Wirralta kuuluu jyty
Laukaalaiset Suomen sodan veteraanit kertovat
E
nsi vu on n a tulee ku lu neeksi 2 0 0 vu otta S u om en so iä n (1 8 0 8 -0 9 ) alkam isesta. Sodasta, jo n k a lo p p u tulos m erkitsi S u om en irtoamista R uotsista ja siirtymistä au ton om isek si osak si V enäjän valtakuntaa, k irjoitti J ohan L u d v ig R u n eb erg tunnetuissa V ä n rik k i S to o lin ta r in o is s a a n . S ytyk k een k irjoitu sty ö h ön hän sai S u om en sod a n veteraaneilta heitä haastatellessaan.
S u om en sod a n veteraan eja haastatteli m y ö s Laukaan k irk k oh erra n K a rl Isak W a lle n iu k se n p o ik a A le k s is W a llen iu s, jo k a 1 8 0 0 -lu v u n p u oliv ä lin aik oih in avusti sairasta isäänsä tämän tehtävien h o id o ssa . Hän kierteli suurta L aukaan pitäjää ja kuunteli sotavanhusten ker
to m u k sia , jo t k a sitten S u o m e t a r-le h ti ju lk a is i. P irjo K aran k o, jo n k a isoisä n isä A le k s is W alleniu s o li, lu o vutti niitä k ä yttöön i. Seuraavassa o n m uutam ia otteita näistä haastatteluista tehdyistä k op ioista . N ä yte k ertoo h a va in n ollisesti m y ö s su om en k ielen m uttum isesta 2 0 0 v iim e v u o d e n aikana. Sulkum erkinnät lien evät haastat
telijan.
” Paavo Pitsi
P a a v o Pitsi eli Spets o li soturina S a v o n ja lk a v ä e n l:s e n m ajuurin k om p p a n ia ssa ja asuu n yt S a v in iem en to lp a n -tö lliä N ie m is jä rv e n k ylä k u n n a ssa L aukaassa.
U k k o o n k o lm e n kyynärän pituinen , k u ivakka luiltaan, m ieleltänsä yhtäjyränen, m u stan m u h eeva m u od olta a n , k äytökseltänsä siiv o ja puheeltansa harvasananen. V aik
ka ijän sy y on nostattanut harmaata hallaa päähänsä ja hänen alam aisensa (jalat) ova t k ö m p e lö t, k äy u k ko k u i
tenkin v ie lä suorana, että u seim m at ru otu m ieh istäm m e ova t hänen rinnallansa kuin räkäm ännyt h on g a n vie re s
sä. M utta hänen m uistiansa ova t v u o d e t him m entäneet ja ajatuksiansa ahm ineet, että a ik ojen takaa välkkäin, asiat ainoastaan osa p ä in kangastavat hänen m ieleen sä isk ein sillo in tällöin elävyyttä hänen silm iin sä....
P aavolta kerran kun k y se lin , niissä m uka hänestä oli tulisin lö y ly niissä v erisau n oissa, jo is s a hän o li käynyt, niin vähän verran arvellen vastais: ” R e v o n la h d ella - ja a - ei vain en kaan! O li siinä kuum a, vaan k yllä tulisin o li O ravaisilla, ja kitkanen m y ö s , sillä m e jo u d u ttiin siinä tap p iolle.” M utkaani (k y sy m y k seen i): ” entä Lapualla?” ,
1. Aleksis VVallenius oli pappina Laukaassa 1849- 62 ja 1963-68.
vastais u k k o, että he tosin siinä k y llik s kylvettivät, vaan hän ei nähnyt siinä verta niin rentonaan vuodatettavan, kuin R e v o n la h d e lla ja O ra v a isilla , siellä kun kaiken päivää o li ollu t jääkärien linjassa, jo s s a kuitenni jo u tu i suuta partaan k u olem a n kanssa. T uosta P a a v o k e rto o :
” p ä iv ä o li j o p a ljo a lap u olella , en nen ku in V enäläisten jääkärit antoivat perään m e ille : sillo in h eidän paetessa, n u o r u u d e n h u r ju u d e s s a , r y ö p s ä h d in a ik a v a u h tia rivistäni, jota ku ta k ym m en k u nta askelta h eidän perään, jo l lo i n äkkiä k iv e n takaa y k si v ih o llin e n h yp pä is y lö s , tähti m inuun ja laukasi m uutam an askeleen päässä. Vaan Jum ala salli, että ainoastaan hänen sytyk e-ru u tin sa p a lo i, ja sillo in o li v u o r o m inu lla; mutta m ies heittiikse p o lv ille n sa huutaen: Partuu, partuu! ja kuin tartuin häntä rintapieliin, ru peis vikuuttaen ru k oilem a a n : liepuska, liepuska! jo t a ym m ärsin o le v a n leip ä ä...m in u lla oli p alan en laukussani; se pantiin kahtia j a sitte kuletin saalistanut u psierin lu o .”
P äälliköistänsä in h im illisellä ilo lla m ainitsee m ajuuri E hrenrothia, jo n k a P aavo keh uu v ie lä kenraalina tunte
30 Laukaan Joulu 2007
neen hänet kerran H ein ola ssa, ja katteini (k ap teen i) F ie- andtin; m utta m u id e n n im eä ei m u ista, p aitsi k reiv i
"L in sp o ra n ” (K lin g sp o r), jo t a ei m uista nähneensä sy y s
tä, n iinkuin u k k o m u h oille n sa n oo: ” että se asuntoa piti k u orm a stolla ” .
E e r o W illi
T äm än n im in en van ha soturi, synt.v. 1788, elää L a u kaan K a p ea k osk en kyläkunnassa lepu u tellen jä sen iä n sä v e n to-v iera a n p a n k olla L e iv o n a h o n töllissä. V. 1808 v u o d e n sodasta päästyä elättihe itseolijaan sa halm een p id o lla ja ken kien k orja a m isella . S ittem m in o li 3 v u o t
ta S u o m e n jä ä k ä r i-v ä e s s ä Iis a lm e n k o m p p a n ia s s a . Ijäm m iten elättihe kesällä on k im isella ja talvella m ieron tiellä. V iim e kesänä eivät ja lk a n sa enää tahtoneet kan
taa...
... U k k o a puhutin äskettäin verisistä m uistelm istansa sotaretkiltänsä. M e rk illisesti tarkoin m uistaa niitä yn nä entisiä p äällik öitänsä. K ertoo n osan jutuistansa o m illa h ä n e n s a n o illa n s a : " V u o n n a 1 8 0 5 r u p e s in S a v o n jääkäri vä k een ja o lin n :ro 112 K ristiinan kom p p an iassa
sotaan lähtiessä. S illo in D u n ck e r o li katteini, mutta sittem m in B ru n ow . M o le m m a t o liv a t parhaita m ieh iä, aina k e sk e llä m m e kuin v ih o llise n sil
m än valk u aisia ru p esim m e erottam aan. V iisi k o k o n a is t a p ä iv ä ä o le n h e id ä n k e rä llä seissut tulen ry ö p y ss ä ; sen v ä
lillä tuntim ääriä m on asti, jo s en k a ik k ia ” W ä l t W a h d i n ” (etuvartion ) kahakoita otakaan lukuun.
L e p p ä v irro illa tehtiin en sim m äinen kerta väkivaltaa. Siinä v e i t y k i n l u o t i m in u n lä h im m ä is e ltä m ie h eltä toisen s i v u n ; m e it ä k o m e n n e t t i in p itk ä k se m m e jä ä lle , hyrähtivät sitten lu o d it m e id ä n p ä ä llitse . K u o p io n jä ä llä oltiin k o k o päivä öläk ässä T o iv o la a n asti. T o iv o la n rannassa tuli vim m autunut tyk in lu oti, lu m essa ry öp sä h d e llen m e i
dän vastaam m e. K o lm a s m ies m i
nusta, L u m , pisti k ivä ä rin perän sen vastaan ; mutta sillo in k o s luoti lum esta, lö i hänet rinnasta h e t'p a ik a lle , ja lensi vielä tiehensä tietämättömiin. K o lm a s tou vi otet
tiin R e v o n la h d e lla . Rum putettiin j o lakkaam atta a m p u m ista, ja m e astuttiin takam äkeä pappilaan kuin V enä
jä n up seeri, jo k a o li vedättänyt tykin navettaan, o v elta laukaisi P ieksäm äen kom ppaniaan, jotta 16 m iestä m aa
han kaatuivat ja n iiden etunenässä h eidän katteininsa A h le h t (A fle c h t ); mutta sillo in k o s tarittiin pajunettia - ja eipäs enää toista kertaa navetasta täryytetty! A h leh t,
Suomen sodan veteraani. Albert Edelfeltin piirros J.L. Runebergin teoksesta V ä n rik k i Stoolin ta rin a t Porvoo 1919.
jo k a m uuten o li luja m ies m ieh illeen , o li edellisen ä y ön ä sanonut h e ille :” h u om en n a m inut am m utaan” . -
Juhannuksen jä lk e e n kävi ry ö p p y Lapualla. Siinä ju o s tiin k aiket pä ivä ä läpi m etsiä V enäläisten jä lessä , että ja l k o ja p o r o tti sen illa llis e n iltaa. S itte m m in o ltiin A lav u u d ella m iekkasilla. Siinä o lin jotensak in kuum assa kahakassa. S ota k ed olla o li v e si ennen m u in oin leikan nut syvän haudan, jo s ta vih olliset am puivat kiväärilöillä, n iinkuin patterin takaa, eivätkä tahtoneet siitä m iten kään lähteä; mutta kun k om en n ettiin : ” v ä ll-p a jo n e t”
(p a jo n e ttisille ), sillo in o li h eidän v iim ein k in asia hau
dasta p o is ja sitä k y y tiä m etsään. N e ljä v ih ollista p a k e nivat yh teen suuntaan; v iid e n m ieh e n ju o s tiin sinne, reväistiin saunan o v i selälleen j a m in ä k iljaisin : ” Ver- taa !” S illo in v isk asivat aseitansa y li k y n n yk sen ja an
tautuivat va n g ik si. M ainitun n otk on äyräällä laski luoti hattuni läpi, k om p p an ian m erk in v ieritse; m o n et v u o det pidin sitä sittem m in kirkkohattuna.
R uonan sillalla sodittiin kolm atta päivää. T oisena sota- p ä iv ä n ä ilta se lla k ark asi m e iltä k o tiin sa a la u p seeri N o r p u s se itse m ä n m ie h in e e n . P a la tessa m m e tapeltiin kaiket pä ivä ä Y lista rolta K y r ö ö n asti ja sittem m in O ravaisilla; kum m assakaan ei o le m u ista m ista : siin ä o lt iin "a r m e ia n ” (s o t a
jo u k o n ) selkäm yksenä kai ottamassa kasakoita sota jou k on kannoilta. Tuosta huonosta virasta päästiin v ih d o in K e lv iö llä , m istä m eidät laitettiin Iisalm een . T u lle s
sam m e kuului W irralta jy ty , jo h o n jo u d u ttiin , että v ie lä en n ä tettiin rä ä p p iä isille . M e id ä n v ä ltv ä ä p e li K o lla n tehtiin tämän perästä u psee
riksi.
Joku v iik k o jä le m m ä k si o lin v ii
m e is e n kerran o ik e e s s a so d a ssa : y ötä m y ö te n astuttiin läpi soita ja m etsiä takaisi W irralle, mutta v a s
ta a m m e jo u tu i j o v ih o llis e t, jo tta p ilk k o s e n p im e ä ssä n o u s i surkea surm a. Ei tiennyt u sein , o lik o ystä
vä vai v ih ollin en vastassa; täytyi yhä huutaa: O le tk o v in sk i (S u o m a la i
n en) tai kuka?, ja ken ei sievään v a s
tannut sai tuliset tuliaiset. L op u lta m in ä heittäydyin p ii
lo o n närheen ju u re lle , kunne p ä iv ä vähän v a ik en i, m il
lo in pääsin o m ille n i...”
E dellä o le v ie n haastattelujen k irjoittaja A le k s is W al- len iu s totea a erään h aastattelu n lo p u s s a seu raavaa:
” H e r tta s ia s a n o ja o v a t s u ju n e e t S u o m e n s a lo i ll e riutuneitten u roim m e h oid osta hautansa partaalla. N u o risolle nousevalle näkösätä m uistoa nämä isänmaan van-
31
hat vartijat siih en lisäk si ansaitsisivat , v arsin k in ne, jo tk a sotaketoa mittasivat T oiv ola sta ja S iikajoelta R u o t
siin . O n m a a ilm a ssa m o n e s ti h u o n o m m a s ta asiasta m u istora h oja valettu. T osin k a lm istoo n ilm an sitäkin osaavat; n iinkuin h eidän tov erin sa ennen heitä; mutta olisih a n tuo lastensa lap sille jä lk im u isto k si, m iten ova t u ro ot ja k sa n eet elää unhotettuina p u o le n vu osisataa sel
laisen v erisen va iv a n jä lk e e n . Saisihan niitä h e ille v a ik ka teräksestä teettää - teräksestä kuin ukot itse ovat o lle e t.”
A t s o K e n a
Veteraanien kohtaloista vähän tietoa
Oheiset haastattelut tukevat tietoa, että ainakin osa laukaalaisista palveli Suomen sodan aikana lähinnä Sa
vossa j a Pohjanmaalla majuri Otto Henrik von Fie- andtin jo u k o is sa . H e sa iva t m aistaa niin voiton su lo isu u tta esim . R ev o n la h d ella j a Virralla eli K oljon virra lla kuin tappion katkeruutta vaikkapa Oravaisissa. Heidän kohtaloistaan sodan aikana j a sen jälkeen lienee kuitenkin vähän tietoa. Nils Berndtson
kirjoittaa Laukaan historiassa asiasta seuraavaa:
”Laukaalaisten ruotu- j a värvättyjen sotilaiden koh
taloista Suomen sodan aikana eivät käytetyt lähteet ker
ro. Fieandtin joukoissa heitä on varmaankin ollut, sillä olihan Fieandt sodan alkaessa Rautalammin komppani
an päällikkönä. Hänellä oli johdossaan lisäksi kesän 1808 aikana noin y k s i p a ta ljo o n a H äm een jalkaväkirykmentistä. — Myös Savon jääkärirykmentin yksi pataljoona osallistui Fieandtin johdolla taistelui
hin kesäkuun lopulta lähtien, mutta kuuluiko tähän pataljoonaan laukaalaisten palveluyksikkö Mäntyhar
jun komppania, siitä ei ole tietoa.
Kuinka monta laukaalaista sotilasta sitten kuoli tais
teluissa, ei myöskään käy selville käytetyistä lähteistä.
Laukaan kirkonkirjojen kuolleiden luetteloon vuosilta 1808 ja 1809 ei ole merkitty yhtään taistelussa kaatu
nutta sotilasta. Yhtenä syynä lienee se, että taistelut käy
tiin pitäjän ulkopuolella j a mahdolliset kaatuneet myös haudattiin näin ollen muualle kuin kotipaikkakunnan kirkkomaahan. ”
A t s o K e n a
