T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
64
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 07
J, Kivisild T, Underhill P.A, Villems R (2006): ”A counter- clockwise northern root of the Y-chromosome haplogroup N from Southeast Asia towards Europe.” European Journal of Human Genetics, 2006.
Saarikivi, Janne (2004a): ”Is there Pal- aeo-European substratum in- terference in western branches of Uralic?” Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 90, Helsinki 2004.
Salminen, Tapani (1999): ”Euroo- pan kielet muinoin ja nykyi- sin.” Pohjan poluilla. Suoma- laisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Toim. Paul Fogelberg.
Bidrag till kännedom av Fin- lands natur och folk, 153. Hel- sinki 1999.
Salminen, Tapani (2002): ”Siperian kielten ja kansojen moninais- uus.” Siperia. Taigan ja tundran kansoja. Toimianut Ildikó Le- htinen. Museovirasto 2002.
Saukkonen, Pauli 2006: Suomalais- ugrilaisten kansojen ja kielten alkuperäongelma. Yliopis- topaino, Helsinki 2006.
Tambets K, Rootsi S, Kivisild T, Help H, Serk P, Loogväli E-L, Tolk H-V, Reidla M, Metspalu E, Pliss L, Balanovsky O, Psh- enichnov A, Balanovska E, Gubina M, Zhadanov S, Osi- pova L, Damba L, Voevoda M, Kutuev I, Bermisheva M, Khusnutdinova E, Gusar V, Grechanina E, Parik J, Pen- narun E, Richard C, Chaven- tre A, Moisan J-P, Barać L, Peričić M, Rudan P, Terzić R, Mikerezi I, Krumina A, Bau- manis V, Koziel S, Rickards O, De Stefanii G. F, Anagnou N, Pappa K.I, Michalodimitrakis E, Ferák V, Füredi S, Komel R, Beckman L, Villems R. (2004):
”The Western and Eastern Roots of the Saami – the Sto- ry of Genetic ’Outliers’ Told by Mitochondrial DNA and Y Chromosomes”. American Journal of Human Genetics 74, 2004.
Kirjoiaja on filosofian maisteri ja fennougristi.
Risto Ihamuotila: Yliopisto- mies ja maajussi. WSOY 2007.
Jo kolmas perääinen Helsin- gin yliopiston kansleri on kir- joianut muistelmansa. Kirja julkisteiin varhaiskeväällä, joten kuluneen kesän sadejak- sot tarjosivat oivan tilaisuuden siihen tutustumiseen. Tulee väistämää mieleen, oliko Iha- muotila ennustanut tämänkin kesän sään oikein, sillä hän ilmoiaa yhdeksi pääharras- tuksekseen juuri meteorologi- an. Harrastuksensa alalla hän onkin edennyt jo puoliammat- tilaiseksi ja onnistunut eräissä pitkän tähtäyksen sääennus- teissaan niin hyvin, eä hän miei niiden julkaisemista.
Kristiina Ihamuotila varoii kuitenkin miestään sanomal- la: ”Älä ihmeessä tee niin. On parempi, eä sinut tunnetaan kanslerina eikä sää-äijänä.”
Varmasti aiheellinen varoitus!
Perinteisen järjestelmämme mukaan ei kanslerin tai reh- torin uraa varten varsinaises- ti valmistauduta muuten kuin pääsemällä professorin viran haltijaksi. Ihamuotilan kahden edeltäjän, Olli Lehdon ja Lauri Saxénin muistelmien alkuosien sivut täyyivät kuvauksilla hei- dän toimistaan omien tieteen- alojensa markkinoilla mua Risto Ihamuotila ilmoiaa jo kirjansa otsikossa toiseksi roo- likseen ”maajussin” siinä mis- sä Lauri Saxén kutsui itseään
”sammakkoprofessoriksi”.
Maajussin roolilla on Risto Ihamuotilan elämässä hyvin pitkät ja vahvat juuret. Kaikes- ta luetusta voi kuitenkin pää-
tellä, eä ”sivuvirka” Histan mahtitilan isäntänä ei ole ollut Ristolle vain sukutradition jat- kumo ja velvollisuus vaan seu- rausta ”rakkaudesta Histaan”, niin kuin hän otsikoi erään lu- vun kirjassan.
Hista ja sen maajussit
Histan tila ei ollut alun perin Ihamuotilan suvun omistuk- sessa, kuten nimestäkin voi jo päätellä, vaan suvulle nimen antanut Ihamuotilan Alitalo si- jaitsi Maarian pitäjässä. Kum- mallinen sana ”ihamuotila”, alkuperäisessä muodossaan ihamuoto, tarkoiaa sellaista kuin ”kauniskasvoinen, kau- nismuotoinen”. Ilman tätä Alitalosta saatua sukunimeä Riston sukunimi olisikin var- maan ollut Hista, millä nimellä häntä ja pikkuveljeä Maia kut- suiinkin kouluvuosina Viher- laakson yhteiskoulussa. Histan tila, jonka Riston isoisä hankkii yhdessä sisarustensa kanssa vuonna 1904, sijaitsi silloisen näkökannan mukaan ”miltei korvessa Espoon Nuuksion kylän takamailla”. Tänään tila on puolen tunnin ajomatkan päässä yliopistolta, tilan nimeä kantavan Turun moooritieliit- tymän kaua.
Histan maine Nuuksion ky- lässä ja muuallakin on ollut le- gendaarinen. Tämän maineen synnyäjänä oli tilan maiden laajuuden ohella tilanomista- jien toimesta toteutunut en- simmäisen suomenkielisen kansakoulun perustaminen ja rahoiaminen tilan maille muu-
Kansleri muistelee
Jarmo Visakorpi
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
65
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 07
ten ruotsinkieliseen Nouksin kylään. Hanke nosti myös kie- lipoliiisia laineita. Suvun so- siaalinen vastuuntunto ilmeni myös rakennusmaan ja tarvik- keiden lahjoiamisena työvä- entaloa ja nuorisoseurantaloa varten. Histan kartanon lisäksi Nuuksio on tunneu vaihtele- vasta ja kauniista luonnostaan kymmenine erämaalampineen, jotka muodostavat ainutlaa- tuisen kansallispuiston aivan miljoonan asukkaan metropo- liseudun kainaloon. Kanslerin luonnonläheiset harrastukset metsästys, botaniikka ja met- sänhoito saavat ehkä lähtönsä juuri tästä ympäristöstä.
Veren vetoa
Histan isännät ovat jo kolmes- sa sukupolvessa olleet siitä eri- koisia ”maajusseja”, eä heitä on innoianut maanviljelyn lisäksi myös opillisen sivistyk- sen hankkiminen ja tiedon sy- ventäminen tutkimisen kaua.
Isoisä Aruri opiskeli sekä ko- timaassa eä Saksassa ja tähtä- si sien maanviljelystalouden professuuriin, joka oli perus- teu keisarillisen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1896 yh- tenä kolmesta ensimmäisestä professuurista, joiden turvin oli tarkoitus aloiaa korkeimman maatalousopin opetus. Sairaus esti kuitenkin toiveiden toteu- tumisen.
Isällä, Veikko Ihamuotilal- la, oli samanlaisia haaveita, väitöskirjatyökin suunnieil- la, mua järjestötehtävät vei- vät miehen mukanaan. Yli 20 vuoa kestänyt Maatalous- tuoajain Keskusliiton MTK:n puheenjohtajuus teki Veikos- ta todellisen yhteiskunnallisen vaikuaja Kekkosen tasaval- lassa.
Poika Risto toteui kah- den edellisen sukupolven
maajussien haaveen tultuaan nimitetyksi vuonna 1973 maa- talouspolitiikan professoriksi 34-vuoden iässä, ollen silloin Helsingin yliopiston nuorin varsinainen professori. Risto Ihamuotila oli siten valinnut uransa, mua monista tapah- tumista voi päätellä, eä myös hänellä kuten isällään oli vahva veto käytännön johtotehtäviin yhteiskunnan palveluksessa.
Kutsuja yritysmaailmasta ja yh- distyksiltä, joiden toiminta liit- tyi suoranaisesti tai välillisesti maatalouden harjoiamiseen sateli runsaasti. Syynä tähän oli sovelleuun taloustietee- seen liiyvä oppiala, kuten Risto Ihamuotila itse tilanteen arvioi, mua myös varmasti nimen tunneavuus alan pii- reissä. Ehkäpä tulevan uran kannalta ratkaiseva tapahtuma oli maatilahallituksen pääjohta- jan valinta vuonna 1982. Risto Ihamuotila oli ilmoianut ha- lukkuutensa virkaan, mua ei tullut siihen valituksi. Näin hä- nen voimavaransa jäivät Hel- singin yliopiston käyöön.
Yliopiston johtoon
Yliopistossa Risto Ihamuotila sai ”rauhassa” harjoiaa pro- fessorin tointa, opetusta ja tut- kimusta runsaat viisi vuoa, kunnes hänet valiiin vuonna 1978 tiedekuntansa varadekaa- niksi. Jatko tästä olikin Helsin- gin yliopistolle tyypillinen uraputki, eli dekaani, varareh- tori, rehtori (1992) ja kansleri (1996). Jokaiseen vaiheeseen kuuluivat asianmukaiset va- lintakiemurat ja tiedekuntien väliset sopimukset, mua linja oli ja säilyi selvänä.
Helsingin yliopistossa ym- märreiin jo varhain, eä yli- opisto tarvitsee kehiyäkseen strategista suunnielua, vaik- ka tätä sanaa ei tuolloin vie-
lä käyteykään. Ymmärreiin myös, eä tällaista suunnie- lua ei voida suoriaa säädösten mukaisissa demokraaisesti valituissa ja kollegiaalisissa hal- lintoelimissä, vaan niitä varten tarviiin pieniä ja teräviä ryh- miä. Usein tällaisten ryhmien keskuudesta löytyvät yliopis- tojen tulevat rehtorit. Niinpä Risto Ihamuotila sai vetääk- seen jo vuonna 1981 rehtori Nils Oker-Blomin aseaman
”nuorten aktiivisten professori- en työryhmän.” Mainiakoon, eä nykyinenkin rehtori oli tuon ryhmän jäsen. Ryhmä te- ki 21 tärkeää ehdotusta yliopis- ton kehiämiseksi ja erikoisesti tieteellisen tason nostamiseksi.
Se ehdotusten mukaisesti ase- teiin vuonna 1984 tutkimus- vararyhmä, joka toimi aluksi pitkään jälleen Ihamuotilan johdolla. Hänen oman rehtori- kautensa alussa aseteiin Uni- versitas renovata -arviointi- ja kehitysryhmä, jonka uudistus- ehdotukset olivat perustavan laatuisia.
Näinä vuosina yliopiston johto teki täyden päivätyön yliopiston perusrakenteiden uudistamiseksi. Syntyivät Kumpulan ja Viikin kampukset sekä Meilahden Biomedicum ja vastaavasti kaupungin keskus- tasta vapautui arvokkaita ja his- toriallisia kiinteistöjä yliopiston keskustakampukselle jäävi- en tiedekuntien käyöön. Vii- kin tiedepuiston kehiäminen muodostui ymmärreävästi Risto Ihamuotilalle suorastaan sydämen asiaksi.
Yliopiston uudistaminen ei aina ollut helppoa, tämä käy hyvin ilmi Riston kuvaillessa hämmästystään muutosvasta- rinnan voimakkuudesta. Itse ihmeelen sitä, eä muistel- missa ei juuri käsitellä vuosi- en 1993–94 suurta talouskriisiä ja sen vaikutusta yliopistoihin.
Helsingin yliopiston talous
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
66
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 07
oli ehkä niin vankalla poh- jalla, eä kriisi ei heiluanut sitä kuten eräitä ”maaseutuyli- opistoja”. Kriisillä oli tavallaan Helsingin yliopiston kannal- ta se positiivinen seuraus, eä Eläinlääketieteellinen korkea- koulu liiteiin yliopiston tie- dekunnaksi ja myöhemmin osaksi Viikin kampusta, mihin se luontevasti kuuluukin.
Voin vilpiömästi sanoa, et- tä olen ihaillen seurannut sivus- ta jo vuosikymmeniä Helsingin yliopiston kehiymistä. Maa- ilmanlaajuisestikin arvioiden vanha ja arvovaltainen yliopis- to ei ole pitäytynyt vain akatee- misiin traditioihin, vaan sitä on kehitey harvinaisen dynaami- sesti, joten sen asema yhtenä to- dellisena ”huippuyliopistona”
on perusteltu. Tämä kehitys on paljolti tapahtunut juuri Risto Ihamuotilan johdolla ja myötä- vaikutuksella.
Monessa mukana
Varsinaisen akateemisen virkauransa ohella on Risto Ihamuotilan osallistuminen yhteiskunnan erilaisiin rien- toihin ollut hämmästyävän aktiivista. Kuluurirahaston johtotehtävät kuuluivat ilman muuta kuin luontaisetuna Helsingin yliopiston rehto- rille. Tämä yhteys tuntuukin luonnolliselta, onhan kyseessä maamme vanhin ja merkiä- vin sivistysyliopisto. Ominta Risto Ihamuotilaa on kuiten- kin hänen toimintansa maan- puolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtajana jo 15 vuoden ajan. Tämänkin tehtävän hoi- to sopii hyvin kanslerille, sillä yliopiston vanhan mission mu- kaan sen tehtävänä on muun
muassa ”kasvaaa nuorisoa palvelemaan isänmaata”.
Risto Ihamuotila on ha- lunnut kirjoiaa muistelman- sa mahdollisimman kaavasti unohtamaa yhtäkään alaa tai henkilöä. Koska kirjan koko- naislaajuus on ilmeisesti halut- tu pitää kurissa, monia asioita käsitellään lyhyinä kappalei- na, mikä tekee kirjan lukemi- sen raskaaksi. Kun muistelija on sien joissakin kohtaa poi- kennut hieman tästä tiiviistä linjasta, muun muassa kuva- tessaan lempiharrastuksiaan meteorologiaa ja botaniikkaa, on näiden hieman laajempien kappaleiden luku suorastaan nautiavaa lueelomaiseen tekstiin verrauna.
On vahinko, eä tällaisissa muistelmakirjoissa ei ole yleen- sä ollut tapana esiää asiaha- kemistoa, vaan yksinomaan henkilöhakemisto. Tässä kirjas- sa asiahakemistoa olisi todella tarviu. Vaikka tarkoituksena- ni ei ole ryhtyä ”vastaväiäjäk- si”, niin korjaisin yhden pienen asiavirheen. Ylppö-juhlia ei aloiteu vieää vasta hänen kuolemansa jälkeen vaan jo Yl- pön täyäessä 70-vuoa, ja siitä alkaen joka viides vuosi, jolloin jaeiin ja jaetaan edelleen Ar- vo Ylppö-mitalit ansiokkaasta vastasyntyneisiin kohdistuvas- ta tutkimustyöstä.
Ihamuotila on myös halun- nut keventää tekstiä kertomalla monista humoristisista tapah- tumista elämänsä varrella.
Tällöin hän usein referoi eräs- tä edeltäjäänsä, kansleri Ernst Palménia eli kotoisesti Ernes- tiä, jonka suorasukaiset sanon- nat ilmeisesti olivat Ristolle niin kuin monelle muullekin mieleen. Nämä sanonnat olivat tosin parhaimmillaan tilanne-
komiikkana eivätkä ne oikein toimi kirjoiteuna tekstinä.
Kolmanteen tehtävään
Alkusanojen mukaan Risto Ihamuotilalla oli aluksi tar- koituksena kirjata elämän- uransa tärkeät tapahtumat lähinnä perheensä seuraavien sukupolvien tietoon, mua läheisten ehdotuksesta tästä materiaalista kooiin nämä muistelmat kirjan muotoon.
Tämä oli varmasti viisas päätös, sillä näin saatiin talteen paljon kuluurihistoriallista tietoa suomalaisesta yhteiskunnas- ta ja erityisesti Helsingin yli- opiston ympäriltä 1900-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä.
Yliopiston perusrakenteissahan tapahtui suuria muutoksia juu- ri Ihamuotilan kautena ja sen liepeillä. Hän oli myös sopiva henkilö edistämään yliopiston yhteiskuntasuhteita, mikä sit- temmin tulikin ns. kolmantena tehtävänä yliopistolakiin.
Jo tapahtuneista muutok- sista huolimaa yliopistomme ovat jälleen kovan muutospai- neen alaisina. Koko Eurooppa ja Aasiakin ovat liikkeellä koh- ti angloamerikkalaista yliopis- tomallia ja kolmannen tehtävän painoamista. Kun lisäksi tie- dämme, eä jopa Ranskassa aiotaan uuden presidentin ve- tämänä saada muutoksia järjes- telmään, niin ymmärrämme, eä tosi on kyseessä. Mua näitä asioita käsielee varmas- ti Helsingin yliopiston neljäs kansleri muistelmissaan.
Kirjoiaja on Tampereen yliopis- ton entinen rehtori ja Suomalaisen Tiedeakatemian entinen esimies.
