n 93 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (1) – 2014
KIRJASTO
nVartiainen P., Ollilla, S., Raisio, H. &
Lindell, J. (2013) Johtajana kaaoksen reu
nalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongel
mista? Gaudeamus 2013. (155 s)
Vaasalaistutkijoiden tuore teos käsittelee pirullisia ongelmia sekä kompleksisuutta or- ganisaatioissa ja johtamistyössä. Pirulliset ongelmat ovat sellaisia, joiden kokonaiskuva on hankalasti tunnistettavissa ja ymmärret- tävissä. Niihin ei ole myöskään yhtä paras- ta ratkaisua. Kirjoittajien mukaan erityisesti asiantuntijaorganisaatiot ovat pirullisten on- gelmien otollista maaperää moniselitteisten ja monimutkaisten tehtäviensä ja professio- nalismiin liittyvien tekijöiden seurauksena.
Pirullisista ongelmista onkin puhuttu viime aikoina paljon esimerkiksi terveydenhuollos- sa, mutta myös monilla muilla aloilla.
Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan ole pi- rullisia ongelmia. Kesyjä ongelmia ovat sellai- set ongelmat, joita voidaan ratkoa tutuilla ru- tiineilla päivästä toiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kesyt ongelmat olisivat helppo- ja ongelmia. Kirjoittajien mukaan esimerkik- si sellaisen kesyn ongelman kuin shakkipelin voittaminen taitavaa vastustajaa vastaan on kaikkea muuta kuin helppoa. Shakkipelistä tekee kesyn ongelman mm. sen yksiselittei- set säännöt ja lopputuloksen yksitulkintai- suus. Teoksen matkan varrella lukijalle te- roitetaan toistuvasti, ettei pirullista ongel- maa pidä yrittää kesyttää, eli yrittää turhaan muuttaa kesyksi ongelmaksi, vaan kohdata se.
Pirullisen ongelman ratkaisussa keskeistä on siis tunnistaa ongelma pirulliseksi. Pirullisten ongelmien ratkaisu edellyttää tyypillisesti
luovaa ajattelua ja kykyä irtautua vallitsevas- ta järjestyksestä. Organisaatio on kirjoittajien mukaan kaaoksen reunalla silloin kun sekä kaaos että järjestys on samanaikaisesti läs- nä. Kirjoittajat itse pitävät kaaoksen reunalla olemista tavoiteltavana, sillä se avaa organi- saatiolle mahdollisuuksien avaruuden myös pirullisten ongelmien ratkaisuun.
Kirjoittajat itse toteavat pyrkineensä kir- joittamaan teoksen, joka taipuu monenlaisiin tarpeisiin. Tekstin joukkoon on lisätty 17 to- sielämän case-esimerkkiä – tai tarinaa, ku- ten kirjoittajat niitä kutsuvat – joiden avulla illustroidaan pirullisia ongelmia ja komplek- sisuutta. Temaattisesti tarinat jakautuvat kol- meen aina ajankohtaiseen aihepiiriin: henki- löstöjohtamiseen, muutosjohtamiseen ja ta- louden johtamiseen. Case -tarinoiden lisää- minen tekstiin on tunnusomaista ammatti- johtajille suunnatulle johtamiskirjallisuu- delle, kuten myös monet muut teoksen va- linnat, esimerkiksi neljän luvun lopussa tar- jottavat aihepiiriin liittyvät lisälukemistot.
Kokonaisuutena Johtajana kaaoksen reunal- la on tiivis, kohtuullisen lyhyt ja ennen kaik- kea lukijaystävällinen.
Tasapainoilu akateemisen yleisön ja toi- saalta liikkeenjohdon käyttötarkoituksiin suunnatun teoksen välillä ei ole helppoa; näi- den kahden ryhmän intressit ovat luonnolli- sesti osin erilaiset. Johtajana kaaoksen reu- nalla on nähdäkseni ensisijaisesti johtamis- kirja ammattijohtajalle. Myös teoksen kir- joitustyyli, viittaustekniikka ja tosielämän tarinoiden analyysitapa tukevat paremmin liikkeenjohdon kuin akateemisen yleisön tarpeita. Kuitenkin myös akateemista työtä
Pirullisia ongelmia kaaoksen reunalla
94 n
Kirjasto
Pirullisia ongelmia kaaoksen reunalla
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (1) – 2014 tekevä löytää teoksesta hyödyllisiä virikkei-
tä. Teoksen imua tosin latistaa jossain mää- rin se, että jo melko alkuvaiheessa lukija oi- valtaa, että kovin monet, ellei peräti useim- mat, sosiokulttuuriset ongelmat organisaati- oissa, organisaatiokentillä ja yhteiskunnassa ovat luonteeltaan pirullisia ongelmia. Jo en- simmäinen tarina, kuntaorganisaation bud- jetointiin liittyvä intressien kamppailu, osoit- taa pirullisten ongelmien arkipäiväisyyden:
kaikki Suomen kunnat kohtaavat säännölli- sin väliajoin tämän pirullisen ongelman – ja kyseessä on tietysti vain jäävuoren huippu.
Kirjoittajat olisivatkin voineet ottaa selkeäm- min kantaa siihen, ovatko jotkin pirulliset on- gelmat pirullisempia kuin toiset.
Kirjoittajat määrittelevät teoksen koos- tuvan kolmesta kokonaisuudesta. Luvut 1–6 muodostavat kirjoittajien mukaan ensim- mäisen kokonaisuuden. Pirulliset ongel- mat vaikuttavat aluksi olevan teoksen var- sinainen pääjuoni ja se punainen lanka, jo- hon kompleksisuusajattelu (kaaoksen reu- nalla toimiminen) punotaan matkan varrel- la, erityisesti luvusta 4 alkaen. Teoksen lop- pua kohden asetelma kuitenkin muuttuu niin, että keskeiseksi teemaksi nousee kompleksi- suus, jota vasten pirullisia ongelmia tarkas- tellaan. Kirjan logiikka on siis jossain määrin itsessään kompleksinen, joskin vain kirjan en- simmäisen kokonaisuuden osalta, sillä kaksi muuta kokonaisuutta ovat enemmänkin en- simmäisen kokonaisuuden liitteitä.
Kirjoittajien mukaan toisen kokonaisuu- den muodostaa luku 7, jossa tarkastellaan erilaisia käytännöllisiä työkaluja pirullisten ongelmien ja kompleksisuuden hallintaan.
Kolmas kokonaisuus on teoksen loppuun si- joitettu käsiteluettelo, joka pitää sisällään yhteensä 39 käsitteen määritelmät aina al- kuarvoteoriasta yhtenäisyyteen. Oman mää- ritelmänsä ovat saaneet myös teoksen kes- keiset teemat: kaaoksen reunalla ja pirulli- nen ongelma. Moniselitteisten ja -ulotteisten käsitteiden määritteleminen tiiviisti on tun- netusti kaikkea muuta kuin helppoa, mutta tässä haasteellisessa tehtävässä kirjoittajat
ovat onnistuneet vähintäänkin kelvollisesti.
Käsiteluettelo on laadittu kirjan erikoistar- peisiin niin, että määritelmät osin kytkeyty- vät toisiinsa.
Tässä yhteydessä on huomautettava, että käsiteluettelossa määritellään myös eräitä melko yleisesti käytettyjä ja ainakin näennäi- sen selkeitä käsitteitä, kuten vuorovaikutus, mutta toisaalta ei johtajuuden käsitettä. Tämä on mielenkiintoista ennen kaikkea siksi, että kirjoittajat itse määrittelevät kirjansa roolin kaksijakoiseksi: teoksen tarkoitus on yhtäältä
”auttaa ymmärtämään kompleksisuusajatte- lua ja pirullisia ongelmia”, toisaalta sen tarkoi- tus on ”toimia oppaana käytännön johtamis- työssä”. Näkemys johtajuuteen on teoksessa pääosin yksiulotteista; johtajuutta teoksessa ilmentävät lähes poikkeuksetta vain formaa- lissa asemassa olevat esimiehet, eivätkä muut, esimerkiksi asiantuntijatyöntekijät. Näin siitä- kin huolimatta, että paikoin – erityisesti niissä kohdin, joissa kirjoittajat tukeutuvat muiden tutkijoiden aihepiiriä käsitteleviin malleihin ja typologioihin – myös laaja-alaisempi ja dynaa- misempi käsitys johtajuudesta olisi tarjolla.
Toki teoksessa myös organisaatioiden muun henkilökunnan rooli pirullisten ongel- mien ratkaisussa ja kaaoksen reunalla toimit- taessa tunnistetaan, mutta tällöinkin aloit- teellisuus ongelmien yhteiseen ratkaisemi- seen tulee johtajalta. Kriittinen lukija ei voi ollakaan kysymättä, miksi kaikki teosta var- ten haastatellut henkilöt olivat ”korkean ta- son johtajia”, kuten kirjoittajat itse asiaa ku- vaavat (s. 15). Eikö myös muiden kuin kor- kean tason johtajien tarinat olisi mielenkiin- toisia pirullisten ongelmien ja kompleksisuu- den näkökulmasta?
Erityisesti akateemisesta näkökulmas- ta teoksen parasta antia on pirullisen ongel- man ja kompleksisuusajattelun jäsentämi- nen, ja teos toimii hyvänä johdantona näihin aihepiireihin erityisesti sellaiselle henkilölle, joka ei niitä entuudestaan tunne. Sen sijaan kirjan eräänlainen ideologinen sanoma – toi- miminen kaaoksen reunalla on innostavaa ja innovatiivista (s. 89) – on jossain määrin ky-
n 95 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (1) – 2014
KIRJASTO
seenalainen. Kaaoksen reunalla toimimiseen liittyen en voi olla ajattelematta vuonna 2013 Nobelin fysiikanpalkinnon vastaanottaneen emeritusprofessori Peter Higgsin pohdintaa nykyisestä akateemisesta kiireen ja tulok- sellisuuden kulttuurista. The Guardian -leh- den haastattelussa1 Higgs arvelee, ettei mi- kään yliopisto enää nykyään palkkaisi häntä näennäisen tehottomuutensa vuoksi, ja ettei akateeminen kulttuuri enää nykyään tarjoa sellaista rauhaa ja hiljaisuutta, jota Nobel- palkinnon tuoneen hiukkasen teoreettinen löytäminen vuonna 1964 häneltä edellytti.
1 <http://www.theguardian.com/science/2013/dec/06/
peter-higgs-boson-academic-system> [haettu 15.1.2014]
Myös kirjoittajat toki muistavat mainita sekasorron aiheuttaman tuhon mahdollisuu- den, ja kaiken kaikkiaan he lienevät oikeas- sa sen suhteen, että alituinen muutos tar- joaa mahdollisuuden organisaation menes- tykseen. Uskoisin kuitenkin, että useimmat työuupuneet ja loputtomiin muutoksiin, esi- merkiksi julkisorganisaatioiden arjessa, tur- tuneet eivät ainakaan varauksetta jaa kirjoit- tajien näkemystä kaaoksen reunan tavoitelta- vuudesta ja autuudesta.
Tomi J. Kallio
nHinrichs, K. & Jessoula, M. (toim.) Labour Market Flexibility and Pension Reforms.
Flexible Today, Secure Tomorrow? Work and Welfare in Europe –series, Palgrave Macmillan: Hampshire. 2012, 262 s.
Mitä työmarkkinoiden joustavuus ja epätyy- pilliset työsuhteet merkitsevät kansalaisten eläketurvan kannalta Euroopan eri maissa?
Ikääntyvässä Euroopassa on viime vuosikym- meninä pyritty suitsimaan hyvinvointivaltion kustannuksia, mikä on johtanut eläkerefor- meihin useissa maissa. Onko eläkeuudistuk- sissa pystytty huomioimaan työmarkkinoi- den muutos, vai ovatko ne entisestään heiken- täneet epätyypillisessä työsuhteessa olevien asemaa? Pystyvätkö eurooppalaiset eläkejär- jestelmät turvaamaan vanhuusajan toimeen- tuloa uusien ja kasvaneiden työmarkkinaris- kien aikakaudella?
Näitä kysymyksiä käsitellään Karl Hin- richsin ja Matteo Jessoulan toimittamassa ar- tikkelikokoelmassa Labour Market Flexibility and Pension Reforms. Teoksessa yhdistyy kaksi tutkimusperinnettä, työmarkkinoiden joustavuuden ja eläkejärjestelmien tutkimus.
Näillä on perinteisesti ollut hyvin vähän teke- mistä toistensa kanssa. Juuri tässä on teoksen erityinen uutuusarvo: joustavien työmarkki- noiden ja sosiaaliturvan välistä yhteyttä ei tarkastella pelkästään työikäisten näkökul- masta, vaan katse ulotetaan myös ja erityi- sesti työuran jälkeiseen aikaan.
Teos on enemmän kuin toimitettujen ar- tikkeleiden kokoelma. Hinrichsin ja Jessoulan yhteisessä johdantoartikkelissa esitellään teoksen käsitteellinen viitekehys, jota eri kir- joittajien tuottamat maakohtaiset artikkelit pyrkivät noudattamaan. Ansiokkaassa pää-
