Suunnittelutieteellisestä lähestymistavasta kirjastotieteen ja informatiikan tieteenharjoituksessa näkymä

(1)

Kirjastotiede ja informatiikka 7 (4) — 1988 Okko: Suunnittelutieteellisestä. . . 105

Marjatta Okko

Suunnittelutieteellisestä lähestymis- tavasta kirjastotieteen j a

informatiikan tieteenharj oituksessa

Okko, Marjatta, Suunnittelutieteellisestä lähestymistavasta kirjastotieteen ja informatiikan tieteenharjoituksessa [The concept of design science within Lib- rary and information science] Kirjastotiede ja informatiikka 7(4): 105—111,

1988

The concepts of applied science and its sub-type design science as opposed to descriptive (basic) science are discussed in the light of a recent paper in Finnish by Ilkka Niiniluoto, who interprets library science to be a design science, i.e., a research approach that aims at strengthening library work by build- ing up a supportive body of information. Service development is, however, dependent on the user environment which cannot be controlled by library- centered information. It is suggested that the sphere of library and information science extends from basic research across applied research into development of tools and practices.

Address: Department of Library and Information Science, University of Tampere, P.O.B 607, 33101 Tampere, Finland.

Taustaksi

Kun Ilkka Niiniluoto (1985) e n s i m m ä i s e n k e r r a n selitti kirjastotieteen suunnittelutieteeksi, vierastin t u l k i n t a a l ä h i n n ä siitä syystä, että tuolloin kirjastotieteen ja informatiikan p i e n e n tiedeyhteisön piirissä oli v a k i i n t u m a s s a käsitys y h d e s t ä yhtenäisestä tieteestä. Keskustelua täs- tä asiasta oli p a i n e t u s s a s a n a s s a k u i t e n k i n hyvin v ä h ä n . Lisäksi kirjoittajat k ä y t t ä v ä t usein vain j o m p a a k u m p a a t i e t e e n a l a n i m e ä .

O m i s s a a i e m m i s s a k a n n a n o t o i s s a n i olin tar- kastellut tieteenalaa k a h t e n a eri p a i n o a l u e e n a , i n f o r m a t i i k k a n a (Okko 1974) ja kirjastotietee- nä (Okko 1981), m u t t a p ä ä t y n y t vähitellen yh- t e n ä i s t i e d e k ä s i t y k s e e n erityisesti siitä syystä, että t i e d o n t a l l e n n u s ja h a k u ovat sekä käytän- nössä että t u t k i m u k s e s s a k u m m a n k i n j a k a m a - ton y h t e i s a l u e . M y ö s k ä ä n t i e d o n t a r p e i d e n tut- k i m u s ei ole j o m p a a k u m p a a , v a a n y h t ä .

Kun N i i n l u o t o (emt.) tässä y h t e n ä i s t i e t e e k s i k ä s i t t ä m i s e n v a k i i n t u m i s e n v a i h e e s s a kirjoitti

n i m e n o m a a n kirjastotieteestä s u u n n i t t e l u t i e - teenä ja kirjastotyöstä sen aisaparina, h ä n e n sa- n o t t a v a n s a näytti p a l a u t t a v a n k e s k u s t e l u n yh- tenäistiedekäsitystä edeltävään aikaan. Pohdin- n a n kirjastotieteen j a i n f o r m a t i i k a n tieteen- l u o n t e e s t a k ä y n n i s t y t t y ä u u d e s t a a n o n paikal- laan tarkastella m y ö s kysymystä t ä m ä n tieteenalan s u h t e e s t a s u u n n i t t e l u t i e d e k o n s e p t i o o n . Siihen a n t a a aineksia m y ö s Niiniluodon (1987) t u o r e tieteenfilosofinen analyysi soveltavista tieteistä.

Soveltavista tieteistä

Jo t e o k s e s s a a n J o h d a t u s tieteenfilosofiaan Niiniluoto (1980, s. 14—15) h u o m a u t t i , että tut- k i m u k s e n p e r i n t e i n e n j a k o p e r u s t u t k i m u k s e e n , t a v o i t e t u t k i m u k s e e n ja k e h i t t ä m i s t y ö h ö n o n o n g e l m a l l i n e n : M ä ä r i t e l m ä t ovat sekä liian tiukkoja että liian väljiä ja m y ö s e p ä m ä ä r ä i s i ä .

(2)

Epäily, että perustutkimuksen malliin pohjau- tuvat tieteenkäsitykset eivät tee oikeutta soveltavien tieteiden erikoislaadulle sai hänet otta- maan tehtäväksi löytää perusteltu teoria siitä, mitä soveltavat tieteet ovat (Niiniluoto 1987).

Niiniluoto (emt.) tarkastelee perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen eroa lähtien toisaalta niistä mittapuista (episteemisistä utilitee- teista), joiden avulla tieteellisen tiedonhankin- nan edistymistä ja rationaalisuutta arvioidaan, ja toisaalta tieteellisen tiedon rakenteesta ja loo- gisesta muodosta. Soveltavan tutkimuksen hän asettaa näillä perusteilla perustutkimuksen ja tekniikan väliin.

Perustieteiden tehtävänä on tuottaa tieteellisen metodin avulla uutta tietoa siitä, millainen maailma todella on. Perustutkimuksen tiedolliset hyödyt ovat informaatio ja totuus tai niiden yhdistelmä totuudenkaltaisuus. Tekniik- ka käsitettynä kehittämistyönä ei ole arvioita- vissa tiedollisten, vaan käytännöllisten hyöty- jen avulla, eli tekniikan luomat artefaktit ovat

enemmän tai vähemmän hyödyllisiä jonkin käyttötarkoituksen mukaan. (Niiniluoto 1987) Soveltavalla tutkimuksella on kahdet kasvot:

Uuden tiedon tavoitteluna niiden saavutuksia tulee arvioida tiedollisten hyötyjen pohjalta, toisaalta taas, kun uudella tiedolla on jokin aiot- tu käyttötarkoitus, saavutettua tietoa voidaan arvioida ao. alaan liittyvien käytännöllisten hyötyjen näkökulmasta. Soveltavien tieteiden piirissä esitettävien teorioiden ja lakien tulee olla riittävän helppokäyttöisiä ja yksinkertaisia, jotta ne ovat sovellettavissa aiottuun käyttötar-

koitukseen. (Niiniluoto emt.)

Epäilemättä olisi hyvä kirjastojen kannalta, jos kirjastotieteen ja informatiikan tutkimus tuottaisi sovellettavaksi helppokäyttöisiä ja yksinkertaisia teorioita ja lakeja. Tämä tavoite vain on osoittautunut vaikeaksi toteuttaa, mi- kä suureksi osaksi johtuu siitä, kirjastolaitos on itse sisällyttänyt tehtäväänsä myös kehittämi- sen ja uusien tekniikkojen soveltamisen.

Ajankohtaisessa kirjastotieteen ja informatiikan itseanalyyttisessa keskustelussa Reijo Sa- volainen (1988, s. 15) kuvaa tieteenalalla tehtä- vää tutkimusta »tiedon K&I-palvelullisen saa- tavuuden aktualisoitumisen ja edistämisen tar- kasteluksi». Edistämisen näkökohta viittaa so- veltavaan tieteeseen, mutta aktualisoitumisen tarkastelu kuuluu pikemminkin perustutkimuksen alueeseen ts. uuden tiedon tuottami- seen siitä, millainen dokumentoidun tiedon ta-

voittelun ja käyttöön saamisen maailma todella on.

Järvelin ja Vakkari (1988, s.27—28) taas luon- nostelevat tieteenalan omakuvaa ehdottamal- la tiedon hankintaa yhtenäistäväksi näkökul- maksi. Tieteenalan tavoitteena on tällöin ku- vailla, selittää ja kehittää tiedon hankintaa to- teuttavia keinoja, niiden käyttöä, merkitystä ja vaikutuksia sekä keinoja käyttäville yksilöille että niitä ylläpitäville yhteisöille. Myös tästä nä- kökulmasta tarkasteltaessa tieteenala sisältää perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta.

Yritykseni yleistää Savolaisen sekä Järvelinin ja Vakkarin em. tieteenalakuvausten yhteiset piirteet johti ilmaisuun »tieteenala, joka tutkii ihmisten ja ihmisryhmien suhdetta tarjona ole- vaan tietoon», mitä täsmensin toisella yleistyk- sellä mainitsemalla tutkimuskohteeksi »em.

suhteesta syntyneet ja syntyvät tiedolliset ja kulttuuriset ilmiöt» (Okko 1988). Yleistys löy- si deskriptiiviset ainekset, mutta samalla kävi niin, että sen purkaminen soveltavan tutkimuksen suuntaan keräisi »perillisiä» yhtä hyvin kas- vatustieteestä, kirjastotieteestä ja informatiikas- ta, tiedotusopista kuin tieteentutkimuksestakin eivätkä arkisto-oppi, kognitiivinen psykologia, kulttuurintutkimus, perinnetutkimus, semio- tiikka tai tietojenkäsittelyoppi osaansa vaille jäi- si. Seura on toki hyvää, mutta yhden erityis- tieteen omakuvan piirtäminen vaatii äskeistä yleistystä täsmällisempää liittämistä sovellus- alaan.

Suunnittelutieteestä

Tarkastellessaan perustieteiden ja soveltavien tieteiden eroa lähtökohtina tieteellisen tiedon rakenne ja looginen muoto Niiniluoto (1987) ottaa käyttöön deskriptiivisen tieteen ja suunnittelutieteen käsitteet. Perustieteet kuvaavat väitelauseiden avulla todellisuuden yk- sittäisiä ja yleisiä piirteitä. Maailman tilan ja säännönmukaisuuksien tunteminen antaa aineksia maailmankuvan rakentamiselle sekä maailmaa koskevien tosiseikkojen ymmärtämi- selle. Tässä mielessä perustieteet ovat deskrip- tiivisiä (Niiniluoto emt.).

Soveltavan tutkimuksen perustyyppinä on usein pidetty ennustamista (esim. käytännölli-

(3)

nen astronomia), mutta soveltavilla tieteillä on toinenkin funktio, nimittäin luonnollisten sys- teemien ja artefaktien valmistamisessa ja kä- sittelyssä käyttökelpoisen tiedon hankkiminen.

Kyse on tiedosta, jonka tehtävänä on palvella laajassa mielessä suunnittelua tai tehostaa in- himillisiä taitoja. Tällaista tiedon tavoittelua Niiniluoto (emt.) kutsuu suunnittelutieteeksi.

Niiniluodon (1985, 1987) mukaan suunnitte- lutieteiden tarjoaman välineellisen tiedon pe- rustyyppinä ovat tavoitteiden ja keinojen suhteita ilmaisevat ehdolliset lauseet, tekniset normit:

Jos haluat A:ta ja uskot olevasi tilanteessa B, si- nun on tehtävä X!

Tekniset normit ovat tosia tai epätosia riip- puen siitä onko X:n tekeminen tilanteessa B todella A:n saavuttamisen ehto. Siten tekniset normit voivat olla aidosti tiedon kohteita, tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Niiniluoto (1987) huomauttaa, että tekniset normit eivät kerro millainen maailma on, oli tai tulee ole- maan; sen sijaan ne kertovat millainen maailman pitäisi olla, jotta tietyt tavoitteet toteutui- sivat.

Niiniluoto (emt.) toteaa myös, että deskriptiivisen ja suunnittelutieteen raja halkaisee use- at tieteenalat ts. moneen tieteenalaan sisältyy sekä deskriptiivisen että suunnittelutieteen ele- menttejä. Hänen esimerkkinsä ovat valaisevia:

Oikeushistoria, oikeussosiologia ja lainoppi ovat deskriptiivisiä tutkimusaloja, kun taas oi- keustieteen suunnittelutieteellinen puoli paljas- tuu kysymyksestä »Miten oikeusjärjestystä tulisi muuttaa, jotta oikeudenmukaisuus yhä suu- remmassa määrässä toteutuisi?»

Esimerkki osoittaa, miten teknisiin normei- hin sisältyy tavoitteen A osalta korkeampia ar- voja. Tällaisten tavoitteiden taustalla olevien hierarkisesti korkeimpien arvojen mukaan suunnittelutieteet voidaankin yleensä identifioida. Tekniset normit eivät kuitenkaan ota kan- taa tällaisiin tavoitteisiin, vaan keskittyvät saavuttamisen keinoihin X. Periaatteessa teknisiä normeja voidaan perustella tieteellisesti ja »ar- vovapaasti», mutta tutkijalla on kuitenkin mo- raalinen vastuu siitä, että hänen työnsä voi suo- raan antaa välineitä päätöksentekijöille. (Niini- luoto 1987)

Tieteen ja käytännön suhteesta esimerkkinä alueellinen

kehittyneisyys

Seppo Siirilä (1987) toteaa, että tieteen ja käy- tännön suhde on ongelmallinen monissa eri- tyistieteissä, jotka käsittelevät normatiivisia ky- symyksiä. Siirilän tarkastelussa keskuskäsittee- nä on alueellinen kehittyneisyys; käytännössä se ilmenee aluepolitiikkana. Käsitteestä on läh- tenyt käytäntö, jonka tavoitteiden ja keinojen suunnittelusta ovat vastanneet parlamentaari- set neuvottelukunnat sihteeristöineen ja jota koskeva päätöksenteko on tapahtunut edus- kunnassa.

Koska tavoitteet ja pitkälti myös keinot on ha- luttu pitää poliittisten päätöksentekijöiden asi- ana, on syvällistä tavoitekeskustelua vältettyjä erimielisyyden estämiseksi tavoitteet on lausut- tu hyvin yleisellä tasolla. Tieteen antina on ollut teoreettisen välineistön ja ajattelun tuomi- nen keskusteluun, mutta Siirilän (emt.) mukaan vaikutus on ollut »hiipivää» ideoiden ja ja uusien kysymysten esiin tuomista: Oman organi- saatiorakenteensa painosta suunnittelukoneisto ottaa helpoimmin vastaan tutkimustuloksia, jotka tukevat jo harjoitettua aluepolitiikkaa.

Tiedeyhteisön ja käytännön suunnittelun ky- symyksenasettelut ja näkökulmat ovat erilaiset.

Siirilä (emt.) päätyy hylkäämään »arvovapaan»

tieteenihanteen. Ei riitä, hän kirjoittaa, että em- piirisestä aineistosta etsitään teoriaa, joka par- haiten vastaa tosiasioita, sillä tämä johtaa helposti ajatukseen, että yleistys tosiasiallisesta maailmasta on paras mahdollinen. Siirilä nos- taa tutkimuksen keskeiseksi kysymykseksi

»miten asioiden tulisi olla?». Tämä näkökulma ohjaa tutkijaa valitsemaan ne muuttujat, joiden avulla vastataan kysymykseen »miten asiat ovat?»

Järvelin (1983, s.97) on kiinnittänyt huomiota vastaavaan asiaan tietotekniikan soveltami- sessa: »Tietotekniikka pakottaa kysymään työ- ympäristön tavoitteiden sijasta sitä, millainen on tavoiteltu työympäristöjä ongelmanratkai- sun tavoitteiden sijasta, mitä ongelmia tavoitel- laan ratkaistavaksi.»

Siirilä (1987) esittää hyvinvointisuuntautu- neen aluetutkimuksen ja aluepolitiikan proses- sina, jota kuvaa kuvio 1. Itse asiassa kuvio on Niiniluodon (1985, 1987) esittämän tavoitteiden ja keinojen suhteita ilmaisevan ehdollisen lau-

(4)

Tosiasia- lauseet

eliten / / \ \ Miterf asiat / f 1 \ pitäisi o v a t ? / J L — J \ o l l a?

Teoria- lauseet

Arvo- lauseet Teoria-

lauseet 1 Miten 1

Arvo- lauseet kehittää?

X

Kuvio 1. Tavoitteiden ja keinojen suhteita osoittava hy- vinvointisuuntautuneen tutkimuksen ja käytännön pro- sessimalli Siirilän (1987J mukaan. Kirjaimet A, B, X viit- taavat Niiniluodon [1985, 1987f muotoilemaan ehtolau- seeseen.

seen kuvaus. Siksi A, B ja X on merkitty kuvi- oon. Suppeassa mielessä kuvio esittää käytän- nön kehittämistyön prosessia, mutta tutkimuk- seen sovellettuna siihen sisältyy Siirilän mukaan vaatimus metodologian kehittämisestä, päämäärien ja päätöksenteon kriittisestä ana- lyysista ja sellaisen teorian kehittelystä, joka se- littää todellisuutta ja auttaa sen muuttamises- sa. Kysymys »miten kehittää?» erottelee tieteen ja käytännön viime kädessä toisistaan. Tiede voi osoittaa keinoja, mutta ei tehdä valintoja käytännön puolesta.

Siirilä (emt.) ei käytä termiä suunnittelutiede.

Suunnittelutiedekäsityksen vastaanotosta kirjastotieteen ja informatiikan piirissä

Järvelin ja Vakkari (1988, s. 28) tuovat sel- västi esiin käsityksensä siitä, että kirjastotiede ja informatiikka sisältää sekä deskriptiivisen tieteen että suunnittelutieteen aineksia. Savo- lainen (1988, s. 15) katsoo hahmottamansa tutkimuskohteen vaativan laaja-alaista, lähtökoh- diltaan tieteidenvälistä tutkimusotetta eikä siihen liittyviä kysymyksiä voida selvittää »yksin- omaan kirjastoinstituution sisältä tai ehdoilla

nousevan, teknokraattisesti sävyttyneeseen 'suunnittelutiede'-konseptioon tukeutuvan tut- kimusintressin pohjalta.» Hän ei siis kiellä suunnittelutieteellistä lähestymistapaa sinänsä, mutta ei anna sille paljoakaan arvoa.

Kielteisimmin suhtautuu Irmeli Hovi (1988a):

». . . 'kirjasto' ei kirjastotieteessä ja informatiikassa ole ensisijaisesti tutkimuskohde, saati il- miö, joka tekee tieteestä teknistä 'suunnittelu- tiedettä'.» Hän kuitenkin tarjoaa sekä kirjasto- laitokselle että tieteelle yhteistä intressiä (pää- määrää?), pyrkimyksen edistää ja toteuttaa ihmisten oikeutta tietoon. Tämän päämäärän hän myöhemmin »laimentaa» muotoon »tiedon han- kinta on ihmisille ja yhteiskunnalle hyväksi»

(Hovi 1988b). Irmeli Hovi menehtyi tapatur- massa saamiinsa vammoihin 2.11.1988. Monen muun hankkeen ohella hänen virittämänsä kes- kustelu arvopäämääristä jäi muiden jatketta- vaksi.

Keskustelua tulisi todella jatkaa. Niiniluoto (1987) näet toteaa, että jokaiseen suunnittelu- tieteeseen voidaan liittää arvofilosofinen osa- alue, joka tutkii ko. tieteen teknisten normien ehtolauseissa esiintyvää arvopäämäärää. Siiri- lä (1987) puolestaan painottaa »arvorelevantin»

tutkimuksen ensisijaisuutta normatiivisia ky- symyksiä käsittelevässä tutkimuksessa.

Vielä on syytä kiinnittää huomiota asianhaa- raan, jolla on merkitystä suunnittelutiedekäsi- tyksen vastaanoton kannalta. Niiniluoto (1987, s. 141) mainitsee, että suunnittelutieteen käsi- te auttaa selventämään tieteen ja tekniikan (käytännön kehittämistyön) käsitteellistä eroa:

»Jonkin ammatin 'tieteellistyminen' ei merkitse itse ammattikäytännön tai ammattitaidon muuttumista 'tieteeksi', vaan ko. toimintaa tehostavan tieteellisen tietojärjestelmän syntyä.»

Siis kirjastonhoitajan ammatin »tieteellistyminen» ei merkitse kirjastotyön tai kirjastonhoi- tajuuden muuttumista »tieteeksi», vaan kirjastotoimintaa tehostavan tieteellisen tietojärjes- telmän syntyä. Ongelmalliseksi tämän suoran sovelluksen tekee se, että kirjastotyön tulokset koituvat niiden käyttäjien (asiakkaiden) hyväk- si ja hyödyksi. Kirjastotoiminnan valmiustyössä (kokoelmat, tiedon tallennus tms.) käyttäjäkun- ta on objekti, mutta palvelukontaktissa jokai- nen käyttäjä on subjekti omassa asiassaan. Mitä tarkoitetaan kirjastotoimintaa tehostavalla tie- teellisellä tietojärjestelmällä?

Palvelujen kehittämisessä on kaksi puolta. Jo- ko niitä tehostetaaan ammattikäytännön sisäi-

(5)

sesti tai niitä kehitetään käyttäjien tiedon ja do- kumenttien saannin edistämiseksi. Edellinen edellyttää kirjastotyötä tehostavaa sisäistä tie- tojärjestelmää, jälkimmäinen tavoite vaatii tuekseen tietoja käyttäjien tiedon hankinnas- ta, mistä taas ei ole mahdollista luoda tietojär- jestelmää ammattikäytännön puitteissa. Kirjas- totiede ja informatiikka voi luoda käsitteellis- tä tietojärjestelmää kirjastotyön tueksi. Ammat- tikäytännön keinovalikoiman ja välineiden ke- hittelyssä kirjastotieteellä ja informatiikalla on selkeä sovellusalue. Rajaa suunnittelutieteen ja varsinaisen kehittämistyön (»tekniikan») välil- le on tällä taholla vaikea asettaa.

Siirilän (1987) esiin nostamalla »arvorelevan- tilla» tutkimuksella on sijaa myös kirjastotie- teessä ja informatiikassa. Siinä ei riitä, että teknisten normien ehtolauseissa esiintyvää arvo- päämärää tarkastellaan filosofisena kysymyk- senä, vaan eriteltäväksi otetaan päämäärien liit- tyminen tavoitteelliseen toimintaan.

Tekniset normit viitekehyksenä

Pidän todennäköisenä, että suunnittelutiede- konseption tietty torjunta kirjastotieteen ja informatiikan yhteisössä selittyy osaksi siitäkin, että Niiniluodon esittäessä tulkintansa v. 1985 oli vireillä kunnallisten keskusjärjestöjen käyn- nistämä yleisten kirjastojen raationalisointipro- jekti. Tosin rationalisointi ei tähtää tieteellisiin tuloksiin, mikä hyvin tiedettiin, mutta silloises- sa puheenparressa korostettiin usein hankkeen tutkimuksellisuutta. Se saattoi herättää riittä- västi närää ehkäistäkseen syventävän paneu- tumisen suunnittelutieteen käsitteeseen.

Keväällä 1988 Anna Kristiina Liukkonen sai valmiiksi pro gradu -tutkielman, jonka aihee- na oli em. rationalisointitutkimus Teuvalla, siihen perustuvat kunnankirjaston kehittämiseh- dotukset ja niiden saama vastaanotto kuntalais- ten keskuudessa. Havainnollistan Liukkosen kuvaamaa tapahtumaketjua käyttämällä hy- väksi teknisen normin ehtolausetta (ks. myös kuvio 1).

Rationalisointitutkijat toimivat toimeksian- tonsa mukaisesti:

Jos halutaan, että lainaussuoritteiden yksikkökus- tannuksia alennetaan (A) ja uskotaan, että nykyinen kustannustaso on vakaa (B), on lisättävä lainausta ja/tai alennettava organisaation sisäisiä kustannuksia (X).

Keinoiksi tehostajat ehdottivat sivukirjasto- jen lakkauttamista ja kirjastoauton hankkimista kuntaan. Tavoitteen A taustalla on taloudelli- nen päämäärä: Palveluja tulee tehostaa, jotta kunta saisi panostuksestaan suurimman mah- dollisen (laskennallisen ?) hyödyn.

Kirjaston taholla asetuttiin tukemaan kehit- tämisehdotusta, sillä kirjastoauton käyttöön- oton tiedetään lisäävän lainausta:

Jos halutaan, että kokoelmien lainauskäyttöä li- sätään (A) ja uskotaan, että nykyinen käyttö on vakiintunutta (B), on lisättävä tarjontapisteitä (eli hankittava kirjastoauto)(X).

Tavoitteen A taustalla on sivistyksellinen ar- vopäämäärä: Kirjojen lukeminen on ihmisille hyväksi.

Sivukirjastokylien asukkaat eivät pitäneet eh- dotuksesta ollenkaan:

Jos haluamme, että kylä pysyy hyvänä asuinpaik- kana (A) ja uskomme, että nykyinen mahdolli- suus saada kirjoja luettavaksi oman kylän kirjas- tosta on kylälle hyväksi (B), on meidän toimitta- va niin, että kunnanvaltuuston enemmistö aset- tuu tukemaan meitä (X).

Kyläläiset voittivat asiansa. Heidän tavoit- teensa pitää kylä elävänä (= säilyttää sosiaali- sia kontakteja edistävät toiminnat) nousi pää- töksentekoa ohjaavaksi arvopäämääräksi.

Kirjastotoiminnan tietojärjestelmä osoittaa tässä riittämättömyytensä. Käyttäjiä koskevat tiedot kuvaavat heidän ja heidän kirjastopalve- lujen käyttönsä määriä, ei muuta. Rationalisoi- jat manipuloivat näitä numeroita ja etsivät te- hostamiskeinoja niiden perusteella. Kun ehdotus tuki kirjaston arvopäämäärää, se oli help- po hyväksyä, mutta käyttäjien maailmassa »kirjojen lukeminen on ihmisille hyväksi» oli vain välinearvo, joka tuki ihmisille tärkeämmän, elävän kylän arvopäämäärän saavuttamista.

Konflikti ratkaistiin riisutun mallin avulla. Si- vukirjastojen varustustasoa alennettiin keskit- tämällä koulutettu henkilöstö pääkirjastoon ja alkamalla kutsua sivukirjastoja lukutuviksi.

Näin kaikki voittivat jotain. Rationalisoijat saivat aikaan toivotun suoritemuutoksen, koska yhtälön lainaussuorite = kustannukset : lai- naukset jaettava pieneni. Kirjasto sai arvoval- taa pönkittämällä pääkirjaston ammatillista osaamista. Sivukylien asukkaat saivat pitää so- siaalisen kontaktipaikkansa. Kun vielä Anna Kristiina Liukkonen sai hyvän pro gradu -tutkielman, tarina päättyi onnellisesti.

(6)

Johtopäätöksiä ja keskustelua

T e k n i s e n n o r m i n ehtolauseen käyttö T e u v a n kirjastorationalisointihankkeen analysoinnissa a n t o i u u t t a tietoa siitä, m i l l a i n e n se k u n t a y m - päristö on/voi olla, jossa yleinen kirjasto toimii.

E p ä i l e m ä t t ä monella kirjastonhoitajalla on m u i s t i t i e t o a s a m a n t a p a i s i s t a asioista. Kirjasto- t o i m i n n a s s a syntyviin tietojärjestelmiin tällai- n e n tieto ei rekisteröidy, v a a n se on k o o t t a v a e r i k s e e n .

Esimerkki osoittaa, että »arvovapaa» suunnit- t e l u o t e voi j o h t a a ns. sosiaaliteknologiaan ts.

keinojen e t s i n t ä ä n a n n e t u n tilan s a a v u t t a m i - seksi. Tehty ehdotus palveli kunnallishallinnon v a r a i n k ä y t ö n t e h o s t a m i s t a r p e i t a , m u t t a u n o h - ti k u n n a n a s u k k a a t ja n ä i d e n t a r p e e t .

N ä h d ä k s e n i suunnittelutieteellisellä otteella on sija kirjasto- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u t y ö n su- j u v u u d e n p a r a n t a m i s e e n t ä h t ä ä v ä s s ä selvitys- työssä. Jos a i h e u t e t u t m u u t o k s e t eivät m u u t a käyttäjien etuisina pitämiä palveluja, tilanne on hallinnassa. Päinvastaisessa tapauksessa kirjas- to- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u t y ö n tuloksia on tar- kasteltava käyttäjien tiedollisesta k ä y t t ä y t y m i - sestä ja h e i d ä n a r v o a s e t e l m i s t a a n käsin.

Siirilän (1987) e d u s t a m a »arvorelevantti» tut- k i m u s ottaa lähtökohtansa tavoitellun tilan ana- lyysista. Tällainen t u t k i m u s o t e ei ole u u t t a kir- jastotieteessä ja informatiikassa: Reijo Savolai- n e n (1985) käytti teknisen n o r m i n e h t o l a u s e e n muotoista tutkimusasetelmaa menestyksellises- ti t u t k i e s s a a n kirjasto- ja informaatiopolitiikan käsitettä ja k ä y t ä n t ö ä . T e u v a n l u k u t u p i a kos- k e v a harjoitelma viittaa m y ö s siihen, että täl- laista lähestymistapaa käyttämällä on m a h d o l - lista analysoida kirjaston y m p ä r i s t ö p r o s e s s e j a

— kirjasto osana tätä y m p ä r i s t ö ä — ja eriyttää h y v i n k i n hedelmällisiä t u t k i m u s o n g e l m i a . Sii- rilän malli taustoittaa myös uusien palvelumuo- tojen k e h i t t ä m i s t ä .

Palvelulaitoksina kirjastot ja informaatiopal- v e l u y k s i k ö t m u k a u t u v a t — a i n a k i n niiden tulisi voida m u k a u t u a — y m p ä r i s t ö s s ä ä n t a p a h - tuviin m u u t o k s i i n . N u o m u u t o k s e t eivät ole palvelulaitoksen ohjattavissa. T ä m ä osoittaa, et- tä y h d i s t e l m ä l l ä kirjastotiede ja i n f o r m a t i i k k a s u u n n i t t e l u t i e t e e n ä ja kirjastotyö sen tekniik- k a n a on varsin k a p e a k o m p e t e n s s i a l u e . Kirjasto-ja informaatiopalvelutyön tavoitteena on tuottaa hyötyjä y m p ä r i s t ö ö n . N ä i d e n hyö- tyjen t u o t t a m i n e n ei v ä l t t ä m ä t t ä m u u t a kirjas-

totyötä työnä, vaan esim. työpanosten keskinäi- siä painotuksia. Keinovalikoimien ja välineiden k e h i t t ä m i n e n voi m u u t t a a ja usein m u u t t a a k i n työn luonnetta, m u t t a ei työn ympäristölle hyö- tyjen t u o t t a m i s e n a r v o p e r u s t a a .

Kirjaston tai i n f o r m a a t i o p a l v e l u y k s i k ö n palvelujen k ä y t t ö ei itsessään ole käyttäjän pää- m ä ä r ä t o i m i n t a a . Esim. M a r i a m G i n m a n i n töis- tä n o u s e e esiin, m i t e n tiedon h a n k i n t a m u o t o u - t u u sen p ä ä m ä ä r ä n m u k a a n , j o n k a tavoitteluun tietoja h a n k i t a a n — journalisteilla l u o t e t t a v a n t i e d o n a n t a m i s e e n helposti o m a k s u t t a v a s s a m u o d o s s a (Ginman 1983), teollisuusjohtajilla v a s t u u n k a n t a m i s e e n yrityksen kaikinpuolises- ta m e n e s t y k s e l l i s y y d e s t ä ( G i n m a n 1987). Kir- j a s t o - j a i n f o r m a a t i o p a l v e l u t o i m i n n a k s i k u t s u - tut järjestelyt m u o d o s t a v a t y h d e n osan ihmisten k ä y t t ä m i s t ä t i e d o n l ä h t e i s t ä (informanteis- ta). Eri asia on, että n ä m ä järjestelyt ovat ole- m a s s a d o k u m e n t o i d u n tiedon s a a t a v u u d e n ja t a v o i t e t t a v u u d e n t u r v a a m i s e k s i . Se on järjes- telyille asetettu p ä ä m ä ä r ä .

Niiniluoto (1987) m a i n i t s e e , että s u u n n i t t e - lutieteet v o i d a a n yleensä identifioida n i i d e n teknisissä n o r m e i s s a e s i i n t y v ä n h i e r a r k i s e s t i k o r k e i m m a n tavoitteen m u k a a n . H ä n e n oi- keustiede -esimerkissään se on o i k e u d e n m u k a i - s u u s . Mikä olisi se hierarkisesti korkein tavoite, j o n k a m u k a a n kirjastotiede ja informatiikka voitaisiin identifioida s u u n n i t t e l u t i e t e e n ä ?

Mitä jäi käteen? Jäi käsitys erityistieteestä, jota l u o n n e h t i i sille o m i n a i n e n k y s y m y k s e n a s e t - telu. Suhteessa s u u n n i t t e l u t i e t e e s e e n se on k u i n m o n i m u u k i n tiede: Siinä on deskriptiivi- n e n ja s u u n n i t t e l u t i e t e e l l i n e n puoli. A n n a arvo k u m m a l l e k i n .

Hyväksytty julkaistavaksi 28.11.1988.

Lähteet

Ginman, Mariam, En modell för journalisternas in- formationsanskaffning; Relationen mellan infor- mationsflöde och.-substans inom olika informati- onsprocesser i samhället. Acta Universitatis Tam- perensis Ser.A, Vol. 154. 1983.

Ginman, Mariam, De intellektuella resurstransfor- mationerna: Informationens roll i företagsvärlden.

Abo 1987.

Hovi, Irmeli, Kirjastotieteen ja kirjastotoiminnan yh- teinen ydin. Kirjastotiede ja informatiikka 7(1): 33.

1988a.

(7)

Hovi, Irmeli, Intressien kielipelistä, Kirjastotiede ja informatiikka 7(3): 95—96. 1988b.

Järvelin, Kalervo, Tietotekniikan vaikutuksia työhön ja tiedonhakuun. Kirjastotiede ja informatiikka 2(3): 9 5 - 9 9 . 1983.

Järvelin, Kalervo, ja Vakkari, Pertti, Kirjastotiede ja informatiikka — tiedon hankinnan tiede. Kirjas- totiede ja informatiikka 7(1): 1 8 - 3 2 . 1988.

Niiniluoto, Ilkka, Johdatus tieteenfilosofiaan;

käsitteen- ja teorianmuodostus. Helsinki 1980.

Niiniluoto, Ilkka, Kirjasto, tiede ja kirjastotiede. Kir- jastopoliittisia puheenvuoroja 3, s. 5—22. 1985.

Niiniluoto, Ilkka, Soveltavat tieteet tieteenfilosofi- an näkökulmasta. Suomalainen tiedeakatemia, Vuosikirja 1986-1987, s. 1 3 7 - 1 4 1 . 1987.

Okko, Marjatta, Informatiikka — tiedonkasvun tiede. Kanava 2(4): 2 1 7 - 2 2 1 . 1974.

Okko, Marjatta, Kirjastotieteen rakenteesta. Kirjas- totiede ja informatiikka 1(1): 3 - 7 . 1981.

Okko, Marjatta, Yhtenäistiedekäsitysten yhteiset piirteet. Kirjastotiede ja informatiikka 7(3): 71—72.

1988.

Savolainen, Reijo, K&I-politiikka: käsite ja käytän- tö. Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan laitoksen tutkimuksia 19. 1985.

Savolainen, Reijo, Ongelmana omakuva — kirjastotieteen ja informatiikan tutkimuskohteen temati- sointia. Kirjastotiede ja informatiikka 7(1): 10—17.

1988.

Siirilä, Seppo, »Alueellinen kehittyneisyys» tieteen ja käytännön välisenä ongelmana. Suomalainen tiedeakatemia, Vuosikirja 1986—1987, s.

2 1 1 - 2 1 6 . 1987.

Painamaton lähde

Liukkonen, Anna Kristiina, Teuvan lukutuvat. Tam- pereen yliopisto, Kirjastotieteen ja informatiikan pro gradu -tutkielma. 1988.