PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 4/2010 vp
Hallituksen esitys muutoksenhakua käräjä- oikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi
Lakivaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 8 päivänä syyskuuta 2009 lähet- täessään hallituksen esityksen muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 105/2009 vp) valmistelevasti käsiteltäväk- si lakivaliokuntaan samalla määrännyt, että pe- rustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lau- sunto lakivaliokunnalle.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- lainsäädäntöneuvos Maarit Leppänen, oikeus- ministeriö
- presidentti Mikko Könkkölä, Helsingin hovi- oikeus
- professori Mikael Hidén - professori Juha Lappalainen - professori Olli Mäenpää - professori Tuomas Ojanen
- oikeustieteen tohtori Matti Pellonpää - professori Veli-Pekka Viljanen.
HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oikeuden-
käymiskaaren muutoksenhakua käräjäoikeudes- ta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovi- oikeudessa koskevia säännöksiä. Nykyinen seu- lontajärjestelmä korvataan jatkokäsittelylupajär- jestelmällä. Lisäksi ehdotetaan oikeudenkäymis- kaareen otettaviksi säännökset, jotka mahdollis- tavat korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun saamisen nopeutetussa menettelyssä hovioikeus ohittaen.
Jatkokäsittelylupajärjestelmä on soveltamis- alaltaan rajoitettu riita-asioihin ja rikosasioihin.
Lupajärjestelmän soveltamisala ja luvan myön- tämisperusteet määritellään laissa. Kysymys jat- kokäsittelyluvan myöntämisestä käsitellään ho- vioikeudessa kirjallisessa menettelyssä.
Pääkäsittely ehdotetaan hovioikeudessa toi- mitettavaksi lähtökohtaisesti vain asianosaisen vaatimuksesta. Hovioikeus voi toimittaa pääkä- sittelyn omasta aloitteestaan katsoessaan sen tar- peelliseksi. Pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todis- telua ja jos pääkäsittelyn toimittaminen on muu- toinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen eri- tyisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hy- väksytty ja vahvistettu.
Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa to- detaan, että ehdotusta valmisteltaessa on otettu huomioon perustuslain säännökset ja kansainvä- listen ihmisoikeuksia turvaavien yleissopimus-
ten asettamat velvoitteet. Esityksen yleisperus- teluissa tarkastellaan muutoksenhakumenette- lyä perustuslain 21 §:n, Euroopan ihmisoikeus- sopimuksen 6 artiklan ja ihmisoikeussopimuk- sen seitsemännen lisäpöytäkirjan 2 artiklan kan- nalta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa sekä kansalaisoikeuk-
sia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopi- muksen 14 artiklan suhteen. Hallitus katsoo, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Se pitää kuitenkin suotavana, että esityksestä saataisiin perustusla- kivaliokunnan lausunto.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut
Lähtökohdat
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi muutok- senhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ja va- litusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevia säännöksiä. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun nykyiset säännökset seulontamenettelystä ja va- litusasian käsittelystä hovioikeudessa on säädet- ty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 35/2002 vp). Oikeudenmukainen oikeu- denkäynti edellyttää joissakin tilanteissa suulli- sen käsittelyn järjestämistä muutoksenhaku- asteessa. Sen vuoksi valiokunta katsoi seulonta- menettelyä koskevassa lausunnossaan, ettei asian käsittelyä voida päättää seulontavaihees- sa, jos täystutkintainen menettely on asianosais- ten oikeusturvan takia tarpeen. Valiokunta esit- ti, että laissa on mainittava ainakin suullinen kä- sittely ja mahdollisesti muitakin sellaisia asian- osaisten oikeusturvan kannalta olennaisia seik- koja, joiden perusteella valitus on otettava täys- tutkintaisessa menettelyssä käsiteltäväksi (PeVL 35/2002 vp, s. 3/II ja 4/I).
Lakivaliokunta otti perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyt näkökohdat asianmukaises- ti huomioon ja ehdotti hallituksen esittämää säännöstä täsmennettäväksi (LaVM 27/2002 vp). Oikeudenkäymiskaaren nykyiset säännök- set seulontamenettelystä säädettiin lakivalio- kunnan mietinnön mukaisina.
Valituksen tutkimista ei oikeudenkäymiskaa- ren 26 luvun voimassa olevan 2 §:n 1 momentin mukaan jatketa, jos hovioikeus seulontamenette- lyssä yksimielisesti toteaa olevan selvää, että 1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pää-
käsittelyä, 2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen eikä 3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huo- mioon ottaen muustakaan syystä edellytä vali- tuksen käsittelyn jatkamista. Hovioikeuden on momentin 1 kohdassa mainitun 15 §:n perusteel- la toimitettava pääkäsittely, jos asian ratkaise- minen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun tai käräjäoikeuden katsel- musta toimittaessaan tekemien havaintojen us- kottavuudesta taikka hovioikeudessa vastaan- otettavasta uudesta suullisesta todistelusta. Kä- räjäoikeudessa vastaanotettu todistelu on tällöin tarpeellisilta osiltaan otettava vastaan ja katsel- mus toimitettava uudelleen pääkäsittelyssä, jol- lei estettä ole.
Korkein oikeus on käytännössään lähtenyt sii- tä, ettei valitusta voida seuloa, jos asian ratkaise- minen hovioikeudessa riippuu oikeudenkäymis- kaaren 26 luvun 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla kä- räjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todiste- lun uskottavuudesta (KKO 2004:116, KKO 2004:117, KKO 2005:11, KKO 2005:12). Pää- käsittelyn toimittamisvelvollisuudesta annetun sääntelyn kannalta ei korkeimman oikeuden mu- kaan ole merkitystä esimerkiksi sillä, epäileekö hovioikeus käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta (esim. KKO 2004:116). Myös täy- sin perustelemattoman vaatimuksen voidaan katsoa riittävän pääkäsittelyn perusteeksi.
Seulontamenettely ei ole toiminut sille asetet- tujen odotusten mukaisesti, vaan hovioikeudet ovat joutuneet käsittelemään kokonaan uudel- leen suuren osan sen käsiteltäväksi saatetuista jutuista. Se on osaltaan vaikuttanut hovioikeuk- sien ruuhkautumiseen ja oikeudenkäyntien pit-
kittymiseen. Seulontamenettely ei myöskään ole riittävästi mahdollistanut hovioikeuden työsken- telyn asianmukaista kohdentamista.
Käsitellessään hallituksen esitystä HE 87/2005 vp oikeudenkäymiskaaren säännöksik- si valitusasian käsittelystä hovioikeudessa valio- kunta esitti, että on aiheellista arvioida ennakko- luulottomasti mahdollisuuksia kehittää — perus- oikeussäännökset ja ihmisoikeusvelvoitteet asianmukaisesti huomioon ottaen — oikeuden- käymiskaaren säännöksiä valitusasian käsitte- lystä ja pääkäsittelyn toimittamisesta hovioikeu- dessa. Tällaisessa yhteydessä on syytä arvioida myös mahdollisuuksia luoda esimerkiksi muu- toksenhakulupaan perustuva nykyistä seulonta- menettelyä selkeämpi järjestelmä samoin kuin sitä, onko esimerkiksi seulontamenettelyä tai vastaavaa välttämätöntä soveltaa nykyiseen ta- paan hovioikeuden käsiteltäväksi tuleviin kaik- kiin valituksiin (PeVL 30/2006 vp, s. 5).
Jatkokäsittelylupa
Riita- ja rikosasioiden muutoksenhakua käräjä- oikeudesta hovioikeuteen ehdotetaan muutetta- vaksi siten, että nykyinen seulontamenettely korvataan jatkokäsittelylupajärjestelmällä. Rii- ta-asiassa jatkokäsittelylupa tarvitaan 1. laki- ehdotuksen 25 a luvun 5 §:n mukaan, jos käräjä- oikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain saamisen osalta eikä kysymyksessä oleva rahamäärä ole 10 000 euroa suurempi. Rikos- asioissa vastaaja tarvitsee jatkokäsittelyluvan luvun 6 §:n mukaan, jos häntä ei ole tuomittu an- karampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Virallinen syyttäjä ja asianomistaja tarvitsevat ehdotuksen mukaan luvan, jos vali- tus koskee rikosta, josta ei ole syytteessä mainit- tujen seikkojen vallitessa tehtynä säädetty anka- rampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kak- si vuotta vankeutta. Lakiehdotuksen 9 §:ssä lue- telluissa asiaryhmissä jatkokäsittelylupaa ei tar- vita.
Jatkokäsittelylupa on luvun 11 §:n mukaan myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjä- oikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuut- ta, ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida ilman luvan myöntämistä,
asian periaatteellisen merkityksen vuoksi on tär- keää antaa laintulkintaa ohjaava asiaratkaisu tai jos luvan myöntämiseen on muu painava syy.
Jatkokäsittelylupajärjestelmä ei rajoita muu- toksenhakuoikeutta, vaan kaikista käräjäoikeu- den ratkaisuista saa valittaa hovioikeuteen. Ho- vioikeus käsittelee jatkokäsittelyluvan myöntä- misen kirjallisessa menettelyssä, mikä ei vastaa valitusasian täysimääräistä käsittelyä hovioikeu- dessa.
Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 21 §:n, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ar- tiklan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitse- männen lisäpöytäkirjan 2 artiklan sekä kansa- laisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklan kannalta.
Jokaisella on perustuslain 21 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada asiansa käsitellyksi asian- mukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa.
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet, ku- ten käsittelyn julkisuus, oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta turva- taan saman pykälän 2 momentin mukaan lailla.
Perustuslain säännös ei estä säätämästä lailla vä- häisiä poikkeuksia oikeudenmukaisen oikeuden- käynnin takeisiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta oikeusturvatakeiden asemaa pää- sääntönä eivätkä vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (ks. HE 309/1993 vp, s. 74, PeVL 35/2002 vp, s. 2/II, PeVL 31/2005 vp, s. 2).
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus koh- tuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetus- sa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomio- istuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuk- sistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Artikla ei edellytä muutoksenhakuoikeuden turvaamista, mutta jos ensimmäisessä oikeusasteessa ratkaistu asia on sopimusvaltiossa mahdollista saada muutoksen- hakutuomioistuimen käsiteltäväksi, tulee menet- telyn myös toisessa asteessa täyttää 6 artiklasta johtuvat vaatimukset. Näihin vaatimuksiin sisäl-
tyy myös oikeus suulliseen käsittelyyn. Artikla ei kuitenkaan edellytä muutoksenhakuprosessin olevan joka suhteessa samanlainen ensimmäi- sen asteen oikeudenkäynnin kanssa, eikä vaati- mus suullisen käsittelyn järjestämisestä toisessa asteessa ole ehdoton. Esimerkiksi valituslupa- menettely tai pelkästään oikeuskysymysten rat- kaisemista varten järjestetty menettely voi täyt- tää artiklan vaatimukset, vaikka valittajalle ei annettaisikaan mahdollisuutta tulla henkilökoh- taisesti kuulluksi muutoksenhakutuomioistui- messa.
Muutoksenhakuoikeudesta rikosasioissa on määrätty erikseen Euroopan ihmisoikeussopi- muksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 2 artiklas- sa. Jokaisella rikoksesta tuomitulla on artiklan 1 kappaleen mukaan oikeus saada syyllisyys- kysymys tai tuomittu rangaistus tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa. Muutoksenhaku- oikeuteen voidaan artiklan 2 kappaleen mukaan tehdä poikkeuksia lain määräämien vähäisten ri- kosten kohdalla ja eräissä muissa tapauksissa.
Sopimusvaltiolla on verraten laaja harkintavalta säännellä muutoksenhaun edellytyksiä ja siinä noudatettavaa menettelyä. Esimerkiksi valitus- lupamenettelyä ei ole sellaisenaan pidetty sopi- muksen valvontakäytännössä artiklan vaatimus- ten vastaisena ja mahdollisuutta hakea jatkokä- sittelylupaa voidaan pitää 2 artiklan kannalta riittävänä muutoksenhakumahdollisuutena.
Rikoksesta tuomitulla on KP-sopimuksen 14 artiklan 5 kappaleen mukaan oikeus saada syyllisyyskysymys ja tuomittu rangaistus tutkit- tavaksi ylemmässä tuomioistuimessa lain mu- kaisesti. Sopimusvaltion lainsäädännöllä voi- daan kuitenkin säännellä muutoksenhakuoikeu- den käyttämistä. Muutoksenhakutuomioistui- messa noudatettavaa menettelyä säänneltäessä on otettava huomioon 14 artiklan 1 kappaleen vaatimukset yksilön oikeudesta oikeudenmukai- seen ja julkiseen oikeudenkäyntiin. Suullisen käsittelyn järjestämistä ei kuitenkaan ole pidetty muutoksenhakulupamenettelyssä tai pelkästään oikeuskysymyksiin rajatussa muutoksenhaku- menettelyssä välttämättömänä.
Jatkokäsittelylupajärjestelmä on nykyistä seulontajärjestelmää rajatumpi, koska sen ulko-
puolelle jäävät taloudellisesti merkittävät riita- asiat, törkeitä rikoksia koskevat asiat sekä laissa erikseen luetellut asiaryhmät. Oikeus saattaa kä- räjäoikeuden ratkaisu hovioikeuden arvioitavak- si säilyy siten perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisena pääsääntönä. Jatkokäsittelylupajär- jestelmä on myös soveltamisalaltaan laissa mää- ritelty riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti sekä luvan myöntämisedellytykset lueteltu tyh- jentävästi. Myöntämisperusteiden täyttyessä ho- vioikeuden on lupa myönnettävä. Jatkolupajär- jestelmä vastaa lähtökohdiltaan valiokunnan edellä esitettyjä käsityksiä muutoksenhakume- nettelyn kehittämisestä.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemän- nen lisäpöytäkirjan 2 artiklan 2 kappaleessa on muutoksenhakuoikeuden turvaamisen osalta tehty ero vähäisten ja sitä vakavampien rikosten välille. Valiokunta on arvioidessaan nykyistä seulontamenettelyä esittänyt harkittavaksi, tuli- siko lakiin ottaa säännös vakavimpien, esimer- kiksi käräjäoikeudessa tuomitun vankeusajan perusteella määräytyvien rikosasioiden rajaami- sesta seulontamenettelyn ulkopuolelle (PeVL 35/2002 vp, s. 4/II). Jatkokäsittelyluvan piiriin kuuluvat rikosasiat, joissa vastaajaa ei ole tuo- mittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Rikosta, josta tuomitaan tällainen rangaistus, ei voida pitää vähäisenä.
Ehdotettua rangaistusrajaa perustellaan sillä, että jos jatkokäsittelyluvan piiriin kuuluisivat vain sakkorangaistukset, ei se keventäisi riittä- västi hovioikeusmenettelyä. Valiokunta esittää, että lakivaliokunta harkitsee vielä, tulisiko käsit- telylupajärjestelmän alaa supistaa rikosasioiden osalta esimerkiksi siten, että ehdottomat van- keusrangaistukset suljettaisiin sen ulkopuolelle, ja miten se vaikuttaisi hovioikeusmenettelyn tar- koituksenmukaisuuteen ja tehokkuuteen.
Vastapuolen vastaus jatkokäsittelyluvan käsit- telyssä
Hovioikeuden on 1. lakiehdotuksen 25 a luvun 13 §:n mukaan ennen jatkokäsittelyluvan myön- tämistä koskevan asian ratkaisemista tarvittaes- sa kehotettava valittajan vastapuoli antamaan kirjallinen vastaus valitukseen. Vastausta ei pe-
rusteluiden (s. 63/I) mukaan pääsääntöisesti pyydettäisi ennen kuin kysymys jatkokäsittely- luvan myöntämisestä on ratkaistu. Päätökseen, jolla jatkokäsittelylupa on myönnetty, ei saa lu- vun 19 §:n mukaan hakea muutosta.
Jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevaan menettelyyn soveltuvat lähtökohtaisesti Euroo- pan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan asetta- mat vaatimukset. Näihin sisältyy myös oikeus tulla kuulluksi. Mikäli jatkokäsittelylupa myön- netään, voi valittajan vastapuoli esittää näkö- kohtansa valitusasian käsittelyä jatkettaessa ho- vioikeudessa. Täysin poissuljettua ei kuiten- kaan ole, että vastauksen pyytämättä jättäminen jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevan asian käsittelyssä vaikuttaisi arvioon oikeuden- käynnin oikeudenmukaisuudesta. Euroopan ih- misoikeustuomioistuin on katsonut, että tietyin edellytyksin välipäätökseen tai vastaavaan joh- tava menettely voi loukata 6 artiklaa, vaikka so- pimusmääräyksen mukaisia oikeusturvatakeita noudatettaisiin itse pääasiaa lopullisesti ratkais- taessa (Micallef v. Malta, 15.10.2009). Tämän johdosta valiokunta esittää harkittavaksi, tulisi- ko vastapuolella olla mahdollisuus antaa vas- taus ennenkuin jatkokäsittelylupa voidaan myöntää.
Pääkäsittely hovioikeudessa
Pääkäsittely on 1. lakiehdotuksen 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava, jos rii- ta-asiassa asianosainen tai rikosasiassa asian- omistaja tai vastaaja on sitä vaatinut. Säännös vastaa asiallisesti nykyistä säännöstä. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei vaatimuk- sesta huolimatta kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvit- se ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvion oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toi- mittaminen olisi muutoinkin selvästi tarpeeton- ta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle.
Pääkäsittelyn toimittaminen määräytyy ny- kyistä selvemmin sen mukaan, ovatko asianosai- set pääkäsittelyä pyytäneet. Euroopan ihmis- oikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mu-
kaan asianosainen voi luopua suullisesta käsitte- lystä muutoksenhakutuomioistuimessa (ks.
esim. Håkansson ja Sturesson v. Ruotsi, 21.2.1990). Nykyinen säännös hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely sitä kos- kevasta vaatimuksesta riippumatta poistetaan.
Sen sijaan hovioikeus voi ehdotetun 14 a §:n mukaan toimittaa omasta aloitteestaan pääkäsit- telyn katsoessaan sen tarpeelliseksi.
Esityksen tavoitteena on hovioikeusmenette- lyn kehittäminen siten, että hovioikeuksilla on paremmat edellytykset kohdentaa voimavaro- jaan asioiden laadun vaatimalla tavalla. Tuomio- istuinmenettelyjen kehittäminen voi — kuten perustuslakivaliokunta on monessa yhteydessä todennut — ajan oloon vaikuttaa asioiden käsit- telyaikoihin ja siten edistää perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saa- da asiansa ilman aiheetonta viivytystä tuomiois- tuimessa käsitellyksi (PeVL 35/2002 vp, s. 3/II, PeVL 31/2005 vp, s. 3/II, PeVL 2/2006 vp, s. 2/II, PeVL 30/2006 vp, s. 4 ja 5). Tuomio- istuinkäsittelyjen joutuisuuden edistäminen on tärkeää etenkin, kun oikeudenkäynnin pituus on viime aikoina muodostunut joissakin tapauksis- sa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen totea- maksi oikeusturvaongelmaksi Suomessa (PeVM 1/2010 vp).
Joissakin tilanteissa oikeudenmukainen oi- keudenkäynti edellyttää kuitenkin suullisen kä- sittelyn järjestämistä muutoksenhakuasteessa.
Perustuslakivaliokunta on tämän vuoksi katso- nut, ettei valituksen käsittelyä voida päättää seu- lontavaiheessa, jos täystutkintainen menettely on asianosaisten oikeusturvan takia tarpeen. Li- säksi oikeus suulliseen käsittelyyn tulee taata säädösperusteisesti eikä jättää sitä hovioikeu- den tapauskohtaisen harkinnan varaan, kun vali- tuksen kirjallista käsittelyä muutoksenhaku- asteessa ei voida perusoikeussäännösten tai Suo- men kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden takia pitää riittävänä (PeVL 35/2002 vp, s. 3/II, PeVL 30/2006 vp, s. 4/I).
Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö antavat valtionsisäiselle lainsäädännölle enemmän liik- kumavaraa kuin nykyiset hovioikeuden pääkä-
sittelyä koskevat säännökset. Samalla ihmis- oikeussopimus ja sen oikeuskäytäntö velvoitta- vat muutoksenhakutuomioistuimen tietyn tyyp- pisissä rikosasioissa järjestämään suullisen kä- sittelyn viran puolesta. Esimerkiksi ihmis- oikeussopimuksen 6 artiklan 1 ja 3 kappaleesta johtuu, että käräjäoikeudessa vapauttavan tuo- mion saanutta ei hovioikeudessa voida 6 artik- laa loukkaamatta tuomita alioikeudessa annetun suullisen näytön perusteella järjestämättä suul- lista käsittelyä todistajien kuulemiseksi. Ehdote- tut säännökset antavat hovioikeudelle nykyistä enemmän harkintavaltaa sen päättäessä suulli- sen käsittelyn tarpeellisuudesta. Ehdotetun 26 luvun 15 §:n 1 momentissa säädetään siitä, ettei todistelua tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön ar- vioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonai- suutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Valiokunta katsoo, että säännös yh- dessä 14 ja 14 a §:n kanssa turvaa asianmukai- sesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuu- luvan suullisen käsittelyn muutoksenhaku- asteessa. Lisäksi on välttämätöntä, että hovi- oikeudet soveltavat harkinnassaan oikeudenkäy- miskaaren säännösten lisäksi Suomea velvoitta- via kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja noudattavat niitä koskevaa oikeuskäytäntöä.
Ennakkopäätösvalitus
Muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun saa 1. la- kiehdotuksen 30 a luvun 1 §:n mukaan hakea ho- vioikeuden asemasta suoraan korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitus- luvan. Se voi myöntää luvan ennakkopäätösvali- tukseen vain, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäy- tännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. En- nakkopäätösvalitus on sallittu, jos muutoksenha- kijan vastapuoli on antanut siihen suostumuksen kirjallisesti tai suullisesti käräjäoikeudessa. Mi- käli korkein oikeus ei myönnä valituslupaa, jää käräjäoikeuden ratkaisu pysyväksi.
Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 21 §:n 2 momentin kannalta, jonka mukaan
oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu muun ohella oikeus hakea muutosta. Perustus- lain 98 §:n 1 momentin mukaan yleisiä tuomio- istuimia ovat korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet. Ehdotus merkitsee poikkeusta kolmiasteisesta muutoksenhakujärjestelmästä, koska hovioikeus ohitetaan yksittäistapaukses- sa, kun asianosaiset hakevat ennakkopäätöspe- rusteella valituslupaa suoraan korkeimmalta oikeudelta. Hovioikeuksien tehtävänä on vali- tuksen perusteella kontrolloida käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuus sekä näyttö- että oikeus- kysymysten osalta ja ratkaisun lainmukaisuus sekä korjata ratkaisusta ilmenevät virheet. Kor- kein oikeus toimii puolestaan ennakkopäätös- tuomioistuimena ja myöntää valitusluvan ennak- kopäätösperusteella.
Menettely perustuu olennaisella tavalla asian- osaisten suostumuksen varaan. Perustuslakiva- liokunta on arvioidessaan suostumuksen merki- tystä perusoikeuksia rajoitettaessa pitänyt tär- keänä varmistaa, että suostumuksen antaja tie- tää ja ymmärtää suostumuksen merkityksen (PeVL 31/2005 vp, s. 3/II). Asianosaisella, joka päättää hakea muutosta käräjäoikeuden ratkai- suun suoraan korkeimmalta oikeudelta tai an- taessaan siihen suostumuksensa, ei juurikaan ole etukäteen mahdollisuutta arvioida, myöntääkö korkein oikeus valitusluvan. Mikäli valituslu- paa ei myönnetä, asia jää käräjäoikeuden ratkai- sun varaan. Tällöin asianosaiset menettävät mahdollisuuden hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, koska he eivät enää voi saattaa asiaa varsinaisin muutoksenhakukeinoin hovioikeu- den tutkittavaksi. Jäljelle jäävät vain ylimääräi- set muutoksenhakukeinot.
Ennakkopäätösvalituksella pyritään edistä- mään perus- ja ihmisoikeuksien kannalta tärkei- tä päämääriä, kuten oikeusvarmuutta ja oikeu- denkäyntien joutuisuutta. Valiokunta katsoo, että ennakkopäätösvalitusmenettely, jossa asian- osainen voi korkeimman oikeuden kielteisen va- lituspäätöksen jälkeen hakea muutosta käräjä- oikeuden päätökseen hovioikeudesta, vastaisi paremmin perustuslain 21 §:n 2 momentissa tur- vattua muutoksenhakuoikeutta.
Lausunto
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä ta- vallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2010
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok
vpj. Jacob Söderman /sd jäs. Tuomo Hänninen /kesk
Ulla Karvo /kok Esko Kiviranta /kesk Elisabeth Nauclér /r
Tuula Peltonen /sd Veijo Puhjo /vas Tapani Tölli /kesk Tuulikki Ukkola /kok Antti Vuolanne /sd vjäs. Johannes Koskinen /sd.
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Timo Tuovinen.
