Pohjaa kirjallisuushistorialle näkymä

60 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 8 / 2 0 1 0

historia- ja kirjallisuusliitteet tar- joavat runsaasti materiaalia, vink- kejä ja linkkejä kaikille 1700-luvun kulttuurista ja kirjallisuudesta kiin- nostuneille.

Kirjoittaja on yleisen kirjallisuustie- teen dosentti Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa.

Pohjaa

kirjallisuushistorialle

Suomalaiset kirjallisuushistoriat ovat kattaneet tavallisesti koko maan. Eroa on ollut siinä, onko mu- kaan otettu suomeksi vai ruotsik- si vai molemmilla kielillä kirjoitettu kirjallisuus. Pohjois-Suomen kirjalli- suushistoria on ensimmäisenä raja- tun alueen kirjallisuutta käsittelevä- nä esityksenä mielenkiintoinen, jopa uraauurtava yritys. Teoksen johdan- to osoittaa, mitä jo pelkästään alueen rajaamiseen liittyviä ongelmia ja mil- laisia teoreettisia haasteita tällaiseen yritykseen liittyy. Kirjan toimittajat viittaavat uudempaan ulkomaiseen kirjallisuushistorian teoriaa käsitte- levään tutkimuskirjallisuuteen sekä marginaalia ja kolonisaatiota koske- viin kysymyksiin.

Pohjoissuomalaisen kirjalli- suuden tarkastelua on toki jonkin verran suoritettu aikaisemmin- kin. Mainittakoon erityisesti Mat- ti Savolaisen toimittama teos Mar- ginalia ja kirjallisuus. Ääniä suo-

malaisen kirjallisuuden reunoilta (1995), Veli-Pekka Lehtolan tutki- mus lappilaisuuden rakentumises- ta 1920- ja 1930-luvun kirjallisuu- dessa (1997) ja Vuokko Hirvosen esitykset saamelaisesta kirjallisuu- desta. Kirjailija Erno Paasilinna on käsitellyt pohjoissuomalaista kir- jallisuutta useassa yhteydessä – unohtamatta hänen toteamustaan

”Osaan vanhana miehenä panna kädet ristiin ja kiittää Oulua kai- kesta siitä hyvästä minkä se satii- rikon kasvuympäristönä kykeni tarjoamaan.” Laajempaa kokoavaa esitystä pohjoisten alueiden kirjal- lisuudesta ei kuitenkaan ole toistai- seksi tehty.

Vaikeudet tämäntapaisessa yri- tyksessä ovat ilmeisiä alkaen sii- tä, keitä on otettu mukaan, keitä ei.

Mukana on esimerkiksi V. A. Kos- kenniemi oululaissyntyisenä, siellä koulunsa käyneenä ja jonkin verran pohjoisia aiheita käsitelleenä runoi- lijana, vaikka hän tekikin elämän- työnsä Etelä-Suomessa ja suuntau- tui tuotannossaan antiikkiin ja Kes- ki-Eurooppaan. Kaikkien käsitelty- jen kirjailijoiden kohdalla ei sitä paitsi itse tekstistä käy aivan suo- raan selville, miksi he ovat muka- na. Anna-Leena Härkösen kohdal- la tätä tietoa jää kaipaamaan, sillä kirjassa ei mainita hänen syntymä- ja koulunkäyntipaikkakuntiaan;

Härkösen Häräntappoaseesta tosin mainitaan, että sen näyttämönä on

”pohjoisen Suomen kukkea kesä”.

Monen kirjailijan kohdalla tilanne on aivan ilmeisesti se, että he vain joiltain osin kuuluvat pohjoissuo- malaiseen kirjallisuuteen.

Haasteita tällaiselle kirjallisuus- historialle tuo myös kielellinen di- versiteetti: tekstejä on kirjoitettu suomeksi, Tornionjokilaakson ns.

meänkielellä, saameksi ja ruotsik-

si. Esimerkiksi Bengt Pohjanen on kirjoittanut suomeksi, ruotsiksi ja meänkielellä, joten joutuu kysy- mään, kuuluuko hän Suomen vai Ruotsin kirjallisuuteen? Entä mi- ten sijoittaa Norjassa asunut saa- meksi kirjoittanut Nils-Aslak Val- keapää? Käsillä oleva teos tuo si- nänsä kiitettävästi esille eri kielil- lä kirjoitettua kirjallisuutta.

Monista kiinnostavista lähtö- kohdista huolimatta Pohjois-Suo- men kirjallisuushistoria ei täytä ot- sikkonsa tai johdantonsa lupauk- sia. Mikään kattava kirjallisuushis- toria ensinnäkään ei ole kyseessä, sillä aika ennen 1800-luvun jälki- puoliskoa on kuitattu parilla kol- mella sivulla, vaikka juuri edeltä- vältä ajalta löytyisi runsaasti kiin- nostavaa aineistoa: esimerkiksi F.

M. Franzén, jonka merkitys on vii- meksi tullut havainnollisesti esille Matti Klingen teoksessa Napoleonin varjo (2009), on saanut vain muuta- man rivin ja useat pohjoisessa toi- mineet ja myös kirjallista toimin- taa harjoittaneet papit ovat jääneet mainitsematta. Oululaisen yliopis- tonlehtorin Timo Sirosen eräät tut- kielmat olisivat olleet tärkeitä, jos varhaisempiin aikoihin olisi kiin- nitetty enemmän huomiota. Usei- ta noilla muutamilla sivulla maini- tuista henkilöistä voitaisiin käsitel- lä laajemmin, puhumattakaan ko- konaan sivuutetuista. Kattavampi ja oikeaan osuvampi otsikko teok- selle olisi ollut esimerkiksi ”Poh- jois-Suomen kirjailijoita ja kirjalli- suutta 1800-luvulta lähtien”.

Johdannossa toimittajat totea- vat, että heidän kirjallisuushisto- riansa koostuu ensyklopedisen ja narratiivisen lähestymistavan se- kamallista. Käytännössä se koostuu kirjailijaesittelyistä, jotka on ryhmi- tetty eri temaattisiksi kokonaisuuk-

T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 8 / 2 0 1 0 61 siksi. Jäsentelyä kuitenkin hämärtää

se, että temaattiset kokonaisuudet ovat varsin yhteismitattomia. Ko- konaisuutta hämärtää myös erään- lainen aineiston tasapainottomuus:

mukana on sekaisin lyhyitä ja laa- jempia kirjailijaesittelyjä, laatikko- tekstejä eri ilmiöistä ja isokokoisia kuvia. Eräistä kirjailijoista on puo- lestaan mainintoja siellä täällä il- man kokoavampaa katsausta. Vaik- ka esitystä ei ole rakennettu krono- logisesti eteneväksi kertomukseksi, on jäsennyksen kannalta silti luki- jaa hämäävää, että 1960-luvun radi- kalismi on esillä ennen monia var- haisempia ilmiöitä.

Suurin osa teoksen kirjailijaesit- telyistä on itsessään hyviä ja asian- tuntevia. Mainittakoon vain esitte- lyt Timo K. Mukasta, Annikki Ka- riniemestä ja Joni Skiftesvikistä.

Laajimmin teoksessa on huomioi- tu Mukka, Teuvo Pakkala ja Paavo Rintala. Kun suinkaan kaikki esitel- lyistä kirjailijoista eivät ole yleisem- min tunnettuja, teoksella on myös paljon informaatioarvoa.

Naisten osuus on huomatta- va. Jos katsotaan lukujen otsikois- sa mainittuja tekijännimiä, naisil- la on jopa hienoinen enemmistö.

Naisten kirjoittaman kirjallisuu- den osalta on tehty mielenkiin- toisia löytöjä. Teoksessa muistute- taan myös siitä, että patriarkaat- tia arvostellut Elsa Anttila, joka on päässyt ”Sain roolin johon en mah- du” – Suomalaisen naiskirjallisuu- den linjoja -teokseen, onkin itse asiassa mies, oululainen Jorma Kurvinen. Mukana ovat myös kat- saukset pohjoissuomalaiseen sarja- kuvaan ja rocklyriikkaan.

Joitakin kirjallisiin instituu- tioihin liittyviä näkökohtia on tuo- tu esille. Kiinnostavasti mainitaan kustannustoiminnasta, mutta lä-

hinnä vain nykyajan kannalta. Leh- distö on niin ikään jonkin verran esillä, mutta se samoin kuin koulu- laitos ja teatteri olisivat ansainneet laajemman kokoavan katsauksen.

Kirjailijoiden valikointi on jos- sain määrin sattumanvaraista ja puutteellista: eräitä tärkeitäkään kirjailijoita ei ole mukana. Puuttu- vista mainittakoon vain Taivalkos- kella syntynyt ja Oulussa koulunsa käynyt Eino Railo, joka kuvasi laa- jassa romaanissaan Koti virran ran- nalla (1937) pohjoisen oloja ja myös koulunkäyntiä Oulussa. Entä missä on Kaarlo Hänninen, mainion Jää- meren sankari -nuortenromaanin kirjoittaja? Olaus Sirma, jota Ar- vi Järventaus kuvasi romaanissaan Risti ja noitarumpu ja joka välitti Lapponia-teoksen kirjoittajalle Jo- hannes Schefferukselle tietoja La- pin oloista, esiintyy vain romaa- nihahmona. Samuli Kustaa Bergh esiintyy vain teoksen lopulla Vil- le Rannan piirroksessa. Oululai- nen kulttuurivaikuttaja, monipuo- linen kirjallisuusmies Atte Kalajoki on unohdettu lukuun ottamatta yh- tä lähdeluettelossa mainittua teosta.

Esitystä haittaavat paikoitel- len erikoiset formuloinnit ja totea- mukset, kuten ”otsikoiden anne- taan merkityksellistyä niiden alle sijoitettujen tekstisisältöjen kaut- ta” tai (erääseen tutkimukseen vii- taten) ”prostituoidut edustavat uh- kaa idealisoidulle säätyläiskodille”.

Isa Aspin kohdalla ylletään runol- liselle tasolle: ”Kuoleman sulo vii- meisteli idoliuden”, vaikka totea- mus jollain tavoin motivoituukin tekstiyhteydessään.

Teoksessa on laajahko kirjaluet- telo otsikolla ”Lähdekirjallisuutta ja lisälukemista”, mutta sekin on va- litettavan puutteellinen. Oppihis- torioitsija Matti A. Sai nion ensim-

mäisestä saamenkielisestä runoi- lijasta Pedar Jalvista kirjoittamaa tutkielmaa ei mainita, ei myöskään Rafael Koskimiehen monografi- aa Heikki Toppilasta. Samoin on jäänyt mainitsematta Leo Kouta- niemen hyödyllinen antologia Kol- mas tie pohjoiseen (1999).

Kirjaan on jäänyt joukko epä- tarkkuuksia. Em. Pedar Jalvin elin- vuodet on esitetty kahdella eri ta- valla (s. 128, 196). Samuli Paula- harjun kuolinvuodeksi mainitaan 1937 (s. 128), mutta heti seuraavan sivun kuvassa hän kuvatekstin mu- kaan istuu kotonaan vuonna 1943;

Paulaharju kuolikin nimittäin vasta 1944. Myös hänen syntymävuoten- sa on ilmoitettu väärin. Teoksessa on toistettu (s. 115) se usein esitet- ty väärä väite, että satiiri olisi ”meillä niukasti viljelty laji”. Jo Pohjois-Suo- men kirjallisuushistoria itse osoit - taa väitteen aiheettomuuden, kun usean kirjailijan kohdalla puhu- taan satiirista. Teoksessa on sekin erikoisuus, että useita artikkeleita kirjoittaneen Sinikka Carlsonin ni- mi esiintyy kansilehdellä toimitta- jana toisessa muodossa (Carlsson).

Teoksen arvostelussa (dos.

Pertti Lassila, Helsingin Sanomat 30.5.2010) on jo kiinnitetty huo- miota alkulehdellä olevaan tie- toon, että ”teos on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran asiantunti- joiden tarkastama”. Kun tiedossa ei ole, mitä asiantuntijat ovat sano- neet, joutuu toteamaan, että joko he ovat tehneet työnsä huonosti tai sit- ten kustantaja ei ole ottanut heidän kritiikkiään huomioon. Mutta silti Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria on tärkeä askel kokoavamman esi- tyksen aikaansaamiseksi.

Kirjoittaja on yleisen kirjallisuustie- teen professori Helsingin yliopistossa.