226
AIKUISKASVATUS
RAJATTOMAAN YHTEISTYÖHÖN
T
ekniikka on temmannut mukaansa opetuk- sen kehittäjät. Audiografiat, sähköpostit, te- lefaxit ja jopa satelliitit alkavat olla arkipäiväisiä välineitä tiedon välittymisessä. Eri puolilla maa- ilmaa olevat opiskelijat oppivat yhdessä, oppi- laitokset tekevät yhteisiä koulutusohjelmia, opiskelijat saavat yksilöllistä ohjausta ja tietoa voi hankkia vaikka kotiinsa kaikista maailman yliopistoista sähköisten medioiden avulla.Tehokas tiedonsiirto on ollut tähän asti hyö- dyllisintä tiedemiesten kanssakäymisessä. Säh- köpostin välityksellä on ollut mahdollista vaih- taa ajatuksia tutkimuksista, saada välitöntä pa- lautetta omista kirjoituksista ja välittää tietoa tut- kimuslaitoksesta toiseen. Tällä hetkellä yliopis- tojen verkoista on todella helppo saada yhteys kaikkien maanosien yliopistojen kirjastoihin.
Niistä voi etsiä hetkessä hakusanojensa avulla tietoa mistä tahansa tutkijoita kiinnostavista ai- heista.
U
uden tekniikan käyttöönotto myös ope- tuksessa on laajentunut muutamassa vuo- dessa. Kansainvälisellä rahoituksella on ollut käynnissä suuria projekteja, joiden avulla on ke- hitetty verkostumista tukevaa teknologiaa. Käy- tössä olevat menetelmät alkavatkin olla tekni- sesti melko luotettavia ja esimerkiksi kuvien siir- to ja videoneuvottelut ovat riittävän hyvälaatui- sia ja hinnoiltaan siedettäviä.Tekniset ongelmat tulevat enää yleensä esille erilaisissa demonstraatiotilanteissa, joissa väliai- kaisratkaisujen avulla pyritään osoittamaan uusien viestimien käyttökelpoisuutta. Esimer- kiksi Helsingin yliopistossa järjestetyssä uusien opetusmahdollisuuksien esittelyssä vain kaksi esittelyä kymmenestä kärsi teknisistä ongelmis- ta.
Uuden teknologian innokkaimmat kehittäjät ovat useimmiten miehiä. Esimerkiksi edellä mai- nitussa Helsingin yliopiston tilaisuudessa oli vain yksi nainen yli kymmenen miehen joukos- sa kertomassa tekniikan luomista opetuksen uusita mahdollisuuksista. Miesten aktivoitumi- sen etuna on ollut se, että on saatu uusia henki- löitä kiinnostumaan opetuksesta. Ongelmana on se, että opettamisen kehittämisestä on tehty insinöörimäistä: mieluummin tekniikka- kuin oppimiskeskeistä.
Toinen havainto tämän hetkisestä tilanteesta on se, että oppilaitoksissa etäopetuksen kehit- täjät matkustavat eniten tätä nykyään. Yhteisten projektien käynnistäminen, niiden suunnittelu ja arviointi ovat osoittautuneet erityisesti mat- kanjärjestäjille kultasuoneksi. Uudet viestintä- välineet eivät ole ainakaan vähentäneet ihmis- ten tapaamisen tarvetta tai edes kehittäjät eivät osaa käyttää tekniikkaa tässä suhteessa hyväk- seen.
O
petusmenetelmien ja oppimateriaalin ke- hittäminen ei ole pysynyt tekniikan kehit- tymisen vauhdissa. tähän asti ollaan oltu melko tekniikkakeskeisiä ja uusia medioita on pyritty käyttämään vain perinteisten opetusmenetel- mien tavoin tai niitä tukien. Kuitenkin esimer- kiksi luennon pito puhelimien välityksellä on erittäin vaativaa ja se edellyttää suurta valmiste- lua esimerkiksi ennakko- ja muun kurssimate- riaalien ja välitehtävien suhteen.Painopiste on ollut siinä vanhassa oppimisnä- kemyksessä, jonka mukaan koulutuksessa olisi riittävän tehokas tiedonsiirto. Tällöin ei ole kan- nettu paljoakaan huolta opiskelijoiden erilaisis- ta oppimisvalmiuksista.
Tarvittaisiinkin runsaasti tutkimusta siitä, mi- ten oppiminen tapahtuu ja miten uusilla tie- donsiirtomenetelmillä sitä voitaisiin tukea. Ta- voitteena tulisi olla oman didaktiikan kehittä- minen esimerkiksi sähköpostin avulla tai puhe- limella tapahtuvaa opetusta varten.
Tarvitaan paljon tutkimusta myös siitä, miten tulisi toimia tilanteessa, jossa tiedon saanti jo- kaisen halukkaan käyttöön on ratkaisevasti hel- pottunut. Tietohälyn määrän kasvaessa olisi opetuksessa pystyttävä kehittämään kognitiivi- sia valmiuksia ymmärtämään ja käyttämään tie- toa. Eri aloilla toimivien ihmisten ammatillisen kehittymisen kannalta ei pullon kaulana ole- kaan enää saatavilla olevan tiedon määrä vaan sen käyttöönotto ja olennaisen tiedon erottami- nen epäolennaisesta.
T
ässä Aikuiskasvatus-lehden teemanumeros- sa esitellään erilaisia yhteistyömuotoja.Osittain uuden teknologian, osittain työelämän muuttuvien vaatimusten takia yhteistyön määrä yksilöiden, työryhmien ja työyhteisöjen välillä on olennaisesti lisääntymässä. Mäkelä kirjoittaa artikkelissaan verkostokulttuurista ja -yhteis- kunnasta, joka tuo käsitteet vuorovaikutusyh- teiskunnasta ja työelämää kuvattaessa etä-, jous- to- tai tietotyöstä.
Yhteiskunnan tasolla suuria muutoksia on jo tapahtumassa siinä, että työnteko ei ole sidok-
AIKUISKASVATUS
sissa enää mihinkään tiettyyn paikkaan tai ai- kaan. Myös opiskelu on pääsemässä irti opetta- ja-, luokka- ja oppikirjasidonnaisuudestaan. Esi- merkiksi Kaupin ja Tellan kirjoitukset antavat jo konkreettisia esimerkkejä siitä, miten opiskeli- jat voivat tehokkaasti hankkia tietoja sähköisten viestimien avulla ja miten oppilaitosten yhteis- työn avulla voidaan verkostua.
Euroopassa on jo lukuisia oppilaitosverkosto- ja, joissa tiedonsiirtoa voidaan edistää yhteisten koulutusohjelmien ja opiskelija- ja opettajavaih- tojen avulla. Näistäkin on lehdessämme muuta- ma esimerkki. Yhteisten koulutusohjelmien luomisessa tekniset alat ovat olleet uranuurtajia, mutta muillakin sektoreilla on jo päästy hyvään alkuun.
Verkostuminen on avainsana myös organisaa- tioiden sisällä. Esimerkkeinä tässä lehdessä ovat kirjoitukset tiimiverkko-organisaatiosta ja koke- mukset itseohjautuvista tiimeistä.
T
ässä lehdessä kirjoitukset ovat lähes poik- keuksetta kuvauksia verkostumisen myön- teisistä vaikutuksista yhteiskunnille, työyh- teisöille ja yksilöille. Tämä on normaalia uusia menetelmiä kehitettäessä. Ei tarvinne olla kui- tenkaan suuri ennustaja, jos arvailee, että viiden vuoden kuluttua vastaavassa teemanumerossa tuodaan esille nyt esiteltyjen menetelmien on- gelmia ja vaihtoehtoja niille.Kauko Hämäläinen
227
