SPATIA Raportteja
2/2001
JOENSUUN SEUDUN
ALUEKESKUSOHJELMAEHDOTUS PERUSTELUOSA
Timo Hirvonen Kimmo Niiranen
Alue- ja kuntatutkimuskeskus
Joensuun yliopisto
TIIVISTELMÄ
Timo Hirvonen, Kimmo Niiranen
Rahoittaja/tilaaja: Joensuun kaupunki SPATIA – Alue- ja kuntatutkimuskeskus Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto Huhtikuu 2001
ISBN 952-458-177-9
Avainsanat: Aluekeskusohjelma, Joensuun seutu, kehitys, seutuyhteistyö
Aluekeskusohjelma käynnistyi marraskuussa 2000 sisäasiainministeriön julistettua haun ohjelmame- nettelyyn. Ohjelman käynnistymisen taustalla oli hallituksen aiemmin syksyllä 2000 tekemät uudet aluepoliittiset linjaukset. Aluekeskusohjelmilla pyritään erikokoisten kaupunkiseutujen omiin vah- vuuksiin, osaamiseen ja yhteistyöhön perustuvan, nykyistä tasapainoisemman aluerakenteen vahvis- tamiseen.
Käsillä oleva raportti on Joensuun seudun aluekeskusohjelmaehdotuksen perusteluosa. Raportissa tarkastellaan Joensuun seudun nykytilaa ja alueen viimeaikaista sosioekonomista kehitystä sekä arvi- oidaan aluetalouden tulevaisuudennäkymiä. Lisäksi luodaan katsaus seutuyhteistyön kehittämiseen ja seudullisen eheyden reunaehtoihin ja esitetään Joensuun aluekeskusohjelmaehdotuksen linjaukset ja painotukset.
JOENSUUN SEUDUN ALUEKESKUSOHJELMAEHDOTUS PERUSTELUOSA
SISÄLLYS
1. JOENSUUN SEUDUN YLEISKUVA ...1
2. SEUDUN KEHITYSKUVAN ANALYYSI ...2
2.1 Tarkasteltavat muuttujat... 2
2.2 Väestökehitys ja muuttoliike... 2
2.3 Alueellisen bruttokansantuotteen kehitys... 5
2.4 Seudun toimialarakenne ja vahvuudet... 10
2.5 Työllisyyskehitys ... 13
2.6 Yhteenveto ja tulevaisuudennäkymät... 15
3. SEUTUYHTEISTYÖ JA SEUDUN KEHITTÄMINEN ... 17
3.1 Jyty-alueen seudullisen kehittämisen suuntaviivoja ... 18
3.2 Ohjelmalinjauksia... 23
3.2.1 Tuotannolliset vahvuudet: Puu, muovi ja metalli ... 23
3.2.2 Hyvinvointi: Itsenäinen selviytyminen ja laadukas elämä... 25
3.2.3 Joensuun seudun raja- ja lähialueyhteistyö... 30
3.2.4 Seutuyhteistyö ... 32
3.3 Joensuun seudun aluekeskusohjelmaehdotuksen suhde muihin aluekehitysohjelmiin... 36
1. JOENSUUN SEUDUN YLEISKUVA
Joensuun seutu käsittää Joensuun seudun yhteistyöryhmän (Jyty) kahdeksan kunnan muo- dostaman kokonaisuuden. Joensuun seutuun luetaan näin ollen kuuluviksi Joensuun seutu- kunnan kuusi kuntaa (Eno, Joensuu, Kiihtelysvaara, Kontiolahti, Liperi, Pyhäselkä) sekä mo- lemmat Outokummun seutukunnan kunnat (Outokumpu, Polvijärvi) (ks. kartta 1). Näissä kunnissa asui vuoden 2000 lopulla kaikkiaan 105 312 henkeä eli 61,3 prosenttia Pohjois- Karjalan maakunnan, 17,7 prosenttia Itä-Suomen läänin ja 2,0 prosenttia koko maan väes- töstä.
Kartta 1. Joensuun seutu; Jyty-kuntien keskeisiä tietoja.
Joensuun seudun viimeaikainen kehitys on ollut varsin myönteistä. Muusta Pohjois-Karjalasta ja koko Itä-Suomen läänin kehityskuvasta poiketen seudun väkiluku on kasvanut. Myös alue-
POLVIJÄRVI 5 421 as.
801,4 km2 2 282 20,6
JOENSUU 51 788 as.
81,9 km2 24 448 18,7
OUTOKUMPU 8 172 as.
445,1 km2 3 499 20,7
LIPERI 11 506 as.
739,8 km2 5 020 13,6
KONTIOLAHTI 11 462 as.
781,9 km2 5 279 13,0
ENO 7 049 as.
939,3 km2 3 074 24,1
KIIHTELYSVAARA 2 669 as.
486,7 km2 1 167 15,9
PYHÄSELKÄ 7 245 as.
280,2 km2 3 197 14,2
KUNTANIMI Asukkaita 31.12.2000* Maapinta-ala* Työvoima 2000**
Työttömyysaste 2000**
*Tilastokeskus **TE-keskus
taloudellinen kehitys on ollut suotuisaa ja etenkin seudun teollisuus on kasvanut voimakkaas- ti. Työpaikkoja ei kuitenkaan ole syntynyt talouden elpymisen myötä riittävän ripeää tahtia ja korkeasta työttömyysasteesta on tullut pysyvä alueellinen ongelma. Kokonaisuutena seudun kehitysedellytykset ovat kuitenkin hyvät.
Keskuskaupungin ja seitsemän kunnan muodostamana yli 100 000 asukkaan alueena Joen- suun seutu muodostaa Itä-Suomen vahvimman ja monipuolisimman palvelu-, osaamis- ja tuotantokeskittymän. Markkinatutkimusselvityksen mukaan Joensuu (75 381) on markkina- alueena suurempi kuin esimerkiksi kuntaliitosten myötä kasvanut Kuopio (72 170). Monialai- nen koulutus- ja tutkimusjärjestelmä yliopistoineen, ammattikorkeakouluineen, tiedepuistoi- neen ja osaamiskeskuksineen sekä useille aloille ulottuva tuotannollinen erityisosaaminen ovat alueen voimavaroja. Joensuun kehitys säteilee ympäröiviin kuntiin, joista Liperi, Kontiolahti, Pyhäselkä ja Kiihtelysvaara muodostavat yhdessä keskuksen kanssa aidon toiminnallisen ko- konaisuuden, Joensuun työssäkäyntialueen. Joensuun seudun elinkeinoelämän kehityksen kannalta oleellinen kriittinen massa on huomattava, sillä keskusseudun yhdyskuntarakenne on suhteellisen tiivis ja infrastruktuuri toimiva. Myös muut Joensuun seudun kunnat linkittyvät vahvasti keskusseutuun niin toiminnallisesti kuin myös kuntien välisen yhteistyön kautta.
Seutuyhteistyöstä on haettu voimaa kahdeksan kunnan yhteiseen palvelujen ja elinkeinotoi- minnan kehittämiseen vuodesta 1993 lähtien. Yhteinen elinkeinoyhtiö, Joensuun Seudun Elinkeinokeskus Oy, aloitti toimintansa talvella 2001.
2. SEUDUN KEHITYSKUVAN ANALYYSI 2.1 Tarkasteltavat muuttujat
Tässä osiossa tarkastellaan Joensuun seudun nykytilaa ja alueen viimeaikaista sosioekonomista kehitystä, sekä arvioidaan lyhyesti aluetalouden tulevaisuudennäkymiä. Tarkastelu perustuu pääosin tilastoaineistoihin. Kahdesta seutukunnasta koostuvan alueen lähempi aluetaloudelli- nen analyysi rajoittuu joiltakin osin seutukuntatietoihin.
Ensiksi huomio kiinnitetään alueen väestökehitykseen ja muuttoliikkeeseen, minkä jälkeen tarkastelussa paneudutaan alueellisen bruttokansantuotteen kehitykseen ja toimialarakenteen muutokseen sekä aluetalouden vahvuuksiin. Lisäksi tarkastellaan työllisyystilanteen kehitystä ja alueen tulevaisuudennäkymiä menneen kehityksen valossa.
2.2 Väestökehitys ja muuttoliike
Kokonaisuutena tarkasteltuna Jyty-seudun väestökehitys 1990-luvulla oli verrattain myön- teistä, sillä alueen väestönkasvu vuosina 1990-99 oli yli 4 000 henkeä. Tämä merkitsi noin 4,1 prosentin lisäystä, mikä vastasi koko maan kehitystä vastaavalla ajanjaksolla. Jyty-alueella vä- estönkasvu painottui kuitenkin vuosikymmenen alkuun: kasvuluvut tasaantuivat 1990-luvun kuluessa (ks. kuvio 1), ja vuosina 1997 ja 1998 alueen väkiluku kääntyi hienoiseen laskuun.
Vuonna 1999 Jyty-alueen väkiluku nousi jälleen, ja vuonna 2000 väestönkasvu oli 155 henkeä.
Kaiken kaikkiaan alueen väkiluku on viime vuosina pysytellyt varsin vakaasti 105 000 asuk- kaan tuntumassa.
Kuvio 1. Jyty-alueen väkiluku 31.12.1990 - 31.12.2000 (vuosi 2000 ennakkotieto).
Lähde: Tilastokeskus, väestötilasto.
Merkittävimmin Jyty-alueen myönteiseen väestökehitykseen menneellä vuosikymmenellä vai- kutti luonnollinen väestönmuutos: vaikka syntyneiden määrä laski tasaisesti, se ylitti kuollei- den määrän selvästi kaikkina 1990-luvun vuosina (ks. kuvio 2). Yhteensä syntyneiden enem- myys oli vuosikymmenen aikana kaikkiaan yli 3 000 henkeä joten luonnollinen väestönkasvu selitti kolme neljännestä alueen koko väestönkasvusta.
Kuntien välinen nettomuutto kääntyi vuosikymmenen alkupuoliskon jälkeen Jyty-alueella tappiolliseksi. Tämä selittää pitkälti väestökehityksen heikkenemisen. Vaikka myös tulo- muutto lisääntyi huomattavasti 1990-luvun alkuvuosien jälkeen, lähtömuuton kasvu vaikutti maan sisäisiin nettomuuttolukuihin kääntäen ne vuosikymmenen puolivälissä negatiivisiksi.
Tilanteeseen vaikutti mm. 1.6.1994 voimaan tullut kotikuntalaki, joka mahdollisti entistä va- paamman kotikunnan valinnan, ja lisäsi samalla etenkin opiskelijoiden muuttoja.
Nettosiirtolaisuus tasoitti hieman kokonaismuuttoliikettä siitäkin huolimatta, että siirtolaisten määrä vuosikymmenen lopulla oli pienempi kuin huippuvuosina 1991-1993. Näihin 1990- luvun alkuvuosiin ajoittui muiden muassa eräiden suurten maahanmuuttajaryhmien sijoittu- minen alueelle, lähinnä Joensuuhun ja Kontiolahdelle. Kun huomattava osa maahanmuutta- jista on myöhemmin siirtynyt pääosin Etelä-Suomeen, tämä siirtymä on näkynyt maan sisäi- senä kuntien välisenä muuttoliikkeenä, mikä omalta osaltaan on vaikuttanut vuosikymmenen loppupuolen heikenneeseen kehitykseen. Tätä merkittävämmin Jyty-alueen muuttoliikkeen kehitykseen on vaikuttanut seudun korkeana pysynyt työttömyysaste ja työnsaantimahdolli- suuksien paraneminen talouskasvun myötä muualla maassa, erityisesti muutamissa kasvukes- kuksissa. Vuonna 1999 muuttoliikkeen kiihtyminen kuitenkin taittui ja vuonna 2000 Joensuun seutu oli jo nousemassa muuttovoittoa saavien alueiden harvalukuiseen joukkoon.
Kuvio 2. Väestömuutostekijät Jyty-alueella vuosina 1990-2000.
100000 101000 102000 103000 104000 105000 106000
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 vuosi
henkeä
Lähde: Tilastokeskus, väestötilasto.
Jyty-alueen kuntien väestökehityksessä 1990-luvulla oli suuria eroja (ks. taulukko 1). Erot tu- levat selvästi esille tarkasteltaessa niin yksittäisiä kuntia kuin myös vertailtaessa alueen kahta seutukuntaa. Outokummun seutukunnan väestökehitys on jäänyt selkeästi Joensuun seutu- kunnan kehitystä heikommaksi. Toisaalta voidaan todeta, että suotuisa kehitys on ollut alueen keskuksen, Joensuun kaupungin, ja sen naapurikuntien kehityspiirre, sillä Outokummun ja Polvijärven tavoin myös Enon väkiluku on laskenut selvästi. Keskuskaupungin kehityksen merkitys ja kasvun keskittyminen näkyy myös siinä, että väestö sijoittuu Joensuun naapuri- kunnissa lähinnä kaupungin läheisiin alueisiin eikä kirkonkyliin.
Taulukko 1. Jyty-alueen kuntien väestönmuutos vuosina 1990 - 2000.
Lähde: Tilastokeskus, väestötilasto.
Luonnollinen väestökasvu on 1990-luvulla ollut lukumääräisesti huomattavinta Joensuussa, mutta suhteellisesti luonnollinen muutos on ollut vielä Joensuuta myönteisempää sekä Kon- tiolahdella että Pyhäselässä. Myös muissa Joensuun lähikunnissa Kiihtelysvaarassa ja Liperissä
-600 -400 -200 0 200 400 600 800 1000 1200
1990 1991
1992 1993
1994 1995
1996 1997
1998 1999
2000 vuosi
henkeä
syntyneiden enemmyys kuntien välinen nettomuutto nettosiirtolaisuus
kokonaismuutos
Luonnollinen Kuntien välinen Nettosiirtolaisuus Kokonaismuutos väestömuutos nettomuutto (ml. rekisterikorj.)
Eno -228 -500 72 -645
Joensuu 2368 1329 795 4572
Kiihtelysvaara 118 -80 7 59
Kontiolahti 768 0 405 1220
Liperi 170 -180 23 54
Pyhäselkä 608 95 37 756
Joensuun seutukunta 3804 664 1339 6016
Outokumpu -256 -974 34 -1191
Polvijärvi -257 -343 15 -563
Outokummun seutukunta -513 -1317 49 -1754
JYTY-alue 3291 -653 1388 4262
syntyneiden määrä ylitti kuolleiden määrän. Sen sijaan Polvijärvellä, Enossa ja Outokummus- sa luonnollinen väestönmuutos oli negatiivista. Kehityksen taustalla voidaan nähdä näiden kuntien väestön ikärakenne. Koko seudun väestön ikärakenne vastaa kuitenkin melko tarkoin valtakunnan ikärakennetta. Joensuun seudulla alle 20 -vuotiaiden osuus on keskimääräistä hieman suurempi ja toisaalta yli 75 -vuotiaiden osuus pienempi kuin koko maassa.
Kuntien välinen muuttoliike on kasvattanut väkilukua vain Joensuussa ja Pyhäselässä. Myös tässä suhteessa Eno, Outokumpu ja Polvijärvi ovat alueen heikoimman kehityksen kunnat.
Nettosiirtolaisuus on ollut kaikissa alueen kunnissa positiivista, joskin väkiluvun kehityksen kannalta nettosiirtolaisuudella on ollut huomattavaa merkitystä vain Joensuulle ja Kontiolah- delle.
2.3 Alueellisen bruttokansantuotteen kehitys
Alueellinen bruttokansantuote (bkta) on erilaisten väestöä, muuttoliikettä ja työllisyyttä ku- vaavien indikaattoreiden ohella merkittävin alueellisia eroja ja alueellista kehitystä kuvaava in- dikaattori. Bkta kuvaa tietyn vuoden aikana alueella tuotettujen tavaroiden ja palvelusten ar- voa, toimialojen arvonlisäysten summaa. Vaihtoehtoisiin alueellisen kehityksen indikaattorei- hin verrattuna bkta -luvut saattavat antaa kehityksestä jossain määrin poikkeavan kuvan. Bkta ei kuvaa suoraan alueen asukkaiden tulotasoa tai ihmisten hyvinvointia. Alueen todellinen tulotaso, ostovoima ja varallisuus kertyy palkoista eikä esimerkiksi yritysten voitoista, jotka laskennallisesti nostavat Lappeenrannan tai Kemin tapaisten teollisuuspaikkakuntien arvon- lisäystä. Palveluvaltaisilla alueilla ja alueilla, joilla julkisen sektorin osuus on huomattava, palk- kojen osuus arvonlisäyksestä on poikkeuksellisen suuri. Siksi suurempi osa tuotannon arvosta jää hyödyttämään sijaintiseutua ja bkta antaa Joensuun ja Outokummun seutukuntien tulon- muodostuksesta liian vaatimattoman kuvan.
Seuraavassa tarkastellaan Tilastokeskuksen aluetilinpidon tuottamien seutukunnittaisten bkta -lukujen kehitystä Joensuun seudulla eli Joensuun ja Outokummun seutukunnissa vuosina 1990-99 (vuoden 1999 luvut ovat ennakkotietoja). Joensuun seudun kehitystä verrataan koko maan ja eräiden alueen kehityksen kannalta vertailukelpoisten seutukuntien kehitykseen. Täs- sä aineistossa bkta on jaettu neljään toimialaryhmään, jotka ovat maa- ja metsätalous, teolli- suus ja rakentaminen, palvelut ja julkinen sektori. Tätä ryhmittelyä yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa seuraavassa viitataan Pohjois-Karjalan liiton julkaisuun ”Katsaus Pohjois-Karjalan seutukuntien toimialarakenteeseen vuosina 1990-1997”, jossa käsitellään rakennetta tarkan, kaikki- aan 39 toimialaa kattavan aineiston avulla.
Joensuun seudun bkta kasvoi 28,4 prosenttia vuosina 1990-99. Kuvion 3 perusteella voidaan todeta, että bkta:n kehitys alueella on noudatellut nousuineen ja laskuineen pääpiirteittäin pit- kälti samanlaista uraa kuin kansantalouden bkt:n kehitys. Alue selvisi maata 1990-luvun alussa koetelleesta talouskriisistä keskimääräistä paremmin, ja myös toipuminen oli Joensuun seu- dulla hieman myöhäisemmästä alusta huolimatta vuosina 1994-95 keskimääräistä nopeampaa.
Vuonna 1996 Joensuun seudun bkta laski kuitenkin selvästi useiden muiden seutukuntien ta- voin. Tämän jälkeen kehitys on ollut melko yhteneväistä koko maan kanssa.
Kuvio 3. Arvonlisäysindeksin kehitys Jyty-alueella ja koko maassa vuosina 1990-99* (1990 = 100,0; vuosi 1999 ennakkotieto).
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito.
Kuvio 4. Joensuun seudun toimialarakenne vuosina 1990 ja 1999.
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito.
90,0 100,0 110,0 120,0 130,0 140,0
1990 1991 199 2
1993 1994
1995 1996 1997 1998 1999*
Vuosi
Indeksi
JYTY SUOMI
1990 9 %
27 %
38 %
26 % Maa- ja
metsätalous Teollisuus ja rakentaminen Palvelut
Julkinen toiminta
1999 5 %
34 %
36 %
25 % Maa- ja
metsätalous Teollisuus ja rakentaminen Palvelut
Julkinen toiminta
Jo tarkastelujakson alussa selvästi koko maata alhaisempi bkta per henkilö –luku jäi vuonna 1999 Joensuun seudulla enemmän koko maan lukua pienemmäksi kuin vuosikymmenen alus- sa. Vuonna 1990 bkta per henkilö –indeksi Jyty-alueella oli 83,2 (koko maa = 100,0) ja vuon- na 1999 se oli 78,5. Muutos kuvastaa viimeaikaista suuntausta, alueellisten kehityserojen kas- vua laman jälkeisessä Suomessa. Bkta per henkilö –indeksin laskusta huolimatta Joensuun seudun suhteellisen aseman muutos oli verrattain vähäinen useisiin muihin seutukuntiin ver- rattuna. Maakuntien keskusseuduista esimerkiksi Kuopion (1990: 101,6 ð 1999: 88,5) ja Jy- väskylän (1990: 108,8 ð 1999: 87,9) seutukunnissa bkta per henkilö –indeksin kehitys on ol- lut Jyty-aluetta epäsuotuisempaa.
Eri toimialaryhmien arvonlisäyksen kehityksessä on ollut huomattavia eroja, mikä kertoo seu- dun toimialarakenteen muutoksesta (ks. kuvio 4). Rakennemuutoksen myötä maa- ja metsä- talouden osuus aluetalouden arvonlisäyksen summasta on lähes puolittunut. Alkutuotan- tosektorin arvonlisäys on laskenut myös markkamääräisesti. Arvonlisäyksen kasvusta huoli- matta sekä palveluiden että julkisen sektorin suhteelliset osuudet ovat pienentyneet kun taas ryhmän teollisuus ja rakentaminen osuus on kasvanut merkittävästi.
Maa- ja metsätalous
Maa- ja metsätalouden arvonlisäys laski vuosina 1990-99 Jyty-alueella peräti 30,8 prosenttia.
Lasku oli näin ollen 7,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin koko maassa (-23,3 prosenttia). Alu- een osuus koko maan alkutuotantosektorista laski 2,4 prosentista vajaaseen 2,2 prosenttiin.
Vaikka ero kehitykseen koko maan tasolla oli suhteellisen selkeä, arvonlisäyksen muutos nou- datti vuositasolla pääpiirteittäin koko maan kehitystä (ks. kuvio 5). 1990-luvun alussa arvon- lisäys EU-sopeutuksen myötä romahti, myöhemmin lasku on jäänyt vähäiseksi. Metsätalou- den arvonlisäyksen kehitys oli Pohjois-Karjalan liiton toimialarakenneselvityksen tietojen mu- kaan vuosina 1990-97 Joensuun seudulla hieman suotuisampaa kuin maataloustuotannon.
Toisaalta metsätalouden kehitys jäi maataloutta selvemmin jälkeen toimialan kehityksestä ko- ko maan tasolla.
Kuvio 5. Maa- ja metsätalouden arvonlisäysindeksi Joensuun seudulla ja koko maassa vuosina 1990-1999* (1990 = 100,0).
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito.
60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 110,0
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999*
vuosi
indeksi Maa- ja
metsätalous JYTY Maa- ja metsätalous KOKO MAA
Teollisuus ja rakentaminen
Teollisuuden ja rakentamisen yhteenlaskettu arvonlisäys kehittyi Jyty-alueella 1990-luvulla erittäin vahvasti (ks. kuvio 6). Arvonlisäys kasvoi kaikkiaan 62,4 prosenttia kun ryhmän kasvu koko maassa oli 34,5 prosenttia. Laman jälkeisellä jaksolla toimialaryhmän kasvu on ollut Jy- ty-alueella voimakasta vuotta 1996 lukuun ottamatta. Vuoden 1996 arvonlisäyksen laskun taustalla oli erityisesti sellun hinnan romahdus, joka koetteli alueen kemiallista puunjalostusta.
Vaikka nimenomaan teollisuus on ollut koko maan talouden elpymisen kannalta avainase- massa, Joensuun seudun osuus koko maan teollisuuden arvonlisäyksestä nousi vuosikymme- nen kuluessa 1,4 prosentista 1,7 prosenttiin. Koska Joensuun seutu ei ole vanhastaan lukeu- tunut Suomen merkittäviin teollisuuden keskittymiin, seudun teollisuuden ja rakentamisen osuus näiden alojen koko arvonlisäyksestä jäi kuitenkin voimakkaasta suhteellisesta kasvusta huolimatta vielä 1990-luvun lopussa jonkin verran pienemmäksi kuin esimerkiksi alueen vä- estöosuus (2,0 prosenttia).
Ryhmään teollisuus ja rakentaminen luetaan aluetilinpidossa teollisuuden 15 toimialan ja ta- lonrakentamisen sekä maa- ja vesirakentamisen ohella mineraalien kaivu sekä sähkö-, lämpö- ja vesihuolto. Ryhmän huomattava kasvu Jyty-alueella on painottunut teollisuuden aloihin, erityisesti massan- ja paperin valmistukseen, kumi- ja muovituotteiden valmistukseen, metal- lituotteiden valmistukseen, koneiden ja laitteiden valmistukseen, puutavaran ja puutuotteiden valmistukseen sekä elintarvikkeiden valmistukseen. Sen sijaan arvonlisäyksen lasku maa- ja vesirakentamisessa sekä erityisesti talonrakentamisessa on vaikuttanut toimialaryhmän kehi- tykseen negatiivisesti. Arvonlisäys talonrakentamisessa oli Joensuun seudulla vuonna 1997 vain puolet toimialan arvonlisäyksestä vuonna 1990. Näin ollen aluetilinpidon ryhmittely ali- arvioi seudun teollisuuden voimakasta kehitystä.
Kuvio 6. Teollisuuden ja rakentamisen arvonlisäysindeksi Joensuun seudulla ja koko maassa vuosina 1990-1999* (1990 = 100,0).
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito.
80,0 90,0 100,0 110,0 120,0 130,0 140,0 150,0 160,0 170,0
1990 199 1
1992 199 3
1994 199 5
1996 199 7
1998 1999*
vuosi
indeksi
Teollisuus, rakentaminen JYTY Teollisuus, rakentaminen KOKO MAA
Palvelut
Palvelusektorilla kasvu Joensuun seudulla jäi 1990-luvulla 22,5 prosenttiin eli alle puoleen ko- ko maan kasvusta (50,0 prosenttia). Palvelusektorin kehitys on ollut koko maata heikompaa koko laman jälkeisen ajan (ks. kuvio 7), minkä seurauksena Jyty-alueen osuus koko maan pal- velusektorin arvonlisäyksestä on laskenut 1,5 prosentista 1,2 prosenttiin. Koska palvelusektori on huomattavan suuri, palvelualojen heikko kehitys on vaikuttanut merkittävästi myös koko alueen bkta:n keskimääräistä heikompaan kehitykseen.
Kuvio 7. Palveluiden arvonlisäysindeksi Joensuun seudulla ja koko maassa vuosina 1990- 1999* (1990 = 100,0).
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito.
Palvelusektorilla arvonlisäyksen kehitys Joensuun seudulla jäi koko maata heikommaksi niin kaupan ja korjaustoiminnan alalla, majoitus- ja ravitsemusalalla, kaikilla liikenteen aloilla, ra- hoitus- ja vakuutustoiminnassa kuin liike-elämän palveluissa ja tutkimus- ja kehittämistoimin- nassa. Erityisesti kaupan ja korjaustoiminnan hidas toipuminen 1990-luvun alun lamasta vai- kutti palvelusektorin heikkoon kehitykseen. Ainoa palveluala, jolla kehitys Joensuun seudulla oli koko maata suotuisampaa oli yksityiset palvelut.
Julkinen toiminta
Arvonlisäyslukuja tarkasteltaessa leimaa-antavinta Joensuun seudulle on perinteisesti ollut jul- kisen sektorin suuruus. Joensuu on merkittävä koulutuskeskittymä ja maakunnan keskuskau- punkiin on sijoittunut useita koko maakuntaa palvelevia julkisyksiköitä. Lisäksi alueella on kaikkiaan kahdeksan kuntaa, joten myös palveluverkko koostuu lukuisasta joukosta pieneh- köjä yksiköitä. Julkisen sektorin osuus alueen bkta:sta on pysytellyt lähempänä 30 kuin 20 prosenttia, kun sektorin osuus koko maassa vuonna 1999 oli vain 17,6 prosenttia. Tämä ero on kuitenkin pienentynyt. Julkisen sektorin arvonlisäyksen kasvu Joensuun seudulla oli 22,9 prosenttia kun se koko maan tasolla oli 28,2 prosenttia. Aivan 1990-luvun loppua lukuun ot- tamatta julkisen sektorin kehitys alueella on ollut lähestulkoon yhteneväistä koko kansanta- louden julkisen sektorin kehityksen kanssa (ks. kuvio 8). Vuosina 1997-99 Jyty-alueen julkisen
90,0 100,0 110,0 120,0 130,0 140,0 150,0 160,0
199 0
1991 199
2 1993
199 4
1995 199
6 1997
199 8
1999
*
vuosi
indeksi
Palvelut JYTY
Palvelut KOKO MAA
toiminnan arvonlisäyksen kasvu jäi kuitenkin huomattavasti pienemmäksi kuin sektorin kasvu koko maassa. Joensuun seudun osuus koko maan julkisesta sektorista supistui hieman 1990- luvun kuluessa: 2,4 prosentista 2,3 prosenttiin. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi koulutukseen panostaminen näkyy opiskelijoiden osuuden koko maata nopeampana kasvuna.
Joensuun seudulla opiskelijoiden osuus väestöstä nousi vuosikymmenen kuluessa 7,8 prosen- tista 10,0 prosenttiin (koko maa: 1990: 6,6 ð 1998: 8,0). Joensuun seudun julkisen sektorin koko maata heikomman kehityksen taustalla on mm. kuntatalouden heikko kehitys, jota valti- onosuusjärjestelmä ei ole pystynyt kompensoimaan.
Kuvio 8. Julkisen toiminnan arvonlisäysindeksi Joensuun seudulla ja koko maassa vuosina 1990-1999* (1990 = 100,0).
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito.
2.4 Seudun toimialarakenne ja vahvuudet
Jyty-alueen seutukunnista Joensuun seutukunta on arvonlisäyslukujen perusteella toimialara- kenteeltaan erittäin monipuolinen kaupunkiseutu, jonka rakenne vastaa pitkälti koko maan toimialarakennetta. Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän Kaupunkiverkkotutkimuksessa 1998 Jo- ensuun kaupunkiseutu luokiteltiin suurehkoihin tai keskisuuriin monipuolisiin ja kehitysedel- lytyksiltään hyviin tai tyydyttäviin seutuihin yhdessä Jyväskylän, Kuopion ja Vaasan kanssa.
Koko maan rakenteesta Joensuun seutukunta erottuu lähinnä toimialojen kumi- ja muovi- tuotteiden valmistus sekä kunnat ja kuntayhtymät ansiosta. Keskikokoisista 50 000 – 100 000 asukkaan kaupunkiseuduista Joensuun seutukunta oli toimialarakenteeltaan vuonna 1997 kaikkein lähinnä koko kansantalouden rakennetta. Seuraavaksi vähiten kansantalouden toimi- alarakenteesta poikkesivat tämän kokoluokan seutukunnista Kuopion ja Vaasan seutukunnat.
Myös Joensuun seutukunnan teollisuuden sisäinen toimialarakenne on erittäin monipuolinen.
Joensuun seutu ei lukeudu yksittäisten teollisuusyritysten ympärille kasvaneisiin teollisuus- seutuihin, vaan alueelle on syntynyt perinteisen savupiipputeollisuuden sijasta useita vahvoja, dynaamisia ja innovatiivisia toimialaklustereita. Klustereiden kasvu viime vuosina on ollut
95,0 100,0 105,0 110,0 115,0 120,0 125,0 130,0
199 0
1991 199
2 199
3 199
4 199
5 199
6 1997
199 8
199 9*
vuosi
indeksi
Julkinen toiminta JYTY Julkinen toiminta KOKO MAA
huomattavaa ja teollisuuden rakenne on muovautunut moderniksi. Saman ja toisiinsa liittyvi- en tuotannonalojen yksittäisten yritysten muodostamat verkostoituneet yritysryppäät ovat syntyneet toisaalta puunjalostukseen hyödyntämään maakunnan mittavia metsävaroja, toi- saalta alueelle juurtuneiden vahvojen, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävien yri- tysten ympärille muovi- ja metalliteollisuuteen.
Osaltaan usean vahvan klusterin syntyyn ja viimeaikaiseen myönteiseen kehitykseen on vai- kuttanut se, että Joensuun seutu muodostaa riittävän suuren toiminnallisen alueen, joka pys- tyy tarjoamaan osaamiseen perustuvaan yhteistyöhön ja alihankkijaverkostojen muodostumi- seen tarvittavat edellytykset: koulutettua työvoimaa ja verkostojen toimintaa tukevan infra- struktuurin osaamiskeskuksineen. Seutukunnan toimialarakenteen monipuolisuudesta kertoo muun muassa se, että arvonlisäysosuudeltaan huomattavimman teollisuudenalan, massan, pa- perin ja paperituotteiden valmistuksen, osuus alueen bkta:sta oli vuonna 1997 vain hieman yli 5 prosenttia, kun se tämän toimialan vahvimmilla alueilla Imatran ja Jämsän seutukunnissa oli yli 40 prosenttia. Joensuun seutukunnassa teollisuuden kasvu onkin ollut poikkeuksellisen laaja-alaista: arvonlisäys kasvoi vuosina 1990-97 kaikkiaan kymmenellä teollisuudenalalla. Tä- män laaja-alaisemmin teollisuus ei kasvanut missään muussa maan seutukunnassa. Suotuisaan kehitykseen vaikutti myös se, että taantuma-alat eivät olleet aluetalouden kannalta merkittäviä toimialoja.
Myös Outokummun seutukunta on käynyt 1990-luvulla läpi huomattavan rakennemuutok- sen, jolle on ollut leimallista alkutuotannon osuuden supistuminen ja teollisuuden kasvu. Jo- ensuun seutukunnan tavoin Outokummun seutukunta lukeutuu kokoluokassaan selkeästi keskimääräistä monipuolisempiin seutukuntiin niin koko paikallistaloutta kuin myös teolli- suussektoria tarkasteltaessa. Kahden kunnan muodostamassa Outokummun seutukunnassa ei ole valtakunnallisesti merkittäviä toimialakeskittymiä, mutta seutukunnan teollisuuden keskei- simmät vahvuudet metallituotteiden ja koneiden ja laitteiden valmistuksessa linkittävät alueen Joensuun seutukunnan vahvoihin teollisuudenaloihin.
Joensuun seutu asettuu vuoden 1999 aluetilinpidon ennakkotietojen perusteella laskettujen monipuolisuutta kuvaavien Herfindahlin indeksien (toimialojen arvonlisäysosuuksien neliöi- den summa) mukaan keskikokoisten kaupunkiseutujen ryhmässä maan kolmanneksi moni- puolisimmaksi seuduksi Jyväskylän ja Kotka-Haminan jälkeen (ks. taulukko 2).
Alue- ja paikallistalouden tuotantorakenteen kehitystä jäsentävän shift-share –analyysin pe- rusteella sekä Joensuun että Outokummun seutukuntien toimialarakennetta voidaan pitää ar- vonlisäyksen kasvun kannalta epäedullisena. Vaikka toimialojen arvonlisäys olisi kasvanut näissä seutukunnissa vastaavasti kuin toimialojen arvonlisäys koko maassa, kasvu olisi toimi- alarakenteesta johtuen jäänyt molemmissa seutukunnissa pienemmäksi kuin koko kansanta- loudessa keskimäärin. Joensuun seutukunnassa jotkin poikkeuksellisen suotuisat alueelliset tekijät nostivat bkta:n kasvun kuitenkin hieman suuremmaksi kuin mitä seutukunnan toimi- alarakenteen perusteella oltaisiin voitu odottaa. Tähän vaikutti erityisesti teollisuuden kasvu – siitä huolimatta, että myös seutukunnan teollisuuden toimialarakenne oli arvonlisäyksen kas- vun kannalta epäedullinen (ks. taulukko 3). Teollisuussektorin arvonlisäyksen suhteellinen kasvu vuosina 1990-97 oli Joensuun seutukuntaa suurempaa vain huipputeknologiavetoisesti kasvaneissa Salon ja Oulun seutukunnissa.
Taulukko 2. Keskikokoiset kaupunkiseudut ja niiden toimialarakenteen monipuolisuus vuonna 1999. Monipuolisuutta on mitattu Herfindahlin indeksillä: mitä pienempi luku sen
monipuolisempi rakenne.
*Joensuun ja Outokummun seutukunnat.
Lähde: Tilastokeskuksen aluetilinpidon ennakkotiedot.
Taulukko 3. Shift-share –laskelma: 50 000 – 150 000 as. seutukunnat; teollisuus, vuodet 1990 – 1997; kr = toteutunut suhteellinen kasvu, ak = aluekomponentti, rk = rakennekom- ponentti.
SEUTUKUNTA KESKIVÄKILUKU MONIPUOLISUUS
Jyväskylän 133442 0,0684
Kotka-Haminan 89297 0,0696
Joensuun* 105094 0,0718
Porin 116967 0,0721
Lohjan 75292 0,0735
Vaasan 88183 0,0744
Hämeenlinnan 87230 0,0744
Lappeenrannan 68654 0,0761
Porvoon 65640 0,0776
Kajaanin 56998 0,0779
Ylä-Savon 68248 0,0779
Mikkelin 70792 0,0782
Kokkolan 52623 0,0791
Kuopion 108124 0,0849
Rovaniemen 62883 0,0943
Rauman 60518 0,0954
Pohjoisten seinänaapurien 58125 0,0972
Kemi-Tornion 63913 0,1041
Kouvolan 99921 0,1198
Salon 61805 0,3929
SEUTUKUNTA keski-
väkiluku
kr ak rk
Jyväskylän 130 597 -14,5 -39,1 -4,9
Porin 117 825 15,2 -12,1 -2,1
Kuopion 107 195 6,3 -9,0 -14,2
Kouvolan 100 886 24,2 -15,0 9,6
Joensuun 90 925 115,3 94,7 -8,9
Kotka-Haminan 90 152 20,8 -10,4 1,7
Vaasan 87 758 8,3 -44,9 23,7
Hämeenlinnan 86 756 6,3 -15,3 -8,0
Lohjan 74 191 34,9 3,8 1,6
Mikkelin 71 310 35,6 15,6 -9,5
Ylä-Savon 69 927 38,5 25,0 -16,1
Lappeenrannan 68 519 23,2 -3,5 -2,8
Kemi-Tornion 65 199 60,5 25,3 5,7
Porvoon 63 994 -15,7 -25,8 -19,4
Rovaniemen 62 997 -33,6 -45,2 -17,9
Rauman 61 144 25,1 -7,8 3,4
Salon 61 111 171,7 104,9 37,2
Kajaanin 57 652 19,9 -19,1 9,5
Pohjoisten seinänaapurien 57 484 19,6 8,0 -17,9
Kokkolan 52 806 12,4 -11,2 -5,9
Myös Outokummun seutukunnassa teollisuuden kasvu ylitti selkeästi toimialarakenteen pe- rusteella lasketun kasvun. 10 000 – 20 000 asukkaan seutukuntien joukossa Outokummun te- ollisuuden arvonlisäyksen suhteellinen kasvu vuosina 1990 – 1997 oli suotuisten alueellisten tekijöiden ansiosta toiseksi huomattavinta (ks. kuvio 4). Kaikista Itä-Suomen läänin 15 seutu- kunnasta Outokummun seutukunnan teollisuuden suhteellinen kasvu oli kolmanneksi paras- ta.
Taulukko 4. Shift-share –laskelma: 10 000 – 20 000 as. seutukunnat; teollisuus, vuodet 1990 – 1997. kr = toteutunut suhteellinen kasvu, ak = aluekomponentti, rk = rakennekomponent- ti.
Yhtälöä heikko teollisuuden rakenne ja vahva kasvu selittää osaltaan se, että Joensuun seudun vahvoista tuotannollisista aloista sekä kumi- ja muoviteollisuus että perusmetallien ja metalli- tuotteiden valmistus lukeutuvat teknologia-asteryhmittelyssä matalan keskitason teknologian toimialoihin, jotka eivät ole olleet koko kansantalouden kehityksen kannalta teollisuuden huipputeknologiavetoisen kasvualan, sähköteknisten tuotteiden ja optisten laitteiden valmis- tuksen, veroisia tekijöitä. Joensuun seudulla muovi- ja metalliteollisuuden kärkiyritykset eivät kuitenkaan lukeudu toimialojensa keskivertoyritysten joukkoon. Muoviteollisuuden veturi Perlos on maailman johtava asiantuntija tarkkuutta vaativien ruiskuvalettujen kestomuoviosi- en valmistuksessa ja yritys valmistaa pitkälle kehiteltyjä tuotteita muun muassa tietoliikenne- ja lääketeollisuuden tarpeisiin. Metalliteollisuudessa AssaAbloy -konserni on maailman johta- va lukkojen ja turvallisuustuotteiden valmistaja ja Abloyn valmistamat mekaaniset ja sähkö- mekaaniset lukot edustavat alansa tuotekehityksen kärkeä. Näiden yritysten ja niiden alihank- kijoiden menestyksen pohja on tuotekehityksessä ja erityisosaamisessa, joka on ankkuroitunut vahvasti Joensuun seudulle.
2.5 Työllisyyskehitys
Joensuun seudun viimeaikaista kehitystä on leimannut korkealla pysytellyt työttömyysaste.
Vuonna 2000 keskimääräinen työttömyysaste Jyty-alueella oli 17,9 (Joensuun seutukunta:
17,5, Outokummun seutukunta: 20,8) kun koko maan työttömyysaste oli 12,6. Seudun kunti-
SEUTUKUNTA keski-
väkiluku
kr ak rk
Pohjois-Lapin 19 796 -47,8 -57,6 -19,7
Juvan 19 732 17,6 8,1 -20,1
Kaustisen 19 653 20,3 11,5 -20,8
Iin 17 937 21,3 -5,6 -2,6
Kyrönmaan 17 650 -8,2 -31,9 -5,9
Pohjois-Pirkanmaan 17 441 21,0 8,5 -17,0
Koillis-Pirkanmaan 16 307 29,6 2,1 -2,0
Viitasaaren 15 966 38,8 25,4 -16,1
Tunturi-Lapin 15 370 -17,7 -23,4 -23,8
Kaakkoisen Keski-Suomen 15 154 13,2 -4,7 -11,6
Outokummun 14 390 44,1 30,3 -15,7
Lakeuden 14 384 36,4 29,8 -23,0
Itä-Pirkanmaan 13 248 19,6 19,2 -29,1
Joroisten 12 750 7,0 -16,5 -6,1
Torniolaakson 11 167 -52,3 -60,5 -21,3
Ilomantsin 10 167 113,2 85,3 -1,6
Kaakkois-Pirkanmaan 10 037 33,7 24,4 -20,2
en työttömyysaste oli jo 1990-luvun alussa keskimääräistä korkeampi, mutta vasta talouden elpyessä ero koko maahan kasvoi huomattavan suureksi (ks. kuvio 9). Kun koko maan työt- tömyysasteen kasvu taittui vuonna 1994 ja lähti vuotta myöhemmin tasaiseen laskuun, puo- lessa Jyty-alueen kunnista työttömyysaste kasvoi vielä vuoteen 1996 kääntyäkseen sitten las- kuun, joka on kuitenkin ollut hitaampaa kuin maassa keskimäärin.
Kuvio 9. Työttömien osuus työvoimasta Jyty-alueen kunnissa ja koko maassa vuosina 1990- 2000 (prosenttia, vuosikeskiarvo).
Lähde: Pohjois-Karjalan TE-keskus.
Vaikka etenkin Joensuun seutukunnan työllisyystilanne on Joensuun naapurikuntien myöntei- sen kehityksen ansiosta jonkin verran muuta maakuntaa parempi, korkea työttömyysaste on osoittautunut pitkäaikaiseksi aluetalouden kehitystä näivettäväksi ilmiöksi, jolla on laajalle ulottuvia negatiivisia kerrannaisvaikutuksia. Korkea työttömyysaste on esimerkiksi osaltaan vaikuttanut kuluttajien ostovoimaan ja siten muun muassa kaupan alan heikkoon kehitykseen.
Lisäksi etenkin pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä.
Merkittävä tekijä alueen korkean työttömyysasteen taustalla on jo edellä esille tuotu 1990- luvun rakennemuutos. Vuoden 1998 lopussa alueella oli yhteensä 37 725 työpaikkaa (Joen- suun seutukunta 33 529, Outokummun seutukunta 4 196). Vuodesta 1993 työpaikkojen mää- rän lisäys oli 2 232. Uusia työpaikkoja syntyi erityisesti teollisuuteen (+ 1 454) ja yhteiskun- nallisiin palveluihin (+ 771) ja vähäisemmässä määrin muille palvelualoille sekä rakentami- seen. Samaan aikaan alkutuotannosta katosi 1 161 työpaikkaa. Vaikka erityisesti teollisuuden kasvuluvut ovat huomattavia, ei teollisuuden työpaikkojen määrän suhteellinen kasvu yllä te- ollisuuden arvonlisäyksen kasvulukujen tasolle kyseisenä ajanjaksona. Teollisuuden vahvaan kasvuun liittyy huomattava työn tuottavuuden kasvu, mikä on toisaalta nostanut alueen teolli- suussektorin kilpailukykyä, mutta toisaalta merkinnyt myös sitä, ettei teollisuuden työpaikka- määrän kasvu ole helpottanut riittävästi muuten hidasta työllisyyden paranemista. Korkeasta työttömyysasteesta huolimatta joillakin aloilla esiintyy kuitenkin jo nyt työvoimapulaa.
0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0
1990 1991
1992 1993
1994 1995
1996 1997
1998 1999
2000
vuosi
%
JOENSUU OUTOKUMPU ENO
KIIHTELYSVAARA KONTIOLAHTI LIPERI POLVIJÄRVI PYHÄSELKÄ SUOMI
2.6 Yhteenveto ja tulevaisuudennäkymät
Joensuun seudun sosioekonominen kehitys on osoittautunut 1990-luvulla varsin vakaaksi.
Alueen väestömäärä on asettunut viime vuosina 105 000 asukkaan paikkeille. Välillä negatiivi- seksi painunut nettomuuttoliike on osoittanut parina viime vuotena merkkejä paremmasta ja Joensuun seutu on nousemassa Suomen harvalukuisten muuttovoittoalueiden joukkoon.
Vaikka työttömyysaste on edelleen hyvin korkea, työpaikkojen määrä kasvaa ja alueen vaikea työttömyystilanne helpottuu. Seudun myönteisen kehityksen sekä kasvukeskusseutujen täys- työllisyysrajan lähenemisen ja asunto-ongelmien myötä myös muuttoliikkeen suunnan kään- tyminen osoittautunee pysyväksi ilmiöksi.
Joensuun seudun kehitykseen on 1990-luvulla tuonut valoa erityisesti teollisuusvetoinen el- pyminen. Teollisuuden merkitys on kasvanut lähes palvelusektorin tasolle samalla kun raken- nemuutos on lähes puolittanut alkutuotantosektorin. Palvelusektorin tavoin myös julkisen sektorin osuus on laskenut, joskin sen merkitys on edelleen huomattavasti suurempi kuin valtakunnallisesti.
Teollisuusrakenteen monipuolisuus luo hyvän pohjan kasvulle myös tulevaisuudessa, sillä usean vahvan klusterin vetämä aluetalous ei ole yksipuolisten teollisuusseutujen tavoin haa- voittuvainen tai herkkä suhdanteille. Teollisuuden kasvuun on liittynyt työn tuottavuuden sel- keä kasvu, joka voidaan tulkita alueen yritysten kilpailukyvyn kasvuksi. Toisaalta työn tuotta- vuuden kasvu selittää, miksi teollisuuden voimakaskaan kasvu ei ole riittänyt parantamaan työllisyystilannetta läheskään arvonlisäyslukujen muutoksia vastaavasti. Työn tuottavuuden kasvun taustalla on ollut toisaalta teollisuussektorin sisäinen rakennemuutos, toisaalta toimin- nan lopettaminen, joka on kohdannut heikkoja yrityksiä. Tässä suhteessa työn tuottavuuden kasvun voidaan olettaa hidastuvan, jolloin teollisuuden kasvu tulisi näkymään entistä selvem- min myös työllisyydessä. Kerrannaisvaikutusten myötä kasvun voidaan odottaa leviävän muille aloille. Vuonna 2000 Joensuun seudun teollisten työpaikkojen määrän kasvu oli 639, mikä merkitsee 8,2 prosentin vuosikasvua. Näin voimakkaan kasvun kerrannaisvaikutukset näkyvät koko aluetaloudessa.
Ostovoiman kannalta julkisen sektorin keskimääräistä merkittävämpi osuus aluetalouden bkta:sta on ollut myönteinen tekijä, sillä julkisella sektorilla palkkojen osuus arvonlisäyksestä on suurempi kuin teollisuudessa. Julkisen sektorin perinteisestä suuresta merkityksestä huoli- matta – tai osin sen takia – työllisyyskehitys Joensuun seudulla on kuitenkin jäänyt huomatta- vasti jälkeen työpaikkakehityksestä koko maassa. Työllisyyskehityksen kannalta nimenomaan yhteiskunnallisten palveluiden työpaikkamäärän keskimääräistä vaatimattomampi kasvu talo- uskriisin jälkeisinä vuosina erottaa selkeimmin Joensuun seudun koko maasta. Kuntien talou- dellinen tilanne ja julkisen sektorin säästöt merkitsevät myös lähivuosina sitä, ettei julkisella sektorilla esimerkiksi vanhusväestön osuuden ja palvelujen kysynnän kasvusta huolimatta tulla näkemään niin suurta kasvua, että se yksin laskisi työttömyysastetta lähelle keskimääräistä tasoa. Vaikka uusia työpaikkoja syntyy niin julkiselle puolelle kuin teollisuuteenkin, näiden alojen kehitys ei riitä poistamaan korkeaa työttömyyttä. 1990-luvun alun yleisen romahduksen ja alkutuotannon merkityksen pienentymisen jättämiä aukkoja korjaamaan tarvitaan palve- lusektorin kasvua niin kaupan alalla kuin yksityisissä ja liike-elämän palveluissakin sekä myös rakentamisen ja liikenteen alojen kasvua. Voidaan kuitenkin olettaa että näiden alojen kasvu seuraa teollisuustoiminnan kasvua.
16
Kasvun kannalta kehitysedellytykset Joensuun seudulla ovat edellä esitetyn perusteella hyviä.
Myös julkisen sektorin suuri osuus voidaan nähdä vahvuutena, sillä Joensuu on niin Itä- Suomen kuin koko maankin kannalta merkittävä koulutuskaupunki, jonka asukkaista noin kolmannes on koululaisia ja opiskelijoita. Asukkaiden koulutustasoa kuvaava koulutus- tasomittain on 315 eli selvästi keskimääräistä (273) korkeampi. Joensuun koulutusjärjestelmän monipuolisuus yliopistoineen ja ammattikorkeakouluineen on seudun merkittävimpiä voima- varoja. Joensuun seudun ammatissa toimivasta väestöstä 8 prosenttia toimii koulutuksessa.
Tutkimusyksiköissä ja osaamiskeskuksissa harjoitetaan useiden eri alojen korkeatasoista tut- kimusta. Metsä- ja puualan osaamisessa Joensuu on kansainvälisesti mitaten ainutlaatuinen osaamiskeskittymä, jossa limittyvät yhteen eri tutkimuslaitosten huippuosaaminen, maakun- nan luonnonvarat, metsätaloussektori, puunjalostusteollisuus ja osin sen ympärille syntynyt koneteollisuus.
Joensuun yliopisto
Joensuun yliopistossa on viisi tiedekuntaa ja yhdeksän erillislaitosta. Perus- ja jatkokoulu- tusta järjestetään seitsemällä koulutusalalla: kasvatustieteellisellä, humanistisella, luonnon- tieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä, maatalous- ja metsätieteellisellä, teologisella ja psy- kologian koulutusalalla. Opiskelijoita yliopistossa on kaikkiaan yli 6 000 ja henkilökuntaa noin tuhat. Yliopiston osaamisalueita ovat monitieteinen ja laaja-alainen opettajankoulutus, metsät ja muut uusiutuvat luonnonvarat ja ympäristö, huipputeknologinen osaaminen sekä Euroopan reuna- ja raja-alueiden yhteiskunta- ja kulttuurikehitys.
Tietointensiiviseen aluekehitykseen ladattuihin odotuksiin liittyy yliopistojen luonteen muutos. Yliopisto ei enää ole ainoastaan tieteen tekemisen ja korkeimman opetuksen perus- yksikkö vaan sillä on uuden tuotannollisen toiminnan sijoittumisen vetovoimatekijänä myös kolmas, aluekehitykseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvä tehtävä. Joensuun yliopiston osalta tätä suuntausta edustavat esimerkiksi paikallisen tiedepuiston voimakas kehittäminen ja aikuiskoulutuksen tarpeita palvelevan yliopiston täydennyskoulutuskeskuk- sen toiminnan tehostaminen.
Joensuun Tiedepuisto
Vuonna 1990 perustettu Joensuun Tiedepuisto on teknologiayritysten, yrityspalveluiden, tutkimusyksiköiden sekä koulutuksen keskittymä, jossa tutkimustieto, yritysosaaminen, tek- nologia-asiantuntemus ja innovaatiot jalostuvat kannattavaksi liiketoiminnaksi. Tiedepuiston vahvoja osaamisalueita ovat informaatioteknologia, puu- ja metsäosaaminen, moderni op- tiikka, muovi ja metalli sekä media- ja sisältötuotanto.
Metlan Joensuun tutkimuskeskus
Metlan Joensuun tutkimuskeskus toimii johtavana käytännön metsätaloutta palvelevana tie- teellisenä asiantuntijaorganisaationa Itä-Suomessa ja huolehtii Itä-Suomen alueellisesta met- säntutkimuksesta. Tutkimuskeskuksen painoalat ovat puutieteen tutkimus, metsätalouden suunnittelun sovellukset ja osaamisen tuotteistaminen, metsätalouden ympäristökuormitus ja metsänkasvatusvaihtoehdot. Tutkimushankkeita on käynnissä yli 40. Tutkimuskeskus toimii samoissa tiloissa yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan kanssa ja työllistää yli 40 vaki- tuista työntekijää. Sen hallinnassa on myös Kolin kansallispuisto. Alueellisten osaamiskes- kusten ohella Joensuun yliopisto ja Metsäntutkimuskeskus ovat mukana myös puutuotealan valtakunnallisessa verkosto-osaamiskeskuksessa.
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu on Joensuun kaupungin ylläpitämä liikelaitos, jossa on yli 20 koulutusohjelmaa, noin 3 000 opiskelijaa ja henkilökuntaa noin 350. Ammattikor- keakoulu tarjoaa koulutusta kaupan ja hallinnon, kulttuurin, metsätalouden, matkailun, sosi- aali- ja terveysalan ja tekniikan aloilla. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu on sitoutunut maakunnan vahvuuksien kehittämiseen ja se on aktiivisesti mukana alueellisessa kehittä- mistyössä.
Edellä mainittujen lisäksi Joensuun seudulla toimivat Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän ylläpitämät toisen asteen koulutusta tarjoavat Joensuun oppimiskeskus, Pohjois-Karjalan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus, Joensuun ammatti-instituutti, Outokummun oppimiskes- kus sekä Pohjois-Karjalan opisto. Koulutusrakennetta täydentävät peruskoulut ja lukiot, jotka saavat voimavaroja Joensuun yliopiston vahvan kasvatustieteellisen tiedekunnan ja täyden- nyskoulutuksen kautta. Joensuun seudun yhteistyöryhmä on valmistellut yhdessä lukioiden ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen edustajien kanssa myös luokattoman ammatillisen koulutuksen ja luokattoman lukion yhteistä kaksoistutkinnon suorittamismahdollisuutta seu- tukunnan opiskelijoille lukuvuoden 2001 alusta. Puu- ja metsäalan osaamiskeskittymää täy- dentää Joensuussa toimiva Euroopan metsäinstituutti. Metsä- ja puualan koulutusta tarjoavat Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun metsä- ja puutalousalan kolme koulutusohjelmaa (metsätalouden, metsä- ja puutalouden markkinoinnin ja puutekniikan koulutusohjelmat.).
Kolmas osaamiskeskushanke, raja- ja lähialue, on saanut rahoitusta Interreg –yhteisöaloit- teesta. Suunnitteilla on raja- ja lähialueosaamiskeskuksen perustaminen Joensuuhun.
3. SEUTUYHTEISTYÖ JA SEUDUN KEHITTÄMINEN
Tiivistyvän seutuyhteistyön taustalla ovat tietyt tietoteolliseen yhteiskuntamuotoon liittyvät politiikan ja talouden muutossuunnat. Muutokset ovat heijastuneet globaalin, kansallisen ja paikallisen tason vastuisiin ja työnjakoon alueiden kehittämisessä. Puhutaan kehityksen alu- eellistumisesta, jota yhtäältä leimaa kansallisvaltion ohentuminen ja esimerkiksi ns. jakopolitii- kan uudelleenarviointi. Toisaalla alueellistumisella viitataan alueiden ja kaupunkijärjestelmien korostuneeseen asemaan talouden toiminnallisina perusyksikköinä. Tällöin painotetaan talou- den vapautumisen ja esimerkiksi tieto- ja viestintäteknisten innovaatioiden aluekehitysvaiku- tuksia, joita ilmentää aluetalouksien sopeutumis- ja suorituskyvyn uuden tyyppinen ja entistä selvempi eriytyminen. Uutta aluekehitystä luonnehtii luonnonvarojen ja fyysisen pääoman merkityksen vähentyminen. Sitä vastoin inhimillisten kykyjen ja eri toimijoiden välisen vuoro- vaikutuksen ja yhteistyön kautta syntyvän synergian on ennakoitu nousevan alueiden kilpailu- kyvyn tärkeiksi määrääjiksi.
Eri yhteyksissä – kuten esimerkiksi EU:n aluesuunnittelusta vastaavien ministerien touko- kuussa 1999 Potsdamissa hyväksymässä ESDP- Euroopan aluesuunnittelun ja -kehityksen suuntavii- vat -asiakirjassa – näitä uusia suuntauksia hyödyntävän aluekehityksen keskeiseksi periaatteeksi asetetaan kehittämisen proaktiivisuus ja ennakointi. Tärkeitä toimintatapoja ovat ennen kaik- kea paikalliseen kulttuuriin ja toimialarakenteeseen räätälöidyt innovaatio- ja osaamisjärjes- telmät. Näitä ovat esimerkiksi yliopistojen ja muiden oppilaitosten yhteydessä toimivat tiedon tuottamisen, levittämisen ja siirron instituutiot, joiden toimintaa suunnataan ja koordinoidaan yhdessä seudun muiden kehittämisorganisaatioiden kanssa. Tämän tyyppistä osaamisen aktii- vista kytkentää käytännön aluekehitystyöhön tehostavat Euroopan unionin aluepoliittisten tukien ehdoiksi kirjatut läheisyys- ja kumppanuusperiaatteet. Ne rohkaisevat alueyhteyden ra- kentamiseen, eri viranomaistahojen, yritysten, oppilaitosten ja kansalaisryhmien välisten si- dosten vahvistamiseen sekä paikallisten kehittämiskoalitioiden perustamiseen.
Toimijoita kokoava sekä osaamista ohjaava ja välittävä seutuyhteistyö on asetettu myös käsillä olevan Joensuun seudun aluekeskusohjelmaehdotuksen läpäiseväksi periaatteeksi. Seuraavassa tarkastellaan tämän toimintatavan edellytyksiä Joensuun seuduilla. Aluksi luodaan katsaus seutuyhteistyön kehittämisen ja seudullisen eheyden reunaehtoihin. Tarkoituksena on perus- tella ja taustoittaa luvussa 3.2 esitettävän Joensuun seudun aluekeskusohjelmaehdotuksen lin- jauksia ja painotuksia.
3.1 Jyty-alueen seudullisen kehittämisen suuntaviivoja
Jyty-alueen eli Joensuun ja Outokummun seutukunnat käsittävän yhteistyöalueen muotoutu- miseen ovat vaikuttaneet sekä perinteiset talousmaantieteelliset alueiden järjestymisen ehdot että uudemmat seutuistumista korostavat piirteet. Näitä prosesseja Joensuun seudulla on jä- sennetty seikkaperäisemmin useissa selvityksissä ja tutkimuksissa. Tässä yhteydessä nämä Jy- ty-alueen seutuyhteistyön ja sen kehittämisen reunaehdot voidaan esittää kootusti seuraavasti:
Ensinnäkin on perusteltua väittää, että Jyty-kuntien monilukuisuudesta ja alueen suuresta pinta-alasta johtuvasta etäisyyskitkasta huolimatta, Joensuun seudun kahdeksan kuntaa muo- dostavat varsin ehjän seudullisen kokonaisuuden. “Reikäleipäasetelman” tai muun sen kaltai- sen kuntien yhteistyöasetelmaa määräävän ja haittaavan parisuhteen sijasta seudun keskus- kaupunkiin (Joensuuhun) rajautuu neljä naapurikuntaa. Kuntien keskinäiset pendelöinti- ja muuttotaseet sekä yritysten sijoittuminen ja siirtyminen yli ydinalueen kuntarajojen osoittavat, että alueen fyysinen yhdyskuntarakenne ja ihmisten toiminnallisuus tarjoavat aidon seudulli- sen perustan alueen kehittämisen yhteiselle koordinoinnille. Seudun yhtenäisyyttä tukee se, että hallinnolliset rajaukset eivät riko alueen kunta- ja seutukuntajakoa. Siten esimerkiksi alue- poliittisten tukien porrastukset eivät ole johtaneet alueen toiminnallisen yhteyden vastaisiin poliittis-strategisiin pyrkimyksiin. Myös satunnaisia puheenvuoroja merkittävimpien kuntalii- tosaloitteiden puuttuminen on edistänyt kuntien välisen yhteistyön kehittymistä.
Toiseksi Jyty-alueen seutuyhteistyön reunaehdoksi määrittyy Joensuun kaupungin asema Pohjois-Karjalan maakunnan ylivertaisesti suurimpana keskuksena, joka heijastuu koko Jyty- alueen yliseudullisena keskusmerkityksenä. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että työssä- käynnin, koulutustarjonnan, palvelujen käytön ja muun asioinnin osalta kaupungin ja maa- seudun vuorovaikutusalue, päivittäisalue ja muu keskuskaupungin vaikutuspiiri ulottuu Joen- suun ja naapurikuntien välistä seudun toiminnallisuuden välitöntä kontaktipintaa huomatta- vasti laajemmalle alueelle. Siten Joensuun seudun suotuisa kehitys on koko maakunnan kehi- tyksen perusedellytys. Tämä kannustaa - ja osin myös velvoittaa - Joensuun seudun kuntia ja muita Jyty-alueelle sijoittuneita toimijoita joustaviin yhteistyömuotoihin, joissa seutuyhteis-
työn toimintatavat ja organisaatiot mahdollistavat sekä maakunnallisen yhteistyön että yksit- täisten kuntien tai koalitioiden alakohtaiset yhteistyöjärjestelyt Jyty-alueen ulkopuolisten osa- puolien kanssa.
Tärkeitä yliseudullisia yhteistyömuotoja ovat muiden muassa keskiasteen koulutuksen ja eri- koissairaanhoidon maakunnalliset kuntayhtymät. Joitakin kunnallisia palveluja tuotetaan kun- tien kahdenvälisten sopimusten puitteissa. Lisäksi Joensuun kaupunki tarjoaa tiettyjä lakisää- teisiä, erityisryhmille kohdistettuja ja/tai laajaa väestöpohjaa edellyttäviä kunnallisia palveluja Jyty-aluetta laajemmalle ja jopa koko maakunnan käsittävälle kuntajoukolle. Tämän tyyppisen naapuriseutukuntia ja maakuntaa koskevan yhteistyön lisäksi Joensuu toimii aktiivisesti myös kansallisella tasolla osallistuen muiden muassa Itä-Suomen maakuntakeskusten markkinoin- tiyhteistyöhön ja esimerkiksi osaamiskeskusohjelman toimijaverkostoihin.
Kolmanneksi Jyty-seutuyhteistyötä syvästi ja laaja-alaisesti suuntaavaksi tekijäksi voidaan ni- metä kaupungin ja maaseudun suhteen uudistuminen. Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksen- mukaista pohtia tämän ilmiön moniulotteista käsitteellistä sisältöä, vaan lähinnä eritellä joita- kin muuntuvaan kaupunki-maaseutu –vuorovaikutukseen liittyviä jännitteitä ja syy- seuraussuhteita Joensuun seudulla.
Siinä yhteydessä kuin se edellä esitettiin, Joensuun ja Jyty-alueen maakunnallinen keskusmer- kitys perustuu niihin hyödykkeiden jalostuksen ja jakelun järjestämisen, tarpeellisen infra- struktuurin ja hallinnon luomisen sekä hyvinvointivaltion rakentamisen kehityskulkuihin, joi- den varassa maamme alue- ja yhdyskuntajärjestelmä on syntynyt ja vahvistunut. Muotoaan hakevassa jälkiteollisessa tietoyhteiskunnassa alueiden järjestymisen ehdot ovat kuitenkin mo- nella tavalla erilaisia kuin ennen. Siksi Joensuun seudun asemaa suhteessa muihin alueisiin ja erityisesti seudun sisäistä järjestymistä on tarkasteltava myös muuten kuin edellä mainittuihin prosesseihin sidoksissa olevilla keskus-vaikutusaluemalleilla ja muilla perifeeristen alueiden ja keskusten riippuvuutta korostavilla hierarkkisilla kuvausjärjestelmillä.
Tosin on todettava, että syntyneet ja esiin työntyvät uudet rakenteet ovat ainakin toistaiseksi varsin epäselviä ja paikallisesti värittyneitä. Lisäksi tulkintaa vaikeuttaa se, että lyhyellä tarkas- telujänteellä murrosten suunta ja nopeus ovat sidoksissa talouden ja politiikan ajankohtaisiin suhdanteisiin, ja vastaavasti pitkällä aikavälillä muutostrendit lomittuvat entisiin alkutuotanto- valtaisen teollisen yhteiskunnan vaatimiin tiloihin, toimintoihin ja yhteyksiin. Myös tarkaste- lutaso vaikuttaa johtopäätöksiin: esimerkiksi verkostomaisen tuotantotavan on jossain määrin todettu hajauttavan toimintoja globaalilla metropolitasolla, kun taas kansallisella ja paikallisella tasolla on ilmeisesti käymässä päinvastoin. Aluekeskusohjelman tavoitteiden kannalta tarkas- teltuna tärkein kehityskulku lieneekin juuri viimeksi mainittu. Joensuun seudun ohjelmaeh- dotuksen osalta voidaan tähän liittyen kysyä, mitkä ovat Joensuun seudun heikkoudet ja vah- vuudet tässä kaupunkikasvuun perustuvassa aluekehityksen viitekehyksessä ja miten tästä murroksesta esiin työntyvät jännitteet vaikuttavat seudullista kumppanuutta edellyttävään ja sitä hyödyntävään alueen elinvoimaisuuden vahvistamiseen?
Verkostotalouden käsityksen mukaan aluerakenne voi hajaantua, kun kehittyneet tiedonsiir- totekniikat ja muut tuotannon hallintaan vaikuttavat innovaatiot vähentävät yritysten ja orga- nisaatioiden paikkasidonnaisuutta. Toisaalta useissa “uuden talouden” kehityksen malleissa korostetaan keskittymisen ja kasautumisen etuja. Tällöin uskotaan, että lähitulevaisuuden dy- naamisimmat alueet ovat tietointensiivisiä tiiviitä kaupunkiseutuja, joilla toisiinsa kietoutuvien toimialojen tuotannon ja tuotekehityksen synergiaedut maksimoituvat. Tähän kehityskulkuun viittaavaa keskushakuisuutta voidaan havaita myös Joensuun seudun elinkeinoelämän piirissä.
Esimerkiksi seudun kärkiyritykset, kuten Abloy, Perlos ja Enocell - jotka ovat myös toimi-
alojensa maakunnallisia vetureita - toimivat yhä enemmän alojensa kansallisissa ja kansainväli- sissä verkostoissa. Saman tyyppisiä, kansallista ja ylikansallista keskusverkkoa ja sen solmuja korostavia sekä sijaintialueen intressit ylittäviä ja ohittavia piirteitä liittyy myös Joensuun yli- opiston piirissä harjoitettavaan opetukseen ja tutkimukseen sekä viime aikoina alueelle virin- neeseen osaamisperustaiseen yritystoimintaan.
Politiikan tasolla tätä elinkeinoelämän keskushakuisuutta heijastaa kaupunkiverkostoituminen, jota symbolisesti on tapana esittää ja edistää kartoille hahmoteltujen kaupunkivyöhykkeiden ja kehityskäytävien avulla. Mallia on haettu Keski-Euroopasta, jossa kaupunkien toiminnallis- taloudelliset verkostot yleistyivät 1990-luvulla. Keski-Euroopan kaupunkiverkoille on omi- naista aluesidonnaisuus, hallinnon eri sektorit käsittävä laaja-alainen kuntayhteistyö ja yritys- ten aktiivisuus. Suomessa - ehkä rannikkoa ja joitakin yksittäisiä kaupunkiketjujen ituja lukuun ottamatta - tämän tyyppisen verkottamisen edellytykset eivät ole kovin hyvät. Syyt eivät niin- kään liity toimijoiden yhteistyöhaluttomuuteen tai kuntarakenteeseen, vaan Suomen monin tavoin omintakeisiin olosuhteisiin.
Suomen aluejärjestelmälle on tyypillistä, että kaupungit sijaitsevat kaukana toisistaan ja ne ovat kukin oman suhteellisen harvaan asutun vaikutusalueensa dominoivia hallinto- ja palve- lu- ja koulutuskeskuksia. Erikoistuminen on vähäistä eikä kaupunkien välistä työnjakoa ja täy- dentävyyttä voida hyödyntää samassa mitassa kuin niillä Euroopan moni- tai hajakeskuksisilla kaupunkialueilla, missä teollisuus- ja muut työpaikkakeskukset sijaitsevat lähekkäin ja eri ta- soisten ja tyyppisten keskusten päivittäisalueet lomittuvat ja sekoittuvat toisiinsa pikkukau- punkiverkon täplittämällä urbaanilla maaseudulla. Lisäksi voidaan väittää, että siirtyminen te- ollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan on jopa heikentänyt kaupunkiverkostoitumisen edellytyksiä Suomessa. Palveluiden - erityisesti hyvinvointipalveluiden - tuotanto ja kulutus ovat vieläkin enemmän paikkaan sidottuja ja heikommin säilytystä ja kuljetusta kestäviä kuin maitoon ja metsään perustuneet maakuntiemme teollisuuden taannoiset tuotannolliset vah- vuudet.
Tästä syystä myös Joensuun seudulla seutuyhteistyö - nimenomaan kaupungin ja sitä ympä- röivän maaseudun välisen vuorovaikutuksen merkityksessä - on itse asiassa ainoa mahdolli- nen eri sektoripolitiikkoja ja toimijoita kokoavan, koordinoivan ja integroivan alueellisen ver- kostoitumisen muoto. Tämä ei tietenkään sulje pois kaupunkien ja seutujen välistä yhteistyötä silloin, kun toiminnan laatu perustuu muihin tekijöihin kuin läheiseen sijaintiin, tiheään kes- kusverkkoon ja hyvään fyysiseen saavutettavuuteen. Alueellisia vahvuuksia tuloksekkaasti mobilisoinut osaamiskeskusohjelma on tästä hyvä kansallinen esimerkki. Vastaavia valikoivan verkottumisen periaatteita soveltaa myös edellä mainittu Itä-Suomen keskuskaupunkien markkinointiyhteistyö. Ja kuten esimerkiksi Itä-Suomen yliopistojen yhteistyö kauppatieteelli- sessä opetuksessa ja Joensuun seudun monet tietoyhteiskuntahankkeet osoittavat, lisääntyvät tämän tyyppisen sektorikohtaisen ylipaikallisen yhteistyön mahdollisuudet tieto- ja viestintä- tekniikan kehittymisen myötä jatkuvasti.
Taulukko 5. Väestö ja työpaikat Joensuun seudulla 1980-1995.
Lähde: SYKE, paikkatietoon pohjautuva YKR:n asutusrakenteen perusjako vuonna 1995.
Seutujen sisällä keskushakuisuuden voimistuminen ja siihen liittyvä kaupunkien ja maaseudun suhteen uudistuminen ilmenee ennen kaikkea siten, että uudet työpaikat syntyvät enimmäk- seen taajamiin ja niiden lähituntumaan. Sen seurauksena maaseutu ja seutujen reuna-alueet yhdyskuntatyypistä riippumatta menettävät aktiiviväestöään. Joensuun seutukunnan osalta tätä kehitystä havainnollistaa taulukko 5.
Kartalle vietynä oheisen taulukon ilmentämä kehityskuva on hyvin selvä. Joensuun kaupun- gista katsottuna ydinalueen kasvu säteilee päätieverkon suuntiin noin 20 minuutin henkilö- automatkaa vastaavan etäisyyden verran. Kansallisen tason keskittymiskehitykseen verrattuna erona on vain se, että seudun ja työssäkäyntialueen sisällä asutus näyttäisi seuraavan työpaik- kojen siirtymää varsin hitaasti. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä seudun sisäisen keskittymi- sen vaikutukset heijastuvat pääasiassa työn ja asumisen alueellisena eriytymisenä eli lisäänty- vänä pendelöintinä. Joensuun seutukunnan alueella työmatkasukkulointi on lisääntynyt niin, että vuonna 1995 joka neljännen seudulla asuvan työllisen työpaikka oli oman asuinkunnan ulkopuolella. Tyypillisesti työmatkat suuntautuivat naapurikuntaan ja erityisesti Joensuuhun.
Joensuun ja ydinseudun asemaa laajan alueen vetovoimaisimpana työssäkäyntikeskuksena ku- vaa se, että vuonna 1995 yli 93 prosenttia Joensuun seutukunnan alueella tapahtuneesta työ- matkasukkuloinnista suuntautui oman seudun kuntiin.
Ydinseudun ja seudun reuna-alueiden kehityskuvien eriytyminen vaikuttaa Jyty-alueen seu- tuyhteistyöhön kaksijakoisesti. Yhtäältä kehyskuntien riippuvuus keskuksesta kasvaa. Siten kehyskunnat ja muut reuna-alueiden toimijat ovat entistä motivoituneimpia suuntaamaan ke- hityspanoksiaan kaupunkimaista keskittymistä suosiviin ja edellyttäviin elinkeinoihin ja toimi- aloihin. Toisaalta reuna-alueiden suotuisa kehittäminen näyttäsi edellyttävän niukkojen resurs- sien suuntaamista aivan toisin: uuden talouden edellytysten vahvistamisen sijasta panoksia pitäisi kohdistaa maaseudun perinteisten elinkeinojen turvaamiseen, elvyttämiseen ja uudis- tamiseen.
Joensuun seudulla ensin mainittua kehitysstrategiaa edustaa erityisesti Joensuun Tiedepuisto.
Kansainvälisten ja kansallisten esikuviensa mukaisesti se on kasvuvaiheessa olevien teknolo-
Yhdyskuntatyyppi
Vuosi 1980 Vuosi 1995 Abs. Suht. (%)
Taajamat 57 907 70 233 12 326 21,3
Lievealueet 3 943 4 652 709 18
Kylät 6 427 7 425 998 15,5
Perusmaaseutu 6 956 5 701 1 255 -18
Yhteensä 75 233 88 011 12 778 17
Taajamat 23 134 25 543 2 409 10,4
Lievealueet 823 775 -48 -5,8
Kylät 1 698 1 353 -345 -20,3
Perusmaaseutu 1 780 1 044 -736 -41,3
Yhteensä 27 435 28 715 1 280 4,7
Väestö
Työpaikat
Taso Muutos
