MOR-Y10-021
1555000
1555000
1556000
1556000
1557000
1557000
7011000 7011000
7012000 7012000
7013000 7013000
7014000 7014000
7015000 7015000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
PÖRKMONÄSET MAKSAMAA
Tietokantatunnus: MOR-Y10-021 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 3 Karttalehti:1334 04 Alueen pinta-ala: 123,5 ha
Korkeus: 15 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 20 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Pörkmonäset sijaitsee noin 1,5 kilometriä Maksamaan
kirkonkylältä itään, rajautuen Gronässkataniin.
Geologia
Maksamaan alueella on runsaasti kumpumoreenityypin muodostumia ja ne käsittävät yli 15 prosenttia maapinta- alasta. Näistä esiintymistä on inventointiin otettu mukaan Pörkmonäsetin kumpumoreenialue, joka kuuluu Maksamaan kumpumoreenikenttään. Pörkmonäsetin kumpualue rajautuu pohjoisessa liejupitoiseen hietamaahan, lännessä Rudträskenin järveen, etelässä moreenimaihin sekä lännessä Gronässkataniin.Pörkmonäsetin
muodostuman kummut ovat vaihtelevan muotoisia, osa on pyöreähkön muotoisia kun taas osa on pitkulaisia.
Korkeimmat kummut nousevat lähes 15 metriä ympäristöstään. Kumpumoreenialueille usein tyypillisiä kumpujen välisiä, pienialaisia soistumia on jonkin verran. Kumpujen rinteet ovat selkeitä.Maksamaan peruskarttalehtialueen vapauduttua muinaisen mannerjäätikön alta on koko alue ollut muinaisen Itämeren peitossa. Pörkmonäsetin muodostuma on vapautunut jäätikön alta hyvin syvään veteen (Kukkonen 1989, Eronen 1994). Inventoitu kumpumoreenialue on pinnaltaan runsaslohkareista, lohkareita on yleisesti yli kymmenen aarilla. Joukossa on myös hyvin suuria lohkareita.
Biologia
Pörkmonäset on suureksi osaksi tuoreen kankaan (MT) kasvatusmännikköä. Alueen itäpuolisessa osassa on suurehkoja hakkuualueita sekä hieman tuoreen kankaan (MT), varttunutta sekametsää. Lisäksi alueella on muutama neva (OlKaSN). Myös Furuholmen on lehtomaista (OMT), varttunutta sekametsää. Svärtesholmenilla on lehtomaista (OMT) kuusikkoa sekä sekametsää, jonka valtapuulaji on koivu. Sieltä löytyy myös
lehtokoivikkoa (OMaT). Alueen kasvillisuus on melko monipuolista: tavanomaisten metsävarpujen lisäksi löytyy suokasvillisuutta sekä muun muassa tesmaa ja sudenmarjaa.
Maisema ja muut arvot
Kummut erottuvat ympäröivästä maisemasta paikoin hyvin, runsaslohkareisina kumpuina. Sisäinen maisema ei ole erityinen, vaan varsin yksitoikkoinen eikä alueelta avaudu ympäristöön näkymiä muualta kuin aivan rannalta merelle, Gronässkatanille. Maisemalliset arvot kumpumoreenialueen sisällä ovat melko vaatimattomia.
Inventoidun alueen lähiympäristöä luonnehtii metsäisten kalliomäkien ja kumpareiden muodostama metsämaasto jota pienialaiset soistumat täplittävät ja osalla aluetta merenrannan läheisyys. Alue rajautuu eteläosastaan Natura- alueeseen (FI0800022), Norrskogenin suot (SSO100264).
Kirjallisuutta
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. Teoksessa:
Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa : maaperägeologian jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
Kukkonen, E. 1989. Maxmo. Maaperäkartta 1 : 20 000 selitys. 1334 04. Geologian tutkimuskeskus.
PÖRKMONÄSET MAXMO Databaskod: MOR-Y10-021 Formationstyp: Kullig morän
Värdeklass: 3 Kartblad: 1334 04 Områdets areal 123,5 ha
Höjd: 15 m öhy Områdets relativa höjd: 20 m Formationens relativa höjd: 15 m Moränformationens läge: Pörkmonäset ligger ca 1,5 kilometer från Maxmo kyrkby öster-
ut och gränsar till Gronässkatan.
Geologi
I Maxmo finns det rikligt med formationer av typen kullig morän och de upptar drygt 15 procent av markarealen. Av dessa formationer har området med kullig morän på Pörkmonäset inventerats. Pörkmonä- sets kulliga morän hör till moränbacklandskapet i Maxmo. Moränbacklandskapet i Pörkmonäset gränsar i norr till gyttjehaltig mo, i väster till Rudträsket, i söder till moränmarker och i norr till Gronässkatan. Kul- larnas form i Pörkmonäsets formation varierar. En del är lite runda och en del däremot avlånga. De högsta kullarna reser sig nästan 15 meter över omgivningen. I någon mån förekommer det små kärr mellan kul- larna, vilket ofta är typiskt för moränbacklandskapen. Kullarna har tydliga sluttningar. När området inom grundkartbladet över Maxmo blev fritt från den forna inlandsisen låg hela området under den forna Öster- sjön. Pörkmonäsets formation har frigjorts från inlandsisen i mycket djupt vatten (Kukkonen 1989, Eronen 1994). På det inventerade områdets yta finns det rikligt med stenblock. Där förekommer vanligen drygt 10 block per ar. Bland dem finns det också mycket stora stenblock.
Biologi
Pörkmonäset består till stor del av tallskogsskötselbestånd på frisk mo (MT). I områdets östra del finns det rätt så stora avverkningsområden samt i någon mån äldre blandskog på frisk mo (MT). På området finns det dessutom några fattigkärr (OIKaSN). På Furuholmen finns också lundartad (OMT), äldre blandskog.
På Svärtesholmen finns det lundartad (OMT) granskog samt blandskog med björk som dominerande art.
Där påträffas också lundbjörkskog (OMaT). Områdets vegetation är rätt så mångsidig: förutom sedvanliga buskbestånd finns där kärrvegetation samt bl.a. hässlebrodd och ormbär.
Landskap och övriga värden
Kullarna, som har rikligt med stenblock, framträder ställvis tydligt i den omgivande terrängen. Det finns inget speciellt i det inre landskapet, utan det är rätt så enformigt. Från området öppnar sig heller inga vyer i omgivningen, förutom alldeles invid stranden där en vy öppnar sig över havet till Gronässkatan. Inom moränbacklandskapet är de landskapsmässiga värdena rätt så anspråkslösa. Den närmaste omgivningen kring det inventerade området karaktäriseras av skogbevuxna bergskullar och av skogsterrängen som kul- larna bildar och av små kärrfläckar, samt på en del av området, av närheten till havet. Områdets södra del gränsar till Natura-området (FI0800022), Norrskogens kärr (SSO100264).
Litteratur
Eronen, M. 1994. Muinaisrannat ja jääkauden jälkeinen maankuoren deformaatio Fennoskandiassa. I pub- likationen: Maankohoaminen, neotektoniikka ja Itämeren rannansiirtyminen Suomessa: maaperägeologian jatkokoulutus Turun yliopistossa 11.4.1994. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, 53-61.
Kukkonen, E. 1989. Maxmo. Maaperäkartta 1 : 20 000 selitys. Karttalehti 1334 04. Geologian tutki- muskeskus.
