Viime vuosien julkinen keskustelu Suomen turvallisuuspoliittisista vaihtoehdoista on metodisesti haastava teema nykyhistorian tutkijalle. Aiheesta on puhuttu ja kirjoitettu enemmän kuin koskaan, joten raaka-ainetta löytyy yllin kyllin erilaisille pohdinnoille.
Mutta kuten niin usein on historiantutki- muksessa laita, puheenvuorojen yksiselittei- syys ja luotettavuus ovat ongelmalliset. Toi- sin kuin vanhempia aikoja penkovat tutkijat, meillä ei juuri vielä ole käytettävissä yksi- tyisarkistoja tai muita lähteitä, joista ilmeni- si mitä toimijat oikeastaan ovat ajatelleet.
Päättäjien turvallisuuspoliittisissa puheen- vuoroissa on nimittäin aimo annos retoriik- ka, joskus jopa tietoista sumutusta. Liialli- nen rehellisyys voi olla haitaksi sekä omalle poliittiselle uralle että koko valtiolle.
Kuten muussakin politikoinnissa, turval- lisuuspoliittinen uskottavuus vaati kokonai- sen patterin käsitteitä ja visioita, jotka korosta- vat vakautta, pysyvyyttä ja myönteistä kehi- tystä vaikka todelliset tilannearviot ja tavoit- teet osoittaisivat aivan toiseen suuntaan.
Monet journalistit ja tutkijat voivat siksi ol- la hakoteillä analysoidessaan Suomen valtio- ja sotilasjohdon kannanottoja. Toisilla on taas vaikeuksia pitää omat mieltymykset erillään kommenteistaan ja arvioinneistaan, joiden on tarkoitus olla kutakuinkin puolueettomia.
Taustalla on myös tiedostamattomia kerrostu- mia, eli syvälle iskostettuja käsityksiä ja aja- tuskuvioita, jotka ohjaavat keskustelua ja sen painotuksia. Yksi sellainen kumpujen yöstä kaikuva ajatuskuvio on tietenkin suomalaista identiteettiä niin vahvasti muokannut russofo- bia, joka edelleen jakaa kansaa joko Nato-mie- lisiin tai -vastustajiin. Nato-mieliset hakevat Atlantin liitolta turvaa, sitä vastustavat taas
pelkäävät itänaapurimme reaktiota. Ja molem- milla osapuolilla on taipumus tulkita valtion- johdon lakonisia kannanottoja sen mukaisesti.
Järki, tunteet ja Nato-keskustelu
Visiointia Suomen turvallisuuspolitiikasta 2000-luvun kynnyksellä on syytä verrata vas- taavaan ajatustenvaihtoon Ruotsissa; keskus- telu onkin ollut Suomen tapaan vilkasta viime vuosina. Ruotsalaiseen keskusteluun on pal- jolti vaikuttanut hallituksen tiukka liittoutu- mattomuus-määritelmä, joka toisin kuin Suo- men linjaus ei sisällä ehdollisia ilmaisuja.
Helmikuussa 2002 demarihallitus ja kolme porvaripuoluetta sopivat uudesta doktriini- tekstistä, jossa edelleen yksikantaan ilmoitet- tiin, että maa pysyy liittoutumattomana:
”Ruotsi on sotilaallisesti liittoutumaton. Tämä turvallisuuspoliittinen linja, joka antaa mah- dollisuuden puolueettomuuteen lähialuei- demme konflikteissa, on palvellut meitä hy- vin.”
Määritelmä ei ole vakuuttanut niitä kansa- laispiirejä, jotka jo entuudestaan olivat luon- nehtineet EU-Ruotsin puolueettomuuslinjauk- sia retorisiksi koristeiksi. Ruotsin Nato-jäse- nyyttä ajavan Atlantti-komitean puheenjohtaja Ann-Sofie Dahl julkaisi vuonna 1999 paljon julkisuutta saaneen kirjan Svenskarna och Nato, jossa hän muun ohella luonnehtii suomalaista Nato-keskustelua vähemmän tunneperäiseksi ja rehellisemmäksi. Sama väite on sittemmin toistettu eri yhteyksissä, eli suomalaista Nato- keskustelua on käytetty argumenttina, kun on vaadittu Ruotsia luopumaan kylmän sodan ai- kaisesta retoriikasta.
I T T E E E S
SÄ
T A
PAHT UU
5
Turvallisuuden retoriikkaa
eli Nato-keskustelun kiemuroista Suomessa ja Ruotsissa
Henrik Meinander
Mutta toisaalta Ruotsin hallituksen piiristä on mielellään viitattu Suomeen, kun on halut- tu painottaa, että maiden yhteisten puolustus- hankkeiden perustana on yhteinen liittoutu- mattomuus. Maittemme yhteisen liittoutumat- tomuuden vakautta ja pysyvyyttäkin korosta- via puheenvuoroja on esitetty myös Suomen hallituksen puolelta, lähinnä ulkoministeri Erkki Tuomioja. Vaikkei tällaisille kannan- otoille saa antaa liian suurta painoarvoa, niillä on oma vaikutuksensa naapurimaan turval- lisuuspoliittisiin äänenpainoihin. Asian ydin on, että maittemme Nato-keskustelut etenevät lomittain ja ovat monin tavoin sidoksissa toi- siinsa.
Mutta samalla kyse on myös paljon laajem- masta eurooppalaisesta turvallisuuspoliittises- ta muutosprosessista, joka sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten Neuvostoliiton ro- mahdettua ja jolla ei vielä ole mitään itsestään selvää lopputulosta. Itäblokin hajottua eu- rooppalaisen turvallisuuspolitiikan pelinap- pulat jaettiin täysin uudestaan: Saksat yhdis- tyivät, Jugoslavia ajautui sisällissotiin, Suomi liittyi Ruotsin ja Itävallan kanssa EU:hun, kun taas Puolasta, Tsekinmaasta ja Unkarista tuli Naton jäsenmaita.
Kaikkien näiden mullistusten keskellä osoittautui kuitenkin, ettei Nato ollenkaan me- nettänyt merkitystään Euroopassa. Päinvas- toin puolustusliitto nousi ratkaisevaksi ta- keeksi sille, että kylmän sodan rakenteet voi- tiin purkaa pääosin rauhanomaisesti. Kouriin- tuntuvin esimerkki tästä oli entisen Jugosla- vian sisällissodat, joissa EU:n ponnettomat ja ristiriitaiset toimenpiteet ehtivät pahentaa ti- lannetta ennen kuin Nato Yhdysvaltojen joh- dolla pakotti osapuolet aselepoon.
On hyvä myös muistaa, että taustalla hää- mötti koko ajan Venäjän sekava sisäpolitiikka.
Tänään tiedämme, että puna-armeija vetäytyi Keski-Euroopasta ilman verenvuodatuksia.
Mutta kun koko tuo ihmeellinen tapahtuma- ketju alkoi Berliinin muurilla syksyllä 1989, näkymät olivat kaikkea muuta kuin valoisat.
Samanlaisia, täysin realistisilta vaikuttavia uh- kakuvia liitettiin myös Saksojen yhdistymi- seen, varsinkin naapurivaltioissa, joissa muis- tettiin oikein hyvin miten oli käynyt pari edel- listä kertaa kun saksalaisvaltio voimistui.
Natosta muodostui näissä olosuhteissa yhä monipuolisempi henkivakuutus sekä sen sil- loisille jäsenille että niille valtioille, jotka lähti- vät hakemaan liiton jäsenyyttä tai pyrkivät sy- ventämään sotilaallista yhteistyötään sen
kanssa. Brittien ja ranskalaisten silmissä Na- ton tärkein tehtävä oli vakauttaa Saksan kehi- tystä. Liiton pohjoisemmat ja eteläisemmät jä- senet arvostivat taas sen rauhoittavaa vaiku- tusta yhteiskuntakehitykseen Neuvostoliiton raunioissa syntyneissä valtioissa.
Ruotsi ja puolueettomuuden myytti
Muutokset eurooppalaisessa turvallisuuspoli- tiikassa vaikuttivat nopeasti myös Ruotsin ja Suomen linjauksiin. Keväällä 1994 valtiot liit- tyivät samanaikaisesti Naton yhteistyöverkos- toon Partnership for Peace (PfP) ja vajaa vuosi sen jälkeen kaksikko oli jo täysvaltaisia EU- maita, jotka ehdoitta hyväksyivät vuoden 1992 Maastricht-sopimuksen kauaskantoiset tavoit- teet unionin integraatiopolitiikalle. Päältä kat- sottuna maiden kehitys näytti näin ollen hyvin samankaltaiselta. Käytännössä muutokset oli- vat kuitenkin paljon rajummat Suomen koh- dalla.
Ruotsi oli lähes kaksi vuosisataa menestyk- sellisesti vältellyt sotia soveltamalla joustavas- ti liittoutumattomuuslinjaansa: välillä noudat- taen melko tiukasti lupaustaan vuodelta 1812 Venäjän keisarille Aleksanteri I:lle puhtaan defensiivisestä idänpolitiikasta, välillä taas viemällä suuria määriä rautamalmia sotaa käyvälle Saksalle. Tälle olosuhteiden mukaan venyvälle liittoutumattomuudelle löytyi hy- vää käyttöä myös kylmän sodan aikana. 1950- luvun alussa Ruotsin valtio- ja sotilasjohto sol- mi erittäin salassa pidettyjä yhteistyösuunni- telmia Naton kanssa, joiden mukaan maa suursodan syttyessä liittyisi käytännössä välit- tömästi länsileiriin avaamalla muun muassa lentokenttiään Naton itään päin suuntautuvil- le pommikoneille. Vastaavasti Ruotsi pääsi Naton ydinkärkisateenvarjon alle ja sitä ryh- dyttiinkin leikillisesti kutsumaan Naton pää- majassa Brysselissä Atlantin liiton hiljaiseksi jäseneksi.
Järjestely toimi Ruotsin kannalta oikein hy- vin, vaikkei se tarkkaan ottaen ollut sopusoin- nussa maan virallisen doktriinin kanssa, ei varsinkaan Olof Palmen pääministerikausina, jolloin ruotsalaiseen ulkopoliittiseen retoriik- kaan usein kuului korostuneen kriittinen suh- tautuminen Yhdysvaltojen suurvaltapolitiik- kaan. Ruotsalaistutkija Bo Stråth on tähän ve- doten luonnehtinut Ruotsin virallista linjaa
T I ET EE
S S
ÄT
A P A T H U U
6
puolueettomuusmyytiksi, joka luotiin kylmän sodan aikana anakronistisella kertomuksella historiallisesta jatkuvuudesta Kaarle Juhanas- ta Per Albin Hanssoniin. Myytti täytti niin ul- ko- kuin sisäpoliittisia tarpeita jähmettyen vä- hitellen niin keskeiseksi väittämäksi poliitti- sessa liturgiassa, että puolueettomuus alettiin nähdä olennaisena osana ruotsalaista kansan- luonnetta!
Tästä myös johtui, että Ruotsin hallituksen asettama maan kylmä sodan aikana harjoitta- maa puolueettomuuspolitiikkaa pohtinut ko- missio loppuraportissaan vuodelta 1994 ei il- meisistä todisteista huolimatta nähnyt tarpeel- liseksi myöntää, että maan läheiset siteet Na- toon johtivat siihen, ettei kumpikaan super- valta luokitellut Ruotsia puolueettomaksi val- tioksi.
Näillä asioilla on merkitystä myös tämän päivän Nato-keskustelussa. Kuten edellä to- dettiin, Ruotsin nykyinen hallitus ei ole otta- nut selkeätä välimatkaa kylmän sodan ulko- poliittisesta retoriikastaan. Pääministeri Pers- son myönsi Suomen-vierailunsa aikana mar- raskuussa 2002, että maa tuskin pysyisi puo- lueettomana, jos toinen EU-maa tai unionijä- senyyttä hakenut joutuisi uhan alaiseksi, mut- ta lisäsi samalla ettei tämä seikka muuta mik- sikään Ruotsin peruslinjausta. Selkokielellä sanottuna, Ruotsi pyrkii säilyttämään vastaa- vanlaisen kaksijakoisen järjestelyn myös EU- maana. Toisaalta maan hallitus väittää Ruot- sin olevan liittoutumaton, toisaalta se voi edelleen olla varma Naton turvallisuustakeis- ta kovan paikan tullen.
Kysymys Nato-jäsenyydestä on ruotsa- laisille siksi lähinnä omantunnon asia. Baltian maiden liityttyä Nato-jäseniksi Ruotsilla tulee olemaan vielä vähemmän turvallisuuspoliitti- sia syitä luopua mukavasta avoliitostaan Na- ton kanssa. Arvovaltainen ruotsalainen tutki- muslaitos, Totalförsvarets Forskningsinstitut, arvioi syksyllä 2001 tilanteen olevan jokseen- kin sama jos Suomesta tulisi Nato-maa.
Suomi ja turvallisuusstrateginen epävarmuus
Suomen turvallisuuspolitiikassa kylmän so- dan loppuminen on sitä vastoin tarkoittanut todellisia muutoksia. Neuvostoliiton hajottua haihtui pois myös YYA-sopimus, joka oli rat-
kaisevalla tavalla vakauttanut maamme itä- suhteita, mutta samalla oli estänyt Suomea harjoittamasta johdonmukaista puolueetto- muuspolitiikkaa. Tammikuussa 1992 Suomen hallitus solmi uuden sopimuksen Venäjän kanssa, joka ei sisältänyt minkäänlaisia sitou- muksia ja näin ollen avasi oven maan nopealle lännettymiselle. Ruotsille EU-jäsenyys ja syve- nevä yhteistyö Naton kanssa ei käytännössä tarkoittanut mitään mullistusta maan turval- lisuuspolitiikassa. Suomen kohdalla nämä siirtymät olivat sitä vastoin merkittäviä ja joh- tivat siihen, että puolueettomuusmääritelmäs- tä luovuttiin heti kun EU-jäsenyys oli saatu.
Paavo Lipposen ensimmäinen sateenkaari- hallitus ilmoitti turvallisuuspoliittisessa selon- teossaan keväällä 1995, että sen linja tulisi ole- maan sotilaallinen liittoutumattomuus ja itse- näisen puolustuksen ylläpitäminen. Mutta sa- malla ei suljettu pois uudelleenarvion mah- dollisuutta, mikäli tapahtuisi merkittäviä muutoksia Euroopan turvallisuusjärjestelyis- sä. Tämä ehdollinen tahdonilmaisu terävöityi hallituksen niin sanotussa valkoisessa asiakir- jassa keväällä 1997, vaikka siinä painotettiin, ettei Suomi kärsinyt mistään turvallisuusva- jeesta eikä sillä vallitsevissa oloissa ollut suun- nitelmia luopua liittoutumattomuudestaan.
Samasta asiakirjasta ilmeni nimittäin, että hal- litus antoi paljon arvoa Suomen yhä moni- puolistuvalle yhteistyölle Naton kanssa eikä enää sulkenut pois mahdollisuutta tarpeen tullen vastaanottaa siltä sotilaallista sivustatu- kea. Täten uudelle kaudelle lähtenyt hallitus ei seuraavassa selonteossaan keväällä 1999 enää ilmoittanut tavoitteekseen ”itsenäisen puolustuksen” vaan ”riittävän puolustuksen”
ylläpitämistä. Selkokielellä sanottuna, ovi ha- lutaan pitää koko ajan raollaan Nato-jäsenyy- delle.
Vaikka tämä Nato-optio on edelleen voi- massa, on voitu havaita tietynlaista ambiva- lenssia Suomen valtiojohdon kannanotoissa Tarja Halosen presidenttikaudella. Edeltäjäs- tään presidentti Martti Ahtisaaresta – joka ei pyrkinyt hillitsemään keskustelua Nato-jäse- nyydestä – selvästi poiketen Halonen povasi jo virkaanastujaispuheessaan maaliskuussa 2000 Suomella tuskin olevan tarvetta hakea Nato-jäsenyyttä hänen alkavalla presidentti- kaudellaan. Kannanotto oli lyhyt ja epämää- räinen. Koska hän ei ole osoittanut halua kor- jata sitä, lausahdus on tulkittu osoitukseksi siitä, että Halonen suhtautuu viileämmin Na- toon kuin pääministeri Paavo Lipponen ja
I T T E E E S
SÄ
T A
PAHT UU
7
puolustusministeri Jan-Erik Enestam. Viimek- si mainitut ovat säännöllisesti korostaneet, et- tei Suomen liittoutumattomuus ole tavoite si- nänsä vaan pikemminkin keino nykyisessä turvallisuuspolitiikassa.
Presidentti ja pääministeri ovat ymmärret- tävistä syistä pyrkineet vaimentamaan vaiku- telmaa heidän erimielisyyksistään Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön tulevaisuu- desta. Mutta tosiasiassa kaksikon ensimmäiset julkiset lausunnot keväällä 2001 balttien suun- nitelmista hakea Nato-jäsenyyttä menivät sel- västi ristiin. Halonen suhtautui paljon julki- suutta saaneessa Der Spiegel -haastattelussaan varauksellisesti ajatukseen, että balttien Nato- jäsenyys toteutuisi vastoin Venäjän suostu- musta, kun taas Lipposella ei ollut mitään huomauttamista balttien tavoitteista. Ristirii- taista linjausta korosti uuden puolustusvoi- mien komentajan Juhani Kaskealan kohta sen jälkeen antama haastattelu, jossa hän Lippo- sen käsityksiä myötäillen näki balttien mah- dollisen Nato-jäsenyyden vakauttavan koko Itämeren alueen turvallisuuspoliittista tilan- netta. Halonen perääntyi sittemmin kannan- otostaan, varsinkin sen jälkeen kun presidentti Putin oli valtionvierailullaan Suomessa syys- kuussa 2001 antanut ymmärtää, ettei Venäjällä ollut aikomuksia ylireagoida, jos baltit lähtisi- vät Naton kelkkaan.
Yleisvaikutelmaksi on siitä huolimatta jää- nyt, ettei nykyisen hallituksen ulko- ja turval- lisuuspoliittisessa valiokunnassa ole täyttä yk- simielisyyttä siitä, minkälaiset pitkäntähtäi- men tavoitteet Suomella pitäisi olla Nato-ky- symyksessä. Vahvistamattoman diplomaatti- lähteen mukaan valiokunnassa esiintyi elo- kuussa 2000 erimielisyyttä presidentin ja pää- ministerin välillä Suomen osallistumisesta EU- kriisinhallintajoukkoihin. Erimielisyys olisi tä- män tiedon mukaan päätynyt pääministerin erävoittoon, eli hallituksen päätökseen esittää eduskunnalle Suomen osallistumista tähän hankkeeseen ilman merkittäviä reunaehtoja.
Mikäli tieto pitää paikkaansa valiokunta testa- si samalla miten Suomen uutta perustuslakia ja sen pykälä 93:a maan ulkopolitiikan johta- misesta sovelletaan käytännössä.
Oli miten oli, talvella 2001-2002 suomalai- nen ja ruotsalainen Nato-keskustelu sai aivan uutta pontta tiedoista, joiden mukaan balteille olisi avautumassa realistisia mahdollisuuksia aloittaa jäsenyysneuvottelut Atlantin liiton kanssa syystalvella 2002. Taustalla vaikuttivat tietenkin myös syyskuiset terroriteot New
Yorkissa ja maiden puolustusvoimien syvene- vä yhteistyö Naton kanssa. Molemmissa mais- sa julkaistiin ennennäkemättömään tahtiin ar- tikkeleita, aikakauskirjojen erikoisnumeroita ja kirjoja, joissa pohdittiin mitä tämä kaikki tar- koittaa pitkällä tähtäimellä maittemme liittou- tumattomuudelle. Olivatko Ruotsi ja Suomi jäämässä sivuraiteelle kun Itämeren alueen turvallisuusrakenteita oltiin rustaamassa uu- teen uskoon, mitkä tulisivat olemaan Venäjän reaktiot, ja ennen kaikkea, miten todennäköis- tä olisi, että maat päätyisivät eri ratkaisuihin Nato-jäsenyyden suhteen?
EU:n turvallisuuspoliittinen tulevaisuus?
Helmi-maaliskuussa 2002 keskustelussa ta- pahtui eräänlainen käänne. Ruotsin hallitus julisti alussa mainitun vahvistuksen ulkopo- liittisen linjansa pysyvyydestä kun taas Suo- men hallituksen puolelta tuli viestejä siitä, et- tei Ruotsin linjaus välttämättä ohjaisi Suomen tulevia valintoja. Kyseessä oli ennen kaikkea puolustusministeri Enestamin lausunnot. Hän oli eri yhteyksissä nostanut esille mahdolli- suuden, että hallituksen vuodeksi 2004 suun- niteltua uutta turvallisuuspoliittista selonte- koa voitaisiin aikaistaa jos tarvetta tähän syn- tyisi.
Tukholmassa helmikuussa 2002 järjestetys- sä seminaarissa Enestam nosti kissan pöydälle korostamalla muun muassa läsnä olevalle vir- kaveljelleen Björn von Sydowille kahta asiaa.
Oli tuskin odoteltavissa tilannetta, jossa Ruotsi liittyisi Natoon Suomen jäädessä liittoutumat- tomaksi. Muttei ollut olleenkaan mahdotonta kuvitella päinvastaista asetelmaa, eli liittoutu- matonta Ruotsia Nato-Suomen naapurina, ai- van kuten ”Emu-Suomi on Emun ulkopuolella jääneen Ruotsin naapuri”. Mahdollinen Nato- jäsenyys ei olisi Suomelle mikään turvallisuus- poliittinen äkkikäännös, vaan itse asiassa joh- donmukainen seuraus maan valinnoille kyl- män sodan loppuvuosista lähtien. Siksi Suo- melle tärkeitä päätöksiä ei kannattanut sitoa yksinomaan Ruotsin linjauksiin.
Viesti taisi järkyttää. Maaliskuussa 2002 pääministeri Persson esitti toivomuksenaan Suomen hallitukselle, ettei Nato-aiheesta käy- täisi turhan päiten julkista keskustelua halli- tustasolla. Taustalla ei ollut tällä kertaa ensisi-
T I ET EE
S S
ÄT
A P A T H U U
8
jaisesti Ruotsin hallituksen haluttomuus kes- kustella avoimesti turvallisuuspoliittisista vaihtoehdoista. Päällimmäisin huolen aihe oli vilkkaan Nato-keskustelun mahdolliset kiel- teiset sivuvaikutukset ruotsalaiseen Emu-kes- kusteluun, jossa kaikenlaiset pelot eurooppa- laisen yhdentymiskehityksen seuraamuksista hyvinvointivaltiolle koko ajan uhkaavat nous- ta pinnalle ja estää Ruotsin hallituksen tavoit- tamaa liittymistä rahaliitoon.
Ilman luotettavia tietolähteitä on vaikea ar- vioida missä määrin Perssonin vetoomus on ollut syynä siihen, että Suomen hallitus on vii- meisen puolen vuoden aikana ollut vaiteli- aampi Nato-kysymyksessä. Ilmeisesti sillä on ollut vaikutuksensa, mutta yhtä tärkeä syy hallituksen suhteelliselle vaiteliaisuudelle täs- sä asiassa näyttää olevan eduskuntavaalit maaliskuussa 2003, joissa varteenotettavin vaihtoehto nykyiselle koalitiolle on keskusta- johtoinen punamultahallitus. Keskustapuolu- een asenne eurooppalaiseen yhdentymiskehi- tykseen on yleisesti ottaen ollut selvästi pidät- tyväisempi kuin nykyisellä hallituksella. Sa- maan suuntaan on usein oltu kallellaan myös sosialidemokraattien vasemmistosiivessä, jos- sa monista syistä johtuen toivotaan selvästi paluuta punamultahallitukseen.
Näköpiirissä on myös monia muita epävar- muustekijöitä, jotka puoltavat hillittyä keskus- telua hallitustasolla. Ensinnäkin on syytä tar- kasti seurata, miten Baltian maiden Nato-jäse- nyys toteutuu ja mitä reaktioita tämä saa ai- kaan Venäjällä. Toiseksi valtaosa Suomen po- liittisesta eliittistä pyrkii välttämään tilannetta, jossa Nato-jäsenyys ratkaistaisiin kansan- äänestyksellä, sillä jos näin kävisi, mahdolliset uudet ratkaisut olisi hyvin vaikeata toteuttaa.
Ja kolmanneksi on tullut vielä tärkeämmäksi pohtia Suomen turvallisuuspoliittisia valintoja EU:n yhdentymiskehityksen yhteydessä. Pian on edessä EU:n suuri, varsinaiseksi seikkai- luksi muodostuva itälaajennus ja siihen liitty- vät ristiriitaiset suunnitelmat uudistaa EU:n instituutioita ja turvallisuuspoliittisia rakentei- ta.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään todel- lista konsensusta siitä, miten EU:n turval- lisuuspolitiikkaa pitäisi yhtenäistää, vaikka unioni onkin lähtenyt muodostamaan omia kriisinhallintajoukkojaan. Todennäköisintä on siitä huolimatta, että Nato muuttuu seuraavan vuosikymmenen aikana eri kiemuroiden kaut- ta EU:n yhteiseksi turvallisuusjärjestelmäksi.
Miten unioni muuten voisi saada vankan ot-
teen omasta maanosastaan ja estää, että sen rauhattomammat naapurit idässä ja etelässä horjuttaisivat sen vaivalla koottua valtio- muodostelmaa? Yhdysvallat tulee hallitse- maan maailman politiikkaa seuraavat vuosi- kymmenet, toimien samalla EU:n ulkoisen tur- vallisuuden viimeisenä takaajana. Mutta pi- tääkö kaikki mahdolliset alueelliset kiistat unionin reunamilla ratkaista hamaan tulevai- suuteen Yhdysvaltojen toimesta?
KIRJALLISUUTTA:
Agrell Wilhelm (2000): Fred och fruktan. Sveri- ges säkerhetspolitiska historia 1918–2000, Lund: Historiska Media.
Dahl, Ann-Sofie(1999): Svenskarna och NATO, Stockholm: Timbro.
Eliæson, Sven & Hans Lödén (red.) (2002): Nor- disk säkerhetspolitik inför nya utmaningar, Stockholm: Carlssons.
Enestam, Jan-Erik (2002): ”Finland, NATO och framtiden”, anförande vid Finlandsinsti- tutets NATO-seminarium 6.2.2002, http://
www.finlandskulturinst.se/swe/5/5_1.htm Forsberg, Tuomas(2002): Nato-kirja, Helsinki:
Ajatus-kirjat.
Holmström, Mikael (2000): ”Alliansfriheten – livboj eller kvarnsten?”, Försvar i nutid 4/2000.
Honkanen, Karoliina & Tomas Ries (eds.) (2001): Baltic Security, NATO and the EU, Occasional Papers – No. 1, Helsinki: Atlan- tic Council of Finland.
Huldt B., T. Tiilikainen, T. Vaahtoranta & A.
Helkama-Rågård (eds.) (2001): Finnish and Swedish Security: Comparing National Poli- cies, Stockholm Swedish National Defence College.
Huldt, B., Sven Rudberg & Elisabeth Davidson (eds.) (2001): The Transatlantic Link: Strate- gic Yearbook 2002, Stockholm: Swedish Na- tional Defence College.
”Sensibel für die eigenen Ängste” [Tarja Halo- sen haastattelu], Der Spiegel 9.4.2001 Stråth, Bo (2001): ”Neutralitet som självförs-
tåelse”, teoksessa Kurt Almqvist & Kay Glans (red.), Den svenska framgångssagan?, Stockholm: Fischer & Co.
Suominen, Tapani (toim.) (2002): Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa. Ruotsin idänpolitiikka ja Suomi vuodesta 1812 vuoteen 2002, Helsin- ki: Tammi.
Ulkopolitiikka 4/01 [Nato-erikoisnumero].
Kirjoittaja on historian professori Helsingin yli- opistossa.
I T T E E E S
SÄ
T A
PAHT UU
