TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2021 67
Sosiaalipsykologi järkeilee – ja muistelee
Klaus Weckroth: kaiken järjen mukaan. Kuvat: Aiki Maakari.Books on Demand 2020.
Klaus Weckrothin nimi on tut- tu yhteiskuntatieteitä Tampe- reen yliopistossa viime vuositu- hannen puolella opiskelleille. Hän oli Antti Eskolan ja Mirja Tolkki- Nikkosen rinnalla yksi niistä tut- kijoista ja opettajista, jotka ky- seenalaistivat yksilöpsykologisen lähestymis tavan mielekkyyden ja tarjosivat tilalle yhteiskunnallises- ti orientoitu nutta sosiaalis psyko- logista näkökulmaa.
Sitten Weckrothista ei ole kuulu nut mitään. Nyt omakustan- ne kaiken järjen mukaan – kirjoi- tettu pienellä – kertoo tähän syyn:
hän on ollut 1990-luvun jälkipuo- liskolta työkyvyttömänä mielenter- veydellisistä syistä. Niin ikään pa- rin viime vuoden aikana hän on kyennyt jälleen ajatus- ja kirjoitus- työhön. Siitä syntyi tämä kirja.
Weckrothin teos ei ole tie- de- tai edes tietokirja. Se on sub- jektiivinen essee: kaiken järjen mukaan sisältää viittauksia yhteis- kuntatieteelliseen kirjallisuuteen ja keskusteluun, mutta niitä käyte- tään lähinnä ajatusvirran ohjaile- miseen, jos siihenkään. Lähdeluet- teloa teoksessa ei ole.
Kirjassaan Weckroth löy- tää peilin ja keskustelukumppa- nin akateemiselle uralleen 1980- ja 1990-luvun naistutkimuksen oppiaineesta, mikä myös joutui kamppailemaan asemastaan yli-
opistomaailmassa, mutta vaikut- ti peruuttamattomasti yhteiskun- tatieteisiin ja koko yhteiskuntaan.
Kirja on myös nostalgiamatka Tampereen yliopiston kultakau- teen: aikaan ennen säätiöyliopis- toa ja ”wau-akatemiaa”.
1970-luvun lopulla Weckroth tarjosi psykologian sivuainelaudatur-tutkielmaansa tarkastettavaksi otsikolla Toiminnan kategoria psykologiassa. Se hylättiin, koska Weckroth oli rikkonut kirjoittamatonta sääntöä, ja valituskierroksen aikana jo viralliseksi kirjoitettua sääntöä, jonka mukaan psykologian sivuainetyöt eivät saaneet olla vain ja ainoastaan teoreettisia tutkielma.
Tosiasiassa taustalla oli Weck- rothin tieteensosiologinen ja -filo- sofinen ote psykologia tieteeseen, mikä näytti ärsyttävän psykologian oppituolin edustajia. Taustatukea Weckroth sai luonnollisesti sosiaa- lipsykologeilta, kuten edellä maini- tulta Eskolalta.
kaiken järjen mukaan -kirjan kantava teema on kahdenkymme- nen vuoden aukko tai muistikat- kos. Ensin käsitellään keskuste- luita 1970-luvulta aina 1990-luvun puoleenväliin ja sitten palataan näihin samoihin teemoihin viime vuosien yhteiskunnallisten kes- kustelujen innoittamana, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sii- nä sivussa Weckroth tulee esittä- neeksi kuin vahingossa teesinsä väkivallattomasta, sekulaarista ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.
Selkeää metodia kirjassa ei ole. Ilkeämmin sanottuna kaiken järjen mukaan on tajunnanvirtaa, jolla on kyllä hetkensä, mutta jos- sa vähän väliä ajaudutaan sivurai- teille. Kauniimmin ajateltuna teok- sen itsensä voi ymmärtää olevan mieleenjuolahtamisineen ja aja- tusprosesseineen tutkimusmene- telmän kuvaus, kuten aikuiskasva- tuksen professori Juha Suoranta on asian esittänyt.
Osa huomioista on triviaaleja, esimerkiksi, miksi Tampereen yli- opistossa on pääluottamusmies,
68 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2021 KIRJALLISUUS
eikä pääluottamusnaista. Naistut- kimus-lehden nimeä ei olisi saanut Weckrothin mukaan vaihtaa Su- kupuolentutkimus-lehdeksi, koska yhteiskuntatieteilijä ei voi olla vä- linpitämätön suhteessa tutkimus- kohteeseensa.
Weckroth jatkaa samojen tee- moja pyörittelyä tai keskus telua, mitä käytiin jo 1990-luvulla tai ai- kaisemmin: muuttaako naiseman- sipaatio yhteiskuntaa vai tuleeko naisista miesten kaltaisia. Queer- teorian vaarana on tulla Weck- rothin lainauksen mukaan lähinnä itseterapiaa sen pyrkiessä kohti akateemista ydintä. Tästä voi olla eri mieltä, sillä mikä muu aihe on herättänyt niin paljon keskustelua viime vuosina kuin sukupuolinen ja seksuaalinen moneus, ainakin jos seuraa internetin ihmeellistä maailmaa. No, ehkä maahanmuut- to, mutta nämäkin kysymykset liit- tyvät toisiinsa.
Draamankaari sulkeutuu, kun Weckroth päivittelee vielä kerran tä- män päivän turkulaisia psykologeja, joilla tamperelaisten sosiologien ja sosiaalipsykologien mielissä on lä- hes yhtä legendaarinen maine kuin helsinkiläisillä filosofeilla.
Kirjaa lukiessa tulee mieleen Gilles Deleuzen ajatus, että sen sijaan, että vertaillaan jo olemassa olevaan, olisi ajateltava potentiaa- lia. Tässä tapauksessa Weckroth olisi voinut vielä pitää käsikirjoi- tuksen itsellään muokaten ja jä- sentäen sitä sekä kerätä kom- mentteja, miettiä teoksen tyylilajia tarkemmin sekä kaiken tämän jäl- keen hakea vielä uudelleen kus- tantajaa ja näin myös laajempaa lukijakuntaa, minkä teos ansaitsisi.
Weckroth kertookin tarjonneensa käsikirjoitusta tamperelaiselle tie- dekustantaja Vastapainolle, mutta tulleensa torjutuksi. Vaikka oma- kustanteiden kategoriassa teos on keskimääräistä onnistuneempi, on kaupallisen kustantajan päätös olla ottamatta sitä kustannusohjel- maan ymmärrettävä.
Subjektiivisen esseen sijaan käsikirjoitus olisi voinut toimia myös omaelämäkerran pohjana.
Toisaalta, jos sen esseemäisyyt-
tä ja ajatuksenvirtamaisuutta oli- si edelleen haluttu vahvistaa, oli- si sen voinut tehdä, kuten Jack Kerouac teoksessa On the Road:
koko tekstin olisi voinut tykittää menemään putkeen ilman kap- palejakoa, jolloin lukijan ja kirjoit- tajan suhde olisi muuttuu hen- keähaukkovan intensiiviseksi ja lukukokemus tajuntaa laajenta- vaksi. Nyt Weckrothin tekstissä on alaluvut korvattu ajatusviivoilla, koska hän ei halunnut omien sa- nojensa mukaan väkisin keksiä ot- sikoita.
Teoksen kuvituksesta vastaa pohjalainen taidemaalari Aili Maakari. Ne sopivat teokseen kuin nenä päähän, sen sijaan kirjan taittoa olisi voinut miettiä. Nyt se on turhan sekava.
JIRI NIEMINEN
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä ja tuntiopettaja Tampereelta.
