Suuri siirtolaisten tulva Laukaassa talvella 1939-1940 · DIGI

E rkki Vihavainen

Suuri siirtolaisten tulva

Laukaassa talvella 1939-1940

Talvisodan aikana 1939— 1940 ja rauhanteon jälkeisinä kuu­

kausina jou tu i L aukaa k o k e ­ m aan vertaansa vailla olevan siirtolaisten tulvan. Siirtoväen huollon arkistosta saatavien tie­

tojen m ukaan Laukaassa oli m ajoitettuna huhtikuussa 1940 yli 4 000 henkeä siirtoväkeä.

Siirtoväen h u o ltojo h ta ja on 2.4.1940 antanut p ostitoim is­

tolle todistuksen ja siinä to ­ dennut, »että käytettävissä o le ­ van kortiston m ukaan on L au­

kaan kuntaan tällä kertaa m a­

joitettu siirtoväkeä 4 055 hen­

keä, m inkä lisäksi saamieni tietojen mukaan on eri p u olil­

le kuntaa m ajoitettu arm eijan toim esta sotilaita, haavoittu­

neita ym . henkilöitä noin 7 0 0 ».

V u od en 1937 kuntahakem is- ton m ukaan Laukaassa oli silloin asukkaita 9.580 henkeä.

T odennäköisesti väkeä o n ollut vu onn a 1939 suunnilleen sama lukum äärä. Näin ollen väkilu­

ku lisääntyi talvella 1939—

1940 äkillisesti n oin viidellä- kym m enellä prosentilla. On selvää, että kunnan sekä siirto­

väen h u oltoa hoitavien viran­

om aisten sekä k o k o kunnan väestön kestokyky jo u tu i sil­

loin neljäkym m entä vuotta sit­

ten äärim mäisen kovalle k o e ­ tukselle.

Siirtoväen h u o ltojo h ta ja an­

toi huhtikuun 24. päivänä Lau­

kaan piirin nim ism iehelle selvi­

tyksen silloisesta tilanteesta.

Sen m ukaan »p a k k o ev a k u o i- tu ja » (asiakirjoissa on käytetty tällaista käsitettä) o li kunnan alueelle m ajoitettu yhteensä 4 084 henkilöä. P ääosa siirto­

laisista oli suojärveläisiä. Heitä oli 3 360 henkeä. K u rkijoelta oli siirtynyt 360 henkilöä, Raut- järveltä 87, Viipurista 68 jn e.

T ilaston m ukaan evak u oitu ja oli silloin Laukaassa 27 eri kunnasta.

Jo syksyllä Y H :n alkamisen jälkeen siirtyi Laukaaseen jo n ­ kin verran vapaaehtoiseksi väes­

töä Viipurista ja rajapitäjistä.

Ensimmäiset evak u oitu ja kuljet­

tavat junat saapuivat L aukaa­

seen jou lu k u u n 19. päivänä 1939. N äm ä sodan jaloista p ois- siirretyt ihmiset olivat lähtöisin R aja-K arjalasta, S uojärven suu­

resta pitäjästä. E vaku oitujen ti­

lapäisiksi vastaanottopaikoiksi oli varattu seurojen talot ja kansakoulut. Näistä vastaanot­

topaikoista väki siirrettiin eri taloihin ym . m ajapaikkoihin.

Rauhansopim uksen teon jäl-J keen tilanne vielä paheni, »joi-/

loin suojärveläisistä pakkosiiri retyistä täynnä olevaan kun­

taan radion kautta kehoitettiin ja ohjattiin kurkijokelaiset p ak k osiirretyt», kuten siirto­

väen h u o lto jo h ta ja hieman katkerana toteaa kirjeessään lääninhallitukselle. Näyttää sil­

tä, että K u rkijoelta saapunut siirtoväki sijoittui Laukaaseen om a-aloitteisesti. T äm ä on sa­

nottu m m . 12.6.1940 päivä­

tyssä, Laukaan kunnan siirto­

väen h u o lto joh ta ja lle o soite ­ tussa lääninhallituksen kirjees­

sä. K u rk ijoen siirtoväen varsi­

naisia sijoituskuntia olivat p oh joisen K eski-Suom en kun­

nat Viitasaari ja Karstula.

Siirtyminen näihin kuntiin ta­

pahtui Laukaan kautta, ja täs­

sä vaiheessa osa kurkijokelai- sista m ajoittui toistaiseksi Lau­

kaaseen. Tietenkin m atkaa ja t­

kanut väestö tarvitsi Laukaas­

sa h u oltoa , kuten m ajoitusta ja m uonitusta.

Keväällä 1940 Laukaan talot olivat todella täynnä väkeä.

Esim erkkinä m ainittakoon täs­

sä yhteydessä Kankaanpään talo, jo ssa N estor T am m en- oksan , talon silloisen isän­

nän, allekirjoittam an luettelon m ukaan oli vielä heinäkuussa siirtolaisia yhteensä 50 henkeä.

Kunnallislautakunta (n ykyi­

nen kunnanhallitus) kiinnitti tilanteeseen h u om iota k o k o u k - sessan tou k ok u u n 25. päivänä, jo llo in pöytäk irjaan merkittiin seuraavaa:

»Kunnallislautakunta päätti kääntyä siirtoväen huoltojohta­

jan puoleen, että tämä ryhtyi­

si tarmokkaasti ja kaikin käy­

tettävissä olevin keinoin ryhty­

mään toimiin, että kuntaan majoitettua siirtoväkeä ryhdy­

tään nopeasti muuanne siirtä­

mään, sillä kunnallislautakunta toteaa tilanteen kestämättö­

mäksi, ellei asiaan kiireellisesti korjausta saada. A sia perustel­

laan tarkemmin huoltojohtajal­

le lähetettävässä kirjelmässä».

EV A K U O ID U T K E R T O V A T

Seuraavassa kaksi entistä Suo­

järven asukasta k e rto o , millai­

nen oli lähtö Suojärveltä ja tulo Laukaaseen.

Rakel Karttunen, Kaipaasta, k ertoo:

»Aam ulla (siis marraskuun 30. päivänä) kymmentä vaille seitsemän kuuluivat ensimmäi­

set tykin laukaukset. Valojuo­

vat kulkivat pitkin rajan pin­

taa. Ensin naapureiden kanssa ihmeteltiin. Sitten setvisi, että sota oli alkanut. M e oltiin kotona päiväuutisiin asti. Sit­

ten tuli poliisi Sallinen ja määräsi, että nyt on äkkiä läh­

dettävä sodan alta pois.

Meitä oli kotona äiti, p o i­

kamme, ikä vajaa kaksi vuot­

ta, ja minä. M ies oli sotatoi­

missa. Viimeinen juna oli läh­

tenyt Kaipaasta aamulla. Jou­

duimme kävelemään Suvilah- teen. Matkaa oli noin 5 km.

Mitään ei voitu ottaa mu­

kaan. Olin itse raskauden ti­

lassa seitsemättä kuukautta.

Niin lähdimme Kaipaasta. M ei­

tä oli toistakymmentä henkeä.

Oli mieheni äiti ja minun äi­

tini, miehen sisar ja nuorin veljeni. Sitten oli vielä naapu­

reita. Kävelimme peräkkäin ri­

vissä. Sotaväki marssi vastaan, se meni rajalle päin taistelui­

hin. Suvilahdessa nousimme viimeiseen siviilijunaan. Läh­

dimme kotoa heti yhden jä l­

keen päivällä. Juna oli ahtau-

tunut aivan täyteen. Se lähti liikkeelle illalla seitsemän jä l­

keen. Silloin Suojärven kylät paloivat. Meidät vietiin ensin Kiteelle Juurikan hoviin. Siellä oltiin toista viikkoa. Matka Kiteeltä Laukaaseen kesti usei­

ta päiviä, lähes viikon. Ensin tulimme Joensuuhun. Juna pysähtyi usein, oli ilmahälytyk­

siä. Joillakin asemilla oltiin ja odotettiin jo p a puolikin vuoro­

kautta. Määränpäästä emme tietäneet mitään. Olimme sota- pakolaisia.

Laukaan asemalle saavuttiin härkävaunussa joulukuun 19.

päivänä. Asemalla perheitä alet­

tiin ohjailla majapaikkoihin.

M eitä ohjaili Paavo Hovilai- nen. Hän vei meidät Kallio- niemeen kylmään huvilaan, meitä majoitettiin siihen kaksi­

toista henkeä. Seuraavana päi­

vänä tuli Hulkkolan isäntä (Jaakko A nttonen Valkolasta) ja neuvoi mistä saamme ruo­

kaa. A loim m e tutustua ym pä­

ristöön. Osa meni Kärkkää- seen. Meidän perhe meni Karl- viikin taloon. Siellä meille an­

nettiin ruokaa. Se olikin en­

simmäinen ateriamme Lau­

kaassa.

Elämä oli k o k o talven huvi­

lan lämmittämistä, ruoan

hankkimista ja sodan seuraa­

mista. Kuunneltiin tietoja ra­

diosta.

Tammikuun 22. päivänä synnytin tytön. Synnytys ta­

pahtui kirkonkylän koululla.

Se oli aivan täynnä siirtolai­

sia. Koulun keittiö, se jossa on iso leivinuuni, oli synnytyshuo­

neena. Siinä oli muitakin syn­

nyttäjiä.

Rauhanteon jälkeen alettiin odottaa miehiä. En tietänyt moneen viikkoon miehestäni mitään. Sitten keväällä hän palasi elävänä perheensä luo».

H ilja Sinkkonen,

Kaipaan V älikylästä, k ertoo:

» Oli pimiä, ei näht mittää.

Tykit paukkuitt ja konekivärit.

M ie olin kolmen pienen lapsen kans. Niihe kans miun pit läh­

tee sottaa p ak koo. Miehen veli tuli auttamaa. Mittää tavaroita en voinut ottaa mukkaa. Su- vilahesta lähettii marraskuu viimeisenä päivänä.

Todettakoon, että Sinkkosten vanhin lapsi oli silloin viiden vuoden, keskimmäinen kolmen vuoden ja nuorin kahdeksan kuukauden ikäinen.

» Välillä oltii Kitteellä. Sit­

ten tultii Leppäveen seuratalol­

le. Aamu ku vaikeni meitä ru­

vettu lajittelemaa. M ie jäin ihan viimeseks. Miull oli kaik­

kein huonoin porukka, mie en kelvant kellekää. Lapsen jalat aukes. N e pelkäs ett siinn on rutto, rajan rutto. N e jätti miutt siihe seuratalolle. Sitt Kantolan isäntä toi miutt lap- se kanss sairaalaa. Siell Sota­

maa sano, ettei lapsess mittää ruttoo ole. Hää anto sinkki- pastaa viis purkkii. M ie voite­

lin ja tytön jalat paraniitt».

Kuten näm äkin kertom ukset osoittavat, lähtö Suojärveltä tapahtui tod ella dramaattisessa tilanteessa. Sieltä kirjaim ellises­

ti lähdettiin sotaa p a k oo n . Kaikki kunnan asukkaat eivät onnistuneet pääsem ään pois.

Eristetyn Hyrskylän mutkan asukkaat jäivät sinne ja olivat talvisodan ajan vankileirillä.

SIIR T O VÄ K E Ä H U O L L E T A A N

Kansanhuoltolautakunnat ase­

tettiin kuntiin syksyllä 1939.

Laukaassa täm ä tapahtui lok a ­ kuun 31. päivänä 1939 pide­

tyssä kunnanvaltuuston k o ­ kouksessa. K ansanhuoltolauta­

kunnan puheenjohtajaksi valit­

tiin Jeremias A n tton en ja va­

rapuheenjohtajaksi A tte M u h o ­

Näkymä Annantehtaan alueella

18

Raakel Karttusen perhettä m ajoittuneena Peurungan rannalle Kallioniemen huvilalle. Kuva otettu keväällä 1940. Kuvan omistaa Raakel Karttunen.

nen. Tällä kertaa ei ole käy­

tettävissä tietoja siitä, toim ik o Laukaassa erityinen kansan- h u ollo n joh ta ja j o talvella 1939

— 1940. Jok a tapauksessa huh­

tikuussa tätä tehtävää ryhtyi hoitam aan P .J . Niiranen.

Siirtoväen h u olto annettiin aluksi kansanhuoltolautakun­

nan tehtäväksi. A siak irjatieto­

jen m ukaan siirtoväen » h u o l­

toa varten kansanhuoltolauta­

kunta oli järjestänyt annettu­

jen oh jeid en mukaisen koneis­

t o n » . Kaikki viittaa siihen, että siirtoväen vastaanottoa ja h u ollon järjestäm istä oli enna­

kolta suunniteltu Laukaassa.

Niinpä tarkoitusta varten kan­

sanhuoltolautakunta oli painat­

tanut erityisiä lasku lom akkei­

ta. Järjestelmässä lähdettiin siitä, että huollettaville anne­

taan osto-osoitu k set, ja tarvik­

keiden lu ovu ttajat, kuten kauppaliikkeet ja m ajoitu stalo- jen om istajat, laskuttavat kan­

sanhuoltolautakuntaa. Kaikki tällaiset kustannukset katsottiin siirtoväen m ajoitu s- ja m u on i- tuskustannuksiksi.

Tam m ikuun 17. päivänä 1940 annettiin asetus siirtoväen h u ollon keskuksen perustam i­

sesta sisäasiainm inisteriöön.

Asetuksessa määrättiin, että kuntaan, jo h o n o n sijoitettu siirtoväkeä, on asetettava siir­

toväen h u o lto jo h ta ja . Lisäksi m äärättiin, että siirtoväen h u olto o n liittyvät tehtävät siirtyivät kansanhuoltoviran- om aisilta siirtoväen h u o lto jo h ­ tajille maaliskuun alusta (1940) lukien.

Laukaassa toim i ensim m äise­

nä siirtoväen h u oltojoh ta ja n a A tte M u h on en . Hän hoiti tätä tehtävää maaliskuun alusta tou ­ k okuun lop p u u n , siis kolm e kuukautta. A tte M u hosen jä l­

keen hoiti k o . tehtävää E .A . L einonen. H änen toim ikauten­

sa kesti vain kaksi kuukaut­

ta. E loku un alussa 1940 ryh­

tyi tehtävää hoitam aan K urki­

joe lta Laukaaseen siirtynyt p o ­ liisi Ju ho M ustonen.

Laukaan kyliin oli nimetty ilmeisesti kansanhuoltolauta­

kunnan toim esta ns. kyläpäälli- k öt, jo id e n tuli huolehtia siir­

toväen majoituksesta ym . huol­

to o n liittyvistä tehtävistä. Saa­

tavien tietojen m ukaan kylä- päälliköt ovat m m . jakaneet huollettaville osto-osoitu k sia . K yläpäällikköinä toim ivat seu- raavat henkilöt:

H aapavatian kylässä Kalle Pietiläinen,

Kuusveden kylässä Matti Toivainen ja Iisakki H ienonen,

Laukkavirran kylässä O tto Keurulainen,

Leppäveden kylässä Aatu Kantola ja Kalle Paatelainen,

Lievestuoreen kylässä O tto H eim onen, Nurm ijärven kylässä Jalmari Puttonen,

Petruman kylässä Jaakko Anttonen ja U uno Peura,

Savion kylässä A rvi Hartikka ja O lga Leinonen,

Vehniän kylässä M atti Kyyhkynen.

H einäkuussa 1940 siirtoväen h u olto joh ta ja an oi lääninhalli­

tukselta näille h enkilöille toi- m imääräystä kyläpäälliköiden toim iin sekä palkkaa valtion varoista takautuvasti m aalis­

kuun 1. päivästä alkaen.

Kansliatehtävissä toim i siir­

toväen h u ollon toim istossa kaksi h enk ilöä, ja kirjanpitoa

h oiti ylityönään kunnan kir­

ja n p itä jä Selm a Suovula.

H uollettavien määrä oli ke­

väällä ja vielä kesän a lk u p u o­

lellakin varsin suuri. Niinpä huhtikuussa Laukaassa nautti siirtoväen huoltoavustusta yh ­ teensä 1591 h enkilöä.

Lääninhallitukselle tehtävät siirtoväen h u ollon tilitykset m aalis-, huhti- ja tou k ok uu lta aiheuttivat m onenlaista harmia h u o lto jo h ta ja A tte M uhoselle.

K ansanhuoltolautakunnan jä r­

jestäm ä ns. luontoisavustus- järjestelm ä olisi pitänyt maalis­

kuun alussa lopettaa ja h u ol­

lossa siirtyä raha-avustuksiin.

Laukaassa kuitenkin järjestel­

mä pysytettiin ennallaan. Syy­

nä tähän oli silloinen kaaos­

mainen tilanne. Uusia ohjeita ei h u o lto jo h ta ja yksinkertaises­

ti ehtinyt lukem aan. Hänellä oli tärkeäm pää tekemistä.

Tilitysten jo h d o sta h u olto- jo h ta ja jou tu i antamaan lää­

ninhallitukselle useita lisäselvi­

tyksiä. Elokuussa lähetetyssä kirjeessä entinen h u o ltojo h ta ja A tte M u h o n e n toteaa, että hän oli tietynlaisessa p a k k oti­

lanteessa: — — — »k u n täl­

laiseen kuntaan sijoitetaan 5000— 6000 siirtoväkeen kuulu­

vaa nälkäistä ja viluista ihm is­

tä — — — , oli minun aivan m a h d oton ta saada tämä valta­

va (kansanhuoltolautakunnan järjestäm ä) koneisto uusien, m yöhästyneinä saapuneiden oh jeid en mukaan toim im a a n ».

Selityksessä vedotaan siihen, etteivät hoitokustannukset vu o­

rokautta kohden laskettuna lä­

heskään nousseet sallittuihin enim m äism ääriin.

Kesäkuussa järjestelm ä Lau­

kaassa sitten muutettiin eli siirryttiin raha-avustuksiin.

Kuntaan joutunut siirtoväen karja aiheutti m onenlaisia toi­

menpiteitä ja selvittelyjä. Siir­

toväen karjan huoltajana toim i lääninhallituksen määräämänä P aavo H ovilainen. Kunnassa oli ns. ru ok olla olevia siirto­

väen lehmiä sekä k ok onaan tuntem attom ia lehmiä. Läänin­

hallitukselle annetun ilm oituk­

sen m ukaan tuntem attom ia lehmiä oli vielä kesäkuun alus­

sa 46 kpl. Heinäkuussa lähe­

tettiin tuntem attom ia lehmiä lääninhallituksen määräyksen mukaisesti 44 kpl. Kem ijärven kansanhuoltolautakunnalle.

Syksyllä lehm iä myytiin teu­

raaksi.

Terveysviranom aiset pelkäsi­

vät tarttuvien tautien leviäm is­

tä. A siaan kiinnitti lääkintö­

hallitus kunnallislautakuntien h u om iota 13.6.1940 päivätyssä kirjeessä. Siinä »kehoitettiin erikoisesti tarkkailem aan V enä­

jältä äskettäin siirtyneiden kar­

jalaisten terveydentilaa m ahdol­

lisesti ilmenevien tarttuvien tautien levenemisen estämisek­

si».

Käytettävissä olevien tietojen m ukaan m itään tarttuvia taute­

ja ei siirtoväen keskuudessa kuitenkaan esiintynyt.

Siirtoväen h u ollon keskuksen lähettämänä toim i diakonissa Hanna V u orn os Laukaassa siirtoväen terveydenhoitajana.

Lakisääteisen valtion huollon lisäksi ja k o i siirtoväelle avus­

tuksia silloinen V apaa H u olto.

Täm än jä rjestön varastoa Lau­

kaassa hoiti opettaja Evert A hven isto, jo k a kuului siirto­

väkeen.

Kaikki viittaa siihen, että Laukaassa elettiin todella kuu­

meista aikaa keväällä 1940.

E vakuoitu väki siirtyi paikas­

ta toiseen ja etsi om aisuuttaan, arkistotietojen m ukaan erik oi­

sesti a u toja ja lehmiä. S odas­

ta palanneet miehet etsivät om aisiaan ja viranom aiset ky­

selivät siirtoväen uusia asuin­

paikkoja. Uusia ohjeita ja mää­

räyksiä annettiin jatkuvasti si­

säasiainm inisteriön ja läänin­

hallituksen toim esta. Siirtoväen h uollossa jou du ttiin silloin te­

kem ään pitkiä päiviä. Eräässä lääninhallitukselle elokuussa lähetetyssä kirjeessä o n m uun ohella m aininta siitä, että sil­

loinen h u o lto jo h ta ja (siis A tte M u h on en ) oli liikaa rasittunut.

Seuraava siirtoväen h u ollon arkistossa säilynyt lyijykynällä tehty m uistiinpano k ertoo k o ­ ruttom alla tavalla erään siirto­

laisen maallisen vaelluksen päättym isestä.

»H yrsylän mutkasta kotiutettu M ik k o Jakoiew Suojärven Hauta- vaarasta kuollut 26 .5.40 Kangaslam ­ min pys.(äkillä)

Varkaudessa haudattu, mutta ruu­

miinsiunauksesta olisi sovittava Var­

kauden kirkkoherran tai p. 707 Saastam oinen, siirtoväen h u oltojoh tajan kanssa

Ilm oitettava kirkkoherra Huurinai- selle Tiehuhtaan

Ilmoitettu Huurinaisen rouvalle 6 /6 -4 0 » .

T o d e tta k o o n , että kirkkoher­

ra H uurinainen oli silloin A n - nantehtaan ortod ok sisen seura­

kunnan esimies.

T IL A N N E L A U K A A S S A H E LP O TTU U

Kesäkuun 12. päivänä lää­

ninhallitus määräsi, että L au ­ kaasta siirretään siirtoväkeä 1000 henkeä V irtain kuntaan sekä 600 henkeä Ä änek osk en m aalaiskuntaan.

Ä än ek osk en maalaiskuntaan siirrettiin 130 perhettä. Siirto toteutettiin kesäkuun 28. päi­

vänä. Perheet kuljetettiin L au­

kaasta ju n alla Suolahden ase­

malle.

Juga ärjyi da voahtoili. Kuva Hyrsylän m utkasta.

20

H u o lto jo h ta ja lähetti 6.7.

päivätyllä kirjeellä V irtain kun­

nan siirtoväen h u oltojoh ta ja lle luettelon sanottuun kuntaan siirrettävistä S uojärven kunta­

laisista. Lisäksi kirjeessä ilm oi­

tettiin, että »k u ten luettelosta näkyy h enkilöluku ei nouse tu­

hanteen, m utta olem m e jättä­

neet varaukset luettelossa ole­

vien perheiden sukulaisille, jo t ­ ka haluavat m yöh em m in il­

m oittautua, kun j o siirtyminen o n tapah tu n ut». Samalle h u ol­

to jo h ta ja lle ilm oitettiin 9.7.

päivätyllä kirjeellä, että »siirto ­ laisia kuljettavan junan pitäisi saapua sinne ensimmäiselle purkauspaikalle n. klo 17 per­

jantaina t.k . 12. p ä ivä n ä » (siis 12.7.1940).

Näiden tasoitussiirtojen an­

siosta tilanne Laukaassa hel­

pottui olennaisesti. Sam anai­

kaisesti kuntaan jäänyt siirto­

väki alkoi hakeutua työm ark­

kinoille. Siirtoväen ty öh ö n si­

joittu m ista edistettiin m yös valtion viranom aisten toim esta.

Niinpä kuntiin, jo ih in oli m a­

joitettu siirtoväkeä vähintään 200 henkeä, määrättiin erityi­

nen siirtoväen ty öh ön sijoitta­

ja . T ilastotiedot osoittavat, et­

tä pääosa Laukaan siirtoväestä sijoittui kesän aikana työh ön r ja ryhtyi itse huolehtim aan toi- I meentulostaan. Marraskuun 30.

päivänä 1940 oli kunnassa siir­

toväkeä 1 700 henkeä. Näistä 1 433 huolehti itse toim eentu­

lostaan. V altion h uollossa oli

* 267 henkeä, joista 147 oli alle 15-vuotiaita lapsia ja muut pääasiassa yli 60-vuotiaita hen­

kilöitä.

M IH IN M U U T T IV A T SU O J Ä R V E L Ä IS E T

T äm än päivän Laukaassa tiedetään varsin vähän neljän vu osikym m enen takaisista ta­

pahtum ista. Silloinen siirtolais- virta pyyhkäisi h y ök ya a llon ta­

v oin Laukaan yli. Näin v o i­

daan sanoa siksi, että suojär- veläisten ja m uiden karjalais­

ten oleskelu täällä m u odostu i silloin lyhyeksi. Jo edellä m ai­

nituissa tasoitussiirroissa kesäl­

lä 1940 siirrettiin suojärveläisiä p ois Laukaasta 1500— 1600 henkilöä. Sitten kesällä 1941 alkoi ja tk o s o ta ja Karjala val­

lattiin takaisin. Karjalaiset al­

koivat palata kotiseudulleen ta­

kaisin. S u ojärven asukkaista palasi takaisin noin 65 p r o ­ senttia. Syksyllä 1944 toim een­

pannussa toisessa Karjalan tyh­

jennyksessä suojärveläiset sijoi­

tettiin ns. Y lä-K arjalaan, kuten Juukaan, Pielisjärvelle, N ur­

mekseen ja V altim olle, sekä Kajaanin seudulle. Siellä ovat entisen S uojärven asukkaiden nykyiset asuinsijat.

Talvella 1939— 1940 p a k k o- siirrettyjä suojärveläisiä asettui kuitenkin pieni määrä pysyväs­

ti asumaan Laukaaseen. Sitä­

paitsi nuoret naiset solm ivat

a v ioliittoja laukaalaisten mies­

ten kanssa. Näin ollen voidaan vain tod eta, että L aukaan ny­

kyisessä väestössä o n kuin o n ­ kin suojärveläistä ainesta.

Syksyllä 1944 saatiin Lau­

kaassa k ok ea karjalaisten to i­

nen tulem inen. Silloin saapui kuntaan n oin 2000 henkeä siir­

toväkeä Sortavalan maalais­

kunnasta. T äm ä evakuointi oli kuitenkin j o suunniteltu yksi­

tyiskohtia m yöten . N äin ollen m itään talvisotatalveen verrat­

tavaa tilannetta ei Laukaassa enää syntynyt.

Suojärven rekiluovutusta. Yllä p o h j. hoitoalue: työm aan suurin kuorm a 392 engl. j 3 = n.

9000 kg. Lapinjärven hankinta v. 1937.

Vanhaa ja uutta rinnakkain: kalastaja (Vasili Rötsä) tuohiköysineen ja -koppineen, parturi (ent. Tsaari-Venäjän eversti) m ainoskilpineen.