Kansakunta aseissa : Asevelvollisuuskeskustelu Suomessa

(1)

Kansakunta aseissa

Asevelvollisuuskeskustelu Suomessa

HANNU SALOMAA

(2)

(3)

Tampereen yliopiston väitöskirjat 573

HANNU SALOMAA

Kansakunta aseissa

Asevelvollisuuskeskustelu Suomessa

AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Esitetään Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Tampereen yliopiston Pinni A -rakennuksen

Paavo Koli -salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere, 01.04.2022, klo 12

(4)

AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA

Tampereen yliopisto, Johtamisen ja talouden laitos

Vastuuohjaaja ja Kustos

Professori Kaisa Herne Tampereen yliopisto Suomi

Ohjaaja Tutkijatohtori Mikko Poutanen Tampereen yliopisto

Suomi

Esitarkastajat Dosentti Anders Ahlbäck Tukholman yliopisto Ruotsi

Dosentti Kari Laitinen Poliisiammattikorkeakoulu Suomi

Vastaväittäjä Dosentti Anders Ahlbäck Tukholman yliopisto Ruotsi

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -ohjelmalla.

Kannen suunnittelu: Roihu Inc.

ISBN 978-952-03-2338-7 (painettu) ISBN 978-952-03-2339-4 (verkkojulkaisu) ISSN 2489-9860 (painettu)

ISSN 2490-0028 (verkkojulkaisu)

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2339-4

PunaMusta Oy – Yliopistopaino

(5)

ESIPUHE

Tätä väitöskirjaa ovat tukeneet erityisesti Emil Aaltosen säätiö ja Maanpuolustuksen kannatussäätiö, sekä Suomen kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahasto. Li- säksi Jorma ja Märtha Sihvolan säätiö tuki tutkijavaihtoani Wienin yliopistossa 2018–

2019. Lämpimät kiitokseni kaikille tutkimustani tukeneille säätiöille, sillä ilman tätä tukea väitöskirjani tie olisi todennäköisesti noussut nopeasti pystyyn.

Asevelvollisuudesta puhutaan usein pelkästään kokemusasiantuntijuudella, enkä minäkään ole tältä täysin pystynyt välttymään. Elävästi muistan mielessäni kaikki isäni, edesmenneen isoisäni sekä peruskouluni ja lukioni miespuolisten opettajien kertomat armeijajutut. Niin ikään muistan kaikki sosiaaliset tilanteet kesätyöpaikoista opiskeluajan fuksisaunoihin, joissa joku on nostanut niin sanotut inttijutut keskuste- lunaiheiksi. Muistan toisaalta, kuinka luin heinäkuussa 2010 uutisen Ruotsin päätök- sestä luopua asevelvollisuudesta ja ajattelin tuolloin, että ei Suomessakaan luultavasti enää 10–15 vuoden kuluttua ole asevelvollisuutta. Eletään jo 2020-lukua, ja asevelvollisuuden asema on Suomessa edelleen vahva. Todennäköisesti kansakunnan nuoria poikia, kuten minua ja useampaa muuta minua edeltänyttä sukupolvea aikanaan, ohjataan edelleen kasvatuksessa asepalveluksen suorittamiseen, vaikka en ole tätä väi- töskirjassani suoranaisesti tutkinutkaan.

Lopulta tämä haluni ymmärtää omakohtaista ja muun kansakunnan nuorison so- siaalistamisprosessia kanavoitui aina väitöskirjaksi asti. Tässä prosessissa minua ovat ohjanneet professori Kaisa Herne sekä tutkijatohtori Mikko Poutanen. Lämpimät kiitokseni ohjaajilleni tästä työstä. Kiitokset ansaitsevat myös koko Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen tutkimusyhteisö. Usein palaan ajatuksissani Sami Borgin rennon humoristisiin neuvoihin tutkimusseminaareissa, Tapio Raunion läm- pimään kannustavuuteen tai Ilkka Ruostetsaaresta huokuvaan pitkään akateemiseen kokemukseen. Lämmöllä muistelen myös keskustelujani muiden väitöskirjatutkijoi- den kuten Johannes Lehtisen, Aki Luodon, Carl Muthin, Josefina Sipisen ja Aino Tiihosen kanssa, joista kaksi viimeisintä ovat sittemmin jo ennen minua väitelleet.

Voin ylpeästi tunnustaa, että olen kiireestä kantapäähän tämän yhteisön kasvatti.

Muistan myös sen kunnioituksen ja jopa pelonkin tunteen, joka minut valtasi, kun kuulin historioitsija Anders Ahlbäckin sekä erikoistutkija Kari Laitisen valinnoista väitöskirjani esitarkastajiksi. Ahlbäckin ja Laitisen tutkimukset ovat kaikista lukemis- tani asevelvollisuustutkimuksista mielestäni parhaimmasta päästä. Lämpimät

(6)

kiitokseni esitarkastajilleni, erityisesti vielä vastaväittelijänäni toimivalle Anders Ahl- bäckille.

Jo väitöstutkimukseni alkuvaiheesta lähtien olin yhteydenpidossa Maanpuolustus- korkeakoulun tutkijoihin. Sittemmin eläköitynyt, sotilaspedagogiikkaan erikoistunut sotilasprofessori Juha Mäkinen ansaitsee suuret kiitokseni aina kirjallisuusvinkeistä apurahahakemuksiani puoltaviin lausuntoihin. Osallistuin myös aina mielelläni sotilasprofessori Teemu Tallbergin järjestämiin sotilassosiologian poikkiyliopistollisiin tohtoriseminaareihin, joiden kautta oli äärimmäiseen kiehtovaa saada tietää muiden tutkijoiden samankaltaisista tutkimuksista. Erityisen arvokkaita ja tarkkanäköisiä kommentteja sain Jyväskylän yliopiston historian tutkijatohtori Teemu Häkkiseltä.

Olin myös otettu evp. majuri Olli Envallin, evp. everstiluutnantti Seppo Haarion sekä Suomen Itävallan entisen puolustusasiamiehen, everstiluutnantti Tuomas Liukon kiinnostuksesta väitöstutkimustani kohtaan. Muistan myös Teams-keskusteluni väi- töstutkimukseni keskeisen aineistokappaleen isähahmon, F-Securen hallituksen pu- heenjohtajan Risto Siilasmaan kanssa, jonka asiantuntijuus maanpuolustuskysymyk- sissä oli erittäin vaikuttavaa. Kaikilla edellä mainituilla Tampereen yliopiston ulko- puolisilla henkilöillä oli tärkeä kontribuutio tutkimukseni edistämisessä, ja he kaikki ansaitsevat kiitokseni.

Muistelen lämmöllä myös kolmea opettamaani aineopintotason kurssia väitöskir- jani aiheesta, sekä kaikkia niille osallistuneita opiskelijoita. He opettivat minua vähin- tään yhtä paljon kuin minä heitä. Toimintani laadukkaampaa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua edistävässä The Ulkopolitist -verkkolehdessä on myös antanut minulle paljon, sekä tuonut tutkimusasiantuntijuudelleni näkyvyyttä.

Tutkimuksen teko ja itsenäiseksi tutkijaksi kasvaminen ei ole luonnollisesti aina pelkkää riemukulkua. Ajoittain jo tehty työ voi tulla kokeneiden tieteentekijöiden ar- viossa syystäkin lytätyksi, ajoittain apurahahakemukset tulevat hylättyinä takaisin ja ajoittain kaikki ei suju opetuksessa aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Mutta mukaan mahtuu suuresti onnistumisen elämyksiä ja kokemuksiakin. On ollut hienoa huomata oma kehitys tieteentekijänä, on hienoa saada myönteinen päätös apurahakemukseen ja on hienoa huomata motivoituneita ja tutkimusaiheestani kiin- nostuneita opiskelijoita kursseillani. Tutkimuksen teossa pärjääminen vaatii nähdäk- seni urheilijaluonnetta; vahvaa motivaatiota tekemiseensä, kykyä johtaa itseään, sän- tillisiä elämäntapoja, tappioiden ja pettymysten sietokykyä sekä ennen kaikkea pitkä- jänteisyyttä maaliin pääsemiseksi, jossa lopulta kiitos seisoo.

Haluan myös kiittää sukulaisiani siitä, että he lopulta ymmärsivät haluni saattaa väitöskirja loppuun asti. Väitöstutkimusvuosiini mahtuu myös suuria henkilökohtai- sia elämänmuutoksia, kuten poikani Laurin syntymä marraskuussa 2018. Analyytti- sen tutkimustyön teko ei aina ollut helppoa toistuvien huonosti nukuttujen öiden seurauksena. Tutkimustyön eteneminen niin ikään hidastui tuntuvasti, kun

(7)

päiväkodin aloittamisen myötä arkeeni tulivat tiuhaan toistuneet sairastelukierteet koronakaranteeneista puhumattakaan. Tästä kaikesta huolimatta akateeminen vapaus on mahdollistanut minulle poikani kasvuvuosina aktiivisen isäroolin, toisen arvok- kaan saavutuksen väitöskirjani rinnalla.

Kiitokset myös jo etukäteen niille kaikille tulevaisuuden asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen tutkijoille, jotka innostuvat lukemaan väitöskirjani loppuun asti.

Minuun saa aina ottaa yhteyttä ja keskustella sen sisällöstä.

Wien 15.2.2022 Hannu Salomaa

(8)

(9)

ABSTRACT

In Finland military conscription is still the key element of national defence. While many European countries have already abolished conscription, Finland has not done so. Military conscription as a research topic can be approached from numerous different perspectives. Many historians and social scientists have pointed out that the origin of military conscription lies in Nationalism. This PhD research also builds on the idea of Nationalism as the origin of military conscription but updates this para- digm to modern times.

The rise of Nationalism began at the end of the 18th century in Europe. During this time military conscription was implemented in the aftermath of the French Rev- olution. Nation states rose and a new concept of modern citizenship was constructed in many European countries. Military conscription was one tool among many, which helped define the concept of modern citizenship in a modern nation. Especially during the Unification of Germany, between the 1860s and the 1870s, Prussia’s military success could be attributed to its own military conscription model. Thereafter, many other countries tried to implement “Prussian-type” military conscription. Among those was also the Grand Duchy of Finland, then an autonomous part of the Russian empire. The introduction of a military conscription law in Finland in 1878 had been pushed by the country’s nationalistic-minded elite and was the result of a process that took over 20 years. Some of the arguments for and against conscription have barely changed since the 19th century. On the one hand military conscription was seen as an ideal tool for creating a unified nation and for educating the youth. On the other, military conscription was also criticized for violating individual freedom.

These political views on military conscription are still present in the political discussion on conscription in Finland in the 21st century.

The concept of Nation is used rather often in political discourse. However, researchers have never agreed on one single valid definition of Nation. Many well- known researchers of nationalism have, however, found it fruitful to approach the definition of nation through social constructivism. In the context of social constructivism, the nation does not exist in itself. Rather, it is created as the result of delib- erate political and social creation processes. Benedict Anderson’s well-known theory

(10)

and definition of “imagined communities” also looks at the nation from this very point of view.

Benedict Anderson (1936-2015) was a professor of political science, based in the United States. His book “Imagined Communities -Reflections on the Origin and Spread of Nationalism”, first published in 1983, explains the idea of a nation as an imagined community. Anderson chose the word “imagined” to emphasize that the nation is deliberately imagined, meaning socially constructed. According to Ander- son’s logic, the analysis of nations should focus on how the nations have been or are being imagined.

Many other researchers of nationalism have presented similar views of the origin of a Nation. What sets Anderson’s theory apart from other theories is, that it is rather easily applied and arguably easy to understand. For this reason, it has become the most well-known theory on the nation but is also used outside of its initial context.

From Anderson´s point of view, military conscription is one instrument among oth- ers to construct the imagined community of Finland.

Anderson´s theory does not offer an all-encompassing or final truth about military conscription, but it offers an approach, which is flexible enough to be applied to military conscription specifically. Therefore, Anderson’s theory is used in this research as a primary theoretical framework. This framework is complemented by five secondary theme-based views presented in the main chapter three.

The first research question focuses on how the Finnish nation is and has been built through military conscription. The second research question sheds light on reasons for or against abolishing military conscription. The third research question tries to portray how military conscription is viewed by different target groups, such as citizens, politicians, and experts of military conscription. The fourth and last research question focuses on analysing discussions between different discussion groups, such as citizens, politicians, and experts.

The research data was collected from a Finnish Parliament discussion on conscription law in 2007 and from the report of the military conscription committee, also known as Siilasmaa´s report published in 2010. Moreover, data was collected from the “Ohi on” citizen initiatives webpage, which aimed at abolishing the military conscription, and from opinion pieces on military conscription published in the lead- ing Finnish national newspaper, Helsingin Sanomat, between 2008 and 2018. The research focuses on data from the 2010s and the data from the 2000s. By providing secondary data from the previous decade, the 2010s data can be more easily inter- preted in context.

(11)

The chosen research method follows a theoretical content analysis and relies on five particular subjects which are found in the chapter three. The empirical analysis observes the data chronologically.

The study shows empirically that the military conscription continues to serve the objective of building the Finnish nation. Evidence was found in each data source that confirmed what Anderson´s theory on nation building assumes about military conscription. Particularly Siilasmaa´s report underlined the role of nation building in military conscription. On the other hand, the connection between military conscription and nation building was questioned by the Ohi on campaign website.

The discussion on military conscription included different questions, ranging from national defence to preventing social marginalisation. This PhD study originally started from the assumption that military conscription is more than just a military solution, and the empirical data readily confirmed this assumption. All sources of data touched upon a cluster of themes such as national defence, economy, equality, or civic education. These topics were found at different depths depending on the format and length of the research source.

The conservation of the military conscription was justified also with arguments other than its mere alleged military necessity for Finland´s defence. Especially Siilas- maa’s report, but also the parliamentary discussion and opinion piece data presented military conscription as the most reasonable and downright only economical option for Finland. The Ohi on campaign website repeatedly criticised conscription based on its alleged economic effects such as delaying education and shortening working careers. Other sources also reflected the value of preserving military conscription in that it benefited for instance social inclusion and national health, in addition to military utility. These very benefits were questioned by the Ohi on campaign website.

The Ohi on campaign considered that conscription mostly exists for political nationalistic purposes and viewed the inexpensiveness of the conscripted labour as an illu- sion. Thus, military conscription exists not for genuine defence purposes.

The answer to the original research question is that each participant group uses their own language to underline their respective concerns, namely those of the citizens, politicians, and experts. The in-group differences in discourse were also con- siderable.

Within the data, the question of gender equality raised the most urgent momen- tum for change in military conscription. The aspect of gender equality was bypassed both in the parliament discussion as well as in Siilasmaa´s report, whereas the issue appeared both on the Ohi on campaign website and in civic discussion in the opinion pieces in Helsingin Sanomat. It seems that gender equality evolved into the major point

(12)

of contention during the 2010s. This criticism was increasingly echoed by wider cir- cles beyond the conventional critics of military tradition.

Military conscription does not present the most facile target of study. The most suitable approaches are twofold; military and political. The first concerns conscription as a military deterrent, the latter serves the objective of nation building. A national defence as a deterrent educates an adequate number of troops relative to the Finnish population size. A reservist, conscripted army proves itself more cost-effec- tive than continually serving professional soldiers. For the role of nation building, conscription more closely resembles an institution of education in civilian society.

Arguably, military service steers young men towards responsible citizenship and uni- fies the nation. Military conscription as a school that builds the Finnish nation is subordinate to the defence capability. The sense of nationhood motivates participa- tion in this defensive body. Such a dual role is characteristic of several other countries since the 1800s as well. These two main roles are reinforced by their recurrence in the data corpus.

For Finland in the 2020s and possibly continuing to the 2030s, conscription re- mains an essential component of how national defence is organized. The particular way in which the Finnish conscript army is developed arguably brings it closer to a professional army. Thus, conscription is not likely to be abolished, at least not for military reasons. The research data shows, however, an increasing disconnect between nation alignment and military conscription. The main pressure toward change originated from civil society and particularly from the needs of gender equality. The conclusions drawn in this study reflect the state of affairs in Summer 2021, which should be taken into account. However, the predictions made here happened to mostly match those published by the parliamentary military conscription committee´s report in November 2021. In addition to Ohi on, a further critical citizens’

initiative “Yhteisvoimat” against military conscription in early 2022 also fits the predictions presented in the conclusion.

Nationalism shapes the traditional theoretical research on military conscription.

This body of data however differs from those conventionally studied by comparable Finnish research. The present study has relevance, beyond Political Science, also for Military science and History. The larger academic social sciences context of this study lies in the school of Civil-military relations (CMR) that observes the relationships between armed forces and civil society. One way to interpret the outcomes of the study at hand is considering it as a reflection of the current landscape of military conscription in Finland. No stance is taken as to which future developments are

(13)

preferable for military conscription, yet the study points to several feasible alterna- tives.

Keywords: nation, nationalism, national defence, economy, equality, civic education, prevention of social marginalization, security- and defence politics, Finland.

(14)

ABSTRAKTI

Asevelvollisuus muodostaa edelleen Suomessa sotilaallisen maanpuolustuksen kivi- jalan, vaikka moni muu Euroopan maa on siitä pitkällä aikavälitarkastelulla luopunut.

Asevelvollisuutta voi tarkastella useasta eri näkökulmasta, mutta lukuisat historioit- sijat ja yhteiskuntatieteilijät ovat nostaneet asevelvollisuuden nationalismiin liittyvät aatehistorialliset juuret esille. Väitöstutkimukseni jatkaa tällä samalla lähestymislin- jalla, vaikkakin tuoreemmassa ajallisessa kontekstissa.

Kansallisuusaatteen nousu alkoi 1700-luvun lopun Euroopassa, jolloin myös asevelvollisuus luotiin Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa. Useassa Eu- roopan maassa rakenneltiin 1800-luvulla erilaisin keinoin, muun muassa asevelvollisuuden avulla, kansallisvaltioita ja uudenlaista kansalaiskuvaa. Erityisen tärkeä merkitys asevelvollisuudella oli Preussin johdolla käydyissä Saksan yhtenäistymissodissa 1860- ja 1870-luvuilla, jolloin preussilainen asevelvollisuusjärjestelmä muodostui use- alle maalle esikuvaksi, Suomen suuriruhtinaskunta mukaan lukien. Suomessa säädet- tiin kansallismielisen poliittisen eliitin ajamana ja yli 20-vuotisen prosessin seurauksena ensimmäinen asevelvollisuuslaki vuonna 1878. Jo tuolloin asevelvollisuuskeskustelussa käytettiin puoltavia argumentteja asevelvollisuuden kansaa yhdistävästä ja kasvattavasta vaikutuksesta, tai kritiikkiä asevelvollisuuden yksilönvapauksia louk- kaavasta merkityksestä. Nämä argumentit ovat edelleen havaittavissa 2010-luvunkin asevelvollisuuskeskustelussa.

Poliittisissa diskursseissa käytetään verrattain usein kansakunnan käsitettä, vaikka käsitteen määritelmästä ei vallitse tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä. Useampaa maineikkaampaa nationalismin tutkijaa yhdistävät silti sosiaalisen konstruktivismin paradigmalle perustuvat lähestymistavat ja määritelmät kansakunnasta. Kansakunta ei näiden näkemyksien valossa ole olemassa itsessään, per se, vaan sen synty on ollut päämäärätietoisen poliittissosiaalisen luomisprosessin tulosta. Tähän kaikkeen edellä mainittuun rakentuu myös Benedict Andersonin kuuluisa teoria ja määritelmä kansakunnasta kuviteltuna yhteisönä.

Yhdysvalloissa toiminut politiikan tutkimuksen professori Benedict Anderson (1936–2015) lanseerasi vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan ”Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua” määritelmänsä kansakunnasta kuviteltuna yhteisönä. Andersonin teorian pääsanoman mukaisesti kansakunta on

(15)

kuviteltuna yhteisönä nimensä mukaisesti päämäärätietoisesti kuviteltu eli rakennettu yhteisö. Kansakuntien tarkastelun pitää tämän logiikan perusteella pureutua siihen, miten eri kansakunnat ovat tulleet ja tulevat kuvitelluiksi.

Muilla nationalismin tutkijoilla on varsin samankaltaisia näkemyksiä kansakunnasta kuin Benedict Andersonilla. Andersonin teoria on tästä huolimatta noussut, todennäköisesti juuri sen helpon sovellettavuuden ja iskevyytensä vuoksi, tunnetuim- maksi nationalismin teoriaksi, vaikka sitä ei aina käytetä täysin samalla tavalla kuin mitä Anderson itse tarkoitti kansakunnan määritelmällään. Andersonilaisesta näkö- kulmasta tarkasteltuna asevelvollisuus on joka tapauksessa yksi keino muiden keinojen joukossa kuvitella Suomen kuvitteellista yhteisöä.

Andersonin teoria ei tarjoa koko totuutta asevelvollisuudesta, mutta teoria antaa eräänlaisen ylätason lähestymistavan asevelvollisuuteen. Tätä ylätason lähestymista- paa asevelvollisuuteen täydentävät pääluvussa kolme esitetyt viisi teemakohtaista nä- kökulmaa asevelvollisuuteen.

Tutkimuskysymykset tarkastelevat Andersonin teorian mukaisen kansakunnan kuvittelun havaitsevuutta suomalaisessa asevelvollisuuskeskustelussa. Lisäksi pureu- dun yksityiskohtaisemmin niihin teemoihin, jotka hallitsevat asevelvollisuuskeskustelua. Tutkimus tarkastelee niitä poliittisia perusteluita, joilla asevelvollisuuden säilyt- tämistä tai lakkauttamista Suomessa perustellaan. Viimeinen tutkimuskysymys analy- soi vielä eri keskustelijaryhmien, eli kansalaisten, poliitikkojen ja asiantuntijoiden eroja tavoissa keskustella asevelvollisuudesta.

Tutkimusaineisto koostuu eduskuntakeskustelusta asevelvollisuuslaista vuodelta 2007, vuonna 2010 julkaistusta asevelvollisuustyöryhmän eli niin sanotusta Siilas- maan raportista, asevelvollisuuden lakkauttamista tavoitelleen Ohi on -kansalaisaloitteen 2013–2014 verkkosivuista sekä Helsingin Sanomien asevelvollisuutta käsitel- leistä mielipidekirjoituksista vuosilta 2008–2018. Tutkimuksen aikajana sijoittuu tä- ten pääasiallisesti 2010-luvulle, ja 2000-luvun jälkipuoliskon aineisto lähinnä taustoit- taa siirtymistä seuraavalle vuosikymmenelle.

Tutkimusmetodina toimii teorialähtöinen sekä teemapohjainen sisällönanalyysi.

Käytän tutkimuksessani viittä luomaani temaattista lähestymistapaa asevelvollisuuteen, joiden perusteella myös jaottelen empiiristä analyysia. Viisi tutkimusteemaa eri- tellään pääluvussa kolme. Empiirinen analyysi etenee vanhimmasta aineistokappa- leesta tuoreimpaan.

Empiirinen analyysini osoittaa, ettei asevelvollisuuden merkitys kansakunnan ra- kentajana ole Suomessa vain historiaa. Jokaisessa aineistokappaleessa nousi esille sel- laisia asevelvollisuuteen liitettäviä merkityksiä, jotka vahvistavat Andersonin teoriaan kuuluvia olettamuksia. Asevelvollisuuden väitetty suomalaisia sosiaalisesti yhdistävä

(16)

ja kasvattava vaikutus oli erityisesti Siilasmaan raportissa laaja-alaisesti havaittavissa.

Ohi on -kampanjan verkkosivuilla nousi vastaavasti useaan otteeseen esille kriittisyys asevelvollisuuden kansakunta-kiinnittyneisyyttä kohtaan.

Asevelvollisuuskeskustelussa oli havaittavissa laajalla kirjolla erilaisia teemoja, so- tilaallisesta maanpuolustuksesta aina syrjäytymisen ehkäisyyn. Väitöstutkimukseni lähti alun perin siitä olettamuksesta, että asevelvollisuus on muutakin kuin vain sotilaallinen ratkaisu, ja empiirinen aineisto vahvisti tämän olettamuksen nopeasti. Kai- kissa aineistokappaleissa nousi esille verrattain samoja keskusteluteemoja, kuten maanpuolustusta, kansantaloutta, yhdenvertaisuutta tai kansalaiskasvatusta. Aineis- toformaatista riippuen näitä teemoja käsiteltiin asevelvollisuuskeskustelussa ajoittain lyhyemmin ja ajoittain perusteellisemmin.

Asevelvollisuuden säilyttämistä perustellaan havaintojeni mukaan niin ikään monella muulla tekijälle kuin vain sen väitetyllä välttämättömyydellä Suomen puolustuk- selle. Erityisesti Siilasmaan raportissa, mutta myös eduskuntakeskustelussa sekä mielipidekirjoitusaineistossa asevelvollisuuden esitettiin olevan taloudellisista syistä Suo- melle järkevin ja jopa ainoa vaihtoehto. Ohi on -kampanjan verkkosivuilla oli useaan otteeseen havaittavissa asevelvollisuuden kansantaloudellinen kritiikki mm. sen väi- tetystä opintoja lykkäävästä ja työuria lyhentävästä vaikutuksesta. Asevelvollisuuden eräänlaiset sivutuotteet, kuten kansanterveystyö tai syrjäytymisen ehkäisy, tekevät asevelvollisuudesta sen sotilaallisen roolin lisäksi monelle säilyttämisen arvoisen. Tä- män asevelvollisuushegemonian vastapainona voi pitää Ohi on -kampanjan verkkosivuilla usein esille noussutta kritiikkiä asevelvollisuuden väitettyjä myönteisiä yhteiskunnallisia sivuvaikutuksia kohtaan. Monella tapaa Ohi on -kampanja antaa ymmär- tää, että asevelvollisuuden olemassaolo Suomessa perustuu heidän mielestään enem- mänkin asevelvollisuuden kansakunta-kiinnittyneisyyteen ja vääristyneisiin taloudel- lisiin kannustimiin kuin sotilaalliseen tarkoituksenmukaisuuteen.

Vastauksen tutkimuskysymykseen asevelvollisuuskeskustelijoiden eriävistä tavoista keskustella asevelvollisuudesta voi tiivistää toteamukseen siitä, että jokainen puhuu asevelvollisuudesta omalla kielellään. Kansalaisten, poliitikkojen ja asiantuntijoiden välillä vallitsee suuriakin eroja tavoissa puhua asevelvollisuudesta, mutta niin vallitsee toisaalta myös edellä mainittujen ryhmien sisälläkin.

Tärkein tutkimusaineistosta tehty havainto on sukupuolten välisen tasa-arvon laa- juus asevelvollisuuteen kohdistuvana muutospaineena. Asevelvollisuudesta ei kes- kusteltu eduskuntakeskustelussa 2007 lainkaan sukupuolten välisenä tasa-arvokysy- myksenä, ja sama tasa-arvokysymys lähestulkoon sivuutettiin Siilasmaan raportissa.

Ohi on -kampanjan verkkosivuilla ja erityisesti kansalaiskeskustelua edustaneessa Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusaineistossa sukupuolten välinen tasa-arvo

(17)

nousi toistuvasti esille. Aineistosta voi näin ollen esittää varovaisen tulkinnan siitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo nousi 2010-luvulla tärkeimmäksi asevelvollisuus- kriittisyyden motiiviksi. Tämä kriittisyys ylittää myös tuoreimmasta päästä olevassa aineistossa perinteisten asevelvollisuuskriittisten piirien rajoja.

Asevelvollisuus ei ole tutkimuskohteena helpoimmasta päästä, mutta sitä on luon- tevinta lähestyä eräänlaisen kaksoisrooliajattelun kautta. Asevelvollisuuden sotilaallinen rooli tarkoittaa sen merkitystä sotilaallisena pelotteena. Asevelvollisuus on puo- lustusratkaisu, jonka avulla pystytään tuottamaan Suomen väestöpohjalla riittävän suuret sotajoukot. Lisäksi asepalveluksen kautta koulutettu reserviläisarmeija on jat- kuvasti palveluksessa olevaa ammattisotilaista koostuvaa ammattiarmeijaa kansanta- loudellisesti edullisempi ratkaisu. Asevelvollisuuden toinen rooli on luonteeltaan enemmänkin siviiliyhteiskunnallinen, eli asevelvollisuuden rooli yhteiskunnallisena kasvatuslaitoksena. Asepalveluksen esitetään yhdistävän kansaa ja kasvattavan nuoria miehiä usealla eri osa-alueella kohti vastuuntuntoista aikuisuutta. Tämä asevelvollisuuden sosiaalispoliittinen rooli kansakunnan kouluna on monella tapaa puolustuskyvyn tuottamisen sivutuote, ja tätä puolustuskyvyn tuottamista edesauttava henki- sen polttoaineen lähde. Asevelvollisuudella on ollut tällainen kaksoisrooli Suomessa ja useassa muussa maassa 1800-luvulta lähtien, ja tämä jaottelu on tutkimusaineistoni valossa edelleen perusteltu lähestymistapa asevelvollisuuteen.

Asevelvollisuus säilynee keskeisenä osana Suomen puolustusratkaisua läpi 2020- luvun ja kenties vielä 2030-luvunkin. Sotilaallisesti arvioituna asevelvollisuusarmeija saa sen kehittämisen myötä ammattiarmeijan kaltaisia piirteitä, eikä siitä luopuminen sotilaallisin perustein näytä toistaiseksi todennäköiseltä. Tutkimusaineistossa oli toisaalta havaittavissa asevelvollisuuden kansakunta-kiinnittyneisyyden hiipuva vaikutus. Asevelvollisuuteen kohdistuvat muutospaineet ovatkin pitkälti siviiliyhteiskun- nallisia, näistä sukupuolten välinen tasa-arvo kaikkein tärkeimpänä. Tutkimukseni loppukeskustelu on kirjoitettu kesällä 2021, mikä on syytä ottaa lukiessa huomioon.

Parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean raportti julkaistiin marraskuussa 2021, mutta loppukeskustelussa siitä esittämäni ennustukset osuivat pitkälti oikeaan. Oike- aan osui myös ennustukseni tulevaisuuden Ohi on -kampanjan henkisistä kampan- joista, sillä alkuvuodesta 2022 järjestettiin Yhteisvoimat-niminen asevelvollisuuskriit- tinen kansalaisaloite.

Nationalismiteoreettinen lähestymistapa edustaa asevelvollisuustutkimuksen pe- rinteitä. Tutkimusaineisto on toisaalta verrattain erilainen verrattuna muihin suoma- laisiin asevelvollisuustutkimuksiin. Politiikan tutkimuksen lisäksi tutkimukseni on so- tatieteiden ja historian tieteenalan kannalta kiinnostava. Tutkimukseni voi sijoittaa yhteiskuntatieteiden Civil-military relations (CMR) -koulukuntaan, jossa tarkastellaan

(18)

asevoimien ja siviiliyhteiskunnan välisiä suhteita. Tutkimustulokseni voi ymmärtää eräänlaisena asevelvollisuuden karttana, joka ei kerro, mihin suuntaan asevelvollisuutta pitää lähteä kehittämään, mutta tutkimustulokseni auttavat löytämään oikean tien kohti haluttua päämäärää.

Avainsanat: kansakunta, nationalismi, sotilaallinen maanpuolustus, kansantalous, tasa-arvo, kansalaiskasvatus, syrjäytymisen ehkäisy, turvallisuus- ja puolustuspoli- tiikka, Suomi.

(19)

SISÄLLYS

1 Johdanto... 21

2 Asevelvollisuustutkimuksen tausta ... 29

2.1 Asevelvollisuuden tutkimuskenttä ... 29

2.2 Asevelvollisuuden historia ... 33

2.2.1 Suomen asevelvollisuuden historia ... 38

2.3 Asevelvollisuus kansainvälisesti ... 56

2.4 Asevelvollisuuslaki ... 66

2.5 Asevelvollisuuden poliittinen kannatus ... 73

3 Teoreettisia näkökulmia asevelvollisuuteen ... 78

3.1 Nationalismin tutkimuskenttä ... 80

3.2 Kansakunta kuviteltuna yhteisönä ... 84

3.3 Asevelvollisuuden teemat ... 98

3.3.1 Maanpuolustus ... 99

3.3.2 Sukupuoli ... 109

3.3.3 Kansantalous ... 113

3.3.4 Koulutus- ja kasvatusinstituutiot ... 116

3.3.5 Kansanterveys ... 119

3.3.6 Oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ... 122

3.3.7 Kansalaispalvelusvelvollisuus ... 126

3.3.8 Kansalaisen, poliitikon ja asiantuntijan käsitteet suhteessa asevelvollisuuteen ... 128

4 Tutkimusmetodi ja -aineisto ... 131

4.1 Tutkimusaineisto ... 132

4.2 Menetelmät ... 147

Empiirinen analyysi ... 159

5 Eduskuntakeskustelu asevelvollisuuslaista 2007 ... 160

5.1 Yhteisöllisyyden luominen ja tasa-arvo ... 160

5.2 Yksilön suhde asevelvollisuuteen ... 165

5.3 Uhkakuvapolitiikka, sotilaallinen maanpuolustus ja kansainvälisyys ... 166

5.4 Kansantalous ... 168

(20)

5.5 Koulutus ja kasvatus ... 169

5.6 Yhteenveto eduskuntakeskustelusta ... 170

6 Asevelvollisuustyöryhmän raportti – Asevelvollisuus laaja-alaisena yhteiskunnallisena kysymyksenä ... 175

6.1 Yhteisöllisyyden luominen ja tasa-arvo ... 176

6.2 Yksilön suhde asevelvollisuuteen ... 191

6.3 Uhkakuvapolitiikka, sotilaallinen maanpuolustus ja kansainvälisyys ... 196

6.4 Kansantalous ... 208

6.5 Koulutus ja kasvatus ... 213

6.6 Yhteenveto asevelvollisuustyöryhmän raportista ... 220

7 Ohi on -kampanjan 2013–2014 verkkosivut ... 225

7.1 Tukijat-sivu ... 226

7.2 Vieraskynä-sivu ... 234

7.3 UKK/FAQ-sivu ... 240

7.4 Faktaa-sivu ... 249

7.5 Yhteenveto Ohi on 2013–2014-kampanjasta ... 256

8 Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten analyysi ... 259

8.1 Mielipidekirjoitusten kvantitatiivinen analyysi ... 259

8.1.1 Kansalaisten mielipidekirjoitukset ... 264

8.1.2 Asiantuntijoiden mielipidekirjoitukset ... 267

8.1.3 Ammattisotilaiden mielipidekirjoitukset ... 268

8.1.4 Poliitikkojen mielipidekirjoitukset ... 270

8.2 Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten kvalitatiivinen analyysi ... 273

8.2.1 Kansalaisten mielipidekirjoitukset ... 273

8.2.2 Asiantuntijoiden mielipidekirjoitukset ... 279

8.2.3 Ammattisotilaiden mielipidekirjoitukset ... 282

8.2.4 Poliitikkojen mielipidekirjoitukset ... 287

8.2.5 Yhteenveto Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten analyysista... 291

9 Yhteenveto ... 295

9.1 Mahdolliset puutteet tutkimuksessa ... 312

9.2 Jatkotutkimuskohteet... 314

Lähdeluettelo ... 317

Primääriaineisto ... 317

Sekundääriaineisto ... 319

(21)

Liitteet ... 335

Liite A, Asevelvollisuustyöryhmän raportti, asevelvollisuustyöryhmän neuvottelukunta ... 335

Liite B, Ohi on-kampanja, Tukijat ... 336

Liite B, Ohi on -kampanja, UKK/FAQ... 339

Liite B, Ohi on kampanja, Faktaa ... 346

Liite B, Ohi on -kampanja, Vieraskynä -kirjoituksia... 357

Liite C, Helsingin Sanomat, ohjeet mielipidekirjoitusten laatimiseen ... 366

Liite D, Parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean tehtävät ... 368

Kuvioluettelo Kuvio 1. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa havaitut kirjoittajaryhmät 2008–2018 ... 262

Kuvio 2. Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten määrät kirjoituksesta havaitun ylätason teeman mukaan ... 264

Kuvio 3. Kansalaisten mielipidekirjoitukset asevelvollisuudesta Helsingin Sanomissa teemoittain ... 266

Kuvio 4. Asiantuntijoiden mielipidekirjoitukset asevelvollisuudesta Helsingin Sanomissa teemoittain ... 267

Kuvio 5. Ammattisotilaiden mielipidekirjoitukset asevelvollisuudesta Helsingin Sanomissa teemoittain ... 269

Kuvio 6. Poliitikkojen mielipidekirjoitukset asevelvollisuudesta Helsingin Sanomissa teemoittain ... 270

Kuvio 7. Keskeisimmät alatason teemat Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusaineistossa eri vuosina ... 271

Kuvio 8. Asevelvollisuuden kytkös kansakuntaan Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusaineistossa eri vuosina ... 272

(22)

Taulukkoluettelo

Taulukko 1. Tutkimusaineisto ... 133

Taulukko 2. Kansanedustajat, jotka osallistuivat eduskuntakeskusteluun

vuoden 2007 asevelvollisuuslaista ... 135

Taulukko 3. Teemat ja niiden tyypillisiä piirteitä ... 152

Taulukko 4. Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten kirjoittajaryhmät ... 154

Taulukko 5. Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten ylätason luokat ja

niiden tyypilliset piirteet ... 154

Taulukko 6. Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten alatason teemat ja

niiden tyypilliset piirteet ... 156

Taulukko 7. Keskeiset havainnot eduskuntakeskustelusta, joka koski vuoden

2007 asevelvollisuuslakia ... 170

Taulukko 8. Eri kirjoittajaryhmien absoluuttinen ja prosentuaalinen osuus

Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusaineistossa ... 260

Taulukko 9. Havaitut ylä- ja alatason teemat Helsingin Sanomien

mielipidekirjoituksissa jaoteltuna kirjoittajaryhmittäin ... 261

(23)

1 JOHDANTO

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa asevelvollisuutta ei juurikaan kyseenalaisteta.

Vuoden 2020 aikana asevelvollisuudesta käytiin kuitenkin tavanomaista enemmän julkista keskustelua. Syynä on todennäköisesti se, että samana vuonna perustettiin parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea, jonka on lokakuussa 2021 tarkoitus jul- kaista raportti asevelvollisuuden kehittämisestä. Mutta kuinka paljon tiedämme asevelvollisuuden aatehistoriallisesta taustasta, asevelvollisuudesta käytävästä keskuste- lusta sekä motiiveista kannattaa tai vastustaa asevelvollisuutta Suomessa?

Asevoimat ovat ikivanha instituutio, mutta modernin asevelvollisuuden juuret juontavat Ranskan suureen vallankumoukseen. Elokuussa 1793 Ranskassa julistettiin lévee en masse, joka velvoitti ranskalaiset astumaan asepalvelukseen, jotta viholliset saataisiin karkotetuiksi Ranskan tasavallan alueelta (Paret 1992, 65). Päätös määritteli uudelleen Ranskan valtion ja sen kansalaisten välistä suhdetta, ja se vaikutti asevoimien henkilöstörekrytointiin Ranskassa sekä viime kädessä koko läntisessä maail- massa (mt. 65–66). Asevelvollisuus liitettiin tuolloin läheisesti vallankumouksen va- pauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteisiin, ja instituution myötä syntyi ajatus kansakunnasta aseissa (Wright 2010, 113). Ranskan luoma asevelvollisuuden esikuva to- teutettiin 1800-luvulla Euroopassa erilaisina kansallisina sovelluksina (Särmäkari 2016, 24). 1800-luvulla nationalismin ja asevelvollisuuden välinen suhde liittyi yhteis- kuntaluokkien väliseen taisteluun (Paret 1992, 47). Porvariston nousu ja työväenluo- kan voimaantuminen edesauttoivat demokraattisten ideoiden syntyä, ja asevoimien kasvava miestarve voitiin täyttää vain rekrytoimalla työläisiä ja maanviljelijöitä (mt.

47). 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kansakunnan kehittymiseen vaikutti luokkaristi- riidan avautuminen (Kettunen 2008, 63). Työväenliike sai voimaa yhtenäisen kansallisen merkitysjärjestelmän kehittymisestä, koska sillä se pystyi antamaan tuomionsa luokkayhteiskunnalle (mt.). 1800-luvulla asevelvollisuuteen tukeutuvat asevoimat tunnettiin kansan- tai kansalaisarmeijoina (Nokkala 2008, 1. Ne olivat suuria massa- armeijoita, jotka nojasivat alkeelliseen teknologiaan (mt.). Ranskassa ja Preussissa asevelvollisuus otettiin käyttöön yhtä lailla poliittisista kuin sodankäyntiin liittyvistä syistä (Paret 1992, 74).

(24)

Sotateknologia kehittyi modernilla ajalla nopeasti, mutta joukkojen lukumäärä oli silti ratkaiseva tekijä aina toiseen maailmansotaan asti (Abdel-Moneim & Simon 2011, 188). Toisessa maailmansodassa asevelvollisuuden merkitys oli huipussaan, mutta sen jälkeen yleisestä asevelvollisuudesta alettiin hiljalleen luopua useissa länti- sissä maissa (Nokkala 2008, 1). Myös nationalismi ja erityisesti sen aggressiivinen muoto alkoivat menettää poliittista vetovoimaansa Länsi-Euroopassa toisen maail- mansodan jälkeen (Paret 1992, 50). Asevelvollisuudesta luopuminen kiihtyi kylmän sodan päättymisen jälkeen (Nokkala 2008, 1). Tähän oli syynä itä- ja länsiblokin vä- lisen suursodan uhan katoaminen. Massa-armeijat alkoivat lopullisesti väistyä, ja myös asevoimien teknistyminen suosi ammattilaisuutta. Kansainväliset operaatiot nousivat asevoimien uudeksi painopisteeksi entisen kansallisen puolustuksen tilalle.

Asevelvollisuuden ja nationalismin välinen läheinen yhteys on todettu useassa suomalaisessa (Seitkari 1951; Laitinen & Nokkala 2005; Mälkki 2008; Ahlbäck 2010a;

Särmäkari 2016) ja kansainvälisessä tutkimuksessa (Paret 1992; Frevert 2001; Mjøset 9DQ+ROGH-RHQQLHPLD+DOO 0DOHäHYLý6FKHLSHUVD<K dysvalloissa, pääasiassa Cornellin yliopistossa, toimineen politiikan tutkimuksen pro- fessorin Benedict Andersonin (1936–2015) ajattelu on noussut vaikutusvaltaiseen asemaan nationalismin tutkimuksessa. Hänen keskeinen teoksensa on vuonna 1983 julkaistu, nationalismia teoretisoiva Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja le- viämisen tarkastelua (Imagined Communities – Reflections on the Origin and Spread of Nationalism). Anderson kuuluu nationalismin tutkimuksen modernismin koulukuntaan. Koulukunnan tutkijoita yhdistää kansallisuusaatteen synnyn sijoittaminen modernille aikakaudelle. Modernilla aikakaudella he tarkoittavat aikakautta, joka alkoi 1700-luvulla muun muassa Ranskan suuren vallankumouksen myötä. 1800-lukua lei- masivat kansallismielisyys ja teollinen vallankumous sekä niiden tapa uudelleenarti- kuloida teollistuvien länsimaiden yhteiskuntarakennetta perusteellisesti. Asevelvolli- suuden nousu osuu siis loogisesti yhteen kansallisuusaatteen nousun kanssa.

Andersonin teorian keskeinen periaate on ajatus kansakunnasta kuviteltuna eli päämäärätietoisesti luotuna sosiaalisena konstruktiona. Tämä periaate on sovelletta- vissa myös asevelvollisuuden tutkimukseen. Kuvitellut yhteisöt -teos on teoreettinen lä- hestymistapa nationalismiin, ja teos kiteytyy Andersonin luomaan käsitteeseen ”kuviteltu yhteisö”. Andersonin teoria ei voi yksin selittää kaikkia asevelvollisuuden ky- symyksiä, mutta sen kautta voi selittää sekä tulkita ennen kaikkea asevelvollisuuden sosiaalista merkitystä. Teoria auttaa ymmärtämään, miten asevelvollisuus yhdistää yk- silöitä toisiinsa, miten yksilön velvollisuus sotilaskoulutukseen on velvollisuus kansakuntaa kohtaan, miten yksilöistä voidaan tehdä osa suurempaa massaa ja miten kuvitteellinen sosiaalinen yhteisö voi muuntautua todelliseksi yhteisöksi.

(25)

Kuviteltujen yhteisöjen teoria auttaa ymmärtämään, miten suuret kansanjoukot, joiden kaikki jäsenet eivät koskaan kohtaa kaikkia toisistaan, saadaan asevelvollisuuden kautta kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä yhteenkuuluvuuden tunne ei ole Andersonin teorian mukaan luonnontila eikä se ole biologisten tekijöiden mää- rittelemä. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunne kansalaisten välillä on päämäärätie- toisesti luotu tunnetila, jota pitää analysoida sen luomisen keinojen kautta.

Asevelvollisuutta voi lähestyä useista eri teoreettisista näkökulmista, mutta vää- jäämättä tutkijan on valittava jokin tietty lähestymistapa. Kansakunnan kuvittelemi- sen näkökulma on ennen kaikkea sen laaja-alaisen sovellettavuuden ja käyttökelpoi- suuden vuoksi kiinnostavampi lähestymistapa asevelvollisuuteen kuin esimerkiksi pelote- tai sukupuoliteoreettiset näkökulmat. Saman kansakunnan kuvittelun näkö- kulman kautta voi uskottavasti lähestyä niinkin erilaisia teemoja kuin maanpuolustustahtoa tai syrjäytymisen ehkäisyä. Muu teoreettinen näkökulma asevelvollisuuteen ei välttämättä ole yhtä joustava, saati monikäyttöinen kuin Andersonin teoria. Natio- nalismiteoreettinen lähestymistapa myös kiinnittää muita vaihtoehtoisia lähestymis- tapoja paremmin oman tutkimukseni asevelvollisuuden kansalliseen ja kansainväli- seen tutkimusperinteeseen. Andersonin teorian vahvuuksista huolimatta edes sekään ei voi täysin selittää kaikkia asevelvollisuuden kysymyksiä, ja väitöskirjani luku 3.3.

täydentää edelleen kansakunnan kuvittelun näkökulmaa asevelvollisuuteen.

2000-luvulla asevelvollisuutta pidettiin väistyvänä instituutiona, mutta 2010-luvulla kansallisen puolustuksen merkitys korostui jälleen. Itä-Ukrainan tilanne, joka eskaloitui vuonna 2014 ja on toistaiseksi yhä ratkaisua vailla, on kiristänyt Euroopan turvallisuuspoliittista tilannetta. Tällä on myös selitetty asevelvollisuuden pienimuo- toista paluuta Euroopassa (Takkunen 5.3.2019). Ruotsi oli jo lakkauttanut asevelvol- lisuusjärjestelmänsä, mutta palautti sen vuonna 2017 (Kervinen 2.3.2017).¹ Eri maiden asevelvollisuusjärjestelmiä saatetaan tosin harhaanjohtavasti tarkastella Suomen asevelvollisuusymmärryksen ja kansallisen katseen kautta tiedostamatta järjestelmien eroavaisuuksia. Suomi on yksi niistä harvoista Euroopan maista, jotka edelleen yllä- pitävät kaikkia miehiä koskevaa ja de facto velvollisuuteen perustuvaa asevelvollisuutta. Asevelvollisuudella on laaja poliittinen tuki ja kansalaistuki Suomessa.

Ennustaminen on vaikeaa, ja jopa lyhyessä ajassa voi tapahtua hyvin dramaattisia käänteitä politiikassa ja taloudessa. 2020-luku käynnistyi koko maailmaa koskettavalla Covid-19-pandemialla. Koronakriisi johti keväällä 2020 sellaiseen muutokseen, jota

1 Vuoden 2019 jälkipuoliskolla Ruotsi ilmoitti panostavansa asevoimien kaikkiin puolustushaaroihin, nostavansa sodan ajan vahvuutta 100 000 sotilaaseen vuoteen 2030 mennessä sekä kaksinkertaista- vansa vuosittain koulutettavien asevelvollisten määrän 4 000:sta 8 000:een vuoteen 2025 mennessä (Yle 16.11.2019).

(26)

harva olisi voinut vielä vuonna 2019 aavistaa. Asevoimat avustivat viranomaisia useissa koronaviruspandemiasta kärsivissä maissa. Suomessa puolustusvoimat antoi- vat virka-apua poliisille Uudenmaan sulun järjestämisessä. Kevään 2020 aikana eh- dotettiin myös varusmiesten laittamista maataloustöihin paikkaamaan sitä vajausta, jonka pula kausityöntekijöistä aiheutti (Lensu 28.3.2020). Ehdotus voi aiheuttaa hu- vittuneisuutta, mutta pohtiessaan sitä ajautuu väistämättä kysymään, mitä varten ase- velvollisuusjärjestelmä on olemassa.

Tutkimustehtävä

Asevelvollisuutta voidaan tarkastella useista eri näkökulmista, jotka heijastelevat eri tieteenaloja ja ideologisia maailmankatsomuksia. Asevelvollisuuden kautta voidaan käydä poliittista keskustelua turvallisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, kansalaiskas- vatuksesta, sukupuolirooleista, kansantaloudesta ja monista muista seikoista. Väitös- kirjani tavoitteena on tutkia asevelvollisuutta sen laaja-alaisessa yhteiskunnallisessa merkityksessä ja osana muuta yhteiskuntaa sekä lisätä ymmärrystä aiheesta. Tutki- musaineistoni kautta voidaan tehdä havaintoja koko yhteiskunnan laajuisista tavoista tulkita asevelvollisuutta sekä tulkintojen välisistä konflikteista. Asevelvollisuutta on Suomen historiassa kehitetty eliittilähtöisesti, joten siitä käyty kansalaiskeskustelu on jäänyt tutkimuksessa vähälle huomiolle. Myöskään asevelvollisuuden vastaista argu- mentaatiota ei ole laajasti tutkittu. Lähestyn asevelvollisuutta useiden eri näkökul- mien kautta, vaikka kansakunnan rakentamisen näkökulma on niistä kaikkein keskei- sin. Asevelvollisuutta on perinteisesti tutkittu ajatellen sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeita, vaikkei se ole koskaan historiansa aikana ollut pelkästään sotilaallinen ratkaisu.

Väitöskirjassani hyödynnän usean eri tieteenalan tutkimuskirjallisuutta, vaikka pääasiallinen näkökulmani on valtio-opillinen. Tuoreimmat sekä laajimmat valtiotie- teelliset tutkimukset suomalaisesta asevelvollisuudesta ovat Veli Särmäkarin väitös- kirja vuodelta 2016 ja Kari Laitisen tutkimus vuodelta 2005. Tutkimukseni edustaa politiikan tutkimusta, koska se tarkastelee julkisuudessa käytävää poliittista keskustelua. Valtio-opillista lähestymistapaa edustaa myös asevelvollisuuden tarkastelu suhteessa johonkin aatteeseen, tässä tapauksessa kansallisuusaatteeseen. Asevelvollisuu- den monitahoisuus tekee siitä erittäin mielenkiintoisen, joskin rajallisten resurssien vuoksi myös melko vaikeasti hallittavan tutkimuskohteen (Laitinen 2005, 105).

Asevelvollisuus on instituutio, mutta yhtä lailla se on käsite. Asevelvollisuuden kansallinen käsitteistö määrittelee asevelvollisuuden muutoksia, ja mitä joustavampi käsitteistö on, sitä enemmän liikkumavaraa asevelvollisuuden uudistamiselle löytyy

(27)

(Joenniemi & Leander 2006, 161). 1800-luvulla Suomessa käyttöön otettu eurooppa- lainen yleisen asevelvollisuuden käsite merkityksellisti kansaa (kansalaisia) ja kansakuntaa (valtiota) yhdistävää sidettä (Särmäkari 2016, 46). Määrittelen tarkemmin kä- sitteet kansalainen, poliitikko ja asiantuntija alaluvussa 3.3.9 sekä selitän, miten käytän niitä väitöskirjassani. Tutkimusaineistostani ei voi muodostaa kaiken kattavaa kuvaa kaikista kansalaisten, poliitikkojen tai asiantuntijoiden käymistä keskusteluista, mutta tutkimukseni edistää omalta osaltaan ymmärrystä näiden ryhmien käymästä asevel- vollisuuskeskustelusta. Käsitteiden määrittely ja niitä koskeva tutkimus ovat keski- össä valtio-opillisessa tutkimuksessa; omassa tutkimuksessani tärkeällä sijalla on erityisesti kansakunnan käsite. Andersoniin liittyvä tutkimuskysymys on päätutkimus- kysymys, ja sitä seuraavat kolme muuta kysymystä ovat alatutkimuskysymyksiä:

Miten Benedict Andersonin näkemys kansakunnista kuviteltuina yhteisöinä on havaittavissa suomalaisessa asevelvollisuuskeskustelussa?

Mitkä teemat hallitsevat asevelvollisuuskeskustelua, ja miten ne liittyvät kuvitteellisen yh- teisön kuvitteluun?

Miten kansalaiset, poliitikot ja asiantuntijat perustelevat asevelvollisuuden säilyttämistä tai lakkauttamista?

Miten kansalaisten, poliitikkojen ja asiantuntijoiden tavat puhua asevelvollisuudesta eroavat toisistaan?

Päätutkimuskysymykseni tarkastelee asevelvollisuutta potentiaalisena kansakunnan rakentamisen välineenä. Esittelen Andersonin tavan määritellä kansakunnan käsite tarkemmin seuraavassa luvussa, mutta tässä yhteydessä kansakunta voidaan määri- tellä karkeasti kuvitteelliseksi sosiaaliseksi yhteenkuuluvuuden tunteeksi tietyllä maantieteellisellä alueella. Pohdin väitöskirjassani, millaisten keinojen, kielellisten il- maisujen ja asevelvollisuudelle asetettavien tehtävien kautta asevelvollisuus kiinnite- tään kansakuntaan. Se voidaan tehdä esimerkiksi määrittelemällä asevelvollisuus kan- salaisvelvollisuudeksi tai aikuistumisriitiksi tai korostamalla sitä, että varusmiespalve- lus on yhteiskunnallisia ristiriitaulottuvuuksia ylittävä jaettu yhteinen kokemus. En tutki käsitettä Suomen kansakunta, vaan asevelvollisuuden panosta kansakunnan ku- vittelussa ja sitä, miten eri tahot tulkitsevat tätä merkitystä. On myös syytä todeta, että kaikki asevelvollisuuskeskusteluun osallistujat eivät välttämättä kiinnitä asevelvollisuutta kansakuntaan. Andersonin teoria kuvitteellisen yhteisön kuvittelusta tarjoaa ylätason lähestymistavan asevelvollisuuteen instituutiona. Alatutkimuskysymyk- seni tarkentavat kuviteltua yhteisöä koskevaa pääkysymystä. Vastaamalla tarkempiin alakysymyksiin pystyn myös vastaamaan pääkysymykseeni.

(28)

Ensimmäinen alatutkimuskysymykseni tarkastelee kansalaisten, poliitikkojen ja asiantuntijoiden erilaisia temaattisia tapoja lähestyä asevelvollisuutta. Siviilit ja sotilaat voivat lähestyä asevelvollisuutta varsin eri teemojen kautta. Sotilaiden käymässä asevelvollisuuskeskustelussa sotilaallinen maanpuolustus voi olla hallitsevin teema, mutta poliitikkojen käymässä keskustelussa se saattaa olla vain yksi aihealue. Poliiti- kot ja kansalaiset voivat lähestyä asevelvollisuutta enemmän vaikkapa kasvatuksen tai tasa-arvon kautta tai jopa pelkästään näiden teemojen kautta. Asevelvollisuuskeskus- telun teemoja voivat olla esimerkiksi kansanterveyden edistäminen, nuorten miesten henkinen kasvu tai yhteisöllisyyden luominen. Näiden teemojen kautta pääsee käsiksi myös siihen, mitä asevelvollisuudelta yhteiskunnallisena instituutiona odotetaan.

Asevelvollisuuteen liittyvät teemat määrittelevät asevelvollisuutta instituutiona. Esi- merkiksi kasvatustemaattinen lähestymistapa tuo esille asevelvollisuuden merkityksen kasvatusinstituutiona. Asevelvollisuuskeskustelun teemat paljastavat myös niiden potentiaalisen kytköksen kuvitteellisen yhteisön kuvitteluun. Sosiaaliset ja kasvatuk- selliset näkökulmat asevelvollisuuteen liittyvät vahvasti kansakunnan rakentamiseen, asevelvollisuuteen liittyvä kansantaloudellinen tematiikka taas ei niinkään.

On tärkeää todeta, että tarkastelen myös sitä, mitä teemoja asevelvollisuutta kos- kevassa keskustelussa jää mainitsematta ja mitkä ryhmät mitäkin teemaa käsittelevät.

Yksi voi ajatella, että asevelvollisuus tarjoaa työvoimaa vastaamaan maataloustuotan- non akuuttiin työvoimapulaan, joku toinen taas voi tyrmätä tämänkaltaisen ehdotuk- sen vetoamalla siihen, että asevelvollisuuden perustelu on turvallisuuspoliittinen. Jol- lekulle toiselle kansalaiskasvatuksen teema voi olla keskeinen, joku toinen taas voi arvostaa asevelvollisuuden kasvattavaa roolia vähemmän tai jopa suhtautua siihen kriittisesti. Väitöskirjani valottaa sitä, miten moninainen käsitys asevelvollisuudesta yhteiskunnallisena kysymyksenä artikuloidaan julkisessa keskustelussa.

Toinen alatutkimuskysymykseni tarkastelee, miten vaatimuksia asevelvollisuuden säilyttämisestä tai lakkauttamista perustellaan poliittisesti ja mistä motiiveista. Vuo- den 2019 hallitusohjelman mukaan asevelvollisuutta ylläpidetään ”sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeita varten” (Valtioneuvosto 2019, 94). Voidaan kuitenkin olettaa, että monet muutkin syyt sotilaallisten tekijöiden rinnalla vaikuttavat asevelvollisuus- järjestelmän ylläpitämiseen. Selvitän empiirisen aineistoni avulla, mitä tällaisia syitä on esitetty. Vuoden 2019 hallitusohjelmassa todetaan asevelvollisuuden myös tuke- van yhteiskunnallista koheesiota (mt. 94). Tämä antaa ymmärtää, että asevelvollisuus tekee myös jotain muuta kuin vain täyttää sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeet.

Vastaavasti perustelut asevelvollisuuden kehittämisen tai lakkauttamisen puolesta ei- vät välttämättä ole yksin puolustuspoliittisia, ehkä eivät ylipäätään puolustukseen liit- tyviä. Kriittisten asevelvollisuusnäkemysten taustalla vaikuttavat usein muut

(29)

yhteiskunnalliset arvot, kuten yksilönvapaudet, kansantaloudelliset näkökulmat tai sukupuolten välinen tasa-arvo. Toinen alatutkimuskysymykseni pureutuu poliittiseen keskusteluun siitä, miksi Suomessa on asevelvollisuus, mitkä seikat tekevät asevelvollisuudesta kenellekin säilyttämisen arvoisen ja millaisista eri motiiveista eri toimijat vastustavat asevelvollisuutta. Asevelvollisuuden kannattamisen tai vastustamisen perustelut kokoavat eräässä mielessä yhteen andersonilaisen näkökulman ja muut asevelvollisuuskeskustelun teemat. Tarvetta säilyttää asevelvollisuus voidaan perustella asevelvollisuuden sotilaallisella merkityksellä, mutta myös sen kansakuntaa yhdistä- vällä vaikutuksella. Motiivit, joista käsin asevelvollisuusjärjestelmän säilyttämistä tai lakkauttamista kannatetaan, ovat yksittäisistä tekijöistä muodostuva kokonaisuus.

Kolmas alatutkimuskysymykseni tarkastelee sitä, miten kansalaisten, poliitikkojen ja asiantuntijoiden tavat puhua asevelvollisuudesta eroavat toisistaan. Oletukseni on, että eri puhujaryhmät puhuvat asevelvollisuudesta eri tavoin ja kukin omasta näkö- kulmastaan. Toki myös eri ryhmien sisällä on oletettavasti monenlaisia puhetapoja.

Puhetapojen eroja tarkastelemalla voi saavuttaa ymmärryksen siitä, miten eri toimijat merkityksellistävät asevelvollisuutta. Tutkimusaineistoni yksittäiset aineistokappaleet eivät ole eduskuntakeskustelua lukuun ottamatta luonteeltaan vuoropuheluita, mutta toisaalta ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kolmanteen kysymyk- seen vastaan yhdistämällä tulkintoja eri aineistosta. Tämän teen yhteenvedossa.

Vastaan asettamiini kysymyksiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimusai- neistonani käytän vuonna 2007 käytyä eduskuntakeskustelua asevelvollisuuslaista, vuonna 2010 julkaistua asevelvollisuustyöryhmän raporttia eli niin sanottua Siilas- maan raporttia, vuosina 2013–2014 asevelvollisuuden lakkauttamista tavoitelleen Ohi on -kansalaisaloitteen sittemmin poistettuja verkkosivuja sekä Helsingin Sano- mien mielipidekirjoituksia asevelvollisuudesta vuosilta 2008–2018. Tutkimusmene- telmänäni käytän teorialähtöistä sisällönanalyysia ja teoreettisena viitekehyksenäni Benedict Andersonin teoriaa kansakunnista kuviteltuina yhteisöinä. Andersonin teorian lisäksi tukeudun myös aiempiin asevelvollisuustutkimuksiin sekä niistä johdet- tuihin asevelvollisuuden teemoihin.

Suomen yleistä asevelvollisuutta voi oman lähestymistapani ohella selittää esimerkiksi kansainvälisen politiikan peloteteorioilla (Mearsheimer 2017; ks. myös Kanni- ainen 2018). Tämän näkemyksen mukaan asevelvollisuus on olemassa, koska Suomi tarvitsee vahvan sotilaallisen pelotteen ennaltaehkäisemään sotilaallisen kriisin puh- keamista. Asevelvollisuudessa on toisaalta kyse muustakin kuin vain puolustukselli- sen pelotteen luomisesta, mitä peloteteoreettinen näkökulma asevelvollisuuteen ei välttämättä kykene selittämään. Toinen vaihtoehtoinen teoreettinen tapa lähestyä asevelvollisuutta voivat olla esimerkiksi poliittiset sosiaalistumisteoriat, jotka eivät

(30)

toisaalta suuresti eroa andersonilaisesta lähestymistavasta asevelvollisuuteen. Sosiaa- listumisteorian näkökulmasta asevelvollisuus sosiaalistaa yhteisöä osaksi yhteiskuntaa samalla tavalla kuin muut yhteiskunnalliset kasvatuslaitokset. Andersonin näkö- kulmasta osaksi kuviteltua yhteisöä voi kasvaa yhtä lailla muun muassa kielen, kasva- tuslaitosten tai sanomalehdistön kautta. Kuvitellut yhteisöt -teos on toisin sanoen jo eräänlainen nationalismin sosialisaatioteoria, ja teoriaan kytkeytyvä sosiaalinen kon- struktivismi nojaa muutenkin yksilön sosiaalistamiseen (Berger & Luckmann 1994).

Mikään yksittäinen teoria tuskin tarjoaa tyhjentävää selitystä asevelvollisuudesta, mutta Andersonin teoria toimii hyvin asevelvollisuuden teemoja läpileikkaavana, ko- konaisvaltaisena yleistulkintana.

Tutkimukseni tulosten mukaan asevelvollisuuskeskustelussa on edelleen havaittavissa verrattain laajasti väitteitä asevelvollisuuden suomalaisia yhdistävästä vaikutuksesta eli andersonilaisittain tulkittuna kuvitteellisen yhteisön kuvittelusta. Toisaalta jotkin tahot suhtautuvat näihin väitteisiin kriittisesti. Asevelvollisuuskeskustelussa nousee esille sotilaallisen maanpuolustuksen teeman lisäksi paljon muita yhteiskunnallisia teemoja, kuten yhdenvertaisuus, kansantalous ja kasvatus. Erityisesti sosiaa- listumisen ja kasvatuksen teemat liittyvät vahvasti kansakunnan rakentamiseen. Vaa- timuksia asevelvollisuuden säilyttämisestä perustellaan maanpuolustuksellisilla, taloudellisilla ja kasvatuksellisilla syillä sekä muilla sosiaalisilla syillä. Yhtä lailla asevelvollisuuden vastustamista motivoivat taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset tekijät sekä yhdenvertaisuus. Tavat puhua asevelvollisuudesta vaihtelevat ajoittain suuresti puhu- jaryhmien – ja yksilöiden – välillä. Yhteisiä temaattisia lähestymistapoja toki löytyy, mutta muutoin jokainen lähestyy asevelvollisuutta itselleen mieluisimman teeman kautta. Tasa-arvon teema erottaa asevelvollisuuden kannattajat ja vastustajat selkeim- min toisistaan, vaikka se saakin vastakaikua myös asevelvollisuuden kannattajilta.

Asevelvollisuus on tutkimuskohteena haastava juuri moninaisuutensa vuoksi. Jo- kainen puhuu asevelvollisuudesta omalla kielellään, eivätkä keskustelun osapuolet välttämättä täysin ymmärrä toisen osapuolen käyttämää käsitteistöä. Tutkimuksen tekeminen asevelvollisuudesta on kuin yritys opetella niitä kaikkia kieliä, joilla asevelvollisuudesta puhutaan. Väitöskirja etenee perinteisesti aiheen taustoituksesta ja teo- riasta kohti aineistoa, tutkimusmenetelmiä ja empiiristä analyysia. Työn päättää yhteenveto, jossa tulkitaan tulokset ja luodaan katsaus tulevaan.

(31)

2 ASEVELVOLLISUUSTUTKIMUKSEN TAUSTA

2.1 Asevelvollisuuden tutkimuskenttä

Asevelvollisuutta on 2000-luvulla tarkasteltu eurooppalaisessa tutkimuksessa sotatie- teiden, historian ja yhteiskuntatieteiden näkökulmista. 2000-luvun alussa kansainvä- linen kirjallisuus viittasi siihen, että asevelvollisuudesta oltaisiin luopumassa (ks.

Mjøset & Van Holden 2002; Werkner 2004a; Joenniemi 2006a; Abdel-Moneim &

Simon 2011). Asevoimat ovat kehittyneet suurista massa-armeijoista pienemmiksi ja pääomavaltaisemmiksi ammattiarmeijoiksi (Joenniemi 2006b, 4). Näistä syistä 2000- luvun alkuvuosina ennustettiin asevelvollisuuden katoamista (mt.). Asevoimien niin sanottu pääomavaltaistuminen tarkoittaa sotateknologian merkityksen korostumista ja sotilaiden varustelutason kohoamista. Toisaalta 2020-luvulla siirryttäessä monessa Euroopan maassa harkitaan asevelvollisuuden palauttamista (Puolustusvoimat 2018, 482). Myös sotilasliitto Nato on palauttanut toimintansa painopisteen jäsenvaltioiden puolustamiseen (mt. 482). Asevelvollisuus vaikuttaa olevan muokkautumiskykyinen instituutio, joka voidaan keksiä aina uudelleen ja joka jatkaa olemassaoloaan (Joen- niemi & Leander 2006, 167). Kansainväliset asevelvollisuustutkimukset tarjoavat nä- kökulman siihen, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä suomalaisella asevelvollisuudella on verrattuna muiden maiden asevelvollisuusjärjestelmiin.

Saksan asevelvollisuutta sosiaalisena instituutiona on lähestytty kolmen teeman kautta: kansalaisuuden, kansakunnan rakentamisen ja sukupuolijärjestelmän kautta (Frevert 2001). Saksassa asevelvollisuutta pidettiin alusta alkaen kansalaisuuteen kuu- luvana velvollisuutena ja samanaikaisesti kansalaisten oikeutena – siten asevelvollisuus sulki ulkopuolelle ne, jotka eivät olleet saaneet kansalaisuutta tai jotka olivat sen menettäneet. Aluksi Ranskassa ja Preussissa luodut asevelvollisuusarmeijat nähtiin

”kansakunnan kouluna” ja joskus jopa koko kansakunnan edustajana. Asepalveluk- sen aikana kansakuntaan luotu kytkös ei välttämättä täysin poistanut kansalaisten vanhoja poliittisia lojaliteetteja tai identiteettejä, mutta asevelvollisuuden kautta niiden merkitystä yksilön ajattelussa vähennettiin. Koska asepalvelus koski vain miehiä, se vahvisti sukupuolten välistä eroa yhteiskunnassa siinä, missä osa muista sosiaali- sista instituutioista, kuten kirkko ja koulu, oli luopunut sukupuolten erottamisesta toiminnassaan. Armeijasta tuli ”maskuliinisuuden koulu”. Miesten oli suojeltava

(32)

naisia, joita pidettiin liian heikkoina kantamaan aseita. (Frevert 2001, 15–16; ks. myös Paret 1992, 53–74.)

Saksan asevelvollisuuskeskustelun argumentaatiolinjoja tarkastellessaan Dinter (2004) esittää, että asevelvollisuuden puolustajat perustelevat kantaansa historialli- silla, perustuslaillisilla, turvallisuuspoliittisilla, yhteiskuntapoliittisilla, sotilaallishenki- löstöllisillä ja taloudellisilla argumenteilla. Asevelvollisuuskeskustelussa nostettiin esille kansalaispalvelusvelvollisuus, mutta sitä pidettiin historiallisista ja perustuslail- lisista syistä kyseenalaisena. Dinter jättää Saksan asevelvollisuuden tulevaisuuden auki, mutta toteaa sen olevan monesta kansallisesta ja ajan mukana muuttuvasta te- kijästä riippuvainen poliittinen päätös.² (Dinter 2004, 124–125; ks. lisää Werkner 2004b; Longhurst 2006.)

Tutkimukseni hyödyntää kansainvälisen asevelvollisuustutkimuksen lähestymis- tapoja ja kontekstualisoi niitä Suomessa 2010-luvulla käydyn asevelvollisuuskeskustelun tarkasteluun. Saksan puolustusmalli innoitti Suomen sotilaskouluttajia, koska Suomella on perinteisesti ollut tiiviit kulttuurilliset siteet Saksaan (Ahlbäck 2010a).

Saksassa sotilaskoulutetut jääkärit toivat toisin sanoen saksalaista sotilasoppia muka- naan Suomeen. Suomen asevelvollisuuden kehitys itsenäisyyden alkuaikoina kohti hidasta hyväksyntää ja vakiintumista noudatti mielenkiintoisesti samaa kehityskaarta kuin 1800-luvun Saksassa (mt. 299). On siis perusteltua tarkastella Saksan asevelvollisuutta, sillä se oli historiallinen esikuva Suomen asevelvollisuuden kehittämiselle ja tarjoaa lähtökohdan Suomen asevelvollisuuskeskustelun tarkastelemiselle.

Suomalaisen asevelvollisuuden tutkimus

Suomen asevelvollisuuden historiaa on tutkittu verrattain paljon (ks. Seitkari 1951;

Manninen 1974; Laitinen & Nokkala 2005; Mälkki 2008; Ahlbäck 2010a; Särmäkari 2016; Airio ym. 2018) mutta aseistakieltäytymisen historiaa vain vähän (Löfberg 2013; Kalemaa 2014). Asevelvollisuuslaki saatiin pitkän kehitystyön jälkeen säädettyä Suomessa vuonna 1878, ja siitä tuolloin käydyt keskustelut muistuttavat yllättävän paljon nykyistä keskustelua asevelvollisuuden ja puolustuksen perusteista (Laitinen 2005, 8). Erityisesti asevelvollisuuden historiaa käsittelevissä tutkimuksissa nousee usein esille kansakunnan rakentamisen näkökulma asevelvollisuuteen.

Asevelvollisuuden kehittämistä Suomen autonomian aikana sekä siitä tuolloin poliittisen eliitin tasolla käytyä keskustelua on tutkittu historia- ja politiikkatieteellisesti (Seitkari 1951; Laitinen 2005; Särmäkari 2016). Kansa oli sisällissodan vuoksi

2 Saksa päätti vuonna 2010 luopua asevelvollisuudesta (Yle 22.11.2010).

(33)

jakautunut ja tämä heijastui asevelvollisuusarmeijaan, mikä on huomioitu asevelvollisuuden vakiinnuttamisen vaikeuksina maailmansotien väliseen aikakauteen keskit- tyvässä tutkimuskirjallisuudessa (Manninen 1974; Mälkki 2008; Ahlbäck 2010a). Ase- velvollisuuden roolia kylmän sodan ja ajalta tai välittömästi sitä seuranneelta aikakau- delta ei ole juurikaan tutkittu (Laitinen & Nokkala 2005; Laukkanen & Ojajärvi 2015;

Airio ym. 2018). 1900-luvun jälkipuoliskon puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa kä- sittelevät tutkimukset tyypillisesti sivuavat asevelvollisuutta (ks. Blombergs 2016a;

Pesu 2017).

Asevelvollisuustutkimuksen kokoelmateoksissa on peräänkuulutettu asevelvollisuuden järjestelyiden ja toiminnan tarkastelua laajemmissa yhteiskunnallisissa yhteyk- sissä ja myös tulevaisuutta silmällä pitäen (Mäkinen 2013; ks. myös Laukkanen ym.

2017). Edellä mainitut kokoelmateokset nostavat esille useita eri näkökulmia asevelvollisuuteen ja maanpuolustukseen, mutta karkeasti niitä yhdistää jaettu näkemys asevelvollisuuden pelkkää sotilaallista roolia laajemmasta yhteiskunnallista merkityk- sestä. Oma väitöstutkimukseni tarkastelee asevelvollisuutta samasta näkökulmasta eli osana muuta yhteiskuntaa. Uskottava puolustuskyky on yksittäisistä tekijöistä muodostuva kokonaisuus (Tarvainen 2012), ja Suomen turvallisuuspolitiikalla on maail- manpolitiikan muutoksista huolimatta edelleen vahva historiallinen jatkuvuus (Blom- bergs 2016a). Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevät kokoelmateokset auttavat kontekstualisoimaan asevelvollisuuden osaksi tätä laajempaa kokonaisuutta.

Puolustuskyvyn tuottamisen yksi tekijä eli maanpuolustustahto on asevelvollisuuden suhteen keskeinen asia, ja sitä on tutkittu verrattain kattavasti (ks. Terho 2010a;

Sinkko 2015; Kosonen 2019; Häkkinen ym. 2020a). Maanpuolustustahto on todettu maanpuolustuksen tärkeäksi henkiseksi voimavaraksi, mutta jokseenkin hankalasti määriteltäväksi, minkä vuoksi on peräänkuulutettu uudenkaltaisia näkökulmia maanpuolustustahdon tutkimiseen. Tähän tarpeeseen ovat vastanneet Maanpuolustuskor- keakoulussa (MPKK) maanpuolustustahtoa tutkineet TAHTO- ja TAHTO2-tutki- musprojektit (MPKK 2020). Maanpuolustustahdon tutkimuskirjallisuus auttaa ym- märtämään asevelvollisuuden henkistä arvopohjaa.

Terveysvalistus on ollut osa armeijan koulutusta sen syntyajoista lähtien (Ojajärvi 2015, 235). Sotilaskoulutus voikin kansanterveyden näkökulmasta laajentua tehok- kaaksi terveyskouluksi (mt. 235). Asevelvollisuudelle asetettava kansanterveydellinen tehtävä on helppo yhdistää asevelvollisuuden rooliin kansalaiskasvatuksellisena instituutiona. Asevelvollisten terveyttä ja toimintakykyä edistävää tehtävää on tutkittu (Kyröläinen & Santila 2013; Appelqvist-Schmidlechner ym. 2013; Kyröläinen &

Vaara 2015; Lehesjoki 2018), mutta ei suoranaisesti poliittisesta näkökulmasta.