Teknorealismin puolesta näkymä

62 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2021 KIRJALLISUUS

KIRJALLISUUS

KIRJA-ARVOSTELUT

Teknorealismin puolesta

Professori (emeritus) Ilkka Niini- luodon pitkä ura tieteenfilosofi- an parissa ei kaipaa erityistä esit- telyä. Hänen lukuisat julkaisunsa kriittisestä tieteellisestä realismis- ta ovat tunnettuja niin meillä kuin maailmallakin.

Tekniikka on toisella tavalla arvoihin sidottua kuin tiede. Sii- nä missä tieteet pyrkivät väitelau- seiden ja teorioiden avulla todel- lisuuden tutkimukseen, tekniikka on ihmisen luomien tehokkaiden välineiden käyttöä jonkin arvo- sidonnaisen päämäärän toteut- tamiseen. Ne ovat tavoitteiden- sa lisäksi alkuperältään eri-ikäisiä.

Tekniikka on tiedettä huomatta- vasti vanhempaa. Tästä ei seu- raa, että tiede ja teknologia olisi- vat jyrkästi erillisiä. Ne ovat monin tavoin vuorovaikutuksessa kes- kenään.

Tekniikkaa tarvitaan teorioiden koetteluun ja teknologiat osoitta- vat tietä uusille tieteenaloille. Tek- niikkaan liittyvät ongelmat kyt- keytyvät kuitenkin kiinteämmin kulttuurifilosofiaan kuin tieteenfi- losofiaan.

Niiniluoto viittaa tekniikan fi- losofi Carl Mitchamin karikatyyri- seen erotteluun, jossa vastakkain ovat optimistiset insinöörit ja pes-

simistiset humanistit. Kirjan läh- tökohta on kehittää sellaista tek- niikan filosofiaa, joka onnistuisi

”sijoittumaan kriittisen rakenta- vasti näiden vastakohtien väli- maastoon: tarvitsemme tekniikan luomia mahdollisuuksia, mutta sa- malla tekniikkaa tulee vastuulli- sesti arvioida ihmisen parhaaksi ja suunnata kohti hyvää elämää”

(s. 14). Teknologiaan ei tule suh- tautua automaattisena vapahta- jana. Tekniikalla on vakavia hait- tavaikutuksia, eikä se kykene itse ratkaisemaan aiheuttamiaan va- hinkoja. Se on kuitenkin välttämä- tön osa elämää – ihmislajia ei olisi edes kehittynyt ilman tekniikkaa – ja vastuullisesti käytettynä se lisää hyvinvointia.

Tekniikan filosofia on sisällölli- sesti todella laajaa. Se käsittelee kaikkea tekniikkaan liittyvää eri ai- kakausilta ja maantieteellisiltä alu- eilta: taitoja, välineitä, ajattelijoita ja teorioita. Niiniluoto ei sitou- du yhteen tekniikan tutkimuksen perinteeseen, vaan tarkastelee

”aate historian ja systemaattisen argumentoinnin tasolla vastakkai- sia tulkintoja tekniikan luontees- ta ja kehityksestä” (s. 82). Tavoit- teenaan hän pitää teknorealismin puolustusta (teknorealismin tee- sejä on esillä osoitteessa http://

www.technorealism.org/). Teoksen yksityiskohtainen tiivistäminen oli- si mahdotonta, siksi keskityn joi- hinkin kohtiin.

Eräs tekniikan tutkimukseen liittyvä vaikeus on tekniikan määritteleminen. Niin tekniikalla kuin teknologiallakaan ei ole mitään yksiselitteistä olemusta.

Kun näitä kahta käsitettä käytetään rinnakkain, voidaan niiden välille hahmotella ero.

Tekniikka tarkoittaa esimerkiksi urheilussa tiettyä harjoiteltua taitoa. Mäkihypyn tekniikassa on siirrytty perinteisestä tyylistä v-tyyliin, ja jotkut hyppäävät h-tyylillä. Mäkihypyn teknologia puolestaan viittaa käytettyihin välineisiin, kuten suksiin, monoihin, siteisiin, pukuihin, voiteisiin, kypäriin, maskeihin ja laseihin. Sekä tekniikalla 62 Ilkka Niiniluoto: Tekniikan

filosofia. Gaudeamus 2020.

• Matias Slavov

64 Paavo Castrén: Pappilan poika. Mitä se on ollut. Helsinki:

Otava 2019. • H.K. Riikonen 66 Klaus Vieweg: Hegel. Der Philosoph der Freiheit. Biogra- phie. C. H. Beck 2019. • Lauri Kallio

67 Klaus Weckroth: kaiken järjen mukaan. Kuvat: Aiki Maa- kari. Books on Demand 2020. • Jiri Nieminen

69 Kachuba, John B.:

Shapeshifters. A history.

Reaktion Books 2019. • Pauliina Raento

70 Petteri Taalas: Ilmaston- muutos ilmatieteilijän silmin.

Tammi 2021• Markus Hota- kainen

TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2021 63 KIRJALLISUUS

(taitojen opettelun mielessä) että teknologioilla (välineiden valmistuksen mielessä) on aiottu käyttötarkoitus.

Tekniikka on huomattavasti ny- kyihmistä vanhempaa. Se ei ole pelkästään ihmiselle tärkeää. Mo- nien muiden eläimien toiminnassa voi nähdä tekniikkaa. Hämähäk- kien verkot, mehiläisten kennot ja majavien padot ovat tekniikan itu- ja. Kädelliset ovat käyttäneet pui- sia työkaluja kaivamiseen ja kiviä pähkinöiden rikkomiseen miljoo- nia vuosia. Vanhimmat löydetyt luolamaalaukset ajoittuvat noin 44 000 vuoden taakse, ja nykyih- misen varhaisimpia teknisiä vä- lineitä ovat muun muassa vene, lamppu, neula ja korut. Maanvilje- lyyn ja karjanhoitoon siirtymisen myötä edettiin asteittain metallis- ten työkalujen valmistukseen ja käyttöön. Teollinen vallankumous 1700–1900-luvuilla tuotti valtavas- ti keksintöjä. Tahti ei ole ainakaan hiipunut jälkiteollisessa informaa- tioyhteiskunnassa.

Siinä missä tekniikka on aina ollut keskeistä ihmiselle, sitä on myös pelätty. Ihmisessä ja luon- nossa on ajateltu olevan pimeitä voimia, jotka vapautuessaan vaa- rantavat kaiken hyvän. Aatehisto- riallisesti tämä on nähtävissä niin- kin erilaisissa myyteissä, kuten Vanhan testamentin syntiinlankee- mus, Ikaroksen lentäminen liian lähelle aurinkoa, Prome theuksen vangitseminen, taikalamppu Tu- hannen ja yhden yön saduissa, Kalevalan Sampo, rabbi Löwen Golemi ja Mary Shelleyn Fran- kenstein. Tekniikan potentiaali- nen tuhovoima on mittaamaton.

1900-luvun maailmansodat ja kan- sanmurhat ovat tästä karmaisevia esimerkkejä. Ilmastokriisi ei ole tu- levaisuutta vaan nykyisyyttä. Tek- niikka on elämälle välttämätöntä, mutta niin on sen hallitseminen ja rajoittaminenkin. Niin optimismille kuin huolellekin on paikkansa.

Tekniikka perustuu ihmisen luomiin artefakteihin, joiden pää- määrät ovat ymmärrettävissä nii- den funktioiden avulla. Vaikka tekniikat ovat lähes kauttaaltaan

ihmisestä lähtöisin, niiden itse- näisyyden aste vaihtelee. Työka- lujen voima perustuu niiden oh- jattavuuteen. Koneet, vaikkakin ihmisen luomia, ovat itsenäisem- piä. Tehokas automaatio edellyt- tää myös tietokoneita ja kyberne- tiikkaa sekä enenevässä määrin tekoälyä ja syväoppimista. Tekni- set artefaktit eivät ole sinänsä hy- viä tai pahoja, vaan ne luovat ih- miselle toimintamahdollisuuksia.

Kelpo esimerkkeinä toimivat vii- me aikoina keskustelua herättä- neet algoritmit. Ne tehostavat ja helpottavat työntekoa, esimerkiksi pankkilainojen ja verotuksen eh- tojen arviointia. Ne myös loukkaa- vat yksityisyydensuojaa, kuten on käynyt kasvojen tunnistuksen käy- tössä kansalaisten valvonnassa, ja syrjivät eri ihmisryhmiä, esimerk- kinä vakuutusmaksujen eroavuus etnisyyden perusteella.

Niiniluoto painottaa, etteivät tekniikka ja tiede ole samoja asi- oita. Niiden välinen ero pohjautuu jo antiikin filosofien erotteluun tai- to–tieto (tekhnē–epistēmē), jota ei tarvitse tulkita vastakkainaset- teluksi. Perustutkimuksen suuret saavutukset ovat maailmankuval- lisesti merkittäviä, kuten Nikolaus Kopernikuksen aurinkokeskinen malli, Charles Darwinin evoluutio- teoria ja Albert Einsteinin suhteel- lisuusteoriat. Teorioita laatiessaan nämä tieteentekijät eivät suoraan kehittäneet sovelluksia. Ne tulivat myöhemmin. Niiniluoto arvostelee terävästi Jürgen Habermasin nä- kemystä tiedonintresseistä, jotka rajoittuvat tekniseen, hermeneut- tiseen ja emansipatoriseen. ”Ha- bermasin luokittelusta”, Niiniluoto (s. 146) sivaltaa, ”puuttuu perus- tutkimukselle tyypillinen teoreetti- nen intressi, joka koskee totuuden etsintää ja todellisuutta koskevi- en tosiseikkojen ja säännönmukai- suuksien selittämistä”.

Perustutkimuksen ja sovelta- van tutkimuksen ero on myös kir- jattu OECD:n käsikirjaan. Erottelu on tutkimuspoliittisesti merkittä- vä. Se antaa arvoa niin teoreet- tisemmille kuin käytännöllisim- millekin aloille. Kaikki tiede ei ole

soveltavaa, ja soveltavat tieteet ovat myös tiedon etsintää. Yliopis- toja ja tutkimuslaitoksia ei ole pe- rusteltua alistaa joidenkin ennalta määrättyjen tiedonintressien to- teuttajiksi. Kriittinen totuuden ta- voittelu on arvokasta, vaikka siitä ei seuraakaan teknisiä innovaa- tioita. Nähdäkseni tämä on olen- naista pitää mielessä tutkimusra- hoituksen jakamisen perusteissa.

Mielestäni nykyään esimerkiksi Suomen Akatemia ylikorostaa tut- kimuksen vaikut tavuutta.

Tekniikkaa voi käyttää välinee- nä, ”jonka avulla jotkut ihmiset ovat voineet hankkia valtaa tois- ten kustannuksella ja siten rajoit- taa heidän vapauttaan” (s. 186).

Ainakin 1700-luvulta lähtien teolli- nen vallankumous on mahdollista- nut luonnon ja ihmisen työvoiman häikäilemättömän hyväksikäytön taloudellisten intressien perus- teella. ”Seuraukset ovat olleet tu- hoisat niin luonnolle kuin yhteis- kunnallekin: uusiutumat tomien luonnonvarojen riisto, veden ja il- man saastuminen sekä yhä kiihty- vä asevarustelu uhkaavat ihmis- lajin säilymistä”, toteaa Niiniluoto.

Paluuta tekniikattomaan aikaan ei ole, koska sellaista aikaa ei ole.

Lääkkeeksi hän ehdottaa syste- maattiseen etiikkaan pohjaavaa arvorationaalisuutta. Tämä pitää sisällään realistiset ehdotukset la- jimme ja planeettamme tulevai- suudesta. Humen giljotiinin mukai- sesti tulevaisuuden suunnittelussa edellytettäviä arvoarvostelmia ei voi johtaa historiallisista tapahtu- mista tai evoluution myötä kehitty- neistä piirteistä.

Tekniikan hallittavuus on oma ongelmansa. Niiniluoto analysoi teknologisen determinismin ja voluntarismin muotoja.

Romanttisen antiteknologisen determinismin vaikeus on selittää, miten ylipäänsä kriittinen näkökulma tekniikkaan on voinut syntyä. Teknokraattinen determinismi taas esittää, että tekniikka johtaa aina uusiin ongelmiin, jotka on ratkaistava edelleen uusilla teknologioilla.

Näin meidän olisi vain passiivisesti

64 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2021 KIRJALLISUUS

seurattava tekniikoiden kehityksiä.

Teknologiapolitiikan taustalla vaikuttavat arvottavat näkemykset voidaan kuitenkin ottaa kriittiseen tarkasteluun, koska tekniikan sovellukset eivät ole neutraaleja.

Siinä missä deterministit kohottavat tekniikan itsenäiseen, jopa mystisen itseohjautuvaan asemaan, voluntaristit unohtavat tekniikan suunnittelemattomat vaikutukset.

Kiinnostavaa on myös mark- kinoiden osuus teknologioiden muotoutumisessa. Vapaisiin mark- kinoihin vetoavat kannattavat aja- tusta, jonka mukaan kysynnän ja tarjonnan lait määräävät tekniikan kehityksen, ja yritykset rajoittaa tätä lainomaisuutta ovat haitalli- sia. Kritiikkinä voidaan esittää, että ihmiset ovat mainonnan, myynti- työhön pohjaavan suostuttelun ja jopa propagandan avulla tietoises- ti suunnattu kuluttamaan tiettyjä välineitä.

Millaisia suuntaviivoja Niini- luodon teknorealismi hahmotte- lee? Hän arvioi tekniikkaa efek- tiivisyyden, ekonomisuuden, ergonomisuuden, esteettisyyden, ekologisuuden, eettisyyden ja so- siaalisuuden perusteella. Kaik- ki merkittävät tekniset alat, kuten geenimuuntelu, sosiaalinen me- dia, lääketiede ja energiantuotan- to sisältävät Niiniluodon arvion suhteen sekä myönteisiä että kiel- teisiä piirteitä. Tekniikan haittavai- kutuksien – kuten ilmastonmuutos – hallitsemisessa hän vaatii muun muassa insinöörien, ekonomien ja filosofien yhteistyötä, kansalaisten vastuuta unohtamatta. Niiniluoto viittaa myönteisesti Greta Thun- bergin koululaisten innoittamaan lakkoliikkeeseen, joka painostaa poliitikkoja ilmastotoimiin.

Tekniikka voi olla keino, joka edistää useita arvokkaita päämää- riä, kuten luonnonsuojelun. Par- haimmillaan se avaa ”yksilölle uusia mahdollisuuksia sekä vah- vistaa hyvinvointia ja eheitä so- siaalisia suhteita. Näin ollen tek- niikka on väline, joka palvelee elämää”. ”On kiinni meistä itses- tämme”, Niiniluoto päättää teok-

sensa (s. 325), ”onnistuuko tek- niikka tässä tehtävässä”.

MATIAS SLAVOV

Kirjoittaja on Suomen Akatemian tutkija- tohtori Tampereen yliopistossa.