Kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusartikkelien sisällönanalyysi näkymä

(1)

Kalervo Järvelin Pertti Vakkari

Kirjastotieteen j a informatiikan

tutkimusartikkelien sisällönanalyysi

Järvelin, Kalervo & Vakkari, Pertti, Kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusartikkelien sisällönanalyysi (Content analysis of research articles in the library and information science). Kirjastotiede ja informatiikka 7 (4): 112—132, 1988.

A content analysis of research literature in library and information science (LIS) is reported. The aim of the study is to find out how international research articles in LIS are distributed over various topics and what approaches and methods have been used to investigate these topics. The study material con- sists of 833 articles published during 1985 in 40 core journals in LIS. All full articles of the journals were analyzed according to eleven dimensions cove- ring their topic, approach and method. 54 % of the articles were classified as research articles proper the rest being non-research (e.g. reviews, discuss- ions, bibliographies, etc.). The shares of library and information service acti- vities and information storage and retrieval among the topics of the research articles were both nearly 30 %. There was very little research on information seeking (6 %) and scientific communication (7 %). The share of empirical research methods was 56 % with survey method (22 %) as the single most popular method. Argumentation was employed in 23 % of the articles and system analysis, description and design in 15 %. A cross-tabulation of article topics and methods is given in the article. Some 60 % of the articles are concerned with problems, development, tools and methods, i.e. have a technical interest.

Address: Dept. of Library and information science, Univ. of Tampere, P.O.Box 607, SF-33101 TAMPERE Finland, tel. + 358-31^156111.

1. Johdanto

Kirjastotieteen ja informatiikan o p e t u k s e n ja t u t k i m u k s e n k e h i t t ä m i s e k s i tarvitaan oppiai- n e e n ja t i e t e e n a l a n itseanalyysia. Tällainen it- s e a n a l y y s i j a k a a n t u u kahtaalle. Toisaalta voi- d a a n p y r k i ä r a k e n t a m a a n tai m ä ä r i t t e l e m ä ä n kirjastotieteelle ja informatiikalle sen tutkimus- k o h d e , n ä k ö k u l m a ja p ä ä m ä ä r ä t sekä analysoi- m a a n niiden saavuttamisessa sopivimpia tutki- m u s m e n e t e l m i ä . Tällaistalähestymistapaa voi- d a a n l u o n n e h t i a n o r m a t i i v i s e k s i : millaista kir- j a s t o t i e t e e n ja informatiikan tulee olla, millai- s e n a se tulee n ä h d ä . Se edellyttää m m . käsite- a n a l y y s i a . E s i m e r k k i t ä m ä n t y y p p i s e s t ä itsea- nalyysista on tässä lehdessä a i e m m i n esittä- m ä m m e n ä k ö k u l m a kirjastotieteen ja informa-

tiikan l u o n t e e s t a tiedon h a n k i n n a n t i e t e e n ä (Järvelin ja Vakkari, 1988) ja esim. Wersigin ja Nevelingin analyysi v u o d e l t a 1976 (Wersig &

Neveling, 1976).

Itseanalyysi voi olla m y ö s deskriptiivistä: täl- löin k y s y t ä ä n , millaista kirjastotiede ja infor- m a t i i k k a todella on t u t k i m u s k o h t e e l t a a n , nä- k ö k u l m i l t a a n , p ä ä m ä ä r i l t ä ä n ja m e n e t e l m i l - tään. Se edellyttää kirjastotieteen ja informatiikan t u t k i m u k s e n empiiristä analyysia. Esi- m e r k k e j ä tällaisista empiirisistä t u t k i m u k s i s t a ovat m m . Atkinsin (Atkins, 1988), Feehanin tut- k i j a r y h m ä n (Feehan et ai., 1987), H o u s e r i n (Houser, 1988), N o u r i n (Nour, 1985), Peritzin (Peritz, 1 9 8 1 ) j a S c h r a d e r i n ( S c h r a d e r , 1986) tut- k i m u k s e t . Osa näistä t u t k i m u k s i s t a k o h d i s t u u

(2)

varsin vanhaan aineistoon, joten tuoreemman aineiston analyysi on tarpeen. Miltei kaikkia vaivaa tutkimusten aiheiden epäsystemaatti- nen ja hajanainen luokitus, jossa hyvin erita- soisia aiheita käsitellään tasa-arvoisina. Näin ollen järjestelmällisen kokonaiskuvan luominen tieteenalan tutkimuksen sisällöstä on vaikeaa.

Peritz (1981) analysoi lähinnä käytettyjä tut- kimusmenetelmiä. Hänen aiheiden luokituk- sensa on hyvin satunnainen, karkea eikä perus- tu minkäänlaiseen systemaattiseen kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusalueen jäsennyk- seen. Atkins (1988, 635—636) muodostaa aiheiden luokitusrungon valitsemiensa artikkeleiden aiheiden analyysin perusteella. Hänen luoki- tuksensa on täysin aineistolähtöinen. Se sisäl- tää 58 hyvin eritasoista ja ilman minkäänlaista kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusalueen systematisointipyrkimystä valittua luokkaa.

Nourin (1985, 263) aiheiden luokitus perustui lähinnä ammattikäytännön keskeisten katego- rioiden käyttöön. Feehanin tutkijaryhmän (Fee- han et ai. 1987,176, 178) aiheiden luokitus on systemaattisin ja muistuttaa jossain määrin omaamme. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi erot- telukykyinen tieteenalan joidenkin keskeisten tutkimusalueiden , mm. tiedon hankinnan tai tieteellisen kommunikaation tutkimuksen suhteen.

Muutamissa tutkimuksissa rajoitutaan vain muutamiin lehtiin tai analysoidaan esim. pel- kästään tutkimusmenetelmien käyttöä. Niissä artikkeleissa, joissa analysoitiin tutkimusmen- telmiä, ne oli jäsennetty joko verrattain epäsys- temaattisesta siten että ne sisälsivät eri tasoi- sia menetelmiä (Peritz 1981, Nour 1985) tai systemaattisesti hyvin yleisellä tasolla siten, ettei- vät ne antaneet eriytynyttä tietoa tutkimus- st- rategioista, analyysi- tai tiedonhankintamene- telmistä. Kaikkien artikkelien luokituksissa tut- kimusstrategioita, aineistonhankinta- tai ana- lyysimenetelmiä käsiteltiin samantasoisina il- miöinä.

Normatiivinen ja kuvaileva, empiirinen nä- kökulma voivat täydentää toisiaan merkittäväl- lä tavalla: tieteenalan tutkimuksen nykytilan ne alueet, joiden tutkimus ei ole riittävää ja jotka vaativat lisää panostusta, voidaan tunnistaa vain vertailemalla nykytilaa käsitykseen siitä, mitä kirjastotieteen ja informatiikan tulisi olla. Tällöin voidaan myös havaita, miten todel- lisen tutkimuksen painopistealueet vastaavat teoreettiselta kannalta keskeisiä alueita.

Tässä kirjoituksessa esittelemme kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen empiirisen analyysin tuloksia. Päämääränämme on kokonaiskuvan luominen kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksesta kansainvälisellä tasolla.

1.1. Tutkimuksen tavoitteet ja lähestymistapa

Tutkimuksemme tavoitteet jakaantuvat kahteen ryhmään : toisaalta haluamme tutkia kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen ja- kaantumista tutkimusten erilaisten ominai- suuksien suhteen ja toisaalta haluamme tutkia tutkimusten julkaisemista — ryhmittyvätkö tutkimusten julkaisukanavat tutkimusten ominai- suuksien, kuten aihe, näkökulma tai menetel- mät, suhteen. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vain ensin mainittua tavoiteryhmää.

Tutkimusaineisto koostuu kirjastotieteen ja informatiikan aikakauslehdissä julkaistusta tutkimuksesta (artikkeleista), kuten myöhemmin täsmennämme ja perustelemme. Tarkennettu- na tutkimuksemme kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen jakaantumiseen liittyvät tavoitteet ovat seuraavat:

• miten kansainvälinen k&i-tutkimus jakaan- tuu eri aiheisiin

• millä lähestymistavoilla niitä on tutkittu

• millä menetelmillä niitä on tutkittu.

Lähestymistavat jäsennämme tässä artikkelissa tutkimuksen yhteydeksi tiedonvälityspro- sessin vaiheeseen, tutkimuksen aikaperspektii- viksi, toiminnan suorittamiseen liittyväksi nä- kökulmaksi sekä tarkastelun sosiaaliseksi ta- soksi. Yhteys tiedonvälitysprosessin vaiheeseen perustuu tiedonvälitysprosessin vaihejakoon ja toimijoihin (tuottaja, välittäjä, loppukäyttäjä, kouluttaja, jne.). Kysymys siitä, kenen toimi- jan näkökulmasta tiedonvälitysprosessia tarkastellaan, on jo sinänsä kiinnostava : jos ja kun esim. tiedonhakua halutaan kehittää niin, että loppukäyttäjät voisivat itse hakujärjestelmiä käyttää (esim. Ojala, 1987), pitäisi hakua ilmeisesti tutkia juuri loppukäyttäjien näkökulmas- ta. Yleisemminkin saadaan selville, tarkastelee- ko kirjastotiede ja informatiikka tiedonhankin- taa yksioikoisesti kirjastonhoitajan (informaa- tikon) näkökulmasta vai ei (syytöksiä : esim.

Wersig, 1973).

Tutkimuksen aikaperspektiivin erittely antaa kuvan tutkimuksen suuntautumisesta histori- aan, nykytilaan ja tulevaisuuteen. Aikaperspek-

(3)

114 Järvelin & Vakkari: Kirjastotieteen. . . Kirjastotiede ja informatiikka 7 (4) — 1988

tiivi on kiinnostava mm. lähitulevaisuuden en- nustetun nopean yhteiskunnallisen muutoksen takia (esim. Huuhtanen, 1988).

Kaikkeen (kirjasto- ja informaatiopalvelu-) toimintaan liittyvät toiminnan perusteiden, on- gelmien ja kehityksen, välineiden ja menetel- mien sekä vaikutuksien aspektit. Kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen suuntautunei-

suutta käytäntöön osoittaisi näiden aspektien sopivuus (ensimmäistä lukuunottamatta) ku- vaamaan tutkimusta. Tämän aspektin tutkimi- nen valottaa kirjastotieteen ja informatiikan suunnittelutieteellisyyttä ja tiedonintressin tek- nisyyttä vs. teoreettisuutta (Niiniluoto 1985, Okko 1988).

Tutkimuksen tarkastelun sosiaalinen taso erottelee yksilö-, organisaatio- ja yhteisötason sekä monitasoanalyyttiset tutkimukset toisistaan. Tämä on perinteinen tapa erotella erilai- sia sosiaalisen organisaation tasoja toisistaan.

Tässä tutkimuksessa emme ryhtyneet tutkimusten viitekehysten (re)konstruointiin ja niiden komponenttien analyysiin. Sen vaatima työpanos olisi niin suuri, ettei yleiskuvan muo- dostaminen kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksesta olisi ollut mahdollista. Tällaistakin analyysiä kaivataan, mutta silloin on syytä valita joitakin tarkennettuja kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen kapeahkoja osa-alueita.

Menetelmät jäsennämme tässä tutkimuksessa aineiston keruutapaan, analyysitapaan, tut- kimusstrategiaan ja tutkimustyyppiin. Tutki- mustyyppejä voidaan ryhmitellä yleisesti seu- raaviin ryhmiin : empiiriset tutkimukset, teo- reettiset ja käsitteelliset tutkimukset ja metodologiset tutkimukset. Lisäksi tietojärjestel- mien tutkimus muodostaa oman ryhmänsä, jonka sisällä osa tutkimuksesta on empiiristä, osa käsitteellistä jne. mutta jota sitoo yhteen teknisten järjestelmien usein konstruktiivinen tarkastelu.

Kullakin tutkimustyypillä on oma metodolo- giansa. Tässä artikkelissa luokittelemme tar- kemmin empiiristen tutkimusten menetelmiä ja strategioita. Empiirisessä tutkimuksessa käy- tetään kokemusperäistä havaintoaineistoa. Sik- si kiinnitämme huomiota aineiston keruutapaan. Aineistojen käsittelyssä erotellaan tavallisesti määrällinen ja laadullinen käsittelytapa, joka myös on syytä kirjata. Aineistojen kemu- ja käsittelytapoja sovelletaan tutkimusstrategi- oissa, kuten survey-tutkimus, tapaustutkimus

tai koejärjestelyyn perustuva tutkimus. Näin ollen tutkimusten menetelmien erittely täsmen- tyy tutkimustyyppien, aineistojen keruu- ja analysointitapojen sekä tutkimusstrategioiden erittelyksi.

1.2. Tutkimuksen rajat ja aineisto

Tutkimuksen perusjoukko on kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusjulkaisut ja tutkimus- joukko kirjastotieteen ja informatiikan tieteel- listen aikakauslehtien julkaisemat tutkimusartikkelit. Tutkimuksen perusaineisto koostuu siten kaikista kirjastotieteen ja informatiikan tieteellisten aikakauslehtien julkaisemista tutkimusartikkeleista. (Käsitteistä, ks. (Pietilä,

1976)).

Tarkastelemme seuraavassa niitä perusteita, joiden nojalla olemme keskittyneet aikakaus-

lehtiaineiston käsittelyyn, joilla lehtien valinta tutkimukseen tapahtui ja joilla artikkeleiden valinta lehdistä ja artikkeleiden luokitus tapahtui.

Keskittyminen lehtiaineistoon

Aineisto koostuu kirjastotieteen ja informatiikan aikakauslehtiartikkeleista. Se ei sisällä monografioita, raporttisarjoja tms. julkaisuja.

Nyt voidaan väittää, ettei kaikki tutkimus ole kansainvälistä tai artikkelimuotoista. Joskus puhutaan esim. kansallisista tieteistä tai yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen painottumisesta monografiamuotoiseen julkaisemiseen. Voi- daan väittää, että kirjastotieteessä ja informatiikassa on osa-alueita, joiden tutkimus on

»enemmän» yhteiskuntatieteellistä ja siten

»huonommin» kansainvälisesti ja/tai artikkelimuodossa leviävää, ja toisia tutkimusalueita, joiden tutkimus on »vähemmän» yhteiskunta- tieteellistä ja siten »paremmin» kansainvälisesti ja/tai artikkelimuodossa leviävää. Tästä seuraisi se, ettei tämän tutkimuksen aineisto antaisi oi- keaa kuvaa kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksesta.

Edelläolevia väitteitä voidaan tarkastella ku- vailevina tosiasiaväitteinä ja myös normatiivi- sina väitteinä. Tosiasiaväitteen totuudella on merkitystä aineiston edustavuudelle. Käytettä- vissämme ei ole tieteellistä tietoa niiden väit- teiden tueksi (eikä vastaankaan), että kirjasto- tieteessä ja informatiikassa yleismaailmallisesti olisi monografiajulkaisemiseen painottuvia, kansallisia osa-alueita. Kirjastotieteen ja informatiikan osalta tätä kysymystä ei tietääkseni-

(4)

me ole analysoitu, joten se jää avoimeksi. Tu- lokseksi tulee kuitenkin se, että aineiston ei voida kiistatta sanoa edustavan koko (länsimais- ta) kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusta.

Normatiivisena väitteenä (esim. 'kansallisen tieteen harjoittajan ei kannata yrittää julkaista kansainvälisillä foorumeilla') monografiamuoto ja kansallinen tiede ovat prof. Veronica Stolte-

Heiskasen eräässä seminaarissa esittämän väit- teen mukaan paljolti myyttejä. Myös yhteis- kuntatieteellisessä tutkimuksessa ovat esim.

tutkimuksen viitekehys, teoria ja tarkastelun jä- sennystapa olennaisia ylikansallisia seikkoja ja tutkimuksen spesifinen aineisto vain yksi mah- dollinen näyte — siis enemmän satunnainen.

Näin ollen kiinnostavasti jäsennetyllä »kansallisen» tieteen tutkimuksella on kansainvälistä merkitystä. Myöskään monografiamuoto ei tule esteeksi: laajemmankin tutkimuksen tuloksis- ta voi kirjoittaa artikkelin, joskus useampia.

Tiedon hankinnan, tiedon tallennuksen ja haun, tieteellisen kommunikaation sekä kirjas- to-ja informaatiopalvelun ongelmat ja käytän- nöt ovat varsin samanlaisia maasta riippumatta. Näitä pidetään yleisesti kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen keskeisinä alueina.

Tämä tukee väitettämme aikakausilehtiaineis- tomme edustavuudesta kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen suhteen. Ainakin mer- kittävin tutkimus, riippumatta kirjastotieteen ja informatiikan osa-alueesta, ilmestyy kansain- välisissä aikakauslehdissä. Näin tapahtuu myös muilla tieteenaloilla.

Feehan kollegoineen (1987, 174) on esittänyt näkemyksen, että suurin osa kirjastotieteen ja informatiikan, kuten monien muidenkin tietee- nalojen, tutkimuksesta julkaistaan aikakausleh- tiartikkeleina. Otaksuttavasti kuitenkin tieteenalallamme julkaisemisen rakenne vaihtelee jossain määrin tutkimusalueittain. Varsinkin humanistisesti suuntautuneen tutkimuksen voi otaksua painottuvan muita runsaammin mo- nografioihin. Voidaan kuitenkin otaksua, että myös monografioina ilmestyvästä tutkimuksesta rapotoidaan sen jossakin vaiheessa myös ai- kakauslehdissä. Aineistomme osoittaa, kuten alempana ilmenee, että yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen tunnusmerkit (aiheet, kohteet, menetelmät) omaavia artikkele- ja julkaistaan kirjastotieteen ja informatiikan ai- kakauslehdissä, vieläpä runsaasti. Yhteiskun- tatieteellinen tai humanistinen tutkimussuun- taus ei näin ollen ole muodostunut artikkelijul-

kaisemisen esteeksi.

Aiemmissa tutkimuksissa, joissa on luodat- tu kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen luonnetta (ja joiden tulokset myös on raportoi- tu artikkelimuodossa), on myös pitäydytty aika- kauslehtiaineistossa. Käytännöllisenä seikkana, joka puoltaa aikakausilehtiaineiston käyttöä on mm. se, että edustavan otoksen kerääminen monografioista, harmaasta kirjallisuudesta, jne.

olisi suuri ja silti tuloksen edustavuuden suhteen epävarma urakka.

Näiden argumenttien uskomme vakuuttavan lukijan siitä, että aineistomme antaa uskotta- van kuvan myös kirjastotieteen ja informatiikan koko tutkimuksesta. Näin siitäkin huolimatta, että aineiston edustavuutta ei voida täs- mällisesti arvioida.

Lehtien valinta

Lehtien valinta perustuu ydinlehtien strate- giseen valintaan. Ydinlehdillä tarkoitamme kir- jastotieteen ja informatiikan sellaisia tutkimus- lehtiä, joita voidaan luonnehtia laajalle leviä- viksi, toimituskunniltaan ja julkaisupolitiikal- taan kansainvälisiksi ja joita muutkin (esim.

Feehan et ai. 1987 ja Peritz, 1981) ovat pitäneet keskeisinä lehtinä. Aineistoon otettiin tällais- ten lehtien vuoden 1985 vuosikerrat. Sellaiset laajalti leviävät lehdet, jotka ovat selkeästi am- mattilehtiä, jätettiin aineiston ulkopuolelle.

Aineistomme edustaa länsimaista kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusta, joka julkaistaan aikakausilehdistössä. Olemme pyrkineet sisällyttämään aineistoon kaikki keskeiset lehdet. Joidenkin lehtien puuttuminenkaan ei olisi ongelma, ellei voida osoittaa aineiston olevan systemaattisesti vinoutunut. Aineistomme ei kata itäeurooppalaisia lehtiä edustavalla tavalla — mukana on tosin mm. Informatik. Näin ollen aineisto ei tuota tietoa marxilaisen tieteen lähtökohdista harjoitetusta kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksesta. Erot länsimaiseen tutkimukseen eivät liene kuitenkaan suuret, kuten Veikko Pietilä (1979) on todennut (ks.

myös Savolainen, 1979 ja Laaksovirta et. ai.

1981).

Aiemmat kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen tutkijat ovat käyttäneet lehtien va- linnassa kriteerinä mm. lehtien katetta eri se- kundäärijulkaisuissa. Periaate on sikäli huono, ettei se erottele ammattilehtiä tutkimuslehdis- tä — kun tutkimusartikkeleista kuitenkin on

(5)

haluttu saada edustava otos. Tätä heijastaa se- kin, että aineistoissa on tutkimusartikkeleiden osuus ollut 31 % Peritzillä ja vain 24 % Feeha- nilla ja kumppaneilla. Omassa aineistossamme tutkimusartikkeleiden osuus on 54 %, siis sel- västi suurempi. Kriteeri sille, että artikkeli on tutkimusartikkeli on kaikilla seuraava : tutki- muksena pidetään mitä tahansa tiedon hankintaa, jossa noudattamalla ainakin joissain mää- rin systemaattista menetelmää tavoitellaan uusia tosiasioita, käsitteitä tai ideoita. (Peritz, 1981, Nour, 1985) Vaikka määritelmää voi- daankin arvostella ankaruuden puutteesta, aut- tavat avainkäsitteet menetelmä ja tavoite erot- temaan tutkimusartikkelit muista. (Nour, 1985)

Tapamme valita lehdet (strateginen valinta) on siis rajannut aineistomme tehokkaammin juuri tutkimukseen. Todennäköisyys sille, et-

tä pois jätetyt lehdet lisäisivät merkittävällä tavalla juuri tutkimusartikkeleiden määrää, on pieni. Tärkeää tutkimusta ei millään alalla julkaista pelkästään ammattilehdissä kuin häviä- vän pieniä määriä.

Aineistoon kuuluu 40 lehteä. Lehtiluettelo on liitteenä.

Artikkeleiden valinta ja luokituksen perusta Valituista lehdistä otetiiin aineistoon kaikki täyspitkät asia-artikkelit. Pääkirjoitukset, kir- jeenvaihto (letters-to-the-editor), uutisluontoi- set katsauspalstat, kokous-ja henkilöuutiset se- kä mainokset jätettiin aineiston ulkopuolelle.

Analysoitava aineisto koostui artikkeleiden tii- vistelmäsivuista. Silloin kun jonkin artikkelin tiivistelmä puuttui, käytetiiin sen johdantolu- kua tai muutoin alkusivuja. Niistä artikkeleista, joiden analysointi ei onnistunut tiivistelmä- tai alkusivujen perusteella, hankittiin riittävän monta sivua (joskus koko artikkeli) analyysia varten.

Aineisto kattaa 833 artikkelia. Tämä on tut- kimuksen tutkimusaineisto.

1.3. Tutkimuksen menetelmät

Artikkeleille tehtiin sisällönanalyysi, joka tuotti tilastollisen aineiston, jossa kuvataan 833 artikkelin luokitus 11 sisällöllisen muuttujan suhteen.

Luokitusrunko

Luokitusrungon muuttujat johdettiin tutkimuksen tavoitteisia siten, että artikkelien aihet-

ta edustavat muuttujat kirjasto-organisaatio ja artikkelin aihe. Artikkelien lähestymistapa koostui muuttujista tiedonvälitysprosessin vaihe, aika, näkökulma ja sosiaalinen taso. Menetel- mien kuvaus koostuu muuttujista menetelmä, aineiston keruutapa, aineiston analyysitapa, tut- kimusstrategia, tutkimustyyppi.

Muuttujien merkitys ja luokitusrunkojen (ks.

liite 2) johtamistapa ilmenee seuraavasta:

• kirjasto-organisaatio: Luokitettiin kirjasto-or- ganisaatiot yleisiin kirjastoihin, tieteellisiin ja erikoiskirjastoihin, informaatiopalvelui-

hin, jne;

• artikkelin aihe: Luokitusrungon rakentami- nen aloitettiin aineistolähtöisesti analysoi- malla artikkeleiden aiheita ja keräämällä nii- tä kuvaavia termejä. Näin käsiteltiin noin 100 artikkelia. Seuraavaksi tulos jäsennettiin aihepiirien mukaan ja luonnosteltiin luokitusrungon ensimmäinen versio, jota testatiin noin 200 artikkelin avulla. Lopullinen luokitusrunko saatiin jäsentämällä ja kiinteyt- tämällä sisältöluokat kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksen yleisemmän jäsen- nyksen avulla. Pyrkimys oli nimenomaan luoda systemaattinen jäsennys tieteenalasta ja sen tutkimuksesta. Lopputulos ei enää nouse aineistosta, mutta sen sopivuus aineistoon saatiin varmistettua.

• prosessin vaihe: Jäsennettiin tiedonvälitys- prosessiin osallistuvien toimijoiden mukai- sesti ja täydennettiin luokilla kouluttaja ja muu sekä ei sovi. (ks. kohta 1.1)

• aika: Todettiin, että luokat ovat historialli- nen, nykyaika (tai vailla ajallista merkitys- tä) ja tulevaisuus.

• näkökulma: Todettiin, että luokat ovat perus- teet, ongelmat / tavoitteet, menetelmät, vä- lineet, vaikutukset, muu ja ei sovi. (ks. kohta 1.1)

• sosiaalinen taso: Todettiin, että luokat ovat yksilötaso, organisaatiotaso, yhteisötaso, monitasoinen ja ei sovi.

• menetelmä: Luokitus perustuu tutkimusme- netelmien yleiseen jäsennykseen, (ks. kohta 1.1)

• aineiston keruutapa: Keruutavalla haluttiin erottaa eineiston keruutapa sen käsittelystä, (ks. kohta 1.1)

• aineiston analyysitapa: Todettiin luokiksi mää- rällinen ja laadullinen sekä ei sovi. (ks. kohta 1.1)

• tutkimusstrategia: Luokitus perustuu tutki-

(6)

m u s m e n e t e l m i e n yleiseen j ä s e n n y k s e e n , k u n aineiston k e r u u t a p a on erotettu o m a k s i a s p e k t i k s e e n . (ks. k o h t a 1.1)

• tulkimustyyppi: Luokitus p e r u s t u u t u t k i m u s - ten yleiseen j ä s e n n y k s e e n , (ks. kohta L I ) L u o k i t u s r u n g o n validiteettia arvioitaessa on- gelmattomia ovat kaikki m u u t luokitukset pait- si artikkelin aihe ja n ä k ö k u l m a . M u u t jäsen- n y k s e t ovat itsestään selviä ja yleisesti hyväk- syttyjen käsitejärjestelmien sovelluksia. Artik- kelin aiheen l u o k i t u s r u n k o osoittautui käyttö- kelpoiseksi, koska artikkelit voitiin sen m u k a i - sesti luokittaa ja luokka m u u t ei p a i s u n u t koh- t u u t t o m a n s u u r e k s i (pääluokka ' m u u kirjastotieteen ja informatiikan t u t k i m u s ' (80) sisältää vielä jo analysoituja alaluokkia k u t e n kirjastojen y h t e i s k u n n a l l i n e n a s e m a ja m u u kuin kirjastotieteen ja informatiikan t u t k i m u s ) . Lisäk- si voidaan todeta, että l u o k i t u s r u n k o aiheen osalta on s y s t e m a a t t i n e n j ä s e n n y s kirjastotieteen ja informatiikan t u t k i m u k s e s t a , jota sel- laisenaan voidaan perustella m u i h i n k i n käyt- t ö y h t e y k s i i n . N ä k ö k u l m a n l u o k i t u s r u n k o perustuu minkä tahansa toiminnan suorittamisen j ä s e n t ä m i s e e n : kaikkeen tällaiseen liittyvät pe-

rusteet, tavoittet, m e n e t e l m ä t , välineet ja vai- k u t u k s e t .

O m a t l u o k i t u k s e m m e p o i k k e a v a t aikaisem- min julkaistuista e n n e n m u u t a systemaattisuu- d e s s a a n . Aiheissa on pyritty s y s t e m a t i s o i m a a n kirjastotieteen ja informatiikan t u t k i m u s a l u e i - ta. Samoin m e n e t e l m i ä koskevat luokitukset ovat aikaisempia kattavampia, systemaattisempia ja e r o t t e l u k y k y i s e m p i ä .

Pietilän (1976) m u k a a n sisällönanalyysin suorittamiseen liittyvät seuraavat käsitteet: otosyk- sikkö, h a v a i n t o y k s i k k ö , luokitusyksikkö ja yh- t e y s y k s i k k ö sekä m i t t a y k s i k k ö . Tässä tutki- m u k s e s s a neljä e n s i m m ä i s t ä ovat kaikki yhtä kuin k o k o artikkeli ja m i t t a y k s i k k ö on yksi.

Tästä" seuraa, että jokainen artikkeli luokitetaan jokaisen m u u t t u j a n täsmälleen y h t e e n sisältö- l u o k k a a n y k k ö s e n arvoisena (muiden sisältö- luokkien arvot ovat nolla). Moniaiheisten artikkeleiden osalta ratkaisu pyrittiin tekemään pää- aiheen tai ensisijaisen aiheen perusteella. Esim.

t i e d o n h a u n k o u l u t u s -aihe luokitettiin koulu- tuksen l u o k k a a n . Artikkeleissa selostettujen t u t k i m u s t e n m e r k i t t ä v y y t t ä (siis k u i n k a mer- kittävästä u u d e s t a tiedosta oli kysymys) ei luokitettu.

Näiden a r t i k k e l e i d e n sisältöä k u v a a v i e n m u u t t u j i e n lisäksi artikkeleista kirjattiin tiedot

j u l k a i s e v a s t a l e h d e s t ä , sen v u o s i k e r r a s t a , nu- m e r o s t a ja artikkelin j ä r j e s t y s n u m e r o s t a p o . lehdessä. Edelleen kirjattiin lehden kieli ja kan- sainvälisyys (lehti on k a n s a i n v ä l i n e n , jos se il- m o i t t a a sellainen olevansa, jos sen toimistus- k u n t a on k a n s a i n v ä l i n e n tai jos se julkaisee artikkeleita, j o i d e n kirjoittajat eivät e d u s t a yhtä m a a t a ) .

Sisältöluokituksen aineistolle suorittivat tut- k i m u k s e n tekijät keväällä ja kesällä 1988 ja leh- tiä k o s k e v a t tiedot keräsi yht. yo. Sisko Kum- p u l a i n e n . Aineiston sisältöluokitus jaettiin tut- kijoiden kesken satunnaisesti lehdittäin suurin- piirtein t a s a n . Sisältöluokituksen reliabiliteetti tarkistettiin uudelleenluokituksella satunnai- sotannalla valitusta 40 artikkelin otoksesta.

K u m p i k i n luokittaja luokitti 20 sellaista artikkelia, joita ei ollut luokittanut varsinaiseen tut- k i m u s a i n e i s t o o n . T e s t a u k s e n , j o i d e n k i n luokkien y h d i s t ä m i s e n ja koko t u t k i m u s a i n e i s t o n osittaisen u u d e l l e e n l u o k i t u k s e n j ä l k e e n eri m u u t t u j i e n osalta reliabiliteetti nousi 70—90 p r o s e n t t i i n . O n g e l m a l l i s i m p i a reliabiliteetin k a n n a l t a olivat m u u t kuin t u t k i m u s a r t i k k e l i t sekä n ä i d e n ja t u t k i m u s a r t i k k e l e i d e n rajata- p a u k s e t .

Seuraavassa t a r k o i t e t a a n a m m a t t i a r t i k k e l i l - la artikkelia, jota ei luokitettu t u t k i m u s a r t i k k e - liksi. A m m a t t i a r t i k k e l e i t a oli 46 % aineistosta.

2 . T u t k i m u k s e n t u l o k s e t

2.1. Tutkimus- ja ammattiartikkeleiden aiheet

Kaksi selvästi s u u r i n t a artikkelien käsittele- mää aihepiiriä olivat kirjasto- ja informaatiopal- v e l u t o i m i n t a sekä tiedon t a l l e n n u s ja h a k u (Taulukko 1). T u t k i m u k s i s s a oli eniten keski- tytty tiedon t a l l e n n u k s e n ja h a u n o n g e l m i e n selvittämiseen (29 %) ja toiseksi eniten kirjasto- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u t o i m i n n a n t u t k i m i s e e n (27 %). Muissa kuin t u t k i m u s a r t i k k e l e i s s a jär- jestys oli k ä ä n t e i n e n . Edellisen o s u u s oli 25 % ja j ä l k i m m ä i s e n 35 %.

M u i s t a aiheista oli kirjoitettu h u o m a t t a v a s t i v ä h e m m ä n . H ä m m ä s t y t t ä v ä n v ä h ä n sekä tut- kijoita että k ä y t ä n n ö n toimijoita näyttää kiin- nostavan tiedon h a n k i n t a , vaikka ihmisten tie- donJiankintakäyttäytyminen on yksi keskeinen osa kirjastotiedettä ja informatiikaa. Vain kuusi p r o s e n t t i a t a r k a s t e l e m i s t a m m e t u t k i m u k s i s t a

(7)

118 Järvelin & Vakkari: Kirjastotieteen. Kirjastotiede ja informatiikka 7 (4) — 1988

Taulukko 1. Aiheiden jakautuminen tutkimus- ja ammattiartikkeleissa [%).

Aiheet tutkimus ammatti

n % n %

k&i-alan ammatit kirjastohistoria kust- ja julk.toim.

koulutus metodologia itseanalyysi

k & i-palvelutoiminta lainaus-, kaukolain.

kokoelmat

infopalvelu ja neuvonta käyttäjäkoulutus tilat ja rakennukset hallinto ja suunnitt.

automaation tutkimus yleensä muu k&i-toiminta

useita lohkoja yhdessä tiedon tallennus ja haku

luettelointi

luok.- ja indeks. (prosessi ja kielet) tiedonhaku

viitetietokannat ja bibliogr muut tietokannat

tiedon hankinta tiedon leviäminen

kanavien/tietoläht. käyttö (kanavakesk) k&i-palv. käyttö (ei muita kanavia) tiedon hankintatavat (henkilökesk) tiedon käytön tutkimus

tietohallinto (IRM; systeemit) tieteellinen kommunikaatio

tieteellinen julkaiseminen viittauskäytännöt ja rakenteet muu tieteellinen kommunikaatio muu k&i-tutkimus

25 17 14 21 4 11 122 13 32 12 4 1 26 16 5 13 131 14 25 57 19 16 27 3 6 10 3 1 4 33 10 15 8 46

5,6 3,8 3,1 4,7 0,9 2,4 27,2

29,2

6,0

7,3

10,2

16 5 23 10

135 6 30 9 6 1 31 14 1 37 96 17 21 19 24 15 9 3

6 6 4 2 82

4,2 13 6,0 2,6 0,0 0,5 35,2

25,0

2,3

16

21,4

Yhteensä 449 100,0 384 100,0

käsitteli tiedon h a n k i n t a a . T ä m ä kirjasto-ja in- formaatiopalvelutoiminnankin p o n t i m e n m u o - d o s t a v a aihepiiri sai vain k a h d e n p r o s e n t i n o s u u d e n muista kuin tieteellisistä kirjoituksista.

Peritzin ( 1981, 256) ja N o u r i n (1985) m u k a a n kirjaston y l e i s ö t u t k i m u s t e n o s u u s t u t k i m u s a r - tikkeleista viisivuotiskausina 1965—80 oli 6—7

%. V u o n n a 1984 niiden o s u u s oli 6,5 % (Fee- h a n et ai., 1987, 179). Näissä t u t k i m u k s i s s a m u u t kuin kirjaston yleisöä käsittelevät tiedon- h a n k i n t a t u t k i m u k s e t sijoittuvat m u i h i n luok- kiin, joista niitä ei voinut p u r k a a (vrt. esim. Fee-

h a n & ai., mt., 184—185). O m a s s a aineistos- s a m m e kirjastojen- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u i d e n käyttötutkimusten o s u u s oli noin kaksi prosenttia. Siinä ne m u o d o s t a v a t vain osan tiedon han- k i n n a n tutkimuksesta. Näyttää siis siltä, että se- kä kirjaston käyttöä että yleensä t i e d o n h a n k i n - taa käsittelevien t u t k i m u s t e n s u h t e e l l i n e n o s u u s kirjastotieteen ja i n f o r m a t i i k a n tutki- m u k s e s t a on s u p i s t u n u t . Artikkeleista päätel- len alalla on alettu k i i n n o s t u a m u i s t a k u i n tie- d o n h a n k i n n a n o n g e l m i s t a .

Y h t e n ä v ä h e n e m i s e n s y y n ä saattaavat olla

(8)

tiedon hankinnan tutkimusten metodologiset ja käsitteelliset ongelmat. Tutkimusalueen käsit- teistö on joistakin yrityksistä huolimatta vielä melko selkiintymätöntä. Käsitteellinen epämää- räisyys johtaa myös yleensä metodologisiin ongelmiin. Kun kohdetta ei pystytä jäsentämään, on vaikea ratkaista mitä ja miten hankkia tietoa siitä. Toisaalta lienee petytty rutiininomai- sesti tehtyihin kirjaston käyttötutkimuksiin, joissa ei olekaan pyritty kehittelemään lähes- tymistapoja tai metodisia ratkaisuja. Niistä ei ilmeisesti kirjastotyössä ole havaittu saatavan suunnittelulle tarvittavaa pohjaa, (ks. esim.

Kuntz & Rittel & Schwuchow 1977, Järvelin &

Vakkari 1981, Wersig 1973)

Tieteellistä kommunikaatiosta ollaan kiinnostuneempia tutkimuksen kuin käytännön puo- lella. Sitä käsiteltiin hieman yli seitsemässä pro- sentissa tutkimus-, mutta vain 1,5 %:ssa ammattiartikkeleista. Varsinkin perinteisin bibli- ometrisin menetelmin tehty viittauskäytäntö- jen ja -rakenteiden analyysi oli tämän tutkimusalueen suosituin teema.

Kirjasto- ja informaatiopalvelualan ammattei- hin ja työhön liittyviä ongelmia käsiteltiin hieman runsaammin tutkimuksissa (5,6 %) kuin muissa artikkeleissa (4,2%). Yleisimmin niissä analysoitiin ammatin nykyisiä ongelmia, tule- vaisuutta peilattiin vain kahdessa artikkelissa.

Koulutusyksikköjä tuntuu askarruttavan kirjas- toja enemmän alan ammatti (professio). Joutu- vathan ne jatkuvasti koulutusta kehittäessään pohtimaan nimenomaan ammatin sisältöä, kun taas kirjastot ovat ilmeisesti kiinnostuneempia omien toimintojensa kehittämisestä.

Kirjastotieteen ja informatiikan koulutus, metodologia ja tieteenaanalyysi kiinnostavat luon- nollisesti enemmän alan tutkimusta kuin käy- täntöä. Tutkimuksista kahdeksan prosenttia ja ammattiartikkeleista kolme prosenttia käsitte- li näitä aiheita. Koulutusongelmia käsitellään selvästi eniten. Ammattiartikkeleissa keskustel- laan miltei ainoastaan siitä. Tutkimuksen pii- rissä ollaan kiinnostuneita myös jossain mää- rin kirjastotieteen ja informatiikan tiedeluon- teesta. Huomattavasti vähemmälle ovat jääneet tieteenalamme metodologiset pohdinnat. Nii- hin oli paneuduttu vain neljässä artikkelissa.

Vaikka metodologisia kysymyksiä pohditaan myös erillistutkimusten yhteydessä, vähäinen kirjoittelu viittaa siihen, että alalla käytettyjä tutkimusmetodeja ei pidetä ongelmallisina ja pohdintaa vaativina. Koska kirjastotieteen ja in-

formatiikan tutkimus on heterogeenista, käy- tetyt menetelmät yksipuolisia ja niiden sovel- taminen mekaanista, metodologista pohdintaa tarvittaisiin selvästi enemmän kuin sitä ilmestyy. ^

Kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnan ana- lyyseistä suosituimpia sekä tutkimuksen että käytännön piirissä ovat kokoelmatutkimus (7 % vs. 8 %) sekä hallinnon ja suunnittelun tarkastelut (5 % vs. 8 %). Hallinnon ja suunnittelun ohella ammattiartikkeleissa on käsitelty huomattavan runsaasti useita toiminnan lohkoja samanaikaisesti (9.6 %), kun taas tutkimusartikkeleissa sitä ei juuri tapahdu. Yhtäältä lienee kyse siitä, että tutkimuksissa pyritään ongelma rajaamaan hyvin selvästi ja siten usein keskittymään vain joihinkin toiminnan puoliin.

Yhden artikkelin puitteissa ei voida tutkia kovin monia ja laajoja ongelmia. Sellaiset vaatisi- vat laajemman raportin. Toisaalta ammattiar- tikkelien tehtävänasettelun ei aina tarvitse olla kovin täsmällinen, joten niissä voidaan kä- sitellä pinnallisesti laajojakin ongelmakokonai- suuksia. Ero siis johtuu tutkimuksen ja muun kirjoittelun lähestymistapojen eroista.

Tiedon tallennuksen ja haun alueella tutkimuksissa on selvästi eniten kiinnitetty huomiota tiedon hakuun viitetietokannoista (12.7 %).

Muu alueen tutkimus on huomattavasti tasai- semmin jakautunut. Myös ammattiartikkeleissa sen aihepiirejä oli käsitelty varsin yhdenmu- kaisin osuuksin.

Tiedon hankinnan alueella ammattiartikkeleissa keskityttiin miltei ainoastaan tietohallin- non kysymyksiin, joskin artikkeleita aiheesta oli vain kuusi. Myös tiedon leviämistä käsitel- tiin vähäisessä määrin. Muista tämän sektorin aiheista ei ilmestynyt lainkaan artikkeleita.

Kirjasto- ja informaatiopalveluyhteisöä ei siis ainakaan kirjoittelun perusteella tunnu kiinnos- tavan ketkä heidän johtamiaan laitoksia käyt- tävät, miten ja mihin tarkoituksiin niitä käyte- tään, mitä muita kanavia yleisö käyttää, miten yksilöt ja ryhmät informaatiota hankkivat ja mihin tarkoituksiin he sitä käyttävät.

Riittääkö käytännön toimijoille huomion kiinnittäminen pelkästään kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnan lohkoihin sekä tiedon tallennuksen ja haun problematiikkaan irrallaan käyttäjien ja tiedonhankinnan tarpeista ja ta- voitteista. Kun kirjasto- ja informaatiopalve- luyhteisön jäsenet seuraavat yleensä varsin niu- kasti alan tutkimusta (Kankaanrinta 1985, Ly-

(9)

n a m & Slater & W a l k e r 1982, 2 9 - 3 9 ) , he seuraavat siten n i u k a s t i t i e d o n h a n k i n n a n k i n tut- k i m u s t a . Tällöin kirjasto-ja i n f o r m a a t i o p ^ l v e - l u t o i m i n n a n tarkoitus, käyttäjä informaatioiar- p e i n e e n häviää näköpiiristä. Jäljellejäävät yk- sittäiset t o i m i n n o t vain kirjastosysteemin ke- h y k s e s s ä t a r k a s t e l t u i n a irrallaan t o i m i n n a n v a r s i n a i s e s t a subjektista, käyttäjästä. Kirjasto- ja informaatiopalvelujen k o k o n a i s v a l t a i s t a ke- hittämistä ajatellen toimintojen ja tekniikoiden t a r k a s t e l u ilman y h t e y k s i ä yksilöiden ja ryh- m i e n tiedonhankintakäyttäytymiseen on haital- lista.

T i e d o n h a n k i n t a a käsittelevissä t u t k i m u s a r - tikkeleissa oli e n i t e n perinteisiä kirjasto-ja in- f o r m a a t i o p a l v e l u i d e n käyttö- ja käyttäjätutki- m u k s i a . Ne m u o d o s t i v a t k u i t e n k i n vain 2.2 % kaikista t u t k i m u s a r t i k k e l e i s t a . Sen j ä l k e e n oli e n i t e n eri k a n a v i e n ja t i e d o n l ä h t e i d e n käyttö- t u t k i m u k s i a . N ä m ä k i n t u t k i m u k s e t olivat ka- n a v a k e s k e i s i ä . T o i m i n n a n subjekti oli tiedon- välityslaitos, ei tiedon h a n k k i j a . A i n o a s t a a n m u u t a m i a artikkeleita oli t e h t y tiedon h a n k i n - tatavoista sekä tiedon käytöstä, jolloin näkökul- m a on informaation hankkijan. Kaikkiaan näyt- tää siitä, että kirjastotieteen ja i n f o r m a t i i k a n t u t k i m u k s e s s a keskitytään vieläkin vain kirjas- to- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u l a i t o s t e n käyttäjätut- k i m u k s i i n , j o s k i n tarkasteluja on h i e m a n laa- j e n n e t t u k o s k e m a a n kirjaston ohella m u i d e n - kin i n f o r m a a t i o k a n a v i e n k ä y t t ö ä . Vaikka alan tieteellisessä k e s k u s t e l u s s a on jo v u o s i e n ajan k o r o s t e t t u m u u t a kuin kirjastokeskeistä lähes- t y m i s t a p a a sekä yksilöiden ja r y h m i e n tiedon- hankintakäyttäytymisen tutkimista (esim. Kunz

& Rittel & S c h w u c h o w 1977, Wersig 1973), nii- tä ei t u t k i m i s s a m m e artikkeleissa j u u r i k a a n käytetty. Myös t i e t o h a l l i n t o t u t k i m u s (IRM) sai vain v ä h ä i s e n jalansijan t u t k i m u s a r t i k k e l i e n j o u k o s s a . Vain neljässä käsitteitiin sitä. Kirjas- totieteen ja informatiikan lehtien viime vuosien sisällön perusteella t u n t u u siltä, että sen suo- sio on k u i t e n k i n v u o d e n 1985 j ä l k e e n n o u s s u t h u i m a s t i .

Kirjasto- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u k e s k e i n e n s u u n t a u t u m i n e n a l a m m e t u t k i m u k s e s s a ei ole u u t t a . M m . Peritz (1981, 2 6 4 - 2 6 5 ) h u o m a u t - taa o r i e n t a a t i o n olleen vallitsevan v u o s i n a

1950—75 kirjoitetuissa t u t k i m u s a r t i k k e l e i s s a . T i l a n n e ei siis 1980-luvun p u o l i m a i s s a n ä y t ä m u u t t u n e e n k ä y t t ä j ä o r i e n t o i t u n e e s e e n s u u n - taan. Vaikka alalla p u h u t a a n k i n runsaasti käyt- täjän t a r p e i d e n h u o m i o o n ottamisesta, p u h e t - ta n ä y t t ä ä olevan vaikea k ä ä n t ä ä t o i m i n n a k s i

niin kirjasto- kuin m y ö s tutkijayhteisön piirissä.

Kirjastotieteen ja i n f o r m a t i i k a n t u t k i m u s - j a a m m a t t i a r t i k k e l e i s s a käsiteltiin y l e i s i m m i n kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnan ja am- m a t i n k a n n a l t a varsin selvästi k ä y t ä n n ö n l ä h e i - siä aiheita, k u t e n s u o s i t u i m p i e n a i h e i d e n luet- telo osoittaa (taulukko 2). Se on t i e t e n k i n y m - m ä r r e t t ä v ä ä , k u n on kyse pääasiassa k ä y t ä n - n ö n t o i m i n n a n tarpeista s y n t y n e e s t ä tieteenalasta. T u t k i m u k s i s s a k i n käsiteltiin hyvin harvoin o n g e l m i a m u u s t a k u i n kirjasto- ja infor- maatiopalvelulaitoksen perspektiivistä. Esimer- kiksi l a a j e m m a s t a t i e d o n h a n k i n n a n n ä k ö k u l - m a s t a t e h d y t t u t k i m u k s e t olivat h a r v i n a i s i a . Tätä osoittaa e n n e n m u u t a t i e d o n h a n k i n n a n t u t k i m u k s e n v ä h ä i s y y s . Kun t u t k i m u s - j a am- m a t t i a r t i k k e l i e n k y m m e n e s t ä s u o s i t u i m m a s t a a i h e e s t a s e i t s e m ä n on yhteistä, on v a i k e a pää- tyä m u u h u n j o h t o p ä ä t ö k s e e n k u i n siihen, ettei kirjastotieteen ja informatiikan t u t k i m u s yleensä ottaen ole e t ä ä n t y n y t k ä y t ä n n ö s t ä . Ar- t i k k e l i r y h m i e n a i h e i d e n välillä on toki paino- tuseroja. A m m a t t i a r t i k k e l e i s s a o t e t a a n esille selvästi r u n s a a m m i n hallinnon ja s u u n n i t t e l u n kysymyksiä sekä tarkastellaan yhtä aikaa useita kirjasto- ja informaatiopalvelujen toimintoja.

N e ovat k ä y t ä n n ö l l e tyypillisiä ongelma-alueita. T u t k i m u k s e s s a s u u n t a u d u t a a n e n e m m ä n

Taulukko 2. Tutkimus-ja ammattiartikkeleissa eniten käsitellyt aiheet.

TUTKIMUSARTIKKELIT

53 tiedonhaun tutkimus 57 42 kokoelmatutkimus 32 01 k&i-palvelualan ammatit 25 52 luok- ja ind-tutkimus (prosessi ja kielet) 25

46 hallinnon ja suunnittelun tutkimus 26

10 koulutus 21 54 viitetietokantojen ja bibliografioiden tutk 19

02 kirjastohistoria 17 47 automaation tutkimus 16 55 muiden tietokantojen tutkimus 16

AMMATTI ARTIKKELIT

49 useita toiminnan lohkoja käsittelevä tutkim 37

46 hallinnon ja suunnittelun tutkimus 31

42 kokoelmatutkimus 30 54 viitetietokantojen ja bibliografioiden tutk 24

03 kustannus- ja julkaisutoim (myös kirjahist) 23 52 luok-ja ind.tutkimus (prosessi ja kielet) 21

53 tiedonhaun tutkimus 19 51 luetteloinnin tutkimus 17 01 k&i-palvelualan ammatit 16 55 muiden tietokantojen tutkimus 15

(10)

myös tieteen sisäisiin ongelmiin kuten tieteen- ala-analyysiin.

Vaikka tutkimus ja ammatillinen mielenkiin- to keskittyvätkin samoihin aiheisiin, tarkastelu aihepiirien sisällä saattaa olla erilainen. Tut- kimuksessa tarkastelutapa on selvemmin rajat- tu, teoreettisempi ja abstrahoidumpi. Siltä puut- tuvat ehkä konkreettiset kiinnekohdat suora- naisiin käytännön ongelmiin. Vastaukset ovat usein myös yleisluonteisia ja pätevät tiettyjen edellytysten vallitessa. Niitä ei voida myöskään aina suoraan siirtää K&I-toiminnan ongelma- tilanteisiin. Vaikka artikkeliryhmien välillä on ennen muuta tieteellisen metodin käytöstä joh- tuvia eroja, merkittävämmältä näyttävät kuitenkin yhteiset kiinnostuksen kohteet. Kirjas- totieteen ja informatiikan tutkija-ja ammattiyh- teisö liikkuvat samoilla aloilla käyttäen erilai- sia ajatusvälineitä.

Peritzin (1981), Nourin (1985) ja Feehanin (1987) ryhmän aiheluokitukset poikkesivat huomattavasti omastamme. Ne olivat selvästi karkeampia ja epäsystemaattisempia. Siksi aiheiden vertailu on miltei mahdotonta. Muuta- mien yksittäisten samoilta vaikuttavien luokkien suhteellisen osuuden vertailussa ei ole mieltä, koska on ilmeistä, että luokkien määri- telmät ja alat poikkeavat toisistaan.

2.2. Artikkelien tiedonvälitys- prossinäkökulma

Selvästi vallitsevin näkökulma alan ongelmiin on välittäjäorganisaation, siis yleensä kirjasto-ja informaatiopalveluiden näkökulma.

Etenkin ammattiartikkeleissa se oli runsaasti esillä. Niistä 36 %:ssa ja tutkimusartikkeleista 29 %:ssa tarkastelupisteenä oli välittäjäorgani- saatio (taulukko 3). Jos yksittäisen välittäjän nä- kökulma yhdistetään organisaationäkökul- maan, niiden yhteinen osuus on peräti 36 % tutkimusartikkeleista. Välittäjien jälkeen useimmin asioita käsiteltiin yhtä aikaa useas- ta näkökulmasta sekä tutkimuksissa että muissa kirjoituksissa. Myös tuottajan näkemys pääsi kummassakin artikkelityypissä miltei yhtä usein ( 10 % vs. 9 %) esille. Sen sijaan huomattavasti harvemmin asiat nähtiin loppukäyttä- jän kannalta. Tutkimusartikkeleissa asiakkaan

näkökulmasta ongelmia tarkasteltiin 8 %:ssa ja ammattiartikkeissa vain 2 %:ssa tapauksista.

Myös palveluiden kehittäjän kannalta tarkasteltiin alan ongelmia runsaammin tutkimuksissa (6 %) kuin ammattiartikkeleissa (3 %).

Taulukko 3. Tiedonvälitysprosessin vaiheen näkökul- ma tutkimus- ja ammattiartikkeleissa (%).

tiedonvälitysprosessin tutkimus ammatti

näkökulma (449) (384)

useita osia kattava 12 13

tuottajan 10 9

myyjän

välittäjän (kirjastonhoit) välittäjäorganisaation loppukäyttäjän käyttäjäorganisaation palvelun kehittäjän kouluttajan

8 29 8 2 6 4

1 6 36 2 2

3 2

muu välitysprosessin 1 1

ei näkökulmaa 20 24

yhteensä 100 99

alle 0,5

Kun on kyse tietystä palveluorganisaatiosta ja sen kehittämisestä, on luonnollista, että on-

gelmia hahmotetaan myös sen näkökulmasta.

Kuitenkin loppukäyttäjän kannalta tapahtuvat tarkastelut olivat hyvin vähäisiä verrattuna vä- littäjäorganisaation kannalta tapahtuvaan tarkasteluun. Edellisen kanssa yhdenmukaisesti osoitettiin myös aiheissa tiedon hankinnan tutkimuksen suppea osuus verrattuna systeemiä koskeviin tarkasteluihin. Vaikka systeemikes- keisesti kirjoitetut artikkelit ilmeisesti sisältä- vätkin toiminnan kohdetta, käyttäjää, koskevaa pohdintaa, tämän käsitykset asioista ei pääse niissä kovin keskeisesti esiin. Kun kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnan tarkoitusta poh- dittaessa esiin nostetaan yleensä yleisön tar- peet, tuntuu merkilliseltä, etteivät ne suodatu voimakkaammin alan keskusteluun tai tutkimukseen. Vaikka kirjastotieteen ja informatiikan piirissä onkin aiheita, joita voi tutkia viit- taamatta suoranaisesti loppukäyttäjään, pidäm- me saamaamme tulosta osoituksena alan tutkimuksessa vallitsevasta instituutiokeskeises- tä paradigmasta. Tutkimuksen ja toiminnan polttopisteessä on systeemi eikä loppukäyttäjä.

Vaikka tutkimusartikkelissa tarkasteltiinkin ongelmia jossain määrin enemmän käyttäjän ja vähemmän välittäjän kannalta kuin ammattiartikkeleissa, erot eivät mielestämme olleet niin suuret, että ne tukisivat väitettä alan tutkimuksen erkanemisesta käytännöstä. Välittäjän ongelmat olivat kuitenkin keskeisiä. Yhtäläisyy- det näyttävät silmäänpistävimmiltä. Jos alan

(11)

toiminnassa haluttaisiin painottaa enemmän käyttäjän näkökulmaa, ammattiyhteisön olisi kurottava tiedeyhteisön etumatka tässä suh- teessa kiinni. Käyttäjän tarpeiden huomioon ot- tamisessa tutkimus näyttää olevan käytännöl- lisempi kuin käytäntö.

2.3. Tarkastelun näkökulma

Suuri osa kirjasto- ja informaatiopalvelujen toteuttamisesta perustuu erilaisten välineiden käyttöön. Sen vuoksi artikkeleissa tarkasteltiin runsaimmin menetelmiä, välineitä ja keinoja.

Tutkimusartikkeleista niiden osuus oli 40 % ja muista artikkeleista 46 % (Taulukko 4). Käy- tännölle toiminnan välineet ovat keskeisempiä kuin tutkimukselle. Seuraavaksi useimmin asioita tarkasteltiin syiden, ongelmien ja tavoittei- den kannalta. Erityisesti ongelmat ja tavoitteet olivat esillä ammattiartikkeleissa (37 %). Niis- sä pohdittiin huomattavasti useammin kuin tutkimusartikkeleissa kirjasto-ja informaatiopalvelualan pulmia ja kehityslinjoja. Muulta kannalta ammattiartikkeleissa asioita pohdittiin hyvin harvoin. Sen sijaan 10 %:ssa tutkimusartikkeleista tarkasteltiin alan perusteita ja käsitteitä sekä 16 %:ssa artikkeleista vaikutuksia, tuloksia ja seurauksia. Perusteiden ja käsitteiden pohdinta kuuluu olennaisena osana tieteeseen, joten on selvää, että niitä tarkastellaan myös kirjastotieteessä ja informatiikassa. Vaikutuk- set ja seuraukset taas liittyvät tieteelliseen se- littämiseen, joka on tärkeä osa tieteellistä me- netelmää. Koska osassa tutkimuksista käytet- tiin selittävää tutkimusasetelmaa, ne luokittui- vat tähän ryhmään.

Tutkimusartikkeleissakin kohdetta tarkasteltiin kaikkein useimmin ongelmien ja tavoittei- den sekä menetelmien, välineiden ja keinojen Taulukko 4. Tarkastelun näkökulma (käsittelyn koh- de) tutkimus- ja ammattiartikkeleissa /%).

näkökulma tutkimus

(449)

ammatti (384) perusteet, käsitteet

ongelmat, tavoitteet menetelmät, välineet vaikutukset, tulokset muu näkökulma ei sovi

10 19 40 16 4 10

3 37 46 5 2 7

yhteensä 99 99

näkökulmasta. Niiden osuus oli miltei 60 %.

Tämä osoittaa tutkimuksissa voimakkaasti py- rittävän käytännön ongelmien ratkaisemiseen.

Kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksessa vallitseva tieteenintresessi näyttää olevan tekninen.

Vaikka opinalan tieteenintressi tutkimuksen suuntautumisen perusteella onkin pääasiassa tekninen, alan tutkimus näyttää eniten eroavan ammatillisista lähestymistavoista juuri tarkas- telutavan perusteella. Tutkimus eroaa sille omi- naisen perusteiden ja käsitteiden analyysin se- kä tieteellisen selittämiseen liittyvään vaikutus- ten ja syiden tarkastelun runsauden perusteella ammatillisista kirjoituksista.

2.4. Sosiaalinen taso

Sosiaalista tasoa ei voitu määritellä 45 %:ssa tutkimusartikkeleista eikä 29 %:ssa muista artikkeleista (Taulukko 5). Tämä johtuu osittain siitä, että osa alan tarkasteluista koskee välinei- tä. Sitä ei tarvitse eikä usein pysty kiinnittä- mään mihinkään sosiaaliseen tasoon.

Eniten ongelmia tarkasteltiin organisaatioi- den tasolta. Varsinkin ammattiartikkeleissa (46

%), mutta myös varsin runsaasti tutkimusartikkeleissa (26 %) liikuttiin organisaatiotasolla. Tä- mä on seurausta yhtäältä tieteenalan ja ammatin perustana olevan toiminnan luonteesta ja toisaalta siitä, että ollaan sitouduttu hyvin voimakkaasti systeemikeskeiseen tarkasteluta- paan. Tähän kirjasto-ja informaatiopalvelukes- keiseen tarkasteluun viittasi jo artikkeleissa käytetyn viestintäprosessin näkökulmien erittely. Myös aiheiden analyysi osoitti toimintoja tarkasteltavan irrallaan yleisöstä, vain organisaation piirissä.

Kirjastokäytäntö on enemmän kiinnostunut yhteisö- (16 %) kuin yksilötason (6 %) tarkasteluista kun taas tutkimuksessa tilanne on päin- vastainen (9 % vs 17 %). Tämä johtuu osin sii- tä, että tutkimuksen piirissä ollaan enemmän kiinnostuneita loppukäyttäjän toiminnasta. Ha- vaintoyksikkönä on useammin yksilö. Yksilö- tason tutkimukseen on käytettävissä myös va- kiintuneemmat tutkimusmentelmät kuin organisaatiotason tutkimukseen.

Ammattiartikkeleissa tehdään harvemmin yksilötason analyysiä. Niissä kohteena on koko kirjastojärjestelmä ja kirjastojen välinen yh- teistyö sekä toiminnan ja instiutuutioiden ke- hityspiirteet laajemmilla maantieteellisillä alu- eilla.

(12)

Taulukko 5.Tutkimus- ja ammattiartikkeleiden sosiaa- linen taso (%j

sosiaalinen taso

yksilö organisaatio yhteisö monitasoinen ei sos. tasoa

tutkimus- ammatti (449) (384)

17 6 *

26 46

9 16

3 4

45 28

yhteensä 100 100

Vaikka t u t k i m u s t a t e h d ä ä n k i n erilaisten so- siaalisten tasojen ilmiöistä, kirjastotieteen ja in- f o r m a t i i k a n t i e d e y h t e i s ö ei j u u r i h a r r a s t a m o - nitasoanalyysia. Useat alan ongelmat ovat kui- t e n k i n sen luonteisia, että ilmiöiden tarkastelut m o n e l l a tasolla olisivat hedelmällisiä.

Kirjasto- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u l a i t o s on luon- teeltaan organisaatiotason y k s i k k ö , k u n taas sen yleisö koostuu yksilöistä. Esimerkiksi käyt- täjätutkimuksissa näitä eri tason ilmiöitä ei ole tavallisesti yhdistetty. Yleensä t e h d ä ä n survey käyttäjien o m i n a i s u u k s i s t a ja kirjastonkäytös- tä yksilötason ilmiönä kiinnittämättä yksilöiden kirjastonkäyttöä kirjaston, siis organisaatiotason, o m i n a i s u u k s i i n . Vastaavasti yhteisötason s ä ä t e l y m e k a n i s m i e n vaikutusta organisaatiotason, kirjasto- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u l a i t o k s e n , t o i m i n t a a n ei ole j u u r i a n a l y s o i t u . Monitasoa- nalyyttiset l ä h e s t y m i s t a v a t edellyttäisivät jo a s e t e l m a n s a k i n vuoksi kirjasto- ja informaati- oalan ilmiöiden t a r k a s t e l u a m u u s t a kuin insti- t u u t i o k e s k e i s e s t ä n ä k ö k u l m a s t a .

2.5. Tutkimusmenetelmät

Seuraavassa käsitellään ainoastaan t u t k i m u - sartikkeleita, k o s k a t a r k a s t e l u n k o h t e e n a on tieteellinen m e n e t e l m ä .

Empiiriset t u t k i m u s m e n e t e l m ä t ovat hallit- sevina kirjastotieteen ja informatiikan tutki- m u k s i s s a . Niiden o s u u s oli 56 % (Taulukko 6).

T u t k i m u k s i s s a käytettiin m y ö s suhteellisen runsaasti (23.4 %) käsitteellistä m e n e t e l m ä ä . Se oli l ä h i n n ä a r g u m e n t o i n t i a ja kritiikkiä. Sel- keästi käsiteanalyysiin keskittyviä artikkeleita oli koko aineistossa vain neljä kappaletta. Kos- ka tietää, että kirjastotieteen ja informatiikan teoriat ovat e p ä m ä ä r ä i s i ä ja käsitteellisesti sel- k e y t y m ä t t ö m i ä sekä peruskäsitteet määrittele- m ä t t ö m i ä (vrt. Poole 1985, Schrader 1986), kä-

s i t e a n a l y y s i e n n i u k k u u s on v a k a v a p u u t e . Vaikka a r g u m e n t o i n t i a ja kritiikkiä sisältävät artikkelit sekä empiiriset t u t k i m u k s e t saattavat- kin sisältää käsiteanalyysiä, ne eivät poista ylei- s e m m ä n , alan p e r u s k ä s i t t e i s t ä t e h t ä v i e n ana- lyysien p u u t e t t a .

Systemointia, tietojärjestelmien ja ohjelmis- tojen s u u n n i t t e l u u n , r a k e n t a m i s e e n ja analy- sointiin käytettyjä m e n e t e l m i ä , viljeltiin 14.5

%:ssa artikkeleista. Suhteellisen s u u r i o s u u s j o h t u u niiden r u n s a a s t a käytöstä t i e d o n h a u n ja

tietokantojen t u t k i m u k s e s s a . Puhtaasti formaa- leja, matemaattis-loogisia m e n e t e l m i ä sovellettiin h u o m a t t a v a n harvoin, vain 2.7 %:n v e r r a n .

Empiirisistä m e n e t e l m i s t ä k ä y t e t y i n oli survey. Sen o s u u s kaikista t u t k i m u k s i s t a oli 22.9

%. M y ö s F e e h a n i n (1987, 180) v u o d e n 1984 artikkelien a n a l y y s i n t u l o s t e n m u k a a n s u r v e y n osuus oli lähes yhtä suuri, 20 %. Empiirisen tut- k i m u k s e n m e n e t e l m i s t ä sen o s u u s aineistos- s a m m e oli p e r ä t i 41 %. S u r v e y n valta-asemaa voi tietenkin perustella sen monikäyttöisyydel- lä, sen s o v e l t u v u u d e l l a mitä m o n a i s i m p i i n ongelmiin, esim. kirjaston yleisön tai k o k o e l m i e n t u t k i m i s e e n . K u i t e n k i n s u r v e y n h y v i n keskei- n e n a s e m a k ä y t e t y i m p ä n ä t u t k i m u s m e n e t e l - m ä n ä viittaa siihen, että sitä p i d e t ä ä n kirjasto- tieteessä ja informatiikassa e m p i i r i s e n tutki-

Taulukko 6. Artikkelien tutkimusmenetelmät (%) (N = 449).

10 empiirinen tutkimusmenetelmä 55.9

11 historiallinen menetelmä 10.7 12 surveymenetelmä 22.9 13 laadullinen menetelmä 1.6 14 evaluointimenetelmä 5.6 15 tapaus-ja toimintatutkimus-

menetelmä 3.8 16 sisällön-ja protokolla-analyysi 1.1

17 viite- tai viittausanalyysi 3.3 18 muu bibliometrinen menetelmä 0.9

22 koejärjestely 1.6 29 muu empiirinen tutkimus-

menetelmä 4.5 30 käsitteellinen menetelmä 23.4

31 argumentointi, kritiikki 22.5

32 käsiteanalyysi 0.9 40 matemaattis-looginen menetelmä 2.7

50 systemoiiiti 14.5 60 kirjallisuuskatsaus 2.7

yhteensä 99.2

(13)

muksen standardimenetelmänä miltei kaikkiin ongelmiin. Sillä ilmeisesti pyritään ratkaise- maan sellaisiakin tehtäviä, joihin olisi käytet- tävissä pätevämpiä ja tuloksellisempiakin metodeja. Strukturoituihin aineistonhankintame- netelmiin, haastatteluun ja kyselyyn, yhdistet- tynä survey saattaa vaikuttaa helppokäyttöisel- tä ja nopeasti tuloksiin johtavalta selvitysten keinolta, jota maallikonkin on helppoa käyttää.

Osittain näennäisen helppokäyttöisyytensä ja moninaisten käyttömahdollisuuksiensa vuoksi surveystä on muodostunut alamme empiirisen tutkimuksen standardimenetelmä.

Empiirisiä laadullisia menetelmiä käytettiin hyvin harvoin, vain 1.6 %:ssa tutkimuksista.

Myös tapaus- ja toimintatutkimuksen menetel- miä voitaneen pitää laadullisina menetelminä.

Niitä sovellettiin 3.8 %:ssa tutkimuksista. Kaik- kiaan kvalitatiivisia metodeja käytettiin vähän.

Vaikka muissa yhteiskuntatieteissä niiden so- veltaminen on lisääntynyt runsaasti, näin ei ole käynyt kirjastotieteessä ja informatiikassa. Kui- tenkin useat kirjasto-organisaatioon kohdistu- vat tutkimukset samoin kuin yleisön tiedon- hankintaa ja kirjastonkäyttöä koskevat tarkastelut olisi mielekkäämpää tehdä laadullisia me- netelmiä käyttäen. Niillä saataisiin todennäköi- sesti selville sellaisia seikkoja, joihin surveyn pätevyysalue ei yllä. Mm. surveyn puutteet organisaatiota tai yhteisöä kokonaisuutena tar- kasteltaessa tai ennalta strukturoimatonta ongelma-aluetta käsiteltäessä olisivat laadullisten menetelmien avulla voitettavissa.

Myös koejärjestelyihin kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksessa on turvauduttu ää- rimmäisen harvoin. Kuitenkin esim. kenttäko- keena sillä olisi monia sovellutusmahdollisuuk- sia tutkimusalamme piirissä. Tällaisia olisivat miltei kaikki palveluiden tai toimintojen muu- toksiin liittyvät kokeilut.

Erilaisten bibliometristen mentelmien käyt- tö alamme tutkimuksessa oli melko vähäistä.

Niiden osuus oli nelisen prosenttia. Peritz (1981, 256) osoittaa niiden ilmestyneen vuoden 1965 tieteillä alamme lehtiin 5 % osuudella.

Niiden osuus pysyi tällä tasolla vuoteen 1975 saakka, johon hänen aineistonsa päättyy. Nou- rin (1985, 268) tekemän Peritzin tutkimuksen replikaatin mukaan vuonna 1980 bibliometristen menetelmien osuus oli peräti 11 %. Feeha- nin (1987, 180) mukaan vuonna 1984 ilmesty- neistä tutkimusartikkeleista menetelmällä oli vain runsaassa kolmen prosentin osuus. Näyt-

tää siis siltä että bibliometriikan asema kirjastotieteen ja informatiikan metodivalikoimassa on pysynyt suhteellisen vakaana vuosikymme- nen taitteen sovellutushuipun mentyä ohi.

Tutkimuksissa käytettiin edellisiä runsaammin evaluointimetelmää. Sen osuus kaikista tutkimuksista oli 5.6 %.

Historiallista menetelmää käytettiin 10,7

%:ssa kaikista tutkimusartikkeleista. Empiiri- sistä tutkimuksista sen osuus oli miltei viiden- nes. Tulosta voi pitää jossain määrin yllättävä- nä, koska alan tieteellisten aikakauslehtien sil- mäilyn perusteella historiallisen tutkimuksen aseman olisi odottanut olevan heikompi. Tut- kimustavalla on kuitenkin pitkät perinteet kirjastotieteen ja informatiikan piirissä. Se oli pit- kään ainoa tieteellinen metodi käsitellä alamme ongelmia (vrt. Vakkari 1986). Vasta tämän vuosisadan jälkipuoliskolla se on alkanut me- nettää asemaansa. Peritzin (1981, 256) tulosten mukaan sen osuus kaikista tutkimusartikkeleista on vähentynyt vuodesta 1950 vuoteen 1975 28 %:sta 13 %:iin. Nourin (1985, 268) mukaan vuonna 1980 julkaistuista tutkimusartikkeleissa historiallisen metodin osuus oli 7 %. Vähe- nemisestä huolimatta kymmenyksen osuus osoittaa historiallisen tutkimuksen tradition jat- kuvan melko voimakkaana tieteenalallamme.

Kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuksissa ei käytetä vain empiirisiä menetelmiä, vaan myös argumentointiin ja kritiikkiin perustuvat teoreettisemmat lähestymistavat sekä syste- mointi ovat aktiivisti käytössä. Sen sijaan empiiristen menetelmien joukossa korostuu surveyn asema. Kaksi viidestä empiirisestä tutkimuksesta tehdään sitä käyttäen. Sen ohella muuta kuin historiallista tutkimusotetta käyte- tään verrattain vähän. Kirjastotieteen ja informatiikan empiirinen tutkimus on liikaa keskit- tynyt näihin kahteen lähestymistapaan. Niillä tehdään 60 % kaikesta empiirisestä tutkimuk- sestamme. Varsinkin laadullista metodologiaa, tapaus- ja toimintatutkimuksen menetelmiä se- kä koetta käytetään hyvin vähän. Tämä mene- telmällinen kapea-alaisuus heijastaa yleensä myös mielikuvituksettomuutta ja yksipuoli- suutta ongelmanasettelussa. Ilmeisesti alalla ollaan niin sidoksissa surveyhin, että ongelmat- kin alkavat hahmottua sen kautta. Monikäyt- töisyydestään huolimatta surveyn avulla voidaan vastata vain tietynlaisiin kysymyksiin.

Muiden empiiristen menetelmien käyttö mo- nipuolistaisi ja hedelmöittäisi kirjastotieteen ja