T&E 4/98 ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
ole kyse luonnontieteiden ta- paan perinnön tarkentamises- ta vaan perityn eetoksen avaa- misesta uusille sovellutuksil- le. Mutta tekijän käsite toimii myös keskeisenä diskurssin rajoittajana – anonyymistä kir- joittamisesta haaveillut Fou- cault harmitteli muuttumis- taan tekijäksi, joka Hulluu- den historiasta lähtien oli tunnistettu ja paikallistettu, vaikka hän pyrki jatkuvasti uusiin kysymyksiin. Fou- cault’lle suhde tietoon ei ol- lut kartesiolaisen epäpersoo- nallinen, vaan hän työskente- li tullakseen joksikin toiseksi.
Olemme kuitenkin diskursii- visen perimämme vankeja, ja siksi toisinajattelu vaatii ajat- telun koettelua, tietomme kriit- tistä sukuselvitystä, jonka kaut- ta päästään eroon annetusta horisontista ja luodaan mah- dollisuus uudelle näkymälle.
Tuotanto on käsite, jolla korvaamme nykyään tekijän käsitteen. Mutta miksi olem- me tekijän tuotannosta kiin- nostuneita? Löydämmekö tuo- tannon rakenteen ja sisäisten suhteiden tutkimisesta uuden diskurssien kokeilua estävän rajoitteen, vai pyrimmekö määrittämään tuotannon sen vaikutuksen ja toiminnan kaut- ta? Foucault’n historiallisia kokemusehtoja tutkiva tuo- tanto voidaan ottaa raken- teellisesti haltuun järjestämällä se kolmen kokemusta mää- rittävän paaluun varaan: 1) kokemukseen tiedosta ja to- tuudesta, 2) kokemukseen vallasta ja käytännöistä sekä 3) kokemukseen itsestämme ja etiikasta. Tieto, käytäntö ja etiikka tarjovat Foucault’n luo- kittelevan taulukon pääsarak- keet, mutta myös kolme liik- kuvaa teemaa, joiden erilai- nen käsittely on avannut uu- sien kysymysten ja diskurs- sien mahdollisuuksia.
TI E T O: T O T U U D E N H I S T O R I A N
P A R A D O K S E I S T A
“Mutta filosofialla on oikeus tutkia sitä, mitä sen omassa ajattelussa voidaan muuttaa, kokeilemalla sille itselleen vie- rasta tietoa. Tämä [...] on filosofin elävä ruumis, aina- kin jos filosofia on [...] ‘askee- sia’, itsen koettelua ajattelun alueella.”
Mikä osa tiedolla on koke- muksen horisontissamme?
Juuri tämä kysymys oli Fou- cault’lle keskeinen, Binswan- gerin teoksen Le rêve et l’exis- tence käännöksen unen ja tiedon suhteita kyselevästä esi- puheesta (jossa Foucault etsi unesta kuvittelukyvyn mah- dollisuusehtoja) aina viimei- siin afrodisian ja totuuden suhdetta analysoiviin teok- siin saakka. Näkyvin tämä oli 60-luvun arkeologisissa töis- sä, joissa myös Foucault’n kriittinen kantilaisuus koros- tui vahvimmin. Toisin kuin fenomenologit, Foucault näki vahvan epäjatkumon Des- cartesin ja Kantin välillä.
Foucault’lle Descartes erotti tiedon kokemuksen sfääristä, kun taas Kant liitti ne jälleen yhteen. Kant oli Foucault’lle kuten myös Heideggerille en- nen kaikkea äärellisyyden ajat- telija ja modernin tiedon suh- teen määrittäjä.2
Tänä vuonna Ranskassa il- mestynyt Béatrice Hanin teos L’ontologie manquée de Mic- hel Foucault lähtee liikkeelle tästä kantilaisuudesta viitaten Foucault’n 1966 lausuntoon:
“Me olemme kaikki uuskanti- laisia.” Han väittää, että Fou- cault’lta löytyy selkeä filoso- finen projekti, joka kulki Kan- tin kysymyksen historiallista- misesta (mitkä ovat diskurs- sin totuudellisuuden histori- alliset ehdot?) nietzscheläi- MICHEL FOUCAULT: Il faut
défendre la société. Galli- mard 1997
BÉATRICE HAN: L’ontologie manquée de Michel Foucault.
Millon 1998
HÄNNINEN & KARJALAINEN (toim.): Biovallan kysymyk- siä. Gaudeamus 1997 CLARE O’FARRELL (toim.):
Foucault Legacy. Queensland University of Technology.
1997.
“Tekijän funktio häviää... po- lyseemiset tekstit tulevat jäl- leen kerran toimimaan toi- sen mallin mukaan, mutta edelleen pidäkkeiden systee- missä [...]. Me emme enää kuule kysymyksiä [...]: kuka todella puhui? Tulee olemaan muita kysymyksiä, kuten: Mit- kä ovat diskurssin olemassa- olon käytännöt? Missä sitä on käytetty, kuinka se voi kier- tää, ja kuka voi haltuunottaa sen itselleen?”
PO S T U U M I N E L Ä M Ä N VA L T A
Erään ruumiin elämä, johon erisnimi Paul Michel Foucault kerran viittasi, lakkasi vastus- tamasta kuolemaa jo viisitois- ta vuotta sitten, mutta tuon nimen kuvaaman tekijän teks- tit kiertävät edelleen aikam- me keskusteluissa. Tekijänä Foucault’sta on tullut uuden diskursiivisen käytännön al- kuunpanija, eikä hän näin mahdollista vain jäljittelyn ja analogioiden kautta luotua tyylisuuntaa vaan luo mah- dollisuuksia myös eroille, jol- lekin muulle kuin perustajan omalle diskurssille, joka kui- tenkin samalla kuuluu siihen mitä tämä perusti.1 Alku on heterogeeninen sitä seuraa- ville siirtymille, eikä näissä
sesti virittyneeseen poliitti- seen kysymykseen (mitä seu- rauksia on subjektille totuu- den puhumisen velvoittees- ta?) ja johti hänet lopulta lä- helle Heideggeria kysymyk- sessä totuuden toiminnasta toden ja epätoden välisissä suhteissa, joiden myötä ole- minen rakentuu historiallise- na ja jonakin jota voidaan ja jota täytyy ajatella. Michel Haarin ja Hubert L. Dreyfusin ohjauksessa tehty teos nos- taakin esiin juuri Heidegge- rin ja Foucault’n suhteen.3 Teoksen yleinen kuvio (Kant, Nietzsche, Heidegger) ei tuo tietenkään Foucault tutkijoil- le mitään uutta, Han ainoas- taan esittää teeman suhteelli- sen koherentisti.
Hanin mukaan Foucault’lle keskeistä oli kokemuksen mahdollisuusehtojen kysymys.
Transsendentaalin teema näyt- tää vaivaavan Foucault’ta, joka pyrki eroon tavanomaisista transsendentaaleista kohti im- manentimpia käsitteellistyk- siä. Vuoden 1949 diplomi- työn Foucault teki historial- lisen transsendentaalisuuden muodostumisesta Hegelin Hengen fenomenologiassa, ja toinen väitöskirja muodostui Kantin antropologian kääntä- misestä ja esipuheesta. Tuos- sa tekstissä näkyy Foucault’n kaksinainen suhtautuminen Kantiin. Kant kysyy ensim- mäisenä esittämisen mahdol- lisuusehtoja rikkoen klassi- sen “representaation järjes- tyksen” itsestäänselvyyden ja avaa näin modernin ajattelun tilan sekä sen kriittisen pro- jektin. Samalla tiedon mah- dollisuuden kysymys liitetään empiiristä ja transsendentaa- lista koskevaan jakoon. Mut- ta Kantista löytyy myös tä- män oman kritiikin vesittävä transsendentaalisen ja empii- risen sekoittaminen antropo- logisessa unessa, ihmisen hah-
mossa. Hanin mukaan Fou- cault’n ristiriita on yritys teh- dä kunniaa Kantin kysymyk- senasettelulle ja päästä sa- malla karkuun antropologi- sesta hahmosta, jonka tuo ajattelu tahtomattaan synnyt- ti. Erona Kantiin Foucault ha- luaa luopua sekä transsen- dentaalista että empiirisestä subjektista ja myös historial- listaa transsendentaalin esit- tämällä oman paradoksaali- sen historiallisen a priorin, tiedon positiviteetin käsitteen.
Tämä ei ole Husserlin Geomet- rian alkuperän esittämä his- toriallinen a priori, joka ei ole historiallinen vaan ylihis- toriallinen, apodiktinen ja uni- versaali apriorinen merkitys- horisontti, joka ylittäen kai- ken historiallisen faktisuuden mahdollistaa “paluun” perus- tavaan merkityshorisonttiin olematta kuitenkaan historian ulkopuolella.4 Niinpä univer- saali historiallisuus on Hus- serlille kaikkea faktista his- toriaa edeltävä ihmiskunnan horisontin olemuksellinen mahdollisuuusehto, historial- linen a priori.5 Foucault ei aseta kysymystä geometrian historiallisuudesta vaan ihmis- tieteiden mahdollisuusehdois- ta, ja hänen historiallinen a priorinsa ei ole universaali vaan paremminkin pseudo- apriorisesti samalla tasolla oman historiallisuutensa kans- sa ja itsessään muuntuva. “Po- sitiviteettien a priori ei ole ainoastaan ajallisen hajaan- nuksen järjestelmä vaan it- sessään muuntuva sommi- telma.”6 Kyse ei ole siis uni- versaalisesti välttämättömästä ja apriorisesta tiedon tai mer- kityksen rakenteesta vaan tie- tylle historialliselle muodos- telmalle ominaisesta aprio- risesta rakenteesta. Tiedon ar- keologiassa Foucault korosti historiallisen a priorinsa eroa formaaleihin a prioreihin ja
julisti, etteivät nämä kuulu samalle tasolle.7 Hanille Fou- cault’n arkeologiset analyysit eivät kuitenkaan koske vain ihmistieteiden alkuperän on- gelmaa tai siinä esiintyviä subjektiivisuuden muotoja, vaan kyse on laajemmasta yrityksestä määritellä uudes- taan historian ja filosofian yhteen nivoutuminen. Fou- cault haluaa välttää sekä uuskantilaisten “arvostelman idealismia” että marxilaisten redusoivaa materialismia.
Myöskään fenomenologinen ratkaisu ei enää riitä Fou- cault’lle, joka transsenden- taalisen egon sijaan etsi trans- sendentaalia ilman subjektia.
Arkeologia on fenomeno- logian vihollinen myös sikäli kuin jälkimmäinen “alkupe- räisen” ja “alkuperän” käsit- teissään sekoittaa jälleen trans- sendentaalisen ja empiirisen ja jää äärellisyyden analytii- kan vangiksi. Mutta mikä estää transsendentaalisen ja empii- risen paradoksissa viihtyvää paikatonta ja perusteetonta arkeologia – diskursiivisille muodostumille antamassaan
“transsendentaalisessa” auto- nomiassa ja fenomenologiaa vastaan suuntaamassaan “em- piristisemmän hahmon” iloi- sessa positivismissa – itse nä- kemästä antropologisia unia?
Foucault halusi jättää yhä vähemmän tilaa transsenden- taaliselle. Etsiessään tästä pa- kotietä hän transsendentaali- sen kritiikin arkeologisen uu- delleenmäärittelyn sijaan esitti kritiikin kysymystä tarkentaak- seen virkaanastujaisluennos- saan (1970) genealogiaan viit- tavan disipliinin käsitteen.
Disipliini on suhteellinen ja liikkuva periaate, joka ei ole vain kaiken totuudenmukai- sesti sanotun summa vaan vaatii alaansa kuuluvalta väit- teeltä tiettyjä ehtoja ja vaati- muksia. Ennen kuin jokin voi
T&E 4/98 ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
olla tosi tai väärä, sen on kuuluttava “totuuden” järjes- tykseen. Disipliini on totuu- den historiallinen a priori, joka muodostuu niistä totuus- ehtojen sommitelmista, jotka määrittävät diskurssin hyväk- syttävyyden. Hyväksyttävyy- den tutkiminen johti Fou- cault’n myös kysymään totuu- den itsensä asemaa ja muo- dostumista vallan vaikutus- ten taholta. Mikä on länsimais- ta tiedon kokemusta määrit- tävä totuudentahto, mitkä ovat sen historialliset muodot ja haarautumat? Minkälaisia ovat sen konkreettiset vaikutukset disiplinaarisissa käytännöissä ja ihmistieteiden muodostu- misessa? Nyt historiallinen a priori saa uuden version hal- linnon (régime) käsitteestä.
Kysymys on väitteiden koko- elman muodostavan lausei- den hallinnon tavasta, joka mahdollistaa väitteiden tie- teellisen hyväksyttävyyden, niiden verifioinnin tai falsi- fioinnin. Kysymys totuuden hallinnosta tai tieteellisten lau- sumien politiikasta merkitsi aikaisempaa poliittisempaa otetta. Totuus ei asetu intres- sittömän objektiivisen intel- lektin alueelle vaan yhdistyy kiertäviin suhteisiin konkreet- tisessa vallan järjestelmässä, joka tuottaa ja ylläpitää to- tuutta, sekä vallan vaikutuk- siin, jotka kiihdyttävät ja laa- jentavat sitä.
Mutta kuka ylläpitää tätä kiertoa ja minkä muodon se saa? Genealogia, joka pyrki välttämään formalismin ja ma- terialismin, näyttää kuitenkin kallistuvan jälkimmäiseen Foucault’n asettaessa perus- tan paikalle hyväksyttävyy- den konkreettisen historialli- sen taistelun. Merkitsikö vah- va kieltäytyminen transsen- dentaalisen matriisin käsitteel- listämisestä itse asiassa villin transsendentaalin paluuta? Toi-
siinsa kietoutuva tieto/valta- järjestelmä näyttää saavan it- senäisen, pseudometafyysisen olemuksen ja toteuttavan näin Foucault’n oman aikaisem- man ennustuksen: “En voi välttää mahdollisuutta, että eräänä päivänä minun on koh- dattava palautumaton jään- nös, joka tulee olemaan, tosi- asiassa, transsendentaalinen.”8 Totuudentahdon kysymys johtaa Foucault’n myös uu- teen pyrkimykseen tutkia to- tuuden toimintaa minän itse- suhteessa ja subjektiksi muo- dostumisessa (subjectivation).
Se nostaa myös esiin totuu- den pelin tai toiminnan (jeux de vérité) käsitteen subjekti- vaatiota perustavana. Kyse ei ole vain totuuden mahdolli- suusehdoista, vaan totuudes- ta tulee nyt itsessään keskei- nen subjektin muodostumi- sen mahdollisuusehto. Han ottaa vahvasti esiin tämän sub- jektiin palaamisen ja sen ai- heuttamat ongelmat. Arkeo- logia halusi eliminoida sub- jektin ankarassa kritiikissään transsendentaalia humanismia kohtaan, genealogia kritisoi intressitöntä intellektuaalista idealismia ja esitti tämän sijal- le disiplinaaristen koneisto- jen käytännöt sekä totuuden tahdon intressin. Myös myö- häistuotannossaan Foucault kritisoi subjektin käsitettä tie- don ja historiallisuuden alku- peränä. Foucault’n uusi sub- jekti ei siksi ole substanssi vaan dynaaminen käsite, aina itsensä kanssa epäidenttinen muoto. Lisäksi Foucault huo- mauttaa, että subjektivaation prosessi, jolla saavutetaan sub- jektin konstituutio, on vain yksi itsetietoisuuden järjestä- misen tavoista, ei universaali ja yleinen mekanismi. Han kuitenkin huomauttaa, että itsen subjektiksi muodostu- misessa keskeisiä Foucault’lle ovat kuitenkin tunnistaminen
ja itsereflektio ja kysyy, eikö koko tämä subjektin ongel- ma muistuta kaikista varauk- sista huolimatta kuitenkin sitä transsendentaalia subjektia, jonka arkeologia halusi hä- vittää? Eikö se muistuta ref- leksiivistä subjektia, joka on itseään koskevan tiedon kah- dentuma ja samanaikaisessa tilassa ulkoisten objektien ase- telmien kanssa? Kuinka ih- meessä palataan konstituoi- vaan subjektiin ilman kons- titutiivista subjektia, ilman transsendentaalin subjektin aporioita? Kuinka yhdistää tämä subjekti disiplinaarisiin käytäntöihin? Foucault koros- taa, että subjekti konstituoi- tuu todellisissa historiallisesti analysoitavissa käytännöissä, mutta Hanille Foucault’n ris- tiriita on siinä, että hän mää- rittelee subjektivaation kui- tenkin ajattelussa tapahtuvaksi refleksiiviseksi itsensä perus- tamiseksi. Välttääkseen idea- listista subjektia Foucault ko- rostaa ajattelun immanentti- utta ja merkityksen muodos- tumista itse käytännöissä en- nen tietoisuuden muotoutu- mista. Voitaisiinko tässä näh- dä pyrkimys käsittää ajattelu esiontologisesti ja säilyttää hei- deggerilainen intentionaali- suuden kritiikki? Han etsii analogioita varhais-Heidegge- rin ja myöhäis-Foucault’n vä- lille. Foucault’n ajattelun his- torian tehtävänä on määritel- lä ne ehdot, joissa ihmisen oleminen kyseenalaistaa it- sensä, tekonsa ja maailman- sa, jossa tämä elää. Näin siinä voitaisiin nähdä olemisen ym- märtämisen ja sen määritty- neisyyden yhtyminen, ja Fou- cault kirjoittaa heideggerilai- sesti olemisesta itsensä anta- vana ja lahjoittavana, jota voi- daan ja täytyy ajatella. Sub- jektivaatiossa kyse ei ole konstituoivan subjektin in- tellektuaalisesta toiminnasta,
vaan olemisen ymmärtämi- nen on immanenttia ihmisen käytännöille. Ihmisen ja sub- jektin käsitteitä välttävän Hei- deggerin tavoin Foucault ei aseta ihmiselle erillistä ole- musta. Vaikka Foucault’n ja Heideggerin välille voidaan löytää yleisiä analogioita, tarkemmassa tarkastelussa nä- mä osoittautuvat ongelmal- liseksi. Han kritisoi erityisesti toisen ohjaajansa Dreyfusin teesiä, jonka mukaan Fou- cault’n valta olisi samaa kuin Heideggerin oleminen erään- laisena sosiaalisena Lichtung- ina. Foucault’n kysymys ei koske totuuden olemusta, ei edes tietylle epookille omi- naista totuutta, vaan aina eri- tyisiä totuuksia. Foucault’lla ei ole heideggerilaista eroa olemisen totuuden (alethei- an) ja onttisten totuuksien välillä. Hanin mukaan fou- cault’lainen idea ei loppujen lopuksi ole edes se, kuinka ajattelu on käytännöille im- manenttia esiontologista ym- märrystä, vaan Foucault näyt- tää korostavan ajattelun riip- puvaisuutta refleksiivisestä ak- tiviteetista, jolla subjekti muo- dostaa itsensä. Hanille juuri tässä tunnistamisessa konsti- tuoituvassa subjektissa Fou- cault tuo takaisin pseudo- transsendentaalin subjektin, joka toimii itsessään temati- soimattomana a priorina. Pää- sikö siis Foucault tiedon ana- lyyseissään kuitenkaan kos- kaan eroon subjektin teemas- ta? Sama kysymys on asetettu koskemaan myös Foucault’n poliittisia huomioita. Pääsikö Foucault kuitenkaan koskaan eroon suvereenin käsitteestä?
Koko 70-luvun Foucault’n ana- lyysit hyökkäsivät suvereenia vastaan, jonka hän yhdisti konstituoivan subjektin tee- maan. Suvereniteetin käsite oli Foucault’lle subjektin kehä itsensä suhteen, ja 70-luvun
luennoissaan Foucault esitti tätä itseensä kääriytyvää ke- hää vastaan kehän rikkovan keskipakoisten taistelujen tee- man. Jos filosofian oli herät- tävä antropologisesta unesta, oli poliittisen teorian lakatta- va näkemästä unta suveree- nin esityksestä.
KA M P P A I L U: T O D E L L I S T E N
T A I S T E L U J E N VA I K U T U S
“Meitä kannattavalla ja mää- rittävällä historialla on en- nemmin sodan kuin kielen, en- nemmin valtasuhteiden kuin kielen suhteiden muoto.”
Mitkä tekstit kuuluvat tekijän tuotantoon? Foucault kielsi kaikki postuumit julkaisut, ja lähes valmis Lihan kiusauk- set kiertää maailmaa vain te- kijänoikeuksia rikkovana pi- raattiversiona. Gallimard on kuitenkin alkanut julkaista Collège de Francessa Fou- cault’n vuosina 1970–84 pitä- miä luentoja, joista on odo- tettavissa yli tuhat sivua lisää tekstiä Foucault’n korpukseen.
Ensimmäisenä ovat ilmesty- neet vuosien 1975–76 luen- not nimellä Il faut défendre la société.9 Se koostuu teos- ten Tarkkailla ja rangaista ja Tiedontahto väliin ajoittuvis- ta, vähemmän hiotuista esi- tyksistä, joissa “Yhteiskuntaa on suojeltava” -teeman alla Foucault käsittelee yhteiskun- nan ympärille koostuvan bio- vallan eroa juridis-diskursii- visesta vallan esityksestä. Kes- keisenä teemana on kuiten- kin, miten sota voi toimia tapana analysoida historiaa ja sosiaalisia suhteita, ja sen var- jossa esille nousevat repres- sio-hypoteesin kritiikki, po- liittisen teorian tarve luopua suvereniteetin käsitteestä sekä kysymys biovaltaan liittyväs- tä modernista rasismista.
Modernia rasismia vastaan Foucault ei aseta universaalia subjektia, joka “säilyttäen ylit- täisi” rotujen erot, vaan päin- vastoin näkee modernin ra- sismin liittyvän juuri konsti- tuoivan subjektin ongelmaan ja monistiseen näkemykseen suvereenista rodusta. Moder- ni rasismi on vain erityinen ja paikallistettava episodi suu- ressa rotujen taistelun dis- kurssissa, mutta episodi, joka tukahduttaa tuohon taistelun diskurssiin liittyvän poliitti- sen antagonismin ja kumo- uksellisuuden korvaten tämän biologisesti ymmärretyn yh- teiskunnan hygieenisellä suo- jelemisella.
Konkreettisia valtasuhtei- ta korostava 70-luvun Fou- cault haluaa ylistää rotujen taistelun diskurssia vastahis- toriana suvereenin esitykseen kiinnittyneille historiallisille diskursseille. Benjaminilaisesti Foucault muistuttaa histori- asta voittajien historiana ja historian asemasta seremoni- sena suvereenin ylivallan juh- lintana, sen oikeuttamisena ja lisäämisenä. Foucault viit- taa Dumezilin tutkimuksiin indo-eurooppalaisen traditi- on suvereenille antamista kak- sista kasvoista, juridisista ja maagisista.10 Yhtäältä ylivalta lepää hyväntahtoisissa vel- vollisuuksissa, sitoumuksissa, laeissa, mutta toisaalta toi- minnassa, maagisessa tehos- sa ja jähmettävässä kauhis- tuksessa tai lumouksessa. Kui- tenkin kysymys on aina yli- vallan asemasta järjestyksen takuuna ja perustana, samaan tapaan kuin Jupiter rooma- laisena jumalana edustaa val- lan runsautta ja perustaa. Tätä jupiteriaanista, suvereenin valtaa muistiinpalauttavaa, kertaavaa ja vahvistavaa “roo- malaista” historiaa vastaan nousee keskiajan lopussa vas- tahistoria, ei-roomalainen his-
T&E 4/98 ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
toria, joka ei ole Rodun tai Suvereenin historia vaan ro- tujen taistelun historia. Vasta- historialle suvereeni ei ole loistava esitys ja perusta (kau- pungin, kansan tai valtion) ykseydelle vaan orjuuttami- sen ja alistamisen tapa. Tämä varjojen historia osoittaa va- lon ja pimeyden jakamat su- vereenin kahdet kasvot ja muistuttaa loiston hylkäämästä yhteiskuntaruumiin pimeästä puolesta, jolle suvereenin laki, oikeus ja velvollisuus on kui- lu, väkivalta ja anastus. Yh- den historia ei ole tois(t)en historiaa, ja Hastingsin taiste- lun jälkeen saksilaisten histo- ria ei ole sama kuin valloitta- jiksi nousseiden normannien historia.
Asettuessaan suvereenin historian ikuista jatkumoa vas- taan vastahistoria käytti hy- väkseen profeetallisia ja ku- mouksellisia teemoja. Kuten Benjaminilla, suvereenin dis- kurssia ja sen poikkeustila- tulkintaa vastaan asettuu mes- sianistisen lupauksen sisältä- vä katkoksellinen historia. Se mikä suvereenille diskurssil- le oli ikuinen oikeutetun val- lan jatkumo oli vastahistorial- le katkos, vallan anastus, alus- sa olleen oikeudenmukaisuu- den tuhoutuminen. Olemas- sa olevan vallan oikeuttami- sen sijaan vastahistoria viit- tasi asioiden väkivaltaiseen kääntymiseen ja alistettujen paluuseen ja löysi parem- minkin Jerusalemista kuin Roomasta viitepisteensä. Fou- cault etsii modernien ku- mouksellisten diskurssien juu- ret tästä taistelun diskurssista.
Jos suvereeni diskurssi yritti rauhoittaa ja vakauttaa anne- tun hierarkkisen järjestelmän (keskiajalla indoeurooppalai- sen pyramidimaisen kolmija- on), niin vastahistoria esittää jokaista järjestystä halkovan binaarijaon, jaon alistettuihin
ja alistajiin, valloitettuihin ja valloittajiin, sorrettuihin ja sor- tajiin. Rotujen taistelun käyt- tämä rodun käsite ei ole siten mikään moderni biologinen rotu, ei biologisesti stabiili olio, vaan nimi historiallis- poliittisen kuilun jakamalle kahdelle ryhmälle, kahdelle elementille, joilla on eri nä- kemys instituutioista, oikeu- desta, kielestä ja tavoista ja joiden konfliktille ei löydy kolmatta sovittavaa neutraa- lia termiä.
Moderni rasismi korvaa tä- män kahden vieraan ryhmän antagonismin biologisesti mo- nistisella rodun käsitteellä.
Valtio ei ole enää yhden ro- dun ase toista vastaan vaan yhtenäisyyden ja rotupuhtau- den takaaja. Valtiollinen ja biologinen monismi tukah- duttaa rotujen taistelun anta- gonismin. Foucault’lle moder- ni valtiollinen rasismi oli ro- tujen diskurssi ympärikään- nettynä. Se ei enää toiminut kumouksellisena vastahisto- riana suvereenille vaan väli- neenä yhtenäisen yhteiskun- nan suvereniteetin säilyttämi- sessä. Kyse ei vain ollut enää juridis-maagisista vaan lääke- tieteellis-normatiivisista väli- neistä. Siirryttiin laista nor- miin, oikeudesta biologiaan, rotujen moninaisuudesta yh- teen rotuun. Kansallisosialis- mi tosin käytti hyväkseen val- tiollis-teknologisesta puhtaus- rasismistaan huolimatta myös rotujen taistelun eskatologi- sia, populistisia ja teatraalisia elementtejä kun taas Neuvos- toliitossa rotujen taistelusta periytyvä luokkataistelun ku- mouksellinen teema muutet- tiin nopeasti järjestetyn yh- teiskunnan hiljaiseksi poliisi- hygieniaksi.
Foucault etsi rotujen tais- telun teemasta erityistä histo- riallis-poliittista diskurssia, jos- sa historiaa analysoidaan so-
dan termeillä. Toisin kuin ju- ridis-poliittinen diskurssi, tämä ei kiinnittäisi huomiotaan su- vereniteetin oikeuttamisen ympärille kerääntyviin juridi- siin fiktioihin ja esityksiin vaan konkreettisiin historiallisiin alistuksen ja valloituksen muo- toihin. Sodan diskurssissa pu- huva subjekti ei ole univer- saalin totuuden puhemies, lainsäätäjä-filosofi, vaan tais- televa subjekti, jonka totuus on aina taistelun näkökul- man ja strategian tuotos. Tä- män subjektin puhuma to- tuus on ase, jonka tarkoitus on tuoda voitto taistelussa.
Sodan diskurssi on vastakkai- nen poliittis-juridiselle teori- alle, sillä toisin kuin jälkim- mäiselle, sille vallan juridi- nen rakenne ja suvereeni yh- teiskuntajärjestelmä ei ala het- kellä, jolloin aseiden hohto häviää. Laki ei merkitse so- dan torjumista, se ei synny luonnosta vaan todellisista konflikteista, verilöylyistä, val- loituksista ja voitoista, joilla on omat päivämääränsä ja kauhistuttavat sankarinsa. Yh- teiskunnan läpi kulkee anta- gonistinen binaarikoodi: on aina kaksi ryhmää, kaksi ih- misten kategoriaa, kaksi ar- meijaa. Jokainen on jonkun toisen vihollinen eikä neut- raalia subjektia ole olemassa- kaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse hobbesilaista kaik- kien sotaa kaikkia vastaan;
Foucault esittää luennoissaan oman strategisen Hobbes -tulkintansa. Leviathan ei edusta sodan diskurssia vaan on esimerkki juuri sodan dis- kurssin torjuvasta suvereni- teetin juridis-poliittisesta tul- kinnasta. Hobbes näyttää en- sinäkemältä asettavan sodan valtasuhteiden perustalle, mut- ta Foucault’n mukaan sen si- jaan, että Hobbes olisi sodan ja valtasuhteiden teoreetik- ko, tämä pikemminkin halusi
poistaa sodan historiallisena todellisuutena, aivan kuin Hobbes olisi halunnut pois- taa koko sodan suverenitee- tin alkuperästä. Hobbesin ku- viteltu sota ei ole vahvan ja heikon välinen sota, se ei synny luonnollisista eroista vaan niiden puutteesta eli luonnollisesta tasa-arvoisuu- desta. Voimien ero tekisi so- dasta hyödytöntä, sillä se lop- puisi vahvemman hallintaan.
Hobbes taas tarvitsee suve- reenin esityksen lopettamaan sotatilan, juuri koska sen tasa- arvoisessa asetelmassa kukaan ei kykene lopettamaan sotaa asettamalla ylivaltaansa. Fou- cault huomauttaa, kuten Leo Strauss aikaisemmin, ettei Hobbesin sotatila ole mikään suora ja todellinen voimien mittelys, jonka merkkeinä oli- sivat veri, taistelut ja ruumiit.
Hobbesin sotatila on tietty representaatioiden tila, jossa niitä pelataan toisiaan vas- taan. Vaikka Hobbes puhuu sopimuksella perustettavan valtion lisäksi myös valloi- tuksella perustettavasta val- tiosta, niin valloitus ei ole hänelle todellinen suvereni- teetin perusta. Edes tässä voit- to ja alistaminen eivät perus- ta valloittajan valtaa vaan pa- remminkin kyky tunnistaa val- loittaja poliittisena represen- taationa, edustajana. Tunnis- taminen ja halu valita elämä ennemmin kuin kuolema on Hobbesin suvereniteetin pe- rustassa. Foucault’lle Hobbes halusi poistaa valloituksen dis- kurssin poliittisesta diskurs- sista, ja Leviathanin näkymä- tön vihollinen on juuri val- loittaja.
Sopimusteoria esittää ku- vitellun teorian valtion pe- rustassa olevasta yksilöiden tekemästä sopimuksesta, mut- ta nietzscheläiselle Foucault’lle konkreettisesti valtion perus- tavat valloittajat. Kuten Carl
Schmitillä, jokaisen järjestyk- sen alkuperässä on väkival- tainen haltuunotto. Sodan dis- kurssin mukaan valtion alku- perässä ei ole sopimusta vaan sota, ei filosofien kuvittelema ideaali tai fiktiivinen kaik- kien sota kaikkia vastaan vaan todellinen historiallinen sota ja siinä tapahtuneet konk- reettisesti vaikuttaneet taiste- lut. Clausewitzin lausuma “so- ta on politiikan jatkamista toisin keinoin” on itse asiassa tämän sodan diskurssin nurin kääntämistä, ja Foucault kään- tää sen jälleen ympäri muo- toon: politiikka on sodan jat- kamista toisin keinoin. Vaikka Foucault esittää sodan diskurs- sin lähinnä vaihtoehtoisena tapana analysoida historial- lista olemistamme, näyttää hän myös 70-luvulla affirmoivan tämän strategisen sodan dis- kurssin poliittisen toiminnan periaatteena. Foucault’n vah- va antagonismin affirmaatio vaikuttaakin välillä lähes ym- päri käännetyltä “saksalais- roomalaiselta” Carl Schmittil- tä – eli “ranskalais-anarkisti”
Georges Sorelilta. Foucault tietenkin haluaa kritisoida po- liittisen teorian käyttämiä abst- raktioita ja osoittaa näiden abstraktioiden materiaalisen muodostumisen ja muistuttaa sodan diskurssin kautta tais- telun periaatteesta, jonka po- liittinen teoria on pyrkinyt aktiivisesti unohtamaan. Mut- ta kuten Pasquale Pasquino on huomauttanut,11 Foucault’n valloituksen ja taistelun dis- kursseista etsimä binaarira- kenne löytyy myös Hobbesia edeltäneestä politiikan teo- riasta niin köyhien ja rikkai- den konfliktista Aristoteleel- la12 kuin ylhäisön ja rahvaan vastakkainasettelusta Machia- vellilla.13 Machiavelille juuri institutionalisoitu konflikti loi Rooman suuruuden. Tässä suhteessa poliittinen teoria on
myös yrittänyt luoda mah- dollisuuksia konfliktin kestä- miselle. Ääriantagonistinen diskurssi ei kykene itse asias- sa elämään konfliktissa vaan jää itse kiinni apokalyptisen viimeisen taistelun teemaan.
Pasquino puolustaakin Hob- besia siinä mielessä, ettei tämä ainoastaan halunnut kieltää sotaa vaan myös lopettaa jat- kuvan sisällissodan ja ajatuk- sen yhdestä lopullisesta tais- telusta, joka lopettaisi kaikki taistelut.
Tietenkin myös Foucault kritisoi vankasti yleistetyn ja yhden suuren taistelun tee- maa ja esitti sen sijaan moni- naisten ja paikallisten vasta- rinnan pisteiden ja muotojen strategian. Jos 60-luvun Fou- cault’lla kieli törmää rajoil- laan anonyymiin muminaan, joka on samalla sen raja ja ehto, niin samoin valta koh- taa rajoillaan vastustuksen, jonka hallinnointiin kaikki valta perustuu. Foucault ni- meää vastustuksen rahvaak- si, ylijäämäksi, jakojäännök- seksi, joka ei jousta hallinnan tekniikoille. Machiavellilla rahvaan ja ylhäisön antago- nismi on juuri hallitsemisha- lun (ylhäisö) ja hallinnan vas- tustushalun (rahvas) välinen taistelu. Foucault’lle rahvas ei ole olio eikä yhtenäinen ryhmä, jonka puolestapuhu- jaksi intellektuelli voisi aset- tua jonkinlaisena ryysyläis- köyhälistön edustajana tai jon- ka nimissä kumoukset voitai- siin oikeuttaa, vaan aspekti, laatu, keskipakoinen voima valtasuhteille. Se on elementti, joka on yhtä paljon työläisis- sä kuin porvareissa, vastarin- nan piste meissä kaikissa eli se mikä meissä pakenee hal- lintaamme ja jota yritämme hallita.14 Jos hallinnollisuu- den ongelma kysyy sitä mi- ten meitä hallitaan, miten hal- litsemme itseämme, on rah-
T&E 4/98 ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
vaus elementti, joka vastus- taa hallintaa, mutta samalla vaatii hallintaa ja jonka hal- linnoimiseksi hallinnan dis- kurssit muodostuvat.
Rahvas on suvereenin hal- linnan pimeät kasvot, jotka näyttäytyvät erilaisissa muo- doissa. Kansansuvereniteetil- le se on kansan osa, joka ei hallinnoidu ja siksi tarvitsee hallintaa. Ranskan vallanku- mous ei tuonut politiikan näyt- tämölle vain tasa-arvoisten kansalaisten järjestäytynyttä yhteistahtoa vaan näyttämöä likasi myös elementtien (kur- jaliston, irtolaisten, prostituoi- tujen jne.) läsnäolo, jotka kuu- luivat kansakuntaan siihen kuulumatta ja jolta yhteis- kunnan oli suojeltava itseään.
Köyhälistön käsite oli yksi tapa käsitteellistää rahvasta, ja köyhyyden hallinnoinnista muodostui keskeinen teema moderneissa hallintodiskurs- seissa. Köyhyyden käsitettä tutkineet, kuten Gertrudd Himmelfarb, ovat usein ko- rostaneet käsitteessä tapah- tunutta siirtymää moraalises- ta taloudelliseen määrityk- seen.15 “Foucault’laiset” taas ovat tutkineet käsitettä osana hallinnollistumista kuten Mit- chell Dean tutkimuksessaan köyhyyden asemasta liberaa- leissa hallintostrategioissa.16 Dean on myös yksi kirjoitta- jista Sakari Hännisen ja Jouko Karjalaisen toimittamassa Bio- vallan kysymyksiä -kokoel- makirjassa, jonka artikkelit kä- sittelevät juuri köyhyyden ja sosiaalisten uhkien hallin- nointia.
HA L L I N N O I N T I: RA H VA A N K E S Y T Y S
“Me elämme hallinnollistu- misen aikaa.”
Kysymys biovallasta ja väes- tön asema modernin hallin-
noinnin ensisijaisena kohtee- na johti Foucault’n pohtimaan hallinnollistumisen teemaa vastakohtana vanhalle teolo- gis-monarkkiselle herruuden teemalle. Biovallan keskei- nen periaate on kuoleman- uhkaan perustuvan herruu- den korvaaminen elämän tuot- tavalla ja joustavalla hallin- noinnilla, ja hallinnoimisen teema korostui erityisesti ai- kaisempaa valtion ja kunin- kaan yliherruutta kritisoivissa liberaaleissa diskursseissa. Mi- ten hallita sopivasti hallitse- matta liikaa? Itsen hallinnan tutkiminen johti Foucault’n selvittämään haluavan ihmi- sen sukupuuta aina antiikin Kreikasta lähtien, mutta Fou- cault’lla säilyi myös vanha halu palata kesken jäänee- seen liberaalien hallintostra- tegioiden tutkimiseen. Rans- kassa on viime aikoina poh- dittu ahkerasti keskiajan hal- lintoa, klassista valtiojärjen käsitettä ja moderneja yhteis- kuntatieteiden ja hyvinvointi- valtioiden hallinnollisia stra- tegioita. Italiassa on innostut- tu hallinnollistumisen teemas- ta ja Englannissa foucault’lai- nen näkökulma on usein yh- distynyt vahvaan sosiaalihis- torian traditioon.
Italian ja Englannin kes- kusteluita seuranneen Hänni- sen toimittama kirja sisältää- kin italialaisen sosiologin Pro- caccin lisäksi englantilaisen keskustelun veteraanien teks- tejä kuten Nikolas Rosen ja Peter Millerin artikkelin. Mu- kana on myös tieteenhisto- rioitsijan ja filosofin Ian Hack- ingin kevyempi ja myös se- kavampi teksti lasten hyväk- sikäytöstä. Hacking, joka on kirjoittanut muun muassa kak- si erinomaista kirjaa tilasto- tieteiden historiasta,17 ei ole ollut millään lailla foucault’lai- nen, mutta oli yksi Foucault’n teosten ensimmäinen johdat-
telija anglosaksisen kiinnos- tuksen kohteeksi. Hacking analysoi lasten hyväksikäy- tön käsitteen muodostumista, muuntumista ja siihen liitty- viä ongelmia korostaen sitä miten ihmisiä koskeva tieto, luokittelut ja käsitteet, muo- dostavat itsessään ihmisiä ja muokkaavat heidän toimin- taansa, joka taas muokkaa luokituksia ja käsitteitä. Hack- ing onkin korostanut luon- nontieteiden ja ihmistieteiden eroa. Vaikka luonnontieteet tuottavat luontoa muokkaa- vaa tietoa ja myös muuttavat käsitystämme “luonnosta”, an- karasti ottaen ne eivät muuta itse “luonnon” käytöstä. Kivi itsessään ei muuta käytöstään ja olemustaan sen mukaan minkälaista tietoa siitä tuote- taan, mutta tiedon kohteena olevien ihmisten laita on toi- sin, ja suhde tiedon subjektin ja objektin välillä on aina kaksisuuntainen ja liikkuva.
Hauska historiallinen kurio- siteetti on artikkelin mainit- sema eläinsuojeluyhdistysten rooli lapsiin kohdistuvan jul- muuden esiintuomisessa. Ny- kyäänhän vailla täysiä oikeuk- sia olevat lapset ovat ottaneet esille eläimiin kohdistuvan julmuuden – moraalittomaksi haukuttu nuoriso on heittä- nyt eteemme ankaran moraa- livaateen ja ajautunut huo- lensa kanssa konfliktiin omis- tusoikeuksiaan puolustavien huolettomien aikuisten kans- sa. Biovaltaan liittyvät teemat artikkelissa ovat kuitenkin ky- symykset medikalisoitumises- ta ja siitä, miten lasten hyväk- sikäytössä julmuuden teema muuttui vanhempien sairau- den teemaksi. Miten tapahtui käsitteen medikalisoituminen ja sen siirtyminen oikeusistu- imien huolesta lääkäreiden huoleksi?
Kysymys seksuaalisesta hy- väksikäytöstä nostaa esiin on-
gelman lain ja seksuaalisuu- den suhteesta. Foucault eh- dottikin seksuaalisuuden va- pauttamista lainsäädännöstä ja esimerkiksi raiskauksien tuo- mitsemista väkivallantekoina eikä “seksuaalirikoksina”. Oi- keuden psykiatrista medika- lisoitumista Foucault taas kä- sitteli Toronton Laki ja psyki- atria -symposiumissa pide- tyssä esitelmässä: “Vaaralli- sen yksilön käsite 1800-luvun oikeuspsykiatriassa”. Voitaisiin puhua rikosoikeuden dosto- jevskilaisesta käänteestä, jos- sa “rikos ja rangaistus” -dis- kurssissa keskeiseksi mielen- kiinnon kohteeksi nousee teon sijaan tekijän olemus, Raskolnikovin psykologia. Ky- se on siirtymästä aktuaalises- ta teosta yksilössä asustavaan mahdolliseen vaaraan, syylli- sen sovittavasta rangaistuk- sesta yhteiskunnan absoluut- tiseen suojelemiseen. Rikok- sesta siirrytään rikoksen mah- dollisuuteen, rikollisen kurin- alaistamiseen ja tähän sisälty- vän riskitekijän kontrollointiin.
Foucault’lle vaarana on, että lopulta laki puuttuu yksilöi- hin puhtaasti sen pohjalta minkälaisia he ovat, ennen mitään tekoja.
Sakari Hänninen käsitte- lee kyseisen artikkelin poh- jalta oikeudenkäytön muu- tosta biovallassa, siirtymää kosmista järjestystä vastaan suunnatuista teoista (paraati- esimerkkeinä majesteettirikos ja isänmurha) ja tämän järjes- tyksen palauttavasta rituaali- sesta rangaistuksesta yhteis- kuntaa kohtaan kohdistuvan vaaran eliminointiin. Vaaralli- sen yksilöön liittyy tunnusta- misen kautta toimivan tun- nistamisen teema. Kysymyk- seen “kuka olette?” ei riitä vastaukseksi pelkkä tunnus- tus “olen rikoksen tekijä”, sillä tuomitessaan tekijän sen mukaan minkälainen tämä on
ihmisenä ja mahdollisena ku- rinpitokoneiston kohteena vaaditaan tästä itsestään tuo- tettua puhetta. Hänninen yh- distää tunnistamisen ja tämän kautta muodostuvan identi- teetin kysymyksen yleisesti Foucault’n kysymykseen sii- tä, keitä me olemme ja miten jäsennämme identiteettiämme ulkoistamalla joitakin muita ihmisiä. Hänninen viittaa myös oikeussaleissa tuotetun pu- heen taustalla olevan hiljai- suuden kuuntelemiseen nor- malisoivan puheen peittämi- en mahdollisten riitojen ja kamppailujen esiin nostami- sena ja huomauttaa Foucault’n kiinnostuksesta plebeiji- ja pilkkaväestöä kohtaan. Ku- ten edellä todettiin, Foucault’lle rahvaan käsite on juuri paik- ka artikuloimattomalle vasta- rinnalle, nimi sille hiljaisuu- delle, joka on hallinnan pu- heen lähde ja raja.
Köyhyyden hallinnoinnin diskurssi oli yksi tapa tuottaa puhetta tuosta hiljaisuudesta ja antaa rahvaalle hallittavat kasvot. Giovanna Procacci esittää sosiologian synnyn köyhyyden hallinnoinnin yh- teydessä ja käsittelee yhteis- kuntatieteitä tapana hallita yhteiskunnallisia voimia ja ta- pahtumia. Jacques Donzelot analysoi sosiaalisen alueen syntyä hallinnon alueena kuu- luisassa teoksessaan Perhei- den hallinnoinnista, ja myös Procacci etsii niitä historialli- sia tapahtumia ja ehtoja, jotka tekivät yhteiskunnallisen nä- kemyksen mahdolliseksi. Mi- ten muotoutui prosessi, jota Comte kutsui “yhteiskunnal- lisen näkökulman yleispäte- väksi henkiseksi voimaksi”?
Proccacilla yhteiskuntatiede asettuu valtion ja talouden konfliktin välimaastoon, ja sen syntymiseksi oli oltava on- gelmien joukko ja käytäntö- jen kenttä, joita vaihtoehtoi-
set oikeudelliset ja taloudelli- set lähestymistavat eivät pys- tyneet käsittelemään. Yhteis- kuntatieteet kehittivät alusta asti tekniikoita, jotka sijoit- tuivat suvereenin yksilön oikeuksien ja taloudellisten toimijoiden etujen välimaas- toon. Ne pyrkivät rakenta- maan tieteellisiä ratkaisuja poliittisiin ongelmiin, joiden edessä oikeus ja talous olivat voimattomia. Yksi näistä oli köyhyys, ja yhteiskuntatietei- den muotoutuminen liittyi lä- heisesti vaurastuvan yhteis- kunnan uuteen käsitykseen köyhyyden hallinnan keinois- ta.
Köyhiät olivat Ranskan val- lankumouksen jälkeen on- gelma. Ancien regimessä hei- dän tilallaan olivat vailla oi- keuksia olevat ja holhouksen alle tuomitut kerjäläiset. Mut- ta vanhoja etuoikeuksia vas- taan hyökännyt vallankumo- us oli tehnyt kaikista luonnonoikeudellisesti tasa- arvoisia. Myös köyhät olivat kansalaisia, ja kuitenkin he tekivät epätasa-arvoisuuden näkyväksi. He olivat rikka- ruoho puhtaan tasa-ar- voisuuden pelikentällä. Hei- dän täytyi kuulua oikeuden alueeseen, mutta samalla sii- hen kuuluvina luopua köy- hyydestä. Miten eliminoida köyhyys ja liittää köyhät yh- teiskuntaan? Yksi vastaus oli työ, ja Procacci tarkastelee etenkin vuoden 1848 vallan- kumousta ja siinä esitettyä vaatimusta työhön. Työn tuli toimia poliittisena ja oikeu- dellisena ratkaisuna alempien luokkien köyhyysongelmaan.
Vaatimus esitettiin oikeuden nimissä, vaikkei puhtaasti oi- keudellinen diskurssi voinut sitä ratkaista. Positiivista oi- keutta ei voitu liittää luon- nollisiin oikeuksiin, ja val- tion rooli positiivisten oike- uksien turvaajana olisi taas
T&E 4/98 ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
tehnyt siitä taloudellisen toi- mijan, jota taloudellinen libe- ralismi vastusti. Filantropiaa ratkaisuna korostava sosiaali- talouden diskurssi syntyi ha- lusta välttää sekä talouden tekemistä syylliseksi köyhyy- teen että valtion muodostu- mista taloudelliseksi toimijaksi vaatimuksissa valtion takaa- masta oikeudesta työhön.
Filantropiasta tuli tapa erot- taa köyhyysongelma työstä ja taloudesta, erottaa taloudelli- nen vapaus (yksilön etu) vel- jeydestä (yleinen etu) ja teh- dä köyhyydestä yhteiskunnal- linen ongelma sekä yleisen moraalisen huolen ja avus- tuksen kohde.
Sosiaalitalous teki kuiten- kin köyhyydestä puhtaasti po- liittisen kysymyksen ja uhka- si myös politisoida talouden.
Sosiaalitalouden kriitikoille ta- loudellista tuotantoa ohjasi- vat vakaat lait ja köyhyys oli näiden muuttumattomien la- kien seuraus, sitä ei voitu täysin poistaa. Sen sijaan mo- raalista köyhyyttä, kansalai- sissa piilevää laiskuutta, tuh- laavaisuutta ja vastuuttomuutta voitaisiin hoitaa tuottamalla parempia välineitä yksilöiden yhteiskuntaan sopeuttamisek- si. Sosiaalisen vastuun puute synnytti sosiaalista köyhyyttä ja tätä hoitamaan voitaisiin suunnata sosiaalitekniikoita.
Sosiologia tarjosi juuri juridi- sen oikeuden ja taloudellisen edun käsitteen antagonismin ylittäväksi kolmanneksi ter- miksi sosiaalisen velvollisuu- den käsitteen, jonka tuli vah- vistaa yhteiskunnan ytimeksi asetettua sosiaalista sidosta (lien social). Oikeudellisen tasa-arvon ja taloudellisen va- pauden lisäksi hallinnoinin kohteeksi tuli vallankumouk- sen kolmas termi: veljeys ja solidaarisuus. Syntyi sosiaali- sen vaiston loputon kasva- tuskenttä, jonka piti taata maal-
listuneen yhteiskunnan yhte- näisyyden side ja siirtymä oi- keuksien demokratiasta vel- vollisuuksien demokratiaan.
Procaccin analysoidessa yhteiskuntatieteiden syntyä köyhyyden ongelman tieteel- lisenä ratkaisuna, Mitchell Dean tekee vuorostaan suku- selvitystä köyhyyden asemasta liberalistisen hallinnon suku- puussa. Dean korostaa, ettei liberalistista hallinnoinnin ta- paa tule sekoittaa liberalis- miin tai liberalistiseen val- tioon, vaan se viittaa hallitse- misen (governance) tapaan, joka suhtautuu kriittisesti ai- kaisempaan paternalistiseen ja pappisvaltaiseen herruu- teen (rule) ja yrittää asettaa tälle vallalle pidäkkeitä vetoa- malla henkilökohtaiseen tai yksityiseen elämänpiiriin. Ky- se on joukosta institutionaali- sia ja hallinnollisia käytäntö- jä, joilla pyritään koordinoi- maan valtion, hyväntekeväi- syyden, perheiden ja talou- den eri toimintapiirejä tiet- tyjen käyttäytymismuotojen edistämiseksi. Paradoksaali- sesti sitä luonnehtiikin kyky laajentaa määräysvaltaa aset- tamalla rajoja valtion toimin- nalle ja jakamalla vastuuta ihmisten elannosta yksittäis- ten toimijoiden, valtion ja muiden instituutioiden kes- ken. Deanin mukaan libera- listisen hallinnointitavan muo- dostuessa syntyi uusi hallin- non ja tietämyksen kohde, köyhyys erotettuna köyhistä (tai paremminkin kerjäläisis- tä, irtolaisista jne.). Dean ver- tailee vanhaa valtiomerkanti- listista poliisijärjestyksen köy- hien hallintaa uusiin libera- listisiin köyhyyden hallinnoin- nin taktiikoihin. Poliisijärjes- tykselle ensisijainen kysymys oli: “Mikä on kansakunnan köyhien lukumäärä ja mistä se muodostuu?” Ongelma esi- tettiin kansallisen merkanti-
lismin diskurssille alisteise- na, jossa kysymys oli väkirik- kauden merkityksestä kansa- kunnan varallisuuden ja suu- ruuden takeena sekä irto- laisuuden ja kerjäläisten asemasta yleistä järjestystä häi- ritsevinä elementteinä. Käy- tännöllinen tiedon muoto la- jitteli köyhät liittäen määritte- lyihin toimenpidesuosituksen.
Työtä tekeville (teollisuusköy- hälistö) oli annettava töitä, työtä tekemättömät (joutilaat köyhät) oli pakotettava töi- hin ja työhön kykenemättö- mille oli annettava leipää ja avustuksia. Moderni köyhyy- den käsitys taas liittyy siirty- mään, jossa Malthusin ja Ri- cardon kautta perustavasta niukkuudesta ja puutteesta tuli luonnon keskeinen omi- naisuus ja taloudellisen toi- minnan perusta. Tämän niuk- kuuden ulottaminen inhimil- liseen yhteisöön sai nimen köyhyys. Köyhyys (niukkuus) nousee koko taloudellisen dis- kurssin keskiöön, köyhyydes- tä tulee erityinen ihmisten olemisen tapa, joka johtuu ihmisen yleisestä olemisesta väestön, ravinnon ja pääoman biotalouden alaisena. Köyhyy- destä tulee itse asiassa välttä- mätön tekijä ihmisen olemas- saolossa. Samalla köyhyyden käsite irtoaa staattisesta köy- hien luokittelujärjestelmästä ja luo yksityiskohtaisemman ja joustavamman luokittelujärjes- telmän. Jos köyhyys on luon- non niukkuuden auttamaton laki ja jos bioekonominen välttämättömyys toteutuu, kun subjektin ainoa omaisuus työ- voima vaihdetaan elämän pe- rusedellytyksiin, niin sen yh- teiskunnalliset kasvot, pau- perismi (“köyhäläisyys”) oli tämän lain rikkomista. Hal- linnollinen rationalismi koh- distui juuri pauperismiin, köy- hyyden sosiaaliseen ilmene- mismuotoon, työn mahdol-
listaman omavastuun vääris- tymään, joka ei ollut työn (joka itsessään perustuu luon- non niukkuteen, köyhyyteen) vastakohta vaan itsenäisen työ- läisen toteuttaman elämänta- van vastakohta. Bentham pyrki luokittelemaan tarkasti tämän historiallista dynamiikkaa uh- kaavan, koko tuottavan elä- män ulkopuolelle jäävän ai- neksen. Benthamin hallinnol- linen mielikuvitus rakensi mitä kattavimpia kartoituksia köy- hyyden, tuon kaikkialta aina ihmiskuntaa uhkaavan teki- jän hallinnoimiseksi pystyen kuitenkin sovittamaan nämä totaaliset ohjelmansa samalla liberalistisen taloustieteen va- pauden periaatteisiin. Bentha- min hallinnolliset utopiat ja Malthusin abolitionismi, to- taalinen hallinto ja antihallin- to, biopoliittinen unelma ja bioekonominen välttämättö- myys ovat Deanille liberalis- tisen köyhyyden hallinnon kaksi perusulottuvuuta, joi- den välillä erilaiset konkreet- tiset hallinnan tekniikat muo- dostuivat. Liberalistisessa köy- hyyden hallinnoinnissa polii- sijärjestyksen patriarkaalisen valtiotalouden mallin tilalle tuli juridisesti spesifioitu yk- sityisyys, joka rakentui mo- raalin ja talouden kaksoisak- selin ympärille. Moraali on kuitenkin alistettu talouden akselille ja työnnetty koko- naan henkilökohtaisen alu- eelle. Deanin mukaan tärkeä poliittinen kysymys ei niin- kään koske sitä, kuinka hy- vinvointirakenne saadaan vas- taamaan paremmin tiettyjä eettisiä periaatteita, vaan mei- dän tulisi kyseenalaistaa se rationaalisuus, joka tekee jat- kuvasti köyhyydestä välttä- mättömän osan elämänmuo- toamme.
Myös Miller ja Rose halua- vat muistuttaa, ettei meidän tulisi hyväksyä köyhyyttä yk-
sioikoisena ja väistämättömä- nä tosiasiana, vaan riippu- matta siitä, mitä kärsimyksen raaka todellisuus ikinä pitää- kin sisällään, hallinnan koh- teena köyhyys on elimellises- ti sidoksissa tiedon, laskel- moinnin ja hallinnan muotoi- hin. Miller ja Rose käsittele- vät kahta ajankohtaisempaa köyhyyden hallinnan muo- toa, hyvinvointijärjestelmää ja sen kritiikkinä syntynyttä uus- liberalistista hallintorationaa- lisuutta lähinnä englantilai- sessa kontekstissa.
Hyvinvointijärjestelmän hal- lintateknologian uutuus pe- rustui sen pyrkimykseen kyt- keä valtiokoneiston rahalliset ja byrokraattiset voimavarat yhteiskuntaelämän liberaalis- demokraattiseen hallintaan.
Hyvinvointijärjestelmä on hal- lintorationaalisuutta, joka jär- jestäytyy yhteiskunnallisen ris- kin ja vastuun vastavuoroi- suuden käsitteiden ympärille pyrkien yhdistämään jatku- vasti ennaltaehkäisevää ja vas- tavuoroista ulottuvuutta. So- siaalivakuutus ja sosiaalityö ovat Englannissa olleet sen kaksi pääasiallista teknologi- aa. Sosiaalivakuutus luo sopi- muksellisen suhteen kansa- laisen ja julkisen vallan välil- le ja sosiaalityö asettaa erään- laisen valvomissuhteen asian- tuntijan ja sellaisen yksilön tai perheen välille, joka ei kykene lunastamaan “yhteis- kuntasopimuksen” velvoittei- ta. Taustalla toimii vastuullis- tamisen etiikka. Valtio ottaa vastuun kansalaisen tuntemas- ta turvattomuudesta sairau- den, saastaisuuden, tietämät- tömyyden ja puutteen ongel- mien edessä ja palkkaa asian- tuntijoita hoitamaan näitä on- gelmia. Vastikkeeksi kansa- lainen kunnioittaa velvolli- suuksia olla säästäväinen, yrit- teliäs ja vastuullinen. Tämä vastavuoroinen sosiaalinen
vastuu yhdistyy yhteiskunta- suunnitteluun, jossa suunni- tellun tuotannon, asumisen, koulutuksen ja terveyden- huollon tulisi nostaa kansa- lainen poliittisten oikeuksien subjektista lopulta sosiaalisil- la oikeuksilla varustetuksi vas- tuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Jos liberalistinen hallinto- rationaliteetti syntyi absoluut- tisen valtion herruuden kri- tiikkinä, niin uusliberalisti- nen diskurssi on muodostu- nut hyvinvointivaltion kritiik- kinä. Näin se on voinut hyö- dyntää myös sellaisten ryh- mien hyvinvointivaltiokritiik- kiä, jotka eivät välttämättä allekirjoittaisi uusliberalistis- ta ohjelmaa (kuten kriittisen sosiologian, feminismin ja va- paan kansalaistoiminnan liik- keet). Keskeistä on hyvin- vointivaltioon sisältyvän pro- fessionalismin kritiikki sekä väite hyvinvointivaltion tuot- tamasta riippuvuussuhteesta.
Uusliberalistinen hallintoratio- naliteetti pyrkii riippumatto- mien kansalaisten tuottami- seen. Se nostaa yrittäjyyden korkeimpaan asemaan ja sen eettiset painotukset eivät liity niinkään suunniteltuun hy- vään yhteiskuntaan vaan yrit- täjyyteen liittyvään taloudel- liseen lupaukseen. Yksilöistä on tultava oman itsensä yrit- täjiä, ja tämä autonomisointi on sekä yksilöille että hallin- non yksiköille suunnattu eet- tinen ja taloudellinen ohje.
Uusliberalismi haluaa yksi- tyistää turvan käsitteen, joka jokaisen kansalaisen on han- kittava itselleen yksityisten vakuutusten, terveyspalvelu- jen tai asuntotuotannon kaut- ta. Näissä turvan hankinta voidaan liittää markkinakil- pailun kurin takaamaan talo- udelliseen tehokkuuteen.
Uusliberalismi ei hylkää valtiota kokonaan vaan jättää
T&E 4/98 ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
tälle tärkeän roolin kansa- kunnan etujen puolustajana ja sellaisen oikeusjärjestyk- sen ylläpitäjänä, joka mah- dollistaa taloudellisten ja so- siaalisten suhteiden toimivuu- den sekä yleisen turvallisuu- den takaamisen. Samoin uus- liberalismi ei ole esittänyt vain kaikkien hyvinvointijärjeste- lyjen poistamista vaan on tar- jonnut uutta, tehokkaampaa sosiaalisen alueen hallinnoin- titapaa. Tässä hyvinvointijär- jestelyn puutteet, kuten niu- kat voimavarat, käännetään- kin tulokselliseksi ihanteeksi.
Niukkuus itsessään käänne- tään tehokkaammaksi toimin- naksi ja uudeksi elinvoimak- si. Hyvinvointivaltion “suve- reenien” asiantuntijoiden val- ta on alistettava taloudellisel- le järkiperäistämiselle ja kont- rollille. Heistä on tehtävä palveluammattilaisia. Juuri it- senäisen budjetoinnin kautta asiantuntijat saadaan toisaalta yleiseen valvontaan sekä myös toimimaan yhä enemmän it- senäisinä taloudellisesti vas- tuullisina rationaalisina toi- mijoina. Lääkäreistä ja opet- tajista tehdään kustannus- hyötykalkyyliä jatkuvasti so- veltavia toimijoita. Samoin yk- silöiden elämänhallintaan on taattava eräänlainen jatkuva budjetointi sekä oman elä- mänsä hallinta. “Budjetoi tai näe nälkää” on uusliberalis- min vastaus myös köyhyyden ongelmaan. Uusliberalismi ei suinkaan ole hylännyt vas- tuuntuntoisuuden ja yhteis- kunnallisen järjestyksen tee- maa. Ennemmin se uskoo, että kansalaisista on tullut vas- tuuntuntoisia ja että he kan- nattavat yhteiskunnalisia ar- voja henkilökohtaisten pyrki- mystensä ja onnellisuutensa takia eivätkä velvollisuudesta tai pakosta. Köyhyys ja muut kuvaan sopimattomat yhteis- kunnalliset ongelmat voidaan
hajottaa ihmisten luonteissa piileviksi vaikeuksiksi, joiden suhteen aineellisten voima- varojen puute näyttäytyy tois- sijaisena. Kodittomuus, alko- holismi, saamattomuus, huu- meongelmat jne. määritellään marginaaliongelmiksi, jotka ovat kyllä yhteiskunnassa, mutta eivät synny yhteiskun- nasta vaan kertovat maail- masta, jolta puuttuu vastuul- lisuuden ja itsensä kehittämi- sen hanke. Köyhiin on siten juurrutettava se eettinen ja kalkyloiva suhde omaan elä- mänsä, joka saisi heidät eh- käisemään köyhyyttään. Uu- den rationalisuuden toiminta perustuu eettiseen ihantee- seen yritteliäästä, laskelmoi- vasta ja omaa etuaan maksi- moivasta yksilöstä. Itse asias- sa tässä suhteessa uuslibera- lismi on puhdasta oman elä- män politiikkaa. Oman elä- män hallinta pyritään juurrut- tamaan sisäistetyksi (taloudel- lisen kalkyylin) herruudeksi.
Tässä suhteessa Foucault’n ky- symys itsehallinnasta ja sen erilaisista historiallisista muo- dostumista osoittautuu jälleen hedelmälliseksi tavaksi ana- lysoida moderneja hallinnon strategioita, joissa juuri sub- jektien itsehallinnan teknii- koiden osuus on keskeinen.
Foucault’n vaikutuksesta lukuisilla eri aloilla lupaa to- distaa myös Clare O’Farralin toimittama valtava Foucault.
The Legacy -teos, joka koko- aa Australiassa vuonna 1994 Surffaajien paratiisi -lomakes- kuksessa nautintojen käyttöä opetelleiden tutkijoiden kon- ferenssipapereita. Teoksen si- sällysluettelo jakautuu epäi- lyttävän lukuisten teemojen alle: taide, arkkitehtuuri, filo- sofia, lääketiede, terveys, fe- minismi, psykoanalyysi, hal- linto-oppi, kasvatus, ympä- ristö, julkissuhteet ja niin edel- leen. Taiteen ja filosofian alta
löytyy myös kaksi suomalais- ta akateemista lainelautaili- jaa: Mika Ojakankaan artik- keli “The Ethics of singularity in an Era of Complete Nihi- lism” ja Thomas Wallgrenin
“Art, Politics and the History of Change”. Kirja loppuu hie- man kyynisen omituiseen O’Farrelin artikkeliin Fou- cault’n markkinoinnista! Tai ollaksemme reilumpia O’Far- relille, hänen kysymyksiään ovat: mikä on intellektuaali- sen tiedon ja sen markki- noinnin suhde, tai mitä ta- pahtuu kun tekijästä tulee tuotemerkki? Tuotemerkissä tekijän käsitteen ongelmat nousevat uudelleen esiin. On- ko kukaan kiinnostunut tuo- temerkin sisällöstä vai riittä- vätkö pelkät “oikeat” nimi- laput?
Mutta mikä oli tuotemerk- ki Foucault’n perintö, ei aina- kaan yksi suuri oppi vaan kenties ainoastaan mahdolli- suus äärettömälle diskurssil- le, loputtomille kysymyksille ilman institutionalisoitua al- kua tai loppua. Kenties Sa- muel Beckettin sanoilla il- maistu kehotus, jonka kautta Foucault mietti suhdettaan Jean Hippolyteen asettues- saan tämän paikalle College de Francessa:
“Sinun täytyy edetä, en voi edetä, tulen etenemään, si- nun täytyy sanoa sanoja niin kauan kuin niitä on, kunnes ne löytävät minut, kunnes ne sanovat minut, outo kipu, outo synti, sinun täytyy ede- tä, kenties se on jo tehty, kenties minut on jo sanottu, kenties he ovat kantaneet mi- nut tarinani kynnykselle, oven eteen, joka avautuu tarinaa- ni, se yllättäisi minut, jos se aukenee.”
Markku Koivusalo
v i i t t e e t
1. Ks. Foucault, Michel, “Qu’est- ce qu’un auteur”. Teoksessa Foucault: Dits et Ecrits 1. Gal- limard 1994.
2. Heidegger korosti äärellisyy- den perustavaa ja positiivista roolia Kantin pyrkimyksessä asettaa ontologian perusta Puhtaan järjen kritiikissä. Sa- moin Heidegger pyrki irrot- tamaan äärellisyyden kysy- myksen antropologiasta. “Alku- peräisempää kuin ihminen on äärellisyys hänessä [...], jos ih- minen on ihminen ainoastaan Daseinin hänessä olemisen perustalta, silloin periaattees- sa kysymys siitä, mikä on ih- mistä alkuperäisempää, ei voi olla antropologinen. Kaikki antropologia, jopa filosofinen, on aina jo olettanut ihmisen olevan ihminen.” Heidegger:
Kant and the Problem of Metaphysics. Indiana Univer- sity Press 1990, s. 156.
3. Michel Haar opettaa filosofiaa ja estetiikkaa Pariisin yliopisto XII:ssa ja on kirjoittanut feno- menologiasta sekä erityisesti Heideggerista ja Nietzschestä mm. Heidegger et l’essence de l’homme. Millon 1990; Nietz- sche et la métaphysique. Gal- limard 1993. Dreyfus, joka on kirjoittanut Heideggerista, on toinen tekijä kenties eniten luetussa Foucault-kommen- taarissa Michel Foucault:
Beyond Structualism and Hermeneutics. Chigaco Uni- versity Press 1980.
4. “Ainoastaan näin [tämän a priorin paljastamisen kautta]
voi olla a priori tiedettä, joka ylittää kaikki historialliset fak- tisiteetit. Ainoastaan tälle fun- damentille perustuu tutkimuk- sen varmistettu kyky palata ta- kaisin ajallisesti tyhjentyvistä itsestäänselvyyksistä alkupe- räisiin itsestäänselvyyksiin.”
Husserl, Edmund: Origin of geometry. Teoksessa The Crisis of European Sciences. North- western University Press 1970, s. 377.
5. Husserlille jokainen faktuaali- nen historia joutuu olettamaan historiallisuuden a priori uni-
versaaliuden: “Jokainen (pel- kästään) faktoihin kiinnittyvä historia jää käsittämättömäksi, koska vetäessään johtopäätök- sensä pelkästään naiivisti ja yksinkertaisesti faktoista, se ei koskaan tematisoi sitä yleistä merkityksen perustaa, jolla kaikki tällaiset johtopätökset lepäävät. Se ei ole koskaan tutkinut sille ominaista suun- natonta rakenteellista a prioria.
Ainoastaan paljastamalla ole- muksellisesti yleisen raken- teen, joka lepää nykyisyydes- sämme ja siten jokaisessa men- neessä tai tulevassa historialli- sessa nykyisyydessä sellaise- naan, ja totaalisuudessaan, ai- noastaan paljastamalla konk- reettisen, historiallisen ajan, jossa me elämme, jossa mei- dän koko ihmiskuntamme elää suhteessa sen totaaliseen ja olemukselliseen rakenteeseen – ainoastaan tämä paljastami- nen voi mahdollistaa historial- lisen tutkimuksen, joka on to- della ymmärtävää, näkemyk- sellistä ja aidosti tieteellistä.
Tämä on konkreettinen, histo- riallinen a priori, joka sisältää kaiken, mikä on olemassa his- toriallisena tulemisena ja tul- tuaan tai olleessaan olemassa olemuksellisesti traditiona ja perintönä.” Husserl, emt., s.
371.
6. Foucault, Michel: The Archaeo- logy of Knowledge. Tavistock 1972, s. 127.
7. “Mikään ei siten voisi olla herttaisempaa, tai epätarkem- paa, kuin käsittää tämä histori- allinen a priori formaaliksi a prioriksi, joka on myös varus- tettu historialla: suuri, liikku- maton, tyhjä hahmo, joka erää- nä päivänä tunkeutui ajan pin- nalle ja harjoitti ihmisten ajat- telun yli tyranniaa, jolta yksi- kään ei voinut paeta ja joka sitten yhtäkkiä katosi täysin odottomattomasti, täysin odot- tamattoman pimennyksen lail- la: transsendentaalin rytmitys, jaksottaisten muotojen leikki.”
Foucault, emt., s. 128.
8. Foucault, Michel: “Les prob- lèmes de la culture.” Dits et écrits II. Gallimard, s. 373.
9. Vuoden 1975–76 luennot ovat ilmestyneet aikaisemmin myös
Italiaksi: Difendere la societá.
Ponte alle Grazie, 1990.
10. Ks. Dumézil Georges: Mitra–
Varuna. An Essay on two Indo-European Re- presentations of Sovereignty.
Zone Books 1988: “Toiseen (Varuna jne.) kuuluu se mikä on inspiroitunutta, ennakoi- matonta, raivokasta, pikaista, maagista, kauheaa, pimeää, vaativaa, totalitaarista, inuior, jne.; kun taas toiseen (Mitra jne.) kuuluu se mikä on sään- nöllistettyä, eksaktia, majes- teetillista, hidasta, oikeudel- lista, hyväntahtoista, valoisaa, liberaalia, jakavaa, senior jne.”
(S. 177.)
11. Pasquino, Pasquale: “Political theory of war and peace”.
Economy and Society 1/1993.
12. “Samat henkilöt voisivat siis olla sotilaita, maanviljelijöitä ja käsityöläisiä ja jopa neuvos- ton jäseniä ja tuomareita. [...]
Saman on kuitenkin mahdo- tonta olla köyhä ja rikas. Siksi juuri rikkaat ja köyhät näyttä- vät olevan valtion tärkeimmät osat. Koska rikkaita on useim- miten vähän ja köyhiä paljon, valtion osista juuri nämä vai- kuttavat vastakohtaisilta.
Valtiomuodotkin on muodos- tettu jommankumman ylival- lan mukaisiksi.” Aristoteles: Po- litiikka IV, 1291b.
13. “Kaikissa kaupungeissa on näet kaksi puoluetta, jotka joh- tuvat siitä, että rahvas ei tahdo olla ylhäisön komennon ja sor- ron alaisena, ja ylhäiset taas puolestaan tahtovat vallita ja sortaa rahvasta.” Machiavelli:
Ruhtinas 1993, s. 60.
14. Rahvaasta Foucault’lla ks. myös Ojakangas: “Suvereeni ja Rah- vas. Carl Schmitt kohtaa Michel Foucault’n”. Teoksessa Politiik- ka pois paikoiltaan. Sakari Hännisen 50-vuotisjuhlakirja.
Jyväskylän yliopiston valtio- opin laitoksen julkaisuja, 1998.
15. Himmelfarb, G.: The Idea of Poverty: England in the Early Industrial Age. Alfred a Knopf 1984.
16. Dean, Mitchell: The Constitu- tion of Powerty. London. 1991.
17.The Emergence of probability.
Cambridge University Press 1975; The Taming of the
