Ihana kamala esiintyminen – Persoonallisuuden yhteys musiikilliseen esiintymisjännitykseen ja -halukkuuteen

(1)

Tiina Toivonen

IHANA KAMALA ESIINTYMINEN

Persoonallisuuden yhteys musiikilliseen esiintymisjännitykseen ja -halukkuuteen

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu Luokanopettajakoulutus

Pro gradu -tutkielma Maaliskuu 2020

(2)

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta

Filosofinen tiedekunta

Osasto

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu

Tekijä

Tiina Toivonen Työn nimi

Ihana kamala esiintyminen – Persoonallisuuden yhteys musiikilliseen esiintymisjännitykseen ja -halukkuuteen Pääaine

Työn laji Päivämäärä

Sivumäärä

Kasvatustiede Pro gradu -tutkielma X

16.3.2020 80 + 2 liitettä Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yksilön persoonallisuus on yhteydessä hänen koke- maansa musiikilliseen esiintymisjännitykseen ja -halukkuuteen. Aiemmat kvantitatiiviset tutkimukset esiintymisjännityksestä ja persoonallisuudesta osoittavat, että persoonallisuus vaikuttaa esiintymisjän- nityksen kokemiseen, jonka vuoksi kyseistä ilmiötä on tarpeellista tutkia myös laadullisin keinoin, jolloin ilmiötä pystytään ymmärtämään syvällisemmin. Teoreettinen viitekehys muodostuu esiinty- misjännityksen, esiintymishalukkuuden ja vireyden käsitteistä sekä persoonallisuusteorioista. Tutkiel- man lopussa pohditaan esiintymisjännitystä ja -halukkuutta oppilaan sekä opettajan näkökulmasta.

Tutkielman kohderyhmä koostuu Itä-Suomen yliopiston musiikkikasvatuksen sivuaineopiskelijoista.

Aineistonkeruumenetelmänä toimii lomakekysely, joka koostuu 16Personalities -persoonallisuustes- tistä sekä esiintymisjännitystä ja -halukkuutta koskevasta kirjoitelmasta. 16Personalities-testi perustuu Myers-Briggs tyyppi-indikaattoriin sekä The Big Five -persoonallisuusteoriaan. Aineisto on kerätty vuoden 2018 aikana, jonka jälkeen muutama opiskelija on lisäksi osallistunut esiintymisjännitystä ja - halukkuutta käsittelevään yksilöhaastatteluun keväällä 2019.

Tutkielman tuloksista käy ilmi, että persoonallisuudenpiirteistä introversio, sekä intuitiivisuus ja tun- teellisuus ennustavat yksilön taipumusta kokea esiintymisjännitystä. Tästä huolimatta intuitiiviset ja tunteelliset persoonallisuustyypit haluavat kuitenkin esiintyä muita persoonallisuustyyppejä enemmän.

Tästä tuloksesta voikin päätellä, ettei esiintymisjännityksen määrä ole yhteydessä yksilön halukkuuteen esiintyä. Persoonallisuudenpiirteiltään taas ekstrovertillä ja ajattelevalla yksilöllä esiintymisjän- nitystä saattaa esiintyä vähemmän, johtuen heidän ominaisuudestaan viihtyä ihmisjoukoissa sekä ajat- telunsa rationaalisuudesta. Yksilön ollessa tosiasiallinen ja järjestelmällinen, uudet esiintymistilanteet tuntuvat erityisen jännittäviltä, sillä tällöin he eivät pysty suunnittelemaan esiintymistilannetta etukä- teen.

Avainsanat

Esiintymisjännitys, esiintymishalukkuus, vireytyminen, persoonallisuus, persoonallisuustyyppi, temperamentti

(3)

ABSTRACT

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty

Philosophical Faculty

Department

School of Applied Educational Science and Teacher education Author

Tiina Toivonen Title

Wonderful dreadful performance – The relationship of personality to musical performance anxiety and willingness to perform

Main subject

Level Date

Number of pages

Educational science

Pro gradu -tutkielma X

16.3.2020 80 + 2 appendices Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Abstract

The purpose of this study is to examine how an individual’s personality is related to his or hers expe- riences of the musical performance anxiety and willingness to perform. Previous quantitative studies of performance anxiety and personality shows that personality influences performance anxiety expe- riences, which makes it necessary to examine this phenomenon also by qualitative means, which will allow a profound understanding of the phenomenon. The theoretical framework consists of the concepts of performance anxiety, willingness to perform and body alertness, and personality theories. At the end of the study, the performance anxiety and willingness to perform is discussed from the per- spective of students and teachers.

The target group of the study consist of music education minor students at the University of Eastern Finland. The data collection method is a questionnaire consisting of a 16Personalities test and an essay on performance anxiety and willingness to perform. The 16Personalities test is based on the Myers- Briggs Type Indicator and The Big Five -personality theory. The data was collected during 2018, after which a few students has also participated in an individual interview, which was based on concepts of performance anxiety and willingness to perform in spring 2019.

The results of the study show that introversion, as well as intuitiveness and emotionalism in personality traits predict an individual’s tendency to experience performance anxiety. Nevertheless, intuitive and feeling personality types want to perform more than other personality types. From this result, it can be concluded that the amount of performance anxiety is not related to the individual’s willingness to perform. Personality traits of extraverted and thinking individual may appear less performance anxiety because of their ability to be comfortable in a crowd and their ability to think rationally. When an individual is sensing and judging, new performance situation appears to be especially distressing because then they are unable to plan the performance situation in advance.

Keywords

Performance anxiety, willingness to perform, body alertness, personality, personality type, tempera- ment

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 1

2 ESIINTYMISJÄNNITYS ... 3

2.1 Esiintymisjännitysteoriat ……… 5

2.2 Esiintymisjännitykseen vaikuttavia tekijöitä ……… 7

2.2.1 Esiintymishalukkuus ... 8

2.2.2 Vireytyminen ... 9

2.2.3 Temperamentti ... 10

3 PERSOONALLISUUS ... 12

3.1 Persoonallisuuden tasot ………. 13

3.2 Persoonallisuustutkimuksen lähestymistapoja ………... 14

3.3 Esiintymisjännityksen ja persoonallisuuden välinen yhteys ……… 15

3.4 Myers-Briggs tyyppi-indikaattori ……… 18

3.4.1 Persoonallisuuden ulottuvuuksien preferenssit ... 19

3.4.2 The Big Five -teoria ... 22

3.4.3 Myers-Briggs tyyppi-indikaattori ja The Big Five -yhdistelmäteoria ... 23

3.4.4 Myers-Briggs tyyppi-indikaattori persoonallisuustyypit ... 24

4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSONGELMAT ... 30

5 MENETELMÄT JA AINEISTO ... 32

6 TULOKSET ... 35

6.1 Analyytikot ………. 37

6.2 Diplomaatit ………. 40

6.3 Vartijat …………… 49

6.4 Preferenssien yhteys esiintymisjännitykseen ja -halukkuuteen ……….. 55

(5)

7 POHDINTA ... 61

7.1 Tulosten tarkastelu ………. 61

7.2 Oppilaan persoonallisuuden huomiointi esiintymistilanteissa ……… 63

7.2.1 Esiintyminen musiikin opetussuunnitelmissa ... 64

7.2.2 Musiikillisen esiintymisen harjoittelun tarpeellisuus ... 66

7.2.3 Keinoja opettajalle oppilaan esiintymisjännityksen hallintaan ... 67

7.3 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ……… 70

7.4 Jatkotutkimusmahdollisuudet ………... 73

LÄHTEET ... 75 LIITTEET (2 kpl)

(6)

1 JOHDANTO

Musiikki on monille ihmisille hyvin tärkeä ja tunteita herättävä ilmiö. Sen voi kokea hyvinkin henkilökohtaisena asiana itselleen. Musiikkikulttuuriin kuitenkin liittyy vahvasti musiikin esittäminen muille ja moni kokee pystyvänsä ilmaisemaan itseään hel- pommin juuri musiikin avulla. Suurin osa muusikoista kuitenkin kertoo jännittävänsä esiintymistä enemmän tai vähemmän ja harvoin kuulee kenenkään sanovan, ettei jokin esiintyminen olisi jännittänyt ollenkaan.

Esiintymisjännityksestä on tehty monia tutkimuksia, joiden pohjalta voidaan sanoa, että noin kolmasosa muusikoista kärsii voimakkaasta esiintymisjännityksestä (Steptoe &

Fidler 1987). Fishbeinin ja Middlestadtin tutkimuksessa (1988) selvisi, että 40 prosenttia orkesterimuusikoista kertoi esiintymisjännityksen olevan ongelma, joista 16 prosentille esiintymisjännitys oli vakava ongelma. Kovasta jännityksestä huolimatta monet muusikot pitävät esiintymisestä silti, ja onkin esitetty teorioita, joiden mukaan sopiva vireytyminen vaikuttaa positiivisesti esiintymiseen (ks. esim. Arjas 2002, 15–16; Steptoe 1982, 537–538).

Nyky-yhteiskunnassa esiintymistaitoja tarvitaan koko ajan enemmän, minkä takia on tär- keää harjoitella esiintymistä jo koulussa. Ennen oppilaiden esiintymistä opettajien olisi kuitenkin hyvä ymmärtää esiintymisjännityksen syitä ja esiintymisen seurauksia, sillä negatiiviset esiintymiskokemukset voivat musertaa jonkun itsetuntoa ja itseluottamusta pitkänkin aikaa. Aihetta on syytä tutkia persoonallisuuden näkökulmasta, sillä opettajien tulisi ymmärtää myös se, että jokainen oppilas on yksilö ja kokee eri tilanteet eri tavoin juuri temperamenttinsa ja persoonallisuutensa vuoksi. Tutkimuksia persoonallisuuden yhteydestä esiintymisjännitykseen on tehty lukuisia, mutta useimmat niistä on tehty

(7)

kvantitatiivisin keinoin (ks. esim. Gillespie & Myors 2000; Langendörfer, Hodapp, Kreutz & Bongard 2006). Esiintymisjännitystä on kuitenkin syytä tutkia myös kvalita- tiivisin keinoin, jotta ilmiötä voitaisiin ymmärtää syvällisemmin.

Koska esiintymisjännitys nähdään usein negatiivisessa valossa, haluan pro gradu -tutkielmassani keskittyä myös sen positiivisiin puoliin ja esiintymishalukkuuden käsittee- seen. Suuresta esiintymisjännityksestä huolimatta monet kertovat tykkäävänsä esiintyä ja etenkin hyvin menneet esitykset yleensä ruokkivat yksilön halua esiintyä uudestaan.

Haluan kuitenkin selvittää, onko ihmisen persoonallisuus yhteydessä hänen esiintymis- halukkuutensa kanssa, sillä tästä aiheesta ei liiammin aikaisempia tutkimuksia löydy.

Aihetta on syytä tutkia myös siksi, jotta opettajat pystyvät ottamaan opetuksessaan huomioon oppilaan tarpeen tulla kuulluksi, sillä jollekin juuri musiikki voi olla se keino, millä pystyy avautumaan omista tunteistaan ja vaikuttamaan muihin ihmisiin.

Pro gradu -tutkielmassani keskityn tutkimaan esiintymisjännitystä ja -halukkuutta siis persoonallisuuden näkökulmasta. Lomakekyselyn, persoonallisuustestin sekä haastatte- lujen avulla pyrin saamaan selville, miten kasvatustieteitä pääaineenaan opiskelevat, jotka suorittavat musiikkikasvatusta sivuaineenaan, kokevat esiintymisjännityksen ja mitkä persoonallisuustekijät voivat olla yhteydessä heidän esiintymisjännitykseensä sekä -halukkuuteensa. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, pitävätkö he esiintymistä itselleen tärkeänä ja miksi.

(8)

2 ESIINTYMISJÄNNITYS

Esiintymiseksi voidaan luokitella kaikki ne tilanteet, joissa muut voivat tarkkailla esiin- tyjää. Esimerkiksi esitelmän pitäminen, pianokonsertissa soittaminen, näytteleminen tai videotyöhakemuksen kuvaaminen ovat kaikki esiintymistä, jotka voivat laukaista jänni- tyksen tunteen. Esiintymisjännityksellä tarkoitetaan esiintymisen aiheuttamaa tilannevastetta, joka syntyy negatiivisista ajatuksista ja tunne-elämyksistä, käyttäytymisen muutoksista sekä fysiologisesta vireytymisestä (Pörhölä 1995, 19). Arjas (2002, 122) kertoo tutkimuksessaan jännityksen olevan myönteinen voimavara, joka parantaa suoritusta, mutta jonka valtaosa ihmisistä näkee kielteisessä valossa. Tämän takia jännityk- sestä tulee huomion kohde, mikä vaikuttaa esiintymiseen negatiivisesti. On syytä kuitenkin muistaa, että esiintymisjännitys ei aina ole negatiivista, sillä myös ne voivat jännittää, jotka nauttivat esiintymisestä (ks. esim. Kunttu, Almonkari, Kylmälä & Huttunen 2006, 320).

Pörhölän (1995, 14) mukaan jokainen kokee jännityksen yksilöllisesti ja tilannekohtai- sesti: ”Eri yksilöiden kokemus samankaltaisessa tilanteessa, samanlaisen tehtävän aikana voi muodostua täysin erilaiseksi vain yksilöstä itsestään riippuvista syistä sekä siitä, millainen vaikutus ulkoisilla tekijöillä on yksilöön.” Esiintymisen kokemisessa ja esiin- tymisjännityksessä on havaittu neljä ulottuvuutta: Ensimmäiseksi ulottuvuudeksi kutsutaan subjektiivisia kokemuksia, joita voivat olla esimerkiksi pelon tunne ja ahdistavat ajatukset tai näiden vastakohtana halukkuus itsensä ilmaisuun ja varmuuden tunne (Kunttu ym. 2006, 321). Steptoe (2001, 295) kutsuu tätä ulottuvuutta nimellä affektiivi- set ilmentymät. Toiseen ulottuvuuteen eli fysiologiseen virittäytymiseen kuuluu taas esimerkiksi sykkeen muutokset ja hormonien erittyminen kehoon (Kunttu ym. 2006, 321;

Steptoe 2001, 295). Kolmas ulottuvuus koostuu käyttäytymisestä eli toiminnallisista

(9)

häiriöistä, jotka voidaan huomata esimerkiksi sanoissa sekoamisena tai parhaimmassa tapauksessa esiintymisen hallintana (Kunttu ym. 2006, 321; Steptoe 2001, 295). Steptoe (2001, 295) on nimennyt vielä neljännen ulottuvuuden kognitiivisiksi häiriöiksi, johon kuuluu esimerkiksi muistihäiriöt, keskittymisvaikeudet ja negatiiviset ajatukset. Esiinty- jän ominaisuudet, luonteenpiirteet ja aikaisemmat kokemukset vastaavista esiintymisti- lanteista, sekä hänen tietämyksensä tilanteesta, yleisöstä ja esittämästään asiasta johdat- televat hänen asennoitumistaan tulevaa suoritusta kohtaan. Niistä syntyy tilanneorien- taatio, jonka varassa esiintyjä varautuu tulevaa esiintymistilannetta varten luoden odo- tuksia ja asettaen tavoitteita suoriutumiselleen. (Pörhölä 1995, 130.)

Jännitys voidaan jakaa myös piirretyyppiseen ja tilannekohtaiseen jännittämiseen. Kun puhutaan henkilön luonteenomaisesta tavasta reagoida stressaaviin olosuhteisiin, tarkoitetaan piirretyyppistä jännittämistä. Tilannekohtainen jännitys taas tuo nämä piirretyyp- pisen jännittämisen reaktiot esille vain tietyntyyppisiä olosuhteita kohtaan. (Arjas 2002, 19.) Arjas (2002) luokittelee esiintymisjännityksen tilanneahdistukseksi.

Esiintymisjännityksen luonnetta arvioitaessa voidaan pohtia, onko reagointimalli syn- nynnäinen vai opittu. Elyn (1991) mukaan se on opittu, koska lapset esiintyvät niin in- nostuneesti ja luonnollisesti, mutta aikuistuessaan itsetietoisuudesta syntyvä pelko voi tukahduttaa innostuneisuuden. Pörhölä (1995, 126) kertoo tutkimuksessaan, että on to- dennäköistä, että yksilön tapa reagoida esiintyessään voi toistua jossain määrin saman- suuntaisena, johtuen persoonallisuustekijöiden ja aikaisempien kokemuksien merkittä- västä vaikutuksesta tilannevasteiden muovautumiseen.

Monet tutkijat mieltävät muusikon esiintymisjännityksen kuuluvan sosiaalisiin fobi- oihin. Sosiaalinen fobia aiheuttaa vuorovaikutustilanteissa syntyvää ahdistusta, joka nousee pinnalle esimerkiksi silloin, kun henkilöä arvostellaan ja tarkkaillaan. (Ely 1991, 36.) Tällöin voidaan puhua myös esiintymispelosta, joka kuuluu lääketieteessä ahdistu- neisuushäiriöihin. Sosiaalisten tilanteiden pelon huomattavin oire on jatkuvaa toiminnal- lista haittaa aiheuttava pelko sellaista tilannetta kohtaan, jossa henkilö on vuorovaikutuksessa vieraiden ihmisten kanssa ja voi joutua tarkkailun kohteeksi. Pelko nöyryyte- tyksi tulemisesta oman tekemisensä vuoksi aiheuttaa ahdistuksen. (Kunttu ym. 2006, 320.) Pörhölän (1995, 10) mukaan jännitys voi olla jollekin niin suuri ongelma, että henkilö voi lamaantumisensa vuoksi kieltäytyä esiintymästä. Haastavimpia

(10)

viestintätilanteita ovat ne tilanteet, jotka ovat virallisia ja joissa yleisö arvioi puhujaa (Sallinen-Kuparinen 1986). Curtis, Kimball ja Stroup (2004, 4) sekä McGinnis ja Milling (2005, 358) saivat tutkimuksissaan samansuuntaisia tuloksia muusikoiden kohdalla, sillä esiintymisahdistuksesta kärsivät muusikot ja sosiaalisen fobian diagnosoidut ihmiset ah- distuivat helposti arvioinnista ja muiden ihmisten negatiivisesta palautteesta.

Musiikin esittäminen on yksi haastavimmista esiintymisen lajeista ja Grunwaldin sekä Helasvuon (1997, 163) mukaan muusikon tekemässä työssä altistutaan jännityksen tun- teelle enemmän kuin monen muun ammattiryhmän työssä. Muusikko tarvitsee hyvää lihasten ja hermojen hallintaa sekä yhteistyötä hyödyntämällä hengitystä, sormikoske- tusta, ranneliikkeitä ja lihastuntumaansa esityksen onnistumiseksi (Grunwald & Helas- vuo 1997, 166). Esiintymisjännitys voi vaikuttaa yllä mainittuihin tekijöihin, jolloin niiden tasapaino saattaa horjua ja toimintakyky heikentyä. Tällöin esiintyjä ei välttämättä pysty näyttämään parastaan, koska autonomiset reaktiot heikentävät sormien ja käsien liikeratojen yhteistyötä. (Grunwald & Helasvuo 1997, 166–167.) Sadlerin ja Millerin (2010, 285) tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että mitä paremman laulu- tai soittotek- niikan muusikko oppii, sitä vähemmän he jännittävät esiintymistä. He kuitenkin toteavat, että oman pätevyyden ja esiintymisjännityksen yhteyttä on vaikea tutkia, sillä soitto- ja laulutekniikan kehittyessä myös esitettävien kappaleiden vaikeustaso nousee, mikä taas lisää jännityksen määrää.

Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että naiset jännittävät esiintymistä enemmän kuin miehet. Esimerkiksi LeBlancin, ChangJinin, Obertin ja Siivolan (1997, 495) tutkimuksessa selvisi, että esiintymistilanteissa naiset olivat ahdistuneempia kuin miehet ja saavuttivat huomattavasti miehiä korkeampia sykkeitä. Tutkimuksesta ei kuitenkaan sel- vitetty syytä sille, miksi naiset jännittivät esiintymistä enemmän kuin miehet.

2.1 Esiintymisjännitysteoriat

Esiintymisjännitysteoriat jaetaan usein kolmeen ryhmään, jotka ovat genetiikkaan perustuvat, ihmisen psykologiseen kehitykseen perustuvat sekä kognitiivisbehavioraaliset teoriat (Arjas 2002, 26).

(11)

Genetiikkaan perustuvissa esiintymisjännitysteorioissa esiintymisjännitystä selitetään

”taistele tai pakene” -mekanismin avulla. Ihmiskeho reagoi tietyllä tavalla vaaran uhatessa. Tällöin ihminen on valppaampi, voimakkaampi, nopeampi ja keho yrittää välttyä vahingoilta. Tämä aiheuttaa ääreisverenkierron hidastumisen ja lihasten jännityksen, jotka taas vaikeuttavat esiintymistä: kädet tuntuvat kylmiltä ja lihasjännityksestä seuraa hienomotoriikan heikentymistä. (Lehrer 1978, 135–136.) Kurkelan (1993, 173) mukaan mielen tapaa aistia uhkaa kokemuksen tasolla, seuraavat fysiologiset oireet, jolloin vaaran ennakointi eli signaaliahdistus saa kehon valmistautumaan suoritukseen, jossa tarvit- taisiin runsaasti aivokapasiteettia tai lihasvoimaa.

Ihmisen psykologiseen kehitykseen pohjautuvat jännitysteoriat puolestaan korostavat sitä, että esiintyjä tuo mukanaan lavalle koko psyykkisen menneisyytensä, jonka takia erilaiset traumat voivat olla syynä vakavan jännitysongelman syntymiselle (Arjas 2002, 27). Kurkela (1986, 78) pitää narsistista epätasapainoa yhtenä merkittävämpänä esiinty- misjännityksen aiheuttajana. Hänen mukaansa auktoriteeteista riippuvainen henkilö haluaa miellyttää kaikkia yleisön edustajia, mutta jos yleisö ei pidä kuulemastaan, esiintyjä voi käsittää sen omasta taidottomuudesta aiheutuvana hylkäämisenä.

Kognitiivisbehavioraaliset teoriat esiintymisjännityksestä korostavat esiintyjän omaa tulkintaa esiintymistilanteesta. Itse esiintymistilannetta ei pidetä uhkaavana, mutta hen- kilön ajatukset ja suhtautuminen tuovat epävarmuuden tunteen, joihin voidaan liittää negatiivisia elementtejä. Steptoen (1989, 5) tutkimus paljastaa, että ne, jotka jännittävät esiintymistä eniten, hyväksyvät järjenvastaisia ajatuksia enemmän ja pitävät epäonnistu- misen mahdollisuutta uhkaavampana kuin muut. Myös itsensä vähättely esiintymisjän- nityksestä kärsiville on tyypillistä ja muiden mielipiteet aiheuttavat suurta huolta. Lisäksi jännittäjät helposti näkevät pienet ongelmat valtavina katastrofeina. (Salmon ja Meyer 1992, 156.) Patston (2014, 86) kertoo tutkimuksessaan, että fysiologiset ja behavioraali- set jännityksen oireet käynnistyvät kognitiivisen oireen seurauksena, mikä on tyypillistä useimmille ahdistuneisuushäiriöille.

Näiden kolmen teorian ohella on vielä esitetty yhdistelmämalleja esiintymisjännityksen olemuksesta (Arjas 2002, 26). Pörhölä (1995, 125) esittelee tutkimuksessaan tilanneko- kemusten kaksitasoisen prosessimallin, joka perustuu systeemiteoreettiseen emootiokä- sitykseen, jossa fysiologisen, psykologisen ja sosiaalisen käyttäytymisen nähdään

(12)

edustavat saman kokonaisvaltaisen perusilmiön eri tasoja. Emootioiden ajatellaan saa- van ainutlaatuiset ja holistiset ominaisuutensa kaikilla näillä tasoilla tapahtuvan moni- mutkaisen vuorovaikutuksen ja lukuisien järjestelmällisten osaprosessien tuloksena. (Ks.

esim. Schwartz 1986, 356.) Pörhölä (1995, 126) kertoo tutkimuksessaan, että näiden kolmen jännityksen osatekijöiden oletetaan olevan jatkuvassa vuorovaikutuksessa keske- nään.

Salmon ja Meyer (1992, 126–128) selittävät jännitystä Langin kolmen faktorin mallin pohjalta. Jännitys tai ahdistus saa alkunsa kolmen psykologisen osatekijästä (kognitiivi- nen, behavioraalinen ja fysiologinen), jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Henki- lön dysfunktionaaliset ajatukset eli sisäinen puhe ja mielikuvat representoivat kognitii- vista komponenttia erilaisista vaaroista. Behavioraalinen komponentti taas aktivoituu ahdistuksen tunteesta, jolloin ihmisellä on taipumus välttää uhkaavia tilanteita tai paeta niistä. Fysiologinen komponentti synnyttää kehon somaattiset reaktiot, jotka kohonnut tietoisuus niistä herättää. Jännitystä herättävän ärsykkeen vuoksi näistä kolmesta osate- kijästä voi aktivoitua mikä tahansa, joka voi taas herättää yhden tai molemmat kom- ponentit. (Salmon & Meyer 1992, 126–128.)

2.2 Esiintymisjännitykseen vaikuttavia tekijöitä

Esiintymisjännityksen ilmenemiseen vaikuttavat hyvin monet eri tekijät. Esimerkiksi yk- silön aiemmat kokemukset, esiintymiseen liittyvät tilannetekijät kuten yleisön koko, persoonallisuus ja itsetunto kaikki vaikuttavat esiintymisjännityksen kokemiseen (ks. esim.

Arjas 2002; Pörhölä 1995). Esiintymishalukkuuden ja vireyden käsitteisiin on hyvä pe- rehtyä hieman, sillä vireytymistä tapahtuu jännittäessäkin (Pörhölä 1995, 20). Avaan myös temperamentin käsitettä, sillä temperamentti on hyvin paljon yhteydessä persoonallisuuteen ja näiden kahden käsitteen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää tutkittaessa persoonallisuutta (Keltikangas-Järvinen 2015; Rothbart & Bates 2006).

(13)

2.2.1 Esiintymishalukkuus

Pörhölä (1995, 19) käyttää esiintymisjännityksen vastakohtana käsitettä esiintymishalukkuus. Sillä tarkoitetaan esiintymisen aiheuttamaa tilannevastetta, joka syntyy positii- visista ajatuksista ja tunne-elämyksistä sekä käyttäytymisen muutoksista ja fysiologisesta vireytymisestä. Kunttu tutkijaryhmineen (2006, 321) käytti esiintymisjännityksen vastakohtana taas käsitettä esiintymisvarmuus. Tällöin esiintyjä tuntee olonsa luotta- vaiseksi yleisön edessä. Hän uskoo hallitsevansa tilanteen ja itsensä, kokee osaavansa riittävän hyvin sekä arvostaa itseään sekä omaa osaamistaan. Hän voi myös kokea posi- tiivista vuorovaikutusta itsensä ja yleisön välillä. Nämä kaksi käsitettä ovat siis hyvin samankaltaisia ja niitä käytetään usein ristiin tarkoittaen samaa ilmiötä. Tästä eteenpäin käytän tutkimuksessani termiä esiintymishalukkuus. Esiintymishalukkuus viittaa siis esiintymisen näkemiseen positiivisena ilmiönä sekä siitä nauttimiseen. Monista tutki- muksista käy ilmi, että esiintymisjännitystä pidetään negatiivisena ilmiönä. On kuitenkin saatu tutkimustuloksia siitä, että sopiva vireytyminen esiintymiseen parantaa suoritusta (ks. esim. Steptoe 1982, 537–538; Wilson 1997, 201–202).

Wilson (1997, 179–183) esittelee erilaisia ehdotuksia teorioiksi koskien esiintyjien esiin- tymishalukkuutta. Erään psykoanalyyttisen teorian mukaan esiintyjillä on epäkypsä tarve leuhkia toisten edessä, koska eivät ole saaneet lapsuudessaan tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan. Tällöin he hakevat sosiaalista hyväksyntää nimenomaan esiintymällä.

Toisaalta saman teorian yhteydessä on esitetty, että esiintyjät ovat oppineet huomionha- kuisiksi lapsuudessaan, jolloin he ovat saaneet ulospäinsuuntautuneesta käyttäytymises- tään ja esiintymisestään palkinnoksi kiitosta. Tällöin heidän käyttäytymisensä on vah- vistunut ja ajan myötä muuttunut tavaksi. Toinen psykoanalyyttinen teoria esiintymisha- lukkuudelle on identiteetin etsiminen esiintymisen kautta. Tämä teoria koskee kuitenkin etenkin näyttelijöitä, sillä näyttelijä voi jonkin roolin avulla saada hetkellisesti selvem- män minäkuvan. Kaikkia yllä mainittuja teorioita on kuitenkin kritisoitu niiden hataran tieteellisentiedon vuoksi. Lisäksi Maslowin (1987, 15–22) tarvehierarkiateorian mukaan ihmisillä on tarve muun muassa saada muilta ihmisiltä arvostusta sekä toteuttaa itseään, mitkä molemmat voivat motivoida yksilöä esiintymään muille ihmisille.

Kuntun ja hänen tutkimusryhmänsä (2006) artikkelin mukaan esiintymisen mieltäminen positiiviseksi kokemukseksi on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana. Vielä 1970-

(14)

luvulla vain 22 prosenttia opiskelijoista piti esiintymistä positiivisena ilmiönä. Viimei- simmissä kymmenvuotiskauden tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista 30–40 prosenttia on mieltänyt esiintymisen positiiviseksi kokemukseksi. (Kunttu ym. 2006, 324.) Sama seurantatutkimus osoitti esiintymisjänni- tyksen sekä -halukkuuden olevan myös melko pysyviä ilmiöitä (Kunttu ym. 2006, 320).

2.2.2 Vireytyminen

Vireytyminen tarkoittaa elimistön fysiologista toimintavalmiutta eli kokonaisvaltaista aktivoituneisuuden tilaa, jonka esimerkiksi esiintymistilanne ja siitä johtuva jännitys saavat aikaan. Vireytyessään ihmisen lisämunuaiset alkavat tuottaa adrenaliinihormonia, joka auttaa ihmistä ylittämään itsensä haastavissa tilanteissa, esimerkiksi vaaran uhatessa tai esiintyessä. Adrenaliinin erittyminen voikin tuntua hyvin nautinnolliselta, sillä tällöin ihminen voi tuntea itsensä erityisen hyväksi ja vahvaksi. Siksi se voi koukuttaa etenkin niitä ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan jännityksenhakuisia ja näin ollen adrenaliini voi olla yksi esiintymishalukkuuteenkin liittyvä tekijä. (Mielen ihmeet 2018.) Määritelmissä on kuitenkin pieniä eroavaisuuksia eri tutkijoiden välillä johtuen siitä, että jotkut pitävät aktivaatiota fysiologisena, ja toiset taas psykologisena ilmiönä (Pörhölä 1995, 20).

Steptoen (1982, 537–538) mukaan kohtalaisella vireytymisellä on positiivisia vaikutuk- sia esitykselle, mutta ihannetason ylittäminen vaikeuttaa suoriutumista. Myös Yerkes Dodson -lain mukaan liian vähäinen tai liiallinen vireytyminen jättää suoritustason hei- koksi, mutta sopivasti kohonnut eli optimaalinen vireystaso saa aikaan parhaan mahdol- lisen suorituksen. Ideaali vireytymistaso vaikeammille tehtäville olisi matala ja helpom- mille tehtäville korkea vireytymistaso. Mitä tarpeellisempaa ajattelun selkeys on esiintymisen onnistumisen kannalta, sitä todennäköisemmin jännityksestä ja sen oireista tulee häiritseviä. (Duffy 1957, 268.) Wilsonin (1997, 201–202) mukaan esiintymisjännityk- sestä johtuvien häiritsevien tuntemusten ihannetason ylityksen tekijät voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden olosuhteiden ymmärtämiseksi. Ensimmäisenä on piirreahdistus, jolloin ihmisellä on omien psyykkisten ominaisuuksien tai opitun käyttäytymismallin takia taipumus ahdistua stressaavissa sosiaalisissa tilanteissa. Toisena on esitettävän asian hallitsemisen taso. Vaikeista ja huonosti valmistelluista esityksistä ali suoriudutaan, jos esiintymistilanteet saavat aikaan emotionaalista stressiä. Kolmantena on tilannestressin

(15)

määrä, jolloin ympäristön aikaansaamat paineet nopeuttavat esiintyjän optimaalisen vi- reytymisen ylitystä.

2.2.3 Temperamentti

Arkikielessä puhuttaessa temperamentista voidaan usein sanoa toisen ihmisen olevan temperamenttinen, jolla tarkoitetaan tavallisesti impulsiivisuutta. Todellisuudessa kuitenkin jokaisella ihmisellä on temperamentti. Temperamentti tarkoittaa sitä, miten yksi- lön valmiudet ja synnynnäiset taipumukset vaikuttavat hänen käyttäytymiseensä ja ta- paansa reagoida tilanteisiin. Se on siis ihmisen biologinen perusta ja selittää sen, miten henkilö tekee asioita ja miksi ihmiset reagoivat samoihin asioihin eri tavalla. Esimerkiksi se, miten henkilö vetää tuolin pöydän alta istuakseen siihen, on kiinni temperamentista.

Temperamentti näyttäytyy varsinkin silloin, kun vastaan tulee yllättävä ja uusi tilanne, johon yksilöllä ei ole valmista käyttäytymismallia. (Keltikangas-Järvinen 2006, 2008, 2015; Metsäpelto & Feldt 2009, 50; Rothbart & Bates 2006, 100.)

Tutkimusten mukaan temperamentti on perinnöllinen ominaisuus, mutta siitä, kuinka paljon perinnöllisyys selittää jotakin tiettyä piirrettä, on ristiriitaista tietoa. Toiset tutkijat sanovat temperamentin olevan 40 prosenttia perinnöllistä, kun toiset taas uskovat sen olevan vain 20 prosenttia perinnöllistä. Yksilölliset erot temperamentissa johtuvat muun muassa välittäjäaineiden (esimerkiksi dopamiini ja serotoniini) määrästä ja aktiivisuu- desta aivoissa. (Keltikangas-Järvinen 2006, 33–34.)

Temperamentti pysyy samana läpi elämän, mutta sen ilmaisemiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten itsesäätelyn kehittyminen, jonka takia tilanteisiin reagoiminen ei aina ulos- päin näytä samalta. Temperamenttipiirteet siis säilyttävät ihmisen johdonmukaisen rea- goimisen eri tilanteissa läpi elämän, mutta ne eivät tule esille niin selvästi yksilön aikuis- tuessa ja kasvaessa itsesäätelyn myötä. Temperamentin muutokset voivat johtua aivoissa tapahtuvasta kypsymisestä ja kehittymisestä. (Keltikangas-Järvinen 2008, 17–18; Met- säpelto & Feldt 2009, 65, 71; Rothbart & Bates 2006, 100.) Rothbart ja Bates (2006, 100) kertovatkin tutkimuksessaan, että reaktiivisuus ja itsesäätely ovat termejä, jotka se- littävät laajalti temperamentin olemuksen. Reaktiivisuudella he tarkoittavat yksilön rea- gointitapaa ulkoisiin ja sisäisiin ympäristön muutoksiin. Se sisältää esimerkiksi pelon

(16)

tunteen tai sydämen sykkeen muutokset, mutta myös ihmisen yleisen taipumuksen esimerkiksi negatiiviseen emotionaalisuuteen.

Temperamentti voi osaltaan vaikuttaa esiintymisjännitykseen. Esimerkiksi temperamen- tiltaan ujo lapsi voi esiintymistilanteessa ahdistua ja haluta paeta niitä. Tällöin esiinty- misvarmuutta ei tule lisää esiintymistä harjoittelemalla, vaan tärkeää on kasvattaa lapsen itsetuntoa, joka kypsyy siten, että lapsi hyväksytään omana ujona itsenään. Mitä vähem- män lapsi kokee esiintymispainostuksen tuomaa ahdistusta, sitä ilmeisemmin kasvaa hä- nen esiintymisvarmuutensa. (Keltikangas-Järvinen 2006, 209.)

Temperamentin ja persoonallisuuden välisiä yhteyksiä tutkittaessa selville on saatu ai- nakin se, että sama konteksti ja tilanne käy toistuvasti uudelleen juuri temperamentin takia. Näistä toistuvista tilanteista kehittyy ajan myötä yksilön persoonallisuus. Kelti- kangas-Järvisen (2006, 153) mukaan ”ympäristöstä saatu palaute vahvistaa omia tempe- ramenttitaipumuksia ja ohjaa persoonallisuuden kehitystä.” Temperamentti on yhtey- dessä myös ihmisen minäkuvaan. Esimerkiksi lapsen kokemat onnistumiset ja epäonnis- tumiset sekä ympäristöstä saatu palaute voivat joko vahvistaa tai heikentää lapsen myön- teisen minäkuvan muodostamista. (Keltikangas-Järvinen 2015, 198–199.)

Koska ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat temperamentin lisäksi myös yksilön saama kasvatus ja kulttuuri, jossa hän on elänyt, on aikuisen temperamenttia hankala tutkia.

Tutkielmani otosjoukon kaikki henkilöt ovat aikuisia, jonka vuoksi keskitynkin tutkielmassani tutkimaan esiintymisjännitystä ja -halukkuutta vain persoonallisuuden näkökul- masta. Sen lisäksi etenkin aikuisiässä temperamentti tulee usein esille vain yllättävissä uusissa tilanteissa, jonka vuoksi temperamentin tutkiminen olisi hyvin haasteellista;

esiintymistilanteet ovat yleensä ennalta tiedettyjä tilanteita, joita on jo koettu monta ker- taa aiemmin. Persoonallisuutta tutkittaessa on kuitenkin syytä muistaa, että temperamentti on persoonallisuuden syntymisen takana ja selittää sen, millä tavalla yksilö käyt- täytyy eri tilanteissa.

(17)

3 PERSOONALLISUUS

Arkipäiväisesti puhuttaessa persoonallisuudesta tarkoitetaan yleensä yksilön pysyvää ominaisuutta, joka vaikuttaa suoraan yksilön käyttäytymiseen ja toimintaan. Tieteellisen persoonallisuuskäsityksen mukaan käyttäytymisen ja persoonallisuuspiirteiden suhde ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä persoonallisuuteen vaikuttavat fysiologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät (Keltikangas-Järvinen 2008; Metsäpelto & Feldt 2009, 41). Tutkimuksien tulokset kertovat, että yksilön persoonallisuus ei muutu juuri ollenkaan normaalitilanteista puhuttaessa. Persoonallisuus on siis pysyvä ja toistuu samanlai- sena eri tilanteissa. (Metsäpelto & Feldt 2009, 71.)

Vuorinen (1990, 20) kertoo kirjassaan persoonallisuuden tarkoittavan ”yksilön psyykkisten toimintojen ainutkertaista kokonaisuutta, jota hallitsevana tekijänä on yksilön mi- näkokemus eli kokemus itsestä ja suhde itseen”. Yksilön pyrkimys identiteettinsä säily- miseen on tämän kokonaisuuden ylläpitävä tekijä. Persoonallisuuteen liittyvät muun muassa termit minuus, minäkuva, itsetunto, arvomaailma, tavoitteet ja eettiset normit ja ne saavat alkunsa kokemuksien ja kasvatuksen seurauksena (Keltikangas-Järvinen 2008, 29; Rothbart & Bates 2006, 100). Persoonallisuuspsykologien mukaan synnynnäisen temperamentin ja ympäristön ollessa vuorovaikutuksessa kehittyy yksilön persoonallisuus. Tällöin temperamentti on synnynnäinen ja periytynyt persoonallisuuden perusta, josta lapsen saama kasvatus, kokemukset sekä ympäristöstä saadut ärsykkeet muokkaa- vat persoonallisuuden. Lapsen kasvettua aikuiseksi temperamentti jää persoonallisuuden taakse. (Keltikangas-Järvinen 2008, 29; Metsäpelto & Feldt 2009, 65.) Grunwaldin ja Helasvuon (1997) mukaan persoonallisuus muokkautuu jo varhain lapsuudessa. Esimer- kiksi lapsien määrä perheessä ja paikka lapsijonossa ovat merkitseviä tekijöitä persoonallisuuden kehitykselle. Lapsijonolla tarkoitetaan sitä, onko lapsi kuopus,

(18)

keskimmäinen, esikoinen vai kenties ainokainen. Metsäpelto ja Feldt (2009, 38) toteavat myös määrällisten genetiikan tutkimusten osoittaneen, että perimä vaikuttaa jokaiseen persoonallisuudenpiirteeseen kohtalaisen suuresti. Esimerkiksi kaksostutkimuksissa on käynyt ilmi, että perimä selittää liki puolet yksilöiden välisistä persoonallisuudenpiirtei- den eroista, ja yksilölliset ympäristötekijät selittävät loput (Bouchard & Loehlin 2001).

3.1 Persoonallisuuden tasot

Persoonallisuudessa voidaan nähdä kolme eri tasoa. Ensimmäiseen tasoon kuuluvat yk- silön biologiset piirteet, esimerkiksi temperamentti. Toiseen tasoon taas sijoittuvat yksi- lön elämäntavat, tavoitteet, arvot sekä motivaatioon vaikuttavat tekijät. Kolmannella tasolla on yksilön vasta aikuisiällä kunnolla rakentunut identiteetti. (McAdams 1995; Met- säpelto & Feldt 2009, 22.)

Persoonallisuuden ensimmäistä tasoa kutsutaan persoonallisuuden kehykseksi, sillä siihen vaikuttaa vahvasti temperamentti. Tällä tasolla ovat siis yksilön pysyvät ominaisuudet, jotka kertovat muun muassa sen, millainen yksilö on ja miten hän toimii ja reagoi omiin tunteisiinsa tai ympäristöönsä eri tilanteissa. (Metsäpelto & Feldt 2009, 23–24, 49–50.) Yksilön kasvaessa ympäristö ja kulttuuri kuitenkin vaikuttavat enemmän ja enemmän hänen käyttäytymiseensä (Keltikangas-Järvinen 2008, 29). Persoonallisuuden toinen taso sisältää niitä yksilön ominaisuuksia, joihin vaikuttaa aika, paikka ja sosiaalinen ympäristö. Nämä ominaisuudet kertovat esimerkiksi, mitkä ovat yksilön arvot ja tavoitteet sekä mihin yksilö pyrkii elämässään ja miten hän sitä tavoittelee. Yksilön elä- mänkokemuksen myötä nämä ominaisuudet voivat kuitenkin muuttua. (Metsäpelto &

Feldt 2009, 24–25.) Kolmas persoonallisuuden taso perustuu yksilön tarinamuotoiseen identiteettiin, joka alkaa rakentumaan varhaisaikuisuudessa. Se käsittää kysymykset kuka minä olen ja miten minusta on tullut tällainen kuin olen. Yhteisöön kuuluminen saa aikaan yksilön identiteetin rakentumisen ja kehittymisen, mutta vaikka identiteetti ra- kentuukin olemalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, on sen takana myös yksilön biologiset sekä psykologiset ominaisuudet. (Metsäpelto & Feldt 2009, 25–26, 180–182.)

(19)

3.2 Persoonallisuustutkimuksen lähestymistapoja

Persoonallisuustutkimuksessa tutkitaan henkilöä, jonka persoonallisuutta pyritään ku- vaamaan mahdollisimman luotettavasti. Oletuksena on, että jokainen henkilö on ainut- laatuinen yksilö eli samanlaisia tuloksia ei voida saada. Tutkimusmenetelminä käytetään yleensä haastattelua, itsearviointia, kyselyä tai tarkkailua. Persoonallisuustutkimuksia on sekä nomoteettisia että idiografisia. Nomoteettiset tutkimukset tutkivat yleisiä psyykki- siä lakeja yli 50 henkilön otoksella, kun taas idiografiset tutkimukset keskittyvät tutkimaan yksilöä alle 50 henkilön otoksella. (Saarniaho 2006.) Tässä tutkielmassa esiinty- misjännitystä ja -halukkuutta tutkitaan yksilötasolla idiografisesti.

Persoonallisuuspsykologia perustuu tieteelliseen ja etenkin kliiniseen tutkimukseen. Sig- mund Freud oli kliinisen tutkimuksen yksi keskeisimmistä vaikuttajista ja psykoanalyyttisen lähestymistavan perustaja. Muun muassa Carl Jung oli Freudin seuraaja, jonka teoriaan perustuen Mayers-Briggs tyyppi-indikaattori on kehitetty. (Metsäpelto & Feldt 2009, 14.) Persoonallisuutta tutkitaan myös paljon The Big Five -teoriaan pohjautuvalla mittarilla. Sen tarkoituksena on mitata sitä, ilmenevätkö yksilön eri persoonallisuudenpiirteet korkeana vai matalana. Teoria käsittää persoonallisuudessa viisi suurta piirrettä, joita ovat neuroottisuus eli tunne-elämän epätasapaino, ekstroversio eli ulospäin suun- tautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus sekä tunnollisuus. (Metsä- pelto & Feldt 2009, 76–78.) Suomalaiset psykologit ovat kehittäneet The Big Five -tes- tiin pohjautuen 15 eri piirrettä testaavan persoonallisuutta kuvaavan analyysin, jossa nämä piirteet kategorisoidaan The Big Fiven -teorian mukaan viiteen suurempaan per- soonallisuuspiirre-ryhmään. Testi perustuu oman persoonallisuuden arvioimiseen as- teikolla 1–5 lomakekyselyn avulla. (Tutkimuskammio 2012.)

Persoonallisuusanalyysien avulla voidaan ymmärtää yksilöiden käyttäytymistä eri tilanteissa, esimerkiksi yksilöiden käyttäytymistä esiintymistilanteissa. On saatu paljon tutkimustuloksia siitä, että persoonallisuuspiirteet ovat yhteydessä esiintymisjännitykseen (ks. esim. Eyesenck 1963; Kemp 1996, 85–107; Langendörfer ym. 2006; Smith &

Rickard 2004; Steptoe & Fidler 1987). Siksi onkin hyvä saada syvällisempää tietoa esiin- tymisjännityksen ja -halukkuuden takana olevista persoonallisuustekijöistä.

(20)

3.3 Esiintymisjännityksen ja persoonallisuuden välinen yhteys

Monissa tutkimuksissa on havaittu yhteys persoonallisuuden ja esiintymisjännityksen välillä. Varhaisimpia persoonallisuuden yhteyttä esiintymisjännitykseen tarkastelleita tutkimuksia oli Steptoen ja Fidlerin (1987) tutkimus, jossa persoonallisuusmittari raken- tui Eysenckin persoonallisuusteorian pohjalta, jossa persoonallisuudessa nähdään vain neuroottisuuden ja ekstroversion ulottuvuus. Eysenckin (1947) mukaan neuroottisuu- della tarkoitetaan taipumusta hermostuneisuuteen ja kielteisiin emootioihin, kun taas ekstroversiosta puhuttaessa tarkoitetaan ulospäin suuntaututuneisuutta, jolloin henkilö nauttii sosiaalisista tilanteista. Vastakohtana tälle on introversio eli sisäänpäin käänty- neisyys, jolloin henkilö nähdään asosiaalisena ja varautuneena (Eysenck 1947). Steptoen ja Fidlerin (1987) tutkimuksessa huomattiin etenkin ammattimuusikoilla tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota neuroottisuuden ja esiintymisjännityksen välillä. Myös Lan- gendörferin ja hänen työryhmänsä (2006) tutkimus tuotti samansuuntaisia tuloksia: neuroottisuuden ja esiintymisjännityksen välillä havaittiin merkitsevää korrelaatiota, mutta Langendörferin ja hänen tutkimusryhmänsä (2006) tekemässä regressioanalyysissä huomattiin, ettei neuroottisuus ole merkitsevä esiintymisjännityksen ennustaja. Kyseisessä tutkimuksessa selvitettiin neuroottisuuden, ekstroversion, perfektionismin, itsetunnon ja selviytymisstrategioiden käytön yhteyttä saksalaisten orkesterissa esiintyvien muusikoiden esiintymisjännitykseen. Persoonallisuusmittarina käytettiin persoonallisuustestiä, joka pohjautuu viisidimensionaaliselle persoonallisuusmallille (NEO-FFI; NEO-Fünf- Faktoren Inventar). Myös Sadlerin ja Millerin (2010) tutkimuksessa selvisi, että ihminen, jolla on temperamenttinsa takia taipumus negatiiviseen emotionaalisuuteen, kokee muita herkemmin esiintymisjännitystä ja ahdistusta esiintymistilanteissa.

Aikaisemmat tutkimukset ovat siis osoittaneet, että ahdistus on yleisempää tietyillä per- soonallisuustyypeillä. Sisäänpäin kääntyneet eli introvertit ja neuroottisuuteen taipuvilla persoonallisuuspiirteillä on suurempi riski tuntea suurta esiintymisjännitystä ja ahdistusta (ks. esim. Eysenck 1963; Smith & Rickard 2004; Steptoe & Fidler 1987). Lisäksi Eysenck (1963) on ehdottanut tutkimustulostensa perusteella, että erilaiset persoonallisuustyypit saattavat olla eri tavalla alttiita ahdistuksen alatyypeille. Esimerkiksi introvertit voivat olla enemmän kognitiivisen eli psyykkisen ahdistuksen alaisia, kun taas ekstrovertit voivat olla alttiimpia somaattisille eli fyysisille oireille ahdistuessaan. Täl- löin introvertit voivat ahdistuessaan esimerkiksi ajatella helposti negatiivisia asioita

(21)

itsestään ja osaamisestaan, kun taas ekstroverttien oireet voivat olla enemmän fyysisiä, kuten käsien tärinä ja kurkun kuivuminen. Havainto tarvitsee kuitenkin vielä lisää tutkimustuloksia aiheesta, jotta se voitaisiin yleistää.

Steptoen ja Fidlerin (1987) tutkimuksessa ekstroversio korreloi hieman negatiivisesti esiintymisjännityksen kanssa. Kuitenkin Langendörferin ja hänen työryhmänsä (2006) tutkimuksessa esiintymisjännitystä tutkittiin niin negatiivisena kuin positiivisenakin il- miönä, josta huomattiin ekstroversion ja positiivisen jännityksen välillä olevan positii- vista korrelaatiota. Näiden tutkimustulosten pohjalta voisi siis ymmärtää, että sekä introvertit että ekstrovertit voivat jännittää esiintymistä. Kuitenkin introvertit luultavasti jän- nittävät esiintymistä enemmän kuin ekstrovertit, jotka kokevat jännityksen positiivisem- pana ilmiönä. Steptoen, Malikin, Payn, Pearsonin, Princen ja Winsin (1995) tutkimuksessa havaittiin myös näyttelijöiden neuroottisuuden ja ekstroversion korreloivan saman- suuntaisesti esiintymisjännityksen kanssa, kuin muusikoidenkin.

Marchant-Haycoxin ja Wilsonin (1992) tekemässä tutkimuksessa vertailtiin eri alojen esiintyjien persoonallisuuspiirteitä toisiinsa ja väestöön. Otosjoukko koostui näytteli- jöistä, laulajista, soittajista ja tanssijoista, joita testattiin Eysenck Personality Profilerilla.

Testistä saatiin 21 persoonallisuuspiirteen taulukko, joita vertailtiin otosjoukon kirjoit- tamiin psykosomaattisiin oireisiin, mistä saatiin selville persoonallisuuden ja stressialt- tiuden välinen yhteys. Muusikoiden osalta tutkimuksessa selvisi, että noin kolmasosa laulajista ja melkein puolet soittajista kertoi kärsivänsä ajoittain esiintymisjännityksestä.

Myös tietyt persoonallisuudenpiirteet olivat yhteydessä stressioireisiin. Esimerkiksi ne ihmiset, joilla oli taipumusta emotionaalisuuteen, tai toiselta nimeltään neuroottisuuteen, kokivat muita henkilöitä enemmän masennusta, paniikkia ja migreeniä stressatessaan.

Introverteilla hartiasärky oli taas yleisempää kuin muilla.

Vuoskoski (2007) selvitti tutkielmassaan persoonallisuuden, itsetunnon sekä perfektionismin yhteyksiä esiintymisjännitykseen. Tutkielmasta selviää, että esiintymisjännityk- seen ovat yhteydessä persoonallisuuspiirteiden lisäksi monet muutkin osatekijät. Hän kartoitti vielä muun muassa musiikkityylin, sukupuolen ja instrumentalistien sekä laula- jien eroja koettuun esiintymisjännitykseen. Lisäksi eroja tutkittaessa otettiin huomioon soolo- sekä ryhmäesiintymisjännitys; sooloesiintymiset jännittävät enemmän kuin ryh- mäesiintymiset. Myös instrumentilla sekä musiikkityylillä, jolla soitetaan, on

(22)

tilastollisesti lähes merkitsevää vaikutusta esiintymisjännitykseen, kun esiinnytään ryh- mänä. (Vuoskoski 2007, 35.)

Vuoskosken (2007) tutkimuksessa musiikinopiskelijoiden ja vertailuryhmän (Jyväsky- län yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden) välillä on tilastollisesti merkit- seviä eroja sovinnollisuudessa (p < 0,05) ja avoimuudessa (p < 0,001). Johnin ja Srivas- tavan (1999) mukaan sovinnollisella henkilöllä on taipumus esimerkiksi vaatimattomuu- teen ja myötätuntoon, kun taas avoimuuteen yhdistetään muun muassa uteliaisuus ja tai- teellisuus. Vuoskoski (2007, 37) arvelee tulosten perusteella musiikinopiskelijoiden olevan luovempia ja taiteellisempia kuin yliopisto-opiskelijat.

Kyseisessä tutkielmassa tunnollisuuden ja esiintymisjännityksen välillä havaittiin mer- kitsevää korrelaatiota (r = -34, p < 0,01). Vuoskoski (2007, 39–40) epäilee Wilsonin (1994) esiintymisjännitysmallin pohjalta tunnollisuuden viittaavan suurempaan harjoittelun määrään ja parempaan valmistautumiseen ennen esitystä. Wilsonin (1994) esiinty- misjännitysmallin mukaan esitettävän teoksen hallinnan taso on yksi esiintymisjännityk- sen voimakkuuteen vaikuttava tekijä. Sama tutkielma osoitti itsetunnon ja perfektionismin, etenkin sen ulottuvuuden ”epävarmuus omasta toiminnasta”, olevan merkittävim- mät persoonallisuustekijät, jotka vaikuttavat esiintymisjännitykseen. Sooloesiintymi- sissä merkitsevin tekijä, joka vaikuttaa esiintymisjännitykseen oli itsetunto, kun taas ryh- mäesiintymisissä perfektionismi oli merkitsevin esiintymisjännitystä selittävä tekijä.

(Vuoskoski 2007, 46.)

Gillespien ja Myorsin (2000, 163) tutkimuksen mukaan rockmuusikoilta on löydettä- vissä yhtenäisiä piirteitä, jotka edistävät musiikillisten intressien ja taitojen kehittymistä.

Näitä piirteitä ovat keskimääräistä suurempi neuroottisuus ja avoimuus sekä keskimää- räinen ekstroversio verrattuna ei-musikaalisiin ihmisiin. Toisin kuin klassisenmusiikin muusikoilla, rockmuusikoille yhteistä näyttäisi olevan alhainen tunnollisuus sekä sovinnollisuus. Alhaisen tunnollisuuden voisi selittää esimerkiksi rockmuusikoiden suurem- man arvon antaminen luovuudelle. (Gillespie & Myors, 2000). Kaikkien muusikoiden persoonallisuudenpiirteistä ei voida siis tehdä yleistystä, sillä eri musiikkityylien edus- tajilla näyttäisi olevan eroja persoonallisuudenpiirteissään. Näin ollen eri musiikkityylien edustajat voivat kokea esiintymisjännityksenkin eri tavoin.

(23)

3.4 Myers-Briggs tyyppi-indikaattori

MBTI (Myers-Briggs Type-Indicator) on Katherine Cook Briggsin ja Isabel Briggs Myersin kehittämä persoonallisuusindikaattori, jota käytetään määrittelemään yksilöi- den persoonallisuustyyppiä. Se on globaalisti käytetty indikaattori sen vuoksi, että tyyp- pejä ei jaotella negatiivisesti tai positiivisesti, vaan kaikki 16 tyyppiä ovat saman arvoisia (Michael 2003, 68; The Mayers & Briggs Foundation 2020). MBTI pohjautuu suurim- maksi osaksi Jungin teoriaan, missä persoonallisuuden ulottuvuudet on jaettu neljään preferenssipariin; ekstrovertti – introvertti, tosiasiallinen – intuitiivinen, ajatteleva – tunteva sekä järjestelmällinen – spontaani (Gould 1991).

Yllä mainituista neljästä vastinparista saadaan jokaiselle yksilölle oma nelikirjaiminen persoonallisuustyyppinsä, joita on 16 erilaista.Yksilöt, joilla on sama kirjainyhdistelmä eivät ole samanlaisia, vaan heillä on useita yhteneväisiä piirteitä ja toimintatapoja. (Rou- tamaa & Hautala 2012, 23.) Neljästä kirjaimesta kaksi keskimmäistä kirjainta ovat yksi- lön persoonan ydinfunktiot; dominoiva- ja tukifunktio. Nämä kaksi funktiota vahvistuvat yksilön henkisenkasvun mukana. Dominoiva funktio ohjailee yksilön käyttäytymistä ja se tulee funktioista eniten esille, tukifunktio taas tasapainottaa dominoivaa funktiota. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että esimerkiksi introvertilla yksilöllä tukifunktio voi näkyä toisille ensin, koska dominoiva funktio yhdistyy tämän sisäiseen maailmaansa. Ekstro- vertillä dominoiva funktio taas näyttäytyy muille selvästi. (The Mayers & Briggs Foun- dation 2020.)

Ihmisen ollessa stressaavassa tilanteessa heidän käyttäytymisensä ei välttämättä tunnu olevan heidän tapaistaan, sillä silloin ne piirteet tulevat esille, jotka eivät normaalissa arjessa näy. Tämä johtuu siitä, että heidän kehittymättömin funktionsa, eli dominoivan- tai tukifunktion vastinpari ottaa vallan. (Kemp 1996, 94.) Esimerkiksi yksilö, joka tekee päätöksensä ennemmin tunteen kuin järjen avulla, voi hänen dominoivin funktionsa olla tunteva. Tällöin funktion tunteva vastinpari ajatteleva on yksilön kehittymättömin funktio, joka ottaa vallan vain stressaavissa tilanteissa. Tällaisissa tilanteissa yksilöstä voi tulla hyvin analyyttinen ja itsekriittinen, vaikkei normaalissa arjessa tällaiset piirteet hä- nessä tulisikaan esille ollenkaan (Kemp 1996, 94).

(24)

3.4.1 Persoonallisuuden ulottuvuuksien preferenssit

MBTI indikaattorissa energian suuntaa kuvaavan ulottuvuuden preferenssipari on ekstrovertti (E = Extraverted) ja introvertti (I = Introverted). Seuraava ulottuvuus kuvaa yk- silön informaation hankintaa ja sen preferenssit ovat tosiasiallinen (S = Sensing) ja in- tuitiivinen (N = Intuiting). Kolmas ulottuvuus käsittää yksilön ominaisuuden tehdä pää- töksiä, ja tämän preferenssit ovat ajatteleva (T = Thinking) ja tunteva (F = Feeling). Vii- meisen ulottuvuuden preferenssit ovat järjestelmällinen (J = Judging) ja spontaani (P = Perceiving) ja ne kuvastavat ihmisen elämäntyyliä. (Gould 1991; Routamaa & Hautala 2010, 22–23.) Kuviossa 1. on kuvattuna nämä neljä ulottuvuutta sekä niiden preferenssiparit.

KUVIO 1. Preferenssiparit (Latomaa 2015, 14)

Energian suuntaus: ekstrovertti (E)– introvertti (I)

Ekstrovertti (E = Extraverted) on kiinnostunut ulkopuolisesta maailmasta, hän nauttii muiden ihmisten seurasta ja solmii uusia ihmissuhteita helposti. Hän oppii keskustele- malla ja lisäksi hän myös kaipaa muutoksia elämäänsä, eikä jaksa tehdä samoja asioita

(25)

pitkään. (Gould 1991; Helin 2001, 121–122; Routamaa & Hautala 2010, 24–25.) Vasta- kohtana ekstrovertille on introvertti (I = Introverted), jota kiinnostaa oma maailmansa.

Hän tykkää olla enemmän yksin kuin muiden ihmisten seurassa ja ratkoo ongelmia mieluummin yksin pohtien. Hän miettii ensin ja toimii vasta pohtimisen jälkeen. (Gould 1991; Helin 2001, 121–122; Routamaa & Hautala 2010, 26–27.)

Yksilön energian suuntauksen preferenssi vaikuttaa muiden kolmen ulottuvuuden prefe- renssiparien ilmentymiseen, sillä funktiot tosiasiallinen (S = Sensing) ja intuitiivinen (N

= Intuiting) sekä ajatteleva (T = Thinking) ja tunteva (F = Feeling) näyttäytyvät eri tavoin ekstrovertin ja introvertin persoonallisuudessa. Esimerkiksi introvertin dominoivin funktio ei näy ulospäin, mutta hänen ekstrovertti tukifunktionsa näkyy. Jokaisella persoonal- lisuustyypillä on dominoivin funktio, johon vahvimmin yhteydessä on ulkoisen elämän- tyylin ulottuvuus, eli järjestelmällisyys (J = Judging) tai spontaanisuus (P = Perceiving).

Jos yksilö on ulkoiselta elämäntyyliltään järjestelmällinen, niin voimakkain funktio on yhteydessä päätöksentekoon, eli siihen, onko yksilö ajatteleva (T = Thinking) vai tunteva (F = Feeling). Kuitenkin, jos yksilö onkin ulkoiselta elämäntyyliltään spontaani, niin tiedonhankintaan liittyvät voimakkaimmat funktiot ovat tosiasiallinen (S = Sensing) tai intuitiivinen (N = Intuiting). (Helin 2001, 50–52, 164.)

Informaation hankinta: tosiasiallinen (S) – intuitiivinen (N)

Persoonallisuuden ulottuvuus informaation hankinta kertoo siitä, miten yksilö käsittelee ympäristöstä saatavaa informaatiota. Tosiasiallinen (S = Sensing) käsittelee saamiaan tietoja käytännöllisesti ja pitää konkreettisista asioista, rutiineista sekä yksityiskohdista.

Siksi hän ei välttämättä aina pysty katsomaan kokonaisuutta. Hän on myös järjestelmäl- linen ja testaa teorioiden toimivuutta käytännössä. Intuitiivinen (N = Intuiting) luottaa taas mieluummin omaan intuitioon ja on kiinnostunut abstrakteista asioista. Hän osaa katsoa kokonaisuutta, muttei kiinnitä huomiotaan yksityiskohtiin. Hän myös pitää vaih- teluista ja on avoin uusille vaihtoehdoille elämässään. (Gould 1991; Routamaa & Hau- tala 2010, 34–35.)

Ekstrovertti (E = Extraverted) tosiasiallinen (S = Sensing) reagoi havainnoimiinsa ärsyk- keisiin nopeasti ja on hyvin tietoinen ympäristössään olevista yksityiskohdista.

(26)

Introvertti (I = Introverted) tosiasiallinen (S = Sensing) taas kokee tärkeäksi kokemus- tensa pohtimisen ja analysoiminen. Hän tarvitsee myös aikaa uusien asioiden miettimi- seen. (Helin 2001, 168–169.) Ekstrovertti (E = Extraverted) intuitiivinen (N = Intuitive) nauttii saadessaan olla monissa eri projekteissa mukana, jotka tarjoavat uusia mahdolli- suuksia, eikä hän yleensä huomaa yksityiskohtia. Introvertti (I = Introverted) intuitiivinen (N = Intuitive) on looginen ajattelija ja kertoo ideansa muille yleensä vähän myö- hemmin kuin esimerkiksi ekstrovertti intuitiivinen. Informaatio kulkee hänen tietoonsa usein alitajunnan kautta. (Helin 2001, 169.)

Päätöksen tekeminen: ajatteleva (T) – tunteva (F)

Ihmisen päätöksen tekemiseen vaikuttaa se, onko yksilö enemmän ajatteleva (T = Thin- king) vai tunteva (F = Feeling). Ajatteleva tekee päätöksensä objektiivisesti järjen ja lo- giikan avulla. Hän tarkastelee asioita yleensä ulkopuolisin silmin, eikä aina ymmärrä esittäneensä asioita siten, että muut loukkaantuvat. Tunteva taas on enemmän subjektii- vinen päätöksentekijä, joka kuuntelee omia tuntemuksiaan ja jonka arvot ohjailevat hä- nen päätöksen tekemistään. Hän ottaa toiset huomioon ennen itseään ja pohtii omien päätöstensä vaikutusta muiden elämään. Hänelle on myös tärkeää olla pahoittamatta ke- nenkään mieltä. (Gould 1991; Routamaa & Hautala 2010, 42–43.)

Ekstrovertti (E = Extraverted) ajatteleva (T = Thinking) haluaa kontrolloida ympäristö- ään. Hänellä on selkeät tavoitteet ja suorapuheisuudellaan hän saattaa huomaamattaan loukata muita. Introvertti (I = Introverted) ajatteleva (T = Thinking) on taas käytännölli- nen, luova ja hyvä tekniikassa. Ekstrovertti (E = Extraverted) tunteva (F = Feeling) ottaa muut huomioon ja aistiikin muiden tunteita helposti. Introvertti (I = Introverted) tunteva (F = Feeling) on vaatimaton ja noudattaa vahvoja periaatteitaan. Hän ei tykkää näyttää tunteitaan muille. (Helin 2001, 170.)

Elämäntyyli: järjestelmällinen (J) – spontaani (P)

Preferenssit järjestelmällisyys (J = Judging) ja spontaanisuus (P = Perceiving) kertoo yksilön elämäntyylistä. Järjestelmällisellä yksilöllä on tarve järjestellä ja kontrolloida

(27)

asioita. Hän suunnittelee ja päättää asioita etukäteen sekä tekee niistä aikatauluja, mutta suunnitelman muutokset saavat hänet ahdistumaan. Toisin kuin järjestelmällinen ihminen, spontaani on joustava, eikä tykkää suunnitella liikoja. Hän ei myöskään halua kontrolloida, vaan pikemminkin odottaa, mitä seuraavaksi tulee vastaan. (Gould 1991; Rou- tamaa & Hautala 2010, 50–51.)

Identiteetti: määrätietoinen (-A) – varovainen (-T)

Tässä tutkimuksessa käytettävä persoonallisuustesti perustuu MBTI indikaattoriin, jossa persoonallisuuden ulottuvuuksia nähdään neljä. Näihin neljään ulottuvuuteen on kuitenkin lisätty vielä identiteetin ulottuvuus, joka vastaa kysymykseen; kuinka määrätietoinen yksilö on omista kyvyistään ja päätöksistään. Identiteetin ulottuvuuden preferenssit ovat määrätietoisuus (-A = Assertive) ja varovaisuus (-T = Turbulent). Määrätietoinen henkilö on varma omista kyvyistään ja sietää hyvin stressiä. Hän ei kanna huolta monistakaan asioista, eikä ”ylityöllistä” itseään tavoitteiden saavuttamiseksi. Varovainen henkilö taas on hyvin itsetietoinen ja herkkä stressille. Hän kokee laajalti eri tunteita ja tavoitteiden saavuttamiseksi hän tekee kovasti töitä ja haluaa kehittyä sekä kehittää koko ajan lisää.

(16Personalities 2011–2020.)

3.4.2 The Big Five -teoria

The Big Five -teoria perustuu vuonna 1932 Cattellin tekemiin löydöksiin ihmisten per- soonallisuudenpiirteistä, joita monet psykologit ovat kuudenkymmenen vuoden kuluessa muokanneet ja parannelleet nykyiseen muotoonsa. Se on hyväksytty persoonallisuuden- piirreteoria, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on viisi peruspiirrettä, jotka ovat yhtey- dessä käyttäytymiseen. Näistä viidestä persoonallisuudenpiirteestä, jotka ovat ekstroversio, sovinnollisuus, tunnollisuus, tasapaino ja avoimuus, tulee nimitys viiden faktorin malli. Jokaisella ihmisellä on kaikki nämä viisi pysyvää piirrettä, mutta he voivat asettua janalla tiettyyn kohtaan riippuen siitä, kuinka vahvasti tai heikosti tietty piirre heissä esiintyy. Janalle voi siis asettua myös niin sanotusti neutraaliin kohtaan, jolloin kyseinen piirre ei esiinny heissä vahvasti, mutta kyseinen piirre ei myöskään ”puutu” heiltä

(28)

kokonaan. (Cloninger 2013, 155–156; Heikkinen 2007, 28–30.) Taulukossa 1. on nähtä- villä jokaisen persoonallisuuspiirrefaktorin molempien ääripääulottuvuuksien ominaisuuksia.

TAULUKKO 1. The Big Five faktorit (Cloninger 2013, 156; Heikkinen 2007, 29)

Faktori Kuvaus ominaisuu- den ollessa vahva

Kuvaus ominaisuu- den ollessa heikko

Ekstroversio (Extraversion)

Puhelias Seurallinen Eloisa

Hiljainen Passiivinen Vetäytyvä Sovinnollisuus

(Agreeableness)

Sydämellinen Luottavainen Ystävällinen

Ärsyyntyvä Häikäilemätön Epäluuloinen Tasapaino

(Neuroticism)

Tunteellinen Haavoittuva Ahdistunut

Rauhallinen Hyvä itsehillintä Tunteet hallitseva Tunnollisuus

(Conscientiousness)

Tunnollinen Vastuullinen Kunnianhimoinen

Huolimaton Vastuuton Laiska Avoimuus

(Openness)

Luova

Mielikuvituksellinen Avoin kokemuksille

Epäluova Maanläheinen Tykkää rutiineista

3.4.3 Myers-Briggs tyyppi-indikaattori ja The Big Five -yhdistelmäteoria

Myers-Briggs tyyppi-indikaattoria on käytetty tutkimuksissa paljon etenkin ihmisten eri- laisuuden selittämiseen työelämässä. Myös työnantajat ovat käyttäneet indikaattoria työ- haastatteluissa, mutta esiintymisjännityksen ja persoonallisuuden välisten suhteiden tut- kimiseen indikaattoria ei olla käytetty niin paljoa. (16Personalities 2011–2020.) Sen si- jaan The Big Five -teorian ollessa yksi johtavista persoonallisuusteorioista, sen pohjalta on tutkittu esiintymisjännitystä enemmän, jonka takia käytänkin tutkielmassani MBTI ja The Big Five -teoriaan perustuvaa indikaattoria.

Tutkielmassani käytän 16Personalities -sivustolla olevaa persoonallisuustestiä, jossa yh- distetään sekä Myers-Briggs että The Big Five -teoria. Persoonallisuustestiin on otettu

(29)

käyttöön sen yksinkertaisuuden vuoksi Myers-Briggsin persoonallisuustyyppien kirjain- yhdistelmät, joihin on lisätty viides kirjain. Myers-Briggs perustuu kuitenkin Jungilai- seen teoriaan, jonka käsitteitä on hyvin vaikea mitata, jonka takia persoonallisuuden ulottuvuuksia on tasapainotettu The Big Five -teorian persoonallisuudenpiirteillä. (16Perso- nalities 2011–2020.)

3.4.4 Myers-Briggs tyyppi-indikaattori persoonallisuustyypit

Myers-Briggs tyyppi-indikaattorissa on 16 persoonallisuustyyppiä, jotka muodostuvat neljästä preferenssiparista. Tutkimuksessani käytän MBTI indikaattoriin pohjautuvaa testiä, jossa nämä 16 persoonallisuustyyppiä saavat vielä viidennen kirjaimen sen mukaan, onko yksilö identiteetiltään enemmän määrätietoinen vai varovainen. 16 persoo- nallisuustyyppiä muodostaa myös samankaltaisten piirteidensä pohjalta neljä persoonallisuustyyppi ryhmää. Ne muodostuvat roolien, eli tavoitteiden ja mielenkiinnonkohtei- den mukaan. Näitä ryhmiä voidaan kutsua Analyytikoiksi, Diplomaateiksi, Vartijoiksi ja Löytöretkeilijöiksi. (16Personalities 2011–2020.) Persoonallisuustyyppien ja -ryhmien nimet ovat alun perin englanninkielisiä, joista on monenlaisia suomennoksia. Ei ole siis yhtä ja oikeaa suomennosta persoonallisuustyypeille tai -ryhmille. Tutkielmassani kir- joitan kaikkien persoonallisuustyyppien sekä -ryhmien nimet isolla alkukirjaimella, sillä ne ovat persoonallisuustyyppien tai niitä edustavien ryhmien nimiä. Kuviossa 2. on kuvattuna kaikki persoonallisuustyypit ryhmineen sekä kirjainyhdistelmineen. Jokaisella ryhmällä on oma värikoodi ja jokaiseen ryhmään kuuluu neljä persoonallisuustyyppiä.

Saman ryhmän neljällä tyypillä on kaksi samaa preferenssiä, jotka ovat kuvattuna ryh- män nimen kohdalla. Ryhmien kaksi vasemmanpuoleista tyyppiä ovat introvertteja ja kaksi oikeanpuoleista ekstroverttejä. Lisäksi persoonallisuustyypin kohdalla on kuvattuna kursivoidulla tekstillä hänen 3. tai 4. preferenssinsä, mikä ei ole kaikille ryhmän persoonallisuustyypeille yhteinen.

(30)

KUVIO 2. Persoonallisuustyyppiryhmät ja persoonallisuustyypit (16Personalities 2011–2020)

Analyytikot (_NT_ = intuitiivinen ja ajatteleva)

Analyytikot ovat rationaalisia ja luovia sekä rakastavat tiedettä ja teknologiaa. He viih- tyvät hyvin yksin, joten sosiaaliset tilanteet voivat tuottaa heille hankaluuksia. (16Perso- nalities 2011–2020.)

INTJ eli ”Arkkitehti” vaatii itseltään paljon ja on järjestelmällinen sekä teoreettinen. Ru- tiinit, jotka vaativat alituista havainnointia, aiheuttavat hänelle helposti stressiä, jolloin hänestä tulee pikkutarkka unohtelija. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 20, 200–

201; Routamaa & Hautala 2010, 122–123.) Routamaan ja Hautalan (2010, 96) mukaan Arkkitehteja on Suomessa 3,5 prosenttia.

INTP eli ”Loogikko” on joustava, analyyttinen ja hänellä on hyvä looginen päättelykyky.

Tiukat säännöt ja yksitoikkoisuus voi saada hänet stressaantumaan, joka aiheuttaa hä- nelle voimakasta reagointia ja yliherkkyyttä. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 204–205; Routamaa & Hautala 2010, 124–125.) Loogikkoja on Suomessa 1,8 prosenttia (Routamaa & Hautala 2010, 96).

(31)

ENTJ eli ”Päällikkö” on järjestelmällinen, looginen sekä erittäin tavoitteellinen. Hän kuitenkin tahtomattaan voi suututtaa muita, koska yleensä hän kiinnittää huomionsa asioihin ennen ihmisiä. Muiden neuvot saavat hänet stressaantumaan, jolloin hän voi olla yliherkkä riidoille. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 198–199; Routamaa &

Hautala 2010, 128–130.) Suomessa Päällikköjä on 12,1 prosenttia (Routamaa & Hautala 2010, 96).

ENTP eli ”Väittelijä” on sosiaalinen ja analyyttinen, joka rakastaa toimintaa. Hän stres- saantuu liian tiukasti asetetuista raameista ja aikatauluista. Tällöin hän voi unohtaa esimerkiksi syödä ja hänestä tulee hyvin joustamaton. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 202–203; Routamaa & Hautala 2010, 126–127.) Väittelijöitä esiintyy Suomessa 5,6 prosenttia (Routamaa & Hautala 2010, 96).

Diplomaatit (_NF_ = intuitiivinen ja tunteva)

Diplomaatit ovat empaattisia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä, jotka rakastavat neuvoa toisia.

He osaavat kuitenkin aiheuttaa myös ongelmia tilanteissa, joissa täytyy tehdä vaikeita päätöksiä ja luottaa kylmään rationaalisuuteen. (16Personalities 2011–2020.)

INFJ eli ”Asianajaja” on teoreettinen ja pitää harmoniasta ympärillään. Hän tykkää poh- diskella ja käyttää luovuuttaan. Rutiinit ja ihmisten väliset kireydet saavat hänet stressaantumaan, jolloin hän saattaa olla altis riitelylle ja unohteluille. (16Personalities 2011–

2020; Helin 2001, 20, 192–193; Routamaa & Hautala 2012, 114–115.) Asianajajia on Suomessa Routamaan ja Hautalan (2010, 96) mukaan 1,1 prosenttia.

INFP eli ”Sovittelija” on itsenäinen ja empaattinen sekä uusia ideoita kehittelevä ihmi- nen. Omien arvojen vastaiset tehtävät ja ihmisten väliset ristiriidat saavat hänet stressaantumaan, jolloin hän voi olla hyvinkin kriittinen muita kohtaan ja tehdä huonoja pää- töksiä. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 196–197; Routamaa & Hautala 2010, 116–118.) Routamaan ja Hautalan (2010, 96) mukaan Sovittelijoita on Suomessa 1,2 prosenttia.

(32)

ENFJ eli ”Protagonisti” on tunnollinen sekä sosiaalinen, ja siksi hyvin yhteistyökykyi- nen. Kuitenkin liian suurella intensiteetillä projekteissa mukana oleminen aiheuttaa hä- nelle stressiä, jolloin hän saattaa muuttua hyvinkin kontrolloivaksi, komentelevaksi ja vähän itsekeskeiseksikin. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 190–191; Routamaa

& Hautala 2010, 120–121.) Suomessa Protagonisteja on Routamaan ja Hautalan (2010, 96) mukaan 5,2 prosenttia.

ENFP eli ”Aktivisti” on myönteinen, joustava ja luova ihminen. Hän on hyvin sosiaali- nen, jonka takia pitkään yksin olemisesta aiheutuu hänelle stressiä. Stressaantuneesta Aktivistista saattaa tulla pikkutarkka pessimisti. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 194–195; Routamaa & Hautala 2010, 118–120.) Aktivisteja on Routamaan ja Hau- talan (2010, 96) mukaan 7,1 prosenttia Suomessa.

Vartijat (_S_J = tosiasiallinen ja järjestelmällinen)

Vartijat ovat yhteistyökykyisiä, ahkeria ja huolellisia, mutta kuitenkin myös joustamat- tomia. Erilaisten näkökulmien hyväksyminen on heille joskus hankalaa. (16Personalities 2011–2020.)

ISTJ eli ”Logistikko” on vastuuntuntoinen ja järjestelmällinen organisoija. Ympäristön liialliset muutokset saa hänet kuitenkin stressaantumaan, jolloin hän voi alkaa näkemään olemattomia uhkia. Hän on kiinnostunut enemmän asioista kuin ihmisistä. (16Personali- ties 2011–2020; Helin 2001, 26, 176–177; Routamaa & Hautala 2010, 97–98.) Logistik- koja on Suomessa Routamaan ja Hautalan (2010, 96) mukaan 12,3 prosenttia.

ISFJ eli ”Puolustaja” on empaattinen, luotettava ja hänellä on yleensä hyvät ihmissuh- detaidot. Ristiriidat ja yllättävät tilanteet saavat hänet stressaantuneeksi, jolloin hänestä voi tulla huolimaton ja äkkipikainen. (16Personalities 2011–2020; Helin 2001, 26, 180–

181; Routamaa & Hautala 2010, 106.) Puolustajia on Suomessa Routamaan ja Hautalan (2010, 96) mukaan 5,4 prosenttia.

ESTJ, eli ”Johtaja” on erittäin järjestelmällinen ja päättäväinen. Tilanteet, jotka eivät ratkea rationaalisesti, aiheuttavat hänelle stressiä. Tällöin hän saattaa loukkaantua