Suunnalla metsön kiitköis sö
Viime kesän rastiviikko Seinäjoella. Isä katsoo kelloaan, porttirastilta vielä kireä loppukiri
maaliin.Istun nökötän ahtaassa repussa. Reppu on äidin selässä.
Äiti
äheltääyli
ojien, ki- vien ja kantojen. Aurinko häikäisee silmi- äni. Pihka tuoksuu, matka jatkuu. Siinä fuokio muistokuvaa ensimmäisestä "suun- nistuksestani" kolmen vanhana.Omat jalat maassa lippusiima viitoittaa kulku-uraa. Leenaon låihtenyt samalle uralle
v ähiin aikaisemmin. Pikkuj yrkänteen takaa hiin tulee nåikyviin. Siinä håin pyörii orans- sinvalkean rastilipun alla ja pistää neulalla reiän karttaan jyrkåinteen kohdalle, jossa
hän nyt seisoo. Samoin teen minä Leenan häipyessä metsän kätköihin. Näin jatketaan neljän rastin kautta puuskuttaen maaliin.
Aika mitataan ja tarkkuus tarkistetaan.
Tåinä päiviinä lähden kuuden vuoden kilpakokemus takanani samoilemaan uu- sille rasteille
ja
tuntemattomiin metsiin.Edessä on partio- eli joukkuesuunnistus.
Leena on jä)leen vierelläni, kuten Henna- kin. Olemme lähtöviivalla j a j aamme kartat tasomme mukaisesti. Metsässä meidät yhdistää sama ajatus: teemme parhaan
mahdollisen suorituksen ja kolmen suun- nistajan hyvä yhteistyö tuottaa tuloksen.
Viimeiselle rastille saavumme kaikki yhtaikaa. Keltainen nauha viitoittaa meidät puuskuttavina maaliin. Siellä onnistumis- en ilo yhdistää jälleen kolme nuorta suun- nistajaa,
ja
piirinmestaruushopeamitalit kruunaavat saavutuksen. Vielä ennen ko- tiinlähtöäjoku
muistuttaa: "Ensi vuonna tavataan taas, mutta 16-vuotiaiden sarjas- sa.ttHelena Kouttu Fin 5 -87 Yläne
