkon sisäinen vaara. Sekularisaatio kirkossa merkitsee uskonnon muodostu- mista itsekkääksi. Sekularisoitunut kirk- ko keskittyy rauhaan ja varmuuteen, sii- hen, että ihminen saa jo elämänsä aikana kaiken. Kun ihminen luo uskon avulla suhteensa Jumalaan, hän on feuerbachi- lainen: itse oman Jumalansa luova eli siis ateisti.
Rivien välistä ei ole vaikea lukea, mitä Niinivaara tarkoittaa. Rivien välit lukivat myös ne, joiden ajatukset olivat hänen mielessään. Herätyskristillisyys ei ole reformatorista, ei raamatullista. Sen usko on feuerbachilaista ateismia. Kris- tillisyys on sekularisoimista. Kun koete- taan toimia hengellisen ja maallisen aal- toliikkeen ulkopuolella ”kristillisesti”, tämä tarkoittaa sitä, että laajat elä- mänalueet maallistuvat: kulttuuri, ta- louselämä, taide ja politiikka muuttuvat jumalattomiksi, kun ne koetetaan korva- ta kristillisellä kulttuurilla, talouselämäl- lä, taiteella ja politiikalla.
Niinivaaran pohdintojen liittymises- tä 2000-luvun kysymyksiin riittänee seu- raava lainaus: ”Taloudellisen ajattelun piirissä on kaikesta edelläsanotusta pak- ko tehdä eräitä johtopäätöksiä. Käsitys, että yhteinen paras aivan kuin itsestään nousisi esiin vapailta markkinoilta, on harhakuva. Kilpailun vapaus houkutte- lee ihmisluonnosta esiin siinä piilevän hillittömän itsekkyyden. Senvuoksi yrit- teliäisyys vaatii rinnalleen valvontaa. Ei ole tarkoitus, että ihmiskunta odottaisi,
kunnes viimeinenkin kapitalisti toimii oi- kein ja noudattaa kaikissa toimissaan lähimmäisenrakkautta. Yhteiskunnan on lainsäädännön kautta pakotettava vanhurskautta noudattamaan ne, jotka eivät siihen vapaaehtoisesti antaudu. Ju- mala haluaa nimittäin asettaa luomas- saan maailmassa pahalle esteen ja rajan.
Itsekkyydeltä on katkaistava kärki.
Omanvoiton pyyntiä vastaan on käytävä sotaa – aina viimeiseen tuomioon asti.”
Kirkon kriisi ja kriisin kirkko
Niinivaaran täystyrmäys herätyskristilli- syydelle oli luonnollisesti shokki. Mutta samalla hän itse esitti kärjistyksen, joka ajoi häntä äärilaidalle. Siihen vastattiin uudella kärjistyksellä, pääasiassa Niini- vaaran esittämiä ajatuksia vastaan pe- rustetun lehdenTeologia ja Kirkkomuo- dossa. Lehden sielu oli dogmatiikan pro- fessori Osmo Tiililä. Kymmenkunta vuotta myöhemmin (1964) Maallisen ja Hengellisen ilmestymisestä hän sitten purki sappensa kirjaseen Kirkon kriisi.
Kirkon kriisisai välittömästi vastauksen.
Sen laatija oli dosentti Seppo Teino- nen. Teinosen kirja oli otsikoituKriisin kirkko.
Niinivaaran teoksen jälkivaikutusten kannalta ja myös 2000 luvun keskustelun kannalta on paikallaan esitellä joitakin väitteitä, joita Tiililä kirjassaan esitti ja Teinosen vastauksia niihin. Tuntuuko tutulta?
TIILILÄN VÄITE (V): ”Kirkko lai- toskirkkonakin on luja ja voittaa kriisin- sä vain siinä tapauksessa, että sen ydin- joukkona on tämä pyhien yhteisö ja että sillä on sisäinen kongenialiteetti, saman-
mukaisuus, tämän yhteisön hengensuun- nan kanssa.”
TEINOSEN VASTAVÄITE (VV):
”…kuten Tuomas sanoo: ’Ei ole muuta kuin yksi kirkko, jossa ihmiset pelastu- vat, kuten Nooan arkin ulkopuolella ei kukaan voinut pelastua.’ Tämä tarkoit- taa kuitenkin Kristuksen yhtä kirkkoa, eikä siinä tai tuossa rappukäytävän huo- neistossa kokoontuvaa joukkokuntaa, jossa itseään hurskaina pitävät julista- vat pelkästään toisensa autuaiksi.”
V: ”…sanotaan suoraan, mitä tämä ekklesia on: se on pyhien yhteisö, congre- gatio sanctorum. Uudesta Testamentista tiedämme, etteivät pyhät ole mitään täy- dellisiä olentoja, vaan syntisiä ihmisiä, mutta sellaisia syntisiä, jotka elävät an- teeksiannosta Kristuksen yhteydessä.”
VV: ”Ykseys merkitsee, että kuten ruumiilla on yksi Pää, Päällä on myös yksi ruumis eikä monta. Se merkitsee myös, ettei ole kahta kirkkoa siinä mie- lessä, että toinen olisi näkyvä ja toinen näkymätön. Kirkko on aina samalla ker- taa näkyvä ja samalla salattu. tätä näkö- kohtaa korostivat voimakkaasti sekä Luther että esim.Johannes Gerhard.
Kaikki näkevät luonnollisesti kirkon ul- konaisena laitoksena, mutta vain usko näkee, että kysymys on Kristuksen kir- kosta. Kirkko on salattu myös jäsentensä pelastukseen nähden: kukaan ihminen ei tiedä, ketkä ovat uskossa… Kirkon py- hyys on Kristuksen pyhyyttä.”
V: ”Kirkon kriisi voitetaan, mikäli Jumala antaa meille uusia hengellisen herätyksen ja syventymisen aikoja, niin että Kristuksen ainutlaatuinen suuruus taas pääsee valtaamaan mielet.”
VV: ”Kirkko ei… vain ole vaan se myös tapahtuu. Toisin sanoen evanke- liumi murtautuu siinä ja siitä yhä uudel- leen dynaamisesti esille, ja siksi kirkko on aina liikkeellä. Kirkko ei myöskään ole itsetarkoitus, vaan se on olemassa, koska Kristus ja ’kaikki’ kuuluvat yhteen.”
V: ”Mutta silti kirkko ei ole olemassa etiikan tähden. Se on olemassa sen täh- den, että täällä kuollaan.”
VV: ”… kirkko on olemassa pelkäs- tään siksi, että Jumala rakastaa maail- maa.”
V: ”Kirkon kriisi voidaan voittaa, jos, kuten sanottu, Jumalan suunnitelmissa on vielä muuta kuin näköalojen pimene- mistä ennen käsittämätöntä antikristuk- selle annettavaa valtaa. Mutta jos näin todella saa käydä, tapahtuu samalla suu- ria muutoksia kirkon toiminnassa. Pala- taan maallisten sijasta uudelleen hengel- lisiin, ajallisten sijasta iankaikkisiin.”
VV: ”Kirkon katolisuus merkitsee sen universaalisuutta lähinnä neljässä mieles- sä. Kirkko on ensiksikin tarkoitettu koko maailmaan, kaikille sen alueille, eikä se voi pysähtyä, ennen kuin se ulottuu kaikkiin maihin. Toiseksi kirkko on tarkoitettu kai- kille ihmisille, juutalaisille ja kreikkalaisil- le, miehille ja naisille, orjille ja vapaille.
Kolmanneksi se suuntautuu kaikkeen ih- miselämään; mikään inhimillisen kulttuu- rin piiri ei ole sille merkityksetön. Neljän- neksi kirkko on katolinen myös ajallisesti:
se suuntautuu täältä iankaikkisuuteen.”
Herätyskristillisyys, uuskansan- kirkollisuus ja niiden välimuodot Pohtiessani 1990-luvun kirkollista pinta- keskustelua muistini nostaa esille Seppo
Teinosen kulttuurimyönteisyyden ja luo- misen teologian näkökulmasta ”niinivaa- ralaisen” kirkko-oppia ja sakramentteja korostavan katolisuuden. Esiin nousee Heikki Räisäsen ”niinivaaralainen”
yleisiin ajattelutottumuksiin kristillisen tietoisuuden yhteyttä etsivä raamattu- kritiikki,John Vikströminkirkollinen ja hengellinen yhteiskunnallinen avoi- muus,Jaakko Eleniuksenluterilainen Niinivaaran aallokoksi kuvaamassa maa- ilmassa seilailu. Herätyskristilliset piirit olivat melko vaimeita, joskin varmasti omissa yhteyksissään virkeitä. Mielestä- ni 1990-luku oli joltakin eetoksensa kes- keiseltä osalta ”niinivaaralainen”, vaikka hänen ajatuksiaan sellaisinaan ei kukaan kannattanutkaan.
2000-luvulla tilanne muuttui. Herä- tyskristillinen perinne on lähtenyt hake- maan revanssia. Uuskonservatismi on ol- lut muutenkin nousussa, ja tämän aallon harjalla on uskonnollisissakin piireissä ollut luontevaa kulkea. Ilmiö sai kärjis- tyksensä kokemuksessa, jonka mukaan
kirkko on jakaantunut liberaaleihin ja konservatiiveihin. Jako on jo ehkä käsit- teellisessä muodossaan lientynyt siihen liittyvistä ongelmista johtuen. Jaon yksi tausta on toisen maailmansodan jälkeen välittömästi alkaneessa teologisessa kes- kustelussa. On oireellista, että tälläkin kertaa konservatiivit kokevat äänekseen Helsingin yliopiston dogmatiikan profes- sorin. Historia toistaa itseään? Uuskan- sankirkollisesta perinteestä nousevat ha- jallaan olevat piirit kokevat sympatiaa Helsingin piispa Irja Askolaan, arkki- piispa Kari Mäkiseen ja ehkä Turun piispaKaarlo Kallialaan. Mutta heidän ohjelmanjulistuksensa, 2000 luvunMaal- linen ja Hengellinen on kirjoittamatta.
Ohjelmanjulistus, jonka mukaisesti Suo- men evankelis-luterilainen kirkko on ”ty- vimätä” ja kansankirkko kuihtuu ja pa- pisto etsiytyy sen ajatuksesta hengellisen uudistumisen teemaan, on jo julkaistu.
Ohjelmanjulistuksen julkaisi Helsingin Sanomissa professori Miikka Ruoka- nenkirkon syksynä 2012.
Tiellä kohti kristinuskon kotia?
Hannu K. Saloranta
n Evankelis-luterilaisen kirkon rivipap- pien keskuudessa omakohtainen kristin- uskon ja/tai erityisesti uskontunnustuk- sen tarkastelu on kirjallisessa muodossa suorastaan harvinainen merkkitapaus.
Antti Nylén on viitteellisesti todennut Esko Valtaojastanäin: ”Kun hän ker- ran oli kirjoittanut teoksen nimeltäKoto- na maailmankaikkeudessa, jonkun sivis- tyneen kristityn pitäisi tehdä palvelus ja kirjoittaa teos nimeltäKotona kristinus- kossa, jossa selvitettäisiin uteliaille ja tie- tämättömille, mitä usko oikein on olevi- naan, kun se näyttää niin epäiltävältä”
(Chesterton). Menestyneenä tietokirjaili- jana tunnettu pappi, teologian tohtori Kari Kuula, täyttää varmasti kaikki si- vistyksen edellytykset. Hän on tarttunut tähän haasteelliseen tehtävään ja uskal- tautunut kirjoittamaan aiheesta. Onko kirjan otsikko, Kotona kristinuskossa (Kirjapaja 2012), seurausta Nylénin toi- veesta vai onko se jonkinlainen anti-teesi tähtitieteilijä Esko Valtaojan kirjan otsi- kolle vai onko ajatus otsikosta peräisin Matti Myllykosken kirjasta Epäilys (2005), jossa yksi luku on juuri näin otsi- koitu? Liekö pelkkää sattumaa?
Kuulan kirjan viisi ensimmäistä lu-
kua herättävät onnistuneesti lukijan kiinnostuksen. Mitähän jatkossa seuraa?
Kirjoittaja paljastaa korttinsa kuitenkin hieman liian varhain. Muutaman alkusi- vun perusteella olisin odottanut, että läpi koko kirjan olisi johdonmukaisesti seu- rattu induktiivista metodia (yleisen joh- taminen erityisistä tai yksittäisistä asiois- ta) pelkäämättä, mihin se johtaa. Kirjan odotusarvo nimittäin latistuu siinä, kun kirjoittaja ilmoittaa, että ”yritän pääosin purjehtia keskustelukristillisyydeksi kut- sumaani keskiuomaa” (s. 21). Kuula yrit- tää siis jotenkin kunniallisesti taituroida induktiivisen ja deduktiivisen metodin (erityisen tai yksittäisen johtaminen ylei- sestä) välimaastossa. Tämä on kirjan suurin puute, johonka asiaan vielä pa- laan. Onko lunta tullut liiaksi tupaan aiempien kirjojen myötä? Vai onko kir- joittajalla tämän johdosta herännyt halu osoittaa teologina kirkollinen hovikelpoi- suutensa? Kirkossamme kuitenkin niin sanotusti lasikatto helähtää tarpeen tul- len pään päällä edelleen kovin helposti.
Kuula vastustaa ponnekkaasti us- konnollista pluralismia todeten, että ”eri katsomusten yhdistäminen johtaa sovit- tamattomiin ristiriitoihin ja suoranai-
seen kakofoniaan. … Pluralismi vie siis agnostismiin” (s. 44). Pluralismi näh- dään johtamassa ristiriitoihin ja uskon puutteena.Matti T. Amnellintutkimus tarjoaa esimerkin – joskaan ei johdonmu- kaisesti – siitä, ettäJohn Hickinplura- listiseen ajatteluun tulee agnostisia piir- teitä. On myös väitetty, että pluralistises- sa ajattelussa Hick ”epäonnistuu tarjoa- maan uskonnollisesti syvällistä motivaa- tiota uskontojen väliselle dialogille”
(Thatamanil). Mm. näistä syistä pluralis- miin suhtaudutaan epäluuloisesti. Plura- listinen uskontojen ajatusmalli näyttää jatkuvasti herättävän pelkoja ja epäluu- loja ei-pluralististen kristittyjen keskuu- dessa. Kaikista näistä ajatuksista huoli- matta olen taipuvainen pikemminkin ajattelemaan, että pluralismi on meille kristityille vetoomus avaramman näke- myksen lisäksi entistä suurempaan us- koon. Jopa arvostettuLangdon Gilkey on kannustanut analyysissään kristillistä teologiaa pluralismin tuoman tasa-arvoi- suuden suuntaan. Tässä toteutuu sitä paitsi paremmin se reilu peli, joka Kuu- lan mukaan kuuluu myös uskontojen vertailuun. Kuula sen sijaan tyytyyKarl Rahnerin tavoin inklusiiviseen eli si- sään sulkevaan uskontotulkintaan. Tosin nämä samat perusteet sekä inklusiivisen että pluralistisen uskontulkinnan puoles- ta löytyvät Apostolien teoista: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ih- misiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pel- kää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa”
(Apt. 10:34–35). Toisin kuin edellä mai- nitut asiat, pelot ja epäluulot, niin par- haat perusteet pluralistiselle uskontoteo-
logialle toistaiseksi löytyvät Alvin J.
Reinesinuskonnonfilosofiasta.
Kuula sanoo, että ”Uskon synonyymi on yhteys” (s. 66) perustellen asian lati- nan sanallareligio(sic!), ja että ”Uskon toinen synonyymi on vastaanottaminen”
(s. 67). Kumpikin näistä uskon perusteis- ta menee harhaan. Ensinnäkin siksi, että lähdekielestä on otettu perusteeksi väärä latinan sana. Toiseksi voimme hyvällä syyllä kysyä, eikö oikea lähdekieli olisi ollut heprea ja/tai kreikka. Wilfred Cantwell Smith on osoittanut, että kristillisessä kielenkäytössä sanan usko taustalla on ollut latinan sanacredo, joka tarkoittaa, että ”minä panen sydämeni”.
Klassisessa latinan kielessä tuon sanan ensisijainen merkitys on ”uskoa, jättää, panna jonkun luottamus johonkin” ja toissijainen merkitys ”luottaa johonkin”,
”panna luottamus johonkin” ja kolman- neksi johdannaisena ”uskoa (tavallisesti henkilöön)”. Parempi selvyys asiaan tu- lee kuitenkin heprean (emunah) ja krei- kan kielen (pistis) sanoista, joiden perus- merkitys on ”luottamus” ja ”uskollisuus”
jotakin kohtaan.
”Teologinen puhe on aina jossakin määrin vertauskuvallista ja likiarvoista puhetta” (s. 75). Näihin Kuulan sanoihin on helppo yhtyä. Vaikeampi on ymmär- tää sitä, miksi Kuula latistaa Jumalan suuruuteen liittyvät klassiset käsitteet, kuten mm. kaikkitietävyyden, kaikkinä- kevyyden ja kaikkivaltiuden paljoudeksi (s. 78). Olisi helpompi tunnustaa, etteivät nuo klassiset käsitteet enää tavoita sisäl- tönsä puolesta oman aikamme ihmistä.
Näitä käsitteitä on aivan aiheelisesti ar- vosteltu prosessiteologien taholta (esim.
Hartshorne). John B. Cobb Jr.on to- dennut asiasta: ”Ennen kaikkea kaikki- valtiuden oppi ei ole raamatullinen oppi.
… jos aiomme sanoa Jumalasta parhaita asioita, mitä voimme, niin meidän on sanottava, ’Jumalalla on kaikki valta.’
Mutta ironia on siinä, jos sanotaan, että Jumalalla on kaikki valta, niin se merkit- see, että hänellä ei ole lainkaan valtaa, koska valta on suhdetta ilmaiseva käsite.
… Suhdetta ilmaiseva valta on tosiaan lajiltaan ainoaa siinä olevaa merkityksel- listä valtaa. Mutta kaikkivaltiuden aja- tuksella on taipumus keskittyä pakkoval- taan.” Kuula näyttää taipuvan tämän kaltaiseen tulkintaan sanoessaan Juma- lasta, että ”hän voi asettua aitoon minä–
sinä-suhteeseen jokaisen ihmisen kans- sa” (s. 81). Tunnettu ajattelija Martin Buberon tarjonnut jo kauan sitten kris- tilliselle teologialle hyvät perusteet sa- mansuuntaisin ajatuksin. Uskonnollises- sa mielessä ei mielestäni ole kovin suosi- teltavaa olettaa tai kuvitella kaikenlaisia asioita, joihin kirjoittaja haluaa itsensä lisäksi lukijoitaan ilmeisesti rohkaista (s.
83, 84, 85, 86, 88). Ääriesimerkkinä herää kiperä kysymys, mistä Kuula tietää, että
”joka tapauksessa Jumalan näkökulmas- ta luomakunta ei ole keskeneräinen ja kaoottinen kuin miltä se näyttää meistä”
(s. 86)? En vastuullisena teologina voi olla kannustamassa ihmisiä arvailemaan asioita Jumalan näkökulmasta. Me emme voi tällaisia asioita tietää. Kaikesta sanotusta huolimatta olen samaa mieltä Kuulan kanssa siitä, että ”silti on mah- dollista rakentaa maailmankatsomus, jo- hon kuuluu usko Jumalaan” (s. 89).
Kirjan luvut seitsemän ja kahdeksan
ovat koko kirjan ongelmallisimmat. Kir- joittaja valitseekin yhtäkkiä kohtuullisen induktiivisen argumentoinnin sijaan lä- hes puhtaasti deduktiivisen ja oppikes- keisen lähestymistavan. Näissä luvuissa asioita tarkastellaan Jumalan todelli- suutta nykyisten kokemusten ja havain- tojen ylittävällä tavalla, so. spekuloidaan antiikin käsitteillä Jumalan olemista/ole- musta. Tämä ratkaisu yllättää kolmella tavalla. Ensinnäkin tällainen spekulaatio on mahdollisimman kaukana nykyaikai- sen ihmisen tavasta pohtia ja käsitellä uskonnollisia asioita. Siis liian vaikeaa.
Toiseksi se ei ole luonteenomaista Raa- matun tutkimuksessa, jonka asiantunti- jana Kuula on menestynyt. Kolmanneksi se ei ole kovin tavallinen tapa tehdä teo- logiaa Poikkeuksena tästä on syytä mai- nitaRobert W. Jenson, jonka ajattelul- la on käsittääkseni ollut merkittävä vai- kutus viimeaikaisessa suomalaisessa sys- temaattisessa teologiassa. Kuula oikoo mutkat suoriksi ja liioittelee kirjoittaes- saan seuraavasti: ”Kolminaisuuden idea ei pälkähtänyt tyhjästä … Kristikunta on alusta asti nähnyt Jumalan kolme toimi- jaa, ainakin jos modernia raamatuntutki- musta ja patristiikkaa on uskominen” (s.
99). Viidennellä vuosisadalla tämä kaikki alkoi olla selvää, mutta näitä myöhem- män ajan kolminaisuusopillisia johtopää- töksiä ei pidä anakronistisesti lukea sisäl- le Uuden testamentin teksteihin. Kolmi- naisuusoppiin liittyvät ongelmat ja kysy- mykset eivät ole siis helposti sivuutetta- via, jos otamme vakavasti Uuden testa- mentin inkarnaatioteologiaan kohdistu- neen tutkimustyön tulokset.
Kuulan pyrkimyksenä on apologeet-
tisesti selittää ja sovittaa luomista toi- saalta nykyisten kosmologisten teorioi- den ja toisaalta lineaarisen aikakäsityk- sen valossa (s. 111–120). Fyysikkojen kä- sityksistä, Raamatusta ja juutalaisuudes- ta löytyy myös syklisen aikakäsityksen puolesta puhuvia asioita. Tuloksellisem- malla tavalla asiasta on kirjoittanut Hans Küng, joka problematisoi luon- nontieteiden kysymykset ja haastaa kris- tillistä teologiaa avoimemmin kohtaa- maan esille tulleet kysymykset ja ongel- mat. Mitä Kuula tarkoittaa sanoessaan:
”Kaikki luotiin tyhjästä, mutta ei tyhjyy- teen” (s. 118). Kuulalle on syytä vastata, että tyhjästä ei tule mitään (lat.ex nihilo nihil fit), eikä edes singulariteetti, tuo teoreettinen konstruktio, ole välttämättä aineeton. Kuula sulkee Jumalan luomis- työstä pois sattuman (s. 113), mutta tun- nettu matemaatikko, teologinen ajatteli- ja, on johtopäätöksissään ilmaissut aivan päinvastaisen ajatuksen: ”Sattuma näh- dään täten harkittuna ja ehkäpä välttä- mättömänä osana Jumalan luomista”
(Bartholomew). Jälkimmäinen ratkaisu ja sen perustelut ovat kiehtovat.
En lämmennyt Kuulan eudaimonis- tisesta ajatuksesta, jonka mukaan ihmi- sen ”kuuluu nauttia elämästä ja olla on- nellinen” (s. 125; vrt. s. 128 jne. läpi koko kirjan). Elämästä nauttimista en kiistä, mutta Terho Pursiainen on sanonut viisaasti: ”onnen löytääkseen on luovut- tava etsimästä onnea. Onnen voi löytää, jos etsii aivan muita, itsessään tärkeitä asioita”. Onnellisuus on siis elämän sivu- tuote – ei päätavoite. Jäin miettimään sitä, kun Kuula väittää, että Mooseksen kirjoissa (1 Moos. 1:26) ei ole kyse ”mis-
tään polyteismin jäänteestä” (s. 127). En olisi tästä varma, koska Vanhasta testa- mentista löytyy useita vastaavanlaisia kohtia (1 Moos. 6:2, 4; Job 1:6, 2:1; 36:7;
Ps. 29:1; Dan 3:25). Kuula toteaa, että
”Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi” (s.
127), ja hän ilmoittaa, että ihminen on Jumalan kuva neljässä mielessä: ”Hän on jumalakykyinen ja jumalahakuinen”,
”Hän on kuolematon tai hänellä on kuo- lemattomuuden mahdollisuus”, ”Hän on sosiaalinen olento, yhteisö enemmän kuin yksilö” ja ”Hän edustaa Jumalaa kuten hallitsijoiden kuvapatsaat ja lähet- tiläät hallitsijoita” (s. 127, 128). Minusta kuitenkin näyttää siltä, että kaikki ihmi- set eivät ole jumalakykyisiä tai edes ju- malahakuisia. Jos sanotaan, että ihmi- nen on kuolematon, niin mielestäni täl- löin kuolemaa ei oteta elämän karuna todellisuutena riittävän vakavasti. Yksin Jumalan käsissä me kaikki olemme. Tär- keämpää kuin miettiä, mihin menemme kuoleman jälkeen, on elää uskossa, toi- vossa ja rakkaudessa. Sen tähden ajatte- len, että vastuullisen kristityn on Jeesuk- sen opetusten mukaisesti tärkeämpää pi- kemminkin puhua elämästä ennen kuo- lemaa kuin kuoleman jälkeisestä elämäs- tä. Näin emme halveksi elämää ja jou- dumme kohtaamaan vakavan kysymyk- sen kuolemasta. Tämä ei kuitenkaan riis- tä toivoa, joka tuo elämäämme voiman.
Toivo kannattelee viime kädessä elä- määmme ja uskoamme Jumalaan.
Eduard von Hartmannin sanoin Ludwig Feuerbachin ”ainoa omaperäi- nen ajatus on, että jumalat ovat ihmisen ulkopuolelle projisoitu toive. On aivan totta, että mikään ei ole olemassa pelkäs-
tään sen tähden, että toivomme sitä.
Mutta ei ole totta, että jokin ei voi olla olemassa, mikäli toivomme sitä. Feuer- bachin koko uskonnon kritiikki ja koko hänen ateisminsa todistelu kuitenkin pe- rustuu tähän yksittäiseen päätelmään, se on loogiseen virhepäätelmään”. Ihminen on todellakin Kuulan sanoin ”sosiaalinen olento, yhteisö enemmän kuin yksilö”
Individualistinen kulttuurimme on unohtanut Paavalin käyttämän vertauk- sen kristillisestä kirkosta/seurakunnasta Kristuksen ruumiina. En tohtisi sanoa Kuulan tavoin, että ”Melko usein silmäi- lenKatolisen kirkon katekismusta, koska siinä esitellään kristikunnan virallinen vastaus ongelmaan” (s. 142), siis pahan ongelmaan. Ei asiaan ole olemassa viral- lista vastausta vaan monenlaisia vastaus- yrityksiä.
Mitähän Kuula mahtaa tarkoittaa sanoessaan, että ”Jeesus – tutkimuksen puhtaasti tämänpuolinen (sic!) tapa lä- hestyä Nasaretilaisen arvoitusta ei siis ole ainoa mahdollinen” (s. 166). Vasta- väitteenä totean, ettei meillä muuta mahdollisuutta ole kuin tämänpuolinen tapa, koska olemme tämänpuolisia ja ih- misiä! Sitä paitsi E. P. Sanders on kehittänyt kohtuullisen hyvät kriteerit hyvän Jeesus-tutkimuksen onnistumi- seksi, siis mitkä asiat ovat varmoja tai lähes varmoja, erittäin todennäköisiä, to- dennäköisiä, mahdollisia, ajateltavissa olevia ja lopuksi vielä epäuskottavia.
Olen eri mieltä Kuulan kanssa siitä, että
”Jeesukseen liittyvät historialliset ongel- mat menettävät lopullisesti merkityksen- sä siinä vaiheessa, kun kristinuskon ra- kanne tajutaan oikein” (s. 168). Olen
pikemminkin yhtä mieltä Jeesus-tutki- muksen merkkihahmon Albert Schweitzerin johtopäätöksen kanssa Jeesus Nasaretilaisesta: ”Tämä kuva ei ole hajonnut ulkoapäin. Se on mennyt palasiksi. Konkreettiset historialliset on- gelmat, jotka ovat tulleet pintaan yksi toisensa perään, ovat repineet ja pirsto- neet sen”. Historiallisia ongelmia ei voi sivuuttaa, eikä niitä ole syytä lakaista maton alle, ikään kuin niitä ei olisi.E. P.
Sandersin sanoin voi samalla todeta, että ”Paljon historiallisesta Jeesuksesta säilyy arvoituksellisena. … Mutta salape- räisyyden ja epävarmuuden keskellä … tiedämme paljon Jeesuksesta. … meillä on hyvä käsitys hänen toimintansa ja sanomansa pääsuuntaviivoista. Tiedäm- me, kuka hän oli, mitä hän teki, mitä hän opetti ja sen, miksi hän kuoli. … tiedäm- me, kuinka paljon hän innoitti seuraa- jiaan, jotka joskus eivät itse ymmärtäneet häntä … he muuttivat historiaa.” Kuula toteaa Jeesuksesta, että ”Pojan ihmiselä- män täytyi olla todellista (s. 186, 203).
Robin R. Meyersinsanoin tahdon huo- mauttaa, että valitettavasti kaikesta huo- limatta Apostolisessa uskontunnustuk- sessa ”maailman suurenmoisin elämä su- pistettiin pilkuksi”, siis välimerkiksi.
Kuula pohdiskelee ”Miten ylösnouse- mususko on saanut alkunsa? Minkälaiset tapahtumat johtivat Jeesuksen seuraajat päättelemään, että Jumala oli herättänyt hänet kuolleista? … Lähdemateriaalina käytettävät tekstit jakautuvat kahteen osaan, kertomuksiin tyhjän haudan löy- tymisestä ja kertomuksiin ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksistä seuraajilleen” (s.
173). Onhan tämän lisäksi Jeesuksen
kuolemaan liittyvät kertomukset kol- mantena osana.Stephen J. Patterso- ninsanoin: ”Niin, oliko Jeesuksen ylös- nousemus ”Big Bang”, joka loi kristilli- sen kirkon? … Jeesuksen ylösnousemus ei ollut Big Bang, joka aiheutti kristinus- kon”, ja edelleen: ”Aloitimme yksinker- taisesta historiallisesta tiedosta: että roo- malaiset telottivat Jeesuksen, mutta hä- nen seuraajansa eivät luovuttaneet ja jat- koivat tapaamisiaan hänen nimessään pohdiskellen mitä hänelle oli tapahtunut.
… Marttyyrius oli sekä kokemus että perinne, joka voitiin ymmärtää. … Ei ollut mitään Big Bangia, mutta se, mitä tapahtui – historiallinen, riippuvainen, moniselitteinen, inhimillinen – oli kui- tenkin jokin ihme.” Jos kaikesta huoli- matta pyrkimyksenämme on löytää jokin pienimuotoisempi big bang, niin eiköhän se löydy Jeesuksen kuolemasta ja siihen liittyvästä marttyyriudesta. Tässä mie- lessä on syytä todetaRoy W. Hooverin sanoin: ”Näyttää järkevältä päätellä, että hänen seuraajansa ymmärsivät ylösnous- seen Jeesuksen ilmestykset – tai, heidän näkynsä ylösnousseesta Jeesuksesta – heidän uskonsa vahvistuksena, eikä hei- dän uskonsa perustana.”
Kuulan kirjan 12. luku otsikoituna
”Todelliseksi ihmiseksi” vaikutti otetun sisällöltään pääosin leikkaa–liimaa-me- netelmällä joko aiemmin mainitustaRo- bert W. Jensoninsystemaattisesta teo- logiasta taiTimo Tavastinväitöskirjas- ta. Tältä pohjalta nouseva spekulaatio ei kovin kiinnosta kriittistä raamatunselit- täjää tai riittävän kriittistä dogmihisto- rioitsijaa, paitsi kauniina ajatusleikkinä.
Neitseestä syntymisestä kuitenkin muu-
tama sana (s. 193–196). 1) Harva on tullut huomanneeksi sitä, että kreikan- kielisessä Vanhassa testamentissa, Sep- tuagintassa. Jaakobin tytär Dina on edel- leen jopa raiskattuna neitsyt (kreik.part- henos 1 Moos. 34:2–3 LXX; vrt. miehen neitsyt morsian Joel 1:8 LXX). Kaiken lisäksi Ignatius Antiokialainen kirjees- sään Smyrnalaisille kirjoittaa: ”Terveh- din veljieni perheitä, heidän vaimojaan ja lapsiaan, samoin neitsyitä, joita sanotaan leskiksi” (Ign. Smyr. 13:1). Tätä ovat selittäjät yrittäneet selittää parhain päin naimattomiksi naisiksi, jotka ovat ryhty- neet kirkolliseen leskien palvelustehtä- vään (1 Tim. 5:3, 5:9), mahdollisesti var- sinaisten leskien puutteessa. Tällainen kuulostaa selittelyltä. Kaikki Smyrnan seurakunnan neitsyet eivät ole leskiä, eivätkä kaikki lesket neitsyitä. Kaiken kaikkiaan on siis todettava, että tuo krei- kan kielestä neitsyeksi käännetty sana tarkoittaaWilliam E. Phippsinsanoin
”naimaiässä olevaa naista”. 2) Harvoin tunnustetun tai peräti havaitun ongel- man Jeesuksen messiaanisuuden hyväk- symiseksi olisi tuottanut apostoli Paava- lin sana, jonka mukaan ”Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika” (Room. 1:3–4), jos Joosef ei olisi ollut Jeesuksen biologi- nen isä.Yigal Levininsanoin: ”Pähki- nänkuoressa ei ole mitään juutalaista la- kia, ei heprealaisessa Raamatussa eikä myöhemmässäHalakhassa, joka voidaan nähdä mallina, jolla Jeesus, Jumalan Poi- ka, olisi voitu pitää laillisena, mutta ei geneettisenä, Daavidin valtaistuimen pe- rijänä.” Omaisuutta voi adoption kautta
