Pyhän Hengen Miekka Kalevi Lehtisen käsitys Raamatusta
PRO GRADU Juha Kaurila 258333 Systemaattinen teologia Itä-Suomen Yliopisto Marraskuu 2017
2
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta
Osasto – School
Teologinen osasto
Tekijät – Author
Juha Kaurila
Työn nimi – Title
Pyhän Hengen miekka. Kalevi Lehtisen käsitys Raamatusta.
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date
Sivumäärä – Number of pages
Systemaattinen teologia Pro gradu -tutkielma x 12.11.2017 65
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Rovasti Kalevi Lehtinen (1936-2011) on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen evankelista. Hän vaikutti Suomen evankelisluterilaisen kirkon pastorina, Kansan Raamattuseurassa ja kansainvälisessä Campus Crusade for Christ -järjestössä.
Tutkimukseni käsittelee Kalevi Lehtisen käsitystä Raamatusta. Työssäni keskityn Kalevi Lehtisen raamatuntulkintaan ja hänen raamattuteologiaansa.
Tutkimuksessa on käytetty systemaattisen analyysin metodeja.
Kalevi Lehtiselle Raamattu oli Jumalan sanaa. Raamatulla on jumalallinen auktoriteetti: Se on Jumalan ilmoitus. Raamatun sanoman syntymiseen on vaikuttanut jumalallinen voima, Pyhän Hengen inspiraatio. Raamatun pelastavan sisällön voi ymmärtää vasta Pyhän Hengen kautta. Lehtisen näkemyksessä Raamatun sana on armonväline. Raamatun sanassa läsnä oleva Jumala vaikuttaa uskon Kristukseen.
Lehtisen raamattutulkinnan avain on Jeesus Kristus, joka on Raamatun sisällön tarkoitus. Raamatun sanoma ja kokonaisuus on nähtävä Kristuksen kautta.
Raamattu kertoo universaalisen objektiivisen totuuden. Lehtisen raamattuteologian keskiössä ovat Jumalan universaali pelastustahto ja Kristus- keskeisyys.
Avainsanat – Keywords
Kalevi Lehtinen, Raamattu, raamattukäsitys, raamatuntulkinta, raamattuteologia
3
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Philosophical faculty
Osasto – School
School of theology
Tekijät – Author
Juha Kaurila
Työn nimi – Title
The sword of Holy Spirit. The biblical theology of Kalevi Lehtinen.
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date
Sivumäärä – Number of pages
Systematic theology Master's Thesis x 12.11.2017 65
Bachelor's Thesis Intemediate Studies Thesis
Minor Thesis Tiivistelmä – Abstract
Kalevi Lehtinen (1936-2011) is probably internationally the most well-known Finnish evangelist. He worked as a priest in the Evangelical Lutheran Church of Finland, Kansan Raamattuseura and international Campus Crusade for Christ organisation.
In my research, my focus is the biblical theology of Kalevi Lehtinen. The research is focused on Kalevi Lehtinen’s biblical interpretation and hermeneutics. The research was carry out by the method of systematic analysis.
Kalevi Lehtinen sees the Bible as God's word. For him it carries divine authority and it is revelation from God. The Bible´s message is inspired by the Holy Spirit.
The Holy Spirit is co-author of the Bible and it cannot be understood without Him.
Kalevi Lehtinen emphasized the Bible as God's word, God imparts faith to people through His words.
The center of Kalevi Lehtinen’s biblical interpretation is Jesus Christ, whom the whole Bible speaks about. The message and entirety of Bible must see through Christ. The Bible announces the universal objective truth. The biblical theology of Lehtinen focused on the universal salvation of God and Christ-centricity.
Avainsanat – Keywords
Kalevi Lehtinen, Bible, biblical interpretation, biblical theology, hermeneutics
4
”Armo on aina yllätys. Se on enemmän kuin ansaitsemme tai toivomme.
Kristus antaa yli odotusten.” 1 - Kalevi Lehtinen -
1 Häkkinen 2017, 20. Armo jää. Kalevi Lehtisen sanoja vuosien varrelta.
5 SISÄLLYS
JOHDANTO ... 6
1 TAUSTA ... 8
1.1 Kalevi Lehtinen ... 8
1.2 Raamatuntulkinnan historiaa ... 13
2 JUMALAN ILMOITUKSEN LUONNE ... 21
2.1 Kirjoitusten synty ... 21
2.2 Jumalan ilmoitus... 23
2.3 Jumala puhuu Raamatussa... 26
3 RAAMATUNTULKINNAN PERIAATTEET ... 29
3.1 Laki ja evankeliumi ... 29
3.2 Sisältö ratkaisee ... 35
3.3 Kuulemisen synnyttää Kristuksen sana ... 37
4 SANA ARMONVÄLINEENÄ ... 40
4.1 Pelastuksen periaatteet ... 40
4.2 Sanan vaikutus ... 44
4.3 Pyhän Hengen miekka ... 48
LOPPUKATSAUS ... 53
LYHENTEET ... 58
LÄHTEET ... 59
KIRJALLISUUS ... 60
6 JOHDANTO
Reformaation 500-vuotisjuhlavuoden teema yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden sopii myös tämän tutkimuksen alkuun, joka käsittelee rovasti Kalevi Lehtisen käsitystä Raamatusta ja hänen raamattuteologiaansa. Reformaatio nosti esille Raamatun. Raamattu tuli kääntää kansankielelle ja kansa tuli opettaa lukemaan, jotta jokainen voisi itse tutustua Raamattuun.2
Raamattu onkin maailman luetuin kirja.3 Kirja on vaikuttanut 2000-vuotisen historiansa saatossa miljoonien ihmisten elämään ja vaikuttaa tälläkin hetkellä yli miljardiin ihmiseen. Raamattu on kristittyjen pyhä kirja, mutta kuitenkin kirkot ja sen edustajat jatkuvasti pohtivat, kuinka tätä kirjaa täytyisi tulkita. Lisäksi mielipidekirjoituksien kirjoittajat niin hengellisissä kuin maallisissa keskustelufoorumeissa usein keskustelevat, kuinka Raamatun sanomaa voisi ja pitäisi soveltaa nykyajan yhteiskunnassa. Haluan tämän tutkimuksen avulla tuoda esille Kalevi Lehtisen näkemyksen asiasta. Miten Lehtinen ymmärtää Raamatun ja kuinka hän tulkitsee sen sanoman?
Tutkimuksen lähteenä käytän Lehtisen kirjoittamia kirjoja sekä kahta TV7-kanavalla esitettyä televisio-opetussarjaa. Lähdekirjallisuuteen kuuluvat kirjat Löytöretkellä (1983), Rakkautta loppuun asti (1985), Jumala sinun puolellasi (1987), Sinulle (1995), Pyhä Henki tässä ja nyt (2004) ja Evankelistan testamentti (2006). Television opetussarjat ovat 5 leipää ja kaksi kalaa (2007) sekä Apostolien teot (2011).
Löytöretkellä -kirja on kirjoitettu yhdessä Eine Lehtisen kanssa, Rakkautta loppuun asti ja Jumala sinun puolellasi ovat raamatunselitysteoksia, joista ensimmäinen käsittelee Johanneksen evankeliumia ja jälkimmäinen Roomalaiskirjettä. Evankelistan testamentti on kirjoitettu yhdessä Riku Rinteen kanssa. 5 leipää ja kaksi kalaa - opetussarja koostuu kahdestakymmenestä 30 minuutin jaksosta, joissa Lehtinen antaa yhdessä Leena Lehtisen kanssa evankelioimisopetusta nuorille aikuisille. Apostolien teot -opetussarja on Apostolien tekojen selitys. Sarjassa on kaksikymmentäseitsemän
2 Reformaation merkkivuosi 2017.
3 Chapman 2015, 10 Most Read Books In The World.
7
30 minuutin jaksoa. Tätä sarjaa Lehtinen ei ehtinyt saattaa loppuun ennen kuolemaansa vuonna 2011.
Tutkin Lehtisen aineistoa systemaattisen analyysin avulla. Menetelmän tarkoituksena on analysoida oleelliset ajatukset ja käsitteet, jotka sisältyvät tutkimuskohteeseen.
Lisäksi pyrin selvittämään strukturoivat prinsiipit, jotka selittävät kokonaisuuteen liittyviä osia tutkimuskohteessa. Systemaattista analyysia voisi kuvata systeemi- immanentiksi, koska se tarkastelee tutkittavaa käsitejärjestelmää dokumentin omilla ehdoilla. Tutkimuskohde ei välttämättä kuitenkaan muodosta johdonmukaista koherenttia kokonaisuutta vaan menetelmän tarkoituksena on löytää myös ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka sisältyvät tutkittaviin kohteisiin.4
Tutkielman tehtävä on selvittää Kalevi Lehtisen käsitys Raamatusta. Miten Lehtinen näkee Raamatun ilmoituksen? Onko Raamatun sana hänelle armonväline? Mitkä asiat nousevat keskiöön Kalevi Lehtisen raamattuteologiassa? Ensimmäisessä luvussa luon katsauksen taustatietoihin: esittelen Kalevi Lehtisen sekä kristikunnan historiassa esiintyneitä pääpiirteisiä raamattukäsityksiä. Luvussa kaksi käsittelen Lehtisen käsitystä Raamatusta Jumalan ilmoituksena. Luvussa kolme esittelen Lehtisen raamatuntulkinnan periaatteet. Luvussa neljä selvitän, miten Raamatun sana on Lehtiselle armonväline. Loppukatsaukseen olen koonnut tutkimustulokset. Haluan tutkimukseni myötä rohkaista jokaista tutkimaan itse Raamattua ja sitä sanomaa, joka on antanut Kalevi Lehtiselle ja monelle muulle ihmiselle toivon elämäänsä.
4 Jolkkonen 2007, 12–21. Systemaattinen analyysi.
8 1 TAUSTA
1.1 Kalevi Lehtinen
Rovasti Kalevi Lauri Tapio Lehtinen syntyi 1.1.1936 Helsingissä.5 Kalevi Lehtinen on merkittävän suomalaisen kestävyysjuoksija Lauri Lehtisen poika.
Kuusitoistavuotiaana Kalevi Lehtinen teki uskonratkaisunsa Keravan kristillisillä teinipäivillä vuonna 1952 ja antoi omien sanojansa mukaan elämänsä Jeesukselle.
Teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta valmistunut Lehtinen vihittiin evankelisluterilaisen kirkon papiksi Helsingin tuomiokirkossa vuonna 1964. Hän koki evankelioimisen omakseen jo uskoontulon hetkistä lähtien ja siitä tuli hänelle elämänmittainen tehtävä.6
Lehtinen toimi evankelisluterilaisessa kirkossa, Kansan Raamattuseuran palveluksessa (KRS)7 sekä Campus Crusade for Christ (CCC)8 -järjestössä.9 Elokuussa vuonna 1987 Missio Helsingin myötä Lehtinen irrottautui CCC:n Euroopan johtotehtävistä ja siirtyi kokoaikaiseksi evankelistaksi.10 Lehtisen perhe-elämään kuului suruja ja iloja. Hänelle syntyi kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta. Hänen vaimonsa Eine kuoli vuonna 1996. Myöhemmin Lehtinen solmi uuden avioliiton lehtori Leena Kortelaisen kanssa.11 Lehtinen kärsi elämänsä aikana kahdesta vakasta sairaudesta: vatsasyövästä ja sepelvaltimotaudista.12 Sain itse olla kuuntelemassa Kalevi Lehtistä ja hänen vaimoaan Leenaa Kansanlähetyksen kesäjuhlassa Seinäjoella
5 Suomen teologit 2010, 547–548.
6 Rikkinen 2011.
7 Heino 1997, 54–56. Kansan Raamattuseura (KRS) on perustettu vuonna 1945. Järjestö syntyi evankelista Frank Mangsin julistuksen seurauksena syntyneestä herätyksestä. Evankelioivaan herätyskristillisyyteen Suomessa on lisäksi erityisesti vaikuttanut Urho Muroma. KRS tunnetaan osana uuspietististä viidettä herätysliikettä.
8 Heino 1997, 101–103. Campus Crusade for Christ (CCC) on amerikkalaisen Bill Brightin johdosta vuonna 1951 Los Angelesissa perustettu tunnustustenvälinen evankelioimisliike. Järjestön painopiste on opiskelijatyössä. CCC on tehnyt Suomessa yhteistyötä KRS:n kanssa vuodesta 1967 alkaen.
Vuodesta 1990 CCC:n Euroopan työtä on kutsuttu nimellä Agape Europe.
9 Suomen teologit 2010, 547–548.
10 Valtonen 1989, 106.
11 Suomen teologit 2010, 547–548.
12 Valtonen 1989, 74–77; Valtonen 1992, 85–97.
9
heinäkuun alussa vuonna 2011. Kaksi viikkoa myöhemmin Kalevi Lehtinen kuoli Saksassa.13
Kalevi Lehtinen oli kansainvälisesti tunnettu evankelista. Hän oli mukana järjestämässä lukuisia evankelioimistilaisuuksia useissa Euroopan maissa toimien niissä myös puhujana. Lehtinen tuli tunnetuksi Suomessa 1960-luvulla johtaessaan KRS:n opiskelijatyötä. Kansainvälisiin johtotehtäviin hänet kutsuttiin 1970-luvun alussa. Maailman suurimman evankelioimisjärjestön CCC:n Euroopan toimintojen johtajana hänelle avautui ovi raamatunopettajana ja julistajana koko Eurooppaan.
1990-luvulla Lehtinen kiersi evankelioimassa entisen Neuvostoliiton alueella. Missio Leningrad toteutettiin vuonna 1990, kun Neuvostoliitossa oli astunut voimaan laki omantunnonvapaudesta. Tapahtumasta tuli Neuvostoliiton historian suurin julkinen kristillinen tapahtuma ortodoksisen kirkon 1000-vuotisjuhlien jälkeen. Myöhemmin Lehtinen toteutti toisen evankelioimistapahtuman Neuvostoliiton alueella. Jokilaivalla toteutetun Missio Volgan aikana Lehtinen julisti yli 120 000 venäläiselle 11 suurkaupungissa. Kalevi Lehtisellä on ollut myös merkittävä osuus Suomen evankelisluterilaisen kirkon evankelioimistyön kehittämisessä.14
Lehtinen teki omien sanojensa mukaan uskonratkaisun vuonna 1952, ja hän koki kristittynä omaksi tehtäväkseen rakastamisen ja evankelioimisen. Nämä molemmat elementit näkyivät vahvasti hänen omassa työnäyssään. Evankelioimistilaisuuksissa Lehtinen käytti niin sanottua alttarikutsua, jossa kuulijoille annettiin kehotus antaa elämänsä Jeesukselle ja tulla ratkaisun merkiksi alttarille samaan esirukous.15 Lehtisen julistuksen ydin oli konkreettinen kutsu Kristuksen vastaanottamiseen, mikä korosti henkilökohtaista uskonratkaisua.
Lehtisen sanoma oli, että Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Hän toivoi, että ihmiset kaikkialla maailmassa saisivat mahdollisuuden vastata Herran kutsuun.
13 Suomen teologit 2010, 547–548.
14 Valtonen 2011.
15 Rikkinen 2011.
10
Lehtisen mielestä Jeesukselle ei koskaan riittänyt, että ihmiset osoittivat vain kiinnostusta evankeliumia kohtaan vaan Jeesus halusi, että ihmiset antaisivat koko elämänsä hänelle, Jeesukselle Kristukselle.16 Lehtisen tavoitteena oli kutsua pelastukseen niitä, jotka eivät olleet vielä pelastuneet toisin sanoen ”antautuneet”
Kristukselle. Lehtinen piti erityisen tärkeänä kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja rakkautta riippumatta kirkkokunnasta. Hän korosti, että kaikki kristityt ovat saman Jumalan lapsia.17 Lehtisen opetusta uskonelämästä on kuvailtu olevan rentouttavaa ja sitä eletään voittoisassa tilassa. Uskossa laki ja armo ovat toisensa poissulkevia periaatteita. Lehtinen julistaa valoisaa uskoa, jossa hallitsevat Jumalan tarjous ja ihmisen valinta.18
1980-luvun lopussa järjestetyssä Missio Helsingissä pääpuhujana oli kuuluisa amerikkalainen evankelistasaarnaaja Billy Graham. Lehtinen toimi tapahtuman tulkkina. Grahamin kokouksiin kuului olennaisena osana loppuhuipennuksena alttarikutsu, jossa kuulijoille annettiin kehotus antaa elämänsä Jeesukselle. Vaikka missiossa tuhannet ihmiset antoivat elämänsä Jeesukselle, sitä myös arvosteltiin.
Missio Helsingin osalta niin Graham kuin Lehtinen saivat kritiikkiä osakseen uskonratkaisun ja alttarikutsun käytöstä. Varsinkin silloinen Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius koki, ettei maassa, jossa lähes kaikki ovat kristittyjä ole tarvetta henkilökohtaiseen uskonratkaisuun. Järjestäjien mukaan missiotapahtuma ei ollut kirkkojen kanssa kilpailevaa toimintaa vaan hengellisten etsijöiden rohkaisemista omien seurakuntiensa toimintaan ja opetukseen.19
Missio Volgan yhteydessä, silloinen Helsingin piispa Eero Huovinen arvosteli, että Lehtinen ei huomioi tarpeeksi ekumeenista näkökulmaa ortodoksilla alueilla.
Evankelioiva ratkaisukristillisyys voi Huovisen mukaan johtaa proselytismiin, käännynnäisen hankkimiseen toisesta kirkkokunnasta.20 Huovinen oli aikaisemmin
16 Valtonen 1989, 155.
17 Lehtinen 2008, 85–103.
18 Toiviainen 2000, 98–102.
19 Karhumäki 2006, 170–179; Toiviainen 2000, 98–102. Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius kritisoi Missio Helsingin pääpuhujaa Billy Grahamia ja Lehtistä, jotka käyttivät alttarikutsua.
Elenius näki, että maa, jossa on yli 90% kristittyjä ei tarvitse kehotusta henkilökohtaiseen uskonratkaisuun. Toiseksi Eleniuksen mielestä luterilaisen kirkon oma opetus riittää seurakuntalaisille.
20 Pyysalo 1992; Toiviainen 2000, 98–102. Lehtinen järjesti tapahtumia yhdessä Venäjän baptistien ja muiden vapaakirkkolaisten kanssa. Ne edustavat kristillisyyden muotoa, joka eroaa perinteisen Venäjän ortodoksisen kirkon liturgisesta elämästä ja uskomisen tavasta.
11
julkaissut tutkimuksen, jossa hän pohtii Kalevi Lehtisen teologian piirteitä artikkelissaan Amerikkalaisen pyhityskristillisyyden suomalainen muunnelma (1987).21 Huovinen ei esitä artikkelissa kokonaisarviota Lehtisen teologiasta vaan nostaa käsittelyyn perinteisiä amerikkalaisperäisen herätyskristillisyyden ja luterilaisen teologian välisiä erovaisuuksia kuten ihmisen vapaatahto suhteessa Jumalaan sekä kysymyksen onko ihminen uskonratkaisussaan neutraalissa tilassa suhteessa Jumalaan. Muita esiinnousseita aihealueita artikkelissa olivat: mitä merkitsee pyhitys, onko ihminen yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen sekä pelastusvarmuus. Huovisen mielestä Lehtisen opetus, jossa armo ja laki ovat toisiaan poissulkevia voi johtaa antinomistiseen näkökulmaan. Johtopäätöksenä Huovinen toteaa, että Lehtisen teologiassa on piirteitä luterilaisuudesta sekä amerikkalaisperäisestä herätyskristillisyydestä.
Amerikkalaisperäinen herätyskristillisyys kuuluu osaksi niin kutsuttua evankelikaalisuutta. Evankelikaalisuus on perinteisiin tunnustuskuntiin sitoutumatonta evankelioivaa herätyskristillisyyttä. Evankelikalismin tunnuspiirteitä ovat Raamatun auktoriteetin korostaminen, pelastuksen ainutlaatuisuus Kristuksen ristinkuoleman kautta, henkilökohtaisen kääntymyksen tarpeellisuus sekä evankelioimisen tärkeys. Evankelikalismin opetus henkilökohtaisesta kääntymyksestä johtaa kysymään, mikä on ihmisen tahdon merkitys uskonratkaisussa. 22
Itse asiassa koko kristinuskon historian ajan yksi kiistellyimpiä kysymyksiä on ollut kysymys niin sanotusta ihmisen vapaasta tahdosta uskonratkaisussa: voiko ihminen valita uskon Jumalaan? 400-luvulla käytiin Pelagiuksen ja Augustinuksen välinen kiista, joka on vaikuttanut paljon kristillisiin soteriologisiin näkemyksiin, miten ihminen voi tulla osalliseksi pelastuksesta. Pelagius esitti, että Jumala on antanut ihmisille vapaa tahdon, mahdollisuuden ja kyvyn valita hyvän ja pahan väliltä. Hän korosti ihmisen vastuullisuutta. Pelagiuksen mielestä ihmisellä on vapaa tahto eli kyky valita usko Jumalaan ja olla tekemättä syntiä Jumalan armosta.
21 Huovinen 1987, 94–120.
22 Heino 1998, 93–114.
12
Augustinus toisinkuin Pelagius, korosti syntiinlankeemuksen vaikutusta ihmiseen.
Hänen mukaansa perisynti aiheuttaa sen, että ihminen ei voi välttää syntiä. Jo maailmaan syntyminen merkitsee sairastumista syntiin, minkä johdosta ihmisen tahto on sisäisesti suuntautunut pahaan. Ihminen on luotu oikeaan rakkauteen, mutta ihminen rakastaa väärin. Näin ihmisellä ei ole ”vapaata tahtoa” vaan ihminen tarvitsee Jumalan armon, joka vaikuttaa ihmisen pelastuksessa kaiken. Augustinuksen mielestä Jumalan armo uudistaa ihmisen tahdon; hän uskoo Jumalaan ja alkaa tahtoa sitä, mikä on Jumalan tahto.
Pelagius taas puolusti ihmisen moraalisia kykyjä, jotka Jumala on antanut jo luomisessa ihmiseen. Augustinus puolestaan painotti ihmisen lankeemuksen totaalisuutta ja Jumalan armon suvereenisuutta. Kirkko valitsi virallisesti kannakseen Augustinuksen linjan. Myöhemmin vaikutti niin kutsuttu semipelagiolaisuus, jonka mukaan pelastus on ihmisen tahdon ja Jumalan yhteistyötä. Näkemyksessä armo on välttämätön pelastukseen, mutta Jumalan on odotettava ihmisen uskon aktia ennen kuin antaa armonsa.23
Pelagiuksen ja Augustinuksen ajattelutavat ovat vahvasti vaikuttaneet kristillisiin soteriologisiin malleihin. Luterilaisuus on nojautunut Augustinuksen linjaan, kun taas evankelikalismissa on enemmän painotettu ihmisen tahdon merkitystä; ihminen on itse vastuussa uskostaan ja elämästään. Evankelikalismin sisällä pelastuksen mallit ovat vaihdelleet. Lähtökohtana on pidetty, että Jumala ei voi vaatia mitään, mitä ihminen ei voi tehdä. Tosin evankelista Billy Graham puolestaan edusti linjaa, jossa ihminen voi antautua Jeesukselle, mutta Jumala tekee aina aloitteen herätyksessä. Ihminen on täysin turmeltunut eikä voi välttää kadosta, mutta Jumala on tehnyt täyden pelastuksen.
Kysymys on siitä, minkä tien ihminen valitsee Jumalan edessä. Vastaanottaessa Jeesuksen ihminen uudestisyntyy.24
23 Pokki 2005, 32–47. Pelagiolaisuus jäi virallisesti tappiolle ja Pelagiuksen näkemys tuomittiin harha- opiksi Karthagon (418) ja Efeson (430) kirkolliskokouksissa.
24 Ahonen 1987, 77–80.
13
Seuraavassa luvussa tuon esille raamattukäsityksiä ja raamatuntulkinnan pääsuuntauksia, joita on esiintynyt kristikunnan historiassa. Luon myös katsauksen Kalevi Lehtisen taustassa vaikuttavien yhteisöjen raamatuntulkintoihin.
1.2 Raamatuntulkinnan historiaa
Raamattu koostuu erilaisista teksteistä ja kirjoista, ja kuten kaikkea muutakin tekstiä niin myös Raamattua tulkitaan. Tästä näkökulmasta koko kristillisen teologian historian voi nähdä myös Raamatun tulkinnanhistoriana. Perinteisesti Raamatun tutkimiseen on liitetty hengellinen lukeminen, jossa ymmärretään, että Raamatun teksti ”valaisee” lukijaa. Hengellinen lukeminen tarkoittaa, että Pyhän Kirjan tekstejä lähestytään siinä luottamuksessa, että Jumala itse valistaa Raamatun sanassa kasvonsa ja ihminen täten kohtaa Jumalan.25 Seuraavaksi käsittelen lyhyesti erilaisia Raamatun tulkintaperiaatteiden pääsuuntauksia, joita on esiintynyt kristikunnan 2000 vuotta kestäneen historian aikana. Lisäksi luon katsauksen Kalevi Lehtisen taustalla vaikuttavien yhteisöjen kuten luterilaisuuden, evankelikalismin ja Suomen herätysliikkeiden raamatuntulkintojen pääpiirteisiin.
Raamattuhermeneutiikalla tarkoitetaan, miten selitetään ja tulkitaan Raamatun alkuperäistä viestiä. Aiemmin sanan merkitys on tarkoittanut pyhien kirjoitusten tulkinnan taitoa ja oppia. Mutta nykyään raamattuhermeneutiikalla tarkoitettaan Raamatun teologisen ymmärtämisen ja Raamatun sanoman ihmisen todellisuuteen soveltavan tulkinnan välisiä ongelmia ja kysymyksiä. Hermeneuttisessa tulkinnassa on huomioitava, että tulkitsijan esiymmärrys ohjaa tekstin tulkintaa. Filosofisesta näkökulmasta kukaan ei voi enää ymmärtää Raamatun tekstiä täsmälleen samalla tavalla kuin se ymmärrettiin syntyhetkellä. Tekstin synnyn ja tulkitsijan välillä on monien tulkintojen kasvusto. Hermeneuttinen näkökulma pyrkii tiedostamaan esiymmärryksen ja pyrkii tavoittamaan mahdollisimman alkuperäisen merkityksen.26
25 Mannermaa 2004, 183–184.
26 Ruokanen 1987, 9–15; Pihkala 2009, 70–72.
14
Patristisella ajalla syntyi Raamatun kirjaimellisen merkityksen lisäksi allegorinen tapa tulkita. Allegorinen tulkinta tarkoittaa, että tulkitsemisessa on välttämätöntä mennä pintaa syvemmälle, jotta voisi ymmärtää tekstin piilevän merkityksen. Kirkkoisä Origenes (n.185 – 254 jKr.) tulkitsi tämän menetelmän avulla Vanhaa testamenttia.
Esimerkiksi allegorisesti tulkittuna Joosuan suorittama luvatun maan valloitus viittasi Kristuksen voittoon synnistä ristillä. Keskiajalle mennessä oli kehittynyt Quadriga- menetelmä eli Raamatun tekstin nelitasoinen tulkinta. Kirjallisen merkityksen lisäksi Raamatun tekstistä voi havaita kolme ei-kirjaimellista merkitystä: allegorinen, tropologinen tai moraalinen ja anagoginen. Allegorinen tulkinta määrittelee, mitä kristityn tulee uskoa, tropologisessa tai moraalisessa tulkinnassa etsitään, mitä kristityn tulee tehdä ja anagoginen määrittelee, mitä kristityn tulee toivoa. 27
Martti Luther kritisoi allegorista tulkintaa, koska menetelmä sallii Raamatun tulkitsijan nähdä missä tahansa mitä tahansa ”hengellisiä” merkityksiä. Luther korosti kirjaimellista tulkintaa ilmaisten, ettei Raamatussa mikään allegoria, tropologia tai analogia ole pätevä, ellei totuudesta puhuta suoraan ja kirjaimellisesti jossain muussa raamatunkohdassa. Lutherin raamatuntulkinnassa Raamatun sisältö on eroteltu lain ja evankeliumin käsitteillä. Lakia on Raamatussa kaikki se, missä tulee esille Jumalan vaativa tahto. Evankeliumilla tarkoitetaan kaikkea sitä, mikä viittaa Jumalan rakkauteen ja armoon. Evankeliumi ei esitä vaatimuksia vaan siinä lahjoitetaan koko pelastus. Toinen tulkintatapa reformaation aikaan oli Erasmus Rotterdamilaisen menetelmä, jonka mukaan oli nähtävä ero ”kirjaimellisen” ja ”hengellisen” välillä, toisin sanoen Raamatun sanojen ja niiden todellisen merkityksen välillä. Sanojen kirjaimellinen merkitys ei välttämättä ole identtinen todellisen merkityksen kanssa, mutta kuitenkin tulkinnan on oltava läheisessä suhteessa tekstin kanssa.28
Valistuksen aikakaudella tieteellinen näkökulma tuli mukaan Raamatun tulkintaan.
Akateemisessa raamatuntulkinnassa voidaan nähdä neljä pääsuuntausta: rationaalinen, historiallinen, sosiologinen ja kirjallinen. Rationaalisessa tulkinnassa Raamatun tekstit sisältävät yliluonnollisia taruja eikä niihin voida suhtautua vakavasti. Kuitenkin tekstit saattavat sisältää eksistentiaalisia viisauksia. Historiallinen lähestymistapa ymmärtää
27 McGrath 2013, 185–188.
28 Leppänen 2010, 42–43; McGrath 2013, 218–220.
15
Raamatun kertomuksena kristinuskon juurista. Sosiologisessa tulkinnassa uskonto, tässä tapauksessa kristinusko, nähdään sosiaalisena ilmiönä. Kirjallinen menetelmä pyrkii huomioimaan erilaiset kirjalliset ilmaisut Raamatussa, joista narratiivinen tulkinta on ollut suosituin.29
Tieteellistä näkökulmaa on kritisoitu siitä, että se antaa liian kapean näkökulman sivuuttaen yliluonnollisuuden elementit. Naturalistisen ja supernaturalistisen näkökulman lähtökohdissa on aivan erilainen odotushorisontti ja tulkinta.
Supernaturalismin lähtökohtana on Raamatun oma todistus Jumalan sanasta, kun taas naturalistinen tutkimus jättää huomioimatta Jumalan ilmoituksen tai Jumalan toiminnan historiassa.30
Kaksi hallitsevaa teologista raamatuntulkinnan periaatetta ovat eksistentialistinen ja pelastushistoriallinen. Eksistentialistisen tulkintamallin ajatus on, että Raamatun historiallisuus ei ole merkitsevä vaan usko keskittyy vain nykyhetken merkitykseen.
Saksalainen teologi Rodulf Bultmann kehitti eksistentialistisen tulkintatavan.
Bultmannin mukaan Raamattu puhuu pääosin myyttisellä kielellä kuten taivas, helvetti, enkelit ja jumalan puuttuminen välittömästi maailman tapahtumiin. Tällainen maailmankuva on Bultmannin mielestä vieras nykyajan ihmiselle. Kuitenkin myyttinen ilmaisu kätkee eksistentiaaliset totuudet, jotka koskettavat jokaista ihmistä kaikkina aikoina. 31
Pelastushistoriallisen tulkintamallin perusajatus on, että Jumalan sanat ja historian tapahtumat kietoutuvat toisiinsa. Jumala on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan maailmanhistoriassa. Vanha testamentti ymmärretään Israelin kansan historiaksi ja Jumalan pelastustekojen sarjaksi. Uusi testamentti taas todistaa Kristuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymykseksi. Raamatun kertomukset eivät ole vain ihmisten kokemuksiin perustuvan uskonnollisen pohdinnan tuotetta. Varhaisen kristikunnan aikana tätä tulkintaa edusti muun muassa Augustinus. Viime vuosisadalla
29 McGrath 2013, 188–191.
30 Puolimatka 2007, 339.
31 Pihkala 2009, 72–75; Räisänen 1984, 146–150.
16
pelastushistoriallista tulkintamallia on edustanut saksalainen teologi Wolfhart Pannenberg.32
Viime vuosikymmenien raamattuteologiassa ovat kasvattaneet suosiota erilaiset narratiiviset ja kontekstuaaliset raamatuntulkintatavat. Narratiivisen raamatun- tulkinnan merkkiteoksena voidaan pitää Hans W. Frein kirjaa The Eclipse of Biblical Narrative (1974). Teoksessa Frei kritisoi historiallista raamatuntutkimusta, joka hänen mukaansa kapeuttaa tulkinnan eikä tavoita Raamatun hengellistä luonnetta. Frein narratiivisessa tulkinnassa Raamatun tekstejä olisi tulkittava niiden oman tyylin mukaan. 33
Kontekstuaalisista raamatuntulkinnoista tunnetuimpia ovat vapautuksen teologia, musta teologia ja feministiteologia. Kontekstuaalisille tulkintamalleille on ominaista korostaa oman historiallisen ja sosiaalisen ympäristön merkitystä. Raamatuntulkinnan lähtökohta on eksistentialismin tapaan nykyhetkessä eikä historiallisessa merkityksessä. Kontekstuaalisessa tulkintamallissa Raamattua tulkitaan omassa kulttuurisessa kontekstissa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon näkökulmista.34
Raamatun erityisasema kristillisessä teologiassa perustuu näkemykseen, että sen ajatellaan olevan jumalallista alkuperää. Lähtökohtana on raamatunkohta 2. Tim 3:16, jossa mainitaan Raamatun olevan Jumalan henkeyttämä:
”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään” (2. Tim 3:16).
Alkutekstin sana θεοπνευστος viittaa Jumalan henkäykseen. Jumalan katsotaan inspiroineen Pyhässä Hengessä kirjoittajat, minkä perusteella Raamattua voidaan kutsua Jumalan sanaksi. Toki kristikunnassa on esiintynyt myös muita tulkintoja Raamatun auktoriteetista. Toisaalta on nähty, että Raamatun arvovalta perustuu siihen, että kirkko on tunnustanut sen auktoriteetin. Jossakin pienissä piireissä yksilö voi olla
32 Pihkala 2009, 72–75; Räisänen 1984, 146–150.
33 Frei 1974, 273–281; Leppänen 2010, 13–15.
34 McGrath 2013, 188–191; Leppänen 2010, 13–15.
17
piittaamatta Raamatusta ja sen sanomasta, koska katsotaan, että on mahdollisuus saada suora henkilökohtainen jumalallinen ilmoitus.35
Mutta kristillisen teologian pääsuuntaus on, että Raamattu sisältää jumalallisen ilmoituksen. Esimerkiksi Katolisen kirkon katekismus vuodelta 1992 liittää Raamatun auktoriteettiin vahvasti jumalallisen inspiraation. Toisaalta Jumala on Raamatun tekijä, mutta Jumala on myös innoittanut kirjoittajat.
”Jumalan ilmoitus, jonka pyhän Raamatun kirjat sisältävät ja tarjoavat, on Pyhän Hengen innoituksesta pantu kirjaan.
Apostolisen uskon nojalla pyhä kirkko pitää sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoja kokonaisuudessaan ja kaikkine osineen pyhinä ja kanonisena, sillä Pyhän Hengen innoituksesta kirjoitettuina niiden tekijä on Jumala ja ne ovat sellaisina annettu kirkolle.”36
Tekstissä käytetään termejä inhimillinen ja jumalallinen Raamattu. Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun tekstit, joten se on inhimillinen. Täysin inhimillinen kirja on kuitenkin samaan aikaan täysin jumalallinen, koska Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta.37 Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispojen ”12 teesiä Raamatusta” vuodelta 1972 esittää asian näin:
”Raamattu on kokonaan Jumalan pyhää sanaa eli ilmoitusta, mutta kokonaan myös ihmisten kirjoittama. Raamatun jumalallista alkuperää ja inhimillistä muotoa ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan.”38
Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispojen kannanotossa Raamattu todettiin Jumalan pyhäksi ilmoitukseksi, mutta kuitenkaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoista ei löydä selvää teoriaa jumalallisesta inspiraatiosta kuten Katolisen kirkon katekismuksessa. Mutta Suomen evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjossa oleva Yksimielisyyden ohjeen ensimmäinen pykälä toteaa kuitenkin Raamatun olevan ainoa ohje ja sääntö: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset
35 McGrath 2013, 191–193; Veijola 2004, 53–71; Preus 1999, 39. Inspiraatiolla tarkoitetaan, että Jumala antoi ihmiselle sekä sisällön, että sanat, jotka ilmaisevat sisällön.
36 Katolisen kirkon katekismus, 2005. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen ilmoituskonstituutio (Dei verbum, kohta 12) Raamattua on luettava kokonaisuutena, yhtenä kirjoituksena. Toiviainen 1970, 139;
Ratzinger 2008, 15.
37 Pihkala 2009, 81–83.
38 12 teesiä Raamatusta 1972.
18
kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava”. Tämä on niin sanottu sola scriptura yksin Raamattu -periaate.39
Raamatun jumalallisen inspiraation tulkinta voidaan jakaa kolmeen pääryhmää.
Ensimmäistä ryhmää kutsutaan fundamentalistiseksi raamattukäsitykseksi. Se näkee Raamatun erehtymättömänä sanana, toisin sanoen sana-inspiraationa, jossa Jumala on sanellut kirjoittajille virheettömän ja täydellisen kielen ja opin. Toinen raamattukäsitys on edellisen vastakohta, sillä se tulkitsee Raamatun uskonnollis-kokemukselliseksi kirjaksi, jonka syntyyn ei ole vaikuttanut minkäänlainen yliluonnollinen tekijä.
Kolmas linja on monivivahteinen, mutta yhtäläistä sille on, että se tulkitsee Pyhän Hengen inspiroineen kristinuskon keskeisen sanoman, mutta jumalallinen inspiraatio ei ole kuitenkaan vaikuttanut Raamatun kirjoittamiseen.40
Kalevi Lehtinen toimi luterilaisen kirkon pappina ja kansainvälisen evankeliomisjärjestö CCC:n työntekijänä. Hänen taustassaan on vaikuttanut kaksi merkittävää teologista suuntausta: luterilaisuus ja evankelikalismi. Evankelikalismi rakentaa vahvasti yksin Raamattu -periaatteen varaan. Raamattu nähdään Jumalan tuntemisen ja uskon perustana, mutta myös kristillisen elämän, etiikan ja spiritualiteetin kivijalkana. Evankelikaalisessa teologiassa on nähtävissä kaksi korostusta: Toisaalta Raamatusta johdettujen kristinuskon opillisten ydinkohtien korostaminen, mutta myös pietistinen ”elävä usko”, toisin sanoen oikeaoppisuus ei riitä vaan uskon vaikutusten täytyy olla konkreettisia ja näkyviä. Evankelikalismin juuret ovat reformoitua teologiaa edustavan Jean Calvinin ja toisaalta metodisti John Wesleyn teologiassa. Evankelikaalinen raamatuntulkinta lähtee siitä, että Raamattu on Jumalan ilmoituksen huipentuma, koska se kertoo Jumalan tahdon. Martti Lutherin näkemyksen pohjana on myös sola scriptura yksin Raamattu -periaate, mutta painopiste on enemmän tulkinnan ja ilmoituksen keskiössä oleva Jeesus Kristus.41
39 Pihkala 2009, 77–81; Tunnustuskirjat 1990, 427.
40 Ruokanen 1986, 7–10.
41 Pokki 2005, 14–15 & 262.
19
Luterilaisuudessa korostetaan solus Christus yksin Kristus -periaatetta, joka on myös raamatuntulkintaa ohjaava näkökulma. Lutherin mielestä Raamatun ydinsisältö on Jeesus Kristus. Hän korostaa, että Raamatun teksteistä on etsittävä Kristusta.
Ensisijaisesti Kristus on ymmärrettävä Jumalan lahjaksi: Kristuksen sovintokuolema ja ylösnousemus ovat lahjaa. Kristitty tulee uskon kautta osalliseksi Kristuksesta, hänessä olevasta pelastuksesta. Toisaalta huomio on Kristuksen antamassa esikuvassa, millaista rakkaus on; omasta luopuvaa ja toiselle hyvää tahtovaa.42
Sammeli Juntunen kirjassaan Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta (2010) kritisoi liberaaliteologian vähentävän Raamatun auktoriteettia ja sanoman sitovuutta.
Juntunen esittää raamattuteologiaansa kansainvälisessä teologiassa merkittävässä asemessa olevan puheaktiteorian (speech act theory) kautta. Amerikkalainen teologi Kevin Vanhoozerin on soveltanut kirjallisuustieteen puheaktioteoriaa raamatun- tulkintaan. Teorian mukaan ajatus tekstin merkityksestä on ankkuroitava kirjoittajaan ja hänen pyrkimyksiinsä. Vanhoozerin raamattuteologian lähtökohtana on Jumalan kommunikoiva periaate.43
Kansainvälisesti toinen mielenkiintoinen raamatuntulkintateoria on George Lindbeckin näkemys tulkinnasta. Teoksessa The Nature of Doctrine (1984) hän esittelee kolme erilaista lähestymistapaa opin ja Raamatun tulkintaan. Ensimmäinen lähestymistapa on kognitiivis-propositionaalinen, jossa tunnuslauseet nähdään koskevan jumalallista universaalia objektiivista totuutta. Tämän Lindbeck näkee olevan kirkon perinteinen tapa tulkita Raamatun tekstejä, mutta tätä hän ei kuitenkaan näe ratkaisuna kehittyvässä maailmassa. Toinen lähestymistapa on kokemus- ekspressiivinen. Tässä teoriassa asiat nähdään olevan inhimillisen uskonnollisen kokemuksen ilmauksia. Lindbeckin mukaan tämä liberalismin näkemys ei ratkaise tulkinnan ongelmaa. Ratkaisuksi Lindbeck esittää kolmannen lähestymistavan, joka on kulttuuris-lingvistinen. Näkemyksessä tunnustuslauseet ovat yhteisön sisäisiä totuuksia, kieliopillisia sääntöjä, jotka ohjaavat uskonnollista kielenkäyttöä, mutta eivät välttämättä ole universaaleja objektiivisia totuuksia.44
42 Peura 2004, 151–153.
43 Juntunen 2010, 132–183; Eskola 2009, 17.
44 Lindbeck 1984, 16–17 & 30–41; Eskola 2008, 185–189.
20
Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä on erilaisia raamatuntulkintoja. Vuonna 2010 toteutetun tutkimuksen mukaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon papit korostivat Raamatun sanomaa kahdesta näkökulmasta. Tutkimustuloksissa ensimmäinen ryhmä korosti Raamatun sanomaa pelastusnäkökulmasta, kun toiselle ryhmälle Raamatun sanoman tärkeys oli sosiaalieettisessä rakkauden ja arvojen sanomassa.45 Perinteisesti Suomen herätysliikkeet, johon lukeutuu myös Kansan Raamattuseura, jossa Kalevi Lehtinen vaikutti ovat pääosin raamatuntulkinnassaan edustaneet pelastusnäkökulmaa, pelastushistoriallista ja Kristus-keskeistä raamatuntulkintaa. Herätysliikkeiden raamattukäsityksen päälinja on ollut Raamattu Jumalan sanana, jonka syntymiseen on vaikuttanut jumalallinen inspiraatio.46
45 Leppänen 2010, 238–240.
46 Talonen 2004, 108–127; Salomäki 2010, 215–220. Vanhimpien herätysliikkeiden synty ajoittuu 1700-luvulle. Pietismin korostamat henkilökohtainen usko ja kääntyminen vaikuttavat vanhoissa herätysliikkeissä, joita ovat rukoilevaisuus, lestadiolaisuus, herännäisyys ja evankelisuus. Uudemmat herätysliikkeet syntyivät sotien jälkeen ja niitä kutsutaan viidenneksi herätysliikkeeksi. Viidenteen herätysliikkeeseen lukeutuvat Kansan Raamattuseura, Kansanlähetys ja Suomen Raamattuopisto, joissa vaikuttaa myös pietistinen perintö, uuspietismi.
21 2 JUMALAN ILMOITUKSEN LUONNE
2.1 Kirjoitusten synty
Jokaisella kirjalla on oma syntyhistoria, joka vaikuttaa, miten kirjaa tulkitaan ja ymmärretään. Miten Kalevi Lehtinen ymmärtää Raamatun tekstin ja kaanonin syntymisen? Ensinnäkin Lehtinen näkee, että Raamatun tekstit ovat syntyneet ihmisten kirjottamina. Ne eivät ole tippuneet taivaasta kultalevyinä vaan Raamatun tekstit on kirjoitettu eri ihmisten toimesta, eri aikoina ja eri paikoissa. Raamattu kertoo ihmiskunnan historiaa, eritoten Israelin kansan ja juutalaisuuden historiallisia tapahtumia. Raamattu sisältää silminnäkijätodistuksia sekä uskonkokemuksia.
Pohtiessaan Uuden testamentin erilaisia versioita Jeesuksen antamista lähetyskäskyistä, Lehtisen teoria ei nojaa erilaisiin traditioihin. Lehtisen mukaan Uuden testamentin erilaiset kohdat eivät johdu tekstin tallentajista, ei heidän muistikapasiteetistaan eikä eri asioiden korostuksista. Lehtinen näkee, että Jeesus Nasaretilainen ei opettanut lähetyskäskyä vain kerran vaan hän on opettanut lähetyskäskyn monta kertaa erilaisissa sanamuodoissa, joten se on tallentunut Uuteen testamenttiin eroavina teksteinä.47
Apostolien tekojen kohdalla Lehtinen pohtii, miten kirjoittaja Luukas on voinut saada tietoonsa kaikki tallennettavat tiedot. Lehtisen mukaan Luukas on ollut historioitsija, joka on käyttänyt silminnäkijöiden todistuksia. Lehtisen pohdinnoista syntyy kuva, että Raamatun tekstit eivät ole syntyneet yliluonnollisella tavalla vaan Raamattu kertoo historian tapahtumista.48 Vaikka Luukas on ollut historioitsija, niin Lehtisen mukaan Jumala on ohjannut Pyhän Hengen kautta Luukkaan tekstin syntyä.49
Lehtinen sitoo yhteen Raamatun inhimillisen ja jumalallisen puolen. Toisaalta Raamattu on ihmisten kirjoittama (inhimillinen), mutta kuitenkin Jumala on ohjannut
47 Lehtinen 2007, jakso 17.
48 Lehtinen 2011, jakso 14.
49 Lehtinen 2011, jakso 1.
22
ja inspiroinut Raamatun sisällön (jumalallinen). Lehtisen raamattuteologiassa ei voi erottaa Raamatun inhimillistä ja jumalallista puolta vaan ne ovat sidoksissa toisiinsa.
Lehtinen näkee, että Raamatun tekstien syntymiseen on vaikuttanut yliluonnollinen voima. Tekstin kirjoittajat ovat saaneet inspiraation Pyhältä Hengeltä. Lehtinen ei kuitenkaan käytä suoraan inspiraatio -sanaa, vaan Pyhän Hengen ohjaus kirjoittajia kohtaan on ollut enemmän dynaaminen prosessi kuin mekaaninen kirjoitustapa.
Lehtisen mielestä Raamattu todistaa Jumalan toiminnasta maailmanhistoriassa.
Raamatun luotettavuuden todistus on Kristuksen ylösnousemus.50 Kristuksen ylösnousemus on maailmanhistorian merkittävin tapahtuma. Kristuksen ylösnousemuksen valossa on kaikki menneet ja tulevat tapahtumat nähtävä.
Nimenomaan Kristuksen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen vahvistavat Raamatun sanoman luotettavuuden ja sen merkittävyyden.51
Koska Raamatun tekstien syntymiseen on vaikuttanut yliluonnollinen voima, transsendentti Jumala, on sen sanoma tämän maailman ulkopuolelta. Raamattu on ilmoitus, jotta ihminen ymmärtäisi, kuka Jumala on ja mitä Hän tahtoo. Raamattu on aivan erityinen ilmoitus maailmassa. Lehtisen mukaan siihen ei tule lisäyksiä tai muutoksia. Sen sanoma on universaali ja muuttumaton. Julistuksessaan ja opetuksessaan Lehtinen pyrkii perustelemaan kaiken Raamatulla, nojautuen yksin Raamattu -periaatteeseen.
50 Lehtinen 2006, 115.
51 Pannenberg 2004, 247–257; Ratzinger 2013, 236–242. Saksalainen teologi Pannenberg painotti teologiassaan, että Kristuksen ylösnousemus on kristinuskon tärkein tapahtuma, jota vasten kaikki on peilattava. Pannenbergin mukaan Jumala toimii ja vaikuttaa maailmanhistoriassa, josta myös Raamattu todistaa. Kristuksen ylösnousemus on tästä tärkein todistus ja kaikki teologia on heijastettava sitä vasten.
23 2.2 Jumalan ilmoitus
Lehtiselle Raamattu on Jumalan ilmoitus, jota ilman emme tietäisi ja tuntisi Jumalaa.
Kuten aiemmassa luvussa (2.1) tuli esille, Raamattu edustaa Lehtiselle Jumalan ilmoitusta, jonka syntymiseen on vaikuttanut jumalallinen inspiraatio. Lehtinen väittää, että humanismi on järjestelmällisesti pienentänyt Jumalan ja hänen ilmoituksensa sellaiseksi, että ihminen olisi maailmankaikkeudenkeskus ja kaiken mitta muun ollessa suhteellista ja epävarmaa.52 Lehtisen mukaan on kuitenkin olemassa objektiivinen universaalinen totuus, joka on Raamatussa ilmoitettu.
Lehtisen mukaan naturalistinen maailmankatsomus on liian kapea näkökulma, on olemassa myös jotakin muuta.53 Totuus on ihmisen mittakaavan ulkopuolella.
Lehtinen toteaa, että voimme luonnostaan ymmärtää Jumalan läsnäolon, mutta luonnollinen teologia ei tuo pelastusta. Vasta Raamatun sanoma osoittaa pelastuksen tien. Luonnosta, kansojen vaiheista, elämänkohtaloista ja omastatunnosta oppii sen, että Jumala on olemassa, mutta ei sitä, millainen Jumala on. Jumalan yleinen ilmoitus itsessään ei vielä paljasta Hänen kasvojaan. Lehtisen mukaan näemme ne vasta, kun löydämme Jeesuksen Kristuksen Raamatun sanasta. Raamatun ulkopuolinen yleinen ilmoitus antaa ihmiselle kuitenkin haasteen lähteä etsimään Jumalaa.54
Lehtisen mielestä Raamatun ilmoituksen ydin on Jeesus Kristus. Lehtisen mielestä Raamattu on Jumalan erityinen ilmoitus ihmiskunnalle. Luonnon ja maailman- kaikkeuden ihmeellisyys kertoo, että Jumala on olemassa, kun taas Raamattu ilmoittaa, millainen Jumala on. Lehtisen ajatus erilaisista Jumalan tuntemistavoista nojautuu perinteiseen luterilaiseen opetukseen Jumalan yleisestä ja erityisestä ilmoituksesta.
Yleisellä ilmoituksella tarkoitetaan, että kaikki ihmiset tuntevat ja tietävät luomisen perusteella Jumalasta jotakin. Luterilaisen näkemyksen mukaan ihmisen yleinen jumalantuntemus on syntiinlankeemuksen vuoksi heikentynyt eikä riitä lopulliseen pelastukseen. Vasta Israelin kansalle annettu ja Kristukseen huipentuva erityinen
52 Lehtinen 1983, 83.
53 Lehtinen 2011, jakso 3.
54 Lehtinen 1987, 33.
24
pelastusteko vapauttaa ihmisen. Tämä Jumalan erityinen ilmoitus toisin sanoen Raamattu osoittaa Jumalan ja pelastuksen.55
Sveitsiläinen teologi Karl Barth edusti 1900-luvun alussa vahvasti linjaa, jonka mukaan ihmisessä ei ole minkäänlaista liittymäkohtaa pelastavalle ilmoitukselle vaan ihmisen luonnollinen uskonnollisuus on Kristukseen perustuvan Jumalan tuntemisen esteenä. Barthin näkökulmassa kristillinen ilmoitus on täysin eksklusiivista, koska se torjuu kokonaan kaiken muun jumalantuntemuksen. Sen sijaan keskiajan suuren teologin Tuomas Akvinolaisen mielestä Jumalan olemassaolo voidaan kuitenkin perustella kosmologisin todistein, sillä kaiken takana täytyy olla joku, joka saa kaiken toimimaan. Akvinolaisen mukaan tämä joku on kristinuskon Jumala. Akvinolaisen näkemyksessä kristinuskon Jumala voidaan tuntea niin kutsutun luonnollisen teologian, yleisen ilmoituksen kautta: Maailman synnyn ja toimivuuden takana täytyy olla Jumala, joka ohjaa kaikkea. Raamatun ilmoituksen Jumala voidaan löytää ja tunnustaa järjen avulla.56
Lehtisen mukaan ihmisessä on yleinen jumalantuntemus, mutta tämä ei riitä pelastavaan uskoon. Syntiin langennut ihminen tarvitsee ulkopuolisen ilmoituksen, joka kertoo tiedon Jumalasta ja pelastuksesta. Jumalan ihmeet voidaan nähdä luomakunnassa, mutta se ei vielä kerro kokonaisuudessaan Jumalasta. Vasta erityisestä ilmoituksesta ihminen saa tietää, millainen Jumala todellisuudessa on ja mikä on hänen tahtonsa. Lehtinen sitoo eksklusiivisella tavalla ihmisen pelastuksen Kristukseen ja Raamatun ilmoitukseen, mutta jättää kuitenkin Jumalalle mahdollisuuden halutessaan toimia myös Raamatun ulkopuolella kutsuen ihmisiä Kristuksen pelastukseen.
Raamatun tekstien ilmoitusluonteen lisäksi toinen erityispiirre liittyen Raamatun ymmärtämiseen on, että Raamattu on kirjoitettu Pyhässä Hengessä, joten sitä ei voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä. Tästä syystä Raamatun lukeminen ei tuo pelastusta kaikille vaan ainoastaan niille, joille Pyhä Henki synnyttää uskon. Tässä kohdin Lehtinen monesti vetoaa, että ihmisen täytyy avata sydän Jeesukselle. Lehtisen
55 Pihkala 2009, 48–49.
56 Pihkala 2009, 98–100.
25
käsityksessä ihminen ymmärtää Pyhän Hengen avulla Raamatun sanoman lopullisen merkityksen ja Jumalan armon. Lehtisen raamattuteologinen käsitys voidaan nähdä olevan pneumatologis-hermeneuttisella kehällä: Pyhä Henki on inspiroinut Raamatun eikä sen lopullista merkitystä voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä.
Raamatun tulkinnassa yksityiskohtien käsittäminen vaatii kokonaisuuden ymmärtämistä. Kokonaisuuden hahmottaminen avaa koko sisällön: Lehtisen mukaan Raamatun kokonaisuus avautuu Kristuksen pelastustyön kautta. Lehtisen raamattuteologiassa korostuvat Jumalan universaali pelastustahto ja partikularistinen näkökulma, jossa ihminen pelastuu ainoastaan Kristuksen pelastustyön kautta.
Jeesuksessa Kristuksessa on ainoastaan ilmoitettuna tie, totuus ja elämä eikä muissa uskonnoissa olevia traditiota tai ”ilmoituksia” voida rinnastaa millään tavalla tähän.
Lehtinen korostaa usein, että on luotettava täydellisesti Jumalan Sanaan koko Raamattuun.57 Vaikka Raamattu antaa tiedon Jumalasta ja pelastuksesta, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta, niin pelkkä informaatio Jumalan pelastustiestä ei riitä ihmisen pelastukseen. Lehtisen mielestä vaaditaan usko ja luottaminen tuohon lupaukseen eli ihmisen täytyy elää Kristuksen omana.58 Lehtinen korostaa, että Jumalan erityinen ilmoitus on päättynyt, esimerkiksi hän toteaa, että Raamatun kaanoniin myöhemmin kehitelty luku- ja kappalejako ei ole Jumalan ilmoitusta.
Lehtinen ei myöskään usko erilaisiin numerokaavioihin, jotka voivat syntyä luku- ja kappalejaoista.59 Lehtinen ei kuitenkaan ota systemaattisesti määriteltyä kantaa Raamatun kaanoniin, kirjoihin ja syntymiseen vaan toteaa sen olevan kokonaan Jumalan ilmoitusta ilman tarkennuksia.
Lehtisen raamattuteologian kolmas näkökulma on, että Jumala itse puhuu Raamatussa ihmiselle. Lehtisen mukaan ainoastaan Pyhä Henki voi avata Raamatun sisällön lopullisen tarkoituksen ja pelastuksen ihmiselle. Seuraavassa luvussa käsittelen, miten Lehtinen ymmärtää Jumalan puhuvan Raamatussa.
57 Lehtinen 2006, 140.
58 Lehtinen 2007, jakso 18.
59 Lehtinen 2011, jakso 16.
26 2.3 Jumala puhuu Raamatussa
Lehtinen kutsuu Raamattua nimellä Jumalan sana. Lehtisen mielestä Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen inspiraation kautta, mikä tarkoittaa, että Raamatun tekstit ovat Jumalan ilmoittamia. Raamattu on Jumalan ilmoitus, josta ihminen saa tietoa Jumalasta ja hänen tahdostaan. Lehtiselle Raamattu on ainut mahdollisuus saada varmaa tietoa Jumalasta, koska syntiinlangenneen ihmisen järki ja omatunto ovat sumentuneet. Mutta Lehtiselle Raamattu ei ole pelkästään tiedonlähde, jonka perusteella ihminen voi kongitiivisesti ymmärtää Jumalan vaan Raamatun sanassa vaikuttaa itse läsnä oleva Jumala. Lehtinen käyttääkin perinteisiä kristillisiä ilmaisuja, kuten Raamattu on Jumalan sanaa tai Jumala puhuu Raamatussa.60 Nämä kaikki kuvastavat Lehtisen antamaa auktoriteettia Raamatun sisällölle: se on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.
Raamatun sisältö on Lehtiselle Jumalan ilmoitus. Jumala puhuu Raamatussa, koska Raamatun tekstit ovat syntyneet yliluonnollisella tavalla jumalallisen inspiraation kautta. Lehtinen antaa tehtäväksi hakea Raamatusta kohtia, joissa Jumala puhuu.61 Tällä Lehtinen ei tarkoita, että Raamatun tekstin ulkopuolelta kuuluisi ääni vaan Raamatun sanassa läsnä oleva Jumala on yhteydessä lukijaan. Raamatun sisällön pitävyyden todisteena Lehtinen korostaa, että Kristuksen ylösnousemus on maailmanhistorian suurin tapahtuma, sillä koko kristinusko riippuu siitä ja se vahvistaa Raamatun olevan Jumalan sanaa.62 Raamatun tekstin ja synnyn kohdalla ilmenee Lehtisen usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Lehtinen rinnastaa Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen. Kristuksen sana ja Jumalan sana ovat hänelle sama asia. Lehtinen myös rinnastaa, että Pyhän Hengen ilmoitus Raamatussa on sama kuin Jumalan ilmoitus.63 Lehtisen raamatunteologian yhteydessä tulee ilmi hänen uskonsa trinitaariseen Jumalaan, jolla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Vaikka Lehtinen kehoittaa luottamaan koko Raamattuun, Jumalan sanaan hän kuitenkin korostaa, että erityisesti tietyt Raamatun kirjat tuovat parhaiten esille
60 Lehtinen 1987, 61.
61 Lehtinen 2008, 31–37.
62 Lehtinen 1985, 187.
63 Lehtinen 1987, 89.
27
Jumalan ja hänen pelastussanoman. Lehtinen painottaa Johanneksen evankeliumin ja Roomalaiskirjeen arvoa, koska niissä tulee hänen mielestään selvimmin ilmi kristinuskon ydin. Pelastus on yksin armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Tähän sisältyy Lehtisen mielestä koko Raamatun ja kristinuskon viesti.64 Lehtisen raamattuteologinen tulokulma on pelastusopillinen, sillä kaiken ytimessä on Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan universaali pelastustahto.
Vaikka Lehtinen korostaa luottamusta koko Raamattuun, hän käytännössä aina käyttää raamattuviittauksissaan Uuden testamentin kohtia.65 Tämä Kristus-keskeinen evankeliumin tulkinta näkyy myös hänen tuotannossaan, joka keskittyy Raamatun selityksien osalta pelkästään Uuden testamentin kirjoihin. Vaikka Lehtinen keskittyykin tuotannossaan Uuden testamentin kohtiin, hän kuitenkin sisällyttää Vanhan testamentin Raamatun kaanoniin. Lehtisen mukaan Jumalan pelastussuunnitelma on näkyvissä Vanhan testamentin alusta alkaen. Lehtiselle Raamattu on Jumalan sanaa, ilmoitus, joka on kerrottu historian näkökulmasta.
Lehtinen tulkitsee Raamatun sisältöä kristologis-soteriologisesta näkökulmasta.
Lehtinen näkee, että Jumalan sana tuo universaalisen totuuden tietämyksen. Jumalan sanan on oltava totta muuten Jumala olisi valehtelija. Ihmisten tekemät dogmaattiset määrittelyt ja teologiset käsitykset eivät muuta Jumalaa. Jumalan tahto on universaali ja muuttumaton, koska Kristus on sama eilen, tänään ja huomenna. Lehtisen mielestä Raamatun sanomaa ei tarvitse tuoda sopusointuun ihmisen omien tunteiden, omantunnon ja kokemuksien kanssa, koska ne voivat olla väärässä.66 Käsityksessä korostuu synninlangenneen ihmisen ongelma; ilman ulkopuolista ilmoitusta ihminen ei näe objektiivista totuutta oikein.
Lehtinen painottaa, että Raamatun sanoma ei ole pelkkää informaatiota tai elämänkatsomus vaan se on elävä, voimallinen ja antaa pelastuksen. Pyhä Henki toimii Jumalan sanassa ja voi vahvistaa sen ihmeiden kautta. Lehtinen edustaa teististä jumalakäsitystä, jossa Jumala on elävä ja voimallinen: Hän toimii tässä ajassa.
64 Lehtinen 1985, 12.
65 Lehtinen 1983, 91.
66 Lehtinen 2007, jakso 1.
28
Raamatun sana ei ole elävä siinä merkityksessä, että se muuttuisi tai kasvaisi vaan se luo uskon Kristukseen antaen ihmisille iankaikkisen elämän. Tästä näkökulmasta Raamattua voisi jopa kutsua eläväksi informaatiodataksi.67
Lehtinen luottaa Raamatun sanoman voimaan niin paljon, että mainitsee Jumalan toimivan Pyhän Hengen voimassa parantumis- ja muiden ihmeiden kautta kristinuskon reuna-alueilla, missä kristinuskolla ei ole vahvaa pohjaa. Mutta siellä, missä kristinusko on ollut voimissaan, Jumala toimii enemmän sanansa kautta.68 Suoranaista fundamentalistista sana-inspiraatiota Lehtinen ei Raamatun tekstin syntymisen yhteydessä käytä, mutta kaikessa hän kuitenkin luottaa Raamatun sanomaan. Lehtisen mielestä Raamatun viesti on, että ihmisen tulee kääntyä elävän Jumalan puoleen, sillä on olemassa vain yksi Jumala, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa.69
67 Lehtinen 2007, jakso 20.
68 Lehtinen 2011, jakso 11.
69 Lehtinen 2011, jakso 25.
29 3 RAAMATUNTULKINNAN PERIAATTEET
3.1 Laki ja evankeliumi
Luterilaisessa tulkintaperinteessä Raamatun sanoma on jaettu käsitteisiin laki ja evankeliumi. Lehtisen näkemykseen laista vaikuttaa hänen raamattuteologiansa Kristus- ja pelastuskeskeisyys. Lehtinen määrittelee, että Raamatun sanomasta voidaan käyttää käsitettä Jumalan tahto, koska se kuvailee Jumalan tahtoa myös käskymuodossa, mutta erityisesti ja ensisijaisesti Raamatun sisällöstä on kuitenkin nähtävissä lupaus merkityksessä, mitä Jumala lahjoittaa.70 Mitä Lehtinen tällä tarkoittaa? Lehtisen raamatuntulkinnan avain on Kristus-keskeinen näkökulma. Jeesus Kristus on Raamatun sisällön tarkoitus ja tätä vasten kaikki sisältö on tulkittava. Mutta Raamatun tekstit sisältävät myös vaatimuksia tai käskyjä, joista Lehtinen käyttää sanaa laki.
Lehtinen näkee Raamatun sanoman jakautuvan kahteen osaan: käskyihin ja lupauksiin. Tässä näkökulmassa Lehtinen tukeutuu perinteiseen luterilaiseen tulkintaperinteeseen laista ja evankeliumista. Käskyt kuuluvat lakiin ja lupaukset evankeliumiin. Lehtinen ymmärtää Raamatun keskuksen olevan Jeesus Kristus ja hänen pelastustyönsä. Lehtinen yhtyy myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustamaan kirkon kolmeen vanhaan tunnukseen ja pitää niitä Raamatun tiivistelminä. Lehtinen toteaa Nikealais-Konstantinopolilaisen ja Athanasioksen uskontunnuksen nousevan Raamatusta, kuten Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat tunnustavat kirkon kolme vanhaa uskontunnusta.71
Lehtisen raamatuntulkinta on Kristus- ja pelastuskeskeinen. Nämä molemmat vaikuttavat hänen tapaansa ilmaista laki-käsitettä. Lehtisen tuotannossa lain määritelmä ei välttämättä ole yksiselitteisesti ymmärrettävissä. Tuon esille viisi keskeistä kohtaa, jotka ovat esillä Lehtisen tavassa määritellä laki. Ensimmäiseksi Lehtinen painottaa, että laki ei pelasta vaan Jeesuksen Kristuksen armo. Toiseksi laki ei pyhitä vaan Pyhä Henki. Kolmanneksi laki oli osoitettu Israelin kansalle. Toisaalta
70 Lehtinen 2007, jakso 13.
71 Lehtinen 1985, 24–25.
30
Lehtinen näkee Jumalan asettaneen tahtonsa jokaisen ihmisen omaantuntoon. Tosin ihmisen omatunto ei ole erehtymätön perisynnin vuoksi. Lehtisen mielestä yksi Vanhan testamentin opetuksia on, että Israelin kansa ei pystynyt täyttämään Jumalan tahtoa. Tämä osoittaa sen, että laki ei pelasta, ei pyhitä eikä ihminen pysty edes sitä täyttämään. Neljänneksi Lehtinen näkee, että lain tehtävä on suojella elämää.
Viidenneksi Jeesus Kristus on täyttänyt Jumalan lain. Tällä hän tarkoittaa, että Jeesus Kristus on kirottu jokaisen ihmisen puolesta, mikä tarkoittaa, että kristitty on vapaa lain orjuudesta. Lehtinen näkee Kristuksen seuraamisen vaikuttavan ihmiseen niin, että hän tahtoo täyttää Jumalan tahdon rakkaudesta Jumalaan, kun taas orjuudessa lakia noudatetaan pelosta. 72
Vaikka Lehtinen selittää lain ja evankeliumin kuuluvan Raamatun sanomaan ei hänen tulokulmansa lakiin kuitenkaan ole perinteisen luterilaisen tulkintakäsityksen mukainen. Luterilainen tulkintaperinne on painottanut lain ajavan Kristuksen luokse.
Lehtisen näkökulma lakiin on sen määritteleminen armon vastakohdaksi. Lehtinen puhuu Jumalan tahdosta ja kristityn ohjeista elää, mutta käyttäessään Raamatun kohdalla laki-käsitettä, hän usein puhuu aikajaksoista ihmiskunnan historiassa.
Lehtinen selittää tätä näkökulmaa Raamatun historiallisilla aikajaksoilla. Lehtisen mielestä Raamatun läpi kulkee pelastushistoriallinen linja, jota hän kutsuu nimellä Jumalan maailmansuunnitelma. Suunnitelman huipentuma on Jeesus Kristus ja hänen pelastustyönsä. Raamatun sisältö voidaan kuvata lupauksina ja vaatimuksina.
Lupaukset ovat evankeliumia eli ilosanomaa ihmisille, vaatimukset taas ovat lakia.
Vaikka Lehtinen luottaa koko Raamattuun, hän jakaa Jumalan maailmansuunnitelman eri osiin. Näistä aikakausista vain viimeiset koskettavat pakanakristittyjä siis ei- juutalaisia kansoja.73
Lehtisen mukaan Raamatun voi tiivistetysti jakaa kahteen osaan. Jumalan maailmansuunnitelman ensimmäiseen osaan, johon kuuluu Vanha testamentti alkaen Aadamista ja jatkuen Nooan kautta Moosekseen. Tätä historiallista aikajaksoa Lehtinen kuvaa usein nimellä laki. Jumalan luokse pääsi täyttämällä lain. Lehtisen
72 Lehtinen 2011, jakso 27; Veijola 1988, 223. Ennen kuin Jumala vaati tahtonsa noudattamista, Jumala oli vapauttanut Egyptin orjuudesta ja antanut uuden elämän. Ihmisen kiitollisuus toimii motiivina noudattaa pelastavan Jumalan tahtoa.
73 Lehtinen 1987, 48–56.
31
mukaan Jumalan maailmansuunnitelma jatkuu Jeesuksella Kristuksella, jonka sovitustyö antaa ihmisille pelastuksen. Pelastuksen saavuttaa uskomalla Kristukseen.
Lehtinen painottaa, että Kristus on lain loppu. Laki ei koske enää ihmistä, joka uskoo Kristukseen. Lehtinen näkee, että Kristuksen jälkeen tulee vielä uusi kolmas ajanjakso Jumalan maailmansuunnitelmassa, mikä alkaa Kristuksen toisesta paluusta. Lehtisen mukaan Kristuksen toisesta paluusta alkaa tuhatvuotinen valtakunta, jossa Jumala on luonut uuden taivaan. Lehtisen mukaan historia voidaan jakaa eri aikakausiin Jumalan ilmoituksessa, historiassa ja ajassa. Vanhan testamentin lainkohdat eivät hänen mukaansa suoranaisesti koske kristittyjä, koska pelastus on yksin Kristuksessa. Mutta Vanhan testamentin kohdat kertovat Jumalasta, joka pelastaa koko maailman. 74 Seuraava kuva esittää tiivistetysti Lehtisen tavan käsittää Raamatun ilmoitus, historian aikajana ja Jumalan pelastussuunnitelma.
Tuhatvuotinen valtakunta / taivas Kristus / UT
Mooses / VT 70 jKr. Kristuksen toinen paluu laki / juutalaiset armo / pakanat & juutalaiset
Kuva 1. Historiallinen aikajana.
Vaikka Lehtinen jakaa Raamatun eri historiallisiin osiin, hän ei kuitenkaan tarkoita, että vain osa Raamatusta koskisi kristittyjä. Vaikka Vanha testamentti sisältää suurimmaksi osaksi vain niin kutsuttua lakia, se sisältää kuvaksen samasta Jumalasta, joka toimii myös Uudessa testamentissa. Lehtisen mielestä usein on liian lyhyt näkökulma Raamattuun ja sen läpi kulkevaan historialliseen linjaan. Hänen mielestään monet ajattelevat Raamatun koostuvan kahdesta osasta: Vanhasta liitosta eli laista ja uudesta liitosta eli armosta ja että muuta Raamatussa ei ole. Lehtisen mielestä tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Jumalan maailmansuunnitelma ei alkanut Mooseksesta, jonka kautta tuli laki eikä se pääty Kristuksen ensimmäiseen tuloon. 75 Lehtinen näkee
74 Lehtinen 1987, 48–56.
75 Lehtinen 1987, 48–50. Yksi Lehtisen peruste Jumalan maailmansuunnitelman kokonaisuuteen on, että Vanhan testamentin henkilöt, kuten Abraham ja Daavid nähdään uskon esikuvina Uudessa testamentissa.
32
jatkumon Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Hän sitoo Raamatun kaanonin yhdeksi kokonaisuudeksi. Lehtisen tulkinnan painopiste on kuitenkin Uudessa testamentissa, Kristuksessa. Vanhan testamentin tekstien tulkinta on tehtävä Lehtisen mukaan Kristuksesta lähtöisin. Tällä hän tarkoittaa, että Raamatun sisältö on ensisijaisesti pelastusoppi Kristuksessa, joten kaikki muu tulkitaan sitä vasten, myös laki.
Lehtinen näkökulmassa laki on annettu juutalaisille eikä se koske ollenkaan pakanakristittyjä. Lehtisen mukaan pakanoiden aika on tavallaan kätketty Vanhassa testamentissa. Tätä hän perustelee raamatunkohdilla, joissa Paavali mainitsee, että Jumalan salaisuus paljastui Kristuksessa. Lisäksi Lehtinen jatkaa, että pakanakristittyjen aika ja juutalaiskristillinen haara tulivat lopulta yhdeksi.
Yhtenäisyyden aika alkaa noin vuodesta 70 jKr., jolloin Jerusalemin temppeli tuhottiin. Lehtisen mielestä armo pelastaa sekä juutalaiset että pakanakristityt. 76
Yhtenä perustelunaan raamattuteologiaansa Lehtinen käyttää Apostolien tekojen kohtaa, jossa kerrotaan Jerusalemin kokouksesta vuoden 50 paikkeilla. Kokouksessa alkukristityt pohtivat, tarvitseeko pakanakristittyjen noudattaa juutalaista lakia.
Kokouksen tuloksena oli Pietarin lausunto, jossa hän toteaa, että yksin Kristuksen armo pelastaa niin juutalaiset kuin pakanat.77
”Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: "Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.” (Apt. 15:7-11)
Lehtinen piti tärkeänä Pietarin puhetta, jonka mukaan armo pelastaa niin juutalaiset kuin pakanat. Tällä periaatteella Lehtinen selittää Paavalin kirjeiden ja Jaakobin kirjeen erot. Lehtisen mielestä Paavali korostaa pelastuksen tulevan uskon kautta armosta, kun taas Jaakobin mukaan pelastus tuleen lain täyttämisestä. Lehtinen
76 Lehtinen 1987, 51–56.
77 Lehtinen 2011, jakso 26; Lehtinen 2011, jakso 27.
