Tiedotustutkimus 2000.2 110
pidemmälle, se on joka tapauk- sessa poikkeuksellisen kiinnostava kuvaus Journalistisesta työproses- SISta Ja sritä, miten kansallisen po- lirttisen kulttuunn parneet, toimi- tusorganisaatioiden Ja mediarutri- nren jähmeys ja toimrttajien va- kiintuneet lähdekäytännöt muo- vasivat suomalaista journalismia EU-prosessrssa.
ESA VÄLIVERRONEN
Tilastatiedon lähteillä
Seppo Paananen, Anneli Juntto ja Hannele Sauli (toim):
FAKTAJUTTU.
Tilastollisen sosiaalrtutkimuksen käytännöt
Tampere, Vastapaino 1998, 336s.
Seppo Paanasen, Anneli Juntan ja Hannele Saulin toimittama Fakta- juttu on artikkelikokelma. Toimit- tajien sekä uvertyyrin kiqoittaneen Liisa Rantalaihon mukaan tarkoi- tuksena on edesauttaa tilastoja koskevan krirttrsen lukutaidon ke- hittymistä. Tulosten sijasta tai ohella olisi syytä pohtia myös nii- den tuotantoprosessia ja kaikkea sitä, mitä tästä tilastojen tulkinnal- le kortuu.
Lirsa Rantalaihon kirjoittama al- ku luku ja Seppo Torviaisen laatima loppuku poislukien kiqa jakautuu kolmeen temaattiseen osaan. En- srmmäinen osa (Faktahomma: ti- lastot) käsittelee lähinnä valtiollrs- ta Ja yliopistollista tilastotuotan- toa. Teksterssä korostetaan valmii- den tilastoJen taustalla olevra va- lintaprosesseja sekä tilastotuotan- non yhteyttä valtiolliseen suunnit- teluun ja päätöksentekoon Toi- sessa osassa käsitellään mielipide- tiedusteluJen ja barometrien tuo- tantoa sekä niiden suhdetta julki- suuteen. Kolmas osa pohtir sur- veyhaastattelun tekemistä ja tul- kintaa. Ensimmäinen ja kolmas ovat pitkälti metodista itseymmär- rystä koskevaa pohdintaa. Toinen osa on luonteltaan esittelevämpi, vaikkei se pohdintaakaan karta.
Kirjan kantava idea on ymmär- tääkseni tähdentää, että tilastoka- tegorioiden kyky tavoittaa ihmis- ten "arki" Ja "elämä" on puut-
teellinen, Ja että kuitenkin näin tuotetusta tiedosta tulee hallin- nornnin ja suunnittelun väline.
Toimittajat haluavat myös koros- taa, miten vaikeaa on vertailta- vuuden säilyttäminen tilastotuo- tannossa krelen Ja todelisuuden muuttuessa.
KirJan ensimmäisen osan ja sa- malla koko kirjankin perusongel- ma lienee srinä, että alussa oppr- mrsprosessiksr kaavailtu tehtävä (valmiiden tilastojen "taakse" kur- kistamrnen) muuttuukin ensim- mäisessä osassa ylivoimaisen on- gelman toteamiseksr: tilastot te- kevät erilaisrsta samanlaista ja ver- tailtavra tilastoja on kielen ja maa- ilman muuttuessa vaikea raken- taa. Joskus käy nrinkin, että tilas- tot osorttavat jyrkkää muutosta todellisuuden pysyessä ennallaan (esrmerkiksi opiskelijorden "muut- taessa" opiskelukaupunkeihinsa väestökirjanpidon muuttuessa).
Osan yksrttäisistä teksteistä voi todeta, että Prrjo Keinäsen esitys työn luokittelua koskevista ongel- mista on hyvä kuvaus päättö- myyksistä, joihin kansantalouden kiqanpitoon srsältyy - mutta kui- tenkrn se ilmeisesti on jo aiemmin- kin esitettyjen asioiden kertausta.
Anneli Juntan esitys asuntotilas- toinnin histonasta on lähes mie- lenkiintoinen hrstoriikki, jos vain huomaa vapautua lukemasta sitä Juntan esittämän tehtävänasette- lun ("aJatteluun ja asumistapoihin syöpyneiden konstruktioiden pal- Jastaminen") läpi.
Kirjan toinen osa koostuu kah- desta artikelista, Jotka esittelevät Ja pohtivat mielipidetiedustelujen ja -barometrien tuotantoa ja suh- detta julkisuuteen. Aihepiiristä kaukanakin oleva lukija oppii vä- hrntäänkin, että kylläpä mielipitei- tä mitataankin. Tekstit asettavat pohdittaviksi mielenkiintoisia ky- symyksiä, kuten mielipidetutki- mukset kurinpito- ja normalisoin- tikoneistona ja aihepiirit, jotka ra- hoituksen puutteessa jäävät kat- vealueiksi. Näitä kirjoittajien noin- niinkuin vrran puolesta kai kuu- luukin pohdittaviksi nostaa.
Kirjan kolmas osa on lopulta mielenkiintoisin. Aiheena on sur- veyhaastattelu. Osan kahdessa vii- meisessä artikkelissa pyritään mieltämään surveyhastattelu yh- deksi keskustelun muodoksi. Kes-
kustelua ei tällörn ymmärretä var- sinarsta haastattelua haittaavana riesana vaan yhtäältä mretitaän, miten kyseinen seikka voisi edes- auttaa metodin kehittämrstä, Ja torsaalta pohditaan vuorovaiku- tustilanteen tunkeutumista 'tulok- siin' sekä sitä, mistä tulokset oi- kein ovat tuloksia. Mahdollisesti tästä voisi löytyä myös linkki srsäl- lönanalyysiin. (Kai sisällönanaly- siäkin joskus voisi prtää tekstiin kohdistuvana surveynä ?)
Karken karkkiaan mikä tahansa kirjan yksittäinen artikkeli on luet- tava teksti, mutta kokonarsuutena Faktajuttu on raskas ja rohmurnen kurn vanhan kansakoulun höylä- penkki. Silti se hyvinkrn - JOS srtä pakolla jossain luetelaan - saattaa edesauttaa aihepririä koskevaa ajattelua. Lisäksi se srsältää run- saasti sellaista tietoutta, josta on hupaisaakin olla perillä, esimerkki- nä marnittakoon vaikkapa sosiali- turvatunnuksen kehittelyn ja käyt- töönoton kuvaus.
RISTO SUIKKANEN
Kaaos pukeutuu sanoiksi
Pekka Aula:
ORGANISAATION KAAOS VAI KAAOKSEN ORGANISAATIO?
Dynaamisen organisaatioviestin- nän teoria. Helsinki Loki-kiqat Ja Pekka Aula, 1999, 288 s.
Pekka Aulan väitöskiqa on yritys soveltaa sosiaaliseen Ja kulttuuri- seen kontekstiin luonnontreteellis- tä kaaosargumentaatiota. Kirjoit- taja yhdistää epälineaarisen dyna- miikan ja viestinnän, jotka ovat kaksi erilaista tutkimusalaa. Kaa- osteoreettinen käsitteistö, kuten outo attraktori ja bifurkaatio, on punottu yhteen viestintäteorian kielen kanssa. Punoksen ytimenä on epälineaarisen matematiikan klassinen malli, Joka matemaatik- kojen ja fyysikkojen piirissä on jo tunnetusti puhki tutkittu.
Tällä kertaa ei tutkitakaan mal- lia Ja sen käyttäytymistä simuloi- malla parametreJa laskennallisesti ja niitä tietokonealgoritmeilla ite- roimalla sekä tuloksia verbaalisesti
tulkitsemalla. Nyt ilmiäita kuljete- taan kielellisesti mallin valm11ksi piirrettyjen outOJen attraktorien toisiaan le1kkaamattornilla radoil- la. Tässä dlssipatlivlsen epälineaa- nsen dynamiikan käsitteistöä käy- tetään varsin osuvasti. Siitä tulee viestintäteorian kuvainnollista k1eltä
Tekijän malle1ssa e1 ole vars,r.ai- Sia parametreJa, joiden muutok- sen avulla hän tutkisi viestintäor- gamsaatiolden ta1 liianteiden ra- kenteellisia muutoksia. Hän tulkit- see mm Lorenzm perhosefekti- mallia kuorruttamalla sitä viestin- tätieteelliseen terminologiaan.
Onko menetelmä käyttökelpoi- nen/ Kuinka onnistuneesti kirjoit- taJa to;mii hahmottamassaan suunnassa?
Krrjo1ttajan punoma teksti on lähtökohdan mielekkyyden paras puoltaJa. Keskeistä lähestymista- vassa on orgamsaation ja viestin- nän kehittely dynaamisena, epäll- neaarisena Ja kompleksisena sys, teemmä. jolla lineaarinen viestin- taparadJgma kyseenalaistetaan Kukaan suomalamen ei ole kirjoit- tanut viestinnästä näm selvästi kompleksisena avaruutena. Se on läpikota!Sil' inhimdl1stä toimintaa tunte1den. virhe1den. oikaisujen Ja eleiden sekä palautteiden vuoro- vaikutusta, kulttuurin evoluutiota, JOnka tulevaisuus on osa viestintä- ympänstön Jaettua maisemaa Sen päällekkäiset Ja erikoistuneet tapahtumat sekä areenat ovat tä- nän organisoitumisen inhimillistä kenttaä.
Pekka Aula kiteyttää kaaosteo- reettisen näkemyksensä organi- saation viest!flnästä dynaamisen organisaatiov1estmnän teonaK.si, JOSsa tuo esiin mm. organisaatioi- den paradoksaalrsen riippuvuu- den enlais1sta kulttuunsista arvoiS- ta Ja er01sta. Konsensus voi tehdä orga~isaatioista tGkkoisia, JOpa estää viestinnän, jonka roolina on päinvastoin luoda edellytykSiä tie- tylle moniarvoisuudel!e_
Aula käsittää v1estinnän merk1- tys1nformaatioks1, JOka epälineaa- fiSeStl orgamso1tuneena järjestel- mänä korostaa alakulituunensa epäyhtenäisyyttä. Systeemin sisä>- set tilat vo1vat menna eri suuntiin, koht1 stabnlra tar epastabid1a, olla erilaiSia rakenteen en osissa. Kiin, nostav1nta tässa on Iokaaiisten
; vies:1r:tätapahtumien Ja organi··
saatlotilojen sekä kokonaisuuden yleisten arvOJen välisten suhteiden enttelyyn täh:äävät näkökulmat.
Kieli, käsitteet Ja käsitykset tu- levat tekstissä rnääritellyiksi mo- neenkin kertaan. Merkillisesti sen jälkeen jää kuitenkir> kaipaamaan JO seuraavaa vaihetta, ter,3viä ar- gumentaatioita ja kommentteja viestinnän nykyis1stä ympänstöis- tä, ongelmista, JOtka sivuavat me- dian telemaattrsia vauhteja, vir- tuaalisuuden Ja reaahsuuden väli- siä kysymyksiä, kul:tuureja niissä Ja n11stä. Nämä uudet Vlestintäym- päristöt, jotka kiihdyttävät speku- laatiota pörss1kursseista, markki- noista ja kuljetuksrsta, sotkeutu··
vat puheeseen ja kysymyksiin yksi- löllisyydestä Ja alakulttuurers:a.
Vielä torstaisekSI kirjoittaJan teksti toimi1 tämän uuden kielen varassa teoreettisena paradigman käynnistimenä. Se on esimerkki kaaosteonan sovelluksesta Jat- kosovellusten pontimena. Kirjoit- taja spekulo1 myös kaaosteorialla Ja epähneaarisella viestintänäke- myksellä osana postmodernia yrn- pänstöä, mutta lärdemateriaalista siteeratut Ja jatkokehitellyt päätel mät kylpevät kielessä, jonka al- taan ulkoreunalle tekstin postmo- derni asettuu. Postmodernin ja kaaoksen käsitteiden kietoutumi- set mahdollistaisivat radlkaalim- piakin tapoja epälineaaristen pa- radigmojen keh1tte!yyn.
Jatkossa kannattaisi käyda myös pohdiskelua postmodernin epälineaarisen viest1nnän tule- mier> tiloista, ts. voiko niiden yh- distelmien kuvauksissa edes eslin-
1 tyä tasapainotiloja ja attraktoreita, i toistuvien revoluutroiden eli ra- kenteellisten muutosten vuoksi?
Monimutkaistuva Ja ki1htyvä glo- baalin Ja Iokaaiien maailmojen yh- distelmä on haaste differentioitu- neernmalle tutkimui<selle Ja mal- lrntamiselle. Päleekö evolutionaa- rinen kehityksen arviointi ennus- tettavista hitaista kehitysjaksoista Jil ennustamattomrsta mL,rrosvai- heista enää larnkaan 7
tmmekö elä fraktaalisella raJal, la7 Sehän e1 ole c;hkakuva, vaan luova tilanne. E1kö Juuri raJalla käyda dialogia, luoda ympäristöä kielelle, malleille. nnden kulttuu- re:ile0
IRMA LUHTA
1
Digi-tv:n
1
kau~paa
1
ja tel<niikkaa
1
1
Kari Jääskeläinen:
INTERAKTIIVISEN TELEVI- SION SISÄLLÖNTUOTANTO
1 Espoo: Espoo Enterprises Oy, 1997, 206
s
D1gitaalisen televisiOn viime vuo- sien kehityksen nopeutta kuvaa se, että kirja 1nteraktdvisen tv:n Sl··
säitätuotannosta oli JO ilmestyes- siiän vanhentunut, puhumatta- kaan siitä miltä se näyttää yli kaksi vuotta Julkaisemisensa jälkeen
AJan kulu näkyy etenkin siinä, että maanpäällisen eli antenmva- litteisen digitaalisen television perspektiivi jää kiiJassa muuta- mren mainintojen varaan Kirjan lähtökohdat ovat kaapeli-tv:n Ja puhelinoperaattoreiden mahdolli- suuksissa ja ennen kaikkea kau- pallisissa sovelluksissa, viihteessä.
peleissä, sähköisessä kaupassa ja mainonnassa.
Dig1taaliset satelliitit sekä eu- rooppalaisten yleisrad1oy!--Miden nopea tahti DVB-T:n kehittämises- sä ovat viime vuosina aJaneet kaa- peli- Ja puhelinyhtiörden suunni · telrnat ainakin hitaammalle radal- le, JOllei peräti sivuraiteelle. K11]an es1ttelerniin HTV:n ta1 HPY:n suun- n,telmiln tuskrn enää kannattaa luottaa.
Krqa kuvaa entyisest1 sitä, mi- ten www-sivut (HTML-kieli) voi- daan integro1da interaktiiviseen televisiotoim~ntaan. Täsmäll1sintä tietoa kirja antaa s1itä, miten wvvw-siVUJa Ja niiden kuvia tulee koodata Ja konvergoida, 1otta ne näkyvät tv-ruudulla Nokian multi- mediapäätteen kautla käytettynä Naiitä osin tiedot lienevät edelleen kohdallaan.
K1qoittajan tausta on otoli!nen kaupallisen uusrrediakentän jä- sentärniseen: Jääskeläisellä on pe- n.:stutkinto kauppakorkean ohella taideteollisesta korkeakoulusta.
jonka elokuvatalteen laitokseile hän käs1ttel1 interaktiivista televi- SIOta jo lopputyössään. Oman uusmediaf~rmansa oheila Jäaske- lämen toimii TEKESm käyttäjäkes- keisen tietotekniikan ohJelrnaP (USIX) OhJelmapäällikkönä
PERTii NÄRÄNEN
