Jyty-alueen seudullisen kehittämisen suuntaviivoja

Jyty-alueen eli Joensuun ja Outokummun seutukunnat käsittävän yhteistyöalueen muotoutu-miseen ovat vaikuttaneet sekä perinteiset talousmaantieteelliset alueiden järjestymisen ehdot että uudemmat seutuistumista korostavat piirteet. Näitä prosesseja Joensuun seudulla on jä-sennetty seikkaperäisemmin useissa selvityksissä ja tutkimuksissa. Tässä yhteydessä nämä Jy-ty-alueen seutuyhteistyön ja sen kehittämisen reunaehdot voidaan esittää kootusti seuraavasti:

Ensinnäkin on perusteltua väittää, että Jyty-kuntien monilukuisuudesta ja alueen suuresta pinta-alasta johtuvasta etäisyyskitkasta huolimatta, Joensuun seudun kahdeksan kuntaa muo-dostavat varsin ehjän seudullisen kokonaisuuden. “Reikäleipäasetelman” tai muun sen kaltai-sen kuntien yhteistyöasetelmaa määräävän ja haittaavan parisuhteen sijasta seudun keskus-kaupunkiin (Joensuuhun) rajautuu neljä naapurikuntaa. Kuntien keskinäiset pendelöinti- ja muuttotaseet sekä yritysten sijoittuminen ja siirtyminen yli ydinalueen kuntarajojen osoittavat, että alueen fyysinen yhdyskuntarakenne ja ihmisten toiminnallisuus tarjoavat aidon seudulli-sen perustan alueen kehittämiseudulli-sen yhteiselle koordinoinnille. Seudun yhtenäisyyttä tukee se, että hallinnolliset rajaukset eivät riko alueen kunta- ja seutukuntajakoa. Siten esimerkiksi alue-poliittisten tukien porrastukset eivät ole johtaneet alueen toiminnallisen yhteyden vastaisiin poliittis-strategisiin pyrkimyksiin. Myös satunnaisia puheenvuoroja merkittävimpien kuntalii-tosaloitteiden puuttuminen on edistänyt kuntien välisen yhteistyön kehittymistä.

Toiseksi Jyty-alueen seutuyhteistyön reunaehdoksi määrittyy Joensuun kaupungin asema Pohjois-Karjalan maakunnan ylivertaisesti suurimpana keskuksena, joka heijastuu koko Jyty-alueen yliseudullisena keskusmerkityksenä. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että työssä-käynnin, koulutustarjonnan, palvelujen käytön ja muun asioinnin osalta kaupungin ja maa-seudun vuorovaikutusalue, päivittäisalue ja muu keskuskaupungin vaikutuspiiri ulottuu Joen-suun ja naapurikuntien välistä seudun toiminnallisuuden välitöntä kontaktipintaa huomatta-vasti laajemmalle alueelle. Siten Joensuun seudun suotuisa kehitys on koko maakunnan kehi-tyksen perusedellytys. Tämä kannustaa - ja osin myös velvoittaa - Joensuun seudun kuntia ja muita Jyty-alueelle sijoittuneita toimijoita joustaviin yhteistyömuotoihin, joissa

seutuyhteis-työn toimintatavat ja organisaatiot mahdollistavat sekä maakunnallisen yhteisseutuyhteis-työn että yksit-täisten kuntien tai koalitioiden alakohtaiset yhteistyöjärjestelyt Jyty-alueen ulkopuolisten osa-puolien kanssa.

Tärkeitä yliseudullisia yhteistyömuotoja ovat muiden muassa keskiasteen koulutuksen ja eri-koissairaanhoidon maakunnalliset kuntayhtymät. Joitakin kunnallisia palveluja tuotetaan kun-tien kahdenvälisten sopimusten puitteissa. Lisäksi Joensuun kaupunki tarjoaa tiettyjä lakisää-teisiä, erityisryhmille kohdistettuja ja/tai laajaa väestöpohjaa edellyttäviä kunnallisia palveluja Jyty-aluetta laajemmalle ja jopa koko maakunnan käsittävälle kuntajoukolle. Tämän tyyppisen naapuriseutukuntia ja maakuntaa koskevan yhteistyön lisäksi Joensuu toimii aktiivisesti myös kansallisella tasolla osallistuen muiden muassa Itä-Suomen maakuntakeskusten markkinoin-tiyhteistyöhön ja esimerkiksi osaamiskeskusohjelman toimijaverkostoihin.

Kolmanneksi Jyty-seutuyhteistyötä syvästi ja laaja-alaisesti suuntaavaksi tekijäksi voidaan ni-metä kaupungin ja maaseudun suhteen uudistuminen. Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksen-mukaista pohtia tämän ilmiön moniulotteista käsitteellistä sisältöä, vaan lähinnä eritellä joita-kin muuntuvaan kaupunki-maaseutu –vuorovaikutukseen liittyviä jännitteitä ja syy-seuraussuhteita Joensuun seudulla.

Siinä yhteydessä kuin se edellä esitettiin, Joensuun ja Jyty-alueen maakunnallinen keskusmer-kitys perustuu niihin hyödykkeiden jalostuksen ja jakelun järjestämisen, tarpeellisen infra-struktuurin ja hallinnon luomisen sekä hyvinvointivaltion rakentamisen kehityskulkuihin, joi-den varassa maamme alue- ja yhdyskuntajärjestelmä on syntynyt ja vahvistunut. Muotoaan hakevassa jälkiteollisessa tietoyhteiskunnassa alueiden järjestymisen ehdot ovat kuitenkin mo-nella tavalla erilaisia kuin ennen. Siksi Joensuun seudun asemaa suhteessa muihin alueisiin ja erityisesti seudun sisäistä järjestymistä on tarkasteltava myös muuten kuin edellä mainittuihin prosesseihin sidoksissa olevilla keskus-vaikutusaluemalleilla ja muilla perifeeristen alueiden ja keskusten riippuvuutta korostavilla hierarkkisilla kuvausjärjestelmillä.

Tosin on todettava, että syntyneet ja esiin työntyvät uudet rakenteet ovat ainakin toistaiseksi varsin epäselviä ja paikallisesti värittyneitä. Lisäksi tulkintaa vaikeuttaa se, että lyhyellä tarkas-telujänteellä murrosten suunta ja nopeus ovat sidoksissa talouden ja politiikan ajankohtaisiin suhdanteisiin, ja vastaavasti pitkällä aikavälillä muutostrendit lomittuvat entisiin alkutuotanto-valtaisen teollisen yhteiskunnan vaatimiin tiloihin, toimintoihin ja yhteyksiin. Myös tarkaste-lutaso vaikuttaa johtopäätöksiin: esimerkiksi verkostomaisen tuotantotavan on jossain määrin todettu hajauttavan toimintoja globaalilla metropolitasolla, kun taas kansallisella ja paikallisella tasolla on ilmeisesti käymässä päinvastoin. Aluekeskusohjelman tavoitteiden kannalta tarkas-teltuna tärkein kehityskulku lieneekin juuri viimeksi mainittu. Joensuun seudun ohjelmaeh-dotuksen osalta voidaan tähän liittyen kysyä, mitkä ovat Joensuun seudun heikkoudet ja vah-vuudet tässä kaupunkikasvuun perustuvassa aluekehityksen viitekehyksessä ja miten tästä murroksesta esiin työntyvät jännitteet vaikuttavat seudullista kumppanuutta edellyttävään ja sitä hyödyntävään alueen elinvoimaisuuden vahvistamiseen?

Verkostotalouden käsityksen mukaan aluerakenne voi hajaantua, kun kehittyneet tiedonsiir-totekniikat ja muut tuotannon hallintaan vaikuttavat innovaatiot vähentävät yritysten ja orga-nisaatioiden paikkasidonnaisuutta. Toisaalta useissa “uuden talouden” kehityksen malleissa korostetaan keskittymisen ja kasautumisen etuja. Tällöin uskotaan, että lähitulevaisuuden dy-naamisimmat alueet ovat tietointensiivisiä tiiviitä kaupunkiseutuja, joilla toisiinsa kietoutuvien toimialojen tuotannon ja tuotekehityksen synergiaedut maksimoituvat. Tähän kehityskulkuun viittaavaa keskushakuisuutta voidaan havaita myös Joensuun seudun elinkeinoelämän piirissä.

Esimerkiksi seudun kärkiyritykset, kuten Abloy, Perlos ja Enocell - jotka ovat myös

toimi-alojensa maakunnallisia vetureita - toimivat yhä enemmän toimi-alojensa kansallisissa ja kansainväli-sissä verkostoissa. Saman tyyppisiä, kansallista ja ylikansallista keskusverkkoa ja sen solmuja korostavia sekä sijaintialueen intressit ylittäviä ja ohittavia piirteitä liittyy myös Joensuun yli-opiston piirissä harjoitettavaan opetukseen ja tutkimukseen sekä viime aikoina alueelle virin-neeseen osaamisperustaiseen yritystoimintaan.

Politiikan tasolla tätä elinkeinoelämän keskushakuisuutta heijastaa kaupunkiverkostoituminen, jota symbolisesti on tapana esittää ja edistää kartoille hahmoteltujen kaupunkivyöhykkeiden ja kehityskäytävien avulla. Mallia on haettu Keski-Euroopasta, jossa kaupunkien toiminnallis-taloudelliset verkostot yleistyivät 1990-luvulla. Keski-Euroopan kaupunkiverkoille on omi-naista aluesidonnaisuus, hallinnon eri sektorit käsittävä laaja-alainen kuntayhteistyö ja yritys-ten aktiivisuus. Suomessa - ehkä rannikkoa ja joitakin yksittäisiä kaupunkiketjujen ituja lukuun ottamatta - tämän tyyppisen verkottamisen edellytykset eivät ole kovin hyvät. Syyt eivät niin-kään liity toimijoiden yhteistyöhaluttomuuteen tai kuntarakenteeseen, vaan Suomen monin tavoin omintakeisiin olosuhteisiin.

Suomen aluejärjestelmälle on tyypillistä, että kaupungit sijaitsevat kaukana toisistaan ja ne ovat kukin oman suhteellisen harvaan asutun vaikutusalueensa dominoivia hallinto- ja palve-lu- ja koulutuskeskuksia. Erikoistuminen on vähäistä eikä kaupunkien välistä työnjakoa ja täy-dentävyyttä voida hyödyntää samassa mitassa kuin niillä Euroopan moni- tai hajakeskuksisilla kaupunkialueilla, missä teollisuus- ja muut työpaikkakeskukset sijaitsevat lähekkäin ja eri ta-soisten ja tyyppisten keskusten päivittäisalueet lomittuvat ja sekoittuvat toisiinsa pikkukau-punkiverkon täplittämällä urbaanilla maaseudulla. Lisäksi voidaan väittää, että siirtyminen te-ollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan on jopa heikentänyt kaupunkiverkostoitumisen edellytyksiä Suomessa. Palveluiden - erityisesti hyvinvointipalveluiden - tuotanto ja kulutus ovat vieläkin enemmän paikkaan sidottuja ja heikommin säilytystä ja kuljetusta kestäviä kuin maitoon ja metsään perustuneet maakuntiemme teollisuuden taannoiset tuotannolliset vah-vuudet.

Tästä syystä myös Joensuun seudulla seutuyhteistyö - nimenomaan kaupungin ja sitä ympä-röivän maaseudun välisen vuorovaikutuksen merkityksessä - on itse asiassa ainoa mahdolli-nen eri sektoripolitiikkoja ja toimijoita kokoavan, koordinoivan ja integroivan alueellisen ver-kostoitumisen muoto. Tämä ei tietenkään sulje pois kaupunkien ja seutujen välistä yhteistyötä silloin, kun toiminnan laatu perustuu muihin tekijöihin kuin läheiseen sijaintiin, tiheään kes-kusverkkoon ja hyvään fyysiseen saavutettavuuteen. Alueellisia vahvuuksia tuloksekkaasti mobilisoinut osaamiskeskusohjelma on tästä hyvä kansallinen esimerkki. Vastaavia valikoivan verkottumisen periaatteita soveltaa myös edellä mainittu Itä-Suomen keskuskaupunkien markkinointiyhteistyö. Ja kuten esimerkiksi Itä-Suomen yliopistojen yhteistyö kauppatieteelli-sessä opetuksessa ja Joensuun seudun monet tietoyhteiskuntahankkeet osoittavat, lisääntyvät tämän tyyppisen sektorikohtaisen ylipaikallisen yhteistyön mahdollisuudet tieto- ja viestintä-tekniikan kehittymisen myötä jatkuvasti.

Taulukko 5. Väestö ja työpaikat Joensuun seudulla 1980-1995.

Lähde: SYKE, paikkatietoon pohjautuva YKR:n asutusrakenteen perusjako vuonna 1995.

Seutujen sisällä keskushakuisuuden voimistuminen ja siihen liittyvä kaupunkien ja maaseudun suhteen uudistuminen ilmenee ennen kaikkea siten, että uudet työpaikat syntyvät enimmäk-seen taajamiin ja niiden lähituntumaan. Sen seurauksena maaseutu ja seutujen reuna-alueet yhdyskuntatyypistä riippumatta menettävät aktiiviväestöään. Joensuun seutukunnan osalta tätä kehitystä havainnollistaa taulukko 5.

Kartalle vietynä oheisen taulukon ilmentämä kehityskuva on hyvin selvä. Joensuun kaupun-gista katsottuna ydinalueen kasvu säteilee päätieverkon suuntiin noin 20 minuutin henkilö-automatkaa vastaavan etäisyyden verran. Kansallisen tason keskittymiskehitykseen verrattuna erona on vain se, että seudun ja työssäkäyntialueen sisällä asutus näyttäisi seuraavan työpaik-kojen siirtymää varsin hitaasti. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä seudun sisäisen keskittymi-sen vaikutukset heijastuvat pääasiassa työn ja asumikeskittymi-sen alueellikeskittymi-sena eriytymikeskittymi-senä eli lisäänty-vänä pendelöintinä. Joensuun seutukunnan alueella työmatkasukkulointi on lisääntynyt niin, että vuonna 1995 joka neljännen seudulla asuvan työllisen työpaikka oli oman asuinkunnan ulkopuolella. Tyypillisesti työmatkat suuntautuivat naapurikuntaan ja erityisesti Joensuuhun.

Joensuun ja ydinseudun asemaa laajan alueen vetovoimaisimpana työssäkäyntikeskuksena ku-vaa se, että vuonna 1995 yli 93 prosenttia Joensuun seutukunnan alueella tapahtuneesta työ-matkasukkuloinnista suuntautui oman seudun kuntiin.

Ydinseudun ja seudun reuna-alueiden kehityskuvien eriytyminen vaikuttaa Jyty-alueen seu-tuyhteistyöhön kaksijakoisesti. Yhtäältä kehyskuntien riippuvuus keskuksesta kasvaa. Siten kehyskunnat ja muut reuna-alueiden toimijat ovat entistä motivoituneimpia suuntaamaan ke-hityspanoksiaan kaupunkimaista keskittymistä suosiviin ja edellyttäviin elinkeinoihin ja toimi-aloihin. Toisaalta reuna-alueiden suotuisa kehittäminen näyttäsi edellyttävän niukkojen resurs-sien suuntaamista aivan toisin: uuden talouden edellytysten vahvistamisen sijasta panoksia pitäisi kohdistaa maaseudun perinteisten elinkeinojen turvaamiseen, elvyttämiseen ja uudis-tamiseen.

Joensuun seudulla ensin mainittua kehitysstrategiaa edustaa erityisesti Joensuun Tiedepuisto.

Kansainvälisten ja kansallisten esikuviensa mukaisesti se on kasvuvaiheessa olevien

teknolo-Yhdyskuntatyyppi

Vuosi 1980 Vuosi 1995 Abs. Suht. (%)

Taajamat 57 907 70 233 12 326 21,3

Lievealueet 3 943 4 652 709 18

Kylät 6 427 7 425 998 15,5

Perusmaaseutu 6 956 5 701 1 255 -18

Yhteensä 75 233 88 011 12 778 17

Taajamat 23 134 25 543 2 409 10,4

Lievealueet 823 775 -48 -5,8

Kylät 1 698 1 353 -345 -20,3

Perusmaaseutu 1 780 1 044 -736 -41,3

Yhteensä 27 435 28 715 1 280 4,7

Väestö

Työpaikat

Taso Muutos

giayritysten, yrityspalveluiden sekä tuotekehitys- ja tutkimusyksiköiden keskittymä. Tiede-puiston toiminta on suunnattu kahtaalle. Yhtäällä tiedepuistossa pyritään jalostamaan yli-opistossa harjoitettavasta kansainvälisesti korkeatasoisesta luonnontieteellisestä perustutki-muksesta tuotannollista liiketoimintaa. Toisaalla tiedepuisto on kansallisen osaamiskeskusver-kon vastuuorganisaatio muovi-metallialalla sekä metsä- ja puualalla.

Vaikka juuri tämän tyyppiseen aluekehitykseen kohdistetaan suuria toiveita - ja vaikka nämä optimistiset odotukset ovat esimerkiksi Joensuun Tiedepuiston osalta suurelta osin toteu-tuneetkin - näihin tietointensiivisiin keskittymiin liittyy strategisen seudullisen kumppanuuden ja kuntien yhteisen kehittämisen kohteina tiettyjä puutteita. Ensinnäkin tiedepuistot vaativat suuria investointeja, jotka kohdistuvat keskuksiin. Tästä syystä sekä rakennusvaihe että tiede-puistojen myöhempi toiminta hyödyttävät eniten ja välittömästi pääasiassa sijaintikaupunkia.

Lisäksi maaseutukunnilla ja muilla maaseudun ja syrjäisten alueiden kehittäjillä on ainakin pe-rusteita epäillä, että suuret kertainvestoinnit vähentävät alueen saamaa muuta aluekehitysra-hoitusta. Tällöin tiedepuistojen kanssa kilpailevien muiden aluekehityshankkeiden rahoituksen uskotaan vaikeutuvan.

Toinen tiedepuistojen ja muiden korkeaan osaamisen toimintojen ongelma on niiden puut-teellinen kyky luoda ja uudistaa alueen toiminnallista yhtenäisyyttä. Esimerkiksi Joensuun seudulla uuden toiminnallisen yhteyden syntyminen olisi tärkeää jo pelkästään sen vuoksi, että aikaisemmin vallinneet alkutuotannon jalostusketjujen kaltaiset paikalliset sidokset esimerkiksi metsäteollisuudessa ja elintarviketuotannossa ovat pääosin purkautuneet. Tutkimusta ja tuo-tekehitystä hyödyntävä yritystoiminta ja muu korkea osaaminen ei läheskään aina synnytä sel-laisia alueen sisäisiä tuotannollisia riippuvuuksia, alihankintasuhteita ja materiaalivirtoja, jotka muodostaisivat edellä mainituille alkutuotannon jalostusketjuille tyypillisiä seudun osa-alueiden etuja yhdistäviä ja toimijoita kokoavia alueellisia riippuvuuksia.

Kun tarkastellaan Joensuun seudun aluekeskusohjelmaa ja sen tavoitteeksi asetettua seudun toiminnallista eheytymistä, edellä esitetyt Jyty-seutuyhteistyön reunaehdot voidaan tiivistää seuraaviin kolmeen teesiin:

1. Nykyinen Jyty-yhteistyön kuntajoukko soveltuu hyvin myös Joensuun seudun aluekes-kusohjelman kohdealueeksi. Aluekesaluekes-kusohjelman puitteissa tapahtuva Jyty-yhteistyön tii-vistäminen ja erityisesti elinkeinopoliittinen yhteistyö edellyttävät kuitenkin voimassa ole-van kehittämisohjelman syventämistä ja terävöittämistä. Kyseinen strategia soveltuu hyvin alkuperäiseen tarkoitukseensa eli kokonaisvaltaiseen Jyty-alueen kehittämiseen. Nyt käsillä olevan erityisohjelman tavoitteisiin ja resursseihin suhteutettuna se on liian kattava. Tältä osin aluekeskusohjelmaprosessi kytkeytyy luontevasti vuoden 2001 aikana tapahtuvaan Jytyn kehittämisohjelman uudistamiseen. Pääperiaate on, että Jytyn kehittämisohjelmassa asetettuja kehittämisen raameja täydennetään ja tehostetaan aluekeskusohjelman paino-tusten mukaan suunnatuilla kehittämispanoksilla.

2. Aluekeskusohjelman kannalta on merkittävää, että Jyty-alueen maakunnallinen keskus-merkitys on uuden tyyppisesti korostumassa. Ilmiön taustalla on elinkeinoelämän kes-kushakuisuus. Siksi Joensuun seudun ja sen ydinalueen aseman vahvistuminen kansalli-sessa ja kansainvälisessä keskusverkossa on Pohjois-Karjalan ja koko Itä-Suomen kehityk-sen kannalta välttämätöntä. Tämä merkitsee sitä, että Jyty-alueen kehittäminen ja kun-tayhteistyö ei voi käpertyä omaan seudullisuuteensa, vaan yhteistyöhön on kyettävä – kansallisia ja ylikansallisia kytkentöjä unohtamatta - ennen kaikkea ympäröivän maakun-nan ja naapuriseutukuntien kanssa.

23

3. Elinkeinoelämän keskushakuisuus heijastuu myös Jyty-alueen sisäiseen kehitykseen. Uh-kana on, että ydinalueen ja seudun reuna-alueiden intressit vastakohtaistuvat. Kyseessä oleva aluekeskusohjelma tarjoaa poikkeuksellisen mahdollisuuden täydentää nykyisiä aluekehitysponnistuksia siten, että eri tahojen toimenpitein (esim. osaamiskeskusohjelma) alkuun sysättyjen Jyty-alueen myönteisten kasvukierteiden vaikutukset jakautuisivat alu-eellisesti entistä tasapuolisemmin.

Nämä teesit ovat ohjanneet Joensuun seudun aluekeskusohjelmatyötä ja ovat omalta osaltaan vaikuttaneet seuraavaksi esitettävien Jyty-alueen ohjelmaluonnoksen painoalojen valintaan.