Tutkimuksen rooli kirjastotieteen ja informatiikan peruskoulutuksessa näkymä

(1)

Pertti Vakkari

Tutkimuksen rooli kirjastotieteen ja informatiikan perus-

koulutuksessa *

Vakkari, Pertti: Tutkimuksen rooli kirjastotieteen ja informatiikan peruskoulutuksessa [The role of research in library and information education]. Kir- jastotiede ja informatiikka 8 (4): 119—126, 1989.

The purpose of the paper is to discuss the status of research in library and information studies education. The discussion is limited to to basic degree programmes in the field, i.e. up to M.A. level. I shall group the aims of library and information study programmes into professional and scientific ones and discuss their significance for the study programme. After this I shall analyse in detail the different conceptions of science these approaches entail, and the results these differences have for the role of research in library and information education. My standpoint is that library and information studies must even in basic degree programmes be seen as a science or as a discipline. As a result, the status of research in the field must be stregthened. This would bring benefits not only to the discipline but also to the profession.

Address: University of Tampere, Departement of Library and Information Scien- ce, P.O.Box 607, SF-33101 Tampere, Finland.

T a r k a s t e l e n s e u r a a v a s s a t u t k i m u k s e n a s e m a a kirjastotieteen ja informatiikan p e r u s k o u l u t u k - sessa. L y h y y d e n vuoksi k ä y t ä n t e r m i ä kirjas- to, k u n p u h u n kirjasto-ja informaatiopalvelu- laitoksesta. Rajaan t a r k a s t e l u n p e r u s k o u l u t u k - seen e n k ä p u u t u esityksessäni varsinaiseen tut- k i j a k o u l u t u k s e e n .

Esitykseni alussa jaan kirjastotieteen ja infor- m a t i i k a n k o u l u t u s o h j e l m a n tavoitteet profes- sionaalisiin ja tieteellisiin ja käsittelen niiden merkitystä koulutusohjelmalle. T ä m ä n jälkeen erittelen l ä h e m m i n lähestymistapojen tiedekä- sitysten erojen s e u r a u k s i a t u t k i m u k s e n ase- m a a n kirjastokoulutuksessa. Puolustan kantaa, j o n k a m u k a a n kirjastotiedettä ja informatiikkaa

* Artikkeli on lyhennetty versio tekijän esittämästä paperista »Information Specialists for Europe. The Consequences of the Single Market for the Training of Information Experts.» -kokouksessa Hannoveris- sa 17.-19.10.1989.

on m y ö s p e r u s k o u l u t u k s e s s a t a r k a s t e l t a v a tie- t e e n ä tai t u t k i m u s a l a n a , joskin m y ö s sen a m - matilliset k y t k e n n ä t on otettava h u o m i o o n . Sen m u k a a n t u t k i m u k s e n a s e m a a a l a m m e koulu- t u k s e s s a o n selvästi v a h v i s t e t t a v a . Ratkaisulla ei ole hyötyjä ainostaan tieteen, vaan m y ö s profession k a n n a l t a .

Kirjastokoulutuksen tieteelliset ja ammatilliset tavoitteet

O p i n t o j e n sisältö ja a s e m a tietyn o p p i a i n e e n k o u l u t u s o h j e l m a s s a r i i p p u u sille asetettavista tavoitteista. Se, millaisin kvalifikaatioin v a r u s - tettuja kandidaatteja h a l u t a a n v a l m i s t u v a n yliopistosta, säätelee a n n e t t a v a n o p e t u k s e n luon- n e t t a . Y l i o p i s t o k o u l u t u k s e l l e on perinteisesti asetettu k a h d e n l a i s i a yleistavoitteita. G r a d u o i - t u n e e n h a l u t a a n o m a a v a n tietyt ammatilliset

(2)

valmiudet, toisaalta hänellä tulee olla tietyn tie- teenalan sisäisistä lähtökohdista vaadittavat tie- teelliset perusvalmiudet. Näiden tavoitteiden painotukset tietenkin vaihtelevat opinaloittain.

Kirjasto- ja informaatioalan koulutusohjelmien tavoitteille on ollut luonteenomaista pai- nottaa nimenomaan ammattikvalifikaatioita.

Äärimmäisen harvoin on kirjoitettu tieteemme, tai prototieteemme tai tutkimusalueemme, miten vain halutaan, sisäisten kriteerien koulutusohjelmalle asettamista vaatimuksista (vrt. Hau- ser & Schrader 1978, Harris 1986). Niiden aset- taminen tietenkin edellyttää, että postuloidaan kirjastotiede ja informatiikka tieteenalaksi tai vähintäänkin sellaiseksi kognitiiviseksi alueek- si, joka pyrkii kohti tieteen asemaa. Mikäli katsotaan, että kirjastotiede ja informatiikka ei ole yhtenäinen tutkimusalue, voidaan uskoakseni silti puolustaa teesiä tieteellisten tavoitteiden huomioon ottamisesta alan koulutusohjelmas- sa. Tällöin ei olisi kyse tieteenalan tai tutkimusalueen sisäisten tieteellisten kriteerien asettamista vaatimuksista, vaan yleisempien akatee- misten, tutkimusta painottavien normien hy- väksymisestä. Lähtökohtani on, että opinala on muutakin kuin ammattikäytännön akateemis- ta reproduktiota. Sen koulutukselle siis tulee asettaa sekä ammatillisia että tieteellisiä tavoit- teita.

Kirjastotieteen ja informatiikan koulutuksella on voimakas kytkentä ammattikäytäntöön. Il- man professiota koulutusta ei olisi, joskin sen edustamat funktiot voivat toteutua muutenkin kuin kirjastojen ja informaatiopalvelujen väli- tyksellä. Koulutuksessa siis joudutaan otta- maan huomioon kirjastotyön vaatimukset. Lat- teimmillaan niillä tarkoitetaan ammattikäytän- nön uusintamista. Opiskelijan tulee hallita profession piirissä vallitsevat toimintakäytännöt, tavat, joilla asiat tehdään. Suppeimmillaan kirjastokoulutuksen odotetaan antavan valmiudet tietyn kirjaston toimintatapoihin.

Käsitykset kirjastotyön luonteesta ovat mm.

tietoteknologian kehittymisen ja uusien työ- markkinoiden avautumisen myötä muuttuneet.

Alalla toimivilta odotetaan yhä uusia ja laajem- pia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Voisi sa- noa, että painotus on siirtymässä taidoista tie- dollisten elementtien hallintaan. Kirjastotyö on muuttumassa enenevästi käsityöstä tietotyök- si sitä mukaa kuin paine omien toimintojen ke- hittämiseen ja ympäristön seurantaan selvityk- sin kasvaa. Toimintojen arviointi ja kehittämi-

nen edellyttää työn ja sen tietoperustan uudel- leenarviointia. Kirjastonhoitajakoulutuksen ei enää odoteta pelkästään uusintavan käytäntöä vaan tuottavan opiskelijoissa valmiuksia, joiden avulla he kykenevät vastaamaan työnsä haasteisiin myös tulevaisuudessa. Heidän odotetaan pystyvän uudistamaan sekä omaa am- mattitaitoaan että kirjastotyön toimintatapoja yleisemminkin.

Tutkimusvalmiuksien katsotaan antavan sel- laista ammatin hallintaa, jonka avulla pystytään vastaamaan muutospaineisiin. Tämä legitimoi profession kannalta tutkimuksen myös osaksi kirjastokoulutusta. Koska siis tutkimuksesta on tulossa välttämätön osa professiota, sitä on ope- tettava myös sen tuleville jäsenille. Otaksuma saattaa kuitenkin vielä nykyisin olla utopisti- nen, koska se edellyttää kirjastotyössä tarvit- tavien nykyisten ammattikvalifikaatioiden problematisoimista. Koulutuksessa ehkä sitten- kin ajatellaan tarvittavan toimintakäytäntöjen yleistettyä opettamista, eikä niinkään tutkimusvalmiuksien antamista opiskelijoille. Tutki- muksen heikkoon asemaan alan peruskoulu- tuksessa viittaa sekin, että Education for Infor- mation -lehdessä viime vuonna julkaistun An- nual bibliography 1987:n 575 koulutusta kos- kevasta viitteestä 11 käsitteli tutkimusta. Sen osuus oli siis vain 2 %. Näyttää siltä, etteivät kouluttajat pidä tutkimusta tärkeänä elleivät sitten ajattele, että on parempi tehdä tutkimusta kuin vain kirjoitella siitä.

Mikäli kirjastotiede ja informatiikka on tai pyrkii olemaan tieteenala tai yhtenäinen tutkimusalue eikä vain ammattipätevyyden tuotta- va taito-oppi, sen seuraukset koulutusohjelman konstruoinnissa on otettava huomioon. Tutki- mus on määritelmän mukaan tieteenalana olon välttämätön edellytys. Disipliiniä ei ole ilman tutkimusta. Tällöin myös sen perusopintojen on sisällettävä opetusta tutkimuksen tekemi- seen. Siinä annetaan sellaiset tieteenalan perus- tiedot, että hakeutuminen tutkijakoulutukseen on mahdollista. Sen jälkeen tutkijakoulutuksen avulla voidaan varmistaa tieteenalan jatku- vuus. Tässä lähestymistavassa tutkimuksen le- gitimoi tieteenalan ominaisluonne. Kuten mui- denkin tieteenalojen tai tutkimusalueiden on kirjastotieteen ja informatiikan perehdytettävä opiskelijat tieteenalan teoria-ja tutkimusperin- teeseen, keskeisten metodien hallintaan sekä sen sovellutusalueen ongelmien ratkaisemiseen saatuja käsitevälineitä käyttäen.

(3)

Kirjastotiede ja informatiikka 8 (4) — 1989 Vakkari: Tutkimuksen rooli. . . 121

Tavoittena ei ole se, että kaikki graduoidut olisivat peruskoulutuksen läpäistyään valmii- ta tutkijoita. Pyrkimyksenä on, että he pysty- vät tekemään yksinkertaisia perusselvityksiä kirjasto- ja informaatioalan käytännön ongelmista. Myös kriittisen tutkimuksen käyttäjän ja soveltajan kouluttaminen on yksi tavoite.

Tutkimustulosten soveltaminen ei ole tutkimusta vaan kehittämistyötä. Onnistuakseen se kuitenkin edellyttää kykyä arvioida tutkimuksen tuloksia oman kirjasto-organisaation kannalta. Tutkimuksen alkeet hallitseva pystyy muita luotettavammin tulosten pätevyysalueen määrittelyyn. Ilman perustavia metodisia valmiuksia tulosten luotettavuuden arviointi tus- kin on mahdollista. Valmistuneilla tulisi siis olla alustava käsitys tieteenalan keskeisistä on- gelmanasetteluista, tutkimusasetelmista, meto- deista ja päätuloksista. Niiden avulla he osai- sivat tehdä perusselvityksiä oman organisaati- onsa toiminnasta tai soveltaa olemassa olevia tutkimustuloksia.

Tieteen kannalta ensisijaista ei kuitenkaan ole se miten tutkimus hyödyttää kirjastotoimintaa, vaan miten se palvelee kirjastotieteen ja informatiikan omaa kehittymistä. Tämä tarkoit- taa esimerkiksi sen teorioiden ja metodien ke- hittämistä. Tällöin tutkimuksen episteemiset hyödyt katsotaan sen praktisia hyötyjä keskei- semmiksi. Erottelu ei kuitenkaan ole absoluut- tinen. Tarkoituksena ei ole mitätöidä käytän- nöstä kumpuavia tutkimustarpeita. Mielestäni

tieteenalamme teorian ja käytännön välillä on tiivis, joskin jännitteinen suhde. Tarkoitukse- na on tuoda esiin se, että nämä tutkimuksen erilaiset oikeutusperustat sisältävät erilaisen kä- sityksen tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisen tiedon luonteesta. Ero heijastuu myös siihen millaisen painotuksen tutkimus saa alan koulutuksessa.

Tutkimus uuden tiedon hankintana

ja päätöksenteon välineenä

Seuraavaksi käsittelen tarkemmin hahmoteltu- jen lähestymistapojen tiedekäsitysten eroja ja

niiden seurauksia kirjastokoulutukselle.

Behavioralismiksi kutsutaan käsitystä, jonka mukaan tieteelliset ongelmat ovat aina käytän- nöllisiä päätöksenteko-ongelmia. Vastaavasti tieteen tulokset ovat näihin ongelmiin liittyviä toimintasuosituksia (kuvio 1). Kannan mukaan tiedemies voidaan aina käsittää joko päätöksen- tekijäksi tai päätöksentekijän neuvonanatajak- si. Hänen tehtävänään on eritellä johonkin käy- tännölliseen ongelmaan liittyviä relevantteja asiantiloja koskevat hypoteesit ja arvioida niiden luotettavuutta tutkimusmateriaalin valos- sa. Lopuksi hän arvioi mikä ko. ongelmaan liit- tyvistä toimintavaihtoehdoista on suositeltavin

t u t k i m u s - materiaali

kilpailevat hypoteesit ja teoriat

\

hypoteesien u s k o t t a v u u s kilpailevat

hypoteesit ja teoriat

? hypoteesien u s k o t t a v u u s kilpailevat

hypoteesit

ja teoriat ?

hypoteesien u s k o t t a v u u s kilpailevat

hypoteesit

ja teoriat ?

hypoteesien u s k o t t a v u u s

\ toimintasuositukset

1 \ toimintasuositukset

?

toimintasuositukset

/ \

arvost uKset

Kuvio 2. Kognitivistinen käsitys tieteestä (lähde: Niiniluoto 1980)

(4)

kilpailevat hypoteesit ja teoriat

5EZI

tutkimus- materiaali

arvostukset

• *

-3

hyväksytyt hypoteesit

T L

-ä

tieteellinen maailmankuva

4

toimintasuositukset 7rT"

Kuvio 1. Behavioralistinen käsitys tieteestä (lähde: Niiniluoto 1980)

käytännöllisiin p ä ä m ä ä r i i n liittyvien a r v o s t u s - ten perusteella (Levi 1967, Niiniluoto 1980, 64).

Kirjastoalan profession tiedekäsitys on sel- västi b e h a v i o r a l i s t i n e n . Sen s t a n d a r d i k ä s i t y k - sen m u k a a n o p i n a l a n ja sillä t e h t ä v ä n tutki- m u k s e n p e r u s t e l e e kirjasto-ja informaatiopal- velulaitos. Vastaavasti o p e t u k s e n tulee t ä h d ä - tä k ä y t ä n n ö n valmiuksin varustettujen a m m a t - tilaisten t u o t t a m i s e e n j a t u t k i m u k s e n sovellu- t u s k e l p o i s e e n tietoon. T ä m ä n k a n n a n m u k a a n tieteellä ei ole pysyviä teoreettisluonteisia tuloksia. T i e d e m i e s ei kysy, mitä v o i d a a n tietää, v a a n a i n o a s t a a n , m i t e n tulee toimia. Malli so- pii m o n i e n soveltavien t u t k i m u s t e n tai kehit- tämistyön l u o n n e h d i n t a a n . Sen soveltuvuus pe- r u s t u t k i m u k s e n tai edes k a i k e n soveltavan tut- k i m u k s e n malliksi on kuitenkin kyseenalainen.

Edellisen vastaista kantaa, j o n k a m u k a a n tie- t e e n ensisijainen p ä ä m ä ä r ä on tieto, k u t s u t a a n kognitivismiksi. T u t k i m u s t a p i d e t ä ä n järjestel- m ä l l i s e n ä u u d e n tiedon t a v o i t t e l u n a . Niin p e r u s - k u i n soveltava t u t k i m u s k i n t ä h t ä ä uu- t e e n tietoon. T ä m ä n n ä k e m y k s e n m u k a a n tie- d e m i e s ei ole ensisijaisesti n e u v o n a n t a j a , v a a n t o t u u d e n etsijä. H ä n pyrkii löytämään hypotee- seja, jotka voidaan h y v ä k s y ä osaksi tieteellisen tiedon k o k o n a i s u u t t a eli »tieteellistä m a a i l m a n - kuvaa» (kuvio 2). Kognitivismi ei kiellä sitä, että tiede toimii m y ö s käytännöllisen t o i m i n n a n pe- r u s t a n a . H y v ä k s y t y t hypoteesit ja teoriat m u o - d o s t a v a t sen p e r u s t a n , jolle r a t i o n a a l i n e n pää-

t ö k s e n t e k o ja t o i m i n t a kulloinkin p ä ä o s i n no- j a u t u u . K u i t e n k i n t o i m i n n a n e d e l l y t t ä m ä tieto h y v ä k s y t ä ä n sellaisten kriteerien m u k a a n , jotka eivät riipu käytännöllisiin p ä ä m ä ä r i i n liitty- vistä arvostuksista. N e ovat tieteen sisäisiä kri- teerejä.

Tieteen yleisiin tavoitteisiin k u u l u v a t erotta- m a t t o m a s t i sekä t e o r e e t t i n e n p y r k i m y s totuu- t e e n että s o v e l t a m i s k e l p o i s e n tiedon etsintä.

N ä m ä t u t k i m u s t o i m i n n a n puolet voidaan luon- tevasti yhdistää, jos tieteen yleiseksi p ä ä m ä ä - räksi asetetaan todellisuutta koskeva informaatio.

Mitä s u u r e m p i tieteellisten h y p o t e e s i e n in- f o r m a a t i o a r v o on, sitä e n e m m ä n se potentiaa- lisesti k e r t o o t o d e l l i s u u d e s t a . Mitä e n e m m ä n meillä on t o d e l l i s u u t t a k o s k e v a a informaatio- ta, sitä p a r e m m a t m a h d o l l i s u u d e t meillä on se- littää ilmiöitä, toimia ja o r i e n t o i t u a m a a i l m a s - sa tai y m m ä r t ä ä i t s e ä m m e . T i e t e e n tuloksilla, joilla on informaatioarvoa, on siten y l e e n s ä m y ö s v ä l i n e a r v o a . Ei ole o l e m a s s a periaatteel- lista ristiriitaa teoreettisen t o t u u d e n tavoittelun ja käytännöllisiin sovellutuksiin t ä h t ä ä v ä n tut- k i m u k s e n välillä. Edellinen palvelee y l e e n s ä m y ö s jälkimmäistä. Myös soveltavan tutkimuksen piiristä voi s y n t y ä teoreettisesti kiintoisia tuloksia.

Kognitivismin m u k a a n tiede on siis ensisijaisesti käsitettävä s y s t e m a a t t i s e k s i ja kriittisek- si todellisuutta k o s k e v a n informaation tavoit-

(5)

Kirjastotiede ja informatiikka 8 (4) — 1989 Vakkari: Tutkimuksen rooli. . . 123

teluksi. Jos se onnistuu tässä tehtävässään, sen seurauksena se voi palvella erilaisia intresse- jä. Kirjastotieteen ja informatiikan käytäntösi- donnaisuuden vuoksi ei ole rationaalia tehdä näin voimakasta erottelua. Teoreettinen ja käy- tännön ongelmiin tähtäävä tutkimus ruokkivat toisiaan. Uskon kuitenkin, että voimakkaam- pi panostaminen teoreettiseen tutkimukseen hyödyttää myös professiota tuottamalla sen avuksi teoreettisesti entistä jäsentyneempiä ja metodisesti luotettavampia tuloksia. Tieteelli- sen uudistumisen virta käy voimakkaampana teoreettisesta tutkimuksesta soveltavaan päin myös kirjastotieteessä ja informatiikassa.

Teoreettisen perustutkimuksen korostami- nen tieteenalan koulutuslaitosten tehtävänä saattaa aiheuttaa huolta ammattikunnan piiris- sä sen tutkimustarpeiden tyydyttämisestä.

Nähdäkseni huoli on turha. Kirjastotieteen ja informatiikan perustutkimus ei ole vielä pääs- syt sille ominaisen professiosidonnaisuuden vuoksi etääntymään kovin kauas käytännön ongelmista. Tähän viittaavat alemme keskeisten tieteellisten lehtien artikkeleista tehdyn si- sällönanalyysin tulokset. Tutkimusartikkelei- den aihepiiri ei juuri eronnut ammattiartikke- leista (Järvelin & Vakkari 1989). Jos tieteenalamme rakentuu pelkästään tietyn profession tai tietyn instituution pohjalta, onkin kysyttä- vä, onko meillä muuta kuin tavalla tai toisella soveltavaa tutkimusta. Jos taas kirjastotiede ja informatiikka hahmotetaan tieteenä tai tutkimusalana laajemmin kuin kirjasto-ja informaa- tiopalveluinstituution tutkimiseksi, se kuitenkin sisältää keskeisenä elementtinä juuri tuon instituution. Kummankin lähestymistavan mukaan tutkimuksen tuloksia voidaan otaksutta- vasti soveltaa melko nopeasti käytännön kysy- myksiin.

Ongelmana ei mielestäni ole tulosten luon- ne, vaan pikemminkin se, onko profession pii- rissä tarpeeksi henkilöitä, jotka osaavat soveltaa tutkimustuloksia ja tehdä itse selvityksiä.

Soveltavankin tutkimuksen tulokset on hyö- dynnettävä. Tulosten soveltaminen edellyttää niiden luotettavuuden arvioimista. Se ei käy ilman tutkimusvalmiuksia. Tulokset eivät sinän- sä kerro mitä kulloisessakin käytännön ongel- matilanteessa tulisi toimia. Niiden rationaali- nen käyttö edellyttää omakohtaisia älyllisiä ponnistuksia. Prosessin onnistuminen riippuu siis yhtä paljon päätöksentekijöistä ja suunnit- telijoista kuin tutkijoistakin. Suunnittelu-ja ke-

hittämisprosessin luonteesta johtuu, että kirjas- tonhoitajat tarvitsevat tutkimuskoulutuksen antamia valmiuksia selvitäkseen työnsä asettamista kehittämisvaatimuksista. Tämä edellyt- tää alamme koulutusohjelmien kehittämistä en- tistä tutkimuspainotteisimmiksi.

Teorianmuodostus ja kriitiisyys tieteen tavoitteina

Tutkimustyötä voidaan pitää sosiaalisena toi- mintana, joka tähtää uuden tieteellisen tiedon järjestelmälliseen ja organisoituun tavoittami-

seen ja joka noudattaa tieteellisiä tutkimusme- netelmiä. Erityistieteen on täytettävä mm. seu- raavat standardioletukset ollakseen vakavasti otettavaa tiedettä. Tieteenalan problematiikka muodostuu tutkimuskohdetta ja muita tieteenalan komponentteja koskevista, ainakin ensi- sijassa kognitiivisista ongelmista. Tieteenalan tut- kijayhteisön pätevät tavoitteet käsittävät ensisijaisesti tutkimuskohteen lainalaisuuksien keksimisen tai niiden käyttämisen, sitä koske- van tietoaineksen systematisoimisen ja yleistä- misen teorioiksi sekä tieteenalan tutkimusme- netelmien parantamisen (Bunge 1982).

Tutkimustoiminnan keskeisiin tavoitteisiin kuuluu sen tulosten systematisoiminen laajem- miksi teoreettisiksi kokonaisuuksiksi. Todelli- suuden tutkiminen satunnaisesti sieltä täältä ei riitä, vaan pyrkimyksenä on systemaattisen ku- van tuottaminen tutkimusalueen eri puolista.

Profession tarpeisiin nähdään useasti riittävän erillisten, kunkin käytännön ongelman kannalta relevanteiksi käsitettyjen piirteiden selvittä- minen. Tällöin ratkotaan vain erillisiä osaon- gelmia. Tieteenalan kannalta tulokset saattavat olla irrelevantteja, vaikka niillä saattaa olla soveltavaa käyttöä. Tällainen lähestymistapa ei pysty tuottamaan, eikä sen tarkoitus olekaan tuottaa, yleistettävissä olevaa systemaattista kuvaa tutkimusalueen ilmiöistä. Mikäli siis pyr- kimyksenä on kirjastotieteen ja informatiikan kehittäminen tieteenä tai tutkimusalana, sinän- sä hyväksyttävä tilannekohtainen soveltava tutkimus ei tähän riitä. Asia on toinen, mikäli sovellutuksiin tähtäävä tutkimus ei ole vain tilan- nekohtaista. Se saattaa tuottaa ideoita ja tuloksia systemaattisten yleistysten pohjaksi. Joka tapauksessa tarvitaan myös kokoavaa, alan te- orianmuodostusta kehittävää työtä.

(6)

Pelkästään käytäntöön suuntautuva tutkimus soveltuu rajoitetusti käsittelemään muuttuvia tilanteita. Jokainen muutos edellyttää uuden tutkimuksen uuden ratkaisun löytämiseksi. Te- oreettisen analyysin avulla voidaan ennustaa kuinka käytännön menettelytapoja pitäisi muuttaa käsittelemään uusia tilanteita. Ilman teoreettista taustoitusta empiirisen tutkimuksen perusteella tehty käytännön ratkaisu on olennaisesti staattinen ja lyhytkestoinen. Puh- taasti empiirinen ratkaisu ei tarjoa mitään rationaalia tapaa päättää tulevan tutkimuksen suunnasta tai kuinka käsitellä anomalioita (Pot- ter & Mulkay 1982). Yleensä vain teoreettinen kehystys tarjoaa tähän mahdollisuuden.

Epäilen, että yleisempien teoreettisten tavoitteiden yleinen puuttuminen sekä alamme so- veltavalta että akateemiselta tutkimukselta hei- kentää kummankin mahdollisuuksia ymmär- tää niitä kiinnostavia ilmiöitä. Yleisemmän vii- tekehyksen puuttuminen on tutkimuksissa joh- tanut kapeisiin, kirjastokeskeisiin tarkastelui- hin. Tästä perspektiivistä ei kyetä tarpeeksi kat- tavasti ja systemaattisesti ymmärtämään tutkit- tua ilmiöitä. Monet keskeisesti tarkasteltuun il- miöön vaikuttavat tekijät saattavat jäädä huomiotta. Sen seurauksena heikkenee teorian kyky kuvata ja selittää tarkastelun kohtee- na olevaa todellisuuden aluetta. Epäluotettavan tutkimustiedon varassa on tietenkin vaikea el- lei mahdoton tehdä muita kirjastotoimintaa koskevia päätöksiä kuin olla käyttämättä sitä.

Kirjastotieteen ja informatiikan luoma yleis- kuva heijastaa ymmärrettävästi sovellutusalu- eensa, pääasiassa siis alan ammatin, käsitystä tutkimuskohteestaan. Alan tutkimuksessa ote- taan annettuna lähtökohta jäsentää todellisuus kirjastoyhteisön käsittein. Otaksutaan, että ikäänkuin a priori syistä kirjastokäytännön kieli olisi etuoikeutettu käsitejärjestelmä, jolla kuvata tutkimaamme todellisuutta. Kuitenkaan ei ole olemassa a priori ensisijaista kieltä, jolla meidän tulisi kuvata tutkimamme todellisuus (Cornman 1972) Käsitteistön valinta riippuu sii- tä miten hedelmällisesti se jäsentää tutkimuskohteen ja tuottaa systemaattisia yhteyksiä sen eri käsitteiden välille.

Taipumus siirtää kirjastokäytännön tapa jä- sentää todellisuutta myös osaksi tiedeyhteisön ja siten myös opetettavaa peruskäsitteistöä joh- taa siihen, että koulutus uusintaa tämän käy- tännön. Opiskelijan saaman käsitevälineistön avulla on mahdollista hahmottaa kirjastotodel-

lisuus vain tietyllä tavalla. Hän oppii jäsentä- mään tarkastelemansa todellisuuden kirjas- toyhteisössä vallitsevan käsitystavan mukaises- ti. Kuitenkin hänelle tulisi pyrkiä antamaan koulutuksessa myös muita ajatusvälineitä am- mattialansa hahmottamiseksi.

Tutkimus ja siihen liittyvä rohkea teorianmuodostus antavat opiskelijalle mahdollisuuden tarkastella kirjastotodellisuutta muultakin kuin käytännön teorian kannalta. Käytännön teorialla tarkoitan profession piirissä vallitse- vaa yleistä käsitystä toiminnan tarkoituksesta ja tarkoituksenmukaisemmista toimintatavois- ta. Tutkimus auttaa opiskelijaa näkemään tar- kastelemansa ongelmat ei vain käytännön ongel- mina vaan nimenomaan tutkimusongelmina. Sii- tä on ainakin kahdenlaista hyötyä. Teoreetti- nen analyysi kytkee tarkasteleltavan ilmiön osaksi laajempaa viitekehystä ja auttaa näke- mään sen systemaattisesti yhteyksissään. Se li- sää ilmiön ymmärrettävyyttä. Toisaalta tutkimus mahdollistaa tutkimuskohteen problema- tisoinnin ja kritiittisen tarkastelun. Tämä on tärkeätä, koska käytännön teoria taipuu harvoin itsekritiikkiin. Pikemminkin se on altis vastustamaan muutosta, koska uusi tieto edus- taa uhkaa vallitsevalle tilalle. Näin siis tutkimukseen johdattava koulutus saattaa, ja sen tulee, toimia alan uudistajana.

Ammattiorientoituneenkin yliopistollisen koulutuksen yhtenä tehtävänä on antaa kyky- jä ja valmiuksia ottaa etäisyyttä yhteiskunnal- lisiin instituutioihin ja arvioida kriittisesti niiden toimintaa ja päämääriä, sekä asettaa ne tarvittaessa kyseenalaiseksi. Tutkimukselle avau- tuvan todellisuuden supistaminen ainoastaan niihin kirjastolaitoksen puoliin, jotka niiden ny- kyisen tavioitteenasettelun tai toimintatavan kannalta näyttävät mielekkäiltä, ei ole hedel- mällistä tutkimuksen eikä professionkaan ke- hittämiselle. Yliopistokoulutuksen tulisi antaa sellaisia eväitä, että yliopistosta valmistunut pystyy tarvittaessa ratkaisemaan ongelman, joka ei olekaan samanlainen kuin oppikirjassa, luennolla tai harjoituksissa esitetty. Siksi kirjastokoulutuksen tulee olla tarpeeksi yleistävää ja tarjota tutkimusvalmiuksia.

Tutkimustulosten soveltaminen

Kun kirjastotieteen ja informatiikan tutkimusta syytetään liiallisesta teoreettisuudesta ja vie-

(7)

Kirjastotiede ja informatiikka 8 [4) — 1989 Vakkari: Tutkimuksen rooli. . . 125

raudesta käytöön ongelmille, tarkoitetaan usein sitä, etteivät tulokset sovellu välittömästi käy- tettäväksi tietyssä päätöksentekotilanteessa.

Käsitys perustuu joko siihen otaksumaan, että tutkimuksen soveltamisen tulisi olla helppoa, ikäänkuin tulokset syötettäisiin lusikalla, tai sii- hen, että kaikki soveltaminen on instrumentaa- lista. Otaksutaan, että hyödyntäminen on rajat- tavissa tiettyyn ennakolta asetettuun päätök- sentekotilanteeseen. Sen ohella voidaan kuiten- kin erottaa käsitteellistä hyödyntämistä. Se tar- koittaa lähes kaikkea tieteellisten teoriain, kä- sitteiden tai faktojen käyttöä inhimillisessä ajat- telussa ja toiminnassa. Tällöin soveltaminen ei ole kytketty tiukasti tiettyyn päätöksentekoti- lanteeseen. Kertynyttä tietämystä voidaan jous- tavasti soveltaa aikaa myötä esiintyviin ongel- matilanteisiin (Lampinen 1987).

Käsitteellisen mallin mukaan tutkimus ei niinkään ratkaise ongelmia kuin tarjoaa joukon älyllisiä välineitä, käsitteitä, näkökulmia ja em- piirisiä yleistyksiä. Yhdellä tutkimuksella ei ole paljon vaikutusta, mutta ajan myötä tutkimuksen lisääntyessä uudet ajatukset siivilöityvät päätöksentekijöiden ja tarkkaavan yleisön tie- toisuuteen. Ne vaikuttavat siihen miten päätök- sentekijät hahmottavat ongelmat ja mitä vaih- toehtoja he mieltävät niiden ratkaisuksi.

Näin ajatellen tutkimus ei tuo vastauksia en- nalta asetettuihin ongelmiin, vaan vaikuttaa epäsuorasti muovaamalla niitä ajatusmalleja, jotka ovat päätöksenteon pohjana. Se auttaa kä-

sitteellistämään tarkasteltavaa kysymystä, erit- telemään sen piirteitä, laajentamaan harkitta- vien vaihtoehtojen määrää tai asettamaan kyseenalaiseksi itsestään selvänä pidettyjä tavoit- teita tai keinoja. Tutkimuksen hyödyntäminen ei tällöin tapahdu jossakin tietyssä päätöksen- tekotilanteessa, vaan useimmiten ennen sen muotoutumista. Se toimii ikäänkuin käsitteel- lisenä kehyksenä, jossa päätökset tehdään. Tä- mä vaikutus on usein ehkä ratkaisevampaa kuin huomataankaan.

Tutkimus ja sen opetus voi muuttaa vähitel- len profession tapaa jäsentää ongelmia ja toi- mintakenttäänsä. Tutkimukseen kouliintumi- nen antaa opiskelijoille käsitevälineitä. Tämä on pitemmällä aikavälillä mielestäni tärkeäm- pää kuin tutkimuksen välitön hyödynnettävyys joihinkin kertaluonteisiin tilannesidonnaisiin

ongelmiin. Se myös muodostaa perustan tilan- nekohtaisten ongelmien ratkaisemiselle. Tule- vien kirjastonhoitajasukupolvien varustaminen

toimivilla käsitevälineillä edellyttää tutkimuskoulutuksen lisäämistä opetuksessa. Teoreet- tisesti ongelmia käsitteellistämään ja yleistyk- siin pyrkivä tutkimus on soveltuvinta pitkällä aikavälillä, koska se muokkaa kirjastonhoitajien käsityksiä alan luonteesta, mahdollisista kehityssuunnista ja ratkaisuvaihtoedoista.

Tiedeyhteisö tutkimuksen kehittäjänä

Peruskoulutuksessa tutkimusvalmiuksien opet- tamiseen tulisi pyrkiä alusta lähtien. Opetetta- va aines olisi pyrittävä jakamaan pikemminkin tutkimus- kuin käytännön toiminta-alueisiin. Vas- taavasti ongelmat tulisi formuloida pikemminkin tutkimus- kuin käytännön ongelmina. Tä- mä ei poista oppiaineksen tarkastelemista myös käytännön ongelmien kannalta. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuuden jäsentää käytännön ky- symyksenasetteluja uudella tavalla.

Opetuksen tulisi sisältää keskeiset tutkimus- alueet, niiden metodit ja tutkimusasetelmat se- kä tärkeimmät tutkimustulokset. Metodi- ja substanssiopetus tulisi integroida, koska muu- toin saatetaan ruokkia metodifetisismiä. Se tar- koittaa, että metodeihin suhtaudutaan tekniik- koina, jolloin niiden soveltuvuutta tutkimuson- gelmien ratkaisemiseen ei osata arvioida. Kou- lutusohjelman olisi sisällettävä myös tutkimus- valmiuksien opettaminen varsinaisessa tutkimus- työssä. Koska tutkimusta oppii parhaiten vain tekemällä sitä, peruskoulutukseen tulisi kuu- lua tutkielman laatiminen, jossa opiskelija jou- tuu soveltamaan tieteellistä metodia valitse- maansa ongelmaan. Suppea tieteellinen kisäl- linäyte takaisi, että graduoiduilla olisi ainakin perustavat tutkimusvalmiudet. Tutkielman pii- riä tulisi laajentaa myös käsittämään entistä enemmän suunnittelutehtävien tai kehittämis- työn raportointia. Sen tulisi mitata opiskelijan luovuutta ja käsittämiskykyä eikä vain joiden- kin formaalien menettelytapojen hallintaa.

Tieto on yhä tärkeämpi inhimillinen voima- vara. Liikeyritykset sijoittavat kasvavia sum- mia omaan tutkimus-ja kehitystyöhönsä sekä henkilökuntansa tietopääoman kasvattami- seen. Ne eivät menesty kilpailussa ilman näitä toimia. Myös kirjastojen tulisi vastata haasteisiin lisäämällä tutkimus- ja kehittämistoimin- taansa. Niillä ei ole viljalti taloudellisia edelly-

(8)

tyksiä t ä h ä n t a r k o i t u k s e e n , m u t t a jo o l e m a s s a olevan h e n k i s e n p ä ä o m a n investointi siihen olisi t ä r k e ä ä . N y k y i s e n ja e t e n k i n t u l e v a n kirjas- t o n h o i t a j a k u n n a n o n g e l m a n r a t k a i s u k y v y n li- s ä ä m i n e n edellyttää t u t k i m u s o p e t u k s e n kehit- t ä m i s t ä k o u l u t u s o h j e l m i s s a . Tutkimuskompe- tenssin mukanaan tuoma ongelmanasettelun ja ratkaisun taito eivät rajoitu vain tutkimuksen pii- riin, vaan ne ovat siirrettävissä muille inhimilli- sen ongelmanratkaisun alueille, myös kirjastotoi- mintaan.

U s k o n edellisten pohdintojen osoittaneen, et- tä t u t k i m u k s e n a s e m a n v a h v i s t a m i n e n alan pe- r u s k o u l u t u k s e s s a k o i t u u sekä tiede- että a m - m a t t i y h t e i s ö n h y v ä k s i . K u m m a n k i n k a n n a l t a laadullisesti korkeatasoista t u t k i m u s t a t e h d ä ä n liian v ä h ä n . T u t k i m u s v a l m i u k s i e n s a a m i n e n kirjastonhoitajien p e r u s v a l m i u k s i k s i tulisi olla k o k o profession a s e t t a m a n a v a a t i m u k s e n a . T u t k i m u k s e n tulisi olla kiinteä osa professiota (vrt. Line 1986). Kirjastotyön n o p e a kehittymi- n e n edellyttää yleisten t e o r e e t t i s t e n v a l m i u k - sien o m a k s u m i s t a , joiden avulla v o i d a a n uusia ja soveltaa erityistaitoja alan m u u t o s t e n m u k a i - sesti. Yleiset v a l m i u d e t ovat m u u t o s t i l a n t e e s - sa k ä y t t ö k e l p o i s i m p i a .

T u t k i m u k s e n v a h v i s t a m i n e n p e r u s k o u l u t u k - sessa on t i e t e n k i n alan t i e d e y h t e i s ö n h u o l e n a . Kansainvälisestikin tarkastellen tieteenalallam- m e ei ole liikaa k y k e n e v i ä tutkijoita tai tasokas- ta t u t k i m u s t a . T i e d e y h t e i s ö n velvollisuus on kehittää kirjastotiedettä ja informatiikkaa n i m e - n o m a a n tieteenä, k o s k a se ei ole m i n k ä ä n m u u n instituution perustehtävä. T ä m ä k i n edel- lyttää t u t k i m u s k o u l u t u k s e n aloittamista n i m e - n o m a a n p e r u s k o u l u t u k s e n tasolta k ä y t ä n n ö n tarpeita u n o h t a m a t t a .

Lähteet

Bunge, M., Demarcating science from pseudoscien- ce. Fundamenta Scientiae 3 (3/4): 369-388, 1982.

Cornman, J., Materialism and some moths about some givens. The Monist 56: 215—233, 1972.

Harris, M., The dialectic of defeat: Antimonies in research in library and information science. Libra- ry Trends 34 (3): 5 1 5 - 5 3 1 , 1986

Hauser, L. & Schrader, A., The search for a scientific profession. Metuchen, N J . 1978.

Järvelin, K. & Vakkari, P., Content analysis of research articles in the library and information science. University of Tampere. Departement of Library and Information Science. Report 30.1989.

(julkaistu myös suomeksi Kirjastotiede ja informatiikka 1988:4)

Lampinen, O., Utilization of scientific results in pub- lic policy. In: Science policy studies from a small country perspective. Publications of the Academy of Finland 5.1987, 6 0 - 7 1 .

Levi, I., Gambling with truth: An essay on inducti- on and the aims of science. New York & London 1967.

Line, M., Training the information researcher for the future. Anglo-Nordic research seminar, Stockholm 9.-11.4.1986. 12 p.

Niiniluoto, L, Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus. Keuruu 1980.

Niiniluoto, I. Kirjasto, tiede, kirjastotiede. Teokses- sa Kirjastot ja tiede. Hki 1985, 5—22.

Potter, J. & Mulkay, M., Making theory useful: Uti- lity accounting in social psychologists's discours.

Fundamenta Scientiae 3 (3/4): 259—278, 1982.

Hyväksytty julkaistavaksi 22.11.1989.