Keuruulainen rakuuna
Martti Tuomaanpoika
S
uuren Pohjan sodan aikana lähes 60 000 suomalaista, ja ehkä alun toistasataa keuruulaista, oli sotilaina. Keuruulta tunnettuja sissejä tähän joukkoon ei ole laskettu. Silloisen Keuruun, johon kuuluivat nykyisistä pitäjistä myös Multia, Mänttä ja osa Vilppulaa, talot ylläpitivät sotilasruotuja kahdessa rykmentissä. Satakunnan puoleiset talot asettivat Porin läänin jalkaväkirykmen
tin Ruoveden komppaniaan parikymmentä ja Hämeen läänin puoleiset talot Hämeen läänin jalkaväkirykmentin Jäm sän komp
paniaan kuusi sotamiestä. Sodan syttyessä helmikuussa 1700 jokaisesta ruodusta lähti liikkeelle mies. Jo ensimmäisenä vuonna vaa
dittiin toinen mokoma lisää sotilaita ja seu- raavina vuosina, ennen kuin venäläiset mie
hittivät maan, monta täydennysmiestä. Miehi- tysvuosina, Isonvihan aikana, komppanioita ei voitu täydentää, m utta venäläiset suoritti
vat vuotta ennen rauhan tuloa oman väenot- tonsa. SUloin mahdollisesti 10-20 keuruulais- takin joutui niin sanotusti manttaalimiehiksi ja heidät lähetettiin Venäjälle sotimaan.
Suurta Pohjan sotaa käsittelevässä kir
jassani kerron m uutamista keuruulaisista tuon sodan aikaisista sotilaista: Narvan tais
telussa kaatuneesta Yrjö Paalasesta, enti
sestä pitäjänkirjurista Sipi Kollmanista sekä korpraaliksi ylennetystä ja keskelle Keuruun silloista kirkkoa haudatusta Lauri Rasmuk- senpojasta. T ässä kerron tiettävästi Keuruun ainoasta rakuunasta.
Rakuuna ja ratsumies
M uodostettaessa ruotujakolaitosta 1680- luvulla ratsurykm enttien painopiste sijoitet
tiin Etelä-Suomeen. Keuruulta katsottuna lähimmät ratsu a varustavat talot, eli rust
hollit, olivat Jäm sässä ja Orivedellä. Rat- surykmentin sotilas oli ratsum ies (ryttare) ja rakuunarykmentin mies rakuuna (dragon).
Aivan suuren Pohjan sodan loppuvaiheessa kaikki suomalaiset ratsurykm entit muutet
tiin rakuunarykmenteiksi ja silloin sotilaista tuli rakuunoita.
Ollakseen tehokkaita sen ajan sodissa ratsuväki vaati taistelum aastokseen avointa tasankoa. Suomessa maasto oli harvoin ra t
suväelle otollinen. Oli vuoria, soita, m etsiä ja vesistöjä. Suomalaisessa m aastossa ratsu väki ei päässyt oikeuksiinsa. Myös rakuunan varustaminen tuli halvemmaksi kuin ratsu miehen varustaminen. Periaatteessa rakuu
nat liikkuivat hevosilla, m utta he saattoivat taistella myös ratsain tai kuten jalkaväki.
Suuren Pohjan sodan aikana oli olemassa myös erityisiä rakuunajoukkoja, jotka sodan loppuvaiheessa lakkautettiin. Suomen rinta
maosilla taisteli inkerinmaalainen rakuuna- rykmentti, joka oli värvätty Inkerinmaalta ja Käkisalmen läänistä sekä niin sanotut suomalaiset m aarakuunat. Jälkimmäisiä kutsuttiin myös karjalaisiksi rakuunoiksi, koska useimmat miehet olivat Itä-Suomesta.
Molempia kutsuttiin myös kulloisenkin pääl
likkönsä mukaan, esimerkiksi jälkimmäisiä Grotenfeltin rakuunoiksi.
Toimitin vuosia sitten Keuruun vanhim
mat painoasuiset rippikirjat. Hakemiston avulla on helppo löytää Keuruun rakuunat ja ratsumiehet. Heitä oli vähän, yksi rakuuna 1700-luvun alkuvuosina ja kaksi entistä ra t
sumiestä suuren Pohjan sodan jälkeisenä aikana (Paavo Ollilan talossa ja Juho Mikon- poika Liesjärvellä). Ratsumiehet olivat pes
tautuneet muualla sijainneiden rusthollien ratsumiehiksi ja palanneet palveluksen jäl
keen kotiseudulleen.
Martti Tuomaanpoika
Tuskin kukaan on kiinnittänyt aikaisemmin huomiota rakuuna Martti Tuomaanpoikaan.
Hän oli Valkealahden kylän Tiusalan talon poika. Rippikirjoissa on jopa tarkka synty
m äaika 12.11.1677. Hänen vanhempi veljensä Akseli kuoli Tiusalan isäntänä nälkävuonna 1697. Keuruun rippikirjat vuosilta 1696-1707
61
ovat sen aikaisiksi kirkonkirjoiksi poikke
uksellisen antoisia lähteitä. Ilman niitä Mar
tistakaan ei paljon tiedettäisi. Rippikirjoista selviävät paitsi vanhemmat ja syntymäaika, myös vaimo ja lapset.
Vaimoksi oli pääteltävissä Tiusalassa pii
kana ollut Anna Pekantytär Pöyhönen, joka syntyi 29.2.1682. Sukunimen nojalla isä oli Pöyhölässä isäntänä vuosina 1672-93 vai
kuttanut Pekka Pekanpoika. Martti ja Anna lienee vihitty vuonna 1701. Vuonna 1702 syntyi tytär Kaisa (Kaarina) ja myöhemmin muutaman vuoden nuorempi veli Tuomas.
Anna kuoli leskenä Suolahden Saukon talossa vuonna 1743 ja hänet haudattiin 9.
lokakuuta. Ruoveden ja Keuruun talvikä- räjillä vuonna 1722 rakuunan leski Anna Pekantytär Pöyhönen kertoo nuoren rengin Sakari Yrjönpojan Melasen maanneen hänen kanssaan avioliittolupauksella. Asiaa puitiin tuomiokapitulissa asti. Tuomiokapitulista tuli vastaus heinäkuussa 1723. Vaikutti siltä, ettei avioliittoon suostuttu ehkä siitä syystä, ettei ollut varm aa tietoa Martin kuolemasta.
Talvikäräjillä 1724 Sakari ja Anna tuomittiin sakkoihin.
Rakuuna Martti Tuomaanpoika kävi Tiu
salassa rippikoulunsa vuosina 1703 ja 1705.
Hänet oli viivattu yli ja merkitty kuolleeksi (obiit). Kaisa-tyttären myöhempiä vaiheita en tunne, m utta Tuomas-poika asui itselli
senä Suolahden kylässä ainakin vielä 1772.
Tuomaalle tuli rippikirjoihin syntymäaika 10.2.1710. T ästä päätellen isä oli elossa aina
kin vielä edellisen vuoden kesällä.
M
artti Tuomaanpojan sotilasurasta tiedetään vähän. Urakehitys oli päätel
tävä asioiden ja tilanteiden yleisem
män taustan avulla. Missä joukko-osastossa hän palveli? M aarakuunat tai inkerinmaalai- set rakuunat eivät tunnu uskottavilta, m utta suuren Pohjan sodan sytyttyä virkamiehet ja papit m äärättiin asettam aan tietty m äärä rakuunoita. Näistä koottua joukkoa sanottiin joko apurakuunoiksi, säätyläisrakuunoiksi tai papiston -ja virkamiesten rakuunoiksi.
Keuruulla ei tainnut olla siihen aikaan muita virkamiehiä kuin kaksi pappia, joita m ääräys koski. Martti Tuomaanpojan piti olla heidän asettam ansa rakuuna. Näiden rakuunoiden varustam iselta eivät välttyneet edes Turun
kunnianarvoisa piispa eivätkä arvonsa tunte
vat akatemian professorit. Päätelm ää tukee Martin koti- ja asuinpaikka Keuruun pappi
loiden lähellä,
S
äätyläisrakuunoista olen löytänyt vain yhden luettelon. Se on luettelo muonitu sta tarvitsevista rakuunoista, jotka joulukuussa 1702 palasivat rintam alta kotei
hinsa. Joukko oli ollut arm eijassa Inkerin
maalla ja osallistunut siellä käytyyn sotaan.
Tuona vuonna venäläiset vahasivat Pähkinä- linnan. Rakuunat oli pakko lähettää kotiseu
duilleen uudelleen varustautum ista varten.
Monet tulivat ilman hevosta ja olivat kaikin puolin ainakin varusteiltaan huonossa kun
nossa. Seuraavana keväänä joukko lähti takaisin Kannakselle.
M arttia ei tässä luettelossa ole luultavasti siitä syystä, ettei hän Keuruulle mentyään tarvinnut Turun läänin varoista ylläpitoa eikä pitkää kiertotietä Turun kautta. Vuoden 1703 toukokuun 18. päivänä Martti kävi Keu
ruulla ripillä ennen paluutaan rintamalle.
Tätä seuraavan kerran Martti oli kotonaan talvella vuonna 1705. Vuoden 1707 jälkeen ei ole enää niin tarkkoja tietoja olemassa.
Apurakuunoita oli pieni osasto, Turun ja Porin läänistäkin vain pienehkö komppania.
Heitä kom entaneista upseereista tunnetaan Claes Johan von der Pahlen ja aliupseereista K arkussa asunut Matti Avenarius. Rakuunat osallistuivat partioretkiin ja rajan vartiointiin Viipurin suunnalla sekä mahdollisesti siellä käytyihin taisteluihin. Pieni osasto kului nopeasti niin vähiin, että se ennen pitkää sulautettiin inkerinmaalaiseen rakuunaryk- menttiin, jota nimitettiin päällikkön mukaan Brakelin rakuunoiksi. Sekin tietysti vaati täydentämistä, joita ei vihollisen miehittä- miltä alueilta voitu ottaa. Niinpä apurakuu- nat laitettiin täydennykseksi.
Säilyneet ja löytyneet lähteet inkerinmaa- laisista rakuunoista ovat valitettavan vähäi
siä. Niistäkin vanhimmat ovat kesällä 1710 tehdystä katselmuksesta. Siitä löytyy yksi Martti Tuomaanpoika. Hän oli kapteeni Jean Metherin kom ppaniassa ja oli rivissä vielä syksyllä 1712. Metherin komppania oli puolta pienempi, kun se katsastettiin Ruotsin puo
lella kesällä 1715. Yhtään M arttia ei silloin enää ollut joukossa. Siinä välissä oli taisteltu
62
muun m uassa Pälkäneellä ja Napuessa. On mahdollista, että täm ä Martti oli sam a kuin keuruulainen papiston rakuuna Martti Tuo
maanpoika, m utta tiedot ovat sen verran niukkoja, että varmoja niistä ei voida olla.
Keuruun pappien rakuunaksi asettam a Martti Tuomaanpoika oli pitäjänsä ainoa rakuuna ja taitaa sellaiseksi jäädäkin.
Hänen poikansa Tuomas Martinpoika oli 1750-luvulla perheellinen. Vaimo oli Maria Mikontytär, s. 29.12.1711. Ainakin kaksi lasta eli täysi-ikäisiksi: Matti, s. 8.2.1749 ja Maria, s. 25.3.1754.
M a tti J . K a n k a a n p ä ä
K ir ja llis u u tta
Kankaanpää Matti J. (toim.): Keuruun van
himmat rippikirjat, Suomen Sukututkimus
seuran julk. 41, Keuruu 1983.
Kankaanpää Matti J: Suuri Pohjansota, Iso Viha ja Suomalaiset, Jyväskylä 2001.
Kankaanpää Matti J.: Ruoveden ja Keuruun käräjäpöytäkirjoista 1722 - 1746; Virrat 2008.
Partanen Jukka (päätoim.): Suomalainen Sotilas 2, Hakkapeliitasta tarkkam pujaan.
Weilin+Göös, Hämeenlinna 2010.
i f -I I f1 1 jo n
* tn '1
*i ij
X V X t
i v
x j IX f V k-iv-X
V: ix ! X VXVx ;
5 rj
KVJM X X XX X XX XX V V V X XV XV * x XX ,A\£f f1..
¥ X V v x
*
l * ' \ l v v V
v x X V
vIV X X' X V K
« . V xl. X X K AX
- V
$
X V <!!'.
X
V -y y
- V v .
1* 1
■
S t
\ \
\ s
\ \ v x Xx j
AV f.
XVI J r
XjX
\ K
! v \ jv vj
l x x ! VV
i i
V V I
e.-\
1* jC H k
is
r :
U i-1£\
- r t ;
V )
s
! ! .i_u>
t o & C I i
' -Iski Ir f
il
-9 m
§
IfP S i//i.
7*
m k
&M
.Ha
•3-
p H M f l j:
i-i-—t—i U -44-,/?! • ( I | !• r*
/ K
' y. 9- 7 . *■
Ote Keuruun rip pikirjasta 1702-1707 Valkealahden Simo Tiusalan talon kohdalta (SSHY). M artti-rakuuna on viidennellä rivillä alhaalta lukien. Vaimo Anna ’Töhö
nen” on yhtä riviä ylempänä. Alimmalla rivillä on viisivu otiaaksi m erkittynä ”Carin Märthe Dragound:r”. Silloin tapoihin kuului käydä säännöllisesti ehtoollisella. Käyn
nit oli päiväm äärän tarkkuudella kirjattu aukeaman oikealle puolelle. Sivun alareu
naan oli laskettu yhteen kunakin vuonna talosta ehtoollisella käyneiden lukumäärä,
63
