LUPAPÄÄTÖS Nro 68/06/1 Dnro PSY-2003-Y-194 Annettu julkipanon jälkeen 4.7.2006

LUPAPÄÄTÖS

Nro 68/06/1

Dnro PSY-2003-Y-194

Annettu julkipanon jälkeen 4.7.2006

ASIA

LUVAN HAKIJA

SISÄLLYSLUETTELO

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 5

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 5

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 5

Ympäristöluvan hakemisen peruste... 5

Vesitaloushakemuksen peruste ... 5

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE ... 6

Luvat ... 6

Sopimukset ... 6

Kaavoitus ... 6

LAITOKSEN TOIMINTA... 7

Aikaisempi kaivostoiminta... 7

Yleiskuvaus toiminnasta ... 7

Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti... 7

Avolouhos ... 8

Maanalainen louhinta... 8

Malmin rikastus ... 8

Murskaus ja jauhatus... 9

Painovoimarikastus ja vaahdotus ... 9

Rikastushiekan ja sivukiven käsittely ... 9

Rikastushiekka... 10

Sivukivi... 10

Muut prosessit... 11

Energian tuotanto ja käyttö ... 11

Veden otto ... 11

Jätevedenpuhdistus... 11

Varastointi... 11

Jätehuolto ... 11

Liikenne ... 12

Käyttöaineet ja kemikaalit ... 12

Toiminnan lopettaminen... 12

Ympäristöjohtamisjärjestelmä ... 13

YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 13

Päästöt pintavesiin... 13

Louhosvedet ... 13

Rikastamon jätevedet ... 14

Talousjätevedet ... 15

Pitkäkoskenojaan kohdistuva kuormitus... 15

Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 15

Päästöt ilmaan ... 15

Melu ja tärinä ... 16

Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen ... 16

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus ... 17

VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS ... 18

Kuivatusvesien pumppaus ... 18

TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 19

Sääolot ja alueen hydrologia... 19

Alueen luonto ja suojelukohteet ... 19

Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 19

Vesistön tila ja käyttö ... 19

Veden laatu... 20

Vesistön käyttökelpoisuus ... 20

Kalatalous ... 20

Maaperä ja pohjavesiolot ... 21

Muut elinkeinot ja toiminnot ... 21

HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN ... 21

Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin ... 21

Vaikutus pintaveden laatuun, vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ... 21

Vaikutukset bioindikaattoreihin ... 22

Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 22

Vaikutus ilmaan... 23

Melun ja tärinän vaikutukset ... 23

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon ... 23

Vaikutus alueen maankäyttöön... 24

HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILUSUUNNITELMA... 24

POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 25

ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET PILAAMISHANKKEEN OSALTA... 26

Kalatalousvelvoitteet ja muut toimenpiteet... 26

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 26

Lupahakemuksen täydennykset ... 26

Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 27

Muistutukset... 27

Hakijan kuuleminen ja selitys ... 29

Tarkastukset ... 31

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 31

KÄSITTELYRATKAISU... 31

LUPARATKAISU... 31

Ympäristöluparatkaisu ... 31

Vesitalousluparatkaisu ... 32

KULUJEN KORVAAMISTA KOSKEVAN ASIAN RATKAISU ... 32

LUPAMÄÄRÄYKSET ... 32

Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 32

Päästöt vesiin ... 32

Päästöt ilmaan ... 33

Melu ja tärinä ... 33

Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 33

Varastointi... 34

Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 34

Toiminnan lopettaminen ... 35

Vesitalousluvan lupamääräys ... 35

Tarkkailu- ja raportointimääräykset ... 35

Kalatalousvelvoite ... 35

Vakuus jätehuollon järjestämiseksi ... 36

KORVAUSMÄÄRÄYKSET ... 36

Korvaukset ... 36

Korko... 36

OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE ... 36

RATKAISUN PERUSTELUT... 37

Käsittelyratkaisun perustelut ... 37

Ympäristölupa ... 37

Vesitalouslupa... 37

Lupamääräysten perustelut ... 37

Kalatalousmaksun perusteet... 41

Vakuuden arvioinnin perustelut... 41

Korvausmääräysten perustelut ... 41

Kulujen korvaamista koskevan ratkaisun perustelut ... 43

LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 43

LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 44

Päätöksen voimassaolo ... 44

Lupamääräysten tarkistaminen ... 44

Korvattavat päätökset ... 44

Maininta lupaa ankaramman asetuksen noudattamisesta ... 45

PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 45

Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 45

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 45

KÄSITTELYMAKSU JA SEN PERUSTELUT ... 45

MUUTOKSENHAKU ... 47

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO

ScanMining Oy on 30.12.2003 jättänyt Pahtavaaran kaivoksen ja rikasta- mon toiminnan jatkamista koskevan ympäristölupahakemuksen ja hank- keeseen liittyviä vesitalousasioita koskevan lupahakemuksen Pohjois- Suomen ympäristölupavirastoon.

Hakemuksessa on nykyisestä toiminnasta poiketen pyydetty, että rikastus- hiekka-altaasta purettavan jäteveden kiintoainepitoisuuden uudeksi raja- arvoksi olisi määrättävä 50 mg/l vuosikeskiarvona.

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI

Pahtavaaran kaivos sijaitsee Sodankylän Rajalan kylässä noin 22 km kun- takeskuksesta pohjoiseen ja noin 8 kilometriä Rajalan kylästä itään.

Kaivospiirin ja sen apualueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 339 ha.

Pahtavaaran kaivostoiminnot sijaitsevat kokonaan Valtionmaa 758-893-12-1:n alueella.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Ympäristöluvan hakemisen peruste

Pohjois-Suomen vesioikeuden 6.7.1993 myöntämän, kaivoksen ja rikasta- mon jätevesien johtamista koskevan luvan lupaehdossa 10 määrätään, et- tä lupa on voimassa vuoden 2003 loppuun asti ja mikäli toimintaa aiotaan jatkaa mainitun ajankohdan jälkeen tulee vesioikeudelle toimittaa vuoden 2003 loppuun mennessä uuden luvan saamista koskeva hakemus.

Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 5 § 2 mo- mentin mukaan koko toimintaan on haettava ympäristölupaa, jos aiemmin myönnetyssä luvassa on määrätty luvan tarkistamisesta määräajassa.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisesti kai- vostoiminnalla ja rikastamolla on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojelu- lain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan jätteen laitos- tai ammattimaisel- la käsittelyllä, kuten kaatopaikka, on oltava ympäristölupa.

Vesitaloushakemuksen peruste

Vesilain 9 luvun tarkoittamaan veden johtamiseen muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi ja toimenpiteeseen, jonka seurauksena pohjavettä pois- tuu pohjavesiesiintymästä muuten kuin tilapäisesti yli 250 m³/d:ssa on olta- va lupa.

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ym-

päristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, on ympä- ristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaisesti toimintoihin haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuk- sella.

Jos toimintoihin on haettava lupaa siten kuin 35 §:n 4 momentissa sääde- tään, eri toimintojen lupa-asian ratkaisee ympäristölupavirasto, jos yhden- kin toiminnan lupa-asian ratkaisu kuuluu sen toimivaltaan. Ympäristönsuo- jeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5) kohdan mukaisesti ympäristölupaviras- to ratkaisee kaivostoimintaa ja rikastamoa koskevan ympäristölupa-asian.

Ympäristölupavirasto voi myöntää luvan vesilain 9 luvun 2 §:n ja 7 §:n mu- kaan veden ja pohjaveden ottamiseen.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE

Luvat

Kauppa- ja teollisuusministeriö on 8.12.1993 myöntänyt TerraMining Oy:lle kaivoskirjan (Rn:o 3921/1a). Kaivoskirja on 10.11.2003 siirretty ScanMining Oy:lle

Lapin ympäristökeskus on 24.8.1998 myöntänyt hankkeelle ympäristölu- pamenettelylain 2 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristölu- van. ScanMining Oy on toimittanut Lapin ympäristökeskukselle luvan edel- lyttämän ilmoituksen siirtymisestä maanalaiseen louhintaan ennen työn käynnistymistä vuonna 2003.

Pohjois-Suomen vesioikeus on 6.7.1993 myöntänyt luvan Pahtavaaran kaivoksen jätevesien johtamiselle Koserusojaan ja edelleen Ala-Postojoen kautta Kitiseen (56/93/1). Luvan perusteella vuoden 2003 loppuun men- nessä toiminnalle on haettava uutta lupaa. Olemassa oleva lupa on voi- massa, kunnes uusi lupa on lainvoimainen.

Pohjois-Suomen vesioikeus on myöntänyt 6.7.1993 luvan veden johtami- selle Sovasjoesta Pahtavaaran kaivokselle (55/93/1). Luvan mukaan vettä voidaan johtaa 3 500 m³ vuorokaudessa neljännesvuosikeskiarvona las- kettuna.

Sopimukset

Pahtavaaran kaivoksen kaivospiiritoimituksessa on määrätty maapohja- ja puustokorvaukset sekä kaivospiirimaksu. Korvaukset on suoritettu määrä- ysten mukaan. Kaivospiirimaksu maksetaan kaivospiirin ja apualueiden maanomistajille vuosittain.

Sivukivialueen 1 laajennuksen osalta on tehty maanomistajana olevan Metsähallituksen kanssa käyttöoikeussopimus, jolla aluetta on voitu laajen- taa kaivospiiritoimituksessa määrättyä apualueen rajausta kauemmas itään.

Kaavoitus

Kaivosalue kuuluu Lapin seutukaavan alueeseen (kaavamerkintä MT 1).

Lapin Liitto on käynnistänyt Pohjois-Lapin maakuntakaavan laatimisen, jo- ka tulee kumoamaan alueelle aikaisemmin vahvistetut Lapin seutukaavan

osat. Maakuntakaava valmistuu vuonna 2006. Maakuntakaavaluonnok- sessa kaivosalue on merkitty kaavamerkinnällä EK 1905 (Pahtavaaran kaivos). Kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei ole voimassa olevia ase- ma- tai yleiskaavoja.

LAITOKSEN TOIMINTA

Aikaisempi kaivostoiminta

Kaivostoiminta on käynnistynyt Pahtavaarassa vuonna 1996, jolloin Terra Mining Oy aloitti kultamalmin louhinnan ja rikastustoiminnan. Yhtiön toimin- ta keskeytyi kuitenkin konkurssiin keväällä 2000. Malmia louhittiin neljästä Pahtavaaran lounaislaidalla sijaitsevasta avolouhoksesta. Louhitun malmin ja sivukiven määrä oli noin 10 Mt, josta malmin osuus oli noin 1,8 Mt. Vuo- tuinen louhintamäärä oli 2,3–3,3 Mt. Pienemmät N- ja E-louhokset täytettiin sivukivellä. Kahden suurimman ja vielä avoinna olevan louhoksen mitta- suhteet on esitetty seuraavassa taulukossa.

Louhokset Pituus (m) Leveys (m) Syvyys (m) Pinta-ala (ha)

C-louhos 370 250 108 7

NW-louhos 280 220 90 4,5

Louhittu sivukivi läjitettiin kolmelle läjitysalueelle ja avolouhoksiin. Kaikki- aan sivukiveä läjitettiin noin 8,1 Mt ja läjitysalueiden yhteenlaskettu ala oli noin 40 ha (sivukivialueet 1, 2 ja 3). Sivukivialue 3 muotoiltiin toiminnan ai- kana lopulliseen muotoon. Alueiden 1 ja 2 osalta lopullinen jälkihoitotyö jäi tekemättä.

Malmin rikastuksessa muodostunutta rikastushiekkaa läjitettiin 1,8 Mt noin 80 ha suuruiselle Pahtavaaran ja Postovaaran välisellä suoalueella oleval- le rikastushiekka-altaalle.

Yleiskuvaus toiminnasta

ScanMining Oy on 12.8.2003 hankkinut omistukseensa Pahtavaaran kai- voksen malmivarat, rakennukset ja laitteistot. Tuotanto on käynnistetty uu- delleen marraskuussa 2003 laajentamalla olemassa olevaa avolouhosta.

Lyhyen avolouhintavaiheen jälkeen on siirrytty maanalaiseen louhintaan.

Kaivostoimintaa jatketaan louhintamenetelmän muutosta lukuun ottamatta pääasiassa aiemman kaivostoiminnan mukaisesti, hyödyntäen olemassa olevaa rikastamoa ja muita toimintaa palvelevia rakenteita.

Kaivoksen toiminta-ajaksi on tunnettuihin malmivaroihin perustuen arvioitu 4–5 vuotta. Pahtavaaran kaivosalueen ja sen lähialueitten malmitutkimuk- sia jatketaan edelleen ja on todennäköistä, että niissä löydetään lisää lou- hintakelpoisia esiintymiä, joiden avulla tuotanto voi jatkua noin 5 vuotta nyt arvioitua pitempään. Suunniteltu kaivostoiminta työllistää keskimäärin 60 henkeä.

Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti

Alueen tunnetut ja todennäköiset malmivarat ovat 15.10.2003 tehdyn mal- miarvion mukaisesti 1,26 Mt. Rikastamon aloitusvaiheen kuukausikapasi- teetiksi on arvioitu noin 30 000–40 000 tonnia. Vuosittain syötettävän mal-

mimäärän on arvioitu olevan 300 000–480 000 tonnia, joka on hieman pie- nempi kuin aiemmassa toiminnassa keskimäärin.

Rikastamo tuottaa rikasteita noin 500–1 000 t vuodessa, josta määrällisesti suurin osa on vaahdotuksen rikastetta. Rikasteiden sisältämän kullan mää- räksi on arvioitu 1 000–1 200 kg/a.

ScanMining Oy:llä on Pahtavaaran kaivospiirin lisäksi valtausalue Kittilän Hirvilavanmaalla, jonka tutkimuksia jatketaan ja on mahdollista, että kysei- nen kultaesiintymä (300 000–500 000 t malmia) rikastetaan Pahtavaaran rikastamolla.

Avolouhos

Uusi tuotanto on aloitettu laajentamalla NW-louhosta hiukan eteläreunal- taan ja syventämällä louhoksen pohjatasoa syvimmillään tasolle N₆₀+120 (120 metriä merenpinnan yläpuolella). Maanpinnan taso louhosalueella on noin N₆₀+250. Avolouhinta on tehty vuoden 2004 aikana. Myöhemmin on mahdollista, että NW-louhosta laajennetaan etelälaidalta lisää.

Avolouhinnan pengerkorkeus on pääosin 5 metriä. Sivukiveä louhittaessa pengerkorkeus on 5–20 metriä. Räjäytysreikien halkaisija on yleensä 89 mm, reikäväli n. 3 metriä ja etu n. 2 metriä. Poraus tapahtuu dieselhyd- raulisilla poravaunuilla. Räjäytysreiät panostetaan joko ammoniumnitraatil- la tai kemiitillä tai jollakin muulla sopivalla räjähdysaineella. Keskimääräi- nen ominaispanostus on noin 220 g/t. Räjäytyskenttien koko vaihtelee lou- hintatilanteesta riippuen. Avolouhinnassa käytetään mahdollisimman suu- ria kerralla räjäytettäviä kenttiä ja saadaan näin ollen räjäytysten lukumää- rä mahdollisimman vähäiseksi. Avolouhinnassa räjäytyksiä on kaksi tai kolme kertaa viikossa.

Malmin ja sivukiven lastaus suoritetaan 35–55 tonnin painoisilla hydraulisil- la kuokkakaivukoneilla. Louheen kuljetus tapahtuu 35–55 tonnin kuorman ottavilla maansiirtoautoilla sivukivikasoille tai malmin murskaamolla.

Maanalainen louhinta

Alueen malmiot jatkuvat C- ja NW-louhoksien alapuolella. Syvemmällä ole- vien esiintymien hyödyntämiseksi on rakennettu vinotie kulkuyhteydeksi maanalaiseen kaivokseen. Vinotietä louhitaan noin 500 m/v. Vinotie alkaa C-louhoksen +160 tasolta ja on kaltevuudelta keskimäärin 1:8. Tien korke- us on noin 6 metriä ja leveys noin 5 metriä. Vinotien lisäksi maanalaisessa toiminnassa louhitaan mm. tarvittavat louhinta-alueiden yhteystunnelit ja louhintatunnelit. Tunneleita louhitaan noin 1 000–1 500 metriä/v. Lisäksi tehdään malmion tutkimuskairauksia tuotantoa varten tehdyistä tunneleista sekä erillisistä tutkimustunneleista ja louhitaan tarpeellisia ilmanvaihtokuilu- ja.

Maanalainen tuotantolouhinta on alkanut keväällä 2004. Tuotantolouhinta tehdään ns. pitkäreikälouhintana, jossa malmioon porataan 10–20 metriä pitkiä 50–100 mm halkaisijaltaan olevia räjäytysreikiä. Räjäytys tapahtuu samoin periaattein kuin maanpäälisissä louhinnoissa. Maanalaisessa lou- hinnassa räjähdysaineen kulutus on noin 300 g/t.

Malmin rikastus

Malmin rikastusvaiheet ovat murskaus, jauhatus, painovoimarikastus ja vaahdotus. Rikastamolle syötettävästä malmista on keskimäärin 50 % talk-

kia, 15–30 % magnetiittiä, 12–20 % tremoliittia, 1 % pyrittiä, 1 % muita sul- fidieja, 5 % kvartsia ja 25–35 % amfiboliittista kiveä.

Murskaus ja jauhatus

Malmilouhe murskataan leukamurskaimella yhdessä vaiheessa alle 200 mm:n kappalekokoon. Murskaamon kapasiteetti on malmin laadusta riip- puen 200–300 tonnia tunnissa. Murskaamo on varustettu pölynkeruujärjes- telmällä, jossa on 50 mg/m³(n) päästötason saavuttava pussisuodatin. Li- säksi kohdat, joissa kiviaines tippuu kuljettimelta toiselle on katettu. Pöly- päästöjen rajoittamista voidaan kesäaikana tehostaa vesisumutuksella.

Murskauksen jälkeen malmi kuljetetaan hihnakuljettimella katettuun 2 000–

3 000 tonnin välivarastoon. Välivaraston avoimiin oviaukkoihin ja helmoihin asennetaan pölyämistä rajoittavat suojalaitteet. Välivarastosta malmi syö- tetään hihnasyöttimillä kuljetinhihnalle, joka vie malmimurskeen jauhinmyl- lyyn. Sekä välivarastoon johtava kuljetin että varastosta rikastamolle johta- va kuljetin on varustettu kulkusillalla ja peitetty metallisella kaarikatteella.

Välivarastosta malmia syötetään jauhinmyllyyn 40–65 tonnia tunnissa. Myl- ly on tyypiltään autogeenimylly, jonka pituus on 5,3 metriä ja halkaisija 4,9 metriä. Myllyssä malmi jauhetaan alle 1,5 mm raekokoon ja johdetaan edelleen luokitussyklonille. Jauhatus tapahtuu märkäprosessina.

Painovoimarikastus ja vaahdotus

Luokitussyklonin alite eli raskaampi jae johdetaan painovoimarikastuspiirin alkupäähän Reichertin kartioon. Ylite eli kevyempi jae johdetaan vaahdo- tukseen. Reichertin kartiossa tapahtuu ensimmäinen painovoimarikastus- vaihe. Kartiossa rikastunut painavampi jae johdetaan magneettierottimiin, jossa lietevirrasta poistetaan magneettinen aines, lähinnä magnetiitti. Ei- magneettinen aines johdetaan spiraaleihin, joissa lietteen virratessa alas- päin kevyet rakeet ajautuvat ulko- ja raskaat sisäkehälle. Raskaat rakeet jatkavat kahdelle tärypöydälle ja kevyet palautetaan jauhatukseen.

Tärypöydällä mineraalit jaetaan edestakaisin liikkein painon ja tiheyden mukaisiin jakeisiin. Tärypöytien rikaste kerätään esirikastetankkeihin, joista se jaetaan uudelleen tärypöydälle. Tässä ns. kertausrikastuksessa erote- taan lopulliset myytävät tuotteet; korkea- ja matalapitoinen kultarikaste.

Luokitussyklonien ylite sisältää 20–25 % malmin kullasta. Se pyritään saamaan talteen vaahdotuksella. Vaahdotuksessa liete syötetään vaahdo- tuskennoihin, joissa kemikaaleilla ja puhallettavalla ilmalla synnytetään kuplasto, johon kulta kiinnittyy. Syntynyt vaahto erotetaan painovoimaises- ti. Vaahdotus sisältää esivaahdotuksen, ripevaahdotuksen ja rikasteen pe- sun. Rikasteliete kuivataan sakeuttimella ja suodattimella. Vaahdotuksen sivutuotteena syntyvä rikastushiekka pumpataan vesilietteenä rikastus- hiekka-altaalle.

Rikastushiekan ja sivukiven käsittely

Kaivoksella syntyvän sivukiven ympäristöministeriön päätöksen 1129/2001 mukainen numerotunnus on 010101 ja rikastushiekan 010306. Ne vastaa- vat ominaisuuksiltaan pysyvää tavanomaista jätettä.

Rikastushiekka

Rikastushiekkaa syntyy lähes malmin louhintaa vastaava määrä eli 300 000–480 000 t vuodessa. Hiekka pumpataan vesilietteenä rikastus- hiekka-altaalle. Rikastushiekka-allas on muodostettu kahdella padolla, jot- ka yhdistävät läheisten vaarojen rinteet. Patopenkereet on rakennettu pääosin vyöhykepatoina, joissa on louherunko ja moreenitiiviste sekä tiivis- teen suojaverhoilu. Patojen päät on rakennettu homogeenisina moreenipa- toina. Patojen korotusta jatketaan vyöhykepatoina olemassa olevien suun- nitelmien mukaan.

Patoja 1 ja 2 on mahdollista korottaa tasolle +238, jolloin vesipinta on maksimissaan tasolla +236. Patoa 3 voidaan suunnitelman mukaan korot- taa tasolle +235. Koska patojen 2 ja 3 alue on kuitenkin toiminut pintavalu- tuskenttänä, ei patoa ole tässä vaiheessa suunniteltu korotettavaksi.

Rikastushiekka vastaa geoteknisiltä ominaisuuksiltaan hienoa hiekkaa ja silttiä. Suoritettujen kokeiden perusteella hiekasta on noin 45 % rakeisuu- deltaan yli 0,074 mm:stä. Rikastushiekan pääkivilajit ovat biotiitti- talkkiliuske (70%), amfibolikivi (20%) ja baryyttikarbonaatti (10%).

Rikastushiekka-altaalta otettiin vuonna 2003 ennen toiminnan uudelleen käynnistämistä neljä rikastushiekkanäytettä, joista määritettiin metallien kokonaispitoisuudet ja suoritettiin liukoisuuskokeet. Hiekan metallipitoisuu- det ovat pääosin alhaisia ja sen vesiuutto on emäksinen (pH noin 9). Me- talleista ainoastaan nikkelin ja kromin pitoisuudet olivat jonkin verran ko- honneita. Rikastushiekasta liukoisuuskokeessa liuenneet metallipitoisuudet olivat erittäin alhaisia ja alittavat pysyvän jätteen liukoisten pitoisuuksien raja-arvot. Pahtavaaran alueelta louhittavan malmin mineralogia ei tule muuttumaan, joten rikastushiekan laatu vastaa jatkossakin aiemman toi- minnan mukaisen rikastushiekan laatua.

Sivukivi

Avolouhinnassa syntyy nykyisten suunnitelmien mukaan kokonaisuudes- saan sivukiveä noin 600 000 tonnia. Mahdolliset avolouhoksen laajennus- alueet voivat tulevaisuudessa lisätä sivukivimäärää. Sivukivi kuljetetaan si- vukivialueille 1 ja 2, kuitenkin pääasiassa alueelle 1. Noin 18 ha:n suurui- nen sivukivialue 1 sijaitsee Sattasvaaran Liikamaan ja Pahtavaaran välisel- lä suolla noin 400 m etäisyydellä louhoksista. 12 ha:n suuruinen sivukivi- alue 2 sijaitsee Pahtavaaran etelärinteessä noin 1 km etäisyydellä louhok- sista. Jo suljettu 1,2 ha:n suuruinen sivukivialue 3 sijaitsee niin ikään Pah- tavaaran rinteessä, C-louhoksen vieressä. Sivukivialueiden korkeimmat täyttötasot ovat viereisiä vaara-alueita huomattavasti alempana.

Maanalaisessa louhinnassa muodostuvat tyhjät louhostilat täytetään sivu- kivellä tukemistarpeen mukaan. Tuentaan tarvittava sivukivi saadaan louhi- tuista kulkuyhteyksistä tai maanpäälisistä sivukivikasoista. Tukemiseen käytetään noin 100 000 t sivukiveä vuodessa. Siten maanalaisen louhin- nan aikana sivukiveä ei tarvitse sijoittaa merkittäviä määriä maanpäälle.

Poikkeustapauksissa kuitenkin läjitykseen varaudutaan.

Sivukiven pääkivilajit ovat talkki-kloriittiliuske (70%), biotiitti-talkkiliuske (20%) ja amfibolikivi (10%). Sivukivialueelta ei muodostu happamia, metal- lipitoisia suotovesiä.

Muut prosessit

Energian tuotanto ja käyttö

Pahtavaaran kaivoksen käyttöenergiana käytetään verkkovirtaa. Sähkön vuosikulutukseksi on arvioitu noin 15 000 MWh, josta suurin osa kuluu ri- kastamon prosesseissa (jauhatus, vaahdotus) ja maanalaisen kaivoksen toiminnassa.

Kaivoksella käytetään kevyttä polttoöljyä tilojen lämmitykseen ja ajoneuvo- jen polttoaineena. Polttoöljyn kokonaiskulutus avolouhinnassa oli noin 1,1 miljoonaa litraa vuodessa. Kulutus alenee kokonaislouhintamäärien pie- nentyessä noin 200 000–400 000 litraan vuodessa.

Veden otto

Prosessin tarvitsema raakavesi otetaan Sovasjoesta. Vedenottoon on voi- massa oleva lupa, johon ei haeta muutosta. Vettä johdetaan prosessiin myös louhoksista. Jauhatuksen vedenkulutus on noin 270 000 m³/v ja koko prosessin yhteensä 1,1 Mm³/v.

Jätevedenpuhdistus

Rikastusprosessissa muodostuvan ja rikastushiekka-altaalle pumpattavan jäteveden määrä on 120–130 m³/h. Altaalla vettä sitoutuu hiekkaan huo- mattavia määriä ja osa vedestä suotautuu patojen lävitse ympäristöön. Al- lasalueen suotovesimääräksi arvioitu noin 11 m³/h. Rikastushiekka-altaalta puhdistettavaksi johdettava vesimäärä on noin 90 m³/h.

Rikastushiekka-altaan vedet johdetaan säätöpadolla varustetun kaivon kautta patojen 2 ja 3 välissä olevalle pintavalutuskentälle ja edelleen pa- don 3 itäpuolella olevalle pintavalutuskentälle. Padolla 3 olevassa juoksu- tusputkessa on vesimittari. Jälkimmäiseltä pintavalutuskentältä vedet valu- vat Koserusojaan. Rikastushiekka-altaan padolla 1 olevien vanhojen vuo- tokohtien ja syksyllä 2003 padoilla 2 ja 3 kuivatuspumppauksen yhteydes- sä havaittujen oiko- ja suotovirtauksien tilaa seurataan säännöllisesti ja tar- vittaessa tehdään korjaustoimia.

Kaivoksen saniteettivedet käsitellään biologis-kemiallisella puhdistamolla.

Puhdistusprosessin osat ovat 2-osainen sakokaivo, biosuodin ja selkeytin.

Puhdistetut vedet johdetaan rikastamon pohjoispuoleiselle suoalueelle, jossa suurin osa vesistä imeytyy maaperään. Osa vesistä voi valua ojia pitkin Visaojan ja Paskahaaran kautta Kannushaaraan ja Ala-Postojokeen.

Varastointi

Polttoaineita varastoidaan kahdessa maanpäällisessä noin 15 m³ säiliössä.

Käytettävät vaahdotuskemikaalit varastoidaan rikastamolla pienerissä, jau- hemaiset säkeissä ja nestemäiset 200 l tynnyreissä. Räjäytysaineiden tila- päistä varastointia varten on kaivosalueella olemassa TUKESin hyväksy- mät varastot. Tuotettu rikaste varastoidaan suursäkeissä umpinaisessa va- rastossa.

Jätehuolto

Toiminnassa muodostuu sekä ongelmajätteitä että tavanomaista jätettä.

Ongelmajätteet toimitetaan Oy Ekokem Ab:lle. Tavanomainen sekajäte ja

talousjätevesipuhdistamon liete toimitetaan käsiteltäväksi kunnallisen jäte- huollon piiriin.

Liikenne

Liikenne kaivosalueelle muodostuu työmatkoista ja huoltokuljetuksista.

Työmatkaliikenne on noin 30–40 henkilöautoa vuorokaudessa. Huoltolii- kenne muodostuu lähinnä polttoaine- ja kemikaalikuljetuksista ja on yhdes- tä kahteen raskasajoneuvo vuorokaudessa. Rikasteen kuljetusten osuus liikenteestä on hyvin vähäinen.

Käyttöaineet ja kemikaalit

Toiminnassa käytettävistä käyttöaineista ja kemikaaleista keskeisimmät ovat rikastuskemikaalit ja räjähdysaineet. Vaahdotuskemikaalit ja niiden käyttömäärät on esitetty seuraavassa taulukossa.

Valmiste Käyttö Kulutus

(g/t)

Kulutus t/v CMC (karboksimetyyliselluloosa) painaja 250 150 MIBC (metyyli-isobutyylikarbinoli) vaahdote 20 11 Danaflot (ditiofosfaatti ja tiokarbamiini) kokooja 30 16,5

Avolouhinnassa ominaispanostuksena on käytetty 220 g räjähdysainetta kivitonnia kohti ja räjähdysaineiden vuosikulutus on ollut noin 636 t/a.

Maanalaisessa louhinnassa ominaispanostus on hieman avolouhintaa suu- rempi, noin 300 g/t. Räjähdysaineiden käyttömäärä on jatkossa noin 200–

250 t vuodessa eli noin kolmannes aiemmasta. Räjähdysaineena louhin- nassa käytetään ANO:a (ammoniumnitraatti) ja vedenpinnan alapuolella patrunoitua aniittia. Mahdollisesti myöhemmin voidaan käyttää myös ke- miittiä.

Toiminnan lopettaminen

Kaivostoiminnan loputtua rikastamoalueen rakennukset, laitteet ja sähkö- linjat puretaan ja alue tasataan ympäröivän maanpinnan mukaisesti. Tulo- tie jätetään palvelemaan metsätaloutta ja alueen muuta käyttöä.

Sovasjoen rannassa oleva pumppaamo ja siihen liittyvät rakenteet pure- taan. Louhosten niskaojat ohjataan C- ja NW-louhoksiin niiden täyttymisen nopeuttamiseksi. Muuten ojitukset jätetään ennalleen. Louhosten ympärillä oleva poroaita puretaan louhosten täytyttyä niiltä osin, kun vedenpinta nousee maanpinnan tasolle. Louhosten täytyttyä niiden ylivuotovesi johde- taan Pitkäkoskenojaan.

Läjitysalueet 1 ja 2 muotoillaan loiventamalla niiden luiskat pääosin kalte- vuuteen 1:2,5. Lakialueet muotoillaan reunoille kallistaviksi ja mahdolli- suuksien mukaan hieman kumpuileviksi. Sivukivien haitattoman geokemi- allisen luonteen vuoksi veden kulkeutumista täyttöön ei ole tarpeen estää.

Avoimella alueella voidaan lisäksi jäljitellä alueelle tyypillisiä rakka-alueita.

Sivukivialueilla tehdään ennen sulkemista koekasvetusta, jonka tarkoituk- sena on selvittää, millä menetelmällä jälkihoito onnistuu tehokkaimmin.

Rikastushiekka-altaan pinta-ala on noin 80 ha. Allas on tarkoitus kuivattaa toiminnan päätyttyä johtamalla vedet hiljalleen pintavalutukseen. Hiekka- pinnan kasvettamiskokeita on tarkoitus suorittaa samaan aikaan sivukivi-

alueiden kanssa. Niiden tuloksia hyödynnetään lopullisessa maisemoinnis- sa.

Kaivoksen jälkihoidon varmistamiseksi esitetään asetettavaksi vakuus. Va- kuuden muoto on pankkitalletus ja sen kokonaissummaksi on arvioitu 290 000 €. Vakuus esitetään talletettavan siten, että sen suuruutta kasva- tetaan suhteessa louhitun malmin määrään. Vakuus kattaisi aiemman kai- vostoiminnan aikana muodostuneiden jätealueiden jälkihoidon

Ympäristöjohtamisjärjestelmä

Toimintaa kaivosalueella aiemmin harjoittaneella Terra Mining Oy:llä oli SFS-ISO 14001 mukainen kaivosalueelle laadittu ympäristökäsikirja.

ScanMining Oy:n on tarkoitus käyttää käsikirjaa soveltuvin osin toiminnas- saan.

YMPÄRISTÖKUORMITUS

Päästöt pintavesiin Louhosvedet

Avolouhoksiin kertyvä vesi on lähes kokonaan kalliopohjavettä ja vain pieni osuus on peräisin maaperästä, pintavalunnasta tai sadannasta. Pumpatta- va vesimäärä on ollut aiemman toiminnan aikana 0–1,5 m³/min ja vuosi- keskiarvona noin 32 m³/h. Arvion mukaan avolouhosten kuivatusvesimäärä tulee olemaan normaalin toiminnan aikana keskimäärin 16 m³/h eli noin puolet aiemmasta. Maanalaisen louhoksen kuivatusvesimääräksi on arvioi- tu 32 m³/h. Vesimäärät vaihtelevat eri vuodenaikoina huomattavasti.

Hakija on 21.3.2005 pidetyssä tarkastuksessa ilmoittanut luopuvansa suunnitelmasta johtaa kaivoksen kuivatusvesiä Pitkäkoskenojan suuntaan.

Kaikki kuivatusvedet hyödynnetään rikastamon raakavetenä tai pumpataan rikastamon ohitse rikastushiekka-altaaseen tai sen jälkeiseen selkeytysal- taaseen.

Käsiteltävässä malmissa tai sivukivessä on hyvin vähän sulfideja ja sellai- sia metalleja, joista aiheutuisi veden laadun heikkenemistä. Veden pH on ollut hieman emäksinen ja sen raskasmetallipitoisuudet ovat olleet erittäin alhaiset. Joillakin havaintokerroilla kiintoainetta ja edelleen ravinteita, rau- taa ja mangaania on ollut runsaasti. Veden pH, alkaliniteetti ja sähkönjoh- tavuus ovat olleet aina korkeita ja sähkönjohtavuus jopa korkeampi kuin ri- kastamon jätevesissä. Orgaanista ainesta (COD_Mn) kuivatusvesissä on tuskin lainkaan ja sulfaatteja vain hieman korkeampina pitoisuuksina kuin alueen luonnonvesissä. Vuonna 2003 ennen louhoksen kuivatuspumppa- uksen aloitusta louhosvedessä ei ollut kiintoainetta, fosforia, mangaania tai rautaa.

Avolouhosvesien aiheuttama vesistökuormitus on seurausta lähinnä räjäh- dysainekemikaalien sisältämistä typpiyhdisteistä, jotka päätyvät rikastamon jätevesissä rikastushiekka-altaalle. Avolouhosveden typpipitoisuus on vuo- sina 1996–2000 jatkuvasti hieman kasvanut ilmeisesti kemikaalijäämien kertyessä hitaasti louhokseen. Vuosikeskiarvona laskettu typpipitoisuus on noussut 2,5 mg/l:sta noin 11 mg/l:aan. TerraMining Oy:n toiminnan päätyt- tyä louhokset täyttyivät vedellä. Uudelleen käynnistetyn kuivanapidon ai-

kana veden typpipitoisuus oli toiminta-aikaan verrattuna selvästi alhai- semmalla tasolla, noin 1–2 mg/l.

Räjähdysaineiden käyttömäärä pienentyy noin kolmannekseen aiemmasta, joten myös maanalaisen louhoksen typpijäämät ja kuivatusveden typpipi- toisuuden voidaan olettaa olevan vain noin kolmannes aiemmasta. Pitoi- suus on siten korkeintaan hieman korkeammalla tasolla kuin vuonna 2003 suoritetussa kuivatuspumppauksessa eli noin tasolla 1–4 mg/l. Muutoin veden laatu tulee vastaamaan avolouhosten kuivanapitovesiä.

Rikastamon jätevedet

Rikastamon jätevettä pumpataan 110–130 m³/h rikastushiekkalietteenä ri- kastushiekka-altaalle. Vedet ovat emäksisiä ja niiden alkaliniteetti sekä ko- konaiskovuus ovat korkeita. Raudan, mangaanin ja sulfaatin pitoisuudet ovat yleensä suuria ja orgaanisen aineen (COD_Mn) pitoisuudet pieniä. Lie- temäisen veden korkeimmat mitatut kiintoainepitoisuudet ovat lähes 0,8 kg/l ja kokonaistyppipitoisuus enimmillään yli 10 mg/l. Korkeasta kiinto- ainepitoisuudesta huolimatta fosforia on jätevesissä yleensä vähän, kes- kimäärin 0,1 mg/l. Rikastamon jätevesien laatu muuttuu rikastushiekka- altaassa sedimentoitumisen ja biologisten prosessien vaikutuksesta.

Rikastushiekka-altaalta vesiin johdettava päästö on ollut koko aiemman toimintakauden ajan verrattain pieni. Vesien käsittely oli kaivostoiminnan aikana melko tehokasta. Rikastushiekka-altaalta luontoon johdettavien ve- sien kuormitus on arvioitu padolla 3 olevan vesimittarin ja veden laadun perusteella. Arvio ei huomioi jälkimmäisen pintavalutuskentän tehoa. Pa- don 3 kautta johdettu vesimäärä on ollut 80–90 m³/h. Pintavalutuskentälle kulkeutui viimeisenä täytenä toimintavuotena, vuonna 1999, noin 10 t (27 kg/d) kiintoainetta, 7,2 t (19,7 kg/d) orgaanista ainetta (CODMn), 126 kg (0,34 kg/d) fosforia ja 726 kg (2,0 kg/d) typpeä.

Ympäristöhallinnon VAHTI-järjestelmän mukaiset toiminnan vuosipäästöt padolta 3 pintavalutuskentälle kaivoksen avaamisen jälkeisinä kokonaisina tuotantovuosina 2004 ja 2005 on esitetty seuraavassa taulukossa. Kuormi- tustiedot sisältävät sekä rikastamon jätevedet että kaivoksen kuivatusve- det.

Päästö Yksikkö 2005 2004

kiintoaine t 41 18,1

kokonaisfosfori kg 127 112

kokonaistyppi kg 8362 6670

fosfaattifosfori kg 6 8,2

nitraattityppi kg 4224 4225

ammoniumtyppi kg 3022 1361

Rauta t 12,4 6,7

Sulfaatti t 18,3 22,1

CODMn t 10,8 8,7

Nikkeli kg 25 14

Arseeni kg 1,5 1,2

Kupari kg 7,4 6,2

Kromi kg 78 24

Virtaama m³ 1 493 280 1 493 280

Talousjätevedet

Puhdistettujen talousjätevesien määrä on 1–2 m³/d. Jätevedenpuhdista- molta vesistöön johdettava vesistökuormitus on arvioitu ympäristön kannal- ta merkityksettömäksi. Jätevedet on puhdistettu tehokkaasti ja iso osa ve- sistä imeytyy purkuojista maaperään.

Ympäristöhallinnon VAHTI-järjestelmän mukaiset talousjätevesipuhdista- mon päästöt kaivoksen avaamisen jälkeisinä kokonaisina tuotantovuosina 2004 ja 2005 on esitetty seuraavassa taulukossa.

Päästö 2005 2004 Päästö, kg Reduktio-% Päästö, kg Reduktio-%

Kiintoaine 37 97 146 74

Kokonaisfosfori 0 97 4 74

Kokonaistyppi 110 25 110 10

CODCr 183 74 187 63

Ammoniumtyppi 69 8 73 26

BOD7ATU 37 85 51 55

Virtaama, m³ 730 2 562

Pitkäkoskenojaan kohdistuva kuormitus

Pitkäkoskenojaan kulkeutuu sivukivialueilta muodostuvia suotovesiä, joi- den aiheuttamaa vesistökuormitusta ei ole aiemman toiminnan aikana tarkkailtu. Sivukivikasat kuormittavat ojaa lähinnä typpiyhdisteillä. Syksyllä ja talvella 2003 suoritettujen mittausten mukaan sivukivikasasta 1 lähtevän ojan veden kokonaistypen pitoisuus oli noin 20–27 mg/l, josta valtaosa oli nitraattimuodossa. Sivukivikasan alapuolisesta ojasta havaittu korkea typ- pipitoisuus oli laimentunut tai metaboloitunut Pitkäkoskenojan alaosaan mennessä voimakkaasti ja pitoisuustaso oli normaalia alueen ojavesien ta- soa tai mahdollisesti sitä vähän korkeampi (alle 1 mg/l). Tehtyjen analyysi- en perusteella sivukivialueiden 1 ja 3 aiheuttamaksi typpikuormitukseksi on arvioitu 17 kg/d.

Maanalaisessa kaivoksessa louhinta on mittakaavaltaan pienempää, kos- ka sivukiveä ei tarvitse louhia samassa määrin kuin avolouhinnassa. Tä- män vuoksi on arvioitu, että räjähdysaineista peräisin olevaa typpikuormi- tusta tulisi noin 35 % aikaisemmasta ja sen määrä olisi siis noin 1,2 kg/d.

Maanalaisen kaivoksen kuivatusvedet johdetaan Pitkäkoskenojaan pinta- valutuksen kautta. Typen pitoisuutta voidaan pintavalutuksella vähentää lämpimänä aikana tehokkaasti, jolloin typpikuormitus jää alle 1 kg/d.

Päästöt maaperään ja pohjaveteen

Kaivostoiminnassa ei johdeta päästöjä maaperään. Rikastushiekka-altaan pohjan lävitse kulkeutuu kuitenkin jonkin verran suotovesiä maaperään.

Päästöt ilmaan

Pahtavaaran kaivoksen uuden toiminnan aiheuttamat pölypäästöt ovat pienemmät kuin aiemmassa toiminnassa. Avolouhinnan pölypäätöt poistu- vat toiminnan siirtyessä maanalaiseen louhintaan. Myös sivukiven kuljetus ja läjitys maanpinnalle vähenee merkittävästi ja loppuu myöhemmin koko- naan. Kaivosalueen, erityisesti rikastushiekka-altaan ja tiestön, osalta pö-

lyn poistossa noudatetaan aiemman toiminnan harjoittajan laatimaa kun- nossapito-ohjelmaa.

Kaivoksen merkittävin pölyn päästölähde on malmin murskaamo ja siihen liittyvät kuljetinlaitteet. Murskaamon pölyäminen on suurimmillaan talvella, jolloin malmia ei voi jäätymisen vuoksi kastella.

Aiempaa toimintaa koskevassa ympäristöluvassa kaivostoiminnan pöly- päästöksi arvioitiin 20 t/a, josta hajapäästöt olisivat 18 t/a ja murskauksen päästöt 2 t/a. Uusien laskeumamittausten ja luminäytteenoton perusteella on arvioitu, että kokonaispölypäästö on 30–60 t/a, jakautuen siten, että puolet aiheutuu murskaamoalueen toiminnoista ja puolet kaivosalueen ha- japäästöistä.

Louhinnassa ja kiviaineksen kuljetuksessa syntyvät pakokaasu- ja räjäh- dysainepäästöt ovat aiempaan toimintaan nähden oleellisesti pienemmät, koska kokonaislouhintamäärä vähenee. Seuraavissa taulukoissa on esitet- ty räjäytysten ja liikenteen arvioidut päästöt ilmaan.

Räjäytysaine Käyttö, t/a Päästöt ilmaan, t/a

N2 CO2 NO NO2 CO

ANFO 250 83 46 0,140 0,003 0,013

Aniitti 250 78 52 0,363 0,015 0,005

Konetyö Kokonaispäästö, t/a Kulutus

MWh/a CO HC NOx Part. SO2 CO2 t/a

650 3,8 1,7 7 1,0 0,6 546 170

1 300 7,5 3,4 15 2,0 1,2 1 093 340

Melu ja tärinä

Aiemman toiminnan aikana ei ole suoritettu melu- tai tärinämittauksia. Me- lusta tai tärinästä ei ole toiminnan aikana valitettu. Keskusteluissa lähimpi- en talojen asukkaiden kanssa on todettu, että kaivosalueelta kantautuneet äänet ovat aiheutuneet lähinnä sivukivien läjityksestä, eikä äänen taso ole ollut häiritsevä.

Melu ja tärinä tulevat uuden toiminnan aikana vähentymään aiemmasta.

Melupäästöjä pienentää kokonaislouhintamäärien ja kuljetettavien kivimää- rien oleellinen pieneneminen sekä louhinnan ja kivien lastauksen siirtymi- nen maan alle. Sivukiven läjityksen loppuessa poistuu melun lähde, joka korkean sijainnin vuoksi on kantautunut etäälle.

Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen

Ongelmajätteistä eniten muodostuu jäteöljyjä ja -rasvoja (27 t/a). Tämän li- säksi muodostuu pienempiä määriä muita ongelmajätteitä, kuten muita öl- jyisiä jätteitä, akkuja, paristoja ja loisteputkia. Toiminnassa muodostuvan tavanomaisen sekajätteen määräksi on arvioitu 10 t/a. Talousjätevesien käsittelystä muodostuvaa lietettä syntyy vuosittain noin 10 tonnia. Kaikki jätteet toimitetaan edelleen asianmukaiseen käsittelyyn kaivosalueen ulko- puolelle.

Rikastushiekan nikkelin ja kromin pitoisuudet ovat kohonneita. Nikkelipitoi- suus on analyyseissä ollut 190–232 mg/kg ja kromipitoisuus noin

470 mg/kg. Hiekka sisältää runsaasti neutraloivaa ainesta kuten kalsium (12 000–30 000 mg/kg ja magnesiumia (20 000–31 000 mg/kg). Rikastus- hiekalle tehdyn ravistelutestin perusteella nikkeli ja kromi ovat niukkaliukoi- sessa muodossa. Määritetty nikkelin liukoisuus oli 80–174 µg/kg ja kromin liukoisuus 30–92 µg/kg. Rikastushiekan rikkipitoisuus on niin alhainen, että rikkihapon muodostuminen läjitysalueella, ja sitä kautta metallien lisäänty- vä liukoisuus on hyvin epätodennäköistä. Alueen malmissa on lisäksi run- saasti neutraloimispotentiaalia omaavia mineraaleja, kuten talkkia.

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus

Louhintaa varten tehtävissä maan päällisissä kairauksissa käytetään kalus- toa, jossa on pölyn talteenottolaitteistot ilmaan kohdistuvien päästöjen vä- hentämiseksi. Räjäytyksistä tulevan melun haittoja vähennetään suoritta- malla räjäytykset muulloin kuin yöllä.

Johtuen siitä, että Pahtavaaran malmit sisältävät paljon irtonaista kultaa, rikastuksessa tarvittavien kemikaalien määrä on suhteellisen pieni. Rikas- tamon saanto on hyvää tasoa. Rikastamolla malmin jauhatus tehdään isossa autogeenimyllyssä, jonka energiahyötysuhde on verrattain hyvä.

Kemikaalien kulutuksen minimoimiseksi on tehty lähes jatkuvaa yhteistyötä mineraalitekniikan tutkimuslaitoksen kanssa. Rikastamolle on asennettu spiraalit, joilla voidaan korvata vaahdotuksessa käytettäviä kemikaaleja.

Käytettävät kemikaalit ovat ympäristölle haitattomia ja ne ainakin pääosin hajoavat vedenkäsittely-yksiköissä ennen joutumistaan ympäristöön. Ri- kastamolla pidetään kemikaaleja pieniä määriä kerrallaan eikä niistä siksi arvioida olevan suurta riskiä ympäristölle. Mahdolliset astiavuodot rajautu- vat automaattisesti rikastamon lattiaan, joka on allasmainen. Vuotaneet kemikaalit voidaan siitä saada talteen.

Pahtavaaran kaivoksen päästöt ilmaan, veteen ja maaperään ovat ympä- ristön sietokykyyn nähden kohtuulliset. Melupäästön määrää ei pystytä ra- joittamaan, mutta sen mahdollisia haittoja on päästöjen ajoituksella voitu vähentää. Pintaveteen kohdistuvia päästöjä on vähennetty käyttämällä ri- kastamon jätevesien käsittelyssä tehokasta selkeytystä ja kaksivaiheista pintavalutusta. Vesipäästöjä pienennetään kierrättämällä prosessivettä ri- kastamolla ja käyttämällä kaivosvesi prosessissa. Saniteettijätevesien puhdistamo on tehokas biosuodatin, joka on runsaasti ylimitoitettu. Jäteve- si imeytyy maahan eikä joudu suoraan vesistöihin.

Rikastushiekka-altaan täyttämistavan ansiosta rikastushiekka on isolta osaltaan kuivana ja sen merkittävä liettyminen veteen tulisi patosortuman tapauksessa olemaan epätodennäköistä. Lieteveden purkautuessa onnet- tomuustilanteessa on valumissuunnissa suoalueita ja sammaloituneita ojastoja ennen kuin vedet pääsevät vesistöihin ja pääosa lietteestä pidät- tyisi sen vuoksi maa-alueille. Altaan vesitaseessa on käytetty kerran 100 vuodessa tai harvemmin sattuvaa sade- ja tulvatilannetta altaan koon ja ylivuotojen mitoitusperusteena. Altaaseen ei sijoiteta vaarallisia aineita. Pa- tojen stabiiliutta tarkkaillaan noudattaen patoturvallisuuskansion ohjelmaa.

Rikastushiekan ja sivukiven määrä on optimoitu valitsemalla tuotantotek- niikka niin, että voidaan välttää turhaa hiekan ja sivukiven muodostumista.

Aikaisemman toiminnan yhteydessä muodostettua avolouhosta on käytetty lähtökohtana maanalaiselle louhinnalle. Louhosta aiotaan edelleen laajen- taa kaiken arvometallin saamiseksi talteen. Avolouhosten täyttämistä sivu- kivellä tai rikastushiekalla ei ole suunniteltu, koska maanalainen kaivos edellyttää turvallisuuden vuoksi niiden pitämistä nykyisellään. Maanalai-

sessa louhinnassa muodostuvaa sivukiveä käytetään tyhjien perien täyt- tämiseen sitä mukaa kuin malminlouhinta etenee.

Rikastushiekka-altaan käyttöstrategia korostaa turvallisuutta ja kuivaa ri- kastushiekkaa läjitetään patoja vasten. Tämä on mahdollista vaihtelemalla hiekan purkupaikkaa. Rikastushiekan pinta pysyy kosteana talkin ansiosta, joten laajoja alueita voidaan pitää veden pinnan yläpuolella ilman, että vaa- raa haitallisesta pölyämisestä olisi.

Kaivosalueelle on laadittu jälkihoitosuunnitelma, joka ottaa huomioon alu- een käyttöhistorian, infrastruktuurin, toiminnot, mineralogian ja topografian, hydrologiset olosuhteet ja vesien hallinnan, pohjaveteen kohdistuvat vaiku- tukset, maa-ainesten saatavuuden, kasvittumisen, vaikutusarvion, pitkän ajan ylläpidon, geotekniset näkökohdat, kemialliset ja geokemialliset teki- jät, jälkitarkkailun tarpeen, liikenneyhteydet, taloudellisen varmuuden, asi- anomistajien kuulemisen sekä mahdollisen maa- ja vesialueiden jälkikäy- tön

Pölyämistä estetään tiestön ja muiden pölyävien kohteiden ylläpito- ohjelmalla. Rikastushiekka-altaan pinta pölyää vain harvinaisissa tilanteis- sa ja kokonaisuutena erittäin vähän. Sivukivikasat on suunniteltu mataliksi ja tuulen aiheuttama pölyäminen on vähäistä. Sivukivessä oleva hieno- aines muodostaa sadeveden kanssa melko tiiviin pinnan, joka ei pölyä.

Rikastushiekan liukoisuusominaisuuksista on tehty riittävät selvitykset.

Merkittävän tietopohjan antaa aikaisempi toiminta ja toiminnan jälkeinen kausi, jonka ajan päästöseurantaa vesissä on jatkettu. Haponmuodostuk- seen viittaavaa ei vesipäästöissä rikastushiekka-altaasta tai sivukivialueilta ole todettu. Aikaisemman toiminnan aikana rikastushiekka-altaaseen sijoi- tettu pienehkö määrä sulfidipitoista rikastushiekkaa Kutuvuoman malmios- ta muodostaa rikastushiekan kokonaismassasta murto-osan. Tästä mal- mierästä muodostunut rikastushiekka on levittäytynyt ohueksi kerrokseksi muun rikastushiekan päälle ja on peittynyt uudella v. 2003 alkaneen toi- minnan rikastushiekalla, joka on muodostunut Pahtavaarasta louhitusta emäksisestä kivestä.

Pahtavaaran kaivoksen sulkemissuunnitelmat vastaavat BAT:in vaatimuk- sia, sillä sulkemista ja jälkihoitoa sekä niiden rahoitusta on suunniteltu jo ennen toiminnan aloitusta. Jälkihoitosuunnitelma tulee toiminnan aikana päivitettäväksi ja siitä tulee yksityiskohtaisempi.

VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS

Kuivatusvesien pumppaus

Maanalaisesta kaivoksesta pumpataan vettä arvion mukaan keskimäärin alle 800 m³ ja avolouhoksista alle 400 m³ vuorokaudessa. Louhosta ympä- röivien alueiden pohjavedentaso laskee hitaasti louhinnan edetessä sy- vemmälle. Alkuvaiheen jälkeen pumppausmäärät tulevat vähitellen piene- nemään, kun etenkin kalliopohjaveden pinnantaso vakiintuu.

Kuivatusvedet johdetaan olemassa olevia putkilinjoja pitkin rikastamoalu- eella olevaan altaaseen, josta pääosa kaivosvedestä voidaan pumpata ri- kastamolle. Mahdolliset ylijäämävedet johdetaan avo-ojassa selkeytysal- taan kautta rikastushiekka-altaalle.

TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ

Sääolot ja alueen hydrologia

Sodankylän alueella keskilämpötila on noin -1 °C. Ilmatieteen laitoksen ko- koamien tuulitietojen mukaan vallitseva tuulensuunta on etelä–länsi. Kes- kimääräinen vuosisadanta Sodankylässä on vuosina 1961–1990 ollut noin 500 mm. Haihdunnan suuruus alueella on 200–300 mm.

Alueen luonto ja suojelukohteet

Kaivosalueen keskeiset toiminnot sijaitsevat Pahtavaaran (+318 m) ympä- rillä. Muita kaivosalueen läheisyydessä olevia vaaroja ovat Sattasvaara (+370 m) ja Postovaara (+379 m). Maanpinta on rikastamon alueella tasol- la +250 m. Rikastamon korkeimman rakennuksen harja on noin tasolla +271 m. Sivukivialue 1:n korkein täyttötaso on +274 m ja rikastushiekka- altaan +238 m. Vaarojen lakialueilla ja rinteillä on runsaasti avoimia rakka- kivikkoja.

Pahtavaaran alue kuuluu Suomen eliömaakuntajaottelussa Sompion Lapin eliömaakuntaan. Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu pohjois-boreaalisen vyöhykkeen eteläosiin ja soiden osalta Peräpohjolan aapasoihin. Kasvu- kauden pituus tällä vyöhykkeellä on noin 120–130 vuorokautta ja läm- pösumma 700–900 päiväastetta.

Alueella on rimpisoita ja siellä tavataankin soidemme laajimmat ja vetisim- mät rimmet ja niiden suhteen kapeimmat jänteet. Soita halkovia puroja ja jokia reunustavat usein pajukot. Korpien osuus vähenee Pohjanmaan- Kainuun vyöhykkeeseen verrattuna ja varpukorvet köyhtyvät. Korkeilla mailla (> 250 m mpy) esiintyy rinnesoita ja lähteisyyttä sekä karuillakin soil- la kuusivaltaisuutta. Pahtavaaran alueesta länteen sijoittuu eräs Suomen merkittävä lehtokeskus, ns. Kittilän alue, jonka karbonaattialueilla myös let- tosuot ovat yleisiä.

Hankealueen läheisyydessä ei ole suojeltuja tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita.

Asutus ja muu rakennettu ympäristö

Lähin asutus sijaitsee Sattasesta Rajalan kylään menevän tien varressa.

Lähin asuintalo on noin 5 km kaivosalueelta lounaaseen. Tien varressa on toiminut myös leirikeskus. Sattasjoen alaosalla mökkiläisten määrä on li- sääntynyt viime vuosina. Rajalan kylän asutukseen on etäisyyttä noin 6–10 km.

Vesistön tila ja käyttö

Pahtavaaran kaivosalue sijaitsee kahden ojan ja yhden pienen joen latva- osilla. Pahtavaaran eteläpuolelta pintavedet laskevat Pitkäkoskenojan kautta Sattasjokeen. Vaaran itä- ja koillispuolelta vedet virtaavat Kose- rusojan ja länsi- ja luoteispuolelta Paska- ja Visahaaran kautta Ala- Postojokeen. Sattasjoki ja Ala-Postojoki laskevat Kitiseen. Pääosa kaivok- sen jätevesistä johdetaan Koserusojaan. Osa kuormituksesta kohdistuu myös Pitkäkoskenojaan.

Koserusoja laskee Ala-Postojokeen noin 1,5 km ennen Ala-Postojoen liit- tymistä Kitiseen. Koserusoja on järvetön ja se saa alkunsa Pahtavaaran itäpuolen suoalueilta. Ojan pituus on noin 14 km ja valuma-alue 28 km².

Ala-Postojoki on myös järvetön vaara- ja suoalueilta vetensä saava joki, jonka valuma-alue on 400 km².

Kaivoksen vedenottovesistö, Sovasjoki, on järvetön ja sen valuma-alue on 316 km². Pitkäkoskenojan valuma-alue on noin 13 km² ja keskivirtaama noin 140 l/s. Sattasjoen kokonaisvaluma-alue on noin 884 km².

Koserusojan, Ala-Postojen ja Kitisen virtaamatietoja on esitetty seuraavas- sa taulukossa.

Virtaama, m³/s HQ _1/20 MHQ MQ MNQ NQ _1/20

Koserusoja 7,0 4,2 0,3 0,056 0,014

Ala-Postojoki 100 60 4,4 0,8 0,2

Kitinen 410 310 71 0,85 0,21

Veden laatu

Koserusojan vesi on ennen kaivostoimintaa ollut väriltään selvästi ruskeaa ja humuspitoista. Veden fosforipitoisuus ja alkaliniteetti ovat olleet alhaisia ja typpipitoisuus keskinkertainen. Myös Ala-Postojoki on ennen kaivostoi- mintaa ollut ruskeavetinen. Väriarvot ovat vaihdelleet virtaamavaihtelujen mukaisesti välillä 30–200 mg Pt/l. Veden fosforipitoisuus ja alkaliniteetti ovat olleet alhaisia ja typpipitoisuus keskinkertainen.

Vesistön käyttökelpoisuus

Sattasjoen ja Sovasjoen käyttöä on selvitetty vesistöihin rajoittuville 115 ti- lalle kohdistetulla kyselyllä. Kyselyyn vastanneista tiloista (75%) ilmoitettiin jokien vettä käytettävän ruokavetenä 34 tilalla ja saunavetenä 37 tilalla.

Vettä käytettiin useilla tiloilla myös karjan juomavetenä ja kasteluvetenä.

Vesistöön kohdistuvia muita käyttömuotoja ovat mm. rantalaidunnus, uinti, kalastus, metsästys ja yleinen virkistyskäyttö. Sattasjoella on merkitystä myös melontareittinä.

Paskahaaran osalta joen rantoja ja vesistöä käytetään metsästykseen, ka- lastukseen metsänhoitoon ja virkistyskäyttöön. Paskahaaran rannalla on ainakin yksi kesämökki, joka käyttää vettä ruoka- ja saunavetenä.

Koserusojalla on virkistyskäytöllistä merkitystä lähinnä kalastuksen kannal- ta. Ojassa on tammukkakanta ja harjusta.

Ala-Postojoen rantaan rajoittuu 20 tilaa. Kyselyn perusteella joen vettä käytetään ruoka- ja saunavetenä sekä kasteluun. Vesistön käyttömuotoja on mm. kalastus, metsästys ja yleinen virkistyskäyttö. Joki on kesäaikaan matala, joten sillä ei ole yleistä merkitystä melontareittinä. Tärkein virkis- tyskäyttömuoto on kalastus.

Kalatalous

Kaivosalueen alapuolisten vesistöjen kalastusta ja muuta käyttöä on selvi- tetty vuoden 2003 aikana tehdyillä kyselyillä. Sattasjoen alueella 43 kyse- lyyn vastanneen talouden keskisaalis oli 28 kg, josta harjuksen osuus oli 11 kg. Harjuksen saalisosuutta voidaan pitää erinomaisena. Pyyntivälineis- tä merkittävimmät ovat vapavälineet ja verkot. Saaliskalasto muodostui harjuksesta (39 %), taimenesta (20 %) ja hauesta (24%). Muita saaliskalo- ja olivat siika, made, särkikalat ja ahven. Haukisaaliin kannalta merkittävin pyydys on verkko. Harjus- ja taimensaaliin osalta saalis oli merkittävä

myös aktiivisilla pyyntimenetelmillä. Sattasjokeen on vuoden 2003 aikana istutettu 3 000 kesän vanhaa harjusta. Sattasjoen kalastuksella on kyselyn mukaan kohtalainen merkitys alueen talouksille. Jokea pidettiin hyvänä ka- lavetenä.

Sovasjoen alueella 22 kyselyyn vastanneen talouden keskisaalis oli 11 kg.

Pyyntivälineistä merkittävimmät ovat vapavälineet ja verkot. Saaliskalasto muodostui harjuksesta (51 %) ja taimenesta (28 %). Muita saaliskaloja oli- vat hauki, kirjolohi ja made. Sovasjoen kalastuksella on kyselyn mukaan vähäinen merkitys alueen talouksille. Jokea pidettiin tyydyttävänä kalave- tenä.

Ala-Postojoen alueella kalastustietoja saatiin seitsemältä vastaajalta. Vas- tanneiden talouksien keskisaalis oli 20 kg. Pyyntivälineistä merkittävimmät ovat vapavälineet ja verkot. Saaliskalasto muodostui harjuksesta (61 %) ja taimenesta (36 %). Paskahaarasta oli yksittäisen vastauksen perusteella saatu harjusta ja taimenta.

Ala-Postojoella on ollut kalastuskirjanpitoa vuodesta 1996 lähtien. Kirjanpi- tokalastuksen perusteella ei ole osoitettavissa, että kaivostoiminta olisi vai- kuttanut oleellisesti tutkimusalueen kalatalouteen.

Maaperä ja pohjavesiolot

Kaivosalueella ei ole pohjavesialueita tai merkittävää pohjavedenkäyttöä, lukuun ottamatta kaivostoimintojen tarvitseman talousveden ottoa kalliopo- rakaivosta. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee Sattasvaaran eteläpuo- lella noin 2 km etäisyydellä kaivostoiminnoista. Se on kaivostoiminnan vai- kutusalueen ulkopuolella. Kaivostoiminnan aikana ei ole seurattu pohjave- den laatua tai pinnan tasoa.

Muut elinkeinot ja toiminnot

Kaivosalueen ympäristö on metsätalousaluetta, jossa harjoitetaan myös poronhoitoa. Muu maankäyttö on lähinnä tavanomaista virkistyskäyttöä, metsästystä, kalastusta ja marjastusta.

Kaivosalueen läheisyydessä ei ole muita teollisia toimintoja, jotka aiheut- taisivat päästöjä ympäristöön tai liikennettä.

HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN

Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin

Pahtavaaran kaivoksen toiminnalla ei ole vaikutuksia luonnonsuojelualuei- siin. Vaikutukset paikalliseen luontoon rajoittuvat kaivoksen alueelle. Lou- hosten ja rikastushiekka-altaan alueella luonnonolosuhteet ovat pysyvästi muuttuneet luonnontilasta. Toiminnalla ei ole ollut havaittuja vaikutuksia suojeltaviin kasvi- tai eliölajeihin. Vesistössä vaikutukset ulottuvat purkuve- siä pitkin myös kaivosalueen ulkopuolelle.

Vaikutus pintaveden laatuun, vedenkorkeuksiin ja virtaamiin

Koserusojassa, Paskahaarassa ja Ala-Postojoessa veden laatuun ei tule kohdistumaan uuden toiminnan aikana oleellisia uusia vaikutuksia. Kaivos- toiminnan vaikutus veden laatuun on arvioitu vähäiseksi.

Koserusojassa kiintoainepitoisuuden muutoksia on todettu vain yksittäisinä kertoina. Jätevesien typpi- ja fosforiyhdisteet ovat nostaneet Koserusojan pitoisuuksia vain ajoittain talvella. Lievää typpipitoisuuden nousua on ha- vaittu myös Alapostojoessa. Pääosin kaivoksen päästöjen vaikutukset ve- sistöissä ovat olleet niin lieviä, että niitä ei voitu erottaa pitoisuuden muu- toksina. Kitisessä, jonka virtaama on talvellakin säännöstelyn ansiosta suu- ri, ei vedenlaadun muutoksia ole voitu todeta.

Padon 1 ali tai läpi on kolmesti päässyt suotautumaan vettä Paska- ja Kannushaaran suuntaan. Vuodot ovat aiheuttaneet kohonneita typpipitoi- suuksia Kannushaarassa maaliskuussa 1999. Vuotokohtia on seurattu säännöllisesti ja yhteen kohtaan on asennettu kolmiomittapato. Vuotokoh- tia on korjattu tiivistämällä rikastushiekkaa padon sisäpuolelle.

Sivukivikasoista tulevien ojavesien kuormitus lisää Pitkäkoskenojan veden typpipitoisuutta ojan suualueella noin 1 400 µg/l. Keskivalumalla laskien si- vukivikasojen laskuojista tuleva kuormitus aiheuttaa Sattasen vedessä noin 23 µgN/l typpipitoisuuden nousun. Metaboloitumisen ansiosta pitoi- suuden muutos jää ilmeisesti alle 10 µg/l:ssa. Sattasen veden kokonais- typpipitoisuus on vaihdellut välillä 90-520 µg/l (keskiarvo 230 µg/l).

Vaikutukset bioindikaattoreihin

Pahtavaaran kaivoksen toiminnan aikainen tarkkailu on käsittänyt pohja- eläintarkkailua Koserusojan yläosalla, Koserusojan alaosalla ja niiden ala- puolisella Ala-Postojoella. Tarkkailun perusteella pohjaeläimistöstä lasketut veden likaantumista kuvaavat BMWP-indeksit ovat pienentyneet erityisesti Koserusojan yläosalla. Muutos on tapahtunut selvimmin veden laadun muutoksia hyvin sietävissä pohjaeläinheimoissa sekä ryhmien kokonais- määrissä. Sen sijaan heikosti veden likaantumista sietävien ryhmien mää- rissä muutos on ollut pieni ja alueelta tavattiin edelleen vuonna 1998 mm.

silmälläpidettäväksi luokiteltua pohjansirvikästä. Pahtavaaran jätevesien aiheuttamat muutokset ovat voineet osittain vähentää laji- ja yksilömäärää kaivosaluetta lähimpänä sijaitsevan Koserusojan yläosan pohjaeläimistös- sä.

Kaivoksen biologisen tarkkailun osana on tutkittu myös vesisammalten ja kalojen raskasmetallipitoisuuksia. Tutkitut lajit ovat olleet virta- ja isonäkin- sammal sekä kivisimppu. Näytteitä on kerätty neljältä alueelta, joista kaksi sijaitsee kaivoksen jätevesien vaikutusalueella ja kaksi viereisellä Ala- Postojoella. Sammalten kromipitoisuudet olivat kaivoksen alapuolisella näytepisteellä koholla kauempana alavirrassa sijaitsevaan alueeseen ja kontrollialueisiin verrattuna. Myös kalojen kromipitoisuus oli yleensä kalois- sa havaittuja pitoisuuksia korkeammalla tasolla, mutta niiden kohonneita pitoisuuksia ei voitu kytkeä kaivosalueen jätevesistä johtuviksi. Nikkeliä havaittiin kohonneina pitoisuuksina kaivoksen alapuolisen vesistön sam- malista ja myös lähempänä kaivosta sijaitsevan näytealueen kaloista.

Sinkkipitoisuudet kasvoivat nikkelipitoisuuksien tavoin kaivoksen alapuolis- ten näytepaikkojen sammalissa. Kaloissa vastaavaa sinkkipitoisuuden nousua ei kuitenkaan havaittu. Kokonaisuudessaan kaivoksen toiminta näyttäisi nostaneen hieman kaivoksen alapuolisen Koserusojan eliöstön kromi- ja nikkelipitoisuuksia.

Vaikutus maaperään ja pohjaveteen

Kaivostoiminta hyödyntää olemassa olevia rakenteita ja läjitysalueita ja avolouhoksia laajennetaan vain pienellä alalla toiminnan alkuvaiheessa.

Siten maaperään vaikutuksia aiheuttavaa uutta rakentamista ei tarvita. Pö- lypäästöistä ja rikastushiekka-altaan suotovesistä ei selvitysten perusteella aiheudu oleellisia kemiallisia muutoksia maaperän laatuun. Rikastushiek- ka-altaan padon vuotokohdasta otettujen vesinäytteiden ja hiekan geoke- miallisten ominaisuuksien perusteella rikastushiekka-allas ei aiheuta poh- javeteen merkittäviä vaikutuksia. Altaan pohjalla maaperä on heikosti vettä läpäiseviä maalajeja, kokoonpuristuvaa turvetta ja tiivistä moreenia (SiHkMr), jotka tehokkaasti pienentävät maaperään suotautuvia vesimää- riä.

Kaivoksen kuivatusvesien pumppauksen aiheuttama vedenpinnan lasku rajoittuu tiiviissä maaperässä vain avolouhosten lähialueille. Pumpattavat vesimäärät ovat pieniä, eikä niillä ole laajaa vaikutusta vedenpinnan tasoi- hin. Koska kaivosten läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita tai pohjaveden käyttöä, ei vedenpinnan alenemisesta aiheudu haitallisia vai- kutuksia. Toiminnan päätyttyä louhokset täyttyvät noin 5 vuodessa ja poh- javesipinnat palaavat luonnontilaiselle tasolle.

Vaikutus ilmaan

Laskeuman suuruus Pahtavaaran kaivoksen ympäristössä ylittää selvästi Sodankylän observatoriolla mitatun tausta-arvon. Suurimmat laskeuman arvot on havaittu vallitsevan tuulen suunnan mukaisesti murskaamolta pohjoiseen. Pääosa pölystä laskeutuu kaivosalueelle tai metsäalueelle ai- van sen välittömään läheisyyteen. Pölylaskeuman pH on hieman korkeam- pi kuin taustalaskeuman ja sen metallipitoisuudet ovat hyvin alhaisia. Pöly- päästöjen vaikutus rajoittuu suppealle alueelle, lähinnä rikastamoalueen ympäristöön. Heikkotuulisissa oloissa pöly leviää noin 500–700 m päästö- lähteestään. Voimakkailla tuulilla pöly voi levitä noin 1 km etäisyydelle murskaamosta. Pahtavaaran kaivoksen pölypäästöistä ei toiminnan aikana ole todettu aiheutuneen haittaa ympäristölle, sillä murskaamoa lukuun ot- tamatta päästöt ovat vähäisiä eikä päästöjen vaikutuspiirissä ole herkästi häiriintyviä kohteita. Kaivoksen kaasumaiset päästöt ovat vähäisiä, eikä niillä ole arvioidun suuruisina ilman laadun kannalta merkitystä.

Melun ja tärinän vaikutukset

Kiviaineksen käsittelystä aiheutuva melu ja tärinä ulottuvat arviolta 1–2 ki- lometrin etäisyydelle kaivoksesta. Lähimmät häiriintyvät kohteet (leirikes- kus ja asuintalo) sijaitsevat noin 5 kilometrin päässä kaivosalueelta. Melun kulkeutumiseen vaikuttaa tuulen suunta ja maaston muodot. Kaivosaluetta ympäröivät korkeat vaarat toimivat luontaisina meluesteinä niiden suun- taan ja vallitsevat tuulen suunnat ovat niistä poispäin. Kaivoksen aiheutta- ma melutaso on alhaisempi kuin aiemmin, eikä tule ylittämään lähimmillä asutuilla alueilla Valtioneuvoston päätöksessä melutason ohjearvoista esi- tettyjä arvoja.

Kaivostoiminnan liikenne ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia yleisten teiden liikennemääriin.

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon

Pahtavaaran kaivoksen toiminta-aikana ei havaittu oleellisia muutoksia Ala-Postojoen vesistössä. Ala-Postojoen harjus- ja taimensaaliiden havait- tiin pienentyneen kirjanpitokalastuksen ja vuoden 1998 kalastuksesta teh- dyn tiedustelun perusteella osaksi kalastuksen vähenemisen vuoksi. Saa- lislajistossa tapahtuneet pienet muutokset viittasivat myös Matarakosken altaan rakentamisen vaikutuksiin. Sivujokien harjus- ja taimenkannat voivat

olla riippuvaisia Kitisestä nousevista kaloista, mihin pääuoman rakentami- nen on vaikuttanut.

Pahtavaaran kaivoksen purkuvesistöissä on ollut kaivoksen toimimatto- muudesta huolimatta tarkkailusuunnitelman mukaisesti kirjanpitokalastus- ta. Kalastajien harjus- ja taimensaaliit ovat vuosina 1996-2003 olleet varsin runsaita. Kalastajakohtaisten saaliiden ja pyydysyksikkösaaliiden perus- teella kalansaaliit olivat heikoimmillaan vuosina 1997 ja 1998. Pahtavaaran kaivostoiminta päättyi väliaikaisesti huhtikuussa 2000, eikä tämä vaikutta- nut kirjanpitokalastajien kalastukseen tai saaliisiin.

Pahtavaaran vaikutukset ja muutokset rajoittunevat Koserusojaan, jossa on pientä tammukkaa ja harjusta. Kalastus on kaivostoiminnan sekä väliai- kaisen toimimattomuuden aikana ollut kuitenkin satunnaista ja vähäistä.

Koserusojan kalastusta on vähentänyt kaivostoiminnan aikana joskus

"harmahtava" vesi sekä yleensäkin pyytäjien ikääntyminen. Haastattelujen perusteella aikaisemmin kalastaneilla ei myöskään ole nykyään intoa pie- nikokoisten tammukoiden ja harjusten kalastukseen.

1990-luvun kalataloustarkkailun tulosten ja viime vuosien kirjanpitokalas- tuksen tulosten perusteella voidaan Pahtavaaran kaivoksen vaikutukset tu- levaisuudessakin olettaa Ala-Postojoen kalastoon olevan erittäin vähäiset.

Pahtavaaran kaivoksella on lupa ottaa vettä Sovasjoesta rikastamon tar- peisiin. Vesimäärä on kuitenkin erittäin pieni ja vuorokaudessa vain noin 1

% Sovasjoen virtaamasta. Näin vähäisellä vedenotolla ei ole vaikutuksia Sovasjoen kalastoon.

Sattasjokeen laskevassa Pitkäkoskenojassa on pientä tammukkaa ja har- justa, mutta pienellä ojalla ei ole paikallisille talouksille juurikaan merkitystä kalastuskohteena. Karttatarkastelun perusteella Pitkäkoskenojalla on kos- kialueita aivan ojan alaosilla. Pitkäkoskenojalla voi olla jonkin asteista mer- kitystä Sattasjoen taimen- ja harjuskannan poikastuotantoalueena. Pahta- vaaran kaivoksen sivukivikasojen typpikuormitus on Pitkäkoskenojan ala- osilla laimentunut ja pitoisuustaso on normaalia alueen ojavesien tasoa tai mahdollisesti hieman korkeampi, joten päästöstä ei aiheutune Pitkänkos- ken ojan kalastolle merkittävää haittaa. Mikäli ojan rehevyystaso nousisi merkittävästi, ilmenisi haitta lähinnä kasvi- ja levätuotannon lisääntymisenä ja tämä saattaisi heikentää etenkin syyskutuisen taimenen lisääntymistä.

Vaikutus alueen maankäyttöön

Kaivoshankkeesta ei synny uusia oleellisia vaikutuksia maankäyttöön, kos- ka hanke hyödyntää olemassa olevia alueita ja kaivostoimintojen ja muun maankäytön liittyminen toisiinsa on jo vakiintunut. Edellisen toiminnan ai- kana ei todettu erityisiä ristiriitoja eri maankäyttömuotojen välillä. Kaivos- alueen jälkihoitotoimet käynnistetään toiminnan aikana ja ne suoritetaan loppuun toiminnan päätyttyä, nykyisen arvion mukaan noin vuoteen 2010 mennessä. Jälkihoidolla alue palautetaan soveltuvilta osin metsä- ja poro- talouden käyttöön. Ympäristön tilan vakiinnuttua uudelleen, alueen virkis- tyskäyttö voi myös normalisoitua.

HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILUSUUNNITELMA

Toiminnassa on tarkoitus noudattaa seuraavia voimassa olevia tarkkai- luohjelmia:

− Pahtavaaran kaivoksen käyttö-, kuormitus-, vesistö- ja kalatalous- tarkkailun ohjelma (Lapin Ympäristökeskuksen päätös, nro 1395Y0052-113)

− Pahtavaaran kaivoksen ilmapäästöjen ja ympäristön ilmanlaadun tarkkailusuunnitelma (Lapin Ympäristökeskuksen päätös, nro 1395Y0052-111)

Käyttö-, kuormitus- vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmaan lisätään seu- raavat pisteet, joista määritetään ohjelman mukaiset suureet:

− Kuormitustarkkailu: sivukivialueet 1 ja 2, lähtevä oja (kuukausittain)

− Kuormitustarkkailu: Maanalaisen louhoksen kuivanapitovesi ja sel- keytysaltaan ylijuoksu (kuukausittain)

− Kuormitustarkkailu: Pato 1 (suotovesi) ja pato 2 lähtevä (kuukausit- tain)

− Vesistötarkkailu: Pitkäkoskenojan yläjuoksu (sivukivialueen 2 ala- puoli) ja suu (6 kertaa vuodessa)

− Kalataloustarkkailu: Pitkäkoskenoja, kalastustiedustelu ja sähkö- koekalastus 2 alaa, yläjuoksu ja suu (joka toinen vuosi)

Lapin ympäristökeskuksen kanssa on sovittu, että pohjaeläinnäytteiden ot- toajankohta muutetaan syyskuuhun. Lisäksi kaikista vesinäytteistä analy- soidaan ammoniumtypen, nitraattitypen ja nitriittitypen summa jokaisella näytekerralla ja Cl, Na, K, Cu, As, Zn, Ni, Co, Cd, Cr, Pb, Hg, Mg, V, Sb, Ca kesäkuussa otettavista näytteistä.

Rikastushiekka-altaalta otetaan kerran vuodessa rikastushiekkanäytteitä kolmesta pisteestä 0–0,2 m syvyydestä ja näytteistä analysoidaan hiekan kokonaispitoisuudet.

POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN

Kaivostoiminnassa otetaan huomioon mm. kaivosten turvallisuudesta ja kemikaalien käytöstä annetut lait ja viranomaisten määräykset ja ohjeet.

Pahtavaaran kaivokselle on laadittu aiemman toiminnanharjoittajan toimes- ta ympäristökäsikirja ja suojelusuunnitelma, jotka otetaan päivitettyinä uu- delleen käyttöön. Käsikirjassa määritellään organisatoriset valta- ja vastuu- kysymykset sekä annetaan ohjeet ympäristöasioiden hoidosta, häiriö- ja onnettomuustilanteisiin varautumisesta ja niissä toimimisesta.

Toimintaan liittyviä onnettomuus- ja ympäristöriskejä kartoitetaan vuosittain suoritettavissa turvallisuus- ja ympäristökatselmuksissa. Pahtavaaran kai- voksen ympäristön kannalta merkittävimmät riskit ovat rikastushiekka- altaan patosortumat ja tulipalot. Kaivoksen henkilökuntana toimivat suurel- ta osin aikaisemmat työntekijät, joten heillä on hyvä kokemus kaivoksen toiminnasta ja koulutus siihen liittyvistä poikkeustilanteista. Ulkopuolisten ihmisten liikkumista kaivosalueella rajoitetaan aidoilla ja puomeilla sekä valvonnalla. Louhokset on osittain aidattu.

Rikastushiekka-altaiden patojen osalta noudatetaan kaivoslakia, patotur- vallisuuslakia ja TUKES:in ohjeita. Patoturvallisuuskansio toimii patojen turvallisuuden perusaineistona, jota ylläpidetään jatkuvasti. Lisäksi kaivos laatii omalle organisaatiolleen valvonta- ja menettelytapaohjeet, joita nou- datetaan päivittäisissä varastoalueiden tarkistuksissa sekä vaara- ja onnet- tomuustilanteissa. Rikastushiekka-altaan visuaalinen valvonta ja patotur- vallisuus ovat määräyksillä säänneltyjä ja menettelyt sisältävät säännöllisiä ulkopuolisen tarkastajan katselmuksia.

Rikastushiekka-altaan padot (patoluokka N) ovat matalia, joten laajavaikut- teinen patosortuma on epätodennäköinen. Mahdollisen sortuman vaiku- tusalueella ei ole asutusta tai rakennuksia, joten sortumasta ei ole vaaraa ihmishengelle ja omaisuudelle. Sortumatilanteen seuraukset ympäristöön kohdistuisivat alueille, joilla ei ole erityisiä luonnonsuojeluarvoja. Vesistös- sä vaikutukset kohdistuisivat Koserusojaan tai Kannushaaraan ja Ala- Postojokeen. Rikastushiekassa altaan vesissä ei ole merkittäviä ympäris- tölle haitallisia metalli- tai kemikaalipitoisuuksia, joten merkittävin vaikutus sortumasta olisi kiintoaineen leviäminen vesistöihin. Pienempien pato- vuotojen tai veden suotautumisen vaikutukset ovat vähäisiä. Aiemman toi- minnan aikana padolla 1 havaittujen prosessivesien suotautumisen vaiku- tuksia ympäristöön tarkkaillaan tarkkailusuunnitelmien mukaisesti. Niillä ei ole havaittu olleen erityisiä ympäristövaikutuksia.

Kaikkiin rakennuksiin tulee tarpeellinen tulipalojen ensisammutuskalusto.

Kemikaalien, palavien nesteiden ja kaasujen sijoittamisessa ja käsittelyssä noudatetaan lakia ja viranomaisten määräyksiä. Palontorjunnassa toimi- taan yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Räjähdysaineet kulje- tetaan kaivokselle kuorma-autoilla muun tavaraliikenteen ohessa. Kuljetus- välineet ovat tarkoitukseen soveltuvia ja turvallisia. Kemikaalit varastoidaan muusta toiminnasta erillisellä alueella, asianmukaisissa varastoissa. Kulje- tusten ja varastoinnin aikana tapahtuva räjähdys on eräissä olosuhteissa teoriassa mahdollista, mutta se on kuitenkin erittäin epätodennäköistä.

Mahdollisissa onnettomuustapauksissa (tulipalo yms.) voi kuitenkin aiheu- tua räjähdysvaara ja siten vakava henkilöturvallisuusriski. Louhinnassa voi epätäydellisten räjäytysten seurauksena syntyä niin ikään vaara henkilö- vahingoille. Todennäköisempi ja vähemmän haitallinen seuraus on kuiten- kin nitraattipitoisten kemikaalijäämien pääsy kaivoksen kuivanapitovesiin.

ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET PILAAMISHANKKEEN OSALTA

Kalatalousvelvoitteet ja muut toimenpiteet

Hakija on katsonut, että Ala-Postojoessa aiheutuvien kalataloushaittojen kompensoimiseksi alueelle istutetaan 1 000 kpl yksivuotiaita taimenen poi- kasia joka toinen vuosi.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY

Lupahakemuksen täydennykset

ScanMining Oy täydentänyt hakemusta 1.3.2004 varsinaisilla hakemus- suunnitelmilla ja tarvittavilla lisäkappaleilla, 15.3.2004 kaivoksen jälkihoito- suunnitelmalla, 24.1.2005 raportilla kuormituksesta Pitkäkoskenojan suun-