utkiva oppiminen on Suo- messa ongelmaperustaisen op- pimisen ohella ehkä laajimmin huomiota saanut ja yhteisöllistä oppimista korostavaan oppimis- käsitykseen perustuva pedago- ginen malli ja ajattelutapa. Malli on sikäli huomionarvioinen, että sitä sovelletaan hyvin erilaisilla oppimisen kentillä kasvokkain ja verkossa, sekä koulutuksen as- teilla varhaiskasvatuksesta ai- kuiskasvatukseen. Siitä on vä- hitellen muotoutunut myös so- siokonstruktivistisen opetus- oppimisparadigman eräänlainen tavaramerkki, jonka varaan on monia opetuksen kehittämiseen tähtääviä hankkeita lähdetty ra- kentamaan. Tämä on helppo ymmärtää, sillä mallille on myös osoitettavissa selkeät ”oppihis- torialliset” taustansa sosiokog- nitiivisten, tiedonluomista ko- rostavien oppijalähtöisten ja tä- män ajan tarpeisiin hyvin istuvi- en näkemysten parista. Se siis edustaa tietyllä tavalla valtavir- taa tämän hetken kotimaisella oppimisajattelun ja -tutkimuksen kentällä. Tämä valtavirtaisuus voi olla sekä eduksi että haitak- si, sillä joskus valtavirtaistumi- nen tuottaa myös hyvin norma- tiivisia toimintatapoja – eräänlai- sia ’näin pitää tehdä’ -tyyppisiä kaavamaisuuksia – jotka eivät luonnollisesti kaikkiin tilanteisiin päde yhtä hyvin.
Käsillä olevassa tutkivan op- pimisen ja pedagogisen asian-
Henna Heinilä, Pekka Kalli & Kaarina Ranne (toim.) (2009).
. OKKA-säätiö. Tampe- reen Ammattikorkeakoulu, Ammatillinen Opettajakorkeakoulu.
tuntijuuden kirjassa sovellus- kohteeksi kirjaa lukiessa paljas- tuu kuitenkin hieman laajempi konteksti – pedagogisen asian- tuntijuuden kehittäminen amma- tillisen opettajakorkeakoulun yksikössä – jossa kirjoittajat ovat olleet mukana muutaman vuoden kestäneen kehittämishankkeen toimijoina. Kirjoittajakunnassa on sekä entisiä opettajaksi opis- kelleita että yksikön henkilökun- taan kuuluvia. Kyse näyttää siis olevan yhteisön moniulotteises- ta kehittämisestä ja kehittymises- tä oppivan organisaation suun- taan (s. 7). Sen verran laajalla kentällä kuitenkin toimitaan, että kirjan artikkeleiden tarkempi fo- kus jää välillä hieman hämäräksi:
kehitetäänkö enemmän yhteisön omaa tulkintaa tutkivan oppimi- sen pedagogiikasta vai kehite- täänkö sittenkin yhteisön omia käytänteitä asiantuntijuutta jaka- vaan suuntaan oppivan organi- saation hengessä? Kaarina Ran- teen kirjoittama prologi antaisi aiheen odottaa jälkimmäistä, mutta monet kirjan artikkeleista kuitenkin liikkuvat enemmän edellisen, tutkivan oppimisen tulkinnan ja käsitteellistämisen, parissa.
Se mikä eniten kirjan artikke- leissa herättää ajatuksia, kriitti- siäkin sellaisia, on kehittämistoi- mintaan hiipinyt sanasto. Sanas- to ei ole aina lähtökohdiltaan puhtaan pedagogista, vaan työ- elämän kehittämisen kieleksi
muotoutunutta osaamis- ja inno- vaatiopuhetta, jossa ehkä on tie- tynlainen tehokkuuteen liiketa- loudelliseen ajatteluun perustu- va leimansa. Luovuuden sijasta puhutaan mieluummin innovaa- tioista ja innovatiivisuudesta, joka on ehkä ideoiden markki- noinnin kannalta myyvempää (ks. Tenhusen, Siltalan ja Keski- nen artikkeli).
! !
ja " # $
pyrkivät neutraloimaan tarkaste- lunsa käymällä läpi joukon kas- vatustieteellisiä tutkimusartikke- leita ja toteuttamalla itsekin sur- veyn joukolle opettajia perusas- teelta korkea-asteelle ja opetta- jaksi opiskeleville. He päätyvät tarkastelemaan kysymystä, mikä opetuksessa ehkä on innovatii- vista ja millaista innovatiivinen opetus oikein on. Vaikka kyse- lyn tulokset ovatkin järkeenkäy- piä, jää ilmaan edelleen väreile- mään kysymys: miksei yhtä hy- vin olisi luova opetus kelvannut kyselyn aiheeksi? Luovuuden keskiöön ihminen on ajatukselli- sesti helpompi sijoittaa kuin in- novaatioiden.
Innovaatioiden lisäksi sil- mään tarttuu myös johtamisen käsite, joka esimerkiksi " ! ! % !
!
omassa artikkelissa on otettu opettajan roolia ryhmä- prosessin tukijana käsitteleväk- si tarkastelukulmaksi. Tässä on mahdollisesti pyritty tekemään irtiottoa ohjaamisen näkökul- maan, sillä Ranne määrittelee (s.
43) pedagogisen ohjaamisen ja ryhmän johtamisen toisiaan täy- dentäviksi, mutta erilaisiksi, opet- tajan kompetenssialueeksi. Tä- mäkin liittyy tietyllä tavalla jat-
◆& ' ( ) ( * + , -. ( -/ 0. + + -1 * * 2 3 3 & ◆. -( * -1 ( . 1 4 . 2 * 1 ◆567 8 8 9
◆
◆
◆
koksi edellä mainittuun osaamis- ja innovaatiosanastoon ja siitä kumpuaviin osaamisen johtami- sen näkökulmiin. Nyt on nähtä- västi pyritty tarkastelemaan oh- jaamisen ja vastuun jaettua pro- sessia oppimisryhmien itsensä ja ryhmän ”johtajana” toimineen opettajan välillä, mikä sinänsä on kiinnostava teema. Mutta johtamisen käsitteen kohdalla helposti kuitenkin käy niin, että näkökulma pelkistyy ryhmän hallinnan ja tarkkailun muodolli- siin puoliin, joten lukijana jää kuitenkin kaipaamaan pedago- gis-ohjauksellista käsitteistöä kuvaamaan ryhmädynamiikan huomioimista ja työskentelypro- sessien syventämistä opettajan taholta.
Artikkeleissa on myös paljon kuvauksia tutkivan oppimisen kokemuksista eri näkökulmista hankkeen aikana: verkko-opin- noista (Myllylä, Mäkelä & Torp), tunteiden roolista (Heinilä), ko- kemuksellisuudesta ja reflektios- ta (Harju & Kumpulainen) sekä yrittäjyyskoulutuksesta (Kainu
& Nokkonen). Artikkeleissa on paljon omakohtaisia havaintoja ja reflektiota oppimiskokemuk- sista, erityisesti onnistuneista.
Enemmän olisi voinut tuoda esille myös koettua vaikeuksia ja mahdollisia ristiriitoja, sillä ne saattavat tuoda lukijan lähem- mäksi kehittämistoiminnan au- tenttisia prosesseja ja antaa tarttumapintoja pohtia mahdolli- sia kriittisiä kohtia ja sovellus- kohteita nyt esiteltyä kehittämis- toimintaa laajemminkin.
emotionaalisuutta kä- sittelevä artikkeli tuo joka tapa- uksessa tutkivan oppimisen sa- nastoon raikkaita uusia tuulia, sillä oppimiseen liittyvä käsit- teistö on normaalisti hyvin kog- nitiivispainotteista. Samoin T
!
n ja " # $ ! % & ! #
kokemuksia ja reflektiota tarkas- televa artikkeli tuo tutkivan op- pimiseen jopa aikuispedagogisia lisäaineksia, sillä he marssittavat mukaan muun muassa omien kokemusten ja sosiaalisesti jaet- tujen kokemusten merkityksen osana inhimillistä olemista ja elä- mänprojektia. Nämä mainitut kaksi artikkelia ehkä osuvat par- haimmin hankkeessa tehdyn tut- kivan oppimisen organisaatio- kohtaisen tulkinnan ja sanoitta- misen pedagogiseen ytimeen.
Tutkivan oppimisen organi- saatiokohtaisessa soveltamises- sa väistämättä joudutaan mietti- mään myös koko oppilaitoksen tasolla tapahtuvaan prosessin kehittämistä, missä mukaan as- tuvat muun muassa opetussuun- nitelmat ja arviointi. Oman huo- mionsa kirjassa (ja todennäköi- sesti hankkeessakin) on siten saanut arviointi. " ' ' $ n ja Henna Heinilän ”kakkosartik- kelit” hahmottavat arvioinnin problematiikkaa niin hankkeessa mukana olleiden opettajien ja opettajaopiskelijoiden arviointi- ajattelun kehittymisen että arvi- ointikäytäntöjen muuntumisen kautta. Arviointi tutkivan oppi- misen kontekstissa onkin liian
harvoin ollut esillä. Arviointitar- kastelu on myös vienyt kirjan fokusta takaisin prologissa esil- le nostetun yhteisön omien käy- tänteiden kehittämisen ja jakami- sen suuntaan, mikä tekee näistä arviointiartikkeleista kokonais- kuvan kannalta avartavampia.
Tietyistä painotusvalinnois- taan ja ”sanoitusongelmistaan”
huolimatta kirja on melko mielen- kiintoinen kokonaisuus, ainakin jos lukijaa kiinnostavana näkö- kulmana on tutkivan oppimisen organisaatiokohtainen sovelta- minen ja tämän puitteissa tapah- tuva omien käytänteiden kehit- täminen. Kirjan merkitys ja tär- kein anti onkin ehkä juuri tässä oppivan organisaation kerto- muksessa, millainen kertomus koko oppilaitoksen siirtymises- tä tutkivaan oppimiseen syntyy:
uskalletaanko opettajana olemi- sen tapoja ja mahdollisuuksia lähteä yhdessä haastamaan ja uudelleen luomaan oppimisen ja opettamisen kulttuurisia malleja.
Täytyy vain toivoa, että muual- lakin uskalletaan.
● Taina Joutsenvirta & Arja Kukkonen (toim.) (2009). ( ! !
)! * +& )! # , ! ! # ) & + & # ' +& ))
. Palmenia.
● Erja Vitikka (2009). - & )! # # ! ! ) % % # . # /
# # )0 & 1 2 + 2 ' ' ' + ' + # ! ! 1 ' )
. Aka- teeminen väitöskirja. Väitös 4.9.2009. Suomen Kasvatustie- teellinen Seura.
● Arto Kallioniemi, Auli Toom, Martin Ubani, Helena Linnan- saari & Kristiina Kumpulainen (toim.) (2008).3 4 % #) ' #
* )) % # # 5 $ + ! ! )! # , 6 * + ) , 7 ! 1 ) * ! ' # )
. Hannele Niemen juhlakirja. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
