Vuojärvi tapahtumien keski
pisteenä myös hevoskilpailuissa
Vuojärven rannalla kasvanut ja elämäntyönsä tehnyt pappilan torpanpoika Antero Koskinen joutui jo nuorena ottamaan vastuun talonpidosta, kun hänen isänsä kuoli Anteron olleessa 18-vuotias. Hevonen oli tärkeä työkumppani maataloudessa ja Anterokin jou tu i luonnollisesti hevosten kanssa tekemisiin.
’Silloin hevosurheilu oli kovassa kurssissa’, kertoo Antero, joka tällä hetkellä on vanhimpia koko elämänsä ajan Vuojärven tapahtumia seurannut asukas.
H evostuneena Antero oli kova seuraam aan kilp a -a jo ja , jo ita järjestettiin eri kylillä Laukaassa.
Varsinkin Vuojärvi-ajot ovat jää
neet hyvin mieleen ja niissä hän oli m ukana aina ta lk o is s a ja nuorena miehenä muutenkin kil
pailuja seuraamassa. Olihan An
terolla itselläänkin kaksi hevosta,
mutta ravikilpailuihin osallistu
minen jäi muiden isäntien harras
tukseksi.
Eräät Vuojärven tapahtumat ovat jä ä n e e t hyvin m ieleen. A lk u aikoina radan valmistustyöt teh
tiin hevosvoimalla, missä isoa lu- miauraa veti useampi hevonen.
M yöhem m in kone ellistum isen
lisääntyessä Valkolassa asuva maanviljelijä Vilho Anttonen hankki Ford Majorin, jossa oli lumilinko.
Silloin radan kunnostus helpottui huomattavasti.
Tiedustelin Anterolta minkälaisia muistoja on jäänyt hevosmiehistä, jotka ottivat osaa kilpailuihin. Hän kertoi, että ei hän niitä kaikkia
14 Kotiseutulehti
muista, koska oli vain yleisön joukossa eikä osallistunut kilpa- ajoihin, vaan katseli asioita ulko
p u o lise n a . Näm ä ta lv is e t ta pahtumat jatkuivat kuitenkin aina 7 0 -lu v u lle astia, jo ten in n o k kaimmat hevosmiehet ja heidän hevosensa ovat jääneet mieleen.
Näitä lähiasukkaita olivat Tam- menoksan A aroja hänen Roope- ruunansa, Kuukkasen Tauno, jolla oli Lotta niminen tamma ja Jaak
kolan Lauri, jolla oli Niira niminen tamma. Muita innokkaita hevos
miehiä olivat mm. Peuran Uuno, Vesterisen Paavo, Riipisen Paa
vo, Puupposen veljekset Jukka ja Matti, Otto Polkunen, Pauli Put
tonen, Aukusti Kokko, Eelis Laak
sonen Leppävedeltä, Viljo Häk
kinen Vuonteelta, Kalle Matilainen P aanalsaarelta ja Lehtoheppa Äijälästä. Viimeinen oli lisänimi, mutta oikea nimi ei ole jäänyt mieleen. Lisäksi oli Liimataisen Martti, jonka isä jännitti kovasti poikansa ajoa. Erikoisena per
soonana on jäänyt mieleen myös Tauno Tupamäki Petäjävedeltä.
Hän tuli ajoissa kilpailuihin ja piti kortteeria Tammenoksalla. Hä
nellä oli hyvät hevoset ja rehti käyttäytyminen. Myös vielä elävä Osmo Itäranta oli innokas kilpa- ajaja.
Tiedustelin onko muita mukavia s a ttu m u k s ia jä ä n y t m ie le e n . Antero kertoi, että kyllähän sitä yhtä ja toista on jäänyt mieleen.
Arvo Kääriäisellä oli Laukko ni
minen ruuna, jolla hän oli val
m istautunut perheen in nosta
mana kilpailuun. Ruuna oli päät
tänyt, että ei lähde liikkeelle ollen
kaan, joten olihan se aikamoinen pettymys niin Arvolle kuin per
heelle. Muuten järjestyksestä ja järjestelyistä saattoi sanoa, että hyvin oli ajot järjestetty. Myös
toim ihenkilöt olivat tehtävänsä tasalla. 'Sellaisia mukavia tapah
tumia ne ravikilpailut olivat’, tuu
mailee Antero.
Tiedustelin Anterolta myös muista raveihin liittyvistä järjestelyistä ja ta p a h tu m ista kuten a lkoholin käytöstä tai palkinnoista. Pal
kinnot eivät näytelleet kovin suur
ta osaa vaan hevosen maine merkitsi paljon. 'Kyllä ne pokaalin saivat, mutta rahapalkinnot eivät ole m ie le ssä .’ M itä tulee jä r
jestyksen ylläpitoon niin Anteron kertoman mukaan niissä ei ollut vaikeuksia. O livathan paikalla yleensä järjestysmiehet ja riitti, e ttä k o n s ta a p e li V e ija la in e n nosteli housujaan ja edusti vir
kavaltaa. Kyllä kai miestä väke
väm pi näytteli vähäistä osaa, ainakin sen verran, että ei kylmä haitannut. Hevosten kunto oli erittäin hyvä, olivat ehkä liiankin lihavia, kun eivät jaksaneet juosta loppuun asti.
Ravit pää ttyivät S aralinnassa pidettäviin ravi-iltamiin, joissa oli tu n n e lm a a . N ykyä än n a is e t näyttelevät suurta osaa hevos- hoidossa ja silloinkin oli ajoissa normaali sarjojen lisäksi muta- sarjat. Erikoisuutena olivat Nais
ten ajot, jotka kiinnostivat kovasti yleisöä. Olisihan niitä muistoja paljonkin, mutta kyllä ne ilm e
nevät muissa muisteloissa, jotka ovat v ira llis e m p ia , tu u m a ile e Antero ja nauraa vapautuneesti haastattelun päätteeksi. Hän viettää eläkepäiviään uudessa kodissaan vaikean syd ä n le ik
kauksen jälkee n ja harrastaa kotimuseotoimintaa keräillen työ
aikana rakkaaksi käyneitä esineitä tuleville sukupolville muistoksi
Paavo Kerkelä
