Tutkimuksen vaihtoehdoista ja vähän paradigmoistakin näkymä

(1)

Tutkimuksen vaihtoehdoista j a vähän paradigmoistakin

Terho Itkonen

Virittäjän lukijat ehkä vielä muistavat, että kirjoituksessani »Syntaktisten vaikutusyhteyksien luonteesta» (Vir. 1/1976 s. 52—81) tarkastelin transformationaalis- generatiivin teorian nykytilaa j a sen seli- tyskykyä suomen kielen esimerkkien valossa. L ä h t ö k o h t a n a n i oli havainto, että useitakin suomen ä ä n n e - j a muoto-opin j a suonien syntaksin ilmiöitä on t ä m ä n teorian kehyksiin vaikea sovittaa; lisäksi tuli havainto, että noiden vastaan h a n - kaavien ä ä n n e - j a muoto-opin seikkojen j a vastaan hankaavien syntaksin seikkojen välillä on selvä sukulaisuus. Otaksuin, että tällaisesta tarkastelusta j a sen yhtey- dessä esitetyistä selitysvaihtoehdoista voisi olla jotain hyötyä tutkimukselle, ellei m u u t e n niin tieteellisen keskustelun kir- voittajana. Auli Hakulisen j a Orvokki H e i n ä m ä e n kynästä se on nyt kirvoitta- n u t edelle p a i n e t u n puheenvuoron. Sen pääsisältö voidaan tiivistää seuraaviin teeseihin:

1) Olen a n t a n u t monimuotoisena ver- sovasta TG-kieliopista puisevan j a yksi- oikoisen kuvan, käsittänyt sen sääntö- käsitteen kankeaksi, selostanut virheelli- sesti sitä, miten TG-kielioppia on sovel- lettu suomeen, j a siten syyllistynyt menet- telyyn, joka ei ole tieteellisesti pätevä.

2) Olen a n t a n u t impressionistisen j a epäselvän selityksen siitä, m i t e n predikaa- tin yksikkömuotoisuus lausetyypeissä Pal- kat on suurin menoerä j a Suurin menoerä on palkat on y m m ä r r e t t ä v ä .

3) O l e n esittänyt vääristellyn ennakko- käsityksen siitä, miten eksistentiaalisen referatiivirakenteen subjektin sijanvaihte- lu olisi kuvattava TG-kieliopissa, sommi- tellut sen jälkeen asian selvittämiseksi testin, jossa on lukuisia puutteita, j a esittä-

nyt testin tuloksista ennenaikaisen tul- kinnan.

4) O l e n esittänyt argumentointia, joka on sekä »väljää» että »useissa kohdin pe- rusteluiltaan r i i t t ä m ä t ö n t ä » , j a positiivi- sen selitysvaihtoehdon, joka on niin viit- teellisesti muotoiltu, ettei siihen voi o t t a a edes kantaa. Lienen syyllistynyt vielä asiattomuuteen j a epäoikeudenmukaisuu- teenkin, kun kirjoittajat katsovat tähdel- liseksi suosittaa kirjoitukseni vastapainoksi k a h t a artikkelia, joista n u o kielteiset omi- naisuudet p u u t t u v a t .

Kirjoittajien jylhän-lohduttomasta ku- vauksesta saa hiukan sentapaisen vaiku- telman, kuin he tekstiäni lukiessaan olisivat tunteneet retkeilevänsä k u u n maise- massa. K u u n painovoima on tosin vä- häinen, j a niinpä kulkijain on helppo irrota kamarasta. M u u t a m a h a v a i n t o ensin siitä, kuinka kauas tuo i r t a a n t u m i n e n on j o h t a n u t .

Arvostelijain tavalle selostaa artikkelia- ni ovat tyypillisiä seuraavanlaiset yksityis- kohdat. H e i d ä n h u o m i o t a a n on kiinnittä- nyt (a) se, että termi »generoida» t u n t u u esityksessäni viittaavan psyykkiseen lau- seidentuottoprosessiin; tästä johtuisi »hie- m a n vaikeasti seurattava» erontekoni, jonka olisin tehnyt »'memoroitujen', 'ainakin puolittain memoroitujen' j a 'kussakin tilanteessa u u d e s t a a n generoitujen' lauseiden välillä». N y t he katsovat aiheel- liseksi opettaa minulle, mikä on »generoida»-verbin oikea merkitys. Ikävä vain, että h e i d ä n siteeraamaansa k o h t a a ei kir- joituksestani löydy. M i k ä kohtalokkaam- p a a , koko »generoida»-verbiä en ole artikkelissani käyttänyt y h t ä ä n k e r t a a ; vain englanninkielisessä tiivistelmässä se kahdesti esiintyy — j a silloin j u u r i kirjoitta-

(2)

j i e n opettamalla tavalla, ennen kuin he ovat päässeet opetustaan edes a n t a m a a n . Siinä kohdassa, missä p u h u n memoroiduista j a puolittain memoroiduista ta- pauksista (s. 63), olen sanonut n ä i n :

» kiinteästi memoroiduista tapauk- sista siirrytään vähitellen uusiin, j o t k a syntyvät aluksi entisten mallin m u k a a n j a memoroituvat ainakin puolittain; lo- p u l t a on memoroituneita rakenteita j a niiden mahdollistamia potentiaalisia uusia rakenteita kielitajussa niin paljon, että niiden varassa ehkä alkaa abstrahoitua varsinainen yleispätevä tuottokaava.» V ä - hin, mitä kirjoittajien siteeraustekniikasta voi tällaisen näytteen valossa sanoa, on ehkä se, että tuo tekniikka on väljän- laista.

Kirjoittajat lausuvat edelleen ( b ) :

» K u n Itkosen kirjoitusta lukee, saa toistuvasti sellaisen käsityksen, että olisi tä- m ä n [Wiikin l a a t i m a n , eksistentiaalilau- seen subjektia koskevan selvityksen] lisäksi olemassa joko Itkosen laatima tai m u u t e n yleisesti t u n n e t t u generatiivinen kuvaus suomen identiteettipredikatiivilauseista se- kä n ä i d e n j a eksistentiaalilauseiden sijan- m e r k i n n ä n suhteista.» J a he j a t k a v a t oikein h a r v e n t a e n : »Todettakoon tässä sel- västi, että sikäli kuin meillä on asiain- tilasta tietoa, m a i n i t u i s t a s u o - m e n l a u s e o p i n i l m i ö i s t ä e i t o i s t a i s e k s i o l e e s i t e t t y g e - n e r a t i i v i s t a k u v a u s t a.» T ä h - dennys t u n t u u lievästi sanoen liikanaisel- ta. Kirjoituksessanihan (s. 65) sanon m a h - dollisimman selvään seuraavasti: » j a itse toin keskusteluun joitakin lisäaineksia, k u n Siron juhlakirjassa 1969 viittasin eksistentiaalilauseiden j a predikatiivilausei- d e n semanttiseen vastaavuuteen j a eksis- tentiaalilauseen subjektin j a predikatiivin sijanvalinnan yhtäläisyyteen. Olin silloin sitä mieltä, että t ä m ä asia olisi jotenkin otettava huomioon nykysuomen genera- tiivissa kuvauksessa, m u t t a kun en ollut päässyt itseäni t y y d y t t ä v ä ä n ratkaisuun, jätin asian odottamaan tulevaa käsittelyä. Sel-

laista ei ole kuulunut, ei omasta kynästäni eikä muiden, [kurs. tässä].» M i s t ä ä n

m u u s t a k a a n kohdasta kirjoitustani ei löy- dy aihetta semmoiseen tulkintaan, että luulisin tuollaisen käsittelyn n y t t e m m i n olevan joko omassa hallussani tai j o n k u n m u u n . K u n kirjoittajat kuitenkin kertovat »toistuvasti» saaneensa semmoisen kä- sityksen, saattaa jelitys olla siinä, että heillä on t a i p u m u s t a toistuviin h a r h a - näkyihin.

T ä m ä selitys saa vahvistusta seuraavan- laisista seikoista. Kirjoittajat mainitsevat artikkelissani todettavan (c), »että ek- sistentiaalirakenteeseen vaikuttaa kuusi m u u t a pintarakennetta, joiden sanotaan olevan siihen transformaatiosuh teessä».

E n ole tällaista sanonut; s. 77 olen toden- nut, että lähtökohtana »ovat osaksi [kurs.

tässä] sellaiset rakenteet, joiden voi katsoa [kurs. tässä] olevan eksistentiaalirakentee- seen transformaatiosuhteessa», j a luette- len kolme tämmöistä rakennetyyppiä, lisäksi kolme m u u t a . I k ä ä n kuin h a r h a - näkynsä vahvisteeksi kirjoittajat vielä väittävät, etten ole koko termiä »transfor- maatiosuhde» käyttänyt T G : n merkityk- sessä v a a n harrislaisen strukturalismin.

N e kolme tapausta, joissa katson transfor- maatiotulkinnan mahdolliseksi (en siis välttämättömäksi), ovat periaatteessa kuitenkin kaikki sitä tyyppiä, jonkalaisia j u u - ri TG-kieliopissa on käytetty esimerkkeinä transformaatioiden avulla kuvattavissa olevista lauserakenteiden vastaavuuksista.

(Yksi kyseeseen tuleva transformaatio, Chomskyn 1957 s. 42—43, 77—81 esit- t ä m ä klassinen passiivitransformaatio, on tosin toistakymmentä vuotta ollut vasta- tuulessa, j o t a myös mestari itse on lietso- nut. Silti sitäkin on eräänlaisen alkeis- pedagogisen havainnollisuutensa vuoksi jatkuvasti elätelty t ä m ä n kieliopin sovel- luksissa.) — K u u d e n t e n a vaikuttajana artikkelissani kirjoittajien m u k a a n (d)

»esitetään vastaava yksinkertainen lause, siis Siinä huomattiin sattuneen virhe — Siinä huomattiin virhe». E n ole kuitenkaan p u - h u n u t m i t ä ä n »vastaavasta yksinkertaises- ta lauseesta»; vaikuttajana on tekstini m u k a a n »semanttisesti läheinen mutta muo- doltaan yksinkertaisempi lausetyyppi [kurs.

(3)

tässä] : sellainen, jossa remaattisen subjektin sisältävää eksistentiaalista no- minaalimuotorakennetta — — vastaa hallitsevasta verbistä suoraan riippuva objekti».

Ovatko tällaiset h a r h a n ä y t t a h a t t o m i a vai tahallisia? Tahattomiksi ne mielellään uskoisi; kosmoksen vaeltajillehan voi sat- tua kaikenlaista, varsinkin jos lukevat lingvististä tekstiä h u o l e t t o m a m m i n kuin tekstilingvistin odottaisi lukevan. Eräs läpikäyvä ominaisuus noissa näyissä pa- nee kuitenkin epäilemään m u u t a . Kaikille niille on yhteistä, että jos ne pitäisivät paikkansa, ne kuvastaisivat erilaisia minulle sattuneita erehdyksiä, kosmisesta nä- kökulmasta jopa varsin vakavia. Jos esim.

visio a pitäisi paikkansa, näyttäisi siltä, että alkeellisella tavalla sekoitan tuoton j a generoinnin. Kuitenkin olen kautta kirjoitukseni välttänyt tuota ( m u u t e n kir- jallisuudessa yleistä j a varsin y m m ä r r e t - tävää) »sekaannusta». Siinä kohdassa, missä kirjoittajat ovat n ä h n e e t m i n u n pu- h u v a n »generoinnista», p u h u n nimen- o m a a n tuottamisesta, j a tätä sanaa (joskus myös sanaa muodostaa) käyttäessäni tarkoi- t a n aina joko tuottamista psykologisessa mielessä tai kielenkuvauksen kykyä a n t a a asianmukainen ilmaus tuolle tuotolle. Jos taas visio b olisi paikkansapitävä, käyt- täisin TG-kieliopin eduskuvana semmoista rakennelmaa, j o t a ei kukaan ole sen nimissä koskaan esittänytkään, j a kävisin sitten tuon rakennelman k i m p p u u n . » T ä - m ä menettely ei ole tieteellisesti pätevä», julistavat kirjoittajat. Harkittavaksi j ä ä , onko h e i d ä n visiopohjainen närkästyksen- sä tieteellisesti pätevämpi. Visiosta c seu- raisi, että olen käsittänyt transformaatio- suhteeksi m m . kuusi sellaista tapausta, joita ei TG-kieliopin m u k a a n voi sellai-

seksi käsittää, vaikka todellisuudessa olen esittänyt noiden kuuden sijasta kolme tapausta, joissa TG-kieliopin m u k a a n ni- m e n o m a a n voi katsoa (oma alkuperäinen sanamuotoni) vallitsevan transformaatio- suhde. J a visio d saa asiat n ä y t t ä m ä ä n siltä kuin jälleen olisin p u h u n u t pehmei- tä, kun pidän eksistentiaalirakenteen

m u o d o n vaikuttajana »vastaavaa yksinkertaista lausetta» (kirjoittajien vastaesi- merkkejä: ei voi sanoa * Pekalta tiedettiin laukku j a *Siellä luultiin virhe, vaikka voi- d a a n sanoa Pekalta tiedettiin kadonneen laukkuja. Siellä luultiin sattuneen virhe). K u n kumminkin p u h u n »semanttisesti lähei- sestä m u t t a m u o d o l t a a n yksinkertaisem- masta lausetyypistä», tarkoitan sitä mitä sanon: ylimalkaan sellaista lausetyyppiä, jossa objektina on referatiivirakenteen sijasta substantiivilauseke. Tietysti olisin

voinut valita esimerkkilauseeni toisin, m u t t a kuvittelin, ettei lukija r u p e a esi- merkistä ehdoin tahdoin etsimään m u u t a kuin sitä, minkä havainnollistamiseksi sen olin selväsanaisesti tarkoittanut.

Kirjoittajien selostelu tuo elävästi mie- leen sen, miten M a r t t i R a p o l a kerran

(1947 s. 323) luonnehti intomielisen ar- vostelijansa L a u r i Kettusen referointita- p a a : »Kirjoittipa toinen niin tai näin, niin Lauri K e t t u n e n h a l u a a lukea sen näin eikä niin.» Samalla (s. 324) R a p o l a sai aihetta viitata siihenkin, että h ä n e n ar- vostelijallaan paitsi sisältälukutaito myös

»sisäinen lukusilmä reistailee». S a m a n - tapaista reistailua osoittaa tämänkertais- tenkin kriitikkojen sisäinen lukusilmä. H e kertovat m i n u n (s. 64) viitanneen siihen, että »partisiippirakenteen j a vastaavan eHä-lauseen [objektin] erilaisessa sijan- merkitsemisessä [tyyppi Luulin sen talon jo myydyn] on kyseessä 'oikeastaan systee-

minvastainen m u o d o n loitontuminen vastaavasta emätapauksesta'», j a kysyvät retorisesti: » K u n systeemiä ei t u n n e t a , kuinka n ä i n voidaan sanoa?» Systeemiä t u n n e t a a n kyllä niin pitkälti, että tiede- tään akkusatiiviobjektin päätteettömyy- den tai päätteellisyyden n o u d a t t a v a n vas- t a a v a n f iniittilauseen k a n t a a k a i k i s s a muissa suomen referatiivirakenteissa paitsi aktiivipredikaatin hallitsemassa passii- visessa rakenteessa; vetoa f iniittilauseen k a n n a n mukaisuuteen on sitä paitsi näis- säkin tapauksissa, jos objekti on jälkiase- m a i n e n (ks. esitystäni 1975 s. 97, 114—

115). Jos h a l u t a a n , sana »systeemi» voi- d a a n korvata esim. sanalla »pyrkimys»;

(4)

riviä a i e m m i n olenkin s a n o n u t : »refera- tiivisen lauseenvastikkeen objekti yleensä pyrkii olemaan samassa sijassa kuin että- lauseen». Yhtäläiseen lukusilmän reistai- l u u n perustuu kirjoittajien opetus, kun he valistavat lukijaa sillä, ettei voi p u h u a

»'ei-generatiivisista ilmiöistä', koska vain k u v a u s voi olla generatiivinen, siis enumeroiva j a m ä ä r i t t ä v ä » . Eräässä suh- teessa t ä m ä reistailu kuitenkin on paljas- tavaa. Sanoin äsken epäileväni kirjoitta- j ien sisältälukuvirheiden t a h a t t o m u u t t a .

T ä m ä n k e r t a i n e n reistailu osoittaa perim- mäisen tahallisuutensa sillä, että suomen- kielisessä tekstissäni en ole »ei-generatii- veista ilmiöistä» ollenkaan p u h u n u t , sen sijaan kyllä (s. 67) »syntaksin ei-genera- tivistisista piirteistä», mitä hiustenhalkoja- k a a n tuskin voi käsittää väärin. »Ei- generatiiveja ilmiöitä» kirjoittajat eivät ole voineet löytää m u u t e n kuin m e n e - mällä vasiten m e r t a edemmäs kalaan, ts.

j a t k a m a l l a retkeään englanninkielisen tii- vistelmäni »Non-generative p h e n o m e n a in Finnish morphology a n d syntax» ot- sikkoon. (Sivumennen sanoen ilmaus ei sielläkään ole m i n u n tekoani; alkuperäi- sessä käsikirjoituksessani oli »Non-genera- tivist(ic) p h e n o m e n a » . )

N ä m ä huomiot riittänevät näytteeksi kirjoittajien siteeraus-ja referointitavasta.

Siirryn niihin h e i d ä n kirjoitelmansa osiin, joissa käsitellään puheeksi ottamiani nykysuomen syntaksin ilmiöitä.

Olin p o h t i n u t m m . predikatiivilause- tyyppejä Palkat on suurin menoerä j a Suurin menoerä on palkat j a esittänyt niiden yksik- kömuotoiselle predikaatille semmoista se- litystä, että yksikkö on jälkimmäisessä, sanajärjestykseltään »käänteisessä» lause- tyypissä samannäköisen yksikkösubjekti- sen lausetyypin vaikutusta j a edellisessä, sanajärjestykseltään »suorassa» lausetyy- pissä vuorostaan t ä m ä n käänteistyypin vaikutusta. Käsittelyni k u u l u u olevan

»impressionistinen j a epäselvä». Kirjoitta- j a t kysyvät, »kuinka voi tietää irrallisesta lauseesta, että sen verbinjälkeinen N P on subjekti», j a »voidaanko identiteettipredi-

katiivilauseessa yleensäkään p u h u a subjekti/predikatiivijaosta vai olisiko tyydyt- tävä p u h u m a a n vain lauseen teema/reema -rakenteesta». Jos he olisivat tutustuneet siihen, m i t ä äskettäin olen asiasta kirjoit- t a n u t (1975 s. 101), he olisivat tienneet k a n t a n i , j o n k a m u k a a n ratkaisu on teh- tävissä aivan perinnäiseen t a p a a n kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa toinen substantiivilauseke on nimeävä j a toinen luokittava: nimeävä on subjekti, luokittava predikatiivi. Lauseessa Palkat olivat ( ~ oli) suurin menoerä on palkat t ä m ä n k a n n a n m u - k a a n subjekti yhtä hyvin kuin lauseessa Palkka oli suurin menoerä tai Palkka oli suu- rimpia menoeriä, eikä suhde m u u t u , vaikka näiden lauseiden predikatiivi t e e m a n n e - t a a n (»tematisoidaan») j a subjekti ree- m a n n e t a a n : Suurin menoerä olivat ( ~ oli) palkat, Suurin menoerä oli palkka, Suurimpia menoeriä oli palkka. Muunkinlaisia selityk- siä asiasta on kyllä annettu, m u t t a kun t ä m m ö i n e n selitys luo kuvaukseen yhte- näisyyttä j a sen pohjalta voidaan y m m ä r - tää myös näennäisesti odotuksenvastaiset inkongruenssitapaukset, en katso olevan aihetta siitä luopua.

Kirjoittajat tiedustelevat edelleen, »miten vaikuttaa asiaan 'subjekti'-NP :n kol- lektiivisuus» j a »kirjoitetaanko kongruens- sisäännöt kullekin pintalauseelle erikseen». Edellisen kysymyksen t a k a n a on ehkä arvelu, että tuo subjektin »kollektii- visuus» sinään j o riittäisi selittämään pre- dikaatin yksikkömuodon lausetyypeissä Palkat oli suurin menoerä j a Suurin menoerä oli palkat. N ä i n ei kuitenkaan voi olla laita. Tämäntyyppisissä lauseissa subjekti kyllä n ä y t t ä ä aina olevan »kollektiivinen»

(sanoisin täsmällisemmin: j a o t o n koko- naisuus) , m u t t a jos pelkästään t ä m ä seik- ka ratkaisisi, odottaisi numeruskongruens- sia yleensä noudattavissa kielimuodoissa viljalti myös sellaisia lauseita kuin *Sukset on vajassa, *Sukset on parhaat talvikulkuväli- neet, *Parhaat talvikulkuvälineet on sukset

(eksistentiaalinen tyyppi Vajassa on sukset on tietysti erikoisasemassa). Kongruenssit- tomuus n ä y t t ä ä kuitenkin olevan tavan- omaista vain sellaisissa lauseissa, joissa

(5)

myös yksiköllinen substantiivinen predikatiivi ilmaisee j a o t o n t a kokonaisuutta.

— Jälkimmäiseen kysymykseen vastaisin, ettei kongruenssisääntöjä tarvitse kullekin pintalauseelle erikseen kirjoittaa; riit- t ä ä k u n ne kirjoitetaan kullekin pinta- lausetyypille, j a noiden tyyppien joukossa on vielä eräänlaisia perustapauksia j a nii- d e n mallia n o u d a t t a v i a sekundaareja tapauksia. Tuollaisena perustyyppinä voi p i t ä ä esim. normaalia yksikkösubjekti -f- predikaatti -tapausta: (la) Summa oli kovin pieni mutta riitti vuokran maksuun. T y y p p i Suurin menoerä oli palkat (2) ei ole sen tasalla jäsennykseltään m u t t a kyllä teema

— r e e m a -järjestykseltään j a osaksi ulkoiselta h a h m o l t a a n ; siksi se pyrkii muodolli- sesti m u k a u t u m a a n t ä h ä n tyyppiin. T y y p - pi Palkat oli suurin menoerä (3) ei muistuta perustyyppiä l a ulkoiselta h a h m o l t a a n , m u t t a k u n sen ainesosat ovat samat kuin tyypin 2 — vain teema j a reema vaihduk- sissa j a sitä m u k a a sanajärjestys toinen —, se vuorostaan pyrkii m u k a u t u m a a n tuo- h o n tyyppiin eikä v ä l t t ä m ä t t ä monikko- subjektiseen perustyyppiin (Ib) Rahat oli- vat vähissä.

E p ä i l e m ä t t ä kongruenssi j a kongruens- sittomuus lausetyypeissä l a , I b , 2 j a 3 voidaan kuvata niinkin, että tyyppejä kä- sitellään irrallaan. K u v a u s täyttää silloin ehkä notaation täsmällisyyden vaatimuk- set m u t t a ei e n e m p ä ä : se ei pyri o t t a m a a n varteen lausetyyppien muodollisia j a se- manttisia kosketuskohtia j a j ä t t ä ä siten niiden vaikutusyhteyden vaille ilmausta.

Kyseessä on ts. tyypillisesti selittämätön kuvaus. Selittävänä kuvauksena ei o m a ehdotuksenikaan ole aivan yksinkertainen. M u t t a ennen kuin sen tilalle ehkä löydetään vielä yksinkertaisempi, se puol- tanee paikkaansa vähintäänkin kilpai- lukykyisenä selittämättömän kuvauksen vaihtoehtona.

Toinen käsittelemäni kuvaus- j a selitys- ongelma, j o h o n kirjoittajat koettavat ottaa k a n t a a , koskee eksistentiaalisen referatiivirakenteen subjektin sijaa. Sisäinen lu- kusilmä reistaa heillä heti alkuun. Olin

h u o m a u t t a n u t , että kielioppien m u k a a n tuollainen subjekti on objektin sijoissa

(ikään kuin olisi hallitsevan verbin objekti), j a j a t k a n u t , ettei t ä m ä n ilmiön kuvaus »tuota suurta vaivaa liioin genera- tiivissa esityksessä: tietyssä j o h t e l u n vaiheessa sovellettava sääntö lukitsisi tuon

— — subjektin automaattisesti oikeaan sijaansa». Kirjoittajat sanovat m i n u n kohta t ä m ä n jatkoksi kiirehtäneen kritiikkiin, kun olin lisännyt, että »todelliset suhteet ovat kuitenkin m u t k i k k a a m m a t » — hei- d ä n m u k a a n s a ei »upotteisen rakenteen sijanmerkintä» TG-kieliopissa olekaan noin yksinkertaista v a a n »erinomaisen [!] visainen ongelma». Kovin ovat herk- kiä kritiikille. E n h ä n ollut lainkaan p u u t - t u n u t siihen, millaisen j o h t e l u n tietä tuo- h o n sijanvalintavaiheeseen p ä ä d y t ä ä n ge- neratiivissa kuvauksessa (uskon ilman m u u t a sen melko mutkikkaaksi), v a a n pelkästään siihen, että itse sijan m ä ä r ä y - tyminen, ts. v a a ' a n kallistuminen kielitajussa joko nominatiivin tai genetiivin näköisen sijan puolelle, ei ole niin yksinkertaista kuin t ä h ä n asti on luultu. Kieli- opeista j a käsikirjoista on saanut sen käsi- tyksen, että ainoa mahdollinen sija on toisaalta nominatiivin näköinen sija esim.

lauseessa Kerrottiin jäässä olevan railo (hal- litseva predikaatti passiivissa), toisaalta genetiivin näköinen sija esim. lauseessa Mies kertoi jäässä olevan railon (hallitseva predikaatti aktiivissa; esimerkit O s m o Ikolalta, 1968 s. 293). Vasta viime vuo- denvaihteessa olen h a v a i n n u t eräästä kir- joituksesta (Auli Hakulinen — Fred Karlsson 1975 s. 346) sellaisen k a n n a n , että varsinaisesti käypä jälkimmäisessä lausetyypissä on vain nominatiivin näköi- nen sija j a että genetiivin näköisen sijan grammaattisuus on suorastaan perin ky- seenalainen (osoitettu kahdella kysymys- merkillä) : siis Kalle uskoi pesässä olevan karhu m u t t a ei hevin ??Kalle uskoi pesässä olevan karhun. Vaihtoehdoton, yksinker- taistava käsitystapa on siten k o r v a u t u n u t toisella y h t ä simplistisellä.

T ä m ä n tyyppistä simplismiä tar- koitin puhuessani siitä yksinkertaistukses-

(6)

ta, j o k a tähänastisissa kuvauksissa on teh- ty. Mutkikkaankin johtelun loppuvaihees- sa se tietysti olisi kääntynyt helppoudeksi mille tahansa generatiiville kuvaukselle.

N e koetulokset, jotka kirjoituksessani esi- tin, osoittavat kuitenkin toista: sijan m ä ä - räytyminen on kuin onkin paljon epäva- kaisempaa. Iloiseksi yllätyksekseni h u o - m a a n arvostelijoideni nyt innokkaasti pyrkivän s a m a a n kelkkaan, kun he kohta kirjoitukseni n ä h t y ä ä n j o laukaisevat kuin v a n h a s t a a n t u t t u n a tosiona, että »yhdysrakenteen sijanmerkintään on vaikuttamassa useita periaatteita, joiden kes- kinäinen suhde on yksilöstä toiseen nyky- suomessa vaihteleva». Terve tuloa! Silti en t a h d o pysyä vauhdinpidossa oikein m u k a n a , kun he s a m a a n hengenvetoon vaativat, että m i n u n olisi heti ensimmäi- sessä asiaa koskeneessa kokeessa pitänyt o t t a a huomioon myös kaikki heidän im- pressionistiset aavistuksensa asiaan vaikut- tavista lisätekijöistä j a h e i d ä n intuitionsa siitä, miten tuollainen testi on tarkoituk- senmukaisinta laatia. Tarkastelen h e i d ä n ehdotustaan kohta kohdalta.

Kirjoittajat arvelevat ensin, että testini esimerkkilauseet olisivat »aitoja, korpuk- sesta löytyneitä». T ä t ä he eivät suinkaan tarkoita kiitokseksi v a a n ojennukseksi, sillä kirjoittajien mielestä »olisi ollut va- laisevampaa käyttää T G : n menettelyta- p a a j a luoda o m a n intuition varassa ko- konaisia sarjoja lauseita, joissa vaihtelisi- v a t eri p a r a m e t r i t » . H i e m a n i h m e t y t t ä ä h e i d ä n oletuksensa: luulevatko he tosiaan hallussani olleen sellainen korpus, josta olen löytänyt aitoina esim. kaikki seuraa- vat neljä lausetta: Olen luullut jokaisessa seurakunnassa olevan kappalainenlkappalaisen, Jokaisessa seurakunnassa luultiin olevan kap- palainen/kappalaisen, Minä ainakin luulin sen

miehen olevan kappalainen/kappalaisen, Joissa- kin kylissä luultiin sen miehen olevan kappa- lainenlkappalaisen? Varsinainen h ä m m ä s - tyksen aihe s a a d a a n kuitenkin siitä, mitä he n ä i d e n olettamiensa korpuslauseiden tilalle tarjoavat: olisi ollut käytettävä parametreittain vaihtelevia lausesarjoja. Ei- vätkö he ole h u o m a n n e e t sen vertaa,

että n ä m ä neljä lausetta osoittavat j u u r i h e i d ä n kaipaamaansa parametreittaista m u u n t e l u a , vieläpä (kun m u u t koelauseet o t e t a a n huomioon) varsin systemaattista?

Paljastettakoon nyt seuraava salaisuus.

Kirjoituksessani mainituista 24 esimerkki- lauseesta vain kaksi on todellisista teks- teistä löytyneitä (niitäkin olen koetta varten h i e m a n m u u n t a n u t ) ; loput 22 ovat tätä koetta varten sepitettyjä, j a lauseet on sommiteltu niin, että eksistentiaalista referatiivirakennetta hallitsee seitsemässä lauseessa aktiivimuotoinen predikaatti, näiden seitsemässä vastinlauseessa taas passiivimuotoinen predikaatti; neljällä aktiivipredikaatin j a neljällä passiivipre- dikaatin hallitsemalla lauseella on lisäksi sellaiset vastinlauseet, joissa referatiivi- rakenne ei ole eksistentiaalinen v a a n pre- dikatiivinen (eksistentiaalirakenteen subjektin sijalla samanmuotoinen substantiivinen predikatiivi). Yhdessä asiassa kirjoittajat kyllä t a h t o m a t t a a n ovat osuneet

oikeaan. E n ole tällaisia sarjoja luodessani j a parametreittain varioidessani käyttänyt erityistä » T G : n menettelytapaa» v a a n sellaista menettelyä, j o k a T G : s t ä riippu- m a t t a ja ennen sen syntymää on kehitelty Suomessa morfologian vaihteluilmiöiden tutkimiseksi j o vuonna 1956 (ks. esitystäni

1957 s. 268—284).

K u n kirjoittajat näkevät koeaineistoni noin diffuusina v a r i o i m a t t o m a n a massa- na, vieläpä korpushenkisyyden katalana ilmentymänä, niin k a n n a t t a a tutkia, m i t ä parametreja he olisivat tarjonneet sijaan.

1) » L o p p u - N P : n monimutkaisuus.»

Kirjoittajat eivät valaise » m o n i m u t k a i - suuden» käsitettään, j a siksi j ä ä hiukan epäselväksi, mitä he tarkoittavat. Puoles- tani pidin tärkeänä aloittaa mahdollisim- m a n yksinkertaisilla substantiivilausek- keilla. Yksinkertaisten rakenteiden j a lauseiden avulla saadaan yleensäkin selville häiriintymättömän järjestelmän y d i n ; mutkikkaiden rakenteiden a i h e u t t a m a t häiriöt ovat sekundaaria lisää, joka m a i - niosti j o u t a a o d o t t a m a a n m y ö h e m p ä ä tutkimusta. J o s kaikille lauseille olisi esi- tetty esim. kaksi asteittain mutkistuvaa

(7)

paria, olisi koelauseiden m ä ä r ä kohonnut (kun niitä kokeessa oli kaikkiaan 28) 3 X 28 :aan eli 84 :ään.

2) » O n k o upotettu rakenne kokonaan samassa paikassa vai onko jokin sen konstituenteista siirretty yhdysrakenteen alkuun (ja jos on niin m i k ä ) ; missä suh- teessa sijanmerkintä on ao. N P : n topi- kaalistamiseen (vrt. * Kappalainen olen kuul- lut jokaisessa seurakunnassa olevan; ^Kappa- lainen luultiin jokaisessa seurakunnassa ole- van).» K i e l t ä m ä t t ä kiintoisia kysymyksiä.

Tavoitteenani oli kuitenkin remaattisten suhteiden selvittely; jälkiasemaisen subjektin j a predikatiivin topikaalistus (sa- moin m u u n muodostimen siirto hallitse- v a n lauseen alkuun) merkitsee t ä m m ö i - sissä lauseissa jälleen poikkeamaa proto- tyyppisistä, tuntomerkittömistä tapauk- sista j a vaatisi siksi o m a n selvittelynsä.

Kirjoittajien tiedossa kai on, että ensi as- kelia siihen s u u n t a a n on j o otettukin (Maija Lehikoinen 1973 s. 190—194;

o m a esitykseni 1975 s. 115—116). Jos olisin varioinut kutakin lausetta vaikka niin, että olisin siirtänyt kahdesta m u o - dostimesta k u m m a n k i n vuorollaan lauseen alkuun, olisi koelauseiden m ä ä r ä noussut 3 x 8 4 : ä ä n eli 252:een.

3) » K u i n k a etäällä ao. N P on hallitsevasta verbistä.» H i u k a n kummallinen ehdotus; etäisyydellä sinänsä ei voine odottaa olevan m u u t a vaikutusta kuin että hyvin loitolle joutuessaan N P ehkä alkaa sijaltaan yhä e n e m m ä n horjua.

O t a k s u t a a n nyt kuitenkin, että olisin m u u n n e l l u t esimerkkejä käyttämällä kussakin kolmea eri etäisyyttä. Koelauseita olisi silloin tullut yht. 3 x 2 5 2 eli 756.

4) »Millainen verbi eksistentiaalilau- seessa on (olla/jäädä vs. ilmestyä).» H ä m - mästyttävä kysymys. Esiintyihän koelau- seissani olla kahdeksan kertaa j a jäädä kahdesti; ilmestyä p u u t t u u , m u t t a m u k a n a on kaksi sen tasalla olevaa v e r b i ä : tulla j a syttyä (kumpikin kahteen k e r t a a n ) . J o s joukkoon nyt kuitenkin olisi lisätty yksi

ilmestyä-tapaus variaatioineen, koelauseet olisivat karttuneet 33x 2 : l l a eli 54:llä j a niitä olisi saatu kaikkiaan 810.

5) » O n k o kyseessä eksistentiaalinen vai possessiivinen rakenne.» Jälleen merkilli- n e n h u o m a u t u s , o n h a n kahdentoista p u h - taasti eksistentiaalisen tapauksen vasta- p a i n o n a testissäni kaksi possessiivista. E h - kä pari possessiivista lisätapausta ei olisi ollut pahitteeksi. Koelauseita olisi silloin saatu lisää 33x 22 = 108, j a yhteensä niitä olisi ollut nyt 918.

6) »Missä m ä ä r i n on kysymys pyrki- myksestä merkitä kaikki partisiippirakenteen nominatiivimuotoiset N P : t genetii- viksi, j o t t a ne erottuisivat hallitsevan rakenteen vastaavista nominilausekkeista.»

O n g e l m a t u n t u u h i u k a n haennaiselta;

haluttaessa sitä voitaisiin kai valaista seu- r a a v a n tapaisilla m u u n n e l m i l l a : Olen luul- lut jokaisessa seurakunnassa olevan kappalai- nen/kappalaisen (ei tarvetta erottaa eksis- tentiaalirakenteen subjektia hallitsevan lauseen subjektista?) — Kirjoittaja on luul- lut j . s. o. k.jk. (teoreettinen tarve eron- tekoon?). M u u n t e l u a voisi lisätä käyttä- mällä hallitsevassa lauseessa yksikkö- j a monikkosubjektia, pronominisubjektia, erilaisia subjektittomia rakenteita. O t a k - sutaan, että kustakin peruslauseesta olisi vain kolme m u u n n o s t a . Esimerkkilausei- den m ä ä r ä nousisi nyt 3 x 9 1 8 : a a n eli 2 754:ään.

7) »Edelleen Itkoselta p u u t t u v a t m o - nikkotapaukset.» Olettaisi tarkoitettavan semmoisia tapauksia kuin Hän kertoi pöy- dälle jääneen saksetIsaksien; tämäntyyppiset j ä t i n testistäni pois, koska kokeilemattakin

saattoi uskoa, että nominatiivi dominoi (tarvittaessahan asian voi kokeitse tarkis- taa) . M u t t a monikkotapauksillaan kirjoittajat näkyvätkin tarkoittavan substantiivi- lausekkeen muodonvaihtelua sellaisessa h e i d ä n konstruoimassaan lauseessa kuin Miehet luulivat kissat/kissojen jo hukutetun.

Kyseessä olisi siis passiivisen transitiivirakenteen t e m a a t t i n e n monikollinen objekti, vaikka tutkimukseni l ä h t ö k o h t a n a

oli aktiivisen eksistentiaalirakenteen Te- m a a t t i n e n yksiköllinen subjekti. Aivan kaikkea ei yhteen testiin sentään voi m a h - d u t t a a r ä j ä y t t ä m ä t t ä sen puitteita. Sel- vyyden vuoksi on ehkä syytä m u i s t u t t a a ,

84

(8)

että passiivisen transitiivirakenteen r e- m a a t t i s e n objektin sijanvalinnalla on kyllä ilmeinen yhteys eksistentiaalirakenteen Temaattisen subjektin sijanvalin- t a a n . Neljä tätä valaisevaa lausetta tes- tiini sisältyikin; estääkseni alkuaan esitel- mäksi tarkoitettua selontekoani paisumas- ta liikaa j ä t i n ne siinä kuitenkin käsittele- m ä t t ä (asiasta t a r k e m m i n esityksessäni 1975 s. 97, 114—115). Sen sijaan n u o temaattiset tapaukset ovat oma käsiteltä- vänsä. O l e n omistanut niille hiukan h u o - miota toisessa kohtaa kirjoitustani (s. 63) j a lähtenyt silloin siitä, että normaalisti tämäntapaisissa lauseissa käytetään m o n . nominatiivin näköistä sijaa. ( H ä m m ä s - tyksekseni huomasin kirjoitukseni j o val- mistuttua, että Auli Hakulinen j a Fred Karlsson [1975 s. 346] ovat päinvastoin pitäneet kerrassaan kielenvastaisena lau- setta Kalle uskoo karhut kaadetun, sen sijaan epäillen mahdollisena lausetta Kalle uskoo karhujen kaadetun'. Myös tämänkertaisista kirjoittajista toinen näkyy p a n e v a n genetiivin etusijaan tuossa kissojenhukutuslau- seessa: OH Miehet luulivat kissojen jo huku- tetun; vrt. AH kissat jo hukutetun. K a i - keti t ä m ä k i n asia on testein tutkittavissa, j a jos tulokset a n t a v a t aihetta, olen val- mis t a r k i s t a m a a n kantaani.)

J o s testiin nyt kirjoittajien mieliksi olisi sijoitettu vielä h e i d ä n kissojenhukutuslau- seensa j a lisäksi h e i d ä n mainitsemansa (minun tekstistäni saatu) lause Luulin ne talot/niiden talojen jo myydyn kaikkine va- riaatioineen, olisi kokeiltavaksi saatu 31x 2a eli 324 lausetta lisää. Testiin olisi siten kertynyt j o 3 078 lausetta. Kirjoit- tajat kuitenkin myöntänevät, että se t ä m - möisenä olisi vielä j ä ä n y t muotopuoleksi;

kun kerran temaattisissa tapauksissa hy- pättiin suoraan monikkoon, olisi tasapai- n o n vuoksi kai p i t ä n y t o t t a a m u k a a n kaik- kien Temaattistenkin yksikkötapausten monikolliset vastineet eli vielä lisää 2 754 lausetta. Kirjoittajien suopeat suositukset olisivat j o h t a n e e t siis 5 832 lauseen laa- juiseen testiin 28-lauseisen sijasta. M ä ä - r ä ä olisi ehkä voitu supistaa j ä t t ä m ä l l ä osa variaatioista pois ainakin osasta lau-

seita. Ratkaistavaksi j ä ä , miten supistuk- set olisi pitänyt t e h d ä , kun tarpeeksi isoa koehenkilöjoukkoa (toistasataa henkeä) on vaikea hankkia keskittymään pelkästä harrastuksesta j o pariinkymmeneen lau- seeseen, saati esim. sataan tai pariinsa- taan.

T ä m ä n t y y p p i s e n testin laadinnassa j a toteutuksessa on m u u t e n lukuisia pulmia, j o i t a äkkinäinen ei tule aavistaneeksikaan.

Instruktiovaikeuksien vuoksi j o u d u t a a n karsimaan j o p a sellaisia tapauksia, joista mielellään toivoisi saatavan kokeellista tietoa; esim. lausetyyppi Huomasin hänellä olevan salkku/salkun ei hevin sovi koelau- seeksi j u u r i sen ominaisuutensa vuoksi, joka saattaa huomattavasti vaikuttaa toi-

sintojen yleisyyssuhteisiin (rakennehomo- nymian mahdollisuus). M m . tällaista kar- sintaa j a paljon m u u t a sovittelua oli teh- tävä, ennen kuin testi m u o t o u t u i lopulli- seen asuunsa. J ä l k e e n päin on helppo olla viisaampi; jos nyt saisin sommitella testin uudestaan, lisäisin siihen v a r m u u d e n vuoksi ehkä y h d e n omistusrakenteen j a y h d e n lokaalisen fa//a-rakenteen, kenties j o t a i n m u u t a k i n . Sen tasoisesta touhuk- kaasta auliudesta, j o t a kirjoittajat osoittavat, ei minulle kuitenkaan olisi suurta hyötyä. Jos tupaantulija h a l u a a a u t t a a leipomisessa, h ä n e n on tiedettävä, j a u - hotko tärkeämpiä ovat vai k u m i n a vai ehkä turkinpippuri — j a ennen kaikkea:

paljonko hiivaa taikina sietää, ettei riehu yli tiinun laitojen.

Niin mielellään kuin kirjoittajat tun- nustavatkin tämänkertaiseen sijanvalin- t a a n olevan vaikuttamassa »useita periaatteita», j ä ä epäselväksi, minkä periaatteiden he puolestaan oikein katsovat vai- k u t t a v a n . O m a a selityskoettani, joka p e - rustuu pintarakenteiden vaikutusyhteyk- siin, he kiertävät kuin kissa k u u m a a p u u - r o a : polttaa, jäähtyisi vasta kun »edellä luetellut säännön soveltamiseen liittyvät puhtaasti kieliopilliset ilmiöt» on selvi- tetty. Äsken olen j o koettanut valaista, minkä verran tekijäin tarjoamasta, enim- mäkseen varsin perifeerisestä selvityksestä

(9)

olisi voinut lähteä a p u a . Mikä on siis vialla, kun he toisaalta eivät voi hyväksyä m i n u n selitystäni eivätkä toisaalta h a l u a paljastaa omasta tiedostaan edes sitä, m i n k ä tyyppisten periaatteiden he katsovat sijanvalintaan voivan vaikuttaa — periaatteessa?

K o e t a n etsiä vastausta siitä, mitä kaikkea TG-kielioppi pystyy k u v a a m a a n . Niin kuin kirjoittajatkin h u o m a u t t a v a t , kyseessä on nykyään varsin haarakas ra- kennelma. Sitä m u k a a kuin sen p u u t t e e t ovat paljastuneet, sitä on yritetty myös vahvistaa erilaisin lisäkkein. Ajatellaan vaikka kielen erilaisten j a t k u m o - o m i n a i - suuksien huomioonottoa. Vielä 1970- luvun alussa jotkut tutkijat halusivat TG-kieliopin henkeen kiistää niiden ole- massaolon; t ä m ä n tulin kokemaan, kun esityksessäni 1970 olin t ä h d e n t ä n y t eräitä kielen synkroniassa j a diakroniassa esiin- tyviä j a t k u m o i t a . (Vrt. Wiik 1971 j a o m a a vastaustani 1971.) Noihin aikoihin j a yhä selvemmin sen jälkeen on j a t k u m o i d e n tunnustamista kuitenkin alettu vaatia eri tahoilta: Q u i r k j a Svartvik (jo 1966) ovat tuoneet areenalle hyväksyttävyys — vie- rottuus -jatkumonsa, Labov (1969), Ce- dergren j a Sankoff (1974) muuttujasään- tönsä, Elliott, L e g u m j a T h o m p s o n (1969) implikationaalisen asteikkonsa, Lakoff (1973) »fuzzy g r a m m a r i n s a » , Ross (1973) Hukumonsa. Nyt on kuitenkin h u o m a t t a - va, etteivät n ä m ä lisävarustukset ole olleet m i t ä ä n orgaanisia TG-teorian versoja, pikemmin ne ovat olleet pakonomaisia ymppäyksiä, joita likikään kaikki teoree- tikot eivät t a h d o T G - t e o r i a n osaksi edes tunnustaa. Samalla lailla irrallista lisäystä ovat usein merkinneet vähäsäännöt eli

»minor rules»; vaikka niillä on säännön m u o t o , niiden käyttö merkitsee toisinaan vain sitä, että TG-kieliopin alkuperäisessä ideologiassa kavahdettu taksonominen luettelointi on j o u d u t t u n a a m i o i m a a n teorian osaksi. Kielitieteellinen kuvaus, saati selittäminen ei tietysti edisty hiuk- k a a k a a n , jos esim. verbin sopivuus t e m p o - raalirakenteeseen merkitään t ä m ä n verbin piirrematriisiin j a temporaaliraken-

teen ekspansio nyt k u v a t a a n sillä, että kyseinen piirre i l m a a n t u u + -merkkisenä yhä u s e a m m a n verbin piirteistöön. H o c - kettiin (1968) yhtyen Fillmore (1972 s.

13—14) on h u o m a u t t a n u t siitä, kuinka tyhjänpäiväiseksi t ä m m ö i n e n säännöillä manipulointi voi p a h i m m i l l a a n käydä.

Esimerkki koskee tosin sananmuodostus- periaatteen produktiivistumista j a leviä- mistä y h ä uusiin sanoihin m u t t a sopii yhtä hyvin nyt käsillä olevaan t a p a u k - seen; siteeraan Fillmorea: »Tässä on sellainen tapaus, josta Hockettin tavoin tosiaan voi sanoa, että j o k u tekaisi sanan, se sai tuulta siipiinsä, m u u t tajusivat m u o - dostuskaavan j a loivat uusia sanoja saman k a a v a n m u k a a n . J o s t ä m ä historia re- konstruoidaan jonoksi generatiivien sään- töjen järjestelmässä t a p a h t u n e i t a m u u t o k - sia, ei se vetoa tavalliseen kielentutkimuk- sen harjoittajaan e n e m p ä ä kuin uskolli- suus rituaalikaavalle.»

Sellainen tyhjyyden t u n n e , j o k a kielen- tutkimuksen rivimiehelle aina silloin täl- löin j ä ä generatiivin sääntörituaalin nou- dattamisesta, on tietysti semmoisenaan oireellinen merkki rituaalin o n t t o u d e s t a : on löydetty vain notaatio, ei kuvausta sy- vemmässä mielessä, ei selitystä. Varsinai- sesti hälyttäväksi tilanne kuitenkin käy, kun tyhjän notaation vastapainoksi t u n - t u u tarjoutuvan j o t a i n sellaista, mikä ei ole e n ä ä ymppäyksinkään TG-kieliopin m a h t a v a a n runkoon sovitettavissa. Tässä rungossa on näet ydin, j o h o n ei kirjoittajien päinvastaisista vakuutteluista huoli- m a t t a voida inkorporoida mitä t a h a n s a

— tai jos voidaan, sitten se ei e n ä ä ole TG-kieliopin runko. Vaikka asia on tuttu j a kirjoituksessanikin selvästi m a i n i t t u , kerrattakoon se tässä: TG-kielioppi j o h t a a kunkin syntaktisen pintarakenteen j a ä ä n - teellisen p i n t a r a k e n t e e n erityisten sään- töjen (transformaatiosääntöjen, »fono- logisten sääntöjen») nojalla »syvemmäl- t ä » : »syvärakenteesta», »etärakenteesta»,

»pohjaedustumasta», miksi sitä kulloinkin sanotaankin. M i t ä kaikkea pohjalla on valmiina j a mikä j ä ä siitä säännöin kehi- teltäväksi, siitä on erimielisyyttä. Erimie-

(10)

lisyyttä on siitäkin, missä m ä ä r i n j o h t e l u n kunkinhetkisessä vaiheessa s a a d a a n kur- kistaa »taakse p ä i n » , j o h t e l u n aiempiin vaiheisiin, t a i »eteen päin», sen poten- tiaalisiin myöhempiin tuotoksiin. M u t t a yhdestä asiasta on hiljainen yksimielisyys:

sivulle p ä i n , toiselta pohjalta lähteneen j o h t e l u n tuotoksiin, ei j o h t e l u n kestäessä

saa vilkuilla. T e i n ts. TG-kieliopin kan- nalta luvattomia, k u n saadakseni selite- tyksi m u u t e n selittämättä j ä ä v i ä suomen morfologian j a syntaksin ilmiöitä loin tuollaisia syrjäsilmäyksiä toisesta lähtö- kohdasta johtuneisiin pintarakenteisiin.

T ä s s ä n ä y t t ä ä olevan kirjoittajien huolen aihe. Pelkän notaatiotekniikan p e - rimmäisen r i i t t ä m ä t t ö m y y d e n syntaktisten vaikutusyhteyksien osoittamiseen h e ilmeisesti vaistoavat; m i t ä p ä m u u t a osoit- taisi h e i d ä n kärsimätön huokauksensa:

»— — mikäli n e [pintarakenteiden vai- kutussuhteet] ylipäänsä osoittautuvat ole- v a n m u u t a kuin sitä, että sama sääntö soveltuu eri lausetyyppeihin osittain sa- moilla ehdoin.» M u t t a k u n sijalle esite- t ä ä n kokeeksikaan j o t a i n u u t t a , h e rupea- vat kursailemaan. Tarjottu on liian epä- eksplisiittiä, liian väljää, liian viitteellistä;

siihen ei voi o t t a a edes k a n t a a .

Kursailunsa he olisivat voineet sanoit- t a a toisinkin j a s u o r e m m i n : on poikettu h e i d ä n e d u s t a m a s t a a n p a r a d i g m a s t a j a siitä termi- j a notaatioaparaatista, j o k a tuon p a r a d i g m a n sisällä loihtii eksplisiit- tiyden t u n n u n . Se selitysyritys, j o n k a olen esittänyt, ei n ä e t todellakaan ole h e i d ä n edustamansa »paradigmaattisen tieteen- tekemisen arkipäivää». Tällaiset p a r a d i g -

m a a n sopimattomat kilpailevat selitykset n ä y t t ä v ä t kuitenkin olevan v ä l t t ä m ä t t ö - miä, jottei tutkimus juuttuisi paikalleen.

Selvyyden vuoksi totean, etten kuulu niihin, j o t k a uskovat kielitieteen kehittyneen j a jatkuvasti kehittyvän K u h n i n (1962) p a r a d i g m a o p i n mukaisella säntillisellä tavalla — niin, että o n vallitseva p a r a d i g - m a , j o n k a pikku heikkoudet lopulta käy- vät y h ä kriittisemmiksi, kunnes se lopulta sortuu niihin j a k o r v a u t u u entistä selittä- v ä m m ä l l ä paradigmalla. Pikemmin m i - nusta n ä y t t ä ä , että kielitieteessä k a u t t a aikojen on ollut lukuisia toistensa lomassa viihtyviä paradigmoja, j o i d e n selittävyy- dessä on suuriakin vajauksia — eivätkä n e silti drastisesti luhistu v a a n pysyvät pystyssä j a saavat toisiltaan j a t k u v a a täy- dennystä niihin osiinsa, j o t k a kussakin p a - radigmassa ovat selitysvoimattomimpia.

E i m i k ä ä n viittaa siihen, että TG-kielioppi olisi m u u t t a n u t tilannetta. Varsinkin syntaksin j a semantiikan alalla se o n kyllä vienyt tutkimusta poikkeuksellisessa m ä ä - rin eteen päin, j a samalla se on saa- n u t tutkijain keskuudessa poikkeuksellisen suuren suosion, m u t t a sen rinnalle j a sijalle tarvitaan kyllä y h ä kipeämmin myös m u i t a käsitystapoja. J a aivan eri- tyisesti tarvitaan sellaisia näkemyksiä, joiden avulla voidaan laajemmin kuin T G - kielioppiin nojautumalla selittää syntaktista muutostakin j a muutokseen olennai- sena osana kuuluvaa syntaktista vaihtelu- tilannetta. Lyhyesti: tarvitaan löytöret- kiä, j o t k a vievät tutkimusta väljemmille vesille, pois paradigmaattisen tieteenteon arkiharmaudesta.

K I R J A L L I S U U T T A

CEDERGREN, HENRIETTA — SANKOFF, DAVID 1974: Variable rules: performance as a statistical reflection of competence. — Language 50.

CHOMSKY, NOAM 1957: Syntactic structures. J a n u a linguarum 4. Mouton, 's-Gravenhage.

ELLIOT, D A L E — LEGUM, STANLEY — THOMPSON, SANDRA A. 1969: Syntactic variation

as linguistic data. — Papers from the 5th Regional Meeting, Chicago Linguistic Society.

FILLMORE, CHARLES J . 1972: O n generativity. — Goals of linguistic theory, ed. by Stanley Peters (Prentice-Hall, Englewood Cliffs 1972).

H A K U L I N E N , A U L I — KARLSSON, FRED 1975: Suomen akkusatiivi: funktionaalinen näkö- kulma. Vir. 79.

(11)

HOCKETT, CHARLES F. 1968: The state of art. J a n u a linguarum: series minor 73. Mouton, The Hague.

IKOLA, OSMO 1968: Suomen kielioppi j a oikeakielisyysopas. — Suomen kielen käsikirja, toim. Osmo Ikola (Weilin & Göös, Tapiola).

ITKONEN, TERHO 1957: Mellakoihin vai mellakkoihin? Yleiskielemme eräiden taivutus- horjuvuuksien taustaa. — Vir. 61.

1970: Ovatko äänteenmuutokset vähittäisiä vai harppauksellisia? — Vir. 74.

1971: Lisää äänteenmuutoksista j a generativismista. — Vir. 75.

1975: Näillä näkymin: kirjoituksia nykysuomesta j a sen huollosta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 316. SKS, Helsinki.

K U H N , THOMAS S. 1962: The structure of Scientific revolutions. The University of Chicago Press, Chicago.

LABOV, WILLIAM 1969: Contraction, deletion, and inherent variability of the English copula. — Language 45.

LAKOFF, GEORGE 1973: Fuzzy grammar and the performance/competence game. — Papers from the 9th Regional Meeting, Chicago Linguistic Society.

LEHIKOINEN, MAIJA 1973: Partisiippirakenteen totaalisen predikatiivin muodosta. — Vir. 77.

Q U I R K , RANDOLPH — SVARTVIK, J A N 1966: Investigating linguistic acceptability. J a n u a linguarum, series minor 51. Mouton, T h e Hague.

RAPOLA, MARTTI 1947: Virittäjän päätoimittajalle, toht. Lauri Hakuliselle. — Vir. 51.

Ross, J O H N ROBERT 1973: Nouniness. — Three dimensions of linguistic theory, ed. by Osamu Fujimura. T E C Company, Tokyo.

W I I K , KALEVI 1971: Äänteenmuutoksista ja generativismista. — Vir. 75.

Osoite:

Helsingin yliopisto Suomen kielen laitos Fabianinkatu 33 00170 Helsinki 17