”Mul on amerikkalaisten työajattelumalli” näkymä

T

Katri Komulainen & Pentti Sinisalo

”Mul on amerikkalaisten työajattelumalli”

Itsensä työllistävien naisten urakertomukset ja yrittäjäminä

Johdanto

Viimeisen vuosikymmenen aikana pienyrittä- jyyttä on yhtäältä tarjottu keinoksi selviytyä epävarmojen työmarkkinoiden oloissa. Toisaalta yrittäjämäistä asennetta – sisäistä yrittäjyyttä – on tarjottu kaikille kansalaisille riippumatta siitä, aikovatko he toimia yrittäjinä (ks. Ope- tusministeriön … 2004). Jokaisen työntekijän yrittäjyyttä peräävän eetoksen rinnalla ovat kyseenalaistuneet myös palkkatyösuhteille lei- mallisiksi ajatellut uramuodot. Yhä useammin yksilöiden työuria luonnehtivat työsuhteiden määräaikaisuus ja runsaat siirtymät, jolloin työ- ura näyttäytyy epävakaana. Urien tutkimukses- sa onkin voimistunut käsitys, että perinteiset hierarkkiset ja byrokraattiset urat ovat anta- neet tilaa yksilöllisemmille ja joustavammille ratkaisuille. Proteaanisten tai rajattomien urien maailmassa etusijalla ovat yksilölliset valinnat ja merkityksenanto (Hall & Mirvis 1996; Arthur &

Rousseau 1996).

Toiminta uusilla urilla on rinnastettu yrittä- jyyteen (ks. Arthur & Rousseau 1996, 12). Tästä syystä oletamme, että pien- ja itsensä työllistävien yrittäjien urakertomukset rakentavat laajemmin- kin kuvaa uusiin uriin liitetyistä työn tekemisen tavoista ja ehdoista jälkiteollisessa yhteiskunnas- sa. On esitetty, että naisilla olisi miehiin nähden paremmat kvalifikaatiot jälkiteollisilla työmark- kinoilla, koska naiset joutuvat miehiä useammin yhdistämään työn ja perheen, ja näin kehittämään joustavia työtapoja. Joustavat uramuodot hyö- dyttäisivät siis erityisesti naisten työelämään osallistumista. (Sullivan 1999.) Tämän vuoksi erit- telemme tässä artikkelissa itsensä työllistävien naisten – erityisesti Sarin ja Tarjan – kertomuksia uristaan. Uusiin uriin on nähty ambivalentisti si- sältyvän sekä yksilön omia potentiaaleja koros- tavia että epävarmuuteen liittyviä piirteitä. Näin ollen tarkastelemme sitä, ”valtauttavatko” uusiin uriin liitetyt työn tekemisen piirteet tutkittavia.

AR TIKKELIT

Entä millaisia erilaisiin sosiaalisiin eroihin, kuten sukupuoleen tai ikään liittyviä jännitteitä ja risti- riitoja uusiin työn tekemisen tapoihin mahdolli- sesti sisältyy? Edellisiin liittyen analysoimme yrit- täjäminän viitekehyksessä sitä, millä tavoin naiset rakentavat oman uransa jatkuvuutta ja ymmär- rettävyyttä uusiin uriin liittyvän epävarmuuden ja epävakauden yli.

Kriittinen näkökulma uuteen uraide- ologiaan ja yrittäjäminään

Analyysimme rakentuu kolmen, toisiinsa kie- toutuvan näkökulman kontekstissa. Lähtökoh- tanamme on ensinnäkin uusien uramuotojen tutkimuksen viitekehys (Hall & Mirvis 1996;

Arthur & Rousseau 1996; Richardson 2000; Si- nisalo 2004). Toisena näkökulmana on feminis- tinen yrittäjyystutkimus (Ahl 2002; Pietiläinen 2002; Komulainen 2005). Kolmanneksi otamme huomioon narratiivisen ja diskursiivisen ura- ja yrittäjyystutkimuksen kontekstin (Linde 1993;

Cohen & Mallon 2001).

Uran käsitettä on usein käytetty yksinker- taisesti kuvaamaan työhistorioita ja työn teke- misen malleja. Uran käsitteellä on myös luotu koherenssia, jatkuvuutta ja sosiaalista merkitystä ihmisten elämään monimutkaisessa ja eriytyvässä maailmassa. Käsitteessä kytketään yksilö organi- saatioon ja laajempaan, muuttuvaan sosiaaliseen maailmaan (Cohen & Mallon 2001, 52). Uran kä- site on toisaalta osa retoriikkaa, joka sitomalla ihmiset työmarkkinoihin ja työllisyyteen tukee yhteiskunnan ideologioita ja näin vahvistaa sen vakautta. Tämä tapahtuu tavoilla, jotka ovat sekä persoonallisesti merkityksellisiä että hyödyllisiä työorganisaatioille ja yhteiskunnalle. (Young &

Collin 2000, 1.)

Uudessa taloudessa uria ovat muovanneet globalisaatio, yksityistäminen, muuttuvat työllis- tymisen ja organisaatioiden muodot, lisääntyvä epävarmuus työstä sekä työn ja työn ulkopuo- lisen elämän tasapainon muutokset. Vanhan hie- rarkkisen ja byrokraattisen uramuodon tilalle on esitetty uusina muotoina proteaanista, mo- nimuotoista uraa (Hall 1976) ja rajattomia uria (esim. Arthur & Rousseau 1996; Littleton, Art- hur & Rousseau 2000). Proteaaninen ura lähtee yksilön näkökulmasta, jolloin korostetaan yksilön sopeutuvuutta, joustavuutta ja itsesuuntautumis- ta (Hall ym. 1996). Rajattomia uria tarkastellaan

organisaation perspektiivistä. Työorganisaatioi- den rajat ovat tulleet entistä läpinäkyvimmiksi ja läpäistävämmiksi, mikä mahdollistaa yksilön joustavan liikkumisen työorganisaatiosta toi- seen (Sullivan 1999). Samalla epävarmuudesta on tullut osa päiväjärjestystä (Littleton, Arthur &

Rousseau 2000). Rajattoman uran käsite ei kuvaa yhtä tiettyä uran mallia, vaan monia mahdollisia uran muotoja, jotka kyseenalaistavat perinteiset työllistymistä koskevat odotukset.

Teorioissa uusista urista hahmottuu subjekti, joka muistuttaa piirteiltään ja toiminnaltaan yrit- täjää (ks. Arthur & Rousseau 1996, 12). Viittaam- mekin yrittäjäminän käsitteellä (”the entreprising self”, ks. du Gay 1996) eetokseen, jossa yrittä- jyyttä tarjotaan työnteon metaforaksi ja malliksi myös palkkatyöntekijöille. Käsite viittaa tähän ee- tokseen sisältyvään individualistiseen merkityk- senantoon, jossa yrittäjyyttä kuvataan varsinkin yksilöpsykologisina kykyinä ja persoonallisuuden ominaisuuksina. Yrittäjäminään liitetään erilaisia kyvykkyystulkintoja, joilla viitataan käsityksiin yrittäjyyden edellyttämistä yksilön ominaisuuk- sista, kuten asenteista, kyvyistä ja älykkyydestä, taidoista ja osaamisesta. Yrittäjäminän käsite sisältää myös ne moraaliset periaatteet, hyvän ihmisen ja elämän mallit, joiden mukaan tulisi toimia (vrt. Rose 1992).

Kriittinen lähtökohtamme on ensinnäkin se, että sekä uusia uria koskevien teorioiden että yrittäjyyden eetoksen taustalla on individualisti- nen käsitys yksilöstä. Tällainen käsitys on ongel- mallinen siksi, että uudessa uraideologiassa uran käsite psykologisoituu ja ihminen on enemmän kuin koskaan oma uransa. Mary Sue Richardson (2000, 202; ks. myös Sinisalo 2004) kritisoi uut- ta uraideologiaa siitä, että sen keskeinen piirre on usko ihmisen itseriittoisuuteen. Yksilöä pide- tään täysin vastuullisena omasta urastaan ja näin muodoin myös menestymisestään. Psyykkisten resurssien sekä henkilökohtaisen joustavuuden ja sitkeyden uskotaan kompensoivan vakaan palkkatyön ennen tarjoaman varmuuden. Uran psykologisoitumisella voi olla suuri vaikutus ih- misten itsearvostukseen ja itsetuntoon. Henki- löt, joilla ei ole vaadittavaa psyykkistä kestävyyttä, ovat alttiimpia henkilökohtaisille ja uraan liitty- ville epäonnistumisen tunteille. Uudella uraide- ologialla on Richardsonin (2000) mukaan myös sosiaalisia vaikutuksia palkkatyön ja ei-palkatun

ar tikk elit

ar tikk elit

työn hämärtyessä, kun yksityinen, perhe ja palk- katyö sisällytetään samaan uraan.

Toiseksi sekä yrittäjyyden tutkimuksessa että visioissa uusista urista ihmiset ymmärretään läh- tökohtaisesti sukupuoli- ja luokkaneutraaleiksi.

Ajatellaan, että vapailla (työ)markkinoilla kilpai- levat autonomiset, sosiaalisista sidoksista irralli- set yksilöt, eivät tietystä sosiaalisesta taustasta lähtöisin olevat miehet ja naiset (Ahl 2002). Täl- laisissa metodologisesti individualistisissa näke- myksissä yhteiskunnalliset erot, kuten sukupuoli, häivytetään taustalle samalla kun korostetaan yksilöä ja hänen potentiaalejaan. Niin työntekijät kuin yrittäjätkin määrittyvät tällöin liberalistisissa suhteissa toimiviksi ”oman onnensa sepiksi” (ks.

Ahl 2002, 165; Komulainen 2005). Yrittäjyyden ja uran tarkastelu irrallaan yhteiskunnallisista eroista peittää sen, että yksilöt ovat sosiaalisissa suhteissa rakentuvia toimijoita. Heidän tekemi- siinsä nivoutuu erilaisia ikään, sukupuoleen tai luokkaan liittyviä eroja. Tällöin jää huomaamatta myös, että eri sukupuolet lähestyvät yrittäjyyt- tä ja uusia uramuotoja erilaisista lähtökohdista.

Naisten yritykset esimerkiksi työllistävät vähem- män ja keskittyvät vähemmän pääomaa vaativille, naisten perinteisistä osaamisen alueista nousevil- le liiketoiminnan aloille (Eriksson & Pietiläinen 2001; Vainio-Korhonen 2002).

Otamme narratiivisen ja feministisen ura- ja yrittäjyystutkimuksen viitekehyksessä etäisyyttä yksilöä korostaviin ja erot häivyttäviin näkemyk- siin yrittäjyydestä ja uusista uramuodoista. Tar- kastelemme naisten merkityksenannon kautta erityisesti sitä, millaisia eroihin liittyviä jännitteitä ja ristiriitoja naisten urakertomuksissa ilmenee.

Missä määrin naiset voivat yrittäjinä olla oman onnensa seppiä?

Urakertomukset objektiivisen ja sub- jektiivisen uran dialogina

Metodologisen individualismin ohella uratutki- muksessa on kritisoitu lähestymistapoja, joissa uraa tarkastellaan lineaarisena ja hierarkkisena jatkumona ja sidoksissa tiettyyn organisaatioon.

On myös korostettu tarvetta kehittää käsitteitä ja lähestymistapoja, joissa uraa arvioidaan osana

laajempaa elämänkokonaisuutta ja sitä yhteiskun- nallishistoriallista kontekstia, jossa urat muotou- tuvat. (Collin & Young 2000.) Pyrimme ylittämään näitä uran käsitteeseen ja tutkimukseen liittyviä ongelmia analysoimalla uraa narratiivisesta lä- hestymistavasta käsin. Näin voimme korostaa uran kaksinaisluonnetta: se on koulutukseen ja työhön liittyvien instituutioiden, yksilön toimin- nan ja näitä välittävien sosiaalisten merkitysten leikkauspiste (Collin & Young 2000, 295; Cohen

& Mallon 2001, 63).

Tarkoitamme uran käsitteellä sekä subjektii- vista että objektiivista uraa. Subjektiivinen ura viittaa yksilön tulkintoihin omasta työhistorias- taan ja sen vaiheista. Objektiivinen ura puoles- taan viittaa uraa rakentaviin instituutioihin ja ins- tituutioiden uralle antamiin merkityksiin (Arthur

& Rosseau 1996, 7; Cohen & Mallon 2001). Ob- jektiivista uraa määrittävät instituutiot¹ sisältävät oletuksia esimerkiksi työtä koskevista siirtymistä sekä niiden ajoituksesta. Tällaisia instituutioita ovat esimerkiksi elämänkulku tai koulutusjärjes- telmä. Myös yrittäjyyteen instituutiona sisältyy käsityksiä yrittäjämuotoisesta urasta (ks. Kanter 1989). Ura ja sitä koskevat käsitykset ovat siis pikemminkin institutionaalisia kuin yksilöllisesti määrittyviä ohjelmia ja ne säätelevät uraan liitty- viä sosiaalisesti hyväksyttyjä ajattelun ja käyttäy- tymisen malleja. Yrittäjän ura ja sitä koskevat ker- tomukset rakentuvat dialogissa objektiivisen ja subjektiivisen uran välillä (Young & Collin 2000, 5;

Cadin ym. 2000, 229). Instituutiot säätelevät yk- silön uraa koskevia ratkaisuja ja työn merkitystä yksilöille. Toisaalta yksilön ura osaltaan muovaa instituution edustamia käytäntöjä ja niille annet- tuja merkityksiä.

Vaikka kertomus on jo vakiintunut tutkimus- ote ammatillisten urien ja ohjauksen tutkimuk- sessa, se on tuore näkökulma yrittäjyyteen. Viit- taamme narratiivisuudella toisaalta sosiaalisen konstruktionismin piirissä hahmoteltuun väljään metodologiseen lähtökohtaan (ks. Cohen, Du- berley & Mallon 2004). Toisaalta kertomus on myös rakenne, jonka välityksellä ihmiset havait- sevat, kokevat, antavat merkityksiä ja kertovat niitä (ks. esim. Komulainen 1998). Korostamme,

1. Toisin kuten Young & Collin (2000, 5) emme viittaa objektiivisella uralla puhtaasti koulutuksen tai työtehtävien seuraantoon tietyissä instituutioissa, vaan korostamme myös objektiivisen uran diskursiivisuutta.

ar tikk elit

etteivät naisten tulkinnat työstään muodosta yhtä ja yhtenäistä kertomusta, vaan kysymys on pikemminkin oman elämänhistorian ja uran mo- niäänisistä ja ristiriitaisistakin tulkinnoista.

Uran jatkuvuutta ja ymmärrettävyyttä eli ko- herenssia rakentava kertomus voi olla keskeistä ylläpidettäessä omaa identiteettiä sosiaalisessa muutoksessa (Cohen & Mallon 2001). Charlotte Linden (1993; ks. myös Komulainen 1998) mu- kaan elämäkertojen (ja urien) koherenssi on sekä sosiaalinen että psykologinen vaade. Kertoessaan elämästään ihmiset eivät esitä uriaan sarjana löy- hästi toisiinsa liittyviä tapahtumia, vaan vaiheina ja episodeina, jotka muodostavat ymmärrettävän jatkumon. Ihmiset selittävät uran siirtymiä ja kat- koksia urakertomuksen kokonaisuuden näkökul- masta ja rakentavat näin koherenssia uralleen.

Jatkuvuus ja ymmärrettävyys ei kuitenkaan mer- kitse vain yhden yhtenäisen juonen rakentamista.

Ihmiset työstävät uriensa jatkuvuutta monin eri tavoin, esimerkiksi kertomusten ja selitysten avul- la. Ajallinen jatkuvuus (eli identiteetin tai minän jatkuvuus menneisyydestä nykyhetkeen) on pe- rustavanlaatuisin jatkuvuuden rakentamisen tapa.

Koko aineistonamme on kahdenkymmenen- kuuden naisyrittäjän elämäkerralliset teemahaas- tattelut ². Analysoimme Sarin ja Tarjan uraker- tomuksia suhteessa kokonaisuuteen. Haastatel- luista naisista 20 toimi yrittäjinä maaseudulla ja 6 keskisuuressa kaupungissa. Maaseudun naisyrittäjien toimialoina ovat majoitus- ja oh- jelmapalvelut, kiinteistönhuolto, opaspalvelut, erilaisten käsityötuotteiden valmistus sekä luonnontuotteiden jalostus (ks. Koski ja Tedre 2004). Kaupungissa työskentelevät naiset – ku- ten Tarja ja Sari – toimivat yrittäjinä konsultaa- tio-, viestintä- ja palvelualoilla, rakennusalalla, vaateteollisuudessa sekä aliurakoijina sairaala- tarvikkeita valmistavassa yrityksessä. Suurin osa haastatelluista naisista toimi itsensä työllistävinä yrittäjinä. Sen lisäksi osa toimi perheyrityksissä sekä ulkopuolista työvoimaa työllistävinä yrit- täjinä. Tarja ja Sari edustivat itsensä työllistävää yrittäjyyttä, vaikka Sari osti palveluja myös muil-

ta oman alansa yrittäjiltä. Iältään naiset olivat 30–60-vuotiaita ³.

Aineiston analyysi on ollut vuoropuhelua teo- rian ja empirian välillä ja erittelemme aineistoa uusien urien ja feministisen yrittäjyystutkimuksen käsitteellisessä kontekstissa. Kiinnitämme analyy- sissä huomiota naisten urien luonteeseen ja eri- tyisesti yrittäjäminän kuvaukseen, eli päähenkilön ominaisuuksiin ja toiminta- ja suhtautumistapoi- hin. Tarkastelemme myös logiikkaa tai juonta, jolla haastateltavat rakentavat jatkuvuutta ja ymmär- rettävyyttä uran epävarmuuden yli (koherenssin käsitteestä ks. Linde 1993; Komulainen 1998).

Verkostoissa rakentuvat lateraaliset urat

Perinteisissä organisaatioissa ja urissa rakenne, hierarkia, yksityiskohtaiset työkuvaukset ja va- kiintuneet tiekartat tarjosivat sääntöjä ja vihjei- tä käyttäytymisen ohjaukseen. Suellen Littleton, Michael Arthur & Denise Rousseau (2000, 109–

110) esittävät, että puhtaassa rajattoman uran muodossa tällaisia ilmeisiä oppaita ei enää ole ja työllisyystilanteita leimaa epäselkeys. Tarjan ja Sarin urat rakentuivatkin määräaikaisten ja vaih- tuvien projektiluontoisten töiden pohjalta. Hei- dän urakehityksensä oli pikemminkin lateraalista kuin hierarkiassa ylöspäin suuntautuvaa liikettä, ja projektit edellyttivät laaja-alaisia taitoja pikem- minkin kuin kapeaa erityisosaamista.

Uran objektiivisiin ja subjektiivisiin piirteisiin perustuvassa urataksonomiassaan Loic Cadin, Anne-Francoise Bailly-Bender ja Veronique de Saint-Giniez (2000) kuvaavat yhdeksi ääripääk- si nomadit, joilla on runsaasti radikaaleja työn vaihtoja hyvin löyhä sidos organisaatioihin. Toi- sessa ääripäässä ovat työorganisaatioon vahvas- ti kiinnittyneet paikallaan pysyjät. Välimaastoon sijoittuu ura, jossa palkkatyösuhteet ja itsensä työllistäminen vaihtelevat. Erityisesti Tarjan uralle oli leimallista tällainen liikkuvuus yrittäjyyden ja palkkatyön välillä:

Mä oon joutunu sitä monta kertaa elämässäni kääntämään sitä kelkkaa sen työpaikan suhteen

2. Haastattelut on kerätty yhteistyössä professori Leena Kosken (Joensuun yliopisto) ja professori Silva Tedren (Joensuun yliopisto) kanssa vuonna 2002.

3. Haastatellut naiset on koodattu numeroilla TH 1-26. Haastatteluhetkellä Sari (TH 23) oli noin 30 –vuotias ja perheetön, Tarja (TH 22) puolestaan yli 50-vuotias ja perheellinen.

[….] mul on varmaan vähän amerikkalaisten työ- ajattelumalli […] Sitähän voi olla monta ammattii ihmisellä elämäsä aikana […] Mulla on tätä työtä ollu koko ajan. Eikä mullakaan kukaan tarjottimella tuonu, vaan mä oon vaan sitä luovinu ja etsiny […]

Ja ne määräaikaset on semmosia, jotka kyllä lakkaa sinä päivänä jos et sä itte viiti tehä mitään, et sul ois taas töitä […] jos aikoo tehä siinäki järjestelmässä leipää, ni kyllä pitää olla sisäistä yrittäjyyttä ja paljon.

(Tarja)

Littleton, Arthur & Rousseau (2000, 109–

110) esittävät, että rajattomissa urissa yksilön oma toimijuus tulee organisaatiota keskei- semmäksi. Toimijuus on individualistista ja sitä luonnehtii autonomisuus, itsenäisyys, aloitteel- lisuus ja sopeutuminen. Yksilö on vastuussa omasta kehityksestään. Urakertomuksissaan Tarja ja Sari korostivatkin omaa rooliaan ja aktiivisuuttaan työpaikkojensa luomisessa se- kä toimiessaan yrittäjinä että määräaikaisis- sa työsuhteissa toisten palveluksissa. Naiset näyttäytyivät riippumattomina myös suhteessa yhteiskuntaan ja sen turvaverkkoihin. He eivät luottaneet hyvinvointivaltioon ja sosiaalitur- vaan. Sen sijaan he näkivät omalla toimijuudel- laan ja taloudellisella pääomalla olevan mer- kitystä minimoitaessa uran epävarmuuteen ja toimeentuloon liittyviä riskejä ja ennakoi- taessa mahdollista työttömyyttä ja eläkeikää (ks. myös Martin & Wajcman 2004, 251). ”Et yrittää nyt tehä silleen myös, et sais jonkun verran jemmaan sitä [rahaa]” (Sari). Pääoman ohella naiset katsoivat, että kyky sietää epävarmuutta oli oleellista heidän urallaan:

Että ikinä ei voi tietää, mikä on sun seuraavan kuukauden palkka, mikä on työtilanne. […] sitä pi- tää vaan luottaa, että siipien alla on, kuule, ilmaa.

(Sari)

Ens vuoden alkuun ei kalenteriin ei oo piirretty mullakaan kun yks viikko Firenzessä lomaa […] Et pitää niin kun oppii elämään sen kanssa, sen riskin kans ja sen … tavallaan tietämättömyyden kanssa.

(Tarja)

Naiset korostivat asiakas- ja yhteistyöver- kostojensa sekä ihmistuntemuksensa merkitystä urilleen, vaikka selittivätkin urakehitystään omal-

la aktiivisuudellaan ja ”sisäisellä yrittäjyydellään”.

Myös tässä mielessä naisyrittäjien urat muistut- tavat rajattomia uria, joissa tärkeäksi nousevat yksilöllisen toimijuuden ohella myös yhteisölli- syys – yhteydet, suhteet, sietokyky ja luottamus (Littleton, Arthur & Rousseau 2000, 109–110).

Sosiaalisten verkostojen merkitys uran ja työlli- syyden luomisessa on keskeinen:

Mulla on äärettömän kova verkosto, joka on ihan avainasioita Suomessa muuten. Siis aattele, mulla ei oo ees nimee puhelinluettelossa, ja mul on kuitenki töitä koko ajan”. (Tarja)

Naisten uria tukivat myös epävirallisemmat, ystävien tai (lapsuuden)perheen kautta raken- tuvat suhteet sekä naisten toiminta erilaisissa luottamustoimissa, kuten yhtiöiden hallituksissa (ks. Saxenian 1996). Molempien naisten työtilat sijaitsivat heidän kotonaan. Tietokone internet- yhteyksineen mahdollisti naisille ajasta ja paikasta riippumattoman työnteon tavan. Ennen kaikkea se merkitsi asiakassuhteiden rakentamisen ja ylläpitämisen mahdollisuutta fyysisestä alueesta riippumatta:

Systeemit pyörii puolen Suomen tai jopa koko Suomen perspektiivissä. Et mie oon täällä, mut seit- kyt prosenttii tuloista tulee muualta. Ei näillä asi- akkailla, minä en pysyis hengissä, siis tän [alueen]

asiakkailla. […] tää informaatioteknologiahan on ihan oleellista […] en haluu laajakaistan ulkopuo- lelle muuttaa. (Sari)

Koska työpaikka oli kotona, hämärtyi työn ja vapaa-ajan ero. Naisten mielestä tämä ei ollut ongelma, vaan yksi osoitus yrittäjän työn vapau- desta myös ajankäytön suhteen: ”Oot aivan kuin töissä, vaikka sä kuitenki oot kotona siinä. Mä oon nauttinu hirveesti siitä”. (Tarja)

Valitseva minä – jatkuvuus uran epä- varmuudessa

Naiset rakensivat urakertomuksissaan jatku- vuutta epävakauden yli tulkitsemalla uran henki- lökohtaiseksi valinnakseen sekä selittämällä yrit- täjyytensä yksilöpsykologisten kykyjen ja peritty- jen taipumusten luonnolliseksi seuraamukseksi ⁴. Uratarinoiden logiikka koostui naisten aktiivi- sesta ja riippumattomasta toiminnasta yksityisillä

4. Käsitys urasta yksilöllisenä valintana ja omien kykyjen ja taipumusten manifestaationa on keskiluokkainen (Linde 1993).

Etenkään maaseudulla yrittäjänaiset eivät tarkastelleen yrittäjäksi ryhtymistään persoonallisuutensa ilmentymänä, vaan toivat esille rajalliset työmahdollisuudet yrittäjyyden taustalla.

ar tikk elit

työmarkkinoilla. Markkinat muodostuivat tarjolla olevista, yrittäjien tiettyyn osaamiseen perustu- vista työtehtävistä, tämän osaamisen hallitsevista muista yrittäjistä ja asiakkaista. Yrittäjyys vasta- kohtana julkisille työmarkkinoille edusti vapautta ja luovuutta, mutta myös vastuullisuutta omasta työstä ja sen tekemisen edellytyksistä. Yrittäjä- mäisen toiminnan vastakuviksi piirtyivät tiettyyn organisaatioon ja toimintarutiiniin sidotut tai arkielämän todellisuudesta vieraantuneet vir- kamiehet. Vastakuvina nähtiin myös poliittisesti vasemmistolaiset henkilöt sekä henkilökohtaista vastuuta vailla olevat palkkatyöntekijät: “Mulle ois ihan oikeesti lomaa mennä kaheks kuukautta Sano- miin kesätoimittajaks, voi herttinen” (Sari).

Naiset kuvasivat autonomisuuttaan myös suh- teessa oman alansa yksityisiin työmarkkinoihin, jolloin he eivät niinkään saaneet, vaan valitsivat omia intressejään miellyttäviä töitä ja työtapoja.

Tällainen tapa, jossa omaa uraa koskevat siirty- mät selitetään vapaina ja mieltymyksiin perus- tuvina valintoina markkinoilta, on leimallinen myös suurten yritysten johtajien urakertomuk- sille (Martin & Wajcman 2004, 249). Samoin kuin yritysjohtajat, myös Sari ja Tarja kuvasivat itsensä

”valitsevaksi minäksi”:

Yritys merkitsee ensisijaisesti vapautta […] mä todella suosittelen jokaiselle, jolla on yrittäjyyttä sy- dämessä ja luonteessa […] et luovempaa työnte- kotyyppiä tai niin kun toiset ihmiset on virkamies- tyyppejä […] et mul on vähän niin kun vapaus itte päättää ja vapaus valita suurin piirtein [työtehtävät], ainaki toistaseks ollu. (Tarja)

Naisten kertomuksissa korostui proteaani- siin uriin liitetty itsemääräytyvyys, jolloin uraa ohjaavat henkilökohtaiset arvot pikemmin kuin organisaation palkkiot. Menestyksen mitta on subjektiivinen tunne siitä kuinka tyytyväiseksi tuntee itsensä elämäänsä ja työhönsä (ks. Hall ym. 1996). Naiset loivat ymmärrettävyyttä ural- leen paitsi korostamalla omaehtoista valintaansa myös selittämällä yrittäjyytensä tulokseksi yksi- löpsykologisista kyvyistään ja taipumuksistaan.

He ovat yrittäjiä siksi, että he ovat tietynlaisia ihmisiä. Yrittäjyys määrittyi tällöin ”sydämen”

tai luonteen perityksi ominaisuudeksi ja luon- taiseksi vaistoksi:

Siihen liittyy hirveen kova työmotivaatio, jonka mä oon kyllä periny ihan tasan tarkkaan mun äidiltä ja meijän perheestä, maanviljelijäperhe […] Et sieltä

se niin kun tulee. Vaikka sitä ei yrittäjyydeksi oo nimi- tettykään […] mussa on sen verran sitä semmosta, liikemiesverta tai […] pelaamisen viettiä. (Tarja)

Douglas Hallin (2004) mukaan työhön sidottu ura ei ole enää itsearvostuksen mitta. Hän esit- tää, että uraan sisältyy myös työn ulkopuolisia sitoumuksia, esimerkiksi koti- ja perhesitoutumi- set. Hall rohkaiseekin arvostamaan näitä sitou- muksia psykologisen menestyksen itsemääritte- lyissä. Vaikka Tarjan ja Sarin urilleen antamissa merkityksissä subjektiiviset arvot korostuvatkin, ei Hallin näkemys työn merkityksen vähenemi- sestä vaikuta naisten osalta pitävän paikkansa.

Päivi Naumasen mukaan ansiotyö on fragmen- toitunut ja eriytynyt, saanut uudenlaisia muotoja ja ulottuvuuksia. Sen yksilöiden yhteisöllistä jä- senyyttä muovaava ja ylläpitävä voima ei kuiten- kaan ole hävinnyt minnekään – ehkä pikemmin päinvastoin. Työstä on tullut entistä tärkeämpi asia monen elämässä. (Naumanen 2002, 277.) Niin Sari ja Tarja kuin muutkin tutkimuksessa haastatellut naisyrittäjät ovat sisäistäneet kovaa työtä ihailevan, osin agraarikulttuurista juontu- van työmoraalin. Tällainen moraali korostaa yk- sin pärjäämisen eetosta, ja sitä pidetään kodin perintönä saatuna pääomana. (Koski & Tedre 2004, 130.) Toisaalta Sarin ja Tarjan työmoraalia muovaavat piirteet, joita kiinnitetään uusiin ura- muotoihin ja jotka edellyttävät kokonaisvaltaista työhön sitoutumista. Tällaisia piirteitä ovat työn psykologisoituminen ja uran personifioituminen puhtaasti henkilöön itseensä.

Proteaaninen, itsensä alati luova minä Hallin ja Philip Mirvisin (1996) uratutkimukseen lanseeraama proteaanisen, monimuotoisen uran käsite perustuu Robert Jay Liftonin (1968; 1993) käsitykseen proteaanisesta minästä. Sopeutuak- seen ja selviytyäkseen pirstoutuvassa moder- nissa maailmassa minän täytyy olla itseään alati uudistava kuin kreikkalainen meren jumala Pro- teus (Sinisalo 2004). Proteaanisella uralla line- aarinen, etenevä urapolku korvataan joustavalla, idiosynkraattisella uraliikkeellä ja korostetaan uran ainutlaatuisuutta. Naisten tulkinnoissa se- kä yrittäjä että yritys kuvautuivat dynaamisina ja jatkuvasti kehittyvinä. Vaikka naiset korosti- vat rautaista ammattitaitoaan työmarkkinoilla (”Ni keskivertojutunhan tuota kirjottaa varpaillaan ja silmät kiinni” Sari), he eivät vain ylläpitäneet

ar tikk elit

kompetenssejaan, vaan pikemminkin pyrkivät uudistamaan toimintaansa. Tämä edellytti heiltä jatkuvaa itsensä uudistamista, uuden oppimista, itsensä kouluttamista ja valmiutta päivittää omaa osaamistaan:

Et sun pitää koko ajan olla ajan tasalla, etsii uu- simmat virtaukset […] tuohon johtamiseen liitty- vät perusopinnot meinaan alottaa vuoden vaihteen jälkeen. Ja sit semmosia mielenkiintosia, mitkä nyt vois vahvistaa minua ihmisenä ja vahvistaa minua muutenkin. (Tarja)

Tarja ja Sari eivät nähneet yrityksiään itses- tään ja omasta olemuksestaan erillisinä organi- saatioina, vaan tulkitsivat, että yritys personifi- oitui heihin henkilöinä. Tässä mielessä he olivat oma ainutkertainen uransa ja yrityksensä. Yrittä- jyys ei tällöin kohdistunut vain johonkin naisten ulkopuolella olevaan, vaan myös heihin itseensä.

Ihmisen minuudesta tai olemuksesta tulee siis yrittämisen kohde (ks. Walkerdine 2003). Yrittäjä olemuksineen ja osaamisineen tuotteistuu:

Minä oon paitsi minä, niin mie oon myös yritys […] Ne fuusioituu yritys ja se ihminen. […] kyllähän se avaa tiettyjä ovia […] Et mulle ei niin kun tee yhtään tiukkaa hilpasta verkkareissa pankinjohtajan luokse. (Sari)

Tarinaan yrityksen kehityksestä rakentui myös ajatus yrittäjästä tulevaisuutta ennakoivana toimijana. Naiset puhuivatkin ”intuitiostaan” ja taloudellisten suhdanteiden ”vainustaan”. Heillä oli yrityksen päätoimialan lisäksi vireillä usei- ta jo toimivia tai tulevaisuudessa mahdollisesti käynnistyviä hankkeita, joiden varassa he suun- nittelivat toimivansa taloudellisen taantuman yl- lättäessä. Tällainen ennakoiva toiminta edellyttää naisten mukaan luovaa ajattelua, jatkuvaa valp- pautta, yrittäjyyden kannalta tärkeiden tilaisuuk- sien hahmottamista ja niihin tarttumista:

Jos ei osaa kattoo joustavasti, ni ei nää myöskään niitä mahollisuuksii, mitä on. Ja sitte ei osaa ottaa niistä koppia. Eli ku se maailma lipuu tavallaan siun ohi […] Et ei se montaa kertaa se sama tilaisuus niin ku pyöri siinä nenän eessä. (Sari)

Kuten edellisestä lainauksesta voimme tulkita, naisten urakertomuksiin kietoutui myös oletuk- sia sosiaalisen maailman jatkuvasta ja dynaami- sesta muutoksesta, jossa ihanteeksi asettuvat valmius muutokseen, nopeus ja edelläkävijyys muutoksessa.

Maskuliininen yrittäjäminä

Päivi Erikssonin ja Tarja Pietiläisen (2001) mu- kaan suuri osa yrittäjyyden tutkimuksesta pe- rustuu sukupuolineutraalille ajattelulle, jossa sukupuolen sijasta tarkastellaan yrittäjän per- soonallisuutta, käyttäytymistä ja orientaatiota yrittäjyyttä selittävinä tekijöinä. Yrittäjyydelle tyypillisiksi katsotut persoonallisuuden ominai- suudet eivät kuitenkaan ole sukupuolen suhteen neutraaleja. Itsenäisyys, rohkeus ja riskinottoky- ky mielletään kulttuurissamme maskuliinisiksi ja miehille leimallisiksi ominaisuuksiksi. Sukupuoli- neutraaliksi oletettu yrittäjyys peittää sen, että autonominen ja individualistinen yrittäjäyksilö on maskuliininen konstruktio. Se muodostaa normin, jonka kautta naisiin ja naisellisuuteen assosioidut piirteet suljetaan pois yrittäjän ideaa- leista (mt. 296; Pietiläinen 2002, 56; Ogbor 2000, 617; Bruni, Gerhardi & Poggio 2004). Miehiseen normiin nähden naisyrittäjyys onkin ymmärret- ty joko puutteellisena yrittäjyytenä tai erityisenä feminiinisenä yrittäjyytenä. Jälkimmäisessä ta- pauksessa naiseuteen assosioitujen kykyjen ja ominaisuuksien, kuten pehmeyden, on ajateltu muokkaavan yrittäjyyden luonnetta (Pietiläinen 2002; Komulainen 2005).

Suuri osa haastatelluista naisista otti etäisyyt- tä maskuliiniseksi määrittyvään yrittäjyyteen. He kuvasivat olemuksensa, toimintatapansa ja ar- vonsa vastakkaiseksi miehiselle yrittäjyydelle:

Silva: No, entäs sitte sinun heikkoudet yrittäjänä, missä pitäs taitoja kehittää?

Maarit: No, pitäs varmaan kehittää taitoja tässä, että olla tiukempi. Mie oon vähän liian hellämielinen välillä. […] en varmaan tyypillinen, että en niin kun en laske, en oo laskelmoiva. […]ei tarvii välttämättä olla niin kun se, aina se päällepäsmäri siinä yrityk- sessä. (TH 25; Maarit)

Leena Koski ja Silva Tedre (2004) ovat ana- lysoineet käsillä olevan artikkelin aineistoa ja erityisesti maaseudulla itsensä työllistäneiden naisten kuvauksia yrittäjyydestään. Tutkijoiden mukaan suurimmalle osalle näistä naisista yrit- täjyys kiinnittyi taloudellisen voiton tavoittelun asemesta elämänmuotoon, toimeentulon saa- miseen tai autonomisen toimijuuden saavutta- miseen suhteessa palkkatyöhön ja perheeseen.

Maaseudulla itsensä työllistävät naiset eivät myöskään mieltäneet itseään välttämättä yrittä-

ar tikk elit

ar tikk elit

jiksi, kuten edellisestä lainauksesta käy ilmi. Sen sijaan Tarja ja Sari kuvasivat olemustaan, kykyjään ja toimintataipumuksiaan yrittäjinä hyvin klassisin ja miehisin määrein sekä piirtein, jotka korostu- vat myös uudessa uraideologiassa. Esimerkiksi kertomalla episodimaisia kertomuksia voitois- taan työelämän kilpailutilanteissa he loivat ku- vaa kysynnästään ja potentiaaleistaan työmark- kinoilla. Näin he haastoivat vallitsevia käsityksiä

”pehmeistä” naisyrittäjistä (ks. myös Pietiläinen 2002, 167):

Hain viime keväänä […] yks projektipäällikön paikka auki […] No niin, Lehtolan Jaakko haastat- teli, et koko tään herrakaartin ja sain sen paikan, mut en ottanu vastaan. Voit kuvitella, kuule, pik- kusen ne ukot haukko henkee ”no miks et”. No mä, ”no en nyt, haluun kuitenki tätä yritystä”. […]

Kyllähän siinä ois ihan kuukauspalkka juossu ihan täysiään. Seittemästätoista hakijasta minä sain sen.

(Tarja)

Tarjan ja Sarin urakertomuksissa päähenkilön maskuliinisuus kontrastoitiin toisten naisyrittäji- en feminiinisyyteen ja haastettiin myös miesten maskuliinisuutta. Naissukupuolen korostuminen tuottaa mahdollisuuden leimata naisten yrittä- minen sukupuolineutraalia yritystoimintaa vä- hemmän arvostetuksi ”puuhasteluksi” (Eriksson

& Pietiläinen 2001, 300). Tulkitsemme siis, että urakertomuksissaan Sari ja Tarja vastasivat näihin ääneen lausumattomiin syytöksiin ja korostivat piirteitä, jotka lisäsivät heidän uskottavuuttaan yrittäjinä kuten riippumattomuutta, rohkeutta ja riskinottokykyä.

Toisten katseissa rakentuva minä Sarin ja Tarjan urakertomusten juoneen rakentui paitsi ajatus markkinoilta valitsevasta, syntyjään yrittäjämäisestä ja alati itseään uudistuvasta mi- nästä, myös näkemys itsensä jatkuvasta arvioin- nista suhteessa muihin markkinoilla toimiviin yrittäjiin. Naisten urakertomuksissa hahmottui- kin ”valitsevan minän” ohella ”myyvä minä” (ks.

myös Martin & Wajcman 2004):

Monesti oon tuskastunu, kun en niin kun löydä niihin semmosta menetelmää, joka olis raflaava ja myyvä. […] Verrattuna johonki, niin kun tällä hetkel- lä joku tiimivalmennus, joka on niin pop ja jota on pyöritetty, koko maakunta pullollaan on tiimivalmen- nusta. Et tavallaan sitä vetovoimasuutta kyllä tarttis itteki. (Tarja)

Erityisesti Tarja pohti omaa urakehitystään ja markkina-arvoaan suhteessa ikäänsä ja arvioi itseään ”ostajan silmin”. Tässä katseessa yrittäjä sukupuolittui ja ikääntyi:

Kyllä mä koen että mieskonsultti on uskottavampi ja miesskonsulttii pidetään vakuuttavampana […]

pitää olla tosi kova ammattitaito ja tosi kova koulu- tus, tohtorin tutkinto, jota ei valitettavasti oo, niin, et niin kun on lähes tulkoon samalla viivalla kun mies- konsultit. Että siis palkoissaki on aivan tähtitieteelliset erot. […] Mutta aivan selvästi on vaikutusta myöskin semmosella itsetunnon murenemisella, kun ikää tu- lee […] se on vahva, mut omalla tavalla se murenee tämmösessä kilpailutilanteessa. […] Meillä on niin vahva rasistinen asenne, voi sanoo, niin keski-ikäsiä naisia kohtaan tässä valtakunnassa. (Tarja)

Tarja pohti uraansa myös suhteessa perhee- seen. Hän assosioi palkkatyön riippuvuuteen ja määritti sen yrittäjyyden ideaaleihin nähden vähempiarvoiseksi. Perhe ja perheenjäsenen palkkatyöläisyys muodostivat kuitenkin para- doksaalisesti edellytykset ”valitsevan minän”

toiminnalle kilpailuun ja epävarmuuteen perus- tuvilla markkinoilla:

Yritän vielä etsiä uusia semmosia vetovoimasia tuotteita ja yritän kuuskytkolme vuoteen asti, sit mä jään vapaaehtosesti eläkkeelle. […] mä en aikoisi luopua työelämästä vielä kymmeneen vuoteen. […]

Se on ihan oikeesti, siis se on kova kova tota, haaste tässä lähiaikoina. Mä nyt luotan kauheesti tuohon mun miehen virkamieseläkkeeseen […] Kellä on ne taustat jotenki turvassa ja kellä ne ei oo. Ajattelehan eronneita ja yksinhuoltajia, joilla ei oo mittää välttä- mättä tämmöstä tausta, että tukijoukkoja. Et se on yks, yks hyvin merkittävä syy varmaan, miks mä oon niin levollinen. (Tarja)

Leena Kosken ja Silva Tedren (2004, 126) mu- kaan naisten työmarkkina-asema ja yrittäjyyden ehdot ja tavoitteet määrittyvät ainakin osittain suhteessa mieheen ja miehen tuloihin. Perheel- lisille ja perheettömille naisyrittäjille yrityksen taloudellinen merkitys vaihtelee. Yrittäjän auto- nomisuudesta huolimatta perheellisyys ja heikko mieselättäjyys vaikuttivat Tarjan yrittäjyydelle an- tamiin merkityksiin ja sille asettamiin tavoittei- siin. Sarin yrittäjyys määrittyi puolestaan emansi- poivaksi projektiksi, joka katkaisee riippuvuuden mieheen:

Et kyl mie kannatan sitä, et naisella on oma yritys, oma ura, myös omat rahat, koska silloin ei tarvii olla

ar tikk elit

silleen väkisin niin sanotusti kenenkää kanssa sen taloudellisen tilanteen takii. (Sari)

Vaikka naiset korostivat jatkuvaa muutosval- miuttaan ja -halukkuuttaan yrittäjänä menesty- misen edellytyksenä, pohti Tarja joustavuuttaan myös suhteessa määräaikaisiin työsuhteisiin ja perheeseen. Tarjan proteaanisella uralla jousta- vuus ei merkinnytkään ”idiosynkraattista ura- liikettä” (vrt. Hall 2004). Kyse oli pikemminkin naisten työmarkkina-asemalle leimallisesta liik- kuvuudesta, jota luonnehtii toisten tarpeiden huomioiminen: ”Mulla on koko työhistoria yhtä siis tämmöstä, jos mua voipi joku syyttää, että mä en niin kun joustanu, ni sit on kyllä!”. Urakertomuk- siin ”markkinoilla valitsevasta minästä” rakentui täten ristiriitoja ja moniäänisyyttä. Sosiaaliset sidokset, kuten sukupuolijärjestelmä sekä elä- mänkulku ikäjärjestelmineen näet kyseenalais- tivat uuden uraideologian mukaiset oletukset autonomisesta yrittäjäyksilöstä.

Tarinoita ”oman onnensa sepistä” haastaa myös suomalainen koulutusjärjestelmä. Sari ja Tarja korostivat yrittäjyyttään itse valittuna ura- na ja pitivät jopa kesken jätettyä koulutustaan luovana ratkaisuna. Silti he katuivat vähäistä koulustaan ja selittivät koulutuksen puutettaan.

Yrittäjyys on perinteisesti ollut ammattiryhmä, jonka osaaminen ei ole perustunut pitkäkes- toiseen koulutukseen. Koulutusyhteiskunnassa myös yrittäjien on siitä huolimatta suhteutettava käsitystä itsestään kulttuurissamme vallitseviin näkemyksiin koulutettavuudesta, älykkyydestä ja omasta kyvykkyydestä suoritettujen tutkintojen manifestaationa (ks. Räty & Snellman 1998).

Yhteenveto ja pohdinta - uudet ura- muodot työn tekemisen tapoina Naiset rakensivat merkityksenannossaan jat- kuvuutta uriin liittyvän epävarmuuden yli in- dividualistisen ja essentialistisen yrittäjäminän viitekehyksessä. Yksilöpsykologiset kyvyt kuten riippumattomuus, oma-aloitteisuus tai jatkuva valmius muutokseen loivat ymmärrettävyyttä ja jatkuvuutta erilaisista töistä koostuvien projek- tien välille (ks. myös Collin 2000, 91–92). Hei- dän yrittäjäminuuteensa rakentui myös vahva taloudellisen yksinpärjäämisen eetos. Sisäinen yrittäjyys eletyn työhistorian tulkintatapana näytti valtauttavan tarjotessaan naisille myön- teisiä käsityksiä omasta urakehityksestään ja

siihen vaikuttaneista tekijöistä. Naisten urat näyttäytyivät heidän omien kykyjensä ja voi- mavarojensa tuotoksena. Heidän kertomuksis- saan yrittäjyys muodostui hyveeksi paitsi tietyt edellytykset omaavalle (poikkeus)yksilölle myös organisaatioille ja yhteiskunnalle. Yrittäjän ura näytti myös lunastavan lupauksen riippumatto- muudesta työmarkkinoilla. Se antoi mahdolli- suuden säädellä omaa työtään ja valita työteh- täviä tilanteessa, jossa valinnan mahdollisuudet naisten koulutuksen vähäisyyden vuoksi olivat jossain määrin rajalliset.

Uuteen uraideologiaan ja yrittäjyyteen raken- tuva ideaali autonomisesta yksilöstä ravitsee sel- laisia uraa koskevia käsityksiä ja ratkaisuja, joissa ihminen itse on viime kädessä oman uransa te- kijä. Haastattelemamme Tarja ja Sari hyväksyivät uuden talouden työn tekemisen ehdot ja jokai- sen oman vastuun toimeentulostaan ja työllisyy- destään. Uusiin uriin ja yrittäjyyden eetokseen sisältyvät lupaukset vapaudesta ja itsemääräämi- sestä ovat kuitenkin ristiriitaisia. Tarinat ”oman onnensa sepistä” eivät irrota naisia ikään, suku- puoleen tai luokkaan liittyvistä eroista eivätkä eroihin liittyvistä jännitteistä. Näitä ovat muun muassa naisen paikka työmarkkinoilla, perhe- riippuvuudet ja koulutuksen vähäisyys (ks. myös Koski & Tedre 2004). Yrittäjyyden eetos kieltää sukupuolen ja muiden erojen, kuten yhteiskun- taluokan, merkityksen työuran rakentumisessa.

Erojen sijaan korostetaan yksilöpsykologisia ominaisuuksia ja itsensä työllistämisen mahdol- lisuuksia ja velvollisuuksia. Samalla uusien urien epävarmuus psykologisoituu. Työn ja toimeentu- lon epävarmuus näyttäytyy yksittäisten ihmisten resurssien puutteena eikä niinkään taloudellisten tai poliittisten valintojen tuloksena.

Samalla kun uudet urat individualisoituvat (proteaaninen ura), niitä rakennetaan työn ja talouden, sosiaalisen elämän ja kansalaisyhteis- kunnan virallisten ja epävirallisten verkostojen kautta (ks. Saxenian 1996). On esitetty, että erityisesti naisilla olisi sellaisia sosiaalisia kyky- jä ja kommunikaatiotaitoja, jotka tukisivat hei- dän urakehitystään verkottuneessa työelämässä (ks. Sullivan 1999, 475). Uusia urakäsityksiä on kehitetty erityisesti Yhdysvaltain taloudessa ja työmarkkinoilla. Suomi on kuitenkin toisenlai- nen yhteiskunta. Erityisesti naisten työmarkkina- asemaa on Suomessa pyritty parantamaan jul-

ar tikk elit

kisen sektorin tuella. Perinteisesti naisten urat ovat rakentuneet epävirallisissa verkostoissa ja suhteessa perheeseen, mutta tällä ei ole ollut myönteisiä seurauksia naisten urakehitykselle.

Lisäksi työelämän sukupuolittuneet käytännöt läpäisevät työelämän verkostoja. Voimme kysyä ovatko naiset haavoittuvampia uuden uraideolo- gian mukaisilla työmarkkinoilla.

Kirjallisuus

Ahl, h.J. (2002). The Making of the Female Entrepreneur. A Discourse Analysis of Research Texts on Women’s Entrepreneurship.

Jönköping International Business School Dissertation Series No. 015.

Arthur, M. & rousseAu, D. (1996). The boundaryless career as a new employment principle. Teoksessa M. Arthur & D. Rousseau (toim.), The Boundaryless Career (s. 3–20). New York: Oxford University Press.

Bruni, B., GerhArDii, s. & PoGGio, B. (2004). Entrepreneur-mentality, Gender and the Study of Women Entrepreneurs. Journal of Organizational Change and Management, 17, 256–268.

CADin, l., BAilly-BenDer, A-F. & De sAint-Giniez, V. (2000). Exploring Boundaryless Careers in the French Context. Teoksessa M.A. Peiperl, M.B. Arthur, R. Coffee & T. Morris (toim.), Career Frontiers: New Conceptions of Working Lives (s. 228–255).

New York: Oxford University Press.

Cohen, l., DuBerley, J. & MAllon, M. (2004). Social constructionism in the study of career: Accessing the parts that other approaches cannot research. Journal of Vocational Behavior, 64, 407–422.

Cohen, l. & MAllon, M. (2001). My Brilliant Career? Using Stories as a Methodological Tool in Careers Research. International Studies of Management & Organization, 31, 48–68.

Collin, A. (2000). Dancing to the music of time. Teoksessa A. Collin & R.A. Young (toim.), The Future of Career (s. 83–97). Cambridge:

Cambridge University Press.

Collin, A. & younG, r.A. (2000). The future of career. Teoksessa A. Collin & R.A. Young (toim.), The Future of Career (s. 276–300).

Cambridge: Cambridge University Press.

eriksson, P. & Pietiläinen, t. (2001). Yrittäminen ja sukupuolen moniulotteisuus – haaste tutkimukselle ja koulutukselle. Aikuiskasvatus, 21, 295–305.

Du GAy, P. (1996). Consumption and identity at work. London: Sage.

hAll, D.t. (1976). The new protean career: Psychological success and the path with a heart. Pacific Palisades, CA: Goodyear.

hAll, D.t. & MirVis, P.h. (1996). The new protean career: Psychological success and the path with a heart. Teoksessa Douglas T. Hall (toim.), The career is dead: Long live the career: A relational approach to careers (s. 13–45). San Francisco, CA: Jossey-Bass.

hAll, D.t. et AssoCiAtes (1996). The career is dead: Long live the career: A relational approach to careers. San Francisco: Jossey-Bass.

hAll, D.t. (2004). The protean career: A quarter-century journey. Journal of Vocational Behavior 65, 1–13.

kAnter, r.M. (1989). Careers and the wealth of nations: a macro-perspective on the structure and implications of career forms.

Teoksessa M. Arthur, D. Hall & B. Lawrence (toim.), Handbook of career theory (s. 506–521). Cambridge: Cambridge University Press.

koMulAinen, k. (1998). Kotihiiriä ja ihmisiä. Retorinen minä naisten koulutusta koskevissa elämänkertomuksissa. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 35.

koMulAinen, k. (2005). Sukupuolitettu yrittäjäminä. Sanomalehtiaineiston analyysi. Naistutkimus/Kvinnoforskning, 18, 18–30.

koski, l. & teDre, s. (2004). Maaseudun naisyrittäjien työnteon ehdot. Työelämän tutkimus, 2, 123–134.

liFton, r.J. (1968). Protean man. Partisan Review, 35, 13-27..

liFton, r.J. (1993). The protean self: Human resilience in an age of fragmentation. New York: Basic Books.

linDe, C. (1993). Life Stories. The Creation of Coherence. New York: Oxford University Press.

littleton, s.M., Arthur, M.B. & rosseAu, D.M. (2000). The future of boundaryless career. Teoksessa A. Collin & R.A. Young (toim.), The Future of Career (s. 101–114). Cambridge: Cambridge University Press.

MArtin, B. & WAJCMAn, J. (2004). Markets, contigency and preferences: contemporary managers’ narrative identities. Sosiological Review, 52, 240–264.

nAuMAnen, P. (2002). Koulutuksella kilpailukykyä: koulutuksen yhteys miesten ja naisten työllisyyteen ja työn sisältöön. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 57. Turku: Turun yliopisto.

oGBor, J. o. (2000). Mythicizing and Reification in Entrepreneurial Discourse: Ideology-critique of Entrepreneurial Studies. Journal of Management Studies, 37, 605–635.

oPetusMinisteriönyrittäJyyskAsVAtuksen linJAukset JA toiMenPiDeohJelMA. Opetusministeriön julkaisuja 2004: 18 [haettu 28.8.2006]. Löytyy osoitteesta < http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2004/opm18/opm18.pdf >

Pietiläinen, t. (2002). Moninainen yrittäminen. Sukupuoli ja yrittäjänaisten toimintatila tietoteollisuudessa. Acta Universitatis Oeconomicae Helsingiensis, A-207. Helsinki: Helsingin kauppakorkeakoulu.

riChArDson, M. (2000). A new perspective for counsellors: from career ideologies to empowerment through work and relational practices. Teoksessa A. Collin & Young, R.A. (toim.), The Future of Career (s. 197-211). Cambridge: Cambridge University Press.

rose, n. (1992). Governing the enterprising self. Teoksessa P. Heelas & P. Morris (toim.), The values of the enterprise culture. The moral debate (s. 141–164). London and New York: Routledge.

räty, h. & snellMAn, l. (1998). Social Representations of Educability. Social Psychology of Education, 1, 359–373.

sAxeniAn, A. (1996). Beyond Boundaries: Open Labor Markets ans Learning in Silicon Valley. Teoksessa M. Arthur & D. Rousseau (toim.), The Boundaryless Career (s. 23–39). New York: Oxford University Press.

ar tikk elit

sinisAlo, P. (2004). Uudet urat. LiCC. Life and Counselling in Context 1. Kasvatustieteen laitos/oppilaan ja opinto-ohjaajien koulutus, psykologian laitos. Joensuu: Joensuun yliopisto, 7–12.

sulliVAn, s.e. (1999). The changing nature of careers: A review and research agenda. Journal of Management, 25, 457–484.

younG, r.A. & Collin, A. (2000). Introduction: framing the future of career. Teoksessa A. Collin & R.A. Young (toim.), The Future of Career (s. 1-17). Cambridge: Cambridge University Press.

VAinio-korhonen, k. (2002). Ruokaa, vaatteita, hoivaa. Naiset ja yrittäjyys paikallisena ja yleisenä ilmiönä 1700-luvulta nykypäivään.

Helsinki: SKS.

WAlkerDine, V. (2003). Reclassifying Upward Mobility: femininity and the neo-liberal subject. Gender and Education, 15, 237–248.