• Ei tuloksia

Vastine Anna Anttilan kirja-arvioon näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Vastine Anna Anttilan kirja-arvioon näkymä"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

https://doi.org/10.30666/elore.88113

Elore (ISSN 1456-3010), vol. 26 – 2/2019. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.

Kirja-arviot – keskustelu

Vastine Anna Anttilan kirja-arvioon

Antti Kivijärvi, Tuija Huuki, Harry Lunabba ja Tarja Tolonen

I

loksemme huomasimme, että toimittamamme Poikatutkimus-antologia oli huomioitu Eloressa (1/2019). Kiitämme Anna Anttilaa kirjan tarkkanäköisestä oikolukemisesta. Kor- jaamme havaitut virheet yhdessä kustantajan kanssa mahdolliseen toiseen painokseen.

Arviossaan Anttila liittää muotoseikkoja koskevat virheet syytökseen tiedevilpistä tai vähin- täänkin vihjaa vilpin mahdollisuudesta. Kyse on raskaasta syytöksestä ja velvollisuutemme on puuttua asiaan.

Tiedevilpistä kirjoittaessaan Anttila viittaa Tarja Tolosen artikkelin aineistoon ja sen mahdol- lisen vääristelyyn. Tässä kohden Anttila syyllistyy räikeään huolimattomuuteen sekoittaes- saan vuosiluvut ja ennen kaikkea kaksi täysin erillistä hanketta toisiinsa. Tolosen artikkeli perustuu vuosina 2008–2010 toteutettuun ja Nuorisotutkimusverkoston koordinoimaan Nuorten vapaa-aika -hankkeeseen. Toisin kuin kirjoittaja antaa ymmärtää, ei Tolonen eikä kukaan muukaan Poikatutkimus-kirjan kirjoittajista hyödynnä Helsingin kaupungin Hyvä vapaa-aika -hankkeen (2013–2017) aineistoja – saati ole keksinyt aineistoja tai empiirisiä havaintoja omasta päästään. Asiasta ei jää epäselvyyksiä, jos lukee Poikatutkimus-teoksen huolellisesti tai perehtyy Tolosen aiempiin julkaisuihin.

Ilmiö, jonka syntyä Anttila kertoo todistaneensa, on yksittäistapausta laajempi ja havaittu useissa toisistaan riippumattomissa empiirisissä tutkimuksissa.  Kyseistä ilmiötä, nuorten ryhmien etnisperustaisia jakoja ja nimeämisiä, on käsitelty lukuisissa tieteellisissä julkai- suissa. Suomessa käytyyn keskusteluun voi perehtyä esimerkiksi Tolosen vuonna 2010 jul- kaistun Nuorisotutkimus-lehden artikkelin sekä Lotta Haikkolan (2011) ja Antti Kivijärven (2015) väitöskirjojen kautta. 

Syytös tai edes vihjaus vilpistä on tiedeyhteisössä vakava asia eikä kumpaakaan tule tehdä ilman painavia perusteluja. Anttilan arviosta näitä perusteluja ei löydy. Kyse on sekä arvion kirjoittajan että sen julkaisijan laiminlyönnistä.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Ruuska toteaa ykskantaan, että käsikirjamme ei vastaa kirjallisuuden opetuksen uudistamistarpeeseen, vaan pikemminkin vaikeuttaa tilannetta. Epäselväksi jää, millä

Kiitän FL Riku Keskistä hänen yksityiskohtaisesta kirja-arviostaan kirjas- tani Retoriikan historia (arvio Tiedotustutkimuksen numerossa 3/2006).. Olen käynyt hänen

Vaikka asiakirjan nimi Valkoinen kirja eurooppalaisesta viestintä- politiikasta antaa ymmärtää, että siinä käsiteltäisiin laajemminkin viestintää koskevaa EU:n politiikkaa,

Minun mielestä hyvä kirja on sellainen jossa on huumorintajua tai että se naurattaa. Hyvän kirjan pitää olla lapsille sopivaa. Hyvässä kirjassa pitää olla kuvia ja tekstiä.

Leppäsen kirja on hyvä ja hyvin kirjoitettu kat- saus Suomen talouspolitiikan suurista linjanva- linnoista 1960-luvulta 2000-luvulle. Kirjoittaja näkee metsän puilta. Kirja ei

Virénin arvio on niin sekava ja omitui- nen, että todennäköisesti kummatkaan edellä mainitut edellytykset eivät tällä kertaa tule täy- tetyiksi.. Heti ensi alkuun hän ei

Alanko-Kahiluoto esittää, että Blanchot pyrkii ajatuk- sellaan kirjallisuuden kielen mahdollisuudesta vastustamaan Hegelin ajatusta, jonka mu- kaan nimeäminen negaatio- na

Tämä heijastuu kirjan aiheisiin ja kirjoitus- tyyliin ja näkyy myös siinä, että kirja sisäl- tää harjoituksia — toisin kuin Hutchbyn ja Wooffittin teos..