Asevelvollisuuslaki

harjoittavan päämäärätietoista, aktiivista ja laaja-alaista voimapolitiikkaa kansainväli-sessä politiikassa (Puolustusministeriö 2019). Jännitteiden lisääntyminen ei silti to-dennäköisesti muuta sitä seikkaa, että uhkakuva- ja identiteettipolitiikan suhde on läheinen. Suomen geopoliittinen sijainti Venäjän naapurivaltiona on toki erilainen moneen muuhun länsimaahan verrattuna.

Yhteenvetona voidaan todeta, että asevelvollisuudesta on luovuttu Euroopan maissa sen sotilaallisen merkityksen vähenemisen sekä uhkakuvapoliittisen ymmär-ryksen muuttumisen vuoksi. Syynä asevelvollisuudesta luopumiseen eivät ole olleet esimerkiksi yhdenvertaisuusvaatimukset. Kansainvälisen kehityksen valossa voi aja-tella, että jos Suomi luopuisi asevelvollisuudesta, se tapahtuisi kansainvälisen mallin mukaisesti sotilaallisista sekä uhkakuvapoliittisista syistä. Ajatus on silti vain kontra-faktuaalinen hypoteesi, jota ei voi tutkia empiirisesti.

palvelusvuorokauden jälkeen asevelvollisia. Silloin heihin sovelletaan asevelvollisuus-lakia aina sen vuoden loppuun asti, jolloin he täyttävät 60 vuotta. Vapaaehtoisen ase-palveluksen suorittavat naiset siis periaatteessa luopuvat asevelvollisuuden vapaaeh-toisuudesta ja ovat sen jälkeen lainsäädännöllisesti samassa asemassa asevelvollisten miesten kanssa.

Asevelvollisuuden näkyvin osuus on varusmiespalvelus, mutta asevelvollisuuteen kuuluu käytännön ja lainsäädännön tasolla paljon muutakin. Nykyinen asevelvolli-suuslaki vuodelta 2007 sisältää 14 lukua ja nämä luvut edelleen yhteensä 129 pykä-lää.⁴²

Varusmiespalvelus

Pykälässä 36 kuvataan varusmiespalveluksen eteneminen peruskoulutus-, erikoiskou-lutus- ja joukkokoulutuskauden etenemiskaavan mukaisesti (AVL 36 §). Tähän py-kälään liittyvät läheisesti pykälässä 37 määriteltävät varusmieskoulutuksen palvelus-ajat: miehistöllä 165 vuorokautta, erityistaitoa vaativalla miehistöllä 255 vuorokautta ja upseereilla, aliupseereilla sekä vaativien erityistehtävien miehistöllä 347 vuoro-kautta (AVL 37 §).

Varusmiespalveluksessa asevelvolliset koulutetaan ja harjaannutetaan sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin ja siten luodaan edellytykset sodan ajan varalta tarvitta-vien joukkokokonaisuuksien tuottamiselle (AVL 36 §). Varusmieskoulutuksessa ikään kuin luodaan valmius perustaa sodan ajan joukot. Varusmieskoulutuksen alussa eli peruskoulutuskaudella opitaan sotilaan perustaidot. Peruskoulutuskausi on siis eräänlainen varusmieskoulutuksen yhteinen peruskoulu. Erikoiskoulutuskaudella eri-koistutaan tiettyyn aselajiin tai jatketaan johtajakoulutukseen. Joukkokoulutuskau-della eli J-kauJoukkokoulutuskau-della harjoitellaan sodan ajan tehtävässä toimimista osana sodan ajan joukon kokonaisuutta. J-kaudella varusmiehet ovat näin ollen yksi kokonaisuus: osa kuuluu miehistöön, osa aliupseeristoon ja osa tulevaan upseeristoon. Varusmieskou-lutus kulkee askel askeleelta kohti isompia sotilasyksikköjä, yksittäisten sotilaiden pe-rustaitojen opettelusta kohti joukkuetason sotilasosastoa.

Kertausharjoituksien tarkoituksesta säädetään asevelvollisuuslain pykälässä 48.

Reservien kertausharjoituksien tarkoitus on ylläpitää varusmiespalveluksessa opittuja taitoja, kouluttaa vaativampiin tehtäviin, perehdyttää maanpuolustuksen kehityksen

42 Helmikuussa 2021 puolustusministeriö julkaisi parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean työskente-lyn perusteella ehdotettavia muutoksia asevelvollisuuslakiin. Ehdotettujen muutosten on tarkoitus as-tua voimaan 1.1.2022. (Ks. lisää Puolustusministeriö 2021a.)

aiheuttamiin muutoksiin, harjoitella joukkokokonaisuuksina sekä mahdollistaa soti-laallisen valmiuden joustava kohottaminen. (AVL 48 §.)

Reservin kertausharjoituksen tarkoitus on ylläpitää varusmiespalveluksessa saatua oppia, mutta myös päivittää asevelvollisten tietämystä sotilaallisen maanpuolustuk-sen muutoksista. Tilannetta voi verrata esimerkiksi lääkäreiden täydennyskoulutuk-siin ja siihen, miten muilla toimialoilla edellytetään jatkuvaa uuden oppimista. Jouk-kokokonaisuuksien harjoittelu tarkoittanee sen harjoittelemista, että varusmieskou-lutuksessa tuotettu joukko pystyy edelleen toimimaan yhtenäisenä joukkona. Sotilas-koulutus toisin sanoen tuottaa sosiaalisia ryhmiä, ja kertausharjoituksessa varmiste-taan, että ryhmätyöskentely onnistuu edelleen. Sotilaallisen valmiuden kohottaminen liittyy joukkojen kykyyn olla taisteluvalmiita tietyn ajan sisällä. Reserviläisistä koos-tuva sodan ajan joukko on pystyttävä varustamaan, kokoamaan ja sijoittamaan mää-rätylle alueelle tehtävävalmiuteen lyhyessä ajassa.

Pykälä 49 määrittelee miehistön jäsenten kuuluvan reserviin siihen vuoteen asti, jona he täyttävät 50 vuotta. Upseerit, opistoupseerit ja aliupseerit puolestaan kuulu-vat reserviin siihen vuoteen asti, jona he täyttävät 60 vuotta. Vähintään everstin tai kommodorin sotilasarvon omaava tai korkea-arvoisempi upseeri kuuluu reserviin niin kauan kuin on palveluskelpoinen. Varareserviin kuuluvat entiset reserviläiset, rauhan aikana palveluksesta vapautetut ja ne, jotka eivät ole vielä suorittaneet varus-miespalvelusta. (AVL 49 §.)

Reserviin voi kuulua 50- tai 60-vuotiaaksi asti, mutta tämä tuskin tarkoittaa, että niin iäkkäitä miehiä käytettäisiin fyysisesti raskaissa taistelutehtävissä. Sotilasarvol-taan korkea-arvoisten reserviläisten aika reservissä päättyy noin 60 vuoden iässä. Läh-tökohtaisesti heidän tehtäviensä voi siis ajatella olevan fyysisesti kevyempiä kuin mie-histön jäsenten. Sodan ajan vahvuuden pienentäminen tarkoittaa toisaalta sitä, että sodan ajan joukot ovat kokoonpanoltaan nuorempia ja asevelvollisuuden yksilörasite päättyy nuorempana (Envall 2013, 89). Reserviin kuuluminen 50 tai 60 vuoden ikään asti on näin ollen lainsäädäntöön kirjattu seikka, jota ei pidä tulkita liian kirjaimelli-sesti.

Asevelvollisuuslain pykälä 50 määrittelee kertausharjoitusten yhteenlasketun maksimimäärän: miehistöllä 80 vuorokautta, erikoiskoulutetulla miehistöllä 150 vuo-rokautta sekä upseeristolla, opistoupseeristolla ja aliupseeristolla 200 vuovuo-rokautta (AVL 50 §). Asevelvollinen voidaan kuitenkin hänen suostumuksellaan määrätä hä-nen sodan ajan sijoituksensa mukaisen joukon kertausharjoitukseen korkeintaan 20 vuorokaudeksi yhden kalenterivuoden aikana (AVL 50 §).

Kertausharjoitusten maksimimäärät on syytä ymmärtää lainsäädännöllisinä ylära-joina eikä siten, että jokainen reserviläinen tosiasiallisesti suorittaisi

kertausharjoitusten maksimimäärän. Taloudellisista syistä kertausharjoituksien mää-rää on leikattu rajusti kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella, ja vaikka niiden määmää-rää on nyttemmin hieman nostettu, se on vielä kaukana kylmän sodan aikaisesta tasosta.

Kertausharjoituksista vapauttamisesta on säädetty erikseen asevelvollisuuslain 34.

pykälässä. Vapautuksen voi saada perheolojen tai taloudellisten olojen takia tai elin-keinon harjoittamiseen liittyvän, opintoja tai työnantajan toimintaa haittaavan tai muun erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi. (AVL 34 §.)

Asevelvollisuustyöryhmän raportissa todetaan, että poistuma kertausharjoituksiin määrätyistä vuonna 2009 oli 25 prosenttia (Puolustusministeriö 2010, 102). Kertaus-harjoituksesta voi saada vapautuksen hakemusta vastaan periaatteessa sellaisten ta-loudellisten syiden perusteella, jotka liittyvät joko yksilön omaan tai hänen työnanta-jansa toimintaan. Lisäksi haitta opinnoille tai muu painava henkilökohtainen syy oi-keuttaa vapautukseen.

Määräys osallistua harjoituksiin lähetetään asevelvolliselle vähintään kolme kuu-kautta ennen harjoituksen alkamista, mutta määräajasta on mahdollista poiketa ase-velvollisen suostumuksella (AVL 32 §). Mikäli Suomen turvallisuusympäristössä il-menevä välitön tarve sitä edellyttää, voidaan reserviläisiä määrätä 48. pykälän mukai-sesti kertausharjoituksiin määräajasta poiketen (AVL 32 §). Rauhan aikana määräys osallistua kertausharjoituksiin tulee hyvissä ajoin. Lainsäädäntö kuitenkin mahdollis-taa turvallisuuspoliittisen tilanteen mukaan sen, että kertausharjoituksiin voidaan määrätä lyhyemmällä varoitusajalla.

Yhdeksäs luku ”Ylimääräinen palvelus ja palvelus liikekannallepanon aikana” si-sältää 82. pykälän ylimääräisen palveluksen tarkoituksesta:

”Ylimääräisen palveluksen tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää puolustusvalmiutta ja harjoittaa joukkokokonaisuuksia niille suunnitellussa kokoonpanossa niin, että joukko voidaan tarvittaessa määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen.”

(AVL 82 §.)

Ylimääräinen palvelus on ensimmäinen askel kohti liikekannallepanoa. Ylimääräinen palvelus ei ole kaukana kertausharjoituksesta eli puolustusvalmiuden kohottamisesta sekä joukkokokonaisuuksien harjoittelusta. Pykälän 83 mukaan määräaikaisen töksen ylimääräisestä palveluksesta tekee poikkeusoloissa sotilaskäskyasioiden pää-töksentekojärjestyksessä tasavallan presidentti (AVL 83 §). Tämän myötä Puolustus-voimat voi määrätä reserviin kuuluvia asevelvollisia ylimääräiseen palvelukseen jopa välittömästi (AVL 83 §). Ylimääräisestä palveluksesta voi myös hakea vapautusta py-kälässä 84 § mainittujen syiden perusteella (AVL 84 §). Syyt ovat pitkälti samat, joiden perusteella reservin kertausharjoituksista voi hakea vapautusta.

Pykälä 86 määrittelee Puolustusvoimien liikekannallepanon, joka voi olla joko yleinen tai osittainen. Osittaisessa liikekannallepanossa palvelukseen voidaan määrätä reserviin kuuluva asevelvollinen. Yleisessä liikekannallepanossa palvelukseen määrä-tään lisäksi koko varareservi tai osa siitä. Puolustusministeriön kuulutuksella voidaan tarpeen vaatiessa määrätä palvelukseen jopa välittömästi, mutta yli 50-vuotiaat aino-astaan eduskunnan suostumuksella. (AVL 86 §.)

Osittainen liikekannallepano ei lainsäädännön tasolla välttämättä tarkoita koko reservin palvelukseen määräämistä, mutta lain kirjaimen mukaan tämä on periaat-teessa mahdollista. Yleisessä liikekannallepanossa mobilisoidaan myös ne miespuo-leiset asevelvolliset, joita ei ole sotilaskoulutettu tai joiden ikä on verrattain korkea (yli 50- tai 60-vuotiaat). Turvallisuuspoliittisen tilanteen eli käytännössä sotatilanteen on täytynyt kiristyä jo äärimmilleen, jos jopa sotilaskouluttamaton aines sekä reser-vistä iän puolesta jo poistuneet on mobilisoitava.

Siviilipalveluslaki

Vuoden 2007 siviilipalveluslain (SPL) ensimmäisen luvun ”Yleiset säännökset” en-simmäisessä pykälässä määritellään siviilipalveluksen juridinen lähtökohta:

”Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta ase-velvollisuuslaissa (1438/2007) säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään.

Tätä lakia sovelletaan myös naiseen, joka hakeutuu siviilipalvelukseen naisten va-paaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) 4 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen.” (SPL 1 §.)

Siviilipalveluslain (SPL) rakenne on pitkälti samanlainen kuin asevelvollisuuslain, ja molemmissa laeissa on periaatteessa yhteneväisyyksiä. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa siviilipalveluksen johtamisesta sekä kehittämisestä, ja sitä avustaa tässä tehtä-vässä valtioneuvoston asettama siviilipalvelusasian neuvottelukunta (SPL 6 §). Sivii-lipalveluslakiin on kirjattu vaatimus vakaumuksesta, joka estää suorittamasta asevel-vollisuuslakiin kuuluvaa palvelusta.⁴³ Siviilipalveluksen valinnan taustalla vaikuttavat syyt liittyvät toisaalta tutkitusti suurelta osin käytännön asioihin (Kallunki 2015). Rau-han aikana vakaumusta ei tutkita, mutta ylimääräisen palveluksen tai liikekannallepa-non aikana asevelvollisten vakaumuksentutkimuslautakunta tutkii tehdyt hakemuk-set ja hakijoiden vakaumuksen (SPL 18–19 §). Lainsäädännön tasolla on siis

43 Suomessa toimi 1980-luvulle asti siviilipalvelusmiesten vakaumusta arvioinut tutkijalautakunta (Löf-berg 2013).

teoreettinen mahdollisuus historiallisen tutkimuslautakunnan palauttamiseen. Siviili-palveluslaki pitää sisällään 15 lukua ja yhteensä 107 pykälää.

Siviilipalveluksen aloittavalla peruskoulutusjaksolla on kaikille yhteistä koulutusta, mutta siviilipalvelusmiehet jaetaan pääsääntöisesti heidän omien toiveidensa mukaan viiteen eri koulutusryhmään (Siviilipalveluskeskus 2020). Tärkeimmät koulutussisäl-löt liittyvät yhteiskunnan laajan turvallisuuden tukemiseen (Kallunki 2015, 23). Kou-lutusjaksoa seuraa siviilipalveluksen näkyvin ja pisin osa, työpalvelu. Siviilipalvelus-lain neljännessä pykälässä todetaan siviilipalvelusajan kestoksi 347 vuorokautta (SPL 4 §). Lainsäädännössä ei kuitenkaan eritellä, kuinka kauan peruskoulutusjakso ja työ-palvelu tarkalleen kestävät. Siviilityö-palveluskeskuksen verkkosivujen mukaan perus-koulutuskausi kestää 28 vuorokautta ja työpalvelu 10,5 kuukautta eli yhteensä 347 vuorokautta (Siviilipalveluskeskus 2020). Siviilipalveluksen suorittaneilla ei ole sa-manlaista reservin kertausharjoitusvelvollisuutta kuin varusmieskoulutetuilla reservi-läisillä. Siviilipalveluslakiin kuuluva täydennyspalvelus on suunnattu asevelvollisuus-lain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun asevelvollisuus-lain mukaisen palveluksen suorittaneille, jotka on hyväksytty siviilipalvelukseen heidän omasta hakemuksestaan (SPL 58 §). Täydennyskoulutus on toisin sanoen suunnattu niin sanotuille reservin-kieltäytyjille, jotka varusmiespalveluksen suorittamiseen jälkeen kieltäytyvät reserviin kuulumisesta ja reservin kertausharjoituksista. Ylimääräisen palveluksen ja liikekan-nallepanon aikaisen palveluksen pituutta ei ole tarkalleen määritelty siviilipalvelus-laissa. Pykälässä kolme määritellään siviilipalveluksen sisältö: peruskoulutusjakso, yh-teiskunnalle hyödyllinen siviililuonteinen työpalvelu, täydennyspalvelus, ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon aikainen palvelus (SPL 3 §). Siviilipalvelusaika kestää 347 vuorokautta ja täydennyspalvelusaika enintään 40 vuorokautta (SPL 4, 58 §).

Hyväksyttävät siviilipalveluspaikat listataan SPL:n pykälässä 8, ja niitä yhdistää palveluspaikkojen luonne julkishallinnollisina organisaatioina (SPL 8 §). Tästä poik-keus on mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus uskonnonvapauslain mukaisessa us-konnollisessa yhdyskunnassa tai muutoin yleishyödyllistä toimintaa harjoittavassa yk-sityisoikeudellisessa organisaatiossa. Yksittäisellä siviilipalvelusmiehellä on periaat-teessa varsin laajat mahdollisuudet suorittaa siviilipalveluksen työpalvelus, kunhan se liittyy julkishallintoon. Varusmiespalvelus on vain puolustushallinnon tarpeita var-ten.

Siviilipalveluspaikoiksi eivät kelpaa puolue, puolustushallinnon organisaatio, työ-markkinajärjestö tai taloudellista voittoa tavoitteleva yhteisö (ks. SPL 8 §). Siviilipal-velusta ei voi suorittaa esimerkiksi vihreiden puoluetoimistossa, puolustusministeri-össä, Työnantajien keskusliitossa tai vaikkapa Nokian kaltaisessa julkisessa

osakeyhtiössä. Pykälässä 36 todetaan, etteivät siviilipalvelusmiehen tehtävät saa olla ristiriidassa vakaumuksen kanssa (SPL 36 §).

Siviilipalveluslain kolmannen luvun 12. pykälässä todetaan, että asevelvollinen voi hakea siviilipalvelukseen ennen asevelvollisuuslain mukaista palvelusta, sen aikana tai sen jälkeen, muttei kuitenkaan ennen kutsuntoja (SPL 12 §). Siviilipalveluksen valit-seva ehtii siis olemaan lyhyen hetken asevelvollisuuslain alainen, sillä kutsuntoihin on osallistuttava ja kutsunnat ovat osa asevelvollisuuslakia. Pykälän 13 mukaan siviili-palvelushakemus on käsiteltävä viipymättä (SPL 13 §).⁴⁴ Hakemuksen hyväksyy kut-suntalautakunta tai Puolustusvoimien aluetoimisto, ja hakemuksen hyväksyminen tarkoittaa vapauttamista asevelvollisuuslaista tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluk-sesta (SPL 13 §). Siviilipalvelusmiesten tehtävistä ylimääräisessä palveluksessa ja lii-kekannallepanon aikana on säädetty siviilipalveluslain pykälissä 64–65 (SPL 64–65§).

Siviilipalveluslain tietyt kohdat, kuten säädökset palveluskelpoisuudesta tai täy-dennyspalveluksesta vapauttavista syistä, ovat käytännössä samat kuin asevelvolli-suuslaissa. Tilanne on sinänsä looginen, sillä palvelusmuotojen tarpeeton toisistaan erottaminen olisi yhdenvertaisuuden vastaista. Asevelvollisuuslakissa on pykälä 56 syrjintäkiellosta, ja vastaavanlainen syrjinnän kieltävä pykälä löytyy siviilipalveluslaista (SPL 37 §). Ikä, johon mennessä siviilipalvelus pitää suorittaa, ja vastaavasti siviiliva-rantoon kuuluminen ovat lähes samat kuin asevelvollisuuslaissa. Siviilipalvelus on nimensä mukaisesti siviiliyhteiskuntaa palveleva palvelusmuoto.

Siviilipalveluksen suorittaa vuosittain seitsemän prosenttia ikäluokasta (Kallunki 2015, 9). Koska siviilipalvelusmiesten osuus on marginaalinen, ei ole perusteltua us-koa, että Suomen valtiolliset instituutiot, kuten sairaalat ja koulut, olisivat riippuvaisia siviilipalvelusmiesten työvoimasta. Saksassa asevelvollisuutta jopa puolustettiin sillä, että sairaalat ja vanhainkodit tarvitsevat siviilipalveluksen valinneiden halpaa työvoi-maa (Poutvaara 2010, 415). Itävallan kansanäänestyksessä halu turvata siviilipalve-luksen jatkuvuus oli tärkein motiivi äänestää asevelvollisuusjärjestelmän säilyttämisen puolesta. Myös Sveitsissä siviilipalveluksen suorittaa prosentuaalisesti suurempi

44 Siviilipalvelukseen hakeudutaan varusmiespalveluksesta samojen sopeutumisongelmien vuoksi, joiden takia hakeudutaan E-palvelusluokkaan, esimerkiksi mielenterveyssyistä. Siviilipalvelukseen hakeutuminen on sopeutumisongelmaiselle yksilölle nopeampi, helpompi ja vaivattomampi vaih-toehto: ei tarvitse esittää selvitystä ongelmistaan, varusmiespalveluksen voi keskeyttää jopa sa-mana päivänä eikä siviilipalvelusta tarvitse aloittaa välittömästi varusmiespalveluksen jälkeen. E-palvelusluokkaan hakiessa sen sijaan täytyy odottaa komission tapaamista, päätös palveluksen kes-keyttämisestä on epävarma ja lisäksi E-luokiteltujen on tarkoitus palata varusmiespalvelukseen 1–

2 vuoden kuluttua kotiuttamisesta. (Salo 2008, 163.)

osuus ikäluokasta kuin Suomessa. Siviilipalveluksen vähäinen suosio Suomessa on näin ollen kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeava ilmiö.