188 n Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (2) – 2020
LECTIO PRAECURSORIA
Yrittäjyyden edistämistä on tarkasteltava kriittisesti
Piritta Parkkari
Usein yrittäjyyden toivotaan tuovan talouskas- vua ja työpaikkoja sekä ratkovan niin yhteiskun- nan kuin ympäristön ongelmia. Lähes jokaista meistä yritetään saada harkitsemaan yrittä- jyyttä uravaihtoehtona. Yrittäjyyskasvatuksella meistä yritetään kehittää oma-aloitteisia, ak- tiivisia ja innovatiivisia eli yrittäjämäisen ajat- telutavan ja asenteen omaavia kansalaisia ja työntekijöitä (Laalo & Heinonen 2016).
Halusin väitöstutkimuksessani ymmärtää, millaista toimintaa yrittäjyyden edistämiseen liittyy. Väitöskirjassani tutkin, mitä yrittäjyyt- tä edistävät organisaatiot tekevät. Tarkoitan yrittäjyyttä edistävillä organisaatioilla tahoja, jotka järjestävät toimintaa, tapahtumia ja ta- paamisia saadakseen ihmiset kiinnostumaan yrittäjyydestä sekä innostaakseen ja tukeak- seen ihmisiä kohti yrittäjyyttä. Minua kiinnos- ti, mitä yrittäjyyttä edistettäessä todella tul- laan edistäneeksi. Miten yrittäjyys tulee ym- märretyksi ja mitä sen edistämisessä tavoitel- laan? Millaisia yrittäjyyttä koskevia ihanteita muodostuu? Millaisia tulkintoja yrittäjyydestä tai millaisia identiteettejä toiminta mahdollis- taa tai rajaa ulkopuolelleen?
Yhdistän tutkimuksessani kriittistä yrittä- jyystutkimusta (ks. esim. Verduijn, Dey, Ted- manson & Essers 2014) ja käytäntöteoreettis- ta tutkimusotetta (ks. esim. Nicolini 2012), mitä ei ole juuri tehty empiirisessä yrittäjyys- tutkimuksessa. Kriittiset tutkijat ovat tuoneet esille, että yrittäjyystutkimuksessa ja käytän- nön toiminnassa yrittäjyyttä pidetään jopa itsestäänselvyytenä – asiana, jota tarvitaan aina lisää ja jota pitää edistää (Farny, Hedeboe Frederiksen, Hannibal & Jones 2016). Tämän vuoksi yrittäjyydestä on haastavaa puhua ky- seenalaisten. Kyseenalaistamista kuitenkin
tarvitaan, koska ollaan vaarallisilla vesillä, jos jotain ilmiötä tai ideaa ei voi haastaa. Väitän tutkimuksessani, että yrittäjyyden edistämis- tä tulisi tarkastella kriittisesti, koska yrittäjyy- den edistämisellä on vaikutuksia siihen, miten yrittäjyys ymmärretään ja millainen yrittäjyys nähdään haluttavana.
Käytäntöteoreettisen lähestymistapani myötä näen, että yrittäjyys saa vaihtelevia merkityksiä ja muotoja erilaisissa rutinoitu- neissa, suhteellisen vakiintuneissa sosiaalises- ti jaetuissa puhumisen ja tekemisen tavoissa eli käytännöissä (Nicolini 2012). Esimerkiksi startup-tapahtuman pitchaus-kisa saa lavalla liikeideaansa esittelevän nuoren miehen näyt- täytymään nykyajan rokkistarana ja ylipään- sä startup-yrittäjyyden näyttäytymään tavoi- teltavana asiana. Työvoimatoimiston käytän- nöissä puolestaan liiketoiminta voi olla perus- te evätä samaiselta mieheltä hänen hakeman- sa tuet. Näiden ristiriitaisten merkitysten ta- kia on siis tärkeää tutkia erilaisia yrittäjyyteen liittyviä käytäntöjä sekä pyrkiä ymmärtämään, miten ja millaiseksi yrittäjyys niissä rakentuu.
Tämän vuoksi omassa tutkimuksessani tar- kastelen yrittäjyyttä edistävien organisaatioi- den käytäntöjä.
Opiskelijavetoisten yrittäjyysyhteisöjen käytännöt tutkimuksen kohteena
Yrittäjyys on ollut viime vuosina runsaan me- diahuomion kohteena. Huomiota on saanut eri tyisesti kasvukeskeinen startup-yrittäjyys.
Tutkimukseni lähti liikkeelle siitä, kun törmä- sin Entrepreneurship Society -nimisiin yrittä- jyysyhteisöihin (lyhennettynä ES), jotka edis-
n 189
Lectio praecursoria
Piritta Parkkari
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (2) – 2020 tävät juuri startup-yrittäjyyttä ja järjestävät
siihen liittyviä tapahtumia. Kiinnostuin näistä organisaatioista, koska ne ovat opiskelijoiden ja muiden nuorten aikuisten vetämiä. Ne eivät järjestä toimintaa yrittäjinä toimiville, vaan ovat pikemminkin yhteisö yrittäjyydestä kiin- nostuneille sekä yrittäjyyttä koskevan kiinnos - tuksen herättämistä varten. Ne ovat myös kan- sainvälinen ilmiö, joka on vuoden 2009 tie- noilta levinnyt laajalti ympäri Suomen korkea- koulukaupunkeja (Pittaway, Rodriguez-Falcon Aiyegbayo & King 2011; Viljamaa 2016).
Halusin empiirisessä tutkimuksessani ym - märtää, mistä näissä yhteisöissä on kyse. Hyö - dynsin sen vuoksi etnografiaa menetelmänä.
Tutkin pääasiallisesti yhtä keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa toimivaa ES-yh - teisöä, jolle olen antanut peitenimen Starting- Up. Keräsin aineistoa syyskuun 2013 ja joulu- kuun 2016 välillä siten, että osallistuin toimin- taan ja havainnoin sitä kuvaamalla, videoimal- la ja nauhoittamalla sekä haastattelin toimin- taan osallistuneita ihmisiä.
Tarkastelemani toiminta piti sisällään StartingUpin tapahtumat, joissa yrittäjät ker- toivat tarinaansa, opiskelijat pitchasivat liike- ideoitansa tai joissa keskityttiin verkostoi tu- miseen sekä ilmaisen ruoan ja juoman nautti- miseen. StartingUp myös järjesti aloitteleville startup-tiimeille tarkoitetun kiihdytysohjel- man. Lisäksi yhteisön viralliset ja epäviral- liset tapaamiset ovat tärkeä osa aineistoa. Tut - kimukseni tekemisen myötä minusta tuli ak- tiivinen jäsen StartingUpissa ja pääsin jäse- nyyteni kautta tutustumaan Suomen ES-ver- kostoon sekä keräämään aineistoa verkoston tapaamisista.
Analyysissäni keskityin tulkitsemaan sitä, millaisia käytäntöjä yrittäjyyttä edistävässä organisaatioissa on ja millaista käsitystä yrit- täjyydestä ja yrittäjistä näissä käytännöissä rakennetaan. Olen analysoinut erilaisista ti- lanteista sitä, keitä siellä on paikalla, mitä he tekevät ja sanovat, millaisessa tilassa toimin- ta tapahtuu sekä miten kehoja, teknologioita ja tavaroita tilanteissa käytetään (Gherardi 2012; Nicolini 2012).
Yrittäjyys maailman muuttamisen välineenä
Tutkimukseni empiirinen anti näyttää, mitä yrittäjyyttä edistävissä organisaatioissa ta pah- tuu. Tunnistin tutkimuksessani erilaisten käy- täntöjen tuottamia ihanteita, jännitteitä ja ris- tiriitoja. Nämä tulivat näkyväksi siinä, ketkä pääsevät mukaan yrittäjyyttä edistävän toi- minnan tuottamiseen, suunnitteluun ja kehit- tämiseen sekä siinä, mitä yrittäjyyden edistä- misessä itse asiassa tavoitellaankaan.
StartingUp sai alkunsa aluekehittämisor- ganisaation projektina ja kehittyi siitä rekis- teröidyksi yhdistykseksi. Samalla sen jäsenet verkostoituivat Suomen muiden ES-yhteisöjen kanssa. Yrittäjyyden edistäminen näyttäytyi ensin aluekehityksen tarpeista tulevana ta- voitteena, jolloin yrittäjyyden edistäminen ta- pahtui projektien kautta ja projektipäällikkö oli vastuussa sen edistämisestä. Itse yrittäjyy- den edistämisellä tarkoitettiin tällöin uusien yritysten perustamisen ja työpaikkojen luomi- sen tavoittelua. Näillä mitattiin projektin on- nistumista.
Yrittäjyyden edistäminen näyttäytyi myös vapaaehtoisvoimin toimivan paikalli sen yhtei- sön, tässä tapauksessa rekisteröidyn Starting- Up-yhdistyksen, tavoitteena. Tämä yhteisö koos tui 18–30-vuotiaista korkeakouluopiskeli- joista ja jo työelämässä olevista nuorista aikui- sista. Mukana oli niin suomalaisia kuin kansain- välisiä opiskelijoita. StartingUp-yhdistyksen toiminnassa yrittäjyyden edistäminen nähtiin enimmäkseen pyrkimyksenä tuoda erilai sia ih- misiä yhteen ja kehittää paikallisen alueen yrit- täjyysilmapiiriä myönteisemmäksi. Esimerkiksi tiimikavereiden löytäminen nähtiin tärkeänä, mutta itse yritysten perustaminen enemmän- kin sivuseikkana.
Yrittäjyyden edistäminen näyttäytyi myös laajemmin korkeakouluopiskelijoiden asia - na. Havaitsin, miten Entrepreneurship Society -yrittäjyysyhteisöjen verkosto rakentui opis- kelijavetoiseksi, startup-yrittäjyyttä edistä- väksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Kor kea- kouluopiskelijat näyttäytyivät toimijoina, joil-
190 n
Lectio praecursoria
Yrittäjyyden edistämistä on tarkasteltava kriittisesti
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (2) – 2020 la on halua ja kykyä vaikuttaa yrittäjyyden ase-
maan Suomessa. Tällöin yrittäjyyden edistä- minen tarkoitti opiskelijoiden innostamista ja auttamista startup-yrittäjyyteen sekä yrittä- jyyden kulttuurisen aseman ja sitä koskevien asenteiden muuttamista. Tulkitsen, että star- tup-yrittäjyys on ilmiö, jonka ympärille opis- kelijat muodostavat liikkeen. Tämä on kiinnos- tavaa, sillä tyypillisesti yhteiskunnalliset liik- keet ovat pikemminkin haastaneet yrittäjyy- teen usein liitettäviä ideologioita, kuten kapi- talismia ja uusliberalismia sen sijaan, että ne kehottaisivat ihmisiä yrittäjyyden pariin.
ES-yhteisön jäsenet vertasivat ”ES-liikettä”
1960- ja 70-lukujen poliittisiin opiskelijaliik- keisiin. Jäsenten mukaan ES-liikkeessä kuiten- kin työskennellään kohti liikkeen tavoitetta, eli yrittäjyyden edistämistä, koska edistämistyö on hauskaa. Siinä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, verkostoitumaan, kokeilemaan uusia asioita, kehittämään itseään sekä oppimaan opiskelijoiden käytännöllisinä ja tärkeinä pitä- miä asioita, joita opiskelijat eivät koe oppivan- sa korkeakouluopetuksessa. Osallistuminen mahdollistaa myös tunteen siitä, että on mu- kana vaikuttamassa ja kuuluu yhteisöön.
Tulkitsin, että yrittäjyys nähtiin tutkimis- sani yhteisöissä haluttavana tapana muuttaa maailmaa. ES-yhteisöissä korostettiin tyypil- lisesti yrittäjyyteen liitettävän tekemisen mer- kitystä – siis ketterää, kokeilevaa ja yrittäjä- mäistä ”tekemisen kulttuuria”. ”Pelkän puhu- misen” ja ”byrokratian” kaltaiset asiat nähtiin vastakohtaisina sille, mikä yrittäjyysyhteisöis- sä on tärkeää. Yhteisöissä jopa pyrittiin pysy- mään mahdollisimman kaukana ”politiikasta”
ja nähtiin, että yrittäjämäisellä ”tekemisellä”
saadaan aikaan suurempi muutos.
Vaikka tekemisen meininkiä arvostettiin, eivät tutkimieni yhteisöjen käytännöt aina mahdollistaneet esimerkiksi tapahtumissa yleisön aktiivisuutta. Puhujatapahtumien kal- taiset käytännöt, joissa yrittäjät kertoivat vai- keuksista voittoon kulkevaa tarinaansa, aset- tavat yleisön pikemminkin passiiviseen, inspi- raation ja opin vastaanottajan rooliin. Tällaiset käytännöt myös ylläpitävät stereotyyppistä
kuvaa yrittäjistä sankarimaisina yksilöinä.
Yrit täjyyteen liitettävä usko siihen, että ”kaik- ki on yksilön omissa käsissä”, voi pitää muka- naan riskin yksilön yrittäjämäisen toimijuu- den ylikorostumisesta. Tällöin yksilö näyttää olevan vastuussa niin omista onnistumisista kuin epäonnistumisistakin, vaikka näihin to- siasiassa vaikuttavat lukuiset tekijät.
Startup-yrittäjyys rakentui ES-yhteisöjen käytännöissä juuri siksi yrittäjyyden muo- doksi, jota yhteisöt edistävät. Tässä ihantees- sa korostuivat tiimipohjaisuus, skaalautuvuus, kasvu, teknologia ja ratkaisujen hakeminen.
Erityisesti tiimien merkityksen korostaminen rikkoi yrittäjyystutkimuksen tunnistamaa ste- reotyyppistä kuvaa yrittäjistä sankariyksilöinä.
Startup-ihanne vaikuttaa eri toimijoiden toimintamahdollisuuksiin. Se sai perinteise- nä pidetyn yrittäjyyden näyttämään sellaiselta, jonka tekemiseen ei tarvita yrittäjyyttä edis- tävien tahojen apua. Toimijat, jotka pyrkivät esimerkiksi täyttämään paikallisia tarpeita ei- vätkä tavoittele suurta kasvua ja haluavat hyö- dyntää jo tunnettuja liiketoimintamalleja, ei- vät näyttäytyneet halutun kaltaisina yrittäjinä.
Huomio yrittäjyyden edistämisen käytäntöihin
Johtopäätöksenä totean, että yrittäjyyden edis- täminen ei ole neutraalia toimintaa, vaan se pi- tää sisällään erilaisia ihanteita, jännitteitä ja ristiriitoja. Yrittäjyyttä edistävien organisaati- oiden käytännöt voivat yhtäaikaisesti ylläpitää ja haastaa vallitsevia ymmärryksiä yrittäjyy- destä. Niissä myös uusiutuu taipumus liittää yrittäjyys myönteisiin asioihin. Yrittäjyys näyt- täytyy haluttavana ja tavoiteltavana asiana eikä sen tavoiteltavuuden kyseenalaistamisel- le juuri ole tilaa. Voidaankin nähdä, että yrit- täjyyttä edistävien organisaatioiden toiminta kertoo siitä, miten yrittäjyysajattelu on levin- nyt Suomessa ja miten nämä organisaatiot omalla toiminnallaan levittävät sitä edelleen.
Tutkimukseni teoreettinen anti yrittäjyys- tutkimukselle on kriittisen ja käytäntöteoreet-
n 191
Lectio praecursoria
Piritta Parkkari
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (2) – 2020 tisen yrittäjyystutkimuksen keskustelujen yh-
distäminen. Käytäntöteoreettinen lähestymis- tapa mahdollistaa sen tutkimisen, miten yrittä- jyys rakentuu käytännöissä. Se kasvattaa kriit- tisen yrittäjyystutkimuksen teoreettista kirjoa ja muistuttaa, että yrittäjyyteen liittyviä ongel- mallisia ulottuvuuksia pidetään yllä jokapäi- väisessä toiminnassa. Se kehottaa kohdista- maan kritiikin käytäntöihin, sillä avain asioiden muuttamiseen on käytäntöjen muuttamisessa.
Kriittinen ote puolestaan täydentää käy- täntöteoreettista keskustelua kehottamalla pohtimaan, mitä ja kenen käytäntöjä tulisi tutkia. Oma tutkimukseni haastoi yrittäjyyden käytäntöteoreettista tutkimusta siirtämällä huomion yrittäjiksi nimettyjen ihmisten käy- tännöistä laajemmin kohti yrittäjyyteen liit- tyvää toimintaa. Kriittinen ote myös kehottaa käytäntökeskustelua olemaan ottamatta yrit- täjyyden ”hyvyyttä” annettuna ja tarkastele- maan kyseenalaistavasti, mitä yrittäjyyteen liittyvissä käytännöissä rakentuu.
Väitän, että yrittäjyyden edistämistä on tarkasteltava kriittisesti, jotta ymmärrämme, mitä yrittäjyyden edistämiseen liittyvässä toi- minnassa rakentuu. Sanomani yrittäjyyden edistämisen parissa toimiville käytännön toi- mijoille on, että kiinnittäkää huomiota käytän- töihinne eli vakiintuneisiin tekemisen ja puhu-
misen tapoihin. On tärkeää katsoa oman toi- minnan tahattomiakin seurauksia. Millaista kuvaa yrittäjyydestä tullaan edistäneeksi ja millaista maailmaa omalla tekemisellä luo- daan? Muodostuuko toiminnassa esimerkik- si sellaisia ihanteita, jotka jättävät tietynlaisia ideoita tai ihmisiä ulkopuolelle?
Korkeakouluille haluaisin sanoa, että huo- mioikaa opiskelijoiden yrittäjyyden eteen te- kemä työ ja heidän tulkintansa siitä, mikä yrit- täjyyden edistämisessä on tärkeää. Kor kea - koulujen on hyvä myös kiinnittää huomiota siihen, millaisia tulkintoja yrittäjyydestä eri- laiset yrittäjyyden edistämisen käytännöt tuottavat.
Piritta Parkkarin yhteiskuntatieteiden väitöskir- ja Doing Entrepreneurship Promotion: A Critical, Practice Theoretical Study of Entrepreneurship tarkastettiin Lapin yliopistossa 29.5.2019. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-153-8
Kirjoittaja
Piritta Parkkari, YTT, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, sähköposti: piritta.parkkari@xamk.fi
Kirjallisuus
Farny, S., Hedeboe Frederiksen, S., Hannibal, M. &
Jones, S. (2016) A CULTure of entrepreneurship education. Entrepreneurship & Regional Devel- opment 28 (7-8), 514–535. https://doi.org/10.1 080/08985626.2016.1221228
Gherardi, S. (2012) How to Conduct a Practice- Based Study. Problems and Methods. Cheltenham and Northampton: Edward Elgar.
https://doi.org/10.4337/9780857933386.
Laalo, H. & Heinonen, J. (2016) Governing the entre- preneurial mindset: Business students’ construc- tions of entrepreneurial subjectivity. European Educational Research Journal 15 (6), 696–713.
https://doi.org/10.1177/1474904116662288 Nicolini, D. (2012) Practice Theory, Work, and Orga-
nization. Oxford: Oxford University Press.
Pittaway, L., Rodriguez-Falcon, E. Aiyegbayo O. &
King, A. (2011) The role of entrepreneurship clubs and societies in entrepreneurial learning. Inter- national Small Business Journal 29 (1), 37–57.
https://doi.org/10.1177/0266242610369876 Verduijn, K., Dey, P., Tedmanson, D. & Essers, C.
(2014) Emancipation and/or oppression? Con- ceptualizing dimensions of criticality in entrepre- neurship studies. International Journal of Entre- preneurial Behaviour & Research 20 (2), 98–107.
https://doi.org/10.1108/IJEBR-02-2014-0031 Viljamaa. L. (2016) Yrittäjyyden tukemisen hyvät
käytänteet korkeakouluissa. Opetus- ja kulttuuri- ministeriön julkaisuja 14. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
