Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähkömarkkina- lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säh- kömarkkinalakia. Tarkoitus on helpottaa pie- nimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pää- syä sähkönjakeluverkoissa. Tavoitteena on voimassa olevaa sähköverkkojen sääntelyä kehittämällä edistää yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa sekä biopolttoaineiden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi sähkön tuo- tannon verkkopalvelumaksuja koskeva eri- tyissäännös, jonka mukaan jakeluverkonhal- tija ei saisi sisällyttää pienimuotoisen säh- köntuotannon liittymismaksuun sähköverkon
vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia. Li- säksi ehdotetaan, että jakeluverkossa sähkö n- tuotannolta veloitettavilla siirtomaksuilla tu- lisi kattaa suhteellisesti pienempi osuus säh- köverkon kustannuksista kuin sähkönkulu- tukselta perittävillä siirtomaksuilla. Samalla mahdollistettaisiin yhtenäisten puitteiden säätäminen sähköntuotannon siirtomaksuille sähkönjakeluverkoissa.
Ehdotettu lainmuutos on tarkoitettu tule- maan voimaan noin kuuden kuukauden ku- luttua siitä, kun se on hyväksytty ja vahvis- tettu.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ... 1
SISÄLLYSLUETTELO ... 2
YLEISPERUSTELUT... 4
1. Johdanto... 4
2. Nykytila ... 4
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö ... 4
Sähköntuotannon verkkoon pääsy... 4
Sähköntuotantoon kohdistuvat tuet ... 5
Pienimuotoisen sähköntuotannon määrä ja rakentamismahdollisuudet ... 6
2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö ... 8
Euroopan yhteisö ... 8
Ruotsi ... 9
Tanska ... 9
2.3. Nykytilan arviointi... 10
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset ... 10
3.1. Esityksen tavoitteet...10
3.2. Toteuttamisvaihtoehdot... 11
Pienimuotoisen tuotannon määrittely ... 11
Muut sääntelyvaihtoehdot... 12
3.3. Keskeiset ehdotukset ... 13
4. Esityksen vaikutukset ... 13
4.1. Vaikutukset pienimuotoiseen sähköntuotantoon... 13
4.2. Taloudelliset vaikutukset ...14
Julkistaloudelliset vaikutukset ... 14
Taloudelliset vaikutukset jakeluverkkoyrityksiin... 14
Taloudelliset vaikutukset sähkönkäyttäjiin... 14
Kansantaloudelliset vaikutukset ... 15
4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset ... 15
4.4. Ympäristövaikutukset ... 15
4.5. Aluekehitysvaikutukset ... 15
5. Asian valmistelu...15
5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto ...15
5.2. Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen...16
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 17
1. Lakiehdotuksen perustelut... 17
2. Tarkemmat säännökset ja määräykset... 18
3. Voimaantulo... 18
4. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys ...18
LAKIEHDOTUKSET... 20
sähkömarkkinalain muuttamisesta... 20
LIITE ... 22
RINNAKKAISTEKSTIT ... 22
sähkömarkkinalain muuttamisesta... 22
LIITE ... 24
ASETUSLUONNOKSET... 24
sähköntuotannon siirtomaksuista sähkönjakeluverkoissa ... 24
YLEISPERUSTELUT
1 . Johdanto
Valtioneuvoston eduskunnalle 24 päivänä marraskuuta 2005 antamassa energia- ja il- mastopoliittisessa selonteossa ”Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – kan- sallinen strategia Kioton pöytäkirjan toi- meenpanemiseksi” esitettiin eräänä toimenpi- teenä, että ”yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon edistämiseksi sekä biopolttoainei- den ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi pienvoimalaitosten verkkoon liittymistä helpotetaan energiamarkkinoiden sääntelyä kehittämällä. Tästä aiheutuvat lisä- kustannukset huomioidaan muiden verko n- käytt äjien tariffeissa.”
Avoimilla sähkömarkkinoillamme sähkön tuotanto on kilpailtua. Sähkön tuottaminen tai voimalaitoksen rakentaminen ei ydinvo i- maa lukuun ottamatta edellytä elinkeinolu- paa. Kuka tahansa saa tuottaa sähköä verk- koon edellyttäen, että täyttää asetetut ympä- ristö- ja laatuvaatimukset. Sähkömarkkina- lain mukaisesti verkonhaltijoilla on liittämis- velvollisuus verkkoonsa liittymään haluaval- le sähköntuotannolle, joka täyttää verkonhal- tijan asettamat tekniset vaatimukset sekä siir- tovelvollisuus siirtää tuotettu sähkö markki- napaikalle kohtuullista korvausta vastaan.
Uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa säh- köntuotantoa ja sähkön ja lämmön yhteistuo- tantoa edistetään antamalla investoinnille harkinnanvaraista investointiavustusta ja myöntämällä verotuksen kautta tuotantotu- kea. Näistä lähtökohdista pienimuotoisella, kotimaisiin energialähteisiin perustuvalla sähköntuotannolla ei pitäisi olla ongelmia liittyä tuotannon ja verkon kannalta sopivalle jännitetasolle ja tuottaa sähköä samoille markkinoille muun sähköntuotannon kanssa.
Selvitykset osoittavat kuitenkin, että pai- kallisesti esiintyy ongelmia, jotka tosiasialli- sesti voivat muodostaa pienimuotoisen tuo- tannon kannalta sen kilpailukykyä ratkaise- vasti heikentäviä kynnyksiä markkinoille pääsyssä. Nämä pienimuotoisen tuotannon verkkoon pääsyn erityisongelmat liittyvät ja- keluverkkoon. Hallituksen esityksellä pyri- tään poistamaan pienimuotoisen tuotannon
verkkoon pääsyä tosiasiallisesti rajoittavia kynnyksiä sähkönjakeluverkoissa.
2 . N y k y t i l a
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Sähköntuotannon verkkoon pääsy
Sähkömarkkinalailla (386/1995) on var- mistettu, että kaikki sähkö voidaan siirtää voimalaitoksilta sähkön käyttäjille ja että kaikki voimalaitokset kytketään osaksi valta- kunnanlaajuista sähköverkkoa. Sähkön siir- rossa lähtökohtana on tasapuolinen ja kus- tannusvastaava hinnoittelu. Tämän varmis- tamiseksi sähkömarkkinalaissa on säädetty sähköverkonhaltijalle voimalaitosten liittä- misvelvollisuus, sähkön siirtovelvollisuus sekä verkon kehittämisvel vollisuus.
Sähkömarkkinalain liittämis- ja kehittä- misvelvollisuuksia koskevan 9 §:n mukaan verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää verkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttöpaikat ja sähköntuotantolaitokset toiminta-alueellaan (liittämisvelvollisuus). Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla ta- sapuolisia sekä syrjimättömiä ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimin- tavarmuuden ja tehokkuuden vaatimat ehdot.
Verkonhaltijan tulee julkaista liittämistä kos- kevat tekniset vaatimukset. Verkonhaltijan tulee antaa liittyjälle tämän pyynnöstä katta- va ja riittävän yksityiskohtainen arvio liitty- miskustannuksista. Verkonhaltijan tulee myös ylläpitää, käyttää ja kehittää sähkö- verkkoaan sekä yhteyksiä toisiin sähköverk- koihin asiakkaiden kohtuullisten tarpeiden mukaisesti (kehittämisvelvollisuus).
Sähkömarkkinalain 17 §:n mukaan jakelu- verkonhaltijalla on yksinoikeus rakentaa ja- keluverkkoa vastuualueelleen. Jakeluverkolla tarkoitetaan nimellisjännitteeltään alle 110 kilovoltin sähköverkkoa. Jakeluverko n- haltijan verkonrakennusmonopolista muo- dostavat poikkeuksen muun muassa voim a- laitosten liittymisjohdot. Ilman vastuualueen jakeluverkonhaltijan suostumusta saa raken-
taa liittymisjohdon, jolla sähköntuotantolai- tos liitetään vastuualueen jakeluverkonhalti- jan tai muun verkonhaltijan sähköverkkoon.
Tällaiset verkot tulee kohtuullisilla liittämis- ehdoilla liittää verkonhaltijan verkkoon, mi- käli ne täyttävät verkonhaltijan asettamat kohtuulliset rakenteelliset vaatimukset. Ver- konhaltijalla on oikeus periä kohtuullinen korvaus verkon liittämisestä ja käytöstä ai- heutuvien kustannusten kattamiseksi.
Sähkömarkkinalain siirtovelvollisuutta koskevan 10 §:n mukaan verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä säh- kön siirtopalveluja niitä tarvitseville verk- konsa siirtokyvyn rajoissa. Siirtovelvollisuut- ta täsmentävät säännökset sisältyvät lain 14 §:ään. Sen mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden mää- räyt ymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille.
Näistä ehdoista saa poiketa vain erityisistä syistä. Verkkopalvelujen hinnoittelun on ol- tava kohtuullista eikä verkkopalvelujen hin- noittelussa ei saa olla perusteettomia tai säh- kökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia eh- toja tai rajauksia. Siinä on kuitenkin otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavar- muuden ja tehokkuuden vaatimat ehdot sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat säh- köntuotantolaitoksen liittämisestä verkkoon.
Lain 15 §:n mukaan verkonhaltijan on järjes- tettävä edellytykset sille, että asiakas saa asi- anomaiset maksut suorittamalla oikeuden käyttää liittymispisteestään käsin koko maan sähköverkkoa, ulkomaanyhteyksiä lukuun ot- tamatta (pistehinnoittelu). Erikseen on sää- detty, että jakeluverkossa siirtopalvelujen hinta ei saa riippua siitä, missä asiakas maan- tieteellisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuu- alueella.
Energiamarkkinavirasto vahvistaa vuonna 2004 voimaan tulleen uuden verkkovalvo n- tamallin mukaisesti sähkömarkkinalai n 38 a §:n nojalla etukäteen verkonhaltijan noudatettavaksi liittämis- ja siirtopalvelujen ehdot sekä palvelujen hinnoittelua koskevat menetelmät.
Energiamarkkinaviraston vuonna 2005 sähkön tuotantolaitosten siirtomaksuista teet- tämässä selvityksessä todettiin erittäin suuria vaihteluita eri jakeluverkonhaltijoiden säh- köntuotannolle kohdistamien siirtomaksujen
välillä. Pienillä tuottajilla ja merkittävän osan tuottamastaan sähköstä itse käyttävillä tuotta- jilla siirtomaksut saattoivat suurimmillaan ol- la jopa puolet siirrettävän sähkön myyntiar- vosta. Siirtomaksujen korkea osuus sähkön myyntiarvosta saattoi heikentää joissain ta- pauksissa merkittävästi tuotannon kannatta- vuutta. Esimerkkinä käytetyn kuusi kahden megawatin (2 000 kilowatin) tuulivoimalaa käsittävän tuulivoimapuiston vuotuiset säh- kön siirtomaksut vaihtelivat nollasta 0,5 sent- tiin kilowattitunnilta. Seitsemän verkonhalti- jaa jopa hyvitti verkkoon syötetystä sähköstä.
Hyvitys oli enimmillään noin 0,07 senttiä ki- lowattitunnilta. Myös muiden voimalaitosten osalta todettiin vastaavanlaisia havaint oja.
Voimalaitoksissa tuotetun sähkön hinta määräytyy pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Sähkön tuk- kumarkkinahintoja ei säännellä. Lähes kai- kessa sähkökaupassa Nordpool -sähköpörssin hintanoteeraukset määrittävät joko suoraan tai välillisesti sähkön hintatason. Sähköntuot- tajat ja -myyjät voivat myydä sähkönsä säh- köpörssin tai muiden kauppapaikkojen kautta asiakkaille. Sähköä voidaan myydä myös it- senäisesti kahdenvälisten sopimusten tai vä- littäjien kautta.
Sähköntuotantoon kohdistuvat tuet
Sähkön tuotantoon kohdistuva tukijärjes- telmä perustuu Suomessa voimalaitosten in- vestointitukiin sekä energiaverojärjestelmän kautta annettavaan, toimintatueksi katsotta- vaan verotukeen. Lisäksi puupolttoaineen tuotantoon kohdistuvat tuet voidaan katsoa epäsuoraksi tueksi puupolttoaineeseen perus- tuvalle sähkön tuotannolle.
Energiatuilla tavoitellaan erityisesti uusiu- tuvien energialähteiden ja energiatehokkuu- den edistämistä. Tuki on harkinnanvaraista valtio napua, jonka perusteista säädetään val- tioneuvoston asetuksella ja jota myönnetään valtion talousarviossa vuosittain annettavan valtuuden puitteissa. Energiatuen myöntämi- sen yleisistä ehdoista annettu asetus (625/2002) on vuodelta 2002. Investoin- tiavustuksia on viime vuosina myönnetty pääasiassa puupolttoaineita käyttävien vo i- malaitosten investointeihin, tuulivoimainves- tointeihin sekä puupolttoaineiden tuotannon
investointeihin.
Energiaverolainsäädäntöön sisältyvä tuki- järjestelmä muodostuu sähköntuotannon tuis- ta ja energiaintensiivisen teollisuuden veron- palautuksesta. Suomessa on luovuttu sähkö n- tuotannon polttoaine iden verottamisesta ja siirrytty pelkästään lopputuotteen eli sähkön verottamiseen. Nykyisessä energiaverojärjes- telmässä sähkön tuotantotapa tai käytetty polttoaine ei vaikuta sähköön sisältyvän ve- ron määrään. Verotukea saa kuitenkin useilla eri uusiutuvilla energialähteillä ja kierrätys- polttoaineilla tuotettu sähkö. Verojärjestel- män kautta ohjattu tuki voidaan katsoa kulut- tajien maksaman sähköveron palauttamiseksi uusiutuvan sähkön tuottajille. Käytännössä verotuki on toimintatukea uusiutuvaan ener- giaan perustuvalle sähkö ntuotannolle.
Sähkön tuotannon tukea myönnetään vero- järjestelmän kautta sähkölle, joka on tuotettu puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla, kierrä- tyspolttoaineella, biokaasulla, metsähakkeel- la, tuulivoimalla, vesivoimalaitoksessa, jonka nimellisteho on enintään yksi megavolttiam- peeri, metallurgisten prosessien jätekaasuilla tai kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä.
Tuen perusmäärä on 0,42 senttiä kilowatti- tunnilta. Tuulivoiman ja metsähakkeen kil- pailukyvyn turvaamiseksi ja parantamiseksi niillä tuotetulle sähkölle maksetaan korotet- tua tukea 0,69 senttiä kilowattitunnilta. Kier-
rätyspolttoaineella tuotetun sähkön tuki on puolestaan 0,25 senttiä kilowattitunnilta.
Tyypillisessä 1—2 megawatin tuulivoim a- lassa investointi- ja tuotantotuen kokonais- vaikutus sähköntuotantokustannuksiin on noin 1,7 senttiä kilowattitunnilta.
Suomessa ei ole käytössä ostovelvoittee- seen perustuvia syöttötariffi- tai sertifikaatti- järjestelmiä, joiden avulla useat maat pyrki- vät lisäämään uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähköntuotantoa.
Pienimuotoisen sähköntuotannon määrä ja rakentamismahdollisuudet
Energiamarkkinaviraston voimalaitostilas- ton mukaan Suomessa on noin 350 voimalai- tosta, joiden maksimiteho on alle 20 mega- wattia. Niiden osuus maan koko voimalaitos- kapasiteetista on noin seitsemän prosenttia ja niissä tuotetaan noin kuusi prosenttia Suo- messa tuotetusta sähköstä. Tästä yli puolet tuotetaan laito ksissa, joiden teho on 10—20 megawattia ja hieman alle puolet alle 10 me- gawatin laitoksissa. Alle kahden megawatin laitokset tuottavat 0,6 prosenttia ja alle yhden megawatin laitokset noin 0,3 prosenttia säh- kön kokonaishankinnasta. Voimalaitosten te- hojakauma ja arvioitu tuotannon määrä ilme- nee seuraavasta taulukosta.
Taulukko. Suomen voimalaitoskapasiteetti ja voimalaito sten arvioitu tuotannon määrä
Voimalaitoksen maksim iteho
Voimalaito k- sia, kappaletta
Prosenttia ka- pasiteetista
Vesivoima, megawattia
Tuulivoima, megawattia
Muut, mega- wattia
Maks imitehot yhteensä, m e- gawattia
Tuotanto (ar- vio), miljoo- naa kilowatti- tuntia
Alle 1,0 mega-
wattia 176 0,5 57 26 … 90 188
1,0–1,9 megawat-
tia 46 0,4 44 24 1 62 184
2,0–4,9 megawat-
tia 48 0,9 81 30 40 150 583
5,0–9,9 megawat-
tia 39 1,7 150 3 123 275 1 261
10,0–19,9 mega-
wattia 40 3,5 217 … 359 576 2 596
Yli 20,0 mega-
wattia 142 93,0 2 476 … 12 946 15 422 70 629
Yhteensä 491 100 2 967 82 13 469 16 575 73 441
Suomen sähköntuotannon määrä on vuosi- na 2000—2005 ollut kes kimäärin 73,4 mil- jardia kilowattituntia vuodessa. Tuotannon määrä on kuitenkin viime vuosina vaihdellut runsaasti. Tuotannon määrän muutoksiin vaikuttaa erityisesti pohjoismaisen vesivo i- matuotannon määrässä tapahtuvat vaihtelut.
Toistaiseksi suurin tuotannon määrä, 82,2 miljardia kilowattituntia, on mitattu vuonna 2004.
Energiatilastojen mukaan Suomen vesi- voimatuotanto on ollut vuosina 1990 —2005 keskimäärin 12,7 miljardia kilowattituntia vuodessa. Yli 10 megawatin voimalaitokset ovat tuottaneet tästä 11,5 miljardia kilowatti- tuntia, 1—10 megawatin laitokset yksi mil- jardia kilowattituntia ja alle yhden megawa- tin laitokset noin 100 miljoonaa kilowattitun-
tia vuodessa.
Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n ylläpitämän tuulivoimatuotannon kuukausitilaston mukaan Suomessa on ollut toukokuussa 2006 yhteensä 93 tuulivoimalaa.
Näistä 18 on ollut yli yhden megawatin, 20 tasan yhden megawatin ja loput alle yh- den megawatin tehoisia. Tuulivoimaloiden yhteisteho on ollut noin 79 megawattia.
Muut taulukon pienimuotoisen sähköntuo- tannon laitoksista ovat pieniä polttomootto- reita ja kaasuturpiineja sekä bioenergiaa hyödyntäviä pienvoimalaitoksia. Myös osa varavoimakoneista voi tarvittaessa tuottaa sähköä verkkoon. VTT:n vuonna 2005 teke- mässä selvityksessä tällaisten varavo imako- neiden yhteistehoksi todettiin alle 30 mega- wattia.
Bioenergiaan sekä vesi- ja tuulivoimaan perustuvan pienimuotoisen sähköntuotannon kannattavan lisärakentamispotentiaalin arvi- oidaan olevan yhteensä noin 200—300 me- gawattia vuoteen 2010 mennessä ja 200 — 500 megawattia vuoteen 2020 mennessä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2005 teettämän pienvesivoimakartoituksen mukaan Suomessa on vesivoimapotentiaalia jäljellä suojelemattomissa vesistöissä yhteen- sä 663 megawattia, mikä vastaa vajaan 2,4 miljardi n kilowattitunnin vuotuista säh- köntuotantoa. Tästä potentiaalista on 144 megawattia alle yhden megawatin, 144 megawattia 1—10 megawatin ja 375 megawattia yli 10 megawatin tehoista vesivoimaa. Toteutettavissa olevaksi vesi- voiman kokonaistehopotentiaaliksi on kartoi- tuksessa arvioitu 580 megawattia ja vuo- sienergiaksi vajaa yksi miljardi kilowattitun- tia. Pääosan vuoteen 2015 mennessä toteutet- tavissa olevasta lisävesivoimasta on kuiten- kin arvioitu koostuvan tämän esityksen ulko- puolelle jäävistä tehonno stohankkeista.
Tuulivoiman rakentamisen toteutumisnä- kymiä on arvioitu kauppa- ja teollisuusminis- teriön teettämässä vuonna 2005 valmistu- neessa selvityksessä. Selvityksen mukaan nykyisillä edistämistoimilla arvioidaan tuuli- voimakapasiteetin lisääntyvän noin 200 me- gawatilla vuoteen 2010 mennessä. Pitemmäl- lä aikavälillä painopiste siirtyy merialuille, jolloin kapasiteettilisäys voi olla suurempi- kin.
Pienimuotoisen, muuhun uusiutuvaan energiaan kuin vesi- ja tuulivoimaan perus- tuvan sähköntuotannon taloudellisesti kan- nattavan rakentamispotentiaalin arvioidaan kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2005 teettämässä selvityksessä olevan yhteensä noin 80 megawattia vuoteen 2010 mennessä ja noin 80 megawattia vuosien 2010 —2020 välillä.
2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulko- maiden lai nsäädäntö
Euroopan yhteisö
Sähkön sisämarkkinat. Euroopan parla- mentti ja neuvosto antoivat kesäkuussa 2003 direktiivin 2003/54/EY sähkön sisämarkki-
noita koskevista yhteisistä säännöistä ja di- rektiivin 96/92/EY kumoamisesta, jäljempä- nä sähkön sisämarkkinadirektiivi. Direktiivin tavoitteena on luoda sähkölle yhteisön laajui- set sisämarkkinat. Direktiivin mukaan syrji- mätön verkkoon pääsy on sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Direktiivin jakeluverkonhaltijoiden tehtäviä koskevan 14 artiklan mukaan verkonhaltija ei saa harjoittaa syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä. Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltio voi kuitenkin vaatia jake- luverkonhaltijaa antamaan sähköntuotantolai- tosten ajojärjestyksessä etusijan niille säh- köntuotantolaitoksille, jotka käyttävät uusiu- tuvia energialähteitä tai jätettä tai tuottavat yhdistetysti sekä lämpöä että sähköä. Artik- lan 7 kohdan mukaan jakeluverkonhaltijan on harkittava muun muassa hajautettua säh- köntuotantoa suunnitellessaan jakeluve rkon kehittämistä.
Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi annettiin sähkön sisämarkkinadirektiivin kanssa sa- manaikaisesti Euroopan parlamentin ja neu- voston asetus (EY) N:o 1228/2003 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittä- vässä sähkön kaupassa, jäljempänä CBT- asetus. Asetuksen 8 artiklassa säädetään ko- missiolle laaja toimivalta sähkönsiirtotariffi- en harmonisointiin yhteisön alueella. Har- monisointi toteutetaan komission vahvista- milla suuntaviivapäätöksillä, joiden antami- sessa komissiota avustaa sääntelykomitea.
Komiteassa ovat edustettuna jäsenvaltioiden hallitusten ja sääntelyviranomaisten edusta- jat.
Siirtotariffien harmonisointi on edennyt siihen vaiheeseen, että yhteisön sääntelyvi- ranomaisista koostuva neuvoa-antava elin ERGEG (The European Regulators Group for Electricity and Gas) on julkaissut 18 päi- vänä heinäkuuta 2005 ehdotuksen suuntavii- vapäätökseksi kantaverkkosiirron hinnoitte- lulle. Ehdotuksen mukaan tuotannon siirtota- riffi saisi pääsääntöisesti olla 0—0,05 senttiä kilowattitunnilta suuruisen vaihteluvälin si- sällä. Pohjoismaisen sähkömarkkina-alueen vaihteluväliksi on ehdotettu 0—0,07 senttiä kilowattitunnilta ja Yhdistyneen kuningas- kunnan alueen vaihteluväliksi 0—0,25 sent- tiä kilowattitunnilta. Ehdotuksen mukaan kunkin maan keskimääräinen vuotuinen säh-
köntuotannon siirtotariffi laskettaisiin jaka- malla vuoden aikana tuottajalta veloitetut kantaverkon siirtomaksut samassa ajassa verkkoon annetun energian määrällä. Siirto- maksuihin ei sisällytettäisi liittymismaksuja eikä täydennyspalveluista tai verkkohäviöistä aiheutuneita maksuja.
Komission odotetaan saattavan suuntavii- vaehdotuksensa komiteakäsittelyyn syksyn 2006 aikana. Komission antama suuntaviiva- päätös on suoraan jäsenvaltioita ja niiden yri- tyksiä sitovaa lainsäädäntöä. Suuntaviivapää- tös tullee voimaan aikaisintaan kesällä 2007.
RES-E-direktiivi . Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY sähköntuo- tannon edistämisestä uusiutuvista energialäh- teistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla, jäl- jempänä RES-E-direktiivi , asettaa ohjeelli- seksi tavoitteeksi, että uusiutuvista energia- lähteistä tuotetun sähkön osuus yhteisössä olisi 22 prosenttia sähkön kokonaiskulutuk- sesta vuonna 2010. Osuus oli 14 prosenttia vuosina 1997 ja 2000. Vuoden 2004 tiedo n- annossa komissio arvioi, että tähänastisilla toimilla voitaisiin saavuttaa 18—19 prosentin osuus yhteisössä vuonna 2010.
Direktiivin yhteydessä asetettujen ohjeel- listen kansallisten tavoitteiden mukaan uusiu- tuvalla energialla tuotetun sähkön osuus tuli- si Suomessa olla 31,5 prosenttia sähkön ko- konaiskulutuksesta vuonna 2010. Suomen osuus oli 26,2 prosenttia vuonna 1997. Viime vuosina osuus on keskimääräisen vesivuoden tilanteessa ollut noin 27 prosenttia. Osuus ei ole muuttunut, vaikka uusiut uvalla energialla tuotetun sähkön määrä on kasvanut, koska sähkön kokonaiskulutus on kasvanut samaa tahtia.
RES-E-direktiivissä pienimuotoisen säh- köntuotannon verkkoon pääsyä käsitellään 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Kohdan 2 mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lainsää- däntöpuitteet tai vaadittava, että siirto- ja ja- keluverkkojen haltijat laativat ja julkaisevat omat sääntönsä teknisistä vaatimuksista, ku- ten verkkoyhteyksistä ja verkkojen vahvis- tamisesta johtuvien kustannusten jakamises- ta, jotka ovat tarpeen uusiutuvia energialäh- teitä hyödyntävien uusien sähköntuottaj ien liittämiseksi verkkoon. Kohdan 3 mukaan jä- senvaltio voi edellyttää, että verkonhaltijat
maksavat kai kki liittämisen kustannukset.
CHP-direktiivi . Hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotan- non edistämisestä sisämarkkinoilla ja direk- tiivin 92/42/ETY muuttamisesta annetun Eu- roopan parl amentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY, jäljempänä CHP -direktiivi, 8 ar- tiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat erityisesti helpottaa pi enimuotoisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon verkkoon pääsyä edellyttäen, että siitä ilmoitetaan komissiolle.
Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan CHP-direktiivissä alle yhden megawatin te- hoisen yhteistuotantolaitoksen tuotantoa.
Ruotsi
Ruotsissa pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon liittyminen ja siirto on taattu lain- säädännöllä kuten Suomessakin. Jakeluver- konhaltijat voivat veloittaa liittämisestä ja siirrosta todellisten kustannusten mukaisesti yli 1,5 megawatin tehoisia voimalaitoksia.
Voimalaitoksen verkkoon liittämisen aiheut- tamat verkonvahvistuskustannukset voi ve- loittaa kokonaisuudessaan voimalaitokselta, jos hyöty vahvistamisesta tulee vain sille. Jos useammat hyötyvät vahvistuksesta, kaikki kyseisen verkon asiakkaat maksavat verko n- vahvistuskustannukset. Maksut ja niiden määräytymisperusteet tulee j ulkaista.
Liittymis- ja siirtomaksuissa on myös Ruotsissa hajontaa. Voimalaitos, jonka teho on korkeintaan 1,5 megawattia, maksaa säh- könsiirrosta säännösten mukaan jakeluverk- konhaltijalle ainoastaan maksun, joka vastaa vuosittaisia mittaus-, laskutus- ja raportointi- kustannuksia. Ruotsin sääntelyviranomainen, Energimarknadsinspektionen, on tulkinnut tämän tarkoittavan, että pientuottajan tulisi maksaa vain kymmenen prosenttia niistä siir- tomaksuista, jotka verkonhaltija muuten peri- si tuotannolta. Päätös ei kuitenkaan ole lain- voimainen, sillä siitä on valitettu.
Tanska
Tanskassa jakeluverkkoon liittyvältä säh- köntuotannolta perittävien liittymismaksujen tulee vastata verkonhaltijalle aiheutuvia to- dellisia kustannuksia. Uusiutuvia energialäh-
teitä käyttävien, 10 tai 20 kilovoltin sähkö- verkkoon liittyvien voimalaitosten ei tarvitse maksaa mahdollisia verkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia. Siirtokustannus ja- keluverkossa on runsas 0,05 senttiä kilowatti- tunnilta Länsi-Tanskassa ja vajaa 0,03 senttiä kilowattitunnilta Itä-Tanskassa. Alhaisilla siirtomaksuilla on haluttu tukea hajautettua tuotantoa. Kantaverkkoyhtiö Energinet.dk päättää erikseen, kuinka verkkokustannukset jaetaan kuluttajien ja tuottajien välillä.
2.3. Nykytilan arviointi
Suomessa kaikki sähkön tuottajat ja käyttä- jät tulee tasapuolisin ja syrjimättömin ehdoin ja teknisin vaatimuksin sekä kohtuullista korvausta vastaan liittää verkkoon. Komissi- on 26 toukokuuta 2004 antaman arvion mu- kaan Suomessa on verkkoon pääsy järjestetty hyvin ja hallinnollisia esteitä verkkoon liit- tymiselle ei ole. Voimassa olevan lainsäädän- tömme perusteella pienimuotoisella, kotimai- siin energialähteisiin perustuvalla sähköntuo- tannolla ei pitäisi olla ongelmia liittyä tuo- tannon ja verkon kannalta sopivalle jännite- tasolle ja tuottaa sähköä samoille markkinoil- le kaiken muun sähköntuotannon kanssa.
Tuoreimmat selvitykset ovat kuitenkin osoittaneet, että paikallisesti pienimuotoisen sähkö ntuotannon verkkoon pääsyssä esiintyy ongelmia, jotka tosiasiallisesti voivat muo- dostaa pienimuotoisen tuotannon kannalta sen kilpailukykyä ratkaisevasti heikentäviä kynnyksiä markkinoille pääsyssä. Pienimuo- toisen tuotannon verkkoon pääsyn erityison- gelmat liittyvät erityisesti jakeluverkkoihin.
Kustannusvastaavuuteen perustuvan piste- hinnoittelun luonnollisena seurauksena pie- nimuotoiselle tuotannolle tulee ensinnäkin kustannuksia jakeluverkkosiirrosta toisin kuin ylemmille verkkotasoille liittyville suu- rille voimaloille. Pienimuotoiselle tuotannol- le on myös tyypillistä, että voimalaitosten liittymispisteet ovat usein etäällä muusta verkosta, jolloin joudutaan rakentamaan pal- jon uutta verkkoa pientä tuotantomäärää var- ten. Käytännön tasolla ongelmia voi syntyä myös siitä, että pienvoimaloita rakennetaan usein pienten maaseut uverkkojen alueilla, joissa verkonhaltijoilla ei välttämättä ole ai- empaa kokemusta tuotannon liittämisestä
verkkoon.
Verkkokohtaisesti määritettävän kustan- nusperusteisen hinnoittelun johdosta tuotan- non siirtomaksut voivat vaihdella eri jakelu- verkoissa voimakkaasti toisistaan. Jakelu- verkkojen väliset hintaerot voivat johtua paitsi verkonhaltijoiden erilaisista toiminta- olosuhteista myös niiden hinnoittelussa käyt- tämien menetelmien erilaisuudesta.
Pienimuotoinen tuotantopotentiaali liittyy tyypillisesti tiettyyn paikkaan. Tuotannon näkökulmasta verkonhaltijan kustannusra- kenne ja sen noudattama siirtomaksujen hin- noittelurakenne vaikuttavat sattumanvarai- sesti tuotannon kilpailuedellytyksiin. Pienillä tuottajilla ja merkittävän osan tuottamastaan sähköstä itse käyttävillä tuottajilla siirtomak- sut saattavat suurimmillaan olla jopa puolet siirrettävän sähkön myyntiarvosta. Sähkö n- siirron kustannukset voivat suurimmillaan tehdä pienimuotoisen tuotannon kannatta- mattomaksi ja siten ehkäistä uuden pieni- muotoisen tuotannon syntymistä ja kehittä- mistä.
Jakel uverkonhaltijoiden näkökulmasta ja- keluverkkoon liittyvä pienimuotoinen tuotan- to merkitsee toisaalta uusia tuloja ja mahdol- lisia kustannushyötyjä, toisaalta myös riskiä suhteellisesti suurista uusista kustannuksista.
Jakeluverkkoon liittyvästä sähkö ntuotannosta aiheutuu jakeluverkolle kustannushyötyjä verkon energiahäviöiden ja kantaverkkomak- sujen pienenemisen muodossa. Nämä hyödyt verkonhaltijan tulee sähkömarkkinalain 14 §:n 3 momentin nojalla ottaa huomioon verkkopalvelujen hinnoittelussa. Etäälle ole- mast a olevasta verkosta suunnitellut uudet voimalaitokset tai muutoin suuria siirtokapa- siteetin vahvistustarpeita edellyttävät voim a- laitokset puolestaan voivat aiheuttaa verko n- haltijalle merkittäviä investointikustannuksia, jotka verkonkehittämisvelvollisuuden joh- dosta voivat osaltaan tulla myös verkon mui- den asiakkaiden maksettavaksi.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1. Esityksen tavoitteet
Hallituksen esityksen tavoitteena on korjata voimassa olevassa sähköverkkotoiminnan
sääntelyssä havaittuja epäkohtia, jotka hei- kentävät pienimuotoisen sähköntuotannon kilpailukykyä sähkömarkkinoilla. Esityksellä parannettaisiin jakeluverkkoihin liittyvän pienimuotoisen sähköntuotannon kilpailuky- kyä korkeajänniteverkkoihin liittyvien suur- ten voimalaitosten tuotantoon verrattuna sekä tasoitettaisiin sähköntuotannon siirtomak- suissa eri jakeluverkkojen välillä vallitsevia eroja.
Esitetyillä toimenpiteillä pyritään osaltaan edistämään yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa sekä biopolttoaineiden ja uusiutu- vien energialähteiden käytön lisäämistä. Sa- malla parannettaisiin sähkön toimitusvar- muutta ja edistettäisiin kasvihuonekaasupääs- töjen vähentämistä.
Yhteiskunnan tuet muodostavat keskei- simmän energiapoliittisen välineen uusiutu- vien energialähteiden käytön ja hajautetun sähköntuotannon edistämisessä. Tämän esi- tyksen tavoitteena ei ole tarkastella energia- tukia tai muita vastaavia energiapolitiikan toimenpiteitä. Tarkastelu on rajattu tässä yh- teydessä yksinomaan verkkoon pääsyn eri- tyiskysymyksiin. Esitys kattaa sekä verkkoon liittämisen että sähkönsiirron maksut.
3.2. Toteuttamisvaihtoehdot Pienimuotoisen tuotannon määrittely
Pienimuotoisen sähköntuotannon määritte- lyyn ei ole yksiselitteistä teknistä perustetta.
Määrittely on tämän vuoksi viimekädessä tarkoituksenmukaisuuskysymys. Määrittely voidaan käytännössä tehdä joko voimalaitok- sen sähkö - tai lämpötehon mukaan taikka verkkoliitynnän perusteella.
Voimassa oleva lainsäädäntömme ei tällä hetkellä juurikaan erottele pienimuotoista tuotantoa muusta sähköntuotannosta. Säh- kömarkkina-asetuksen (518/1995) 10 §:ssä säädetään voimalaitoksen haltija ilmoitta- maan Energiamarkkinavirastolle sähkön ky- synnän ja tarjonnan välisen tasapainon seu- rantaa varten teholtaan vähintään yhden me- gavolttiampeerin suuruisen voimalaitoksen rakentamista, tehonmuutoksia ja käytöstä poistamista koskevista päätöksistä. Samaa ra- jaa myös kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj so-
veltaa siirtopalvelun ehdoissa. Voimassa ole- vien ehtojen mukaan kantaverkon kulutus- maksua määritettäessä ei oteta huomioon ni- mellisteholtaan alle yhden megavolttiampee- rin generaattoreita. Päästökauppalakia (683/2004) puolestaan sovelletaan polttolai- toksiin, joiden nimellinen lämpöteho ylittää 20 megawattia, mutta päästökauppalakikaan ei käsittele polttolaitosten sähkötehoa.
Yksiselitteistä pienimuotoisen sähköntuo- tannon määritelmää ei sisälly myöskään Eu- roopan yhteisön lainsäädäntöön. CHP- direktiivissä pienimuotoisella yhteistuotan- nolla tarkoitetaan sähköteholtaan alle yhden megawatin yhteistuotantolaitosten tuotantoa.
Sähkön sisämarkkinadirektiivi ja RES-E- direktiivi sen sijaan eivät sisällä vastaavan- laisia tehorajoja.
Pienimuotoisen tuotannon määrittämiseen voimalaitoksen tehon perusteella ei ole löy- dettävissä luonnollista teknistä tai aikaisem- min annettuun lainsäädäntöön tai käytäntöön pohjautuvaa perustetta. Tehoon perustuva ra- janveto olisi siten keinotekoinen. Rajaus oh- jaisi tulevaisuuden teknisiä ratkaisuja ja sitä pyrittäisiin keinotekoisesti kiertämään etujen saamiseksi.
Pienimuotoinen sähköntuotanto voidaan voimalaitoksen tehon sijasta määritellä myös sen perusteella, minkälaiseen sähköverkkoon voimalaitos liitetään. Voimalaitoksen tulisi liittyä jakeluverkkoon, jotta sen tuotanto yli- päätänsä voitaisiin katsoa pienimuotoiseksi.
Sähkömarkkinalaissa jakeluverkoiksi katso- taan kaikki nimellisjännitteeltään alle 110 ki- lovoltin sähköve rkot. Jakeluverkko jakautuu Suomessa tyypillisesti 400 voltin pienjänni- teverkkoon ja 20 kilovoltin keskijänniteverk- koon, mutta käytössä on jonkin verran myös yhden, 45 ja 70 kilovo ltin johtoja.
Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 200 6 teettämän selvityksen mukaan verk- koon liitettävän voimalaitoksen enimmäisko- ko riippuu liittymispisteen oikosulkutehosta ja siten va hvasti liittymispisteen etäisyydestä sähköasemaan nähden. Muita enimmäisko- koon vaikuttavia tekijöitä ovat kyseisen säh- köverkon osan tekniset ominaisuudet sekä siihen liitetyn kuorman sijainti ja suuruus.
Lähelle 110/20 kilovoltin sähköasemaa tai suoraan sähköasemaan voidaan liittää säh- köntuotantotehoa yhteensä enintään noin
10—20 megawattia. Pienet, teholtaan alle 100 kilowatin tuotantolaitokset voidaan liit- tää 400 voltin pienjänniteverkkoon joko oman liittymispisteen kautta tai sähkönkäyt- töpaikan rinnalle yhteisen liittymispisteen taakse. Enimmillään pienjänniteverkkoon voidaan liittää tuotantotehoa muutamia satoja kilowatteja, jos liittäminen tapahtuu suoraan jakelumuuntajan napoihin. Pienjänniteverk- koon voidaan liittää esimerkiksi maatilojen biokaasulaitoksia, aurinkosähköjärjestelmiä ja mikroturpiineja.
Sähkömarkkinalain mukaan liittyjällä on oikeus valita, mille jännitetasolle voimalaitos liittyy edellyttäen, että liittyjä täyttää verko n- haltijan asettamat tekniset vaatimukset. Liit- tymällä ylemmälle jännitetasolle liittyjä vält- tää alempien jännitetasojen verkkopalvelu- maksut. Yleensä verkon jännitetaso asettaa teknisen ylärajan kyseiseen jännitteeseen lii- tettävien voimalaitosten teholle. Liittymis- kustannukset ja siirtomaksut määrittävät täl- löin sen, mihin verkkoon ja jännitteeseen liit- tyminen on tarkoituksenmukaisinta.
Pienimuotoisen tuotannon määrittämiseen liittymisen kohteena olevan verkon teknisten ominaisuuksien perusteella on löydettävissä objektiivisia teknisiä perusteita, jotka asetta- vat luonnollisia rajoja toimijoiden valinnoil- le. Näin ollen verkon teknisiin ominaisuuk- siin perustuva määrittämistapa ei olisi samal- la tavalla puhdas määrittelykysymys kuin voimalaitoksen tehoon perustuva rajaaminen.
Teknisiin perusteisiin pohjautuva rajaus ei tämän vuoksi ohjaisi tulevaisuuden teknisiä ratkaisuja siinä määrin kuin tehoon perustuva rajaus. Rajauksesta syntyisi myös vähemmän tulkintaerimielisyyksiä ja sitä olisi vaikeampi kiertää etujen saamiseksi kuin tehoon perus- tuvaa rajausta. Näistä syistä pienimuotoisen tuotannon rajaus esitetään määritettäväksi sähköverkon jännitetason perusteella.
Pienimuotoisen tuotannon määritelmän ra- jaa ei ole perusteltua asettaa kovin alhaiseksi, koska ehdotettujen toimenpiteiden vaikutta- vuus jäisi tällöin hyvin vähäiseksi. Esimer- kiksi rajan asettaminen pienjänniteverkkoon merkitsisi, että pääosa siitä tuotantopotenti- aalista, johon esityksellä halutaan vaikuttaa, jäisi ehdotusten vaikutuksen ulkopuolelle.
Ehdotusten vaikuttavuuden varmistamiseksi tulisikin pääosa 20 kilovoltin keskijännite-
verkkoon liittyvistä voimalaitoksista sisällyt- tää määritelmän piiriin. Tehorajan välttämi- seksi luonnolliseksi ylärajaksi muodostuisi liittymismaksuja koskevan ehdotuksen osalta tällöin 20 kilovoltin keskijänniteverkko. Sitä järeämpään verkkoon liittyviä voimalaitoksia ei niiden suuren tehon vuoksi voida enää pe- rustellusti katsoa pienimuotoiseksi tuotan- noksi. Esityksen mukaan pienimuotoisella sähköntuotannolla tarkoitettaisiin sähkö- markkinalaissa sähköntuotantolaitosta tai usean sähköntuotantolaitoksen muodostamaa kokonaisuutta, joka liittyy nimellisjännitteel- tään enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon.
Tätä rajaa sovellettaisiin liittymismaksujen määrittämistä koskevaan ehdotukseen.
Siirtomaksujen yhtenäistämistä koskeva ehdotus on puolestaan ehdotetun toimenpi- teen luonteen vuoksi tarkoituksenmukaista ulottaa koskemaan koko jakeluverkkoa eli nimellisjännitteeltään alle 110 kilovoltin säh- köverkkoa.
Muut sääntelyvaihtoehdot
Esityksen valmistelun yhteydessä on selvi- tetty muina sääntelyvaihtoehtoina myös vo i- massa olevaan lainsäädäntöön sisältyviä mahdollisuuksia verkonhaltijoiden siirto- ja liittymismaksujen lisäohjaukseen. Muiden sääntelyvaihtoehtojen tarkastelu on koskenut yksinomaan verkkoon pääsyyn liittyviä eri- tyiskysymyksiä, koska esityksen tavoitteena ei ole ollut tarkastella energiatukia tai muita vastaavia energiapoliittisia o hjauskeinoja.
Verkkopalvelumaksujen valvonta perustuu Energiamarkkinaviraston sähkömarkkinalain 38 a §:n nojalla antamiin vahvistuspäätök- siin, joissa virasto vahvistaa ennakolta kun- kin verko nhaltijan noudatettavaksi siirto- ja liittämispalvelujen ehdot sekä menetelmät niistä perittävien maksujen määrittämiseksi.
Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä vo i- daan määrätä muun muassa hinnoitteluraken- teen määrittämistavasta, jos määrittämistapa on tarpeen verkkoon pääsyn toteuttamiseksi.
Energiamarkkinaviraston sääntelytoimivalta ei kuitenkaan mahdollista sähköntuotannon siirtotariffien tavoiteltua osittaista yhtenäis- tämistä, koska sähkömarkkinalain 14 §:ään sisältyvän kustannusvastaavuuden periaat-
teen (aiheuttamisperiaate) vuoksi Energia- markkinaviraston vahvistuspäätöksellä ei voida asettaa tuotannon siirtomaksuille hin- takattoa, jonka seurauksena maksun tuotto jäisi matalammaksi kuin verkkoon liittynei- den tuottajien verkonhaltijalle aiheuttamat kustannukset olisivat. Sähköntuotannon liit- tymismaksuperusteisiin ehdotetun muutoksen toteuttaminen puolestaan edellyttää Ener- giamarkkinaviraston liittymismaksuperustei- siin soveltaman ratkaisukäytännön muutta- mista.
Sähkömarkkinalain 15 §:n 4 momentin mukaan ministeriön asetuksella voidaan an- taa tarkempia säännöksiä pistehinnoittelun periaatteiden soveltamisesta. Lainvalmistelun yhteydessä on kuitenkin arvioitu, että sään- nöstä ei nykymuodossa voida käyttää tuotan- non siirtomaks ujen yhtenäistämiseen.
CBT-asetukseen sisältyvä tuotannon siir- tomaksujen yhtenäistäminen koskee tässä vaiheessa yksinomaan kantaverkkoja. Koska jakeluverkkojen tuotannon siirtomaksut jää- vät yhteisötason yhtenäistämisen ulkopuolel- le, on vastaavat vaikutukset pienimuotoisen tuotannon siirtomaksujen osalta toteutettava kotimaisen lainsäädännön kautta.
Koska pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pääsyssä havaittujen epäkohtien korjaaminen ei ole mahdollista vo imassa olevan lainsäädännön kautta, ehdotuksessa on päädytty täydentämään lainsäädäntöä uu- della sähköntuotannon verkkopalvelumak- suihin kohdistuvalla säännöksellä.
3.3. Keskeiset ehdotukset
Sähkömarkkinalakiin esitetään lisättäväksi sähkön tuotannon verkkopalvelumaksuja koskeva erityissäännös, jolla edistettäisiin pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pääsyä helpottavaa liittymismaksuhinnoitte- lua sekä mahdollistettaisiin yhtenäisten puit- teiden säätäminen sähkön tuotannon siirto- maksuille sähkönjakeluverkoissa. Pienimuo- toisella tuotannolla tarkoitettaisiin sähkö n- tuotantolaitosta tai usean sähköntuotantolai- toksen muodostamaa kokonaisuutta, joka liit- tyy enintään 20 kilovoltin keskijänniteverk- koon.
Ehdotuksen mukaan jakeluverkoissa siir-
ryttäisiin soveltamaan periaatetta, jonka mu- kaan sähkönkulutus vastaa suhteellisesti suu- remmasta osuudesta verkon kustannuksista kuin sähköntuotanto. Periaatetta noudatetaan nykyisinkin yleisperiaatteena kantaverkossa ja useimmissa jakeluverkoissa, joihin on liit- tynyt sähkön tuotantoa.
Ehdotetun uuden säännöksen mukaan jake- luverkonhaltija ei saisi veloittaa sähköntuo- tantolaitokselta sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia tämän liittyessä enintään 20 kilovoltin keskijänniteverkkoon.
Sähkönsiirrosta perittävien maksujen osalta sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jakeluverkossa sähköntuotannolta veloitetta- villa siirtomaksuilla tulisi kattaa suhteellisesti pienempi osuus sähköverkon kustannuksista kuin sähkönkulutukselta perittävillä siirto- maksuilla. Samalla mahdollistettaisiin säh- köntuotannon siirtomaksujen yhtenäistämi- nen jakeluverkossa samaan tapaan kuin mak- sujen yhtenäistäminen toteutetaan siirtoverk- kojen osalta yhteisötasolla CBT-asetuksella.
Tuotannon siirtomaksujen yhtenäistäminen jakeluverkoissa toteutettaisiin ehdotetun val- tuutuksen nojalla annettavalla erillisellä val- tioneuvoston asetuksella. Siirtomaksuja kos- kevien ehdotusten soveltamisala ulottuisi liit- tymismaksuja koskevasta ehdotuksesta poi- keten koko jakeluverkkoon, jolla sähkö- markkinalaissa tarkoitetaan kaikkia sähkö- verkkoja, joiden nimellisjännite on pienempi kuin 110 kilovolttia.
Verkonhaltijan kokonaistuotot eivät muut- tuisi uudistuksen seurauks ena.
4 . Esityksen vaikutukset
4.1. Vaikutukset pienimuotoiseen säh- köntuotantoon
Esityksellä pyritään lisäämään pienimuo- toista sähköntuotantoa. Kauppa- ja teolli- suusministeriön teettämien selvitysten mu- kaan investointeja pienimuotoiseen tuotan- toon voitaisiin ehdotetuilla toimenpiteillä li- sätä lähivuosina joitakin kymmeniä mega- watteja. Energiamääränä tämä merkitsisi vuosittain 100 —200 miljoonaa kilowattitun- tia. Ehdotukset madaltaisivat merkittävästi investointikynnystä pienimuotoiseen sähkö n-
tuotantoon erityisesti niissä jakeluve rkoissa, joissa tuotannon siirtomaksut ovat korkeim- pia. Pienimuotoisen sähköntuotannon inves- tointipäätös riippuisi kuitenkin jatkossakin ensisijaisesti muista tekijöistä, kuten varsi- naisesta investointikustannuksesta, investoin- ti- ja tuotantotuista, tuotantokustannuksista sekä sähkön markkinahinnasta.
Jos tuotannon siirtomaksuille asetettaisiin jakeluverkoissa CBT-asetuksen mukaiseen suuntaviivaehdotukseen sisältyvä yhtenäistet- ty enimmäismaksu 0,07 senttiä kilowattitun- nilta, vähenisi pienimuotoiselta tuotannolta perittävien siirtomaksujen määrä yhteensä 323 000 euroa olettaen, että siirretyn energi- an määrä olisi noin 1,8 miljardia kilowatti- tuntia. Jos tämä hyöty jakautuisi kyseiselle tuotannolle tasan, olisi pienimuotoisen tuo- tannon saavuttama hyöty ke skimäärin vajaa 0,02 senttiä kilowattitunnilta. Suurimpien hyötyä saavien voimalaitosten osalta hyöty saattaisi kuitenkin nousta jopa 0,53 senttiin kilowattitunnilta.
Liittymismaksujen suuruus vaihtelee jake- luverkoissa noin 0,02 sentistä kilowattitun- nilta 0,38 senttiin kilowattitunnilta. Jakelu- verkkoon liittyvien uusien voimalaitosten liittymismaksut voisivat alentua merkittäväs- tikin, jos sähköverkon vahvistamiskustan- nuksia ei kohdistettaisi voimalaitosten liitty- mismaksuihin. Koska liittymismaksut mää- räytyvät tapauskohtaisesti, ei ehdotuksen vaikutuksesta tuotetun sähkön hintaan kui- tenkaan voida esittää yleistä arviota.
4.2. Taloudelliset vaikutukset Julkistaloudelliset vaikutukset
Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun säh- kön määrän lisääntyminen kasvattaisi valtion sähköntuotannolle maksamien tuotantotukien määrää. Tuotantotuen määrä kasvaisi vuosit- tain 100 000—200 000 euroa olettaen, että tukeen oikeutetun sähköntuotannon määrä kasvaisi noin 20—40 miljoonaa kilowattitun- tia vuodessa, tuotantotuen määrä olisi keski- määrin noin 0,5 senttiä kilowattitunnilta ja uusi tuotanto jakautuisi tasaisesti tuuli- ja ve- sivoimaan sekä biopolttoaineilla tuotettuun sähköön. Vuonna 2004 sähköntuotannon tuo-
tantotukia maksettiin 46 miljoonaa e uroa.
Taloudelliset vaikut ukset jakeluverkkoyr i- tyksiin
Tuotannon siirtomaksut muodostavat alue - ja jakeluverkonhaltijoiden sähköverkkoliike- toiminnan liikevaihdosta keskimäärin 3,4 prosenttia. Osuus jää alle viiden prosentin kaikilla jakeluverkonhaltijoilla. Tuotannon siirtomaksujen yhtenäistämistä koskevan esi- tyksen arvioidaan aiheuttavan useimmille ja- keluverkoille alle yhden prosentin suuruisen tulojen menetyksen. Kahdella jakeluverko n- haltijalla tulojen menetys olisi muutaman prosentin luokkaa. Suurimmillaan ehdotuk- sesta aiheutuisi yhdelle jakeluverkonhaltijalle 3,7 prosentin korotustarve verkkopalvelu- maksuihin.
Jakeluverkkoon liittyvien uusien voimalai- tosten liittymismaksut voisivat alentua mer- kittävästikin, jos sähköverkon vahvistamis- kustannuksia ei kohdistettaisi voimalaitosten liittymismaksuihin. Koska liittymismaksut määräytyvät tapauskohtaisesti, ei ehdotuksen vaikutuksesta jakeluverkonhaltijoiden talou- teen kuitenkaan voida esittää yleistä arviota.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan verkonhaltijoilla on halutessaan mahdolli- suus ko rvata tulonmenetyksensä korottamalla vastaavalla määrällä muiden verkonkäyttäji- en verkkopalvelumaksuja.
Taloudelliset vaikutukset sähkö nkäyttäjiin Esitys vaikuttaa sähkönkäyttäjien jakelu- verkonhaltijoille maksamiin siirtomaksuihin niissä tapauksissa, joissa verkonhaltija joutuu tuotannon siirtomaksujen yhtenäistämistä koskevan ehdotuksen seurauksena laskemaan sähköntuotannolta veloittamiaan siirtomaksu- ja ja päättää korvata tulonmenetyksensä ko- rottamalla muiden verkonkäyttäjien maksuja.
Tuotannon siirtomaksun rajoittaminen nos- taisi keskimäärin vain vähän kulutuksen siir- tomaksuja, sillä osa tuotannon siirtomaksuis- ta pysyisi ennallaan, jakeluverkoissa kulutet- tu energia on määrältään selvästi tuotantoa suurempi ja kuluttajilta kerättävät siirtomak- sut muodostavat jakeluverkonhaltijoiden tu- loista merkittävästi suuremman erän kuin tuottajilta kerätyt siirtomaksut.
Tuotannon siirtomaksujen yhtenäistämistä koskevan esityksen arvioidaan aiheuttavan useimmille jakeluverkoille alle yhden pro- sentin suuruisen tulojen menetyksen. Kahdel- la jakeluverkonhaltijalla tulojen menetys olisi muutaman prosentin luokkaa. Suurimmillaan ehdotuksesta aiheutuisi yhdelle jakeluver- konhaltijalle 3,7 prosentin korotustarve siir- tomaksuihin. Yhden prosentin korotus mer- kitsisi kotitalouskäytössä alle kahden euron, sähkölämmittäjillä noin neljän euron sekä pienteollisuudella noin 120 euron vuotuista keskimääräistä lisäystä sähkön siirtomaksui- hin. Suurimmillaan korotus voisi merkitä ko- titalouksille reilun seitsemän euron, sähkö- lämmittäjille 15 euron ja pienteollisuudelle noin 450 euron keskimääräistä lisäystä säh- kön siirtomaksuihin. Tällaiseen tilanteeseen päädyttäneen kuitenkin vain harvoissa tapa- uksissa.
Jakeluverkkoon liittyvien uusien voimalai- tosten liittymismaksut voisivat alentua mer- kittävästikin, jos sähköverkon vahvistamis- kustannuksia ei kohdistettaisi voimalaitosten liittymismaksuihin. Koska liittymismaksut määräytyvät tapauskohtaisesti, ei ehdotuksen vaikutuksesta sähkönkäyttäjiltä veloitettaviin siirtomaksuihin kuitenkaan voida esittää yleistä arviota.
Kansantaloudelliset vaikutukset
Esityksellä ei ole merkittäviä kansantalou- dellisia vaikutuksia. Esitys saattaa nostaa jos- sain määrin sähkön siirtohintaa osalla säh- könkäyttäjistä. Kansantalouden näkökulmas- ta vaikutus on kuitenkin vähäinen. Ehdotuk- sella ei olisi vaikutusta sähkön keskimääräi- seen kokonaishintaan. Esitys lisäisi hieman sähkön toimitusvarmuutta hajauttamalla säh- köntuotantoa pienempiin yksiköihin ja laa- jemmalle alueelle. Vastaavasti kotimaisia energialähteitä saataisiin hyödynnettyä hie- man nykyistä paremmin kansantalouden hy- väksi.
4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaiku- tukset
Esityksellä ei ole organisaatio- ja henkilös- tövaikutuksia.
4.4. Ympäristövaikutukset
Esitys edistäisi osaltaan uusiutuviin ener- gialähteisiin perustuvaa sähköntuotantoa.
Tämä tuotanto korvaisi sähkömarkkinoilla fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä, mikä johtaisi vähäiseen kasvihuonekaasu- päästöjen vähenemiseen. Samalla vähenisivät hieman myös muut ilmakehän päästöt, kuten rikkidioksidin ja typenoksidien päästöt sekä hiukkaspäästöt.
4.5. Aluekehitysvaikutukset
Pienimuotoisen sähköntuotannon ominai- suuksista johtuen esityksellä olisi haja- asutusalueisiin kohdistuvia alueellisia vaiku- tuksia. Esityksen edistämänä syntyvä pieni- muotoinen tuotanto merkitsi paikallisia tuloja tai muihin elinkeinoihin liittyviä kustannus- hyötyjä. Biopolttoainetta käyttävien voim a- laitosten polttoainetuotanto myös työllistäisi paikallisesti. Toisaalta myös sähkönsiirto- maksujen mahdollinen nousu kohdistuisi ha- ja-asutusalueiden sähkönkäyttäjiin.
5 . A s i a n v a l m i s t e l u
5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto Esitys on valmisteltu kauppa- ja teolli- suusministeriön sekä Energiamarkkinaviras- ton yhteistyönä. Valmistelun aikana on kuul- tu Kilpailuviraston ja Kuluttajaviraston sekä Energiateollisuus ry:n edustajia. Valmistelus- sa on lisäksi hyödynnetty useita kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Energiamarkkina- viraston teettämiä taustaselvityksiä, jotka ovat käsitelleet pienimuotoista sähköntuotan- toa ja sen verkkoon pääsyyn liittyviä kysy- myksiä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön Valtion tekniseltä tutkimuskeskukselta VTT:ltä ti- laamassa, vuonna 2001 valmistuneessa selvi- tyksessä kartoitettiin hajautetun tuotannon käyttöönottoon vaikuttavia sähköverkon liit- tymis- ja siirtomaksuja. Selvityksessä tuotiin esille korkeiden siirto- ja liittymismaksujen sekä kirjavan maksukäytännön vaikutukset hajautetun sähköntuotannon kannattavu u-
teen.
Kauppa- ja teollisuusministeriön PR Vesi- suunnittelu Oy:llä ja Pienvesivoimayhdistys ry:llä teettämässä, vuonna 2005 valmistu- neessa pienvesivoimakartoituksessa selvitet- tiin rakentamattoman vesivoimatuotannon li- säämismahdollisuuksia Suomessa.
Energiamarkkinaviraston Gaia Group Oy:llä teettämässä, vuonna 2005 valmistu- neessa selvityksessä kartoitettiin sähköntuo- tantolaitosten siirtomaksuihin liittyviä kysy- myksiä. Tarkastelun kohteena olivat kaikki Suomen 104 jakelu- ja alueverkonhaltijaa.
Raportissa tuotiin esille sähköntuotannon siirtomaksujen tason ja rakenteen suuret vaihtelut eri verkonhaltijoiden välillä. Rapor- tissa myös esitettiin muun muassa tarve tuo- tannon siirtomaksujen rakenteen suurem paan yht enäistämiseen.
Kauppa- ja teollisuusministeriön VTT:llä teettämässä, vuonna 2005 valmistuneessa selvityksessä arvioitiin uusiutuvien energia- lähteiden edistämisohjelman bioenergiaa koskevia taustaoletuksia ja tavoitteita.
Kauppa- ja teollisuusministeriön Electro- wattEkonolla teettämässä, vuonna 2005 val- mistuneessa selvityksessä tarkasteltiin tuuli- voimatavoitteiden toteutumisnäkymiä Suo- messa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön VTT:ltä tilaamassa, vuonna 2006 valmistuneessa sel- vityksessä tarkasteltiin erilaisia vaihtoehtoja pienimuotoisen tuotannon määrittelemiseksi ja pienimuotoisen tuotannon verkkoon pää- syn edistämiseksi verkkosääntelyä kehittä- mällä sekä näiden toimenpiteiden vaikutuksia verkonhaltijoihin, sähköntuottajiin ja säh- könkäyttäjiin.
Kauppa- ja teollisuusministeriön Gaia Group Oy:llä teettämässä, vuonna 2006 val- mistuneessa selvityksessä arvioitiin sähkön liittymis- ja siirtomaksujen harmonisoinnin vaikutusta pienimuotoisen sähköntuotannon lisääntymiseen.
5.2. Lausunnot ja niiden huomioon o t- taminen
Esityksestä pyydettiin lausunnot 18 taholta,
joista lausunnon antoivat seuraavat 14 tahoa;
maa- ja metsätalousministeriö, Energiamark- kinavirasto, Kilpailuvirasto, Kuluttajavirasto, Fingrid Oyj, Motiva Oy, Energiateollisuus ry, Puuenergia ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, Pienvesivoimayhdis- tys ry, Maakaasuyhdistys ry sekä Öljy- ja kaasualan Keskusliitto ry. Lisäksi Vapo Oy antoi lausunnon.
Lausunnot vahvistivat valmistelussa esille tullutta näkemystä siirtohinnoittelun kirja- vuudesta. Lausunnoissa tuettiin esitystä yhtä lausuntoa lukuun ottamatta. Osa lausun- nonantajista toivoi kuitenkin ehdotettua suu- rempaa tukea pienimuotoiseen sähköntuotan- toon kohdistuviin siirtomaksuihin.
Esitystä kritisoineessa Energiateollisuus ry:n lausunnossa kritiikki kohdistui neljään osa-alueeseen: pienimuotoisen sähköntuo- tannon määrittelyyn, liittämisestä aiheutuviin kustannuksiin, sähköntuotannon siirtomak- suihin sekä tuotantokohteessa tapahtuvan sähkönkäytön kohteluun. Pienimuotoisen sähköntuotannon rajaksi ehdotettiin yhtä me- gawattia. Ehdotetusta liittymismaksujen tu- kemisesta muiden verkonkäyttäjien kustan- nuksella tuli luopua. Liittymismaksussa liit- tyjän tulisi edelleen maksaa korvaus verkon- haltijalle yksinomaan sitä palvelevan verkon osan tai laitteiston rakentamisesta. Siirto- maksuille esitetty katto hyväksyttiin periaat- teessa, mutta ehdotettua rajaa pidettiin liian alhaisena. Lisäksi vaadittiin, että tuotanto- kohteeseen sisältyvästä sähkö nkäytöstä tulee voida periä verkkopalvelumaksut sähkö n- käyttökohteita koskevien hinnoitteluperiaat- teiden mukaisesti.
Lausuntokierroksen seurauksena pienimuo- toisen sähköntuotannon rajaa laskettiin ra- jaamalla esityksen ulkopuolelle sähköntuo- tantolaitokset, jo tka liittyvät nimellisjännit- teeltään 20 kilovolttia ylittävään jakeluverk- koon. Rajauksen muutos vaikuttaa esityksen liittymismaksuja koskevaan osaan. Esityksen perusteluita tarkennettiin liittämiskustannus- ten käsittelyä sekä tuotantokohteessa tapah- tuvaa sähkönkäyttöä koskevien sääntöjen selvent ämiseksi.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 . Lakiehdotuk sen per u s t e l u t
3 §. Määritelmät. Sähkömarkkinalain
3 §:ssä on määritelty laissa käytettävät käsit- teet.
Pykälän 10 kohtaan esitetään lisättäväksi pienimuotoisen sähköntuotannon määritelmä.
Esityksen mukaan pienimuotoisella sähkö n- tuotannolla tarkoitettaisiin sähkömarkkina- laissa sähköntuotantolaitosta tai usean säh- köntuotantolaitoksen muodostamaa kokonai- suutta, joka liittyy nimellisjännitteeltään enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon.
14 b §. Sähköntuotannon verkkopalvelu- maksuja koskevat erityissäännökset. Lakiin esitetään lisättäväksi sähkön tuotannon verk- kopalvelumaksuja koskeva erityissäännös, jolla edistettäisiin pienimuotoisen sähköntuo- tannon verkkoon pääsyä ja mahdollistettai- siin sähköntuotannon siirtomaksujen yhte- näistäminen sähkönjakeluverkoissa. Pieni- muotoisella sähköntuotannolla tarko itettaisiin säännöksessä sähköntuotantolaitosta tai use- an sähköntuotantolaitoksen muodostamaa kokonaisuutta, joka liittyy nimellisjännitteel- tään enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon.
Sähköntuotannon verkkopalveluiden hinnoit- teluun sovellettaisiin jatkossa edelleen myös lain 3 luvun yleisiä periaatteita.
Pykälän 1 momentin säännöksellä ehdote- taan jakeluverkoissa poikettavaksi verkko- palveluiden hinnoittelua sääntelevään lain 14 §:ään sisältyvän kustannusvastaavuuden periaatteen eli niin sanotun aiheuttamisperi- aatteen tiukasta soveltamisesta sähkön tuotta- jien liittymis- ja siirtomaksujen määrittämi- sessä. Näiltä osin yksittäisten sähköntuottaji- en verkolle aiheuttamat kustannukset, joita verkonhaltija ei voisi kattaa kyseisiltä tuotta- jilta veloittamillaan verkkopalvelumaksuilla, katettaisiin muilta verkonkäyttäjiltä yleisesti perityillä siirtomaksuilla.
Momentin 1 kohdan mukaan jakeluverko n- haltija ei saisi sisällyttää pienimuotoiselta sähköntuotannolta veloitettavaan liittymis- maksuun sähköverkon vahvistamisesta ai- heutuvia kustannuksia. Sähkön tuottajan osalta nämä kustannukset olisivat jakeluver- koissa verkonhaltijan kehittämisvelvollisuu-
den piiriin kuuluvia kustannuksia, jotka ka- tettaisiin yleisesti siirtomaksuissa. Säännö k- sellä ei muutettaisi muilta osin verkon kehit- tämisvelvollisuuden ja liittämisvelvollisuu- den välisen rajanvedon vaikutuksia liitty- mismaksujen ja siirtomaksujen määrittelyyn.
Liittyjä olisi siten velvollinen edelleen suorit- tamaan korvauksen yksinomaan sitä palvele- van verkonosan ja laitteistojen rakentamises- ta. Säännös ei koskisi myöskään samaan ver- konosaan liittyvää sähkö nkulutusta, vaan sähkönkulutukseen sovellettaisiin edelleen liittymismaksuista ja verkkopalveluiden hin- noittelusta annettuja muita säännöksiä. Siten kohteissa, joissa sähköntuotannon ohella olisi myös sähkönkulutusta, verkonhaltija voisi veloittaa liittymismaksun sähkönkulutuksen osalta sähkönkäyttökohteita koskevien hin- noitteluperiaatteiden mukaisesti. Liittymis- maksun määrittämistä koskisi myös lain14 §:n 3 momentin säännös, jonka mu- kaan verkkopalvelujen hinnoittelussa tulee ottaa huomioon hyödyt, jotka aiheutuvat säh- köntuotantolai toksen liittämisestä verkkoon.
Verkonhaltija voisi myös edelleen asettaa tuotantolaitoksen liittämiselle lain 9 §:n 2 momentin sekä 17 §:n 3 momentin mukai- sia teknisiä vaatimuksia.
Momentin 2 kohdan mukaan jakeluverkos- sa sähköntuotannolta veloitettavilla siirto- maksuilla tulisi kattaa s uhteellisesti pienempi osuus sähköverkon kustannuksista kuin säh- könkulutukselta perittävillä siirtomaksuilla.
Säännös antaisi mahdollisuuden edistää jake- luverkkoon liittyvän pienimuotoisen sähkö n- tuotannon kilpailuedellytyksiä suhteessa muuhun sähköntuotantoon. Samalla mahdol- listettaisiin sähkön tuotannon siirtomaksujen yhtenäistäminen myös jakeluverkossa, kun harmonisointi siirtoverkkojen osalta toteute- taan EY:n asetuksen valtuutuksella annetta- valla komission suuntaviivapäätöksellä. Yh- tenäistäminen toteutettaisiin pykälän 2 mo- menttiin sisältyvän valtuutuksen nojalla an- nettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuus antaa valtioneuvo ston asetuksella tarkempia säännöksiä sähkön tuotannon siirtomaksuista ja niiden määrittämistavasta jakeluverkossa.
Asetuksella voitaisiin säätää sähkön tuotan- non siirtomaksujen määrittämisessä nouda- tettavista menetelmistä ja maksujen raken- teesta. Kysymykseen voisi tulla myös vaihte- luvälin asettaminen sähkön tuottajalta veloi- tettavien siirtomaksuj en yhteismäärälle suh- teessa siirrettyyn energiamäärään nähden.
Säännös ei sen sijaan oikeuttaisi säätämään sellaista yleistä siirtomaksun määrää, jota kaikki jakeluverkonhaltijat olisivat velvolli- sia noudattamaan. Verkkopalveluiden hin- noittelun perusteet säädetään sähkömarkkina- lain 3 luvussa. Asetuksessa säädettävien kri- teerien tulisi täyttää lain verkkopalveluiden hinnoittelulle asettamat vaatimukset.
17 §. Jakeluverkon rakentaminen. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan teknisiä korjauksia, joilla varmistettaisiin, ettei momentin sään- nösten ja lain 3 luvun säännösten välille syn- tyisi tulkintaristiriitoja. Momentin ensimmäi- sessä lauseessa mainitut verkonhaltijan aset- tamat rakenteelliset vaatimukset muutettai- siin teknisiksi vaatimuksiksi, jolloin sään- nöksen sanamuoto olisi yhdenmukainen liit- tämisvelvollisuutta koskevan 9 §:n 2 momen- tin termistön kanssa. Ehdotettu muutos ei vaikuttaisi säännösten soveltamiskäytäntöön.
Momentin toiseen lauseeseen lisättäisiin viit- taus lain 3 lukuun, jotta säännös ei olisi risti- riidassa luvun säännösten ja siihen esitetyn uuden 14 b §:n säännöksen kanssa.
2 . Tarkemmat säännökset ja mää-
räy k s e t
Sähkömarkkinalakiin ehdotetun uuden 14 b §:n sisältämän as etuksenantovaltuuden nojalla on tarkoitus antaa valtioneuvoston asetus, jolla yhtenäistettäisiin verkonhaltijoi- den sähköntuotanno lta perimiä siirtomaksuja jakeluverkoissa. Ehdotetun säännöksen mu- kaan valtioneuvoston asetuksella voidaan an- taa tarkempia säännöksiä sähköntuotannon siirtomaksuista ja niiden määrittämistavasta jakeluverkossa. Vastaava yhtenäistäminen to- teutetaan siirtoverkkojen osalta EY:n asetuk- sen valtuutuksella annettavalla komission suuntaviivapäätöksellä. Annettava valtioneu- voston asetus noudattaisi soveltuvin osin komission suuntaviivapäätöksen keskeisiä linjauksia. Lainvalmistelun yhteydessä on valmisteltu suuntaviivaluonnokseen perustu-
vaa mallia, jonka mukaan jakeluverkonhalti- jan yksittäiseen liittymään sijoittuvalta säh- köntuotannolta veloittama siirtomaksu ei sai- si ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowatti- tunnilta vuodessa. Tässä yhteydessä tarkoi- tettuun siirtomaksuun ei luettaisi liittymis- maksuja ja lisäpalveluista veloitettuja maksu- ja.
3 . Voimaantulo
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2007 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.
Lain täytäntöönpanon jakeluverkonhaltijoilta ja Energiamarkkinavirastolta vaatimien toi- mien vuoksi laki voi kuitenkin tulla voimaan aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täy- täntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
4 . S uhde perustuslakiin ja säätä-
misjä rj e s t y s
Ehdotettu sähköntuotannon siirtomaksujen sääntely rajoittaa verkkotoiminnan harjoitta- jan oikeutta määrätä verkkopalveluista peri- mistään maksuista haluamallaan tavalla.
Sähköntuotannon siirtomaksuille asetettaisiin perusteet lailla ja sen nojalla annettavalla val- tioneuvoston asetuksella. Tämän perusteella ehdotuksen säätämisjärjestystä voidaan arvi- oida perustuslain turvaamaan omaisuuden suojan sekä normiantovaltuuksien sääntelyn näkökulmasta.
Perustuslakivaliokunt a on aikaisemmin ar- vioinut ehdotuksia, joissa muun ohella säh- kö-, maakaasu- ja teleyritysten omist ajille on asetettu omaisuuden käyttöön kohdistuvia velvollisuuksia tai rajoituksia kilpailuedelly- tysten luomiseksi tai turvaamiseksi. Valio- kunta on näissä yhteyksissä lähtenyt vakiin- tuneesti siitä, että velvoitteet ja rajoitukset ovat kulloinkin kysymyksessä olevan omai- suuden erityisluonne huomioon ottaen perus- tuslainmukaisia, jos ne perustuvat lain täs- mällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kan- nalta kohtuullisia (esimerkiksi PeVL 4/2000 vp, sivu 2/I, PeVL 34/2000 vp, sivu 2, PeVL 8/2002 vp, sivut 3—4, PeVL 63/2002 vp, si- vu 2/I, PeVL 36/2004 vp, sivut 2 —4). Perus- tuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinotoimin-
nan sääntelyä ns. luonnolliseen monopoliin perustuvassa markkinatilanteessa lähtöko h- taisesti tarpeellisena ja hyväksyttävänä (PeVL 4/2000 vp, sivu 2). Tällaisessa tilan- teessa on valiokunnan mielestä perusteltua pyrkiä edistämään kilpailua ja suojaamaan asiakkaiden varallisuusarvoisia oikeuksia ta- vanomaista tehokkaammilla sääntelykeinoil- la.
Ehdotetut säännökset merkitsivät voimas- saolevan sähköverkkotoimintaan kohdistuvan sääntelyn täsmentämistä eikä niillä olisi vai- kutus sähköverkon omistajan oikeuteen saada kohtuullinen tuotto omaisuudestaan. Perus- tuslakivaliokunnan aiempi käytäntö huomi- oon ottaen voidaan arvioida, etteivät ehdote-
tut säännökset muodostuisi omaisuuden suo- jan näkökulmasta ongelmallisiksi.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Ehdotettu val- tuutussäännös on rajoitettu koskemaan pää- osin teknisluonteisia yksityiskohtia elinkei- nonharjoittajien oikeusaseman perusteiden määräytyessä lain säännösten perusteella.
Tämän perusteella voidaan arvioida, että la- kiehdotuksen norminantovaltuus ei ole risti- riidassa perustuslain 80 §:n kanssa.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo- tus:
Lakiehdotukset
Laki
sähkömarkkinalain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetun sähkömarkkinalain (386/1995) 17 §:n 3 momentti sekä
lisätään 3 §:ään siitä lailla 444/2003 kumotun 10 kohdan tilalle uusi 10 kohta sekä lakiin uusi 14 b § seuraavasti:
3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan:
— — — — — — — — — — — — — — 10) pienimuotoisella sähköntuotannolla sähköntuotantolaitosta tai usean sähköntuo- tantolaitoksen muodostamaa kokonaisuutta, joka liittyy nimellisjännitteeltään enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon;
— — — — — — — — — — — — — — 14 b §
Sähköntuotannon verkkopalvelumaksuja kos- kevat erityissäännökset
Sähköntuotannon käyttämien verkkopalve- lujen hinnoitteluun sovelletaan tämän luvun muiden säännösten estämättä seuraavaa:
1) pienimuotoisen sähköntuotannon sähkö- verkkoon liittämisestä veloitettavaan mak-
suun ei saa sisällyttää sähköverkon vahvis- tam isesta aiheutuvia kustannuksia;
2) jakeluverkossa sähkön tuotannolta veloi- tettavilla siirtomaksuilla tulee kattaa suhteel- lisesti pienempi osuus sähköverkon kustan- nuksista kuin sähkön kulutukselta perittävillä siirtomaksuilla.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä, joissa säädetään säh- köntuotannon siirtomaksuista ja niiden mää- rittämistavasta jakeluverkossa sekä sähkö n- tuotannon siirtomaksuille asetettavista, siir- rettyyn energiamäärään suhteutetuista raja- arvoista, joita jakeluverkonhaltijan on nouda- tettava.
17 §
Jakeluverkon rakentaminen
— — — — — — — — — — — — — — Edellä 2 momentissa tarkoitetut verkot tu- lee kohtuullisilla liittämisehdoilla liittää ver- konhaltijan verkkoon, jos ne täyttävät ver-
konhaltijan asettamat kohtuulliset tekniset vaatimukset. Verkonhaltijalla on oikeus periä kohtuullinen korvaus verkon liittämisestä ja käytöstä aiheutuvien kustannusten kattami- seksi siten kuin 3 luvussa säädetään.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpi- teisiin.
—————
Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2006
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Ministeri Paula Lehtomäki
Liite
Rinnakkaistekstit
Laki
sähkömarkkinalain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetun sähkömarkkinalain (386/1995) 17 §:n 3 momentti sekä
lisätään 3 §:ään siitä lailla 444/2003 kumotun 10 kohdan tilalle uusi 10 kohta sekä lakiin uusi 14 b § seuraavasti:
Voimassa oleva laki Ehdotus
3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan:
— — — — — — — — — — — — — — (uusi)
— — — — — — — — — — — — — —
— — — — — — — — — — — — — — 10) pienimuotoisella sähköntuotannolla sähköntuotantolaitosta tai usean sähkön- tuotantolaitoksen muodostamaa kokonai- suutta, joka liittyy nimellisjännitteeltään enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon;
— — — — — — — — — — — — — —
(uusi) 14 b §
Sähköntuotannon verkkopalvelumaksuja koskevat erityissäännökset
Sähköntuotannon käyttämien verkkopal- velujen hinnoitteluun sovelletaan tämän lu- vun muiden säännösten estämättä seuraa- vaa:
1) pienimuotoisen sähköntuotannon säh- köverkkoon liittämisestä veloitettavaan maksuun ei saa sisällyttää sähköverkon vahvistamisesta aih eutuvia kustannuksia;
2) jakeluverkossa sähkön tuotannolta ve- loitettavilla siirtomaksuilla tulee kattaa suhteellisesti pienempi osuus sähköverkon kustannuksista kuin sähkön kulutukselta pe- rittävillä siirtomaksuilla.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan an-
taa tarkempia säännöksiä, joissa säädetään sähköntuotannon siirtomaksuista ja niiden määrittämistavasta jakeluverkossa sekä sähköntuotannon siirtomaksuille asetetta- vista, siirrettyyn energiamäärään suhteute- tuista raja -arvoista, joita jakeluverkonhalti- jan on noudatettava.
17 §
Jakeluverkon rakentaminen
— — — — — — — — — — — — — — Edellä 2 momentissa tarkoitetut verkot t u- lee kohtuullisilla liittämisehdoilla liittää verkonhaltijan verkkoon, mikäli ne täyttävät verkonhaltijan asettamat kohtuulliset raken- teelliset vaatimukset. Verkonhaltijalla on oikeus periä kohtuullinen korvaus verkon liittämisestä ja käytöstä aiheutuvien kustan- nusten kattamiseksi.
— — — — — — — — — — — — — — Edellä 2 momentissa tarkoitetut verkot tu- lee kohtuullisilla liittämisehdoilla liittää verkonhaltijan verkkoon, jos ne täyttävät verkonhaltijan asettamat kohtuulliset tekni- set vaatimukset. Verkonhaltijalla on oikeus periä kohtuullinen korvaus verkon liittämi- sestä ja käytöstä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi siten kuin 3 luvu ssa säädetään.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimen- piteisiin.
