2 JUMALAN ILMOITUKSEN LUONNE
2.1 Kirjoitusten synty
Jokaisella kirjalla on oma syntyhistoria, joka vaikuttaa, miten kirjaa tulkitaan ja ymmärretään. Miten Kalevi Lehtinen ymmärtää Raamatun tekstin ja kaanonin syntymisen? Ensinnäkin Lehtinen näkee, että Raamatun tekstit ovat syntyneet ihmisten kirjottamina. Ne eivät ole tippuneet taivaasta kultalevyinä vaan Raamatun tekstit on kirjoitettu eri ihmisten toimesta, eri aikoina ja eri paikoissa. Raamattu kertoo ihmiskunnan historiaa, eritoten Israelin kansan ja juutalaisuuden historiallisia tapahtumia. Raamattu sisältää silminnäkijätodistuksia sekä uskonkokemuksia.
Pohtiessaan Uuden testamentin erilaisia versioita Jeesuksen antamista lähetyskäskyistä, Lehtisen teoria ei nojaa erilaisiin traditioihin. Lehtisen mukaan Uuden testamentin erilaiset kohdat eivät johdu tekstin tallentajista, ei heidän muistikapasiteetistaan eikä eri asioiden korostuksista. Lehtinen näkee, että Jeesus Nasaretilainen ei opettanut lähetyskäskyä vain kerran vaan hän on opettanut lähetyskäskyn monta kertaa erilaisissa sanamuodoissa, joten se on tallentunut Uuteen testamenttiin eroavina teksteinä.47
Apostolien tekojen kohdalla Lehtinen pohtii, miten kirjoittaja Luukas on voinut saada tietoonsa kaikki tallennettavat tiedot. Lehtisen mukaan Luukas on ollut historioitsija, joka on käyttänyt silminnäkijöiden todistuksia. Lehtisen pohdinnoista syntyy kuva, että Raamatun tekstit eivät ole syntyneet yliluonnollisella tavalla vaan Raamattu kertoo historian tapahtumista.48 Vaikka Luukas on ollut historioitsija, niin Lehtisen mukaan Jumala on ohjannut Pyhän Hengen kautta Luukkaan tekstin syntyä.49
Lehtinen sitoo yhteen Raamatun inhimillisen ja jumalallisen puolen. Toisaalta Raamattu on ihmisten kirjoittama (inhimillinen), mutta kuitenkin Jumala on ohjannut
47 Lehtinen 2007, jakso 17.
48 Lehtinen 2011, jakso 14.
49 Lehtinen 2011, jakso 1.
22
ja inspiroinut Raamatun sisällön (jumalallinen). Lehtisen raamattuteologiassa ei voi erottaa Raamatun inhimillistä ja jumalallista puolta vaan ne ovat sidoksissa toisiinsa.
Lehtinen näkee, että Raamatun tekstien syntymiseen on vaikuttanut yliluonnollinen voima. Tekstin kirjoittajat ovat saaneet inspiraation Pyhältä Hengeltä. Lehtinen ei kuitenkaan käytä suoraan inspiraatio -sanaa, vaan Pyhän Hengen ohjaus kirjoittajia kohtaan on ollut enemmän dynaaminen prosessi kuin mekaaninen kirjoitustapa.
Lehtisen mielestä Raamattu todistaa Jumalan toiminnasta maailmanhistoriassa.
Raamatun luotettavuuden todistus on Kristuksen ylösnousemus.50 Kristuksen ylösnousemus on maailmanhistorian merkittävin tapahtuma. Kristuksen ylösnousemuksen valossa on kaikki menneet ja tulevat tapahtumat nähtävä.
Nimenomaan Kristuksen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen vahvistavat Raamatun sanoman luotettavuuden ja sen merkittävyyden.51
Koska Raamatun tekstien syntymiseen on vaikuttanut yliluonnollinen voima, transsendentti Jumala, on sen sanoma tämän maailman ulkopuolelta. Raamattu on ilmoitus, jotta ihminen ymmärtäisi, kuka Jumala on ja mitä Hän tahtoo. Raamattu on aivan erityinen ilmoitus maailmassa. Lehtisen mukaan siihen ei tule lisäyksiä tai muutoksia. Sen sanoma on universaali ja muuttumaton. Julistuksessaan ja opetuksessaan Lehtinen pyrkii perustelemaan kaiken Raamatulla, nojautuen yksin Raamattu -periaatteeseen.
50 Lehtinen 2006, 115.
51 Pannenberg 2004, 247–257; Ratzinger 2013, 236–242. Saksalainen teologi Pannenberg painotti teologiassaan, että Kristuksen ylösnousemus on kristinuskon tärkein tapahtuma, jota vasten kaikki on peilattava. Pannenbergin mukaan Jumala toimii ja vaikuttaa maailmanhistoriassa, josta myös Raamattu todistaa. Kristuksen ylösnousemus on tästä tärkein todistus ja kaikki teologia on heijastettava sitä vasten.
23 2.2 Jumalan ilmoitus
Lehtiselle Raamattu on Jumalan ilmoitus, jota ilman emme tietäisi ja tuntisi Jumalaa.
Kuten aiemmassa luvussa (2.1) tuli esille, Raamattu edustaa Lehtiselle Jumalan ilmoitusta, jonka syntymiseen on vaikuttanut jumalallinen inspiraatio. Lehtinen väittää, että humanismi on järjestelmällisesti pienentänyt Jumalan ja hänen ilmoituksensa sellaiseksi, että ihminen olisi maailmankaikkeudenkeskus ja kaiken mitta muun ollessa suhteellista ja epävarmaa.52 Lehtisen mukaan on kuitenkin olemassa objektiivinen universaalinen totuus, joka on Raamatussa ilmoitettu.
Lehtisen mukaan naturalistinen maailmankatsomus on liian kapea näkökulma, on olemassa myös jotakin muuta.53 Totuus on ihmisen mittakaavan ulkopuolella.
Lehtinen toteaa, että voimme luonnostaan ymmärtää Jumalan läsnäolon, mutta luonnollinen teologia ei tuo pelastusta. Vasta Raamatun sanoma osoittaa pelastuksen tien. Luonnosta, kansojen vaiheista, elämänkohtaloista ja omastatunnosta oppii sen, että Jumala on olemassa, mutta ei sitä, millainen Jumala on. Jumalan yleinen ilmoitus itsessään ei vielä paljasta Hänen kasvojaan. Lehtisen mukaan näemme ne vasta, kun löydämme Jeesuksen Kristuksen Raamatun sanasta. Raamatun ulkopuolinen yleinen ilmoitus antaa ihmiselle kuitenkin haasteen lähteä etsimään Jumalaa.54
Lehtisen mielestä Raamatun ilmoituksen ydin on Jeesus Kristus. Lehtisen mielestä Raamattu on Jumalan erityinen ilmoitus ihmiskunnalle. Luonnon ja maailman-kaikkeuden ihmeellisyys kertoo, että Jumala on olemassa, kun taas Raamattu ilmoittaa, millainen Jumala on. Lehtisen ajatus erilaisista Jumalan tuntemistavoista nojautuu perinteiseen luterilaiseen opetukseen Jumalan yleisestä ja erityisestä ilmoituksesta.
Yleisellä ilmoituksella tarkoitetaan, että kaikki ihmiset tuntevat ja tietävät luomisen perusteella Jumalasta jotakin. Luterilaisen näkemyksen mukaan ihmisen yleinen jumalantuntemus on syntiinlankeemuksen vuoksi heikentynyt eikä riitä lopulliseen pelastukseen. Vasta Israelin kansalle annettu ja Kristukseen huipentuva erityinen
52 Lehtinen 1983, 83.
53 Lehtinen 2011, jakso 3.
54 Lehtinen 1987, 33.
24
pelastusteko vapauttaa ihmisen. Tämä Jumalan erityinen ilmoitus toisin sanoen Raamattu osoittaa Jumalan ja pelastuksen.55
Sveitsiläinen teologi Karl Barth edusti 1900-luvun alussa vahvasti linjaa, jonka mukaan ihmisessä ei ole minkäänlaista liittymäkohtaa pelastavalle ilmoitukselle vaan ihmisen luonnollinen uskonnollisuus on Kristukseen perustuvan Jumalan tuntemisen esteenä. Barthin näkökulmassa kristillinen ilmoitus on täysin eksklusiivista, koska se torjuu kokonaan kaiken muun jumalantuntemuksen. Sen sijaan keskiajan suuren teologin Tuomas Akvinolaisen mielestä Jumalan olemassaolo voidaan kuitenkin perustella kosmologisin todistein, sillä kaiken takana täytyy olla joku, joka saa kaiken toimimaan. Akvinolaisen mukaan tämä joku on kristinuskon Jumala. Akvinolaisen näkemyksessä kristinuskon Jumala voidaan tuntea niin kutsutun luonnollisen teologian, yleisen ilmoituksen kautta: Maailman synnyn ja toimivuuden takana täytyy olla Jumala, joka ohjaa kaikkea. Raamatun ilmoituksen Jumala voidaan löytää ja tunnustaa järjen avulla.56
Lehtisen mukaan ihmisessä on yleinen jumalantuntemus, mutta tämä ei riitä pelastavaan uskoon. Syntiin langennut ihminen tarvitsee ulkopuolisen ilmoituksen, joka kertoo tiedon Jumalasta ja pelastuksesta. Jumalan ihmeet voidaan nähdä luomakunnassa, mutta se ei vielä kerro kokonaisuudessaan Jumalasta. Vasta erityisestä ilmoituksesta ihminen saa tietää, millainen Jumala todellisuudessa on ja mikä on hänen tahtonsa. Lehtinen sitoo eksklusiivisella tavalla ihmisen pelastuksen Kristukseen ja Raamatun ilmoitukseen, mutta jättää kuitenkin Jumalalle mahdollisuuden halutessaan toimia myös Raamatun ulkopuolella kutsuen ihmisiä Kristuksen pelastukseen.
Raamatun tekstien ilmoitusluonteen lisäksi toinen erityispiirre liittyen Raamatun ymmärtämiseen on, että Raamattu on kirjoitettu Pyhässä Hengessä, joten sitä ei voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä. Tästä syystä Raamatun lukeminen ei tuo pelastusta kaikille vaan ainoastaan niille, joille Pyhä Henki synnyttää uskon. Tässä kohdin Lehtinen monesti vetoaa, että ihmisen täytyy avata sydän Jeesukselle. Lehtisen
55 Pihkala 2009, 48–49.
56 Pihkala 2009, 98–100.
25
käsityksessä ihminen ymmärtää Pyhän Hengen avulla Raamatun sanoman lopullisen merkityksen ja Jumalan armon. Lehtisen raamattuteologinen käsitys voidaan nähdä olevan pneumatologis-hermeneuttisella kehällä: Pyhä Henki on inspiroinut Raamatun eikä sen lopullista merkitystä voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä.
Raamatun tulkinnassa yksityiskohtien käsittäminen vaatii kokonaisuuden ymmärtämistä. Kokonaisuuden hahmottaminen avaa koko sisällön: Lehtisen mukaan Raamatun kokonaisuus avautuu Kristuksen pelastustyön kautta. Lehtisen raamattuteologiassa korostuvat Jumalan universaali pelastustahto ja partikularistinen näkökulma, jossa ihminen pelastuu ainoastaan Kristuksen pelastustyön kautta.
Jeesuksessa Kristuksessa on ainoastaan ilmoitettuna tie, totuus ja elämä eikä muissa uskonnoissa olevia traditiota tai ”ilmoituksia” voida rinnastaa millään tavalla tähän.
Lehtinen korostaa usein, että on luotettava täydellisesti Jumalan Sanaan koko Raamattuun.57 Vaikka Raamattu antaa tiedon Jumalasta ja pelastuksesta, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta, niin pelkkä informaatio Jumalan pelastustiestä ei riitä ihmisen pelastukseen. Lehtisen mielestä vaaditaan usko ja luottaminen tuohon lupaukseen eli ihmisen täytyy elää Kristuksen omana.58 Lehtinen korostaa, että Jumalan erityinen ilmoitus on päättynyt, esimerkiksi hän toteaa, että Raamatun kaanoniin myöhemmin kehitelty luku- ja kappalejako ei ole Jumalan ilmoitusta.
Lehtinen ei myöskään usko erilaisiin numerokaavioihin, jotka voivat syntyä luku- ja kappalejaoista.59 Lehtinen ei kuitenkaan ota systemaattisesti määriteltyä kantaa Raamatun kaanoniin, kirjoihin ja syntymiseen vaan toteaa sen olevan kokonaan Jumalan ilmoitusta ilman tarkennuksia.
Lehtisen raamattuteologian kolmas näkökulma on, että Jumala itse puhuu Raamatussa ihmiselle. Lehtisen mukaan ainoastaan Pyhä Henki voi avata Raamatun sisällön lopullisen tarkoituksen ja pelastuksen ihmiselle. Seuraavassa luvussa käsittelen, miten Lehtinen ymmärtää Jumalan puhuvan Raamatussa.
57 Lehtinen 2006, 140.
58 Lehtinen 2007, jakso 18.
59 Lehtinen 2011, jakso 16.
26 2.3 Jumala puhuu Raamatussa
Lehtinen kutsuu Raamattua nimellä Jumalan sana. Lehtisen mielestä Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen inspiraation kautta, mikä tarkoittaa, että Raamatun tekstit ovat Jumalan ilmoittamia. Raamattu on Jumalan ilmoitus, josta ihminen saa tietoa Jumalasta ja hänen tahdostaan. Lehtiselle Raamattu on ainut mahdollisuus saada varmaa tietoa Jumalasta, koska syntiinlangenneen ihmisen järki ja omatunto ovat sumentuneet. Mutta Lehtiselle Raamattu ei ole pelkästään tiedonlähde, jonka perusteella ihminen voi kongitiivisesti ymmärtää Jumalan vaan Raamatun sanassa vaikuttaa itse läsnä oleva Jumala. Lehtinen käyttääkin perinteisiä kristillisiä ilmaisuja, kuten Raamattu on Jumalan sanaa tai Jumala puhuu Raamatussa.60 Nämä kaikki kuvastavat Lehtisen antamaa auktoriteettia Raamatun sisällölle: se on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.
Raamatun sisältö on Lehtiselle Jumalan ilmoitus. Jumala puhuu Raamatussa, koska Raamatun tekstit ovat syntyneet yliluonnollisella tavalla jumalallisen inspiraation kautta. Lehtinen antaa tehtäväksi hakea Raamatusta kohtia, joissa Jumala puhuu.61 Tällä Lehtinen ei tarkoita, että Raamatun tekstin ulkopuolelta kuuluisi ääni vaan Raamatun sanassa läsnä oleva Jumala on yhteydessä lukijaan. Raamatun sisällön pitävyyden todisteena Lehtinen korostaa, että Kristuksen ylösnousemus on maailmanhistorian suurin tapahtuma, sillä koko kristinusko riippuu siitä ja se vahvistaa Raamatun olevan Jumalan sanaa.62 Raamatun tekstin ja synnyn kohdalla ilmenee Lehtisen usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Lehtinen rinnastaa Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen. Kristuksen sana ja Jumalan sana ovat hänelle sama asia. Lehtinen myös rinnastaa, että Pyhän Hengen ilmoitus Raamatussa on sama kuin Jumalan ilmoitus.63 Lehtisen raamatunteologian yhteydessä tulee ilmi hänen uskonsa trinitaariseen Jumalaan, jolla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Vaikka Lehtinen kehoittaa luottamaan koko Raamattuun, Jumalan sanaan hän kuitenkin korostaa, että erityisesti tietyt Raamatun kirjat tuovat parhaiten esille
60 Lehtinen 1987, 61.
61 Lehtinen 2008, 31–37.
62 Lehtinen 1985, 187.
63 Lehtinen 1987, 89.
27
Jumalan ja hänen pelastussanoman. Lehtinen painottaa Johanneksen evankeliumin ja Roomalaiskirjeen arvoa, koska niissä tulee hänen mielestään selvimmin ilmi kristinuskon ydin. Pelastus on yksin armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Tähän sisältyy Lehtisen mielestä koko Raamatun ja kristinuskon viesti.64 Lehtisen raamattuteologinen tulokulma on pelastusopillinen, sillä kaiken ytimessä on Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan universaali pelastustahto.
Vaikka Lehtinen korostaa luottamusta koko Raamattuun, hän käytännössä aina käyttää raamattuviittauksissaan Uuden testamentin kohtia.65 Tämä Kristus-keskeinen evankeliumin tulkinta näkyy myös hänen tuotannossaan, joka keskittyy Raamatun selityksien osalta pelkästään Uuden testamentin kirjoihin. Vaikka Lehtinen keskittyykin tuotannossaan Uuden testamentin kohtiin, hän kuitenkin sisällyttää Vanhan testamentin Raamatun kaanoniin. Lehtisen mukaan Jumalan pelastussuunnitelma on näkyvissä Vanhan testamentin alusta alkaen. Lehtiselle Raamattu on Jumalan sanaa, ilmoitus, joka on kerrottu historian näkökulmasta.
Lehtinen tulkitsee Raamatun sisältöä kristologis-soteriologisesta näkökulmasta.
Lehtinen näkee, että Jumalan sana tuo universaalisen totuuden tietämyksen. Jumalan sanan on oltava totta muuten Jumala olisi valehtelija. Ihmisten tekemät dogmaattiset määrittelyt ja teologiset käsitykset eivät muuta Jumalaa. Jumalan tahto on universaali ja muuttumaton, koska Kristus on sama eilen, tänään ja huomenna. Lehtisen mielestä Raamatun sanomaa ei tarvitse tuoda sopusointuun ihmisen omien tunteiden, omantunnon ja kokemuksien kanssa, koska ne voivat olla väärässä.66 Käsityksessä korostuu synninlangenneen ihmisen ongelma; ilman ulkopuolista ilmoitusta ihminen ei näe objektiivista totuutta oikein.
Lehtinen painottaa, että Raamatun sanoma ei ole pelkkää informaatiota tai elämänkatsomus vaan se on elävä, voimallinen ja antaa pelastuksen. Pyhä Henki toimii Jumalan sanassa ja voi vahvistaa sen ihmeiden kautta. Lehtinen edustaa teististä jumalakäsitystä, jossa Jumala on elävä ja voimallinen: Hän toimii tässä ajassa.
64 Lehtinen 1985, 12.
65 Lehtinen 1983, 91.
66 Lehtinen 2007, jakso 1.
28
Raamatun sana ei ole elävä siinä merkityksessä, että se muuttuisi tai kasvaisi vaan se luo uskon Kristukseen antaen ihmisille iankaikkisen elämän. Tästä näkökulmasta Raamattua voisi jopa kutsua eläväksi informaatiodataksi.67
Lehtinen luottaa Raamatun sanoman voimaan niin paljon, että mainitsee Jumalan toimivan Pyhän Hengen voimassa parantumis- ja muiden ihmeiden kautta kristinuskon reuna-alueilla, missä kristinuskolla ei ole vahvaa pohjaa. Mutta siellä, missä kristinusko on ollut voimissaan, Jumala toimii enemmän sanansa kautta.68 Suoranaista fundamentalistista sana-inspiraatiota Lehtinen ei Raamatun tekstin syntymisen yhteydessä käytä, mutta kaikessa hän kuitenkin luottaa Raamatun sanomaan. Lehtisen mielestä Raamatun viesti on, että ihmisen tulee kääntyä elävän Jumalan puoleen, sillä on olemassa vain yksi Jumala, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa.69
67 Lehtinen 2007, jakso 20.
68 Lehtinen 2011, jakso 11.
69 Lehtinen 2011, jakso 25.
29 3 RAAMATUNTULKINNAN PERIAATTEET
3.1 Laki ja evankeliumi
Luterilaisessa tulkintaperinteessä Raamatun sanoma on jaettu käsitteisiin laki ja evankeliumi. Lehtisen näkemykseen laista vaikuttaa hänen raamattuteologiansa Kristus- ja pelastuskeskeisyys. Lehtinen määrittelee, että Raamatun sanomasta voidaan käyttää käsitettä Jumalan tahto, koska se kuvailee Jumalan tahtoa myös käskymuodossa, mutta erityisesti ja ensisijaisesti Raamatun sisällöstä on kuitenkin nähtävissä lupaus merkityksessä, mitä Jumala lahjoittaa.70 Mitä Lehtinen tällä tarkoittaa? Lehtisen raamatuntulkinnan avain on Kristus-keskeinen näkökulma. Jeesus Kristus on Raamatun sisällön tarkoitus ja tätä vasten kaikki sisältö on tulkittava. Mutta Raamatun tekstit sisältävät myös vaatimuksia tai käskyjä, joista Lehtinen käyttää sanaa laki.
Lehtinen näkee Raamatun sanoman jakautuvan kahteen osaan: käskyihin ja lupauksiin. Tässä näkökulmassa Lehtinen tukeutuu perinteiseen luterilaiseen tulkintaperinteeseen laista ja evankeliumista. Käskyt kuuluvat lakiin ja lupaukset evankeliumiin. Lehtinen ymmärtää Raamatun keskuksen olevan Jeesus Kristus ja hänen pelastustyönsä. Lehtinen yhtyy myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustamaan kirkon kolmeen vanhaan tunnukseen ja pitää niitä Raamatun tiivistelminä. Lehtinen toteaa Nikealais-Konstantinopolilaisen ja Athanasioksen uskontunnuksen nousevan Raamatusta, kuten Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat tunnustavat kirkon kolme vanhaa uskontunnusta.71
Lehtisen raamatuntulkinta on Kristus- ja pelastuskeskeinen. Nämä molemmat vaikuttavat hänen tapaansa ilmaista laki-käsitettä. Lehtisen tuotannossa lain määritelmä ei välttämättä ole yksiselitteisesti ymmärrettävissä. Tuon esille viisi keskeistä kohtaa, jotka ovat esillä Lehtisen tavassa määritellä laki. Ensimmäiseksi Lehtinen painottaa, että laki ei pelasta vaan Jeesuksen Kristuksen armo. Toiseksi laki ei pyhitä vaan Pyhä Henki. Kolmanneksi laki oli osoitettu Israelin kansalle. Toisaalta
70 Lehtinen 2007, jakso 13.
71 Lehtinen 1985, 24–25.
30
Lehtinen näkee Jumalan asettaneen tahtonsa jokaisen ihmisen omaantuntoon. Tosin ihmisen omatunto ei ole erehtymätön perisynnin vuoksi. Lehtisen mielestä yksi Vanhan testamentin opetuksia on, että Israelin kansa ei pystynyt täyttämään Jumalan tahtoa. Tämä osoittaa sen, että laki ei pelasta, ei pyhitä eikä ihminen pysty edes sitä täyttämään. Neljänneksi Lehtinen näkee, että lain tehtävä on suojella elämää.
Viidenneksi Jeesus Kristus on täyttänyt Jumalan lain. Tällä hän tarkoittaa, että Jeesus Kristus on kirottu jokaisen ihmisen puolesta, mikä tarkoittaa, että kristitty on vapaa lain orjuudesta. Lehtinen näkee Kristuksen seuraamisen vaikuttavan ihmiseen niin, että hän tahtoo täyttää Jumalan tahdon rakkaudesta Jumalaan, kun taas orjuudessa lakia noudatetaan pelosta. 72
Vaikka Lehtinen selittää lain ja evankeliumin kuuluvan Raamatun sanomaan ei hänen tulokulmansa lakiin kuitenkaan ole perinteisen luterilaisen tulkintakäsityksen mukainen. Luterilainen tulkintaperinne on painottanut lain ajavan Kristuksen luokse.
Lehtisen näkökulma lakiin on sen määritteleminen armon vastakohdaksi. Lehtinen puhuu Jumalan tahdosta ja kristityn ohjeista elää, mutta käyttäessään Raamatun kohdalla laki-käsitettä, hän usein puhuu aikajaksoista ihmiskunnan historiassa.
Lehtinen selittää tätä näkökulmaa Raamatun historiallisilla aikajaksoilla. Lehtisen mielestä Raamatun läpi kulkee pelastushistoriallinen linja, jota hän kutsuu nimellä Jumalan maailmansuunnitelma. Suunnitelman huipentuma on Jeesus Kristus ja hänen pelastustyönsä. Raamatun sisältö voidaan kuvata lupauksina ja vaatimuksina.
Lupaukset ovat evankeliumia eli ilosanomaa ihmisille, vaatimukset taas ovat lakia.
Vaikka Lehtinen luottaa koko Raamattuun, hän jakaa Jumalan maailmansuunnitelman eri osiin. Näistä aikakausista vain viimeiset koskettavat pakanakristittyjä siis ei-juutalaisia kansoja.73
Lehtisen mukaan Raamatun voi tiivistetysti jakaa kahteen osaan. Jumalan maailmansuunnitelman ensimmäiseen osaan, johon kuuluu Vanha testamentti alkaen Aadamista ja jatkuen Nooan kautta Moosekseen. Tätä historiallista aikajaksoa Lehtinen kuvaa usein nimellä laki. Jumalan luokse pääsi täyttämällä lain. Lehtisen
72 Lehtinen 2011, jakso 27; Veijola 1988, 223. Ennen kuin Jumala vaati tahtonsa noudattamista, Jumala oli vapauttanut Egyptin orjuudesta ja antanut uuden elämän. Ihmisen kiitollisuus toimii motiivina noudattaa pelastavan Jumalan tahtoa.
73 Lehtinen 1987, 48–56.
31
mukaan Jumalan maailmansuunnitelma jatkuu Jeesuksella Kristuksella, jonka sovitustyö antaa ihmisille pelastuksen. Pelastuksen saavuttaa uskomalla Kristukseen.
Lehtinen painottaa, että Kristus on lain loppu. Laki ei koske enää ihmistä, joka uskoo Kristukseen. Lehtinen näkee, että Kristuksen jälkeen tulee vielä uusi kolmas ajanjakso Jumalan maailmansuunnitelmassa, mikä alkaa Kristuksen toisesta paluusta. Lehtisen mukaan Kristuksen toisesta paluusta alkaa tuhatvuotinen valtakunta, jossa Jumala on luonut uuden taivaan. Lehtisen mukaan historia voidaan jakaa eri aikakausiin Jumalan ilmoituksessa, historiassa ja ajassa. Vanhan testamentin lainkohdat eivät hänen mukaansa suoranaisesti koske kristittyjä, koska pelastus on yksin Kristuksessa. Mutta Vanhan testamentin kohdat kertovat Jumalasta, joka pelastaa koko maailman. 74 Seuraava kuva esittää tiivistetysti Lehtisen tavan käsittää Raamatun ilmoitus, historian aikajana ja Jumalan pelastussuunnitelma.
Tuhatvuotinen valtakunta / taivas Kristus / UT
Mooses / VT 70 jKr. Kristuksen toinen paluu laki / juutalaiset armo / pakanat & juutalaiset
Kuva 1. Historiallinen aikajana.
Vaikka Lehtinen jakaa Raamatun eri historiallisiin osiin, hän ei kuitenkaan tarkoita, että vain osa Raamatusta koskisi kristittyjä. Vaikka Vanha testamentti sisältää suurimmaksi osaksi vain niin kutsuttua lakia, se sisältää kuvaksen samasta Jumalasta, joka toimii myös Uudessa testamentissa. Lehtisen mielestä usein on liian lyhyt näkökulma Raamattuun ja sen läpi kulkevaan historialliseen linjaan. Hänen mielestään monet ajattelevat Raamatun koostuvan kahdesta osasta: Vanhasta liitosta eli laista ja uudesta liitosta eli armosta ja että muuta Raamatussa ei ole. Lehtisen mielestä tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Jumalan maailmansuunnitelma ei alkanut Mooseksesta, jonka kautta tuli laki eikä se pääty Kristuksen ensimmäiseen tuloon. 75 Lehtinen näkee
74 Lehtinen 1987, 48–56.
75 Lehtinen 1987, 48–50. Yksi Lehtisen peruste Jumalan maailmansuunnitelman kokonaisuuteen on, että Vanhan testamentin henkilöt, kuten Abraham ja Daavid nähdään uskon esikuvina Uudessa testamentissa.
32
jatkumon Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Hän sitoo Raamatun kaanonin yhdeksi kokonaisuudeksi. Lehtisen tulkinnan painopiste on kuitenkin Uudessa testamentissa, Kristuksessa. Vanhan testamentin tekstien tulkinta on tehtävä Lehtisen mukaan Kristuksesta lähtöisin. Tällä hän tarkoittaa, että Raamatun sisältö on ensisijaisesti pelastusoppi Kristuksessa, joten kaikki muu tulkitaan sitä vasten, myös laki.
Lehtinen näkökulmassa laki on annettu juutalaisille eikä se koske ollenkaan pakanakristittyjä. Lehtisen mukaan pakanoiden aika on tavallaan kätketty Vanhassa testamentissa. Tätä hän perustelee raamatunkohdilla, joissa Paavali mainitsee, että Jumalan salaisuus paljastui Kristuksessa. Lisäksi Lehtinen jatkaa, että pakanakristittyjen aika ja juutalaiskristillinen haara tulivat lopulta yhdeksi.
Yhtenäisyyden aika alkaa noin vuodesta 70 jKr., jolloin Jerusalemin temppeli tuhottiin. Lehtisen mielestä armo pelastaa sekä juutalaiset että pakanakristityt. 76
Yhtenä perustelunaan raamattuteologiaansa Lehtinen käyttää Apostolien tekojen kohtaa, jossa kerrotaan Jerusalemin kokouksesta vuoden 50 paikkeilla. Kokouksessa alkukristityt pohtivat, tarvitseeko pakanakristittyjen noudattaa juutalaista lakia.
Kokouksen tuloksena oli Pietarin lausunto, jossa hän toteaa, että yksin Kristuksen armo pelastaa niin juutalaiset kuin pakanat.77
”Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: "Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.” (Apt. 15:7-11)
Lehtinen piti tärkeänä Pietarin puhetta, jonka mukaan armo pelastaa niin juutalaiset kuin pakanat. Tällä periaatteella Lehtinen selittää Paavalin kirjeiden ja Jaakobin kirjeen erot. Lehtisen mielestä Paavali korostaa pelastuksen tulevan uskon kautta armosta, kun taas Jaakobin mukaan pelastus tuleen lain täyttämisestä. Lehtinen
76 Lehtinen 1987, 51–56.
77 Lehtinen 2011, jakso 26; Lehtinen 2011, jakso 27.
33
näkeekin, että Jaakobin kirjeen kohdat koskevat ainoastaan juutalaisia eikä pakanakristittyjä, koska kirje on kirjoitettu ennen vuotta 70 eli ennen lopullista yhtymistä armon aikaan. Lehtinen ajoittaakin Jaakobin kirjeen ajankohdan ennen Jerusalemin kokousta, jossa päätettiin, että kaikki pelastuvat Jeesuksen Kristuksen armosta sekä juutalaiset että pakanat.78
Lehtiselle Raamatun tulkinnan avain on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Sitä vasten on nähtävä myös laki ja sen tulkinta. Evankeliumi kertoo Jumalan universaalin pelastustahdon: evankeliumin ilosanoma koskettaa kaikkia ihmisiä. Tämä näkyy myös Lehtisen omassa julistuksessa, sillä käytännössä hänen kaikki raamatunkohta-lainaukset ovat Uuden testamentin puolelta. Laki ei koske kristittyjä, koska se ei kuulu pakana-aikaan vaan pelastus on yksin armosta Kristuksen tähden. Lehtinen kuitenkin painottaa, että lain vastakohta ei ole laittomuus vaan rakkaus. Jumalan tahtoa ei tehdä
Lehtiselle Raamatun tulkinnan avain on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Sitä vasten on nähtävä myös laki ja sen tulkinta. Evankeliumi kertoo Jumalan universaalin pelastustahdon: evankeliumin ilosanoma koskettaa kaikkia ihmisiä. Tämä näkyy myös Lehtisen omassa julistuksessa, sillä käytännössä hänen kaikki raamatunkohta-lainaukset ovat Uuden testamentin puolelta. Laki ei koske kristittyjä, koska se ei kuulu pakana-aikaan vaan pelastus on yksin armosta Kristuksen tähden. Lehtinen kuitenkin painottaa, että lain vastakohta ei ole laittomuus vaan rakkaus. Jumalan tahtoa ei tehdä