230 uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN uAIKUISKASVATUSu3/2008
E
uroopan Unioniin liittymisen seurauksena Suomen oli pakko luopua valtiojohtoisesta talou- desta, jatkuvista devalvaatiois- ta ja kuvitelmasta, että verova- roin voidaan subventoida kaik- kien elinkustannukset. Monille oli yllätys huomata, että jonkun oli myös tehtävä rahaa. Kaikki eivät tosin ole vieläkään herän- neet tajuamaan, että hyvinvoin- ti rakentuu ihmisten tuottavalle työlle. Yrittäjyys on tuottavan työn muodoista edelleen eniten epäluuloa herättävä, sillä yrittä- jyys edellyttää piirteitä, jotka ei-Yrittäjyyden toiveita ja todellisuuksia
Paula Kyrö, Heleena Lehtonen ja Kari Ristimäki (toim.) (2007) .Yrit- täjyyskasvatuksen monia suuntia. Yrittäjyyskasvatuksen julkaisu- sarja 5. Tampereen yliopistopaino Oy.
vät kuulu julkisen kasvatuksen sisältöihin: riippumattomuutta, riskinottoa, hanakkuutta tarttua haasteisiin ja valmiutta elää it- sensä varassa.
Juuri vallitsevat kasvatus- asenteet niin kodeissa kuin kou- lussakin ovat vakavin este yrit- täjyydelle. Hyvinvointi tarkoit- taa liian monelle tuudittautumis- ta sosiaaliseen varmuuteen, jos- sa ei ole haasteita. Tämä on kes- keinen nykyaikaisen tylsyyden muoto. Yrittäjyyden edellyttämät asenteet voisivat toimia hedel- mällisesti muuallakin kuin yritys-
toiminnassa, sillä niiden esiin- nostama vaatimus luottaa ky- kyihinsä ja taitoihinsa, kasvattaa itseään uusien haasteiden edes- sä ja etsiä samoinajattelevien verkosto, johon voi luottaa, voi- sivat tehdä myös muusta yhteis- kuntaelämästä dynaamisempaa ja liikkuvampaa.
Yrittäjyyskasvatuksessa on tutkittu, maailmalla ja Suomessa, jo parikymmentä vuotta keinoja, joilla asennetta voisi rakentaa.
Ohjelmat ja projektit ovat toimi- neet varsin hyvin niiden osalta, joita ne ovat koskeneet, mutta mi- tään laajempaa muutosta asen- teissa ei ole havaittavissa. Jopa alan oppilaitoksissa on huomat- tu, että sisääntulevilla opiskeli-
231 joilla on myönteisempi käsitys
yrittäjyydestä kuin valmistuvil- la opiskelijoilla. Kouluttajat ovat- kin menneet itseensä ja etsineet syitä tälle koulutuksen luomalle akanvirralle.
Monipuolinen kooste epäyhtenäisestä aiheesta Kirjassa Yrittäjyyskasvatuksen monia suuntia on koottu yhteen raportteja seurantatutkimuksista, asennetarkasteluista ja käsitys- muutoksista. Tämän lisäksi on esitetty pohdintoja yksittäisten alojen yrittäjyyskasvatuksen merkityksestä. Lisäksi mukana on teoreettisempaa ja usein myös poliittisempaa pohdintaa, mikä tähtää kysymään yrittäjyy- den asemaa niin tosiasioiden kuin toivepuheenkin sisällä.
Kokonaisuus on kirjava ja otaksuttavasti tarkoitettu luetta- vaksi vain niiltä osin, kuin kuta- kin lukijaa kiinnostaa. Kokonai- suutena kirja antaa moninaisen kuvan epäyhtenäisestä aluees- ta, jolle toivoisi selkeämpää teo- reettista näkökulmaa. Selkeäm- män teoreettisen puuttuessa on nojattava empiiriseen aineis- toon.
Kirjassa on pohdintoja, jotka ottavat kantaa yli toivepuheen niihin syihin ja tavoitteisiin, joi- den varassa yrittäjyyskasvatus tällä hetkellä on. Näistä pohdin- noista näkyy, että Valistuksen suuri projekti kasvattaa kansa- laisia, jotka pystyisivät ottamaan elämänsä omiin käsiinsä, on sekä epäonnistunut että unohtunut.
Kasvatuksessa ei ole erityisesti panostettu edellytettävien taito- jen syntymiseen vaan pikemmin- kin lapsia ja nuoria suojellaan, varjellaan ja totutetaan joutilai- suuteen tavalla, joka on kaikin tavoin turmiollista. Risto Ikonen kirjoittaa, kuinka kasvattaminen
hyödylliseksi kansalaiseksi puuttuu nykyisestä kasvatus- ajattelusta. Ikosen havainto on sattuva, sillä samalla hän raot- taa verhoa, jonka takaa ilmaan- tuisi kysymys, ”mihin nykyään kasvatetaan?” – johon taas ku- kaan ei osaa vastata.
Ikosen, Kari Ristimäen, Iiris Aaltion, Matti Laitisen ja Kari E. Nurmen artikkeleissa tulee esille, kuinka yrittäjyyskasvatuk- sen identifioiminen erilliseen yrittäjyyteen saattaa olla itse asialle haitallista. Koulutuksessa ensimmäisen ja toisen asteen op- pilaitokset elävät oppiainekilpai- lussa, jossa eri eturyhmät – usein ainekohtaiset opettajajär- jestöt ja heidän tukijansa – vaa- tivat ”lisää tunteja” tavalla, joka on tuhoisaa koko koulutukselle.
Tämän sijaan voisi toivoa kas- vatusajattelua, joka haastaisi ny- kyisen ensimmäisen ja toisen as- teen koulutuksen tavoitteet, an- taisi paremman ja ennen kaikkea kirkkaamman kuvan päämääris- tä ja tarjoaisi välineet tavoittei- den saavuttamiseen ja päämää- rän uudelleen ymmärtämiseksi.
Tämänhän voi tehdä vain korke- ampi koulutus ja tutkimus yhty- neenä jonkinlaiseen yhteiskun- nalliseen ymmärrykseen.
Kirjan artikkelit osoittavat moni tavoin, suoraan ja usein it- seään vastaankin, kuinka jäsen- tymätön on perusta, jolle ajatus yrittäjyyskasvatuksesta voi ra- kentua. Tutkimus ja empiiriset hankkeet kyllä osoittavat, että tekijät tietävät, kuinka toimia, mutta kokonaisuus ei silti raken- nu toiveiden mukaan. Ensimmäi- sen ja toisen asteen koulutuksen sisältöjä voi pitää syypäinä, kun korkeasteen koulutus ei onnistu toivotulla tavalla. Mutta vastaus voisi olla myös toisenlainen.
Kuten Heleena Lehtonen ja Kati Peltonen eri suunnista esittävät,
yrittäjyyskasvatuksen toteutta- mistavat vaativat uudelleen ajat- telemista itse oppiaineen sisällä:
kasvatuksen muuttaminen koko- naisuudessaan siten, että oppi- laan itsenäisyys, henkinen vah- vuus ja oma-aloitteisuus palki- taan, johtaa parempiin tuloksiin kuin kuviteltujen oppimistulos- ten mittaaminen. Tässähän on kyse myös ihmiskäsityksestä.
Uuden tunnistaminen ja hyväksyminen
Ihmiskäsitys saattaa olla viisas- ten kivi, jota monet kirjan artik- kelit etsivät. Paikoin tulee esille, kuinka keskeinen on yrittäjyy- teen liittyvä uuden tai uutuuden käsite. Tänä innovaatiohyödyn aikana tuntuu oudolta, että on- gelmana olisi uuden hyväksymi- nen, vaikka vanhempi sukupol- vi pelkääkin kaiken vanhan ka- toamista. Ihmiskäsityksessämme kuitenkin uuteen varautuminen, uuden odottaminen, uuden tun- nistaminen ja uudesta iloitsemi- nen ovat varsin vähäisesti mer- kityksellisiä. Jopa tutkimukses- sa ne hirttäydymme rituaalisesti toteuttamaan vanhoja muotoja ja vaatimaan sitä uudelta sukupol- velta. Uusi saattaa olla todelli- nen kompastuskivi myös kasva- tuksessa, jossa auktorisoidut käsitykset elämästä ja tiedosta, moraalista ja tavoista ovat usein tärkeämpiä kuin taito tunnistaa ilmiöitä, jotka todellisesti tapah- tuvat. Tähän liittyy myös mora- lismi, joka estää puhumasta kai- kista asioista niiden omilla nimil- lä ja tunnustamasta ihmiselämän kaikkia piirteitä todellisiksi.
Y r i t t ä j y y s k a s v a t u k s e s s a pystytään paikoin tunnistamaan, kuinka selvä ristiriita on pysy- vyyttä korostavan asenteen ja dynaamista muutosta edellyttä- vän todellisuuden välillä.
3/2008 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
232
Kirjan loppuosan laajenevis- sa kuvioissa tulee esille, kuinka keskeiseksi menestystekijäksi juuri uuden tunnistaminen ja sen mahdollisuuksien näkeminen muodostuvat. Tällainen osoittaa myös, että julkisen kasvatus- ihanteen ja kasvatustavoitteiden sisällöt saattavat olla esteitä yrit- täjyydelle. Näin paljastuu, että yrittäjyyskasvatus on selvän tehtävän edessä: sen on itse luo- tava uudenlainen perusta kasva- tukselle, joka tukee nuorissa olevia piirteitä, sellaisia kuin ly- hytjänteisyys, äkkikäänteet asenteissa, älytön rohkeus ja
kiihkeys kohti uutta. Nämä ”nuo- ruuden viisauteen” kuuluvat piirteet korostuvat hyvin uuden- laisissa oppimistavoissa, konk- reettista vastuuta antavissa teh- tävissä ja kompleksista ongel- manratkaisua edellyttävissä pit- käaikaisissa projekteissa, kuten kirjan esimerkit osoittavat.
Paula Kyrön, Heleena Lehto- sen ja Kari Ristimäen toimittama kirja antaa käsityksen ongelmis- ta, joihin yrittäjyyskasvatus on törmännyt, samoin se kuvaa ha- vainnollisesti toivepuhetta, jon- ka avulla näistä ongelmista on uskottu selvittävän. Toisaalta se
näyttää myös, kuinka ratkaisut ovat aivan muualla, uudenlaises- sa kasvatusajattelussa ja irtio- tossa siitä asenteesta, mikä vai- vaa kasvatustieteen saastutta- maa koululaitosta.
Uuden, arvaamattoman tun- nistaminen, pelottomuus maail- man edessä ja luopuminen pro- testanttisesta moraalista saatta- vat tuoda tähän uuteen kasva- tusajatteluun tarvittavaa pontta.
Juha Varto
uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN uAIKUISKASVATUSu3/2008
