• Ei tuloksia

Mikään ei ole pyhää – arkipäivän taloustiede

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Mikään ei ole pyhää – arkipäivän taloustiede"

Copied!
5
0
0

Kokoteksti

(1)

Mikään ei ole pyhää – arkipäivän taloustiede

Tatu Hirvonen KTM, tutkija

Jyväskylän yliopisto, Taloustieteiden tiedekunta

Tarinat portteja ymmärtämiseen

E

nglantilainen kirjailija B.S. Johnson piti tari- noita ja niiden kertojia valheellisina: ”Telling stories is telling lies.”(Coe, 2005) Johnson pe- rusteli omaa kirjoitustyötään sillä, ettei moder- nia elämäntapaa voitu enää tulkita klassisen kerrontatavan kautta. Todellisuuden ymmärtä- miseksi tuli keksiä uusia, totuudenmukaisem- pia tapoja hahmottaa maailmaa. Johnsonin ro- maania The Unfortunates esimerkiksi myytiin laatikoissa irrallisina lukuina. Tämä tarjosi lu- kijalle mahdollisuuden rakentaa tarina omista lähtökohdistaan käsin uudelleen.

Hieman samaan tapaan luetaan myös useimpia kansantaloustieteen oppikirjoja. Niin ensimmäisen vuoden opiskelijat kuin väitelleet- kin hyödyntävät kirjoja omista tarpeistaan kä- sin, valitsevat esitellyistä aihepiireistä itselleen ajankohtaisimmat. Niin kätevää kuin tämä on- kin, tarinoiden ja metaforien tuominen ainakin yksittäisten kysymysten tarkasteluun voisi silti olla paikallaan. Tarinoita kohtaan esitetystä kritiikistä huolimatta niiden kertominen ja nii- den kuunteleminen on ihmiselle luontainen,

kulttuurisesti ja psykologisesti rakentunut tapa lähestyä maailmaa. Motivoituneinkin lukija vie- raantuu helposti ylivoimaisten yhtälöryppäiden edessä, jos niille ei anneta tilaa. Hyvät ideat ku- tistuvat pikkupoikien hiekkalaatikkoleikeiksi, kuten Deidre McCloskeyasian ilmaisee (2000a).

Vaikka tarinat nähdään usein vain kielelli- sinä, myös matemaattisesti kirjoitetut teoriat ja ekonometriset tutkimukset sisältävät tarinalli- sia elementtejä. Teoriatarinat valikoivat, tiivis- tävät ja luovat malleja todellisuudesta, jossa elämme. Kun abstrahoitua, formaalia tietoa sovelletaan arkipäivän tilanteisiin, tarinoista tulee portteja tämän todellisuuden parempaan ymmärtämiseen.

Vasaralla päähän

Yksi ensimmäisistä arkipäivän taloustieteeksi (everyday economics) lueteltavista kirjoista on nobelisti Gary S. Beckerin The Economic ap- proach to human behaviour (1976). Esseeko- koelmassaan Becker soveltaa kansantaloudel-

(2)

liseksi lähestymistavaksi (economic approach) kutsumaansa näkökulmaa useisiin arkipäiväi- siin teemoihin, kuten lastenhankkimiseen ja ajankäyttöön liittyviin päätöksiin. Sittemmin beckeriläiseksi lähestymistavaksi nimetty näkö- kulma perustuu pohjimmiltaan siihen, että ti- lanteessa kuin tilanteessa ihmiset toimivat mak- simoidakseen hyödyn ja reagoivat myös kan- nustimiin. Becker tekee kirjassaan selväksi, et- teivät tutkimuskohteet määrittele kansantalo- ustiedettä vaan itse metodi. Ehkä juuri siksi kirjaa leimaa vielä tarinoiden sijaan teknisyys;

olihan kirjan tarkoituksena vakuuttaa eritoten akateeminen lukija.

Samaista metodia Becker hyödynsi 80-lu- vun puolivälistä lähtien Business Week-lehteen kirjoittamissaan kolumneissa. Kolumnimuoto pakotti Beckerin vähentämään kirjoitustensa teknisyyttä, mutta metodi eli myös sanoiksi käännettynä - siitä todisteena liuta arkielämään sovellettuja kansantaloustieteellisiä tarinoita.

Samaiset kolumnit julkaistiin myöhemmin kir- jassa The Economics of life (1997), jonka Becker toimitti yhdessä vaimonsa Guitynkans- sa. Kirjan 138 kolumnia kattavat varsin laajan kirjon eri aiheita rikollisuudesta riippuvuuteen.

Parissa kolumnissaan Becker ei myöskään mal- ta olla miettimättä, mihin lopulta kansantalous- tieteilijöitä tarvitaan.

Päätös ryhtyä kolumnistiksi ei ollut Becke- rille kuitenkaan helppo – kansantaloustieteili- jästäkö journalisti? Beckerin vielä empiessä Business Weekin tekemää tarjousta, yhdeksi suostuttelijaksi riensi nobelisti Milton Fried- man, joka työskenteli samassa yliopistossa ja oli aiemmin kirjoittanut kolumneja samaiseen leh- teen. Friedman innoitti paitsi Beckerin, arvat- tavasti myös poikansa David Friedmanin työ- tä. David Friedmanin kirja Hidden order (1997) voidaan nähdä yhtenä beckeriläisen ja

friedmanilaisen koulukuntien jatkajista ja po- pularisoijista.

Siitäkin huolimatta, ettei David Friedman ole koulutukseltaan kansantaloustieteilijä vaan fyysikko, hänen kirjoituksissaan on usein enemmän kansantaloudellista intuitiota kuin monien varsinaisten kansantaloustieteilijöiden kirjoituksissa. Ei siis ihme, että David Fried- man on kutsuttu opettamaan kansantaloustie- dettä muun muassa UCLAn, Cornellin ja San- ta Claran yliopistoihin. Pedagoginen ote nou- see esiin myös itse kirjassa, jossa Friedman esit- telee ja soveltaa monia mikrokursseilta tuttuja teorioita ennakkoluulottomasti ja mielenkiin- toisesti. Lisäksi Hidden orderissamyös Fried- manin draaman ja tyylin taju pääsevät esille.

Kirjaa ei yksinkertaisesti malta laskea käsistä.

Samoin käy todennäköisesti myös Steven Landsburgin kirjoja The Armchair economist (1993) ja Fair play (1997) lukiessa. Varoituk- sen sana lienee siis paikallaan: hyvin kirjoitet- tuna kansantaloustiede voi olla samanaikaises- ti sekä viihdyttävää että selkeää. Ja mikä tär- keintä, kuten Becker ja Friedman, myös Landsburg saa lukijansa ajattelemaan. Lands- burgilta on piakkoin valmistumassa kolmas ar- kipäivän taloustiedettä käsittelevä kirja More Sex is Safer Sex,johon on koottu hänen suosit- tuja Slate-kolumnejaan. Landsburgin tavoin seksin myyntivoimaa hyödyntää myös Diane Coyleerinomaisessa teoksessaan Sex, drugs and economics (2002). Joukon ainoana eurooppa- laisena Coyle ei jää amerikkalaisten kollegoi- densa varjoon. Hänkin osaa hyödyntää kansan- taloudellista lähestymistapaa ja tarinankerron- nallisia keinoja valottaessaan eri konteksteissa, miksi kannustimet ovat niinkin oleellisia käyt- täytymisen selittäjiä kuin ne ovat.

Jos edellä esitellyt kirjat pohjautuvat enim- mäkseen mikroteoriaan, markkinoilta löytyy

(3)

toki myös tarinavetoista arkipäivän makrokir- jallisuutta sekä oppihistoriallista näkökulmaa aiheeseen. Edellisestä hyvinä esimerkkeinä nousevat esiin muun muassa Robert Barron Getting it right (1998) ja Nothing is Scared (2003) sekä Paul Krugmanin The Accidental Theorist(1999) ja The Great unraveling(2003).

Molempien uusimmat ja useat em. kirjojen ul- kopuolelle jääneet kolumnit ovat vapaasti saa- tavilla internetissä (ks. kirjallisuusluettelo tä- män kirjoituksen lopussa). Nykyisin Barro kir- joittaa kolumninsa Business Week -lehteen ja Krugman New York Timesiin. Oppihistorial- lisesta näkökulmasta aihepiiriä lähestyy mm.

Todd Buchholzkirjassaan New ideas from dead economists (1999). Nimensä mukaisesti teos kierrättää ja soveltaa jo edesmenneiden kansan- taloustieteilijöiden ajatuksia tähän päivään in- novatiivisella ja mukaansatempaavalla tavalla.

Ekonometriset tutkimukset tarinoita täynnä

Teoreettinen kansantaloustiede ei ole ainoa keino tulkita ympäröivää maailmaa kansanta- loustieteellistä näkökulmaa hyödyntäen. Myös ekonometria on täynnä arkipäivän tarinoita, joista lukija kohtaa usein yllättäviäkin juonen- käänteitä. Chicagon yliopiston kansantaloustie- teen professorin Steven Levittin ja New York Timesin Stephen Dubnerintänä vuonna julkais- tu kirja Freakonomics(2005) on tästä todennä- köisesti valovoimaisin esimerkki. Vaikka kirjas- sa käsitellään pääasiassa Levittin tutkimustu- loksia, myös muiden tutkijoiden työtä tuodaan esille. Kirjassa haetaan vastauksia muun muas- sa seuraaviin kysymyksiin: Kumpi on vaaralli- sempi, ase vai uima-allas? Mitä yhteistä on pe- ruskoulunopettajien ja sumopainijoiden välil- lä? Ei siis mikään ihme, että esimerkiksi Ste-

ven Landsburg (2005) on kutsunut Levittia kansantaloustieteen Indiana Jonesiksi.

Nopeasti etenevän uransa aikana Levitt on jo ehditty palkita useaan eri kertaan (ks. esim.

Hirvonen, 2004). Freakonomics ei näytä ole- van tässä suhteessa poikkeus. Kirja on vast- ikään asetettu ehdokkaaksi Quill-palkinnon saajaksi talouskirjojen sarjassa. Erityisen tär- keäksi palkinnon tekee se, että sen saajasta päättävät nimenomaan lukijat. Quill-ehdok- kuus ja kirjan myyntimenestys osoittavat jäl- leen, että kansantaloustieteen tutkimuksille on kysyntää laajemmaltikin. Tarjonnan tulee vain vastata sitä.

Kirjan jo lukeneille tai siitä innostuville tie- doksi, että Levitt ja Dubner kirjoittavat kerran kuukaudessa ilmestyvää Freakonomics-kolum- nia The New York Times Magazineen. Kolum- nit voi käydä lukemassa myös kirjan nettisivuil- ta www.freakonomics.com

Tarinat opetuksen apuna

California State Universityn kansantaloustie- teen professori Roger Arnold kertoo kirjansa How to think like an economist(2005) alustuk- sessa, kuinka tarinoiden avulla oppilaat saatiin ymmärtämään peruskurssilla oppimansa teo- riat helpommin ja paremmin soveltamalla nii- tä arkipäiväisiin ongelmiin. ”Kerroin oppilail- leni tarinoita, joiden tarkoituksena oli opettaa, kuinka kansantaloustieteilijät tarkastelevat maailmaa. Oppilaat kuuntelivat tarinoitani mie- lellään, ja niiden kautta alkoivat ymmärtää, mis- tä oikein oli kysymys. Pian he alkoivat ajatella kuin kansantaloustieteilijät.” Arnoldin varsin tiiviisti opetuskokemuksiaan hyödyntävä kirja rakentuu 24 luvusta. Kussakin näistä käsitel- lään yhtä tai useampaa kansantaloudellista pe- riaatetta lyhyiden, mutta mielikuvitusrikkaiden

(4)

tarinoiden muodossa. Esimerkiksi rajahyödyn ja rajahaitan optimointia käsitellään otsikolla

”Hitting Yourself in the Head With a Ham- mer”. Vaikka Arnoldin olisi toivonut kertovan enemmänkin tarinoitaan, kirjan lyhykäisyydes- sä lienee yksi oleellinen hyöty. Se houkuttelee lukemaan, vaikka lukukauden aikana kasaan- tunut tenttikirjallisuus olisi jo kasvanut lähes- tulkoon ylitsepääsemättömäksi.

Siinä missä Arnoldin kirja on suunniteltu käytettäväksi perustekstien rinnalla, tarinave- toinen opetustapa (story-driven approach) lä- päisee Paul Krugmanin ja hänen vaimonsa Ro- bin Wellsin teoksen Microeconomics (2005) kauttaaltaan. Kyse ei ole pelkästä case study -menetelmästä. Kirjan kaikki luvut alkavat vi- vahteikkailla tarinoilla, joiden tarkoituksena on rakentaa opiskelijan motivaatiota ja kansanta- loustieteellistä intuitiota. Kyseiset tarinat kul- kevat usein koko luvun läpi. Esimerkiksi ky- syntää ja tarjontaa valotetaan ”Gretzkyn vii- meinen peli” -tarinalla, joka kertoo mustan- pörssin lippukaupasta. Kirjasta löytyy myös Economics in Action -osioita, joissa sovelletaan juuri opittuja konsepteja, sekä lisäesimerkkejä ja sovellutuksia niitä janoaville For Inquiring Minds -laatikoissa.

Maalliset filosofit

Modernin kansantaloustieteen isäksikin kut- suttu Alfred Marshall piti kansantaloustiedet- tä eritoten ihmisten arkipäiväisen käyttäytymi- sen tutkimisalana: ”Economics is a study of mankind in the ordinary business of life.”

(1920). Robert Heilbronertaas kutsuu kansan- taloustieteilijöitä maallisiksi filosofeiksi (2000).

Ja tästä arkipäivän taloustieteellisessä kirjalli- suudessa on ensisijaisesti kysymys. Kuten Ro- bert Barro kirjoittaa, ”mikään sosiaalinen in-

teraktio – rakkaus, uskonto tai rikollisuus – ei ole vieras kansantaloustieteelliselle analyysille”

(2003).

On myös tärkeää, kuten fysiikan alan no- belisti Richard Feynmanmuistuttaa kirjassaan

”The pleasure of finding things out” (2001), että tieteen tekeminen on parhaimmillaan hauskaa ja innostavaa. Motivoitunut tieteenharjoittaja näkee ideoita ja syy-seuraussuhteita sielläkin, mihin toiset eivät edes ymmärrä katsoa. Sovit- tamalla yhteen matematiikkaa, tilastoja ja tari- nankerrontaa uudet ja vanhat ajatukset ja ideat voidaan välittää aikalaisille ja tuleville tieteen- tekijöille paremmin. Kuten edellä käsiteltyjä kirjoja lukiessa tulee selväksi, tieteellisen kir- joittamisen ei tarvitse olla kuivaa ollakseen varteenotettavaa. Päinvastoin: kuten Deidre McCloskey on todennut:”Bad writing makes slow reading.” (2000b).

Eräs muukin opetus on luetun pohjalta il- meinen. Päivittäisten ”ylös-alas” -pörssianalyy- sien rinnalle voitaisiin suomalaisissa sanoma- ja viikkolehdissä raivata tilaa myös arkipäivän ta- loustieteellisille kirjoituksille. Sanavalmiista kansantaloustieteilijöistä ei ainakaan luulisi ole- van maassamme pulaa. "

Kirjallisuus

Arnold, R.A. (2005): How to think like an econo- mist. Thomson – South-Western.

Barro, R.J. (1996): Getting it right – markets and choices in a free society. MIT Press.

Barro, R.J. (2003): Nothing is sacred – economic ide- as for the new millennium. MIT Press.

Becker, G. (1976): The economic approach to human behaviour. University of Chicago Press.

Becker, G. ja G. N. Becker (1997): The economics of life – from baseball to affirmative action to Im- migration, how real-world issues affect our every- day life. McGraw-Hill.

(5)

Buchholz, T.G. (1999): New ideas from dead econo- mists – an introduction to modern economic thinking. Penguin Books.

Coe, J. (2005): Like A Fiery Elephant: The Story of B.S. Johnson. Picador.

Coyle, D. (2002): Sex, drugs and economics – an un- conventional introduction to economics. Texere Publishing.

Coyle, D. (2003): How to think like an economist (and why it matters), esitelmä, IPEG, University of Mancester, 30.5.2003.

Feynman, R.P. (2001): The pleasure of finding things out. Penguin Books.

Friedman, D. (1997): Hidden order – the economics of everyday life. Harper Business.

Heilbroner, R. (2000): The worldly philosophers – the lives, times, and ideas of the great economic thinkers. Penguin Books.

Hirvonen, T. (2004): ”Oman tiensä kulkijasta suun- nannäyttäjäksi? Vuoden 2003 John Bates Clark – mitalisti Steven Levitt”, Kansantaloudellinen aikauskirja 100, s. 83-86.

Landsburg, S. E. (1993): The Armchair economist – economics and everyday life. Free Press.

Landsburg, S. E. (1997): Fair play – what your chil- dren can teach you about economics, values, and the meaning of life. Free Press.

Landsburg, S. E. (2005): When numbers solve a mys- tery, Wall Street Journal.com, 13.4.2005.

Levitt, S.D. ja S. J. Dubner (2005): Freakonomics – a rogue economist explores the hidden side of eve- rything. William Morrow.

Krugman, P. (2003): The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century. W. W. Norton &

Company.

Krugman, P. (1999): The Accidental theorist and oth- er dispatches from the dismal science. Penguin Books.

Krugman, P. ja R. Wells (2005): Microeconomics.

Worth Publishers.

Marshall, A. (1920): Principles of Economics. Mac- millan and Co., Ltd.

McCloskey, D. (2000a): How to be human, though an economist. University of Michigan Press.

McCloskey, D. (2000b): Economical Writing. Wave- land Press.

Kirjoituksia internetissä

Steven Landsburgin kirjoituksia osoitteessa:

http://slate.msn.com/?querytext=everyday+

economics&id=3944&action=fulltext Diane Coylen kirjoituksia osoitteessa:

www.enlightenmenteconomics.com/

dianehomepage.html

Robert Barron kirjoituksia osoitteessa:

http://post.economics.harvard.edu/faculty/barro/

popwritings.html

David Friedmanin kirjoituksia osoitteessa:

www.daviddfriedman.com

Paul Krugmanin kirjoituksia osoitteessa:

www.pkarchive.org www.nytimes.com

Steven Levittin kirjoituksia osoitteessa:

www.freakonomics.com

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Lisäksi osa hahmoista on Mitchellin edellisistä romaaneita tuttuja, ja muun muassa Jacob de Zoetin tuhat syksyä täydentyy pienellä, mutta painavalla juonteella..

Myöhemmin kävi ilmi, että FBI oli tutkinut tapausta saadakseen Swartzin syytteeseen.. Samankaltainen oli Swartzin kampanja tieteellisten artikkelien vapauttamiseksi

Eräs kävelemisen filosofian klassikoita on amerikkalainen vasta-ajattelija Henry David Thoreau (1817–1862), joka paitsi käveli paljon myös kirjoitti kävelemisestä pitkän

Maanantaina 29.11.2004 Pentti Keynäs soitti minulle töihin: ”Isän papereiden joukkoon oli eksynyt isäs kirjastoon kuulunut kirja.. Tulisitko noutamaan?” Sovittiin, että käyn

Vastaavasti kuluttaja saattaa kuluttaa kokonaan kertaluontoisen palkankorotuksen, vaikka Friedmanin mallin mukaan kuluttajan tulisi säästää tämä tilapäisten

Beckerin tutkimuksen mukaan eturyhmien toimintaa voidaan tutkia myös niiden välisen kilpailun kautta. Beckerin sanoma voidaan tiivistää ajatukseen, jonka mukaan

David J. Elliott näkee tärkeäksi, että musiikin opetuksessa on selkeä opetussuunnitelma ja hän myös antaa voimakasta kritiikkiä siitä, että musiikin opiskelun ja

Lauri Heikinheimo (from our Department), Kullervo Kuusela (from the Forest Research Institute's Department of Inventory and Yield),.. Kalle Kauttu (Department of Private Forests