186
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 5 . v s k . – 1 / 2 0 1 9
VTM Ralf Sund (ralf.sund@sttk.fi) on STTK:n pääekonomisti.
Universaalia työttömyysturvaako
Ralf Sund
M
auri Kotamäen artikkelia ja hänen sosiaali- ja terveysministeriölle tekemää selvitystä voi lähestyä ainakin kahdesta suunnasta. Varsinai- seen tutkimukseen ei ole huomauttamista. Las- kelmat on tehty huolella, vaihtoehdot on esitel- ty selkeästi ja työ on kaikin puolin laadukasta.Laajemmat yhteiskunnalliset näkökohdat sen sijaan edellyttävät kommentointia. Piru ei tällä kertaa lymyä yksityiskohdissa, vaan isoissa asia- yhteyksissä.
Mauri Kotamäki toteaa: ”Kysymys universa- lismista on käsittelemäni selvityksen ytimessä.”
Naulan kantaan. Kyse on noin 15 %:n osuu- desta palkansaajia, jotka eivät ole ottaneet va- kuutusta työttömyysturvan varalle. Tulisiko jollain keinoin myös heidät saattaa korkeam- man turvan piiriin?
Ikään kuin prologina on mainittava päivän- poliittinen yhteys, joka saattaa liittyä Kotamäen selvitykseen. Kissa on syytä nostaa pöydälle.
Selvityshenkilö Kotamäki on tietysti täysin osa- ton työttömyysturva-asian poliittisessa koplauk- sessa. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että työttö- myysturvajärjestelmästä on muodostumassa
poliittinen keppihevonen. Kuinka sattuikaan, että sopivasti vaalien alla asialle herättiin, kuin- ka sattuikaan, että idean esitti ensin Sinisten Sampo Terho ja sen toteutti saman puolueen ministeri Pirkko Mattila. Ja kuinka sattuikaan, että kyseisen poliittisen liikkeen gallupkannatus on tuskallisen alhainen.
Vaikka työttömyysturvan kehittämisen taus- talla on asioita, jotka tuoksahtavat ihan jollekin muulle kuin yhteiskunnallisen ongelman ratkai- sulle, en tarkoita sitä, etteikö työttömyysturvan uudistaminen ole tärkeä asia ja mahdollisiin epäkohtiin tule puuttua tarmokkaasti.
Työttömyysturva on perustaltaan kuin mikä tahansa vakuutus. Kuluttaja vapaasti puntaroi omaa työttömyysriskiään ja havaitessaan sen korkeahkoksi hankkii vakuutuksen. Missä on- gelma? Työttömyysvakuutus on tarjolla kaikille.
Rahoituspuolella ongelman ydin on siinä, että kassajärjestelmän ulkopuolella olevat osal- listuvat TVR-maksun kautta ansioon suhteute- tun järjestelmän rahoitukseen. Työttömyysva- kuutusrahasto tilittää osan maksun tuotosta perusturvan rahoitukseen, mutta se ei korjaa
187 täysin rahoituksellista epäsuhtaa. Näin on,
mutta eikö yksi mahdollinen ratkaisu olisi ra- hoitusvirtojen säätäminen niin, että epäsuhta korjautuisi. Tätäkin vaihtoehtoa olisi syytä penkoa.
Useimmilla yhteiskunnan toiminnoilla on historiansa. Ei sen vangiksi pidä jäädä, mutta ei sitä voi totaalisesti sivuuttaakaan. Ansiosuh- teutettua työttömyysturvajärjestelmää on kehi- tetty vuosien varrella pala palalta osana tulopo- liittisia ratkaisuja. Palkansaajapuolella on vuo- sien varrella nähty tärkeäksi kehittää järjestel- mää. Syitä on useita. Yksi motiiveista on kieltä- mättä ollut järjestäytymisen edistäminen. Mutta myös solidaarisuus ja heikoimmista huolen pitä- minen on ollut keskeisesti perusteluissa.
Työttömyysturvajärjestelmän historiasta on erityisesti tärkeätä tietää se, että nykymuotoi- sen järjestelmän kehittämisestä on ”maksettu”
esimerkiksi alempina palkankorotuksina. Jär- jestelmä on siis syntynyt kaupankäynnin tulok- sena. Historian tunnistaminen ja ymmärtämi- nen ei tietenkään tarkoita sitä, että olemme lukittuna maailman tappiin tiettyyn järjestel- mään. Mutta se tarkoittaa sitä, että sopijaosa- puolilla eli työmarkkinaosapuolilla täytyy olla keskeinen rooli järjestelmän edelleen kehittä- misessä.
Se ei kavenna demokraattista päätöksente- koa, vaan vahvistaa sitä. Päätöksenteon keskei- nen kriteeri on päätösten laatu ja laaja yhteis- kunnallinen hyväksyttävyys.
Kassajärjestelmällä on yhteys järjestäyty- misasteeseen, vaikka työttömyyskassat on lain- säädännössä erotettu ammattiliittojäsenyydes- tä. Tutkimustiedon nojalla ei voida yksikäsit- teisesti sanoa, onko korkea järjestäytymisaste yhteiskunnalle eduksi vai ei. Kohtuullisen laaja käsitys on, että korkea järjestäytymisaste on kansakunnan etu. Työttömyyskassajärjestel-
mällä ja järjestäytymisasteella on yhteys. Kor- kea järjestäytymisaste vakauttaa työmarkkinoi- ta kansankunnan edun mukaisesti. Tästähän pitäisi loogisesti seurata johtopäätös: nykyiseen kassajärjestelmään liittyy myös myönteisiä oheisvaikutuksia.
Ydinkysymys on – todellakin – muutam- meko työttömyysturvavakuutuksen universaa- liksi. Muutoksen tekemiseen on erittäin vahvo- ja perusteita. Mielestäni on hyviä perusteita tinkiä kuluttajan valinnan vapauden periaat- teista yleisen hyvän nimissä.
Kotamäki tuo esille hajautetun kassajärjes- telmän hallinnolliset kulut moneen otteeseen.
Laskelmien oikeellisuutta ei ole tarpeen kriti- soida. Keskittämisen edut jäävät epäselviksi.
Selvää on, että tässäkin toiminnassa pätevät suurtuotannon edut eli kassojen noin 85 mil- joonan hallintokuluista saataisiin osa tehosta- misen myötä säästettyä. Onko säästö 20 vai 40 miljoonaa euroa, on epäselvää. Hajautetussa järjestelmässä on kuitenkin vaikeasti mitattavia etuja, jotka menetetään keskittämisessä. Nimit- täin monet alakohtaiset työttömyyskassat pys- tyvät eriytystuntemuksensa turvin tarjoamaan työttömille työnvälityspalveluja. Näin tekevät ainakin Rakennusliitto, Pro ja monet akatee- miset työttömyyskassat. Onko näiden palvelui- den yhteiskunnallinen arvo suurempi kuin keskittämisessä saatavat hallintokulujen pie- nentymiset? En tiedä, mutta tiedän, että kysy- mys on relevantti.
Kotamäki esittelee kolmea eri toteutusta- paa universaalisuuden toteuttamiseksi. Pakol- linen vakuuttaminen hajautetussa järjestelmäs- sä tuntuu järkevimmältä. Se muistuttaisi muo- doltaan paljon kehuttua työeläkejärjestel- määmme, joka myös perustuu pakolliseen va- kuuttamiseen ja hajautettuun toimeenpa- noon. □
R a l f S u n d
