Pesuvadillinen hopearahoja · DIGI

PESUVADILLEEN HOPEARAHOJA

Kirjoittanut F. M. K a r r a k o s k i

98.21

KAR

PK K

M alko oli ennen vanhaan Laitilan vilja-aitta.

K y lä n keskustalossa Lam polla oli kolm e jy v ä a it­

taa. 1920-luvun puolivälissä kuoli V ihtori Lam pon emäntä, A ina. L eski-isäntä päätti lapsille jakaa emännän perintöosuuden. Siksi jaettiin rakennuk­

siakin, vilja-aitatkin. Perillisille joutui kaksi ait­

taa, jotka m yytiin huutokaupalla. Toisen aitan otsikossa oli vuosiluku 1810. Täm än aitan huusi malkolainen pienviljelijä Niilo Urho. Hän suun- nitteli aitan siirtoa asuintontilleen.

Urho alkoi purkaa aittaansa. V ähitellen seinät ale­

nivat viljalaareihin, joiden väliseinät olivat veistetyt hirsistä. Rautakangella vääntäessään laarien alvoksia niistä valui hopearuplia ja -riikintaalareita. A itan ha- joittaja säikähti rahojen kilinää; lähti kotiin ja ilm oit­

ti rahoista vaim olleen. Yhdessä he lähtivät aittaan ja tutkivat rahoja sekä niiden kätköpaikkoja. Laarien hir­

siseiniin oli kaiverrettu reikiä; niihin oli tungettu sää- miskäpusseja, joissa rahat olivat. V ähitellen he yhdes­

sä väänsivät välihirret irti, kokosivat rahat, ja emäntä otti ne esiliinaansa.

Kotona Urhon pariskunta asetti rahat pesuvatiin.

H opearahojen paino oli 4— 5 kg. L öytäjät aikoivat p i­

tää aarteensa salassa, mutta vaikeata heidän oli kät- köään säilyttää. He halusivat rahoistaan päästä; siksi he työntelivät niitä om aisille ja tuttavilleen. Saivatpa kiertävät antiikinostajat osan. Viranom aiset kuulivat löydöstä ja heidän välityksellään loput rahat lähetet­

tiin Kansallismuseon rahakokoelm iin.

T A R I N O I T A L A M P O N A A R T E E S T A

Jo ennen kerrottua löytyä oli liikkunut tarinoita Lam pon kätketystä suuresta aarteesta, jota turhaan oli

etsitty mm. M alvon- eli Sirponjoesta; K ylänkuljua oli harattu pitkin ja poikin. K errottiin Männäisten rauta­

ruukin voudin veronkantom atkalla joutuneen ryöste­

tyksi Lam pon kievaritalossa. Pitipä eräiden Uudenkau­

pungin porvarien kokeneen saman kohtalon. Tällaiset ryöstöt eivät kuitenkaan olleet mahdollisia, sillä näin suuria rahasummia ei yksityisillä henkilöillä tähän aikaan ollut matkatessaan.

Todennäköisem m ältä tuntuu tarina, että Suomen sodan aikana vuosina 1808— 1809 kulki talvinen etap- pitie Turusta, silloisesta maan pääkaupungista, joka oli venäläisten vallassa ja päämajana, M alvon kautta P oriin ja täältä Pohjanm aalle, että vihollisen kuor­

masta olisi ryöstetty Malvossa. Tätä olettaa sekin, että löydetty aarre sisälsi Katariina II hopearuplia, Kustaa III ja Kustaa IV A adolfin riikintaalareita.

Näitä vihollisen arm eija tarvitsi käyttövaroikseen. Oli­

sivatko ryöstäjät olleet sissejä, jotka Lam pon tai ky­

län m uiden isäntien opastamina suorittivat ryöstön, on jäänyt salaisuudeksi kuin sekin, m iten rahasaalis jo u ­ tui Lam pon isännälle. Sodan päätyttyä isäntä ei var­

maan rohjennut vapaasti käyttää aarretta vaan kätki ne tai osan siitä 1810 rakentamansa vilja-aitan jyvä- salvosten väliseiniin. — H opearahojen löydön jälkeen vanhat tarinat elpyivät uudelleen. — Uudessakaupun­

gissa kuulin eräiden entisten m erimiesten, jotka olivat toim ineet kauppam atkoilla olleiden porvarien ajom ie- hinä, kertovan, että venäläisiä olisi oflllut pienempi

”kuriiripartio” . Raha-arkun kuljettajat Lam pon isäntä ja hänen johtam ansa aseistetut miehet olivat juotta­

neet tukkihumalaan ja sitten surmanneet ja haudan­

neet metsään.

M ainittakoon tässä, että Lam pon talossa istuttiin

Laitilan käräjät viim e vuosisadan loppukym m enille asti. Siellä oli m yös kievari ja vanginkuljettaja.

M A L V O N K Y L Ä

on Laitilan historian keskeisimpiä. Asutus on m yös peräisin varhaiskaudelta. A. M. Tallgren tutkim uksis­

saan tätä olettaa, sillä M alvosta on löydetty nuorem ­ malta kivikaudelta peräisin oleva vasarakirves ja toi­

sen vasarakirveen katkelma sekä pronssikaudelta e.Kr.

oleva Perävainion R iihenkalliolla sijaitseva ruotin- vareja, hiidenkiuas, jonka sisällä tutkittaessa oli kivi- arkku.

1400-luvun puolivälissä M alko oli laamanni Har­

tikka Jaakonpoika Garpin omistuksessa. Garpin tytär Anna-M aria m eni nunnaksi Naantalin birgittalaisluos­

tariin. Garp lahjoitti luostarille tyttärensä hoitokus­

tannuksiksi M alvon kylän. Kustaa Vaasa ryösti uskon­

puhdistuksen nimissä kirkkojen kalleudet, lopetti lu os­

tarien toiminnan ja anasti niiden maaomaisuuden. Sa­

mainen Kustaa Vaasa antoi 1556 m aam m e pojalleen Juhanalle herttuakunnaksi ja M alvon yksityisom ai­

suudeksi.

Juhana vietti loistavaa hovia Turun linnassa. Tä­

hän aikaan Turussa toim i rikas porvari Hannu Inna- maa, jolla oli 15-vuotias tytär, Kaarina. Juhana rakas­

tui kauniiseen tyttöön ja otti tämän hoviinsa. Nuorten kesken alkoi vaiherikas romanssi. Heidän yhteiselä­

mästään syntyi neljä lasta: Julius, Sofia, Lucretia ja Augustus. V iim e mainittu kuoli nuorena. Juhana olisi mennyt Kaarinan kanssa naimisiin, mutta m onet ju o ­ net estivät sen. Puolison piti olla prinsessa. Sellaisen hän sai 1562 puolalaisesta prinsessasta Katariina Ja- gellonicasta.

Juhana kuitenkin huolehti Kaarinasta ja lapsis­

taan. Kuninkaaksi tultuaan hän aateloi nämä Gyllen- hjelm in nim ellä ja antoi maaomaisuuksia. Kaarin sai Vääksyn ja 17 maatilaa. Hän m yös naitti Kaarinan parhaimpaan aatelistoon kuuluvalle Klaus Vestgötelle.

Nuori pari sai m ainittujen tilojen lisäksi Paraisilta laa­

jo ja maaomaisuuksia. — Juhana kuningas naitatti tyttärensä Sofia Juhanan tytär G yllenhjelm in mahta­

valle sotapäällikölle Pontus de la Gartielle. Kum pikin sai häälahjaksi — kuningas piti häät — maa-alueita, Sofia M alvon kylän ja de la Gardie Palttilan kartanon lähikylineen.

Palaan vielä 1400-luvulle. — Untamalan jälkeen uutta em äkirkkoa suunniteltaessa seurakuntalaiset ha­

lusivat — Suur-Laitilaan kuuluivat silloin Hinner joki ja H onkilahti — sen rakennettavaksi pitäjän keskus­

taan, Malkoon. P ohjois-Suom en laamanni Garp tahtoi kirkon rakennettavaksi kartanonsa maalle lähelle Har- tikkalaa. K esken kiistoja hän omalla kustannuksellaan rakensi harm aakivikirkon 1468 ja om isti sen P. Mikae­

lille. Garp m yös koristi kirkon holvit kalkkimaalauk- silla 1480. Garp kuoli 1486.

Hartikka Jaakonpoika Garp oli naimisissa Inge­

borg Flem ingin kanssa. (Ingeborg nähtävästi oli Sund- holm an Flem ingejä.) Tämä ei ole tiedossamme, mutta K alanti oli läheinen Garpin pariskunnalle. Kalannin 1300-luvun loppupuolella rakennettu kirkko maalauk­

silla koristettiin 1470, kuten kuoriseinältä aikava maamme keskiaikaisissa kirkoissa ainutlaatuinen kir- joitusnauha osoittaa. K irkon arvokkaim m alle paikalle, kuoriseinälle on maalattu kuvien lahjoittajien kuvia.

Siellä on Hartikka Garpin kuva P. Margareetan ja Ingeborgin P. Helenan kuvan juurella. Nähtävästi Garpin pariskunta on kustantanut huomattavalta osal­

ta Kalannin kirkon maalauksia.

M A L K O K E H IT T Y I M A R K K I N A P A I K A K S I Uudenkaupungin perustamisen jälkeen 1617, jolloin Männäisten markkinat siirrettiin merenrantakaupun- kiin. Ankarista kielloista huolimatta talonpojat ja hä­

mäläiset m öivät tuotteitaan Malvossa ja m yöhem m in Laitilan kirkolla, sillä täällä ei ollut porttitullia. Siksi uusikaupunkilaiset valittivat, mitenkä ” Laitilan kir­

konkylä ja M alvon talonpoikaiskylä ovat anastaneet itselleen kaupunkioikeudet” , sillä ” kun hämäläiset 20— 30 penink. kotoansa talvella tulevat siis 2 penink lähelle kaupunkia viljoineen ja puntaritavaroineen

( ’pundh vich t’), aikoen kaupunkiin, niin kokoontuu sinne talonpoikia Laitilasta, Pyhästämaasta (Pyhäran­

nasta), Kalannista (U udeltakirkolta), Vehm aalta ja Taivassalosta ja nämä ostavat parhaat tavarat kuor­

mittani, niin että Hämeen talonpojat tulevat tyhjin kuorm in kaupunkiin ..

Ankarat k iellot eivät kuitenkaan auttaneet. Mutta tulipa M alvon kauppam iehille markkinaeste: Männäis­

ten rautaruukin ensimmäinen omistaja, mahtava A. Nordencrantz elvytti uudelleen Männäisten m ark­

kinat. Ruukki osti talonpojilta ruokatarpeita, jopa Ruotsiin vietäväksi, puuastioita, harjoittaen niiden vientiä. Talonpoikien oli m yös nyt ostettava rauta- ja suolatarvikkeensa Männäisten toripäiviltä. Samalla loppuivat M alvon ja Laitilan kirkonkylän markkinat.

Suomen sodan jälkeen ruukin toiminnan lakattua ei sanottuja Laitilan m arkkinoita enää saatu elvytetyksi

4 9 1 3 9 i^asr

KARRAKOSKI

Pesuvadillinen hopearahoja

Laitilan kaupunginkirjasto

Karrakoski, F.M.

Pesuvadi inen hopearaho a

Kirja 4000E10401

4000E10401