10.12.2018
FARMASEUTIN ROOLI TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ Apteekkien diabetesohjelman tavoitteiden toteutuminen
Susanna Hynninen Pro Gradu
Kansanterveystiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Joulukuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Kansanterveystiede
HYNNINEN, SUSANNA: Farmaseutin rooli terveyden edistämisessä Opinnäytetutkielma 65 sivua, 1 liite (5 sivua)
Ohjaajat: FT, dosentti Tiina Rissanen, FT, dosentti Irma Nykänen, FaL, proviisori Johanna Salimäki Suomen Apteekkariliitto
Joulukuu 2018_________________________________________________________
Avainsanat: apteekki, diabetes, kansanterveys, terveyden edistäminen
Terveyden edistäminen on lääkelain mukaan mahdollista, mutta vapaaehtoista toimintaa apteekeissa. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä apteekkien eettiset ohjeet kuitenkin suosittavat elintapoihin liittyvän neuvonnan antamista sekä yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa. Apteekeissa aloitettiin terveyden edistämiseen liittyvä diabetesohjelma vuonna 2001. Sen tavoitteena on edistää diabeetikkojen hyvää hoitoa ja diabeteksen ehkäisyä. Tässä tutkimuksessa selvitetään apteekkien diabetesohjelman tavoitteiden toteutumista, toimintaan liittyviä esteitä ja edistäviä tekijöitä sekä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
Tutkimusaineisto on Suomen Apteekkariliiton vuonna 2015 keräämä kysely, joka kohdistettiin apteekkien diabetesohjelman yhdyshenkilöille. Heistä kyselyyn vastasi 170 henkilöä ja vastausprosentti oli 34,7 %. Kyselyn avoimet kysymykset on kvantifioitu.
Suljetuista kysymyksistä on laskettu keskiarvot ja prosenttiosuudet.
Elintapaneuvonta ja lääkeneuvonta ovat diabetesohjelman keskeisiä tavoitteita.
Tupakoinnin lopettamiseen liittyvä neuvonta toteutui hyvin tai melko hyvin 41 %:ssa apteekeista. Ravitsemusneuvonta toteutui 58 %:ssa ja liikuntaneuvonta 48 %:ssa apteekeista. Lääkeneuvonta toteutui useammin: noin 90 % farmasisteista kertoi, että lääkkeen käyttötarkoituksesta ja vaikutustavasta kertominen sekä yhteisvaikutusten huomioiminen toteutui hyvin tai melko hyvin. Yhteistyötä terveydenhuollon kanssa oli tehnyt 38 % yhdyshenkilöistä ja diabetesyhdistyksen kanssa noin 26 %. Yhteistyössä terveydenhuollon kanssa järjestettiin teemapäiviä ja terveysmittauksia, sovittiin reseptin uusimisen periaatteista sekä toiminnasta ongelmatilanteissa.
Tärkeimmäksi ohjelman toteutumista edistäväksi tekijäksi koettiin kouluttautuminen, toiseksi yleisimmin mainittiin oma motivaatio ja kiinnostus ja kolmantena toimiva yhteistyö. Estävistä tekijöistä kolme eniten mainittua olivat kiire ja henkilökunnan vähyys, yhteistyön vaikeudet sekä heikot taidot.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lääkehoitoon liittyviä palveluita ja neuvontaa saa apteekissa yleisemmin kuin terveyden edistämiseen liittyviä. Farmasistit ovat motivoituneita toimimaan diabetesohjelmassa, mutta lisää koulutusta, tukea ja aikaa ohjelman toteuttamiseen sekä yhteistyön tiivistämistä terveydenhuollon ja kolmannen sektorin kanssa tarvittaisiin.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Public Health
HYNNINEN SUSANNA: The role of pharmacist in health promotion Thesis, 65 pages, 1 appendix (5 pages)
Tutors: Tiina Rissanen, PhD, Docent, Irma Nykänen, PhD, Docent, Johanna Salimäki, PhLic
December 2018________________________________________________________
Keywords: pharmacy, diabetes, public health, health promotion
According to the law, it is possible to make health promotion in pharmacies, but it is voluntary. The Ministry of Social Affairs and Health and the ethical instructions of the Association of Finnish Pharmacies recommend, that pharmacies could give lifestyle advice and cooperate with other healthcare professionals. The Pharmacy Diabetes Program has started in 2001 and the goal of it is to promote good care of diabetes patients.
This study aims at exploring how the goals of the Pharmacy Diabetes Program were achieved and what kind of cooperation they have had. The purpose of the study is to identify some contributing factors and problems in this program.
Association of Finnish Pharmacies has collected the survey data in 2015 from contact persons of the Pharmacy Diabetes Program. 170 answers were collected, and the response rate was 34,7 %. The open-ended questions of the survey were quantified. Means and percentages were calculated from the close-ended questions.
There was studied what kind of lifestyle and drug counseling pharmacists had given to diabetic patients and how they managed to meet the goals of the program. 40,8 % of pharmacies estimated that they managed well or quite well when they had to talk about smoking cessation, 58 % managed well or quite well with nutrition and 47,7 % with exercise counseling. Drug counseling had managed better: about 90 % pharmacist answered, that they managed well or quite well when they told about how to use diabetes medicines, how these medicines are working or interactions with other medicines of the patient. The cooperation with the health care had made 38 % of contact persons and with the diabetes association about 26 %. They had arranged for example the theme days and health measurements together, the principles of recipe renewal and action in problem situations were agreed together too.
The most important factor contributing to the realization of the program was the education, the second most commonly mentioned was own motivation and interest of pharmacists, and the third was cooperation. Three most common problems were the rush and the lack of staff, the difficulties of cooperation and the lack of training.
As the conclusion: drug-related services and counseling are provided more often than lifestyle related. Pharmacists are motivated to implement the diabetes program, but they have some problems: they would need enough education, support and time to do it.
Cooperation with other health care professionals and third sector organizations should make tighter.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO... 6
2 FARMASEUTTI TERVEYDEN EDISTÄMISEN KENTÄLLÄ ... 7
2.1 Terveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäiseminen ... 7
2.2 Farmaseutti terveydenhuollon ammattihenkilönä ... 8
2.3 Apteekkien antaman neuvonta ja sen taloudelliset vaikutukset ... 10
3 APTEEKKIEN KANSANTERVEYSOHJELMAT JA MUU TERVEYDEN EDISTÄMINEN... 12
3.1 Apteekkien diabetesohjelma ... 12
3.1.1 Diabetes Suomessa ... 12
3.1.2 Apteekin tehtävät diabetesohjelmassa ... 13
3.1.3 Koulutus ... 14
3.1.4 Apteekin erityispalvelut diabeetikolle ... 15
3.1.5 Stop Diabetes -hanke ... 16
3.2 Apteekkien astmaohjelma ja sydänohjelma... 16
3.4 Muu terveyden edistämistyö apteekeissa ... 18
3.4.1 Liikkujan apteekki ... 18
3.4.2 Tupakasta vieroitus ... 19
4 TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ... 21
4.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vaikutukset apteekkeihin ... 21
4.2 Farmaseutin muuttuva rooli ... 21
4.3 Apteekkareiden näkemys muutoksen suunnasta ... 22
5 APTEEKKIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN TUTKIMUSTEN VALOSSA 24 5.1 Terveyden edistäminen apteekeissa ulkomailla ... 24
5.2 Apteekeissa tehdyt diabetestutkimukset Suomessa ... 28
5.3 Apteekeissa tehtyjä diabetestutkimuksia ulkomailla ... 29
6 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 35
7 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 36
7.1 Tutkimusaineisto ... 36
7.2 Aineiston analysointi ... 36
7.3 Eettiset kysymykset ... 37
8 TULOKSET ... 38
8.1 Terveyden edistäminen ja palvelut ... 38
8.2 Neuvonnan toteutuminen ja omahoidon tukeminen ... 40
8.3 Yhteistyön toteutuminen ... 42
8.4 Diabetesohjelman tavoitteiden toteutumista edistävät ja estävät tekijät ... 45
8.5 Yhdyshenkilöiden oma näkemys roolistaan ... 49
9 POHDINTA ... 51
9.1 Tutkimustulokset ... 51
9.2 Menetelmien arviointi ... 54
9.3 Tulosten luotettavuus ... 54
10 JOHTOPÄÄTÖKSET... 55
11 TULOSTEN HYÖDYNNETTÄVYYS ... 56
LÄHTEET ... 57
Liite 1 Kysely diabetesyhdyshenkilöille ... 66
1 JOHDANTO
Apteekeista on totuttu hakemaan apua terveyteen ja sairauteen liittyviin ongelmiin hyvin matalalla kynnyksellä. Apteekeissa työskentelevillä farmaseuteilla ja proviisoreilla on jo koulutuksensa puolesta hyvät valmiudet antaa neuvoja lääkehoidon toteutumiseen liittyvien kysymysten lisäksi myös pienten vaivojen itsehoitoon ja tarvittaessa ohjata asiakkaat lääkärin tai sairaanhoitajan luokse. Pitkäaikaissairauksiin ja elintapoihin liittyvä terveyttä edistävä ohjaus on myös tullut osaksi apteekkien arkea etenkin apteekkien kansanterveysohjelmien myötä. Suomessa oli vuonna 2017 kaikkiaan 812 apteekkia, joten apteekit ovat useimmille suomalaisille lähipalveluita pienissäkin kunnissa. Luvussa ovat mukana pääapteekit ja sivuapteekit sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen omistamat apteekit. (Apteekkariliitto 2017a). Apteekkien sijoittumista ohjaa, apteekkiluvat myöntää ja uusien apteekkien perustamisesta päättää Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, joten ohjauksella pystytään takaamaan apteekkipalvelut tasaisemmin eri puolille Suomea (Lääkelaki 395/1987 39-41§). Tiivis apteekkiverkko varmistaa sen, että apua ja neuvoja on saatavilla monesti helpommin ja lähempää kuin muilta terveydenhuollon ammattilaisilta.
Tässä tutkimuksessa selvitetään apteekkien toimia terveyden edistämisessä ja kansanterveystyössä tarkastelemalla Apteekkariliiton kansanterveysohjelmista vuonna 2001 alkanutta diabetesohjelmaa. Mielenkiinnon kohteena on erityisesti ohjelman tavoitteiden eli lääkeneuvonnan, elintapaohjauksen sekä yhteistyön toteutuminen sekä se, mitkä tekijät estävät tai edistävät toimintaa. Lisäksi selvitetään, mitä terveyden edistämiseen liittyviä palveluita apteekit tarjoavat.
Tämä tutkimus tehtiin yhteistyössä Suomen Apteekkariliiton kanssa: pro gradu - tutkielmassa analysoitiin heidän vuonna 2015 keräämäänsä tutkimusaineistoa apteekkien diabetesohjelman toteutumisesta. Aineisto koottiin kyselylomakkeella, johon linkki lähetettiin diabetesohjelman yhdyshenkilöille sähköpostitse.
2 FARMASEUTTI TERVEYDEN EDISTÄMISEN KENTÄLLÄ 2.1 Terveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäiseminen
Terveyden edistämisellä tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, jota tehdään väestön terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Sen tarkoituksena on vähentää ja ennaltaehkäistä terveysongelmia, lisätä ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja (Terveydenhuoltolaki 1326/2010 3§). Savola ja Koskinen-Ollonqvist (2005) määrittelevät terveyden edistämisen arvoihin perustuvaksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, jonka tarkoituksena on terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen sekä sairauksien ehkäisy promotiivisin ja preventiivisin toimintatavoin.
Promootion tavoitteena on luoda yksilöille ja yhteisöille mahdollisuuksia terveyden edistämiseen vahvistamalla suojaavia tekijöitä. Näitä tekijöitä voivat olla terveelliset elämäntavat, mutta myös esimerkiksi yhteiskunnan ja ympäristön terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Promootio perustuu positiiviseen terveyskäsitykseen ja sen tarkoituksena on aina vahvistaa voimavaroja eli se ei ole ongelmalähtöistä kuten preventiivinen terveyden edistäminen (Savola ja Koskinen-Ollonqvist 2005). Preventio puolestaan on sairauksien ehkäisemistä ja se jaetaan primääri-, sekundääri- ja tertiääripreventioon eli ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen. Primääripreventiolla pyritään vaikuttamaan jo silloin, kun sairaus ei ole vielä ehtinyt kehittyä, mutta riskitekijöitä on havaittu. Sekundääripreventiosta puhutaan siinä vaiheessa, kun sairaus jo on olemassa, mutta terveyden edistämisen toimilla vaikutetaan siihen, että sairaus ei pahene. Tertiääripreventio puolestaan on kyseessä silloin, kun terveyden edistämisellä pyritään säilyttämään ihmisen toimintakyky mahdollisimman hyvänä sairaudesta huolimatta (Aalto-Kallio ja Mäkipää, 2010; Savola ja Koskinen-Ollonqvist 2005).
Apteekkien toiminta terveyden edistämisessä on preventiivistä.
Terveyden edistämisen tärkeä ja haastava tavoite on parantaa väestöterveyttä vaikuttamalla kansansairauksien riski- ja suojatekijöihin. Kansansairauksiksi kutsutaan sairauksia ovat yleisiä väestössä ja aiheuttavat paljon kuormaa terveydenhuollolle sekä työkyvyttömyyden ja ennenaikaisen kuolleisuuden myötä myös kansantaloudelle.
Kansansairauksiin voidaan vaikuttaa elintapamuutoksin: liikunnan vähäisyys, ravitsemuksen heikko laatu, tupakointi ja alkoholi ovat lähes kaikkien kansansairauksien
taustalla (THL 2015). Puhuttaessa terveyden edistämisestä apteekeissa, on kyse tavallisesti pitkäaikaissairaiden sekundääri- tai tertiääripreventiosta, sillä yleensä ihmisellä on jo joku sairaus tai vähintään riskitekijä, jota terveydenhuollossa on alettu hoitaa lääkityksellä. Myös tässä vaiheessa toiminnalla on tarkoituksensa, sillä estämällä sairauden paheneminen voidaan säilyttää ihmisen työ- ja toimintakykyä mahdollisimman pitkään. Toisaalta esimerkiksi hankkeissa tehdään joskus myös primaaripreventiota ja pyritään tunnistamaan apteekissa sairastumisriskissä olevia henkilöitä ja ohjaamaan heitä eteenpäin tai antamaan elintapoihin liittyvää ohjausta (UEF 2017).
Terveyden edistämistä ja sen järjestämistä ohjaavat lait. Perustuslain (731/1999) 19 § mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä ja tuettava perheitä lasten hyvinvoinnin ylläpitämisessä, siten kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa erityislaeissa tarkemmin määrätään. Terveyden edistäminen on määritelty terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja kuntalaissa (410/2005) kunnan tehtäväksi.
Edelleen, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen jälkeenkin, se jää todennäköisesti kuntien järjestettäväksi, vaikka vastuu muun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä siirtyy maakunnille (THL 2017). Terveydenhuoltolain 12§:ssä määritellään myös, että kunnan tulee tehdä kuntalaisten terveyden edistämisessä yhteistyötä kunnassa toimivien julkisten, yksityisten ja yleishyödyllisten tahojen kanssa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).
2.2 Farmaseutti terveydenhuollon ammattihenkilönä
Apteekeissa toimivan farmaseuttisen henkilökunnan rooli terveydenhuollon ammattikunnan jäsenenä mielletään usein melko kapeasti vain lääkkeiden toimittamiseksi ja lääkehoitoon liittyvän neuvonnan antamiseksi. Lääkkeiden haitallisten yhteisvaikutusten arviointi on myös yksi tärkeä osa-alue farmaseuttien ja proviisorien työssä (Fimea 2016). Lääkelain (395/1987) mukaan farmaseuttisen henkilökunnan keskeinen tehtävä on ohjata ihmisiä lääkkeen oikeaan ja turvalliseen käyttöön ja näin varmistaa lääkehoidon onnistuminen parhaalla mahdollisella tavalla. Heidän tulee myös antaa hintoihin liittyvää neuvontaa. Sen lisäksi laissa kuitenkin todetaan, että apteekissa voidaan harjoittaa terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn liittyvää sekä muuta
hyvinvointia edistävää toimintaa (Lääkelaki 395/1987, 57§ ja 58a§). Laki antaa siis mahdollisuuden terveyden edistämiseen, mutta ei velvoita siihen.
Yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa korostaa Sosiaali- ja terveysministeriön ja lääkealan toimijoiden yhteistyössä laatima Lääkepolitiikka 2020 -asiakirja. Sen yhtenä tavoitteena on tuoda lääkehuolto tiiviimmäksi osaksi sosiaali- ja terveyspalvelu- järjestelmää siten, että palvelut toimivat saumattomasti asiakkaiden parhaaksi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että terveydenhuollossa ja apteekeissa voidaan sopia yhteisistä toimintatavoista, joilla voidaan varmistaa potilaan lääkehoidon onnistuminen.
Lisääntyneellä yhteistyöllä voidaan vaikuttaa hoidon onnistumiseen, mutta myös parantaa kaikkien osapuolien asiantuntemusta sekä tehostaa terveydenhuollon toimintaa.
Toisena asiakirjan esiin tuomana tavoitteena on parantaa kansanterveyttä ja väestön hyvinvointia sekä vähentää terveydenhuollon kustannuksia rationaalisen ja turvallisen lääkehoidon avulla. Päämääränä on siis antaa enemmän vastuuta potilaalle itselleen pitkäaikaissairauksien hoidossa, mutta samalla tarjota farmaseuttisen henkilökunnan apua lääkehoidon toteuttamisen lisäksi itsehoidossa sekä terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisemisessä. Tärkeä tavoite on myös lisätä kansalaisten terveydenlukutaitoa (STM 2011). Terveydenlukutaidolla tarkoitetaan henkilön kykyä omaksua ja käyttää hyväkseen tietoa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.
Suppeimmillaan se tarkoittaa kykyä vastaanottaa terveyteen liittyvää tietoa arkipäivän tilanteissa. Terveyden lukutaidon kehittyessä, ihminen pystyy vuorovaikutukselliseen toimintaan terveyteen liittyvissä kysymyksissä ja parhaimmillaan arvioimaan terveysinformaatiota kriittisesti. Terveyden lukutaidon kehittymisestä ja henkilön omavoimaisuuden lisääntymisestä on hyötyä yksilölle ja hänen lähipiirilleen (Nutbeam 2000, WHO 2016).
Apteekkariliiton visioima Ammattiapteekkistrategia 2012 – 2020 on samoilla linjoilla Lääkepolitiikka 2020 -asiakirjan kanssa: tavoitteena on yhteistyön parantaminen muun terveydenhuollon kanssa sekä asiakaskeskeisyys. Apteekkien tulisi toimia saumattomasti osana terveydenhuoltoa ja niillä olisi tunnustettu asema lääkehoitojen ohjauksessa ja hoidon onnistumisen varmistamisessa. Strategian mukaan apteekit myös auttavat ihmisiä ottamaan vastuuta oman terveytensä edistämisestä ja ylläpitämisestä, mikä osaltaan parantaa hoidon onnistumista (Apteekkariliitto 2011).
Apteekkien yhteistyö terveydenhuollon kanssa terveyden edistämisessä sekä lääkehoitojen onnistumisessa on kirjattu myös Apteekkitoiminnan eettisiin ohjeisiin.
Ohjeet on laadittu yhteistyössä Suomen Farmasialiiton ja Suomen Apteekkariliiton kanssa. Ohjeiden mukaan farmaseuttisen henkilökunnan tulee lääkeneuvonnan lisäksi antaa asiakkaille tietoa myös terveyttä edistävistä elämäntavoista ja toimia yhteistyössä muun terveydenhuollon kanssa väestön hyvinvoinnin edistämiseksi. Kouluttautuminen on tärkeää, jotta apteekissa voidaan toimia ajantasaisin tiedon potilaan ja terveydenhuollon hyväksi (Farmasialiitto 2017).
2.3 Apteekkien antaman neuvonta ja sen taloudelliset vaikutukset
Apteekin farmaseuttisen henkilökunnan tehtävänä on varmistaa lääkehoidon onnistuminen ja antaa itsehoitoon liittyvää neuvontaa. Pitkäaikaissairauksien kohdalla lääkeneuvonnan lisäksi omahoidon tukemisella voidaan parantaa potilaiden vointia ja ennustetta sekä vähentää terveydenhoitopalveluiden tarvetta. Omahoidolla tarkoitetaan potilaan itsensä toteuttamaa hoitoa, joka on suunniteltu hänen elämäntilanteeseensa ja arvoihinsa sopivaksi terveydenhuollon ammattilaisen tuella. Omahoidossa potilas tekee päätökset elämäntapojensa suhteen ja on myös itse vastuussa omasta hoidostaan ja ammattilainen toimii hänen tukenaan ikään kuin valmentajana. Omahoidon tavoitteena on potilaan voimaantuminen ja pystyvyyden tunteen lisääntyminen sekä ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen, mikä johtaa menestyksekkääseen hoidon jatkumiseen. Terveydenhuollon ammattilaisen tehtävänä on antaa tietoa ja tukea potilasta oman hoitonsa räätälöinnissä (Routasalo ja Pitkälä 2009). Omahoidon tukeminen on yksi keskeinen tavoite myös apteekkien kansanterveysohjelmissa.
Apteekkien rooli terveyden edistämisessä ja pienten vaivojen itsehoitoon ohjaamisessa näkyy myös taloudellisesti. Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki teettivät vuonna 2015 asiantuntija-arvion siitä, kuinka paljon apteekeissa annettava neuvonta ja ohjaus vähentävät terveyspalveluiden käyttöä ja tätä kautta myös terveydenhuollon kustannuksia (Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki 2015). Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena apteekeille ja lääkäreille sekä hyödyntämällä muun muassa Kelan, Fimean, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Suomen Apteekkariliiton tuottamaa tutkimus- ja tilastotietoa. Selvityksessä arvioitiin, että apteekin antamalla neuvonnalla saatiin 965 miljoonan euron säästöt vuosittain. Pääosa säästöstä muodostui apteekeissa
annettavasta pienten vaivojen itsehoitoon liittyvästä neuvonnasta, sillä sekä lääkärit että apteekkarit arvioivat, että lähes puolet apteekissa neuvontaa saaneista välttää yleislääkärikäynnin vaivansa johdosta ja noin kolmasosa päivystyskäynnin. Erityisesti päivystystoiminnan tarpeeton käyttäminen on kallista ja apteekkien neuvonnan ansiosta voidaan tehokkaammin arvioida, onko kysymys vaivasta, joka hoituu itsehoidolla tai käymällä lääkärissä seuraavana päivänä virka-aikaan. Säästöä syntyi myös lääkkeiden yhteisvaikutusten havaitsemisesta, virheellisten lääkemääräysten korjaamisesta sekä potilaiden motivoimisesta lääkkeen oikeaan käyttöön. Suurin osa näistä säästöistä kohdistui julkiseen terveydenhuoltoon, sillä erityisesti tarve yleislääkäreiden vastaanotolle hakeutumiseen väheni (Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki 2015).
Ylläolevan asiantuntija-arvion tulos on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä todellisia säästövaikutuksia on mahdotonta arvioida. Tässä selvityksessä ei myöskään arvioitu niitä säästöjä, joita saadaan lääkevaihdosta tai muusta farmaseuttisen henkilökunnan antamasta hintaneuvonnasta. Muita tutkimuksen rajoituksia olivat tilastotiedon vähäisyys koskien virheellisiä lääkemääräyksiä, hoitomyöntyvyyttä lääkkeiden käyttöön liittyen tai apteekkien itsehoidon tiedonhakua. Myös vastausaktiivisuus oli samankaltainen kuin kyselytutkimuksissa tavallisesti on eli melko alhainen. Vastauksia saatiin 37 % ja erityisesti lääkärien vastaukset olivat aliedustettuina. Apteekkien roolin merkitys neuvonnan antajana ja samalla vaikutukset kustannussäästöihin poikkeavat myös maan eri osissa, sillä pitkät välimatkat terveydenhuollon yksiköihin lisäävät apteekeissa annettavan neuvonnan tarvetta (Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki 2015).
3 APTEEKKIEN KANSANTERVEYSOHJELMAT JA MUU TERVEYDEN EDISTÄMINEN
Apteekkariliitolla on kolme kansanterveysohjelmaa, jotka on tarkoitettu tukemaan valtakunnallisia terveyden edistämisen ohjelmia ja yhtenäistämään potilaan hoitopolkua.
Nämä ohjelmat keskittyvät suomalaisten keskuudessa yleisiin terveysongelmiin eli diabetekseen, sydänsairauksiin sekä astmaan. Näissä valtakunnallisissa ohjelmissa mukana on julkinen terveydenhuolto ja kolmannen sektorin toimijoita, kuten järjestöjä.
Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti diabetesohjelmaan ja sen tavoitteiden toteutumiseen.
3.1 Apteekkien diabetesohjelma
Apteekkien diabetesohjelma alkoi vuonna 2001 ja sen tarkoitus oli tukea Diabetesliiton Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaa DEHKO:a, joka käynnistyi vuonna 2000 (Apteekkariliitto 2017b). Aloitteen apteekkien osallistumisesta teki Suomen Apteekkariliitto, koska taustalla oli hyvät kokemukset aiemmin alkaneesta astmaohjelmasta. DEHKO:lle määritettiin kolme tavoitetta: tyypin 2 diabeteksen ehkäisy, diabeteksen hoidon kehittäminen ja potilaiden omahoidon tukeminen (Aarne ym. 2011).
3.1.1 Diabetes Suomessa
Diabetes, ja erityisesti tyypin 2 diabetes, on koko ajan kasvava kansanterveysongelma Suomessa, mutta myös muualla maailmassa. Tarkkaa tietoa diabetesta sairastavien määrästä ei ole, sillä osa tyypin 2 diabeetikoista on diagnosoimattomia. Kelan tilastojen mukaan vuoden 2017 lopussa diabeteksen vuoksi erityiskorvaukseen oikeutettuja diabeetikkoja oli noin 336 400 ja diabeteslääkkeitä hankki yli 378 300 henkilöä (Kela 2017). Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä myös diagnosoiduista tyypin 2 diabeetikoista osa hoitaa itseään muulla tavoin kuin lääkkeillä eli elintapahoidolla.
Lisäksi tyypin 2 diabetesta sairastaa tietämättään suuri joukko suomalaisia: diabeetikkoja arvioidaan olevan yhteensä 500 000 – 600 000 (Koski 2011). Diabeetikoista noin 15 % sairastaa tyypin 1 diabetesta ja noin 85 % tyypin 2 diabetesta (Sund ja Koski 2009).
Diabetes ja sen komplikaatiot aiheuttavat myös runsaasti kustannuksia: jopa 15 % terveydenhuollon kustannuksista kuluu niihin. Diabeteksen Käypä hoito -suosituksen mukaan suuri osa komplikaatioista olisi mahdollista välttää, joten diabeetikon kokonaisvaltaiseen hyvään hoitoon kannattaa kiinnittää huomiota. Keskeistä diabeteksen hoidossa on huomioida myös verisuonitautien riskitekijöitä, kuten verenpaine ja kohonnut kolesteroli, sillä diabetes lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä voimakkaasti. Diabeetikon hoidossa lääkkeiden lisäksi myös elintavoilla on erittäin keskeinen merkitys (Diabetes: Käypä hoito -suositus 2016).
3.1.2 Apteekin tehtävät diabetesohjelmassa
Apteekin tehtäviksi diabeteksen ehkäisyohjelma DEHKO:ssa määriteltiin yhteistyön vahvistaminen paikallisesti muiden toimijoiden ja kolmannen sektorin kesken, diabeteksen ehkäisyn edistäminen, elintapamuutosten tukeminen, lääkeneuvonnan antaminen ja motivointi säännölliseen hoitoon sekä diabeetikon ohjaaminen eteenpäin ongelmatilanteissa (Hirvonen ym. 2005). Apteekkien diabetesohjelman tarkoituksena on siis ohjata ja neuvoa sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetesta sairastavia henkilöitä sairautensa omahoidossa. Ohjelman seurauksena muodostettiin tiivis diabetesyhdyshenkilöiden verkosto, joka osaltaan täydensi potilaiden mahdollisuutta saada matalan kynnyksen neuvontaa esimerkiksi elintapoihin liittyvissä asioissa.
Apteekkien diabetesohjelman tavoitteet voidaan jakaa kolmeen luokkaan:
lääkeneuvontaan, elintapaneuvontaan sekä yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.
Taulukko 1 kuvaa tarkemmin näitä tavoitteita osa-alueineen.
TAULUKKO 1: Apteekkien diabetesohjelman tavoitteet (Apteekkariliitto 2017a)
Lääkeneuvonta Elintavat Yhteistyö
Lääkkeiden oikeaan käyttöön ohjaaminen ja motivointi
Ruokavalion ja liikunnan merkityksestä keskusteleminen
Sopiminen paikallisista
toimintamalleista muiden kanssa Hoidon seurantaan ohjaaminen ja
motivointi
Painonhallinnan merkityksestä keskusteleminen
Ennaltaehkäisevään paikalliseen toimintaan osallistuminen Lääkehoidon toteutumisen
seuranta
Motivoiminen tupakoinnin
lopettamiseen Materiaalien jakaminen
Ongelmien tunnistaminen ja ratkaisu potilaan ja lääkärin kanssa
Elintapamuutosten tukeminen ja sopivan materiaalin jakaminen
Diabetesyhdistyksen toiminnasta tiedottaminen
Yhteisvaikutusten ja lääkitysten
päällekkäisyyksien havainnointi Tiedottaminen paikallisesta elintapoihin liittyvästä toiminnasta Taloudellisten näkökohtien
neuvominen lääkkeiden ostossa
Riskipotilaan tunnistaminen ja ohjaaminen hoitoon
Hoitoon ohjaaminen Sopivien itsehoitotuotteiden
valitseminen diabeetikolle
Sosiaali- ja terveysministeriön (2018) rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman loppuraportissa todetaan, että moniammatillisuus lisääntyy lääkehoitojen toteutuksessa ja farmaseuttisen henkilöstön keskeisiä tehtäviä ovat huolehtiminen lääkehoitojen asianmukaisesta, turvallisesta ja taloudellisesta toteutumisesta sekä ongelmien tunnistaminen. Lisäksi he voivat olla osana moniammatillisia tiimejä ja huolehtia myös potilaan itselääkityksen rationaalisesta toteutumisesta (STM 2018). Tämä lausuma on yhdenmukainen myös diabetesohjelman lääkeneuvontaan ja terveydenhuollon kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämiseen liittyvien tavoitteiden kanssa. Diabetesohjelmassa yhteistyö suuntautuu tosin myös kolmannelle sektorille.
3.1.3 Koulutus
Diabetesohjelman alkaessa mukaan lähti 508 apteekkia, joista kustakin nimettiin 1-2 yhdyshenkilöä. Heidän tehtävänä oli kouluttautua ja päivittää tietonsa diabeteksen hoidosta ja ehkäisystä, huolehtia siitä, että apteekin muu henkilökunta pysyy ajan tasalla
diabetekseen liittyvissä asioissa sekä huolehtia yhteistyön aloittamisesta muun terveydenhuollon ja kolmannen sektorin kanssa. Apteekkariliitto koulutti ohjelman alkaessa yhdyshenkilöitä koulutuskiertueella eri puolilla Suomea. Näissä koulutuksissa on käsitelty tyypin 2 diabetesta, sen riskitekijöitä ja hoitoa, liitännäissairauksia, elintapamuutoksia sekä muuta itsehoitoa sekä yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Lisäksi Apteekkariliitto tukee osaltaan yhdyshenkilöitä tiedottamalla heitä säännöllisesti diabetekseen liittyvissä asioissa yhdyshenkilökirjeillä (Hirvonen ym. 2005). Tällä hetkellä Farmasian oppimiskeskus (FOK) järjestää diabeteksen hoitoon liittyvää koulutusta, joka antaa valmiudet toimia yhdyshenkilönä kansanterveysohjelmassa. FOK:n diabeteskoulutus on neliosainen verkkokoulutus, jossa perehdytään tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin ja ehkäisyyn, lääkehoitoon, komplikaatioihin sekä potilaan neuvontaan ja ohjaukseen apteekissa (FOK 2018).
Diabetekseen liittyvää koulutusta annetaan myös erillisillä kursseilla esimerkiksi insuliinihoitoihin liittyen. FOK on yleishyödyllinen yhteisö, jonka taustalla vaikuttavat Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot, Åbo Akademi, Fimea, Yliopiston Apteekki, Apteekkitavaratukkukauppiaat, Lääketeollisuus ry, Suomen Apteekkariliitto ja Suomen Farmasianliitto (FOK 2017). Apteekkien diabetesohjelma on edelleen toiminnassa, vaikka DEHKO on päättynyt. Ohjelman toteutumista seurataan säännöllisesti yhdyshenkilöille suunnatuin kyselyin, joista viimeisin on toteutettu vuonna 2015.
3.1.4 Apteekin erityispalvelut diabeetikolle
Apteekit voivat tarjota diabeetikkoasiakkailleen myös yksilöllisempiä maksullisia palveluita, joita ovat diabetespalvelu ja terveyskontrolli. Ennen diabetespalvelun aloittamista, joku farmaseuttisesta henkilökunnasta hankkii tarvittavan erityispätevyyden kouluttautumalla. Erityispätevyys on 30 opintopisteen laajuinen ja se pitää sisällään kliinistä farmasiaa, omahoidon tukemista, harjoituspotilaita sekä tietoa terveydenhuollossa toimimisesta. Diabetespalvelu toimii yhteistyössä terveydenhuollon kanssa, mikäli asiakas antaa luvan tietojen luovuttamiseen. Käytännössä palvelu koostuu asiakkaan haastattelun perusteella tehtävästä tilanteen kartoituksesta ja kahdesta asiakastapaamisesta, joiden aikana voidaan arvioida muutostarpeita, asettaa tavoitteita ja antaa ohjausta sekä seurata tavoitteiden toteutumista (FOK 2018).
Terveyskontrollipalvelu sopii myös hyvin diabeetikoille. Aluksi tehdään terveysmittaukset, diabeteksen riskitesti ja selvitetään asiakkaan elintavat sekä kirjataan tiedot Duodecimin sähköiselle terveystarkastuslomakkeelle. Raportin tulostamisen jälkeen voidaan arvioida, missä asioissa asiakas tarvitsisi tukea. Tämän jälkeen hänellä on mahdollisuus sähköiseen terveysvalmennukseen elintapojen osalta.
Terveyskontrollipalvelua aloitettaessa joku farmaseuttisesta henkilökunnasta käy lyhyen kurssin, mutta henkilöllä tulisi lisäksi olla muuta koulutusta. Sopiva henkilö on esimerkiksi jonkun kansanterveysohjelman yhdyshenkilö tai vaihtoehtoisesti muu henkilö, jolla koulutusta ja kokemusta ravitsemukseen, liikuntaan, painonhallintaan ja muihin elintapoihin liittyen ja että hän on tutustunut motivoivan haastattelun menetelmään (FOK 2018).
3.1.5 Stop Diabetes -hanke
Uusimpana diabetekseen liittyvänä hankkeena on aloitettu vuonna 2017 Stop Diabetes – tiedosta ratkaisuihin (StopDia) -hanke, jossa tutkimusalueiden apteekit olivat mukana rekrytoimassa tyypin 2 diabeteksen riskissä olevia ihmisiä tutkimukseen. Tutkimus toimii Päijät-Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Etelä-Karjalassa ja se on Itä-Suomen yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteinen, vuosina 2016 - 2019 toteutuva hanke (UEF 2017). Tutkimuksen suunnittelussa on tiedostettu se, että apteekit tavoittavat hyvin jokapäiväisessä työssään henkilöitä, jotka ovat riskissä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Taipumus sairastua tyypin 2 diabetekseen on myös vahvasti perinnöllistä, joten on tärkeää tavoittaa myös jo sairastuneiden henkilöiden perheenjäseniä. Myös se on mahdollista jakamalla materiaalia lääkkeitä ostavien henkilöiden kautta kotiin vietäväksi. Apteekin rooli tämän tyyppisessä toiminnassa tullee vahvistumaan edelleen, sillä valmiiden kanavien käyttö on helppoa ja ammattitaitoinen henkilökunta apteekeissa voi toimia myös tutkittavien rekrytoinnissa.
3.2 Apteekkien astmaohjelma ja sydänohjelma
Ensimmäisenä apteekkien kansanterveysohjelmista aloitettiin vuonna 1997 astmaohjelma, joka oli osa Valtakunnallista astmaohjelmaa (Apteekkariliitto 2017c).
Valtakunnallisen astmaohjelman 1994-2004 tavoitteena oli tehostaa ja parantaa potilaiden hoitoa, mutta myös vähentää hoitokustannuksia. Astma ja allergiset sairaudet ovat lisääntyneet suomalaisten keskuudessa aina 1960-luvulta lähtien etenkin nuorten aikuisten keskuudessa. Astman prevalenssi oli vuonna 2012 FINRISKI -tutkimuksen mukaan miehillä 9,5 % ja naisilla 10,8 % (Jousilahti ym. 2016). Valtakunnallisen astmaohjelman aikana perustettiin hoitojärjestelmä, jossa yhteyshenkilöitä oli sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja apteekeissa. Tämän verkoston uudenlainen yhteistyö yhdessä tutkimustiedon ja asennemuutoksen kanssa vähensi astman aiheuttamaa taakkaa potilaille ja yhteiskunnalle: sairaalahoidon tarve ja työkyvyttömyyseläkkeet vähenivät ja kustannukset kääntyivät laskuun, vaikka potilasmäärät kasvoivat (Haahtela ym. 2006).
Apteekkien astmayhdyshenkilöt ovat edelleen mukana 1 500 astmaan erikoistuneen terveydenhuollon ammattihenkilön verkostossa, kun Kansallista allergiaohjelmaa 2008 - 2018 toteutetaan. Filhan (Finnish Lung Health Association) terveydenhuollon ammattilaisille järjestämissä allergiaohjelmaa koskevissa koulutuksissa kävi vuosien 2008 - 2014 aikana noin 15 000 henkilöä, joista 1 200 oli farmaseutteja. Astman hoitoon erikoistuneet farmaseutit ovat tukena astman ja allergian hoitojen toteuttamisessa, mutta tärkeää työtä tehdään myös elintapaohjauksessa kuten tupakasta vieroittamisessa tai liikuntaan rohkaisemisessa. Allergiaohjelman puoliväliarvoin tulokset ovat olleet positiivisia, sillä allergian ja astman aiheuttamat kustannukset ovat pienentyneet vuoteen 2013 mennessä 5 % (Haahtela 2008 ja 2015).
Apteekkien sydänohjelma aloitettiin kolmantena kansanterveysohjelmana syksyllä 2005.
Se tuki osaltaan Sydänliiton vuosien 2005 - 2011 toimenpideohjelmaa suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden parantamiseksi. Toimenpideohjelmassa luotiin 14 väestöä koskevaa toimenpidettä, joista yksi oli apteekkien sydänohjelman kehittäminen (Suomen Sydäntautiliitto 2005). Ohjelman jatkoksi syntyi Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteinen Yksi elämä -hankekokonaisuus, jota apteekkien sydänohjelma nykyään tukee.
Sydän- ja verisuonitaudit on edelleen merkittävä kansanterveysongelma Suomessa, vaikka ehkäisytyötä on tehty aktiivisesti 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2015 sydän- ja verisuonisairauksiin kuoli yli 19 000 henkilöä, mikä oli 37 % sinä vuonna kuolleiden määrästä (Tilastokeskus 2017). Muiden kansanterveysohjelmien tapaan sydänohjelmassa mukana olevissa apteekeissa toimii yhdyshenkilö, joka on kouluttautunut tehtäväänsä ja jonka tehtävänä on pitää muuta apteekin henkilökuntaa ajan tasalla sydän- ja verisuonitauteihin liittyvissä asioissa. Apteekissa voidaan antaa liikuntaan,
painonhallintaan, tupakoinnin lopettamiseen ja ravitsemukseen liittyvää elintapaohjausta, tunnistaa sairastumisriskissä olevia ihmisiä ja ohjata heitä eteenpäin, tukea omahoidossa sekä jakaa tietoa alueella toimivista elintaparyhmistä. Lisäksi yhteistyö terveydenhuollon ja kolmannen sektorin toimijoiden, kuten Sydänyhdistysten, kanssa on tärkeää (Apteekkariliitto 2017d, Suomen Sydäntautiliitto 2005).
3.4 Muu terveyden edistämistyö apteekeissa
Kansanterveysohjelmiin liittyvien palveluiden lisäksi apteekeissa voidaan tarjota esimerkiksi lääkehoidon kokonaisarviointi- ja lääkityksen tarkistuspalveluita, lääkkeenoton muistutuspalvelua, inhalaatiotarkistusta, koneellista annosjakelua, terveyskontrollipalveluita, Liikkujan apteekki -palvelua ja tupakasta vieroitukseen liittyviä palveluita (Apteekkariliitto 2018). Lisäksi muutamat apteekit tarjoavat terveyspisteissään hoitajan tai etälääkärin palveluita (Apteekkariliitto 2016). Myös muu terveyden edistämiseen liittyvä toiminta on mahdollista, mikäli se toteutetaan siten, että se ei haittaa tärkeintä tehtävää eli lääkkeiden toimittamista ja siihen liittyvää neuvontaa tai lisää lääkkeiden tarpeetonta käyttöä (Lääkelaki 395/1987 58§). Osa erityispalveluista on maksullisia asiakkaalle ja osa vaatii sitä toteuttavalle farmaseutille tai proviisorille lisäkoulutusta.
3.4.1 Liikkujan apteekki
Kansanterveysohjelmia tukee erittäin hyvin Liikkujan apteekki -konsepti. Se alkoi 15 pilottiapteekissa vuonna 2010 kehittämishankkeena, johon osallistui Suomen Apteekkariliiton lisäksi Kunnossa kaiken ikää -ohjelma, Hengitysliitto sekä Liikunnan aluejärjestöt. Vuonna 2012 koulutettiin 517 henkilöä, joista puolet oli apteekeissa työskenteleviä. Lisäksi liikuntakoulutus tuli osaksi apteekin astmapalvelukoulutusta ja diabeteksen pätevöitymiskoulutusta, jolloin apteekkeihin saatiin lisää osaamista myös näiden erityisryhmien kannustamiseen liikunnan pariin. Liikkujan apteekki -konseptin tarkoituksena on edistää liikunnan puheeksi ottamista, tarjota tietoa kunnan ja lähiseudun liikuntapalveluista, jakaa tietoa painonhallinnasta sekä tiivistää yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa esimerkiksi järjestämällä liikuntaan liittyviä teemapäiviä (Pajunen
ym. 2016). Tammikuussa 2018 Liikkujan apteekki -konsepti on käytössä 185 apteekissa (Salimäki 2018).
3.4.2 Tupakasta vieroitus
Tupakasta vieroitus on yksi tärkeä osa apteekeissa tapahtuvaa terveyden edistämistä.
Käypä hoito -suosituksen mukaan farmaseuttien ja proviisoreiden tehtävänä on huolehtia nikotiinikorvaushoidon oikeasta toteutuksesta, tuntea myös muiden vieroitukseen käytettävien lääkehoitojen periaatteet ja pystyä ohjaamaan asiakas tarvittaessa terveydenhuoltoon tupakasta vieroituksen toteuttamiseksi. Lisäksi farmaseuttisen henkilökunnan pitäisi tuntea niin sanottu kuuden K:n menetelmä tupakasta vieroitukseen eli kysy tupakoinnista, keskustele tupakoinnin lopettamisesta, kirjaa tupakointitavat, kehota tupakoinnin lopettamiseen, kannusta ja kontrolloi lopettamista (Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus: Käypä hoito -suositus 2012). Vuonna 2006 ja 2007 terveydenhuollon ammattilaisilta kysyttiin, miten hyvin he tunsivat tupakasta vieroitusta koskevan Käypä hoito -suosituksen. Tämän kyselyn perusteella apteekkien farmaseuttinen henkilökunta tunsivat suosituksen muita ammattilaisia paremmin: jopa 45 % tunsi suosituksen sisällön. Yli 90 % farmaseuteista ja proviisoreista keskusteli asiakkaan kanssa tupakoinnin lopettamisesta, mikäli asiakas teki aloitteen. Sen sijaan oma-aloitteisesti vain 9 % apteekkilaisista kehotti asiakasta lopettamaan tupakoinnin.
Paras tulos tupakasta vieroituksessa saadaan moniammatillisella toiminnalla, jossa potilasta ohjaavat lääkärit, hoitajat ja apteekin henkilökunta (Sandström ym. 2010).
Apteekissa asiakkaan kanssa voidaan tehdä riippuvuustesti eli niin sanottu Fagerströmin kahden kysymyksen testi, jonka perusteella arvioidaan nikotiiniriippuvuuden suuruutta ja sen mukaan määritellä oikean vahvuinen ja riittävän pitkä nikotiinikorvaushoito (Pietilä 2011). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa Tupakasta vieroituksen organisointi ja käytännöt kehotetaan apteekkien farmaseuttista henkilökuntaa myös kysymään tuttujen asiakkaiden kohdalla vieroituksen sujumisesta eli kontrolloimaan hoidon onnistumista (Sandström ym. 2010). Käytännössä tupakasta vieroitus apteekeissa jakaantuu eri tasoihin. Perustasona voidaan pitää tupakoinnin vieroitukseen liittyvä neuvonta sekä korvaushoidoissa että muissa lääkehoidoissa. Seuraavalla tasolla aktiivisuus lisääntyy ja tupakointi otetaan puheeksi useammin ja kehotetaan asiakkaita tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi savuttomuusteemaa voidaan pitää esillä ja osallistua muiden terveyden edistämistyötä tekevien tahojen kanssa kampanjointiin tai järjestää erilaisia
tapahtumia tai mittauksia. Kaikkein pisimmälle vietyjä toimia ovat mini-interventiot eli farmaseuttisen henkilökunnan tarjoama lyhytneuvonta, joka sisältää motivoivan keskustelun ja yksilöllisen maksullisen tupakasta vieroituspalvelun tarjoaminen asiakkaille (Apteekkariliitto 2008, THL ym. 2016).
4 TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ
4.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vaikutukset apteekkeihin
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2015 julkaiseman apteekkitoiminnan ja lääkehuollon kehittämistä pohtineen työryhmän asettamissa tavoitteissa todetaan, että apteekkien toimintaa tulee kehittää siten, että se tukee rationaalista lääkehoitoa, mutta toisaalta myös muotoutuvaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Työryhmän mukaan lääkehuolto tulisi sisällyttää sotealueiden järjestämispäätökseen, jotta pysytään vastaamaan väestön muuttuviin tarpeisiin. Apteekit voivat olla osa terveydenhuollon lähipalveluita tarjoamalla nykyistä enemmän kansanterveyttä edistäviä palveluita, sillä apteekkiverkko on kattava ja farmaseuttisen henkilöstön ammattitaito riittää neuvonnan ja ohjauksen antamisen. Raportissa todetaankin, että apteekkien farmaseuttisen henkilökunnan asiantuntijuutta ei hyödynnetä tällä hetkellä riittävästi (STM 2015).
4.2 Farmaseutin muuttuva rooli
Sosiaali- ja terveysministeriön muistiossa (2015) todetaan että, väestön muuttuvat tarpeet ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ohjaavat tulevaisuudessa sitä, mihin suuntaan apteekkien rooli terveydenhuollon kentällä kehittyy. Apteekilla on tärkeitä lakisääteisiä tehtäviä ja yhteiskunnallisia velvollisuuksia, mutta sen lisäksi apteekin tulee olla kannattava liikeyritys. Onkin mahdollista, että apteekit erikoistuvat tuottamaan tiettyjä lisäpalveluita, sillä ei ole mahdollista eikä järkevääkään, että pienet yritykset tarjoavat kaikkia mahdollisia palveluita. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi erikoistumista johonkin indikaatioalueeseen ja siihen liittyvän tuotevalikoiman, palveluiden ja osaamisen kehittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriön apteekkitoiminnan kehittämistä koskevassa muistiossa mainitaan myös, että apteekeilla on mahdollisuus keskittyä tiettyihin asiakasryhmiin unohtamatta kuitenkaan varsinaista perustehtäväänsä (STM 2015).
Todennäköisesti kehitys johtaa siihen, että alalla luodaan myös uusia, innovatiivisia, apteekeissa toteutettavia toimintamalleja kansanterveyden edistämiseksi.
Apteekkariliitto on vuonna 2018 julkistanut oman ehdotuksensa apteekkialan tulevaisuudesta Uusi apteekki -ohjelmassaan (Apteekkariliitto 2018b). Ohjelma korostaa apteekkien roolia terveydenhuollossa ja siinä kaavaillaan apteekeista matalan kynnyksen lähiterveyspalveluita. Yksi tavoitteista on terveyden edistäminen ja terveyserojen
kaventaminen keskittyen nimenomaan nykyisten kansanterveysohjelmien indikaatioihin eli diabetekseen, astmaan ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Yksi mahdollinen uusi alue olisi mielenterveyden edistäminen. Apteekkariliitto ehdottaa, että apteekin roolista ja tehtävistä kansanterveyden edistäjinä tehtäisiin kansallinen suositus, jossa määriteltäisiin yhteistyön muodot ja tavoitteen. Lisäksi lääkelaissa olevaan apteekin määritelmään lisättäisiin terveyden edistäminen (Apteekkariliitto 2018b).
Tällaiseen kehitykseen kannustaa myös farmasian alan kattojärjestö International Pharmaceutical Federation (FIP). FIP ja Maailman terveysjärjestö WHO (2011) ovat yhteistyössä julkaisseet standardeja ja ohjeita koskien farmasian alan tulevaisuutta.
Julkaisussa nostetaan esille apteekkien rooli lääkehoidon onnistumisen varmistajana, mutta myös kokonaisvaltaisemman terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Apteekkien tulisi toimia vahvemmin muun terveydenhuollon rinnalla erityisesti kansanterveyttä koskevissa kysymyksissä. Asiakkaisen lääkityksen koordinointi, neuvonta ja elintapaohjaus, tupakasta vieroitus, erilaiset testaukset ja paikallisten terveyden edistämisprojektien tukeminen ovat FIP:n ja WHO:n mukaan tärkeitä kehittämiskohteita (FIP / WHO 2011). Suomessa näiden tavoitteiden toteutus on jo pitkällä, sillä kansanterveysohjelmien myötä meillä on valmiit verkostot ja toimintamallit.
4.3 Apteekkareiden näkemys muutoksen suunnasta
Jokinen kollegoineen (2014) on kyselytutkimuksessaan selvittänyt, millaisia näkemyksiä apteekkareilla on apteekkien kehittämisestä tulevaisuudessa. Tätä näkökulmaa ei ole aiemmin Suomessa tutkittu, vaikka esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt linjauksia apteekin roolista (STM 2015). Jokisen mukaan mahdollisia kehityssuuntia on kolme: perinteinen lääkejakeluun keskittynyt apteekki, terveydenhuoltoon suuntautunut apteekki tai erikoiskauppaan suuntautunut apteekki. Suurin osa apteekkareista haluaa apteekin profiloituvan osaksi terveydenhuoltoa, mutta toisaalta huolta herättivät taloudelliset mahdollisuudet viedä apteekkitoimintaa tähän suuntaan. Terveydenhuoltoon suuntautuneet apteekit voisivat tarjota monipuolisemmin maksullisia erityispalveluita, kun taas erikoiskauppaan suuntautuneet apteekit olisivat valmiita kehittämään tuotevalikoimaansa. Tutkimukseen osallistuneista apteekkareista suurin osa oli terveydenhuoltoon suuntautumisen kannalla. Heistä 92 % oli apteekin tarjoamien terveyttä edistävien tai lääketurvallisuutta ja lääkkeiden oikeaa käyttöä parantavien
palveluiden tuotteistamisen kannalla ja 92 % oli valmiita lisäämään farmaseuttisen henkilökunnan erityispätevyyttä, mikäli tällaiselle toiminnalle saataisiin valtakunnalliset kriteerit ja rahoitus. Rokotuspalveluista oli kiinnostunut 52 % vastaajista. Vastaajista 82 % oli sillä kannalla, että apteekeista voisi muodostua perusterveydenhuollon korvaavia yksiköitä alueilla, joilla ei ole terveyspalveluita. Toisaalta samaan aikaan 92 % apteekkareista oli sitä mieltä, että tuotevalikoiman laajentaminen on keino turvata apteekin taloudellinen tilanne (Jokinen ym. 2014).
Apteekkariliiton Ammattiapteekkistrategiassa 2012 – 2020 todetaan, että yhteistyön tiivistäminen terveydenhuollon kanssa ja farmasian alan ammattilaisten koko ammattitaidon hyödyntäminen yhteiskunnan hyväksi, vaatii palveluiden kehittämistä, yhteistyörakenteiden luomista, lainsäädännön uudistamista, mutta myös rahoitusmallien pohdintaa. Keskeinen rooli ammattiapteekilla olisi nimenomaan lääkehoitojen onnistumisen varmistamisessa, mutta samalla apteekit voisivat aiempaa laajemmin vastata myös terveydenhuollon ammattilaisten tarpeisiin lääketiedon saamiseksi ja pitkäaikaissairaiden hoidon onnistumiseksi. Vuoteen 2020 mennessä apteekkien roolin toivotaan olevan osa sotepalveluiden järjestämissuunnitelmaa ja samalla palveluiden saaminen asiakkaalle voisi olla mahdollista esimerkiksi palvelusetelein (Apteekkariliitto 2011).
5 APTEEKKIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN TUTKIMUSTEN VALOSSA 5.1 Terveyden edistäminen apteekeissa ulkomailla
Eri maiden apteekkijärjestelmät, apteekkien tehtävät ja henkilökunnan koulutus- vaatimukset vaihtelevat, joten ne eivät ole täysin verrattavissa toisiinsa. Tätä kirjallisuuskatsausta varten on pyritty löytämään esimerkkejä terveyden edistämistoimista ulkomailla: millaisia toimia muualla toteutetaan ja miten ne koetaan.
Tiedonhaku on keskitetty kymmenen vuoden sisällä julkaisuihin tutkimuksiin, joissa tarkasteltiin apteekkeja Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Länsi-Euroopan maissa. Taulukkoon 2. on koottu muutamia aiheeseen liittyviä tutkimuksia.
Ruotsissa apteekit ovat todennäköisesti lähimpänä suomalaista mallia, vaikka siellä apteekkitoiminta on vapautettu ja apteekkiluvan voi hakea kuka tahansa. Björkman ym.
(2008) tutkivat laadullisessa tutkimuksessaan ruotsalaisten apteekkien työntekijöiden suhtautumista terveyden edistämiseen ja heidän roolinsa ulottamiseen kansanterveystyöhön sekä siihen liittyviä mahdollisia edistäviä tai estäviä tekijöitä.
Tutkimuksen tekoaikaan apteekit olivat vielä kansallisen monopolin alla, joten on mahdollista, että toiminnassa on tapahtunut muutoksia sen jälkeen. Ruotsissa terveyden edistämistyö lanseerattiin apteekkeihin vuonna 2004, jolloin apteekit lääkkeiden myynnin ja lääkeneuvonnan lisäksi saivat tehtäväkseen myös elintapoihin liittyvän neuvonnan. Osa tutkimukseen osallistuneista koki uuden roolin luontevana ja mielekkäänä sekä arvosti yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Toisaalta apteekin työntekijät kokivat ongelmalliseksi neuvonnan, joka ei suoranaisesti liittynyt lääkkeisiin ja lisäksi yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa kuvattiin haastavaksi. Ongelmana pidettiin myös kiirettä ja tilojen sopimattomuutta henkilökohtaiseen neuvontaan sekä tuen ja markkinoinnin puutetta, mikä johti siihen, että ihmiset eivät tunteneet tätä apteekin uutta palvelua. Tutkimuksessa todettiinkin, että apteekin työntekijät eivät olleet kovin nopeasti omaksuneet rooliaan terveyden edistäjinä ja tukea kaivattiin enemmän (Björkman ym. 2008).
Dewsburyn ym. (2015), Lalibertén ym. (2012) ja Scottin ym. (2016) tutkimuksissa tarkasteltiin kyselytutkimuksella, millaisia terveyden edistämisen palveluita tarjotaan apteekeissa Englannissa, Kanadassa ja USA:ssa ja millaisia esteitä toimintaan on liittynyt.
Toimet ovat pitkälti saman kaltaisia maasta riippumatta. Tutkimuksissa oli mainittu
useimmiten tupakasta vieroitus, verenpaineen mittaus ja rokotukset. Kanadalais- tutkimuksessa tuotiin esille myös primaaripreventio eli apteekeissa pyritään löytämään diabetes-, dyslipidemia- tai verenpainetaudin riskissä olevia henkilöitä. Myös seksuaaliterveyteen, kuten raskauden ehkäisyyn, liittyvät toimet mainittiin (Laliberté 2012). Yhdysvalloissa puolestaan apteekkien toimia kuvataan kokonaisvaltaisemmin termein ja apteekeissa toteutetaan laajemmin kansansairauksiin ja lääkitykseen liittyvää koordinointia ja hallinnointia. Lisäksi mainittiin esimerkiksi kivun hoidon kartoittaminen (Scott 2016). Strand kollegoineen (2017) määrittää tutkimuksessaan kymmenen keskeistä toimintoa, joiden toteutumisesta kysyttiin tutkimuksessa. Farmasistit pohtivat näin oman terveyden edistämistyönsä merkitystä ja mitä he tekevät työssään. Tässä tutkimuksessa ei kartoitettu palveluvalikoimaa. Tutkimuksen mukaan farmaseutit mainitsivat yleisimmin tapahtuviksi toimiksi terveyttä edistävien ja suojelevien lakien noudattamisen, terveyskasvatuksen ja ohjauksen sekä terveyden edistämiseen liittyvät kouluttautumisen ja harjoittelun. Farmasistit kokivat oman roolinsa terveyden edistämisessä tärkeänä (2017).
Näissä tutkimuksissa kerättiin tietoa myös siitä, mitkä tekijät estävät terveyden edistämistä apteekeissa. Syinä mainittiin muun muassa kiire, sopivien tilojen, ammattitaidon, valmiiden toimintamallien, tuen ja korvauksen puute. Lisäksi yhteistyön vaikeus muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa oli haastavaa (Björkman ym.
2008, Laliberté ym. 2012, Scott ym. 2016, Strand ym. 2017). Englantilaistutkimus puolestaan selvitti syitä terveyttä edistävien palveluiden tarjoamiseen apteekeissa. Syiksi mainittiin ammatillisen vastuun kantaminen, asiakkaiden tyytyväisyyden lisääntyminen sekä oman työn mielekkyyden lisääntyminen. Vain harva mainitsi syyksi taloudellisen tuoton, mikä epäilemättä saattaa olla vain vähäinen kannustin (Björkman 2008).
Viite Tutkimus-
tyyppi
N Maa Mitä tutkittiin Tutkimustulokset
Björkman I. ym.
2008
Haastattelu 35 Ruotsi Suhtautuminen terveyden
edistämiseen ja esteet
Osa farmasisteista koki uuden roolin terveyden edistämisessä luontevana ja mielekkäänä, osa haasteellisena. Yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa arvostettiin, mutta toisaalta se oli usein vaikeaa saada toimimaan. Esteitä: ajan, tilan ja toimintamallin puute, markkinoinnin vähäisyys, joten toimintaa ei tunneta
Dewsbury C.
ym. 2015 Kysely 206 Englanti Terveyden
edistämiseen liittyviä palveluita ja syitä niiden tarjoamiseen
Yleisimmin tarjottuja kansanterveyspalveluita olivat tupakasta vieroitus, verenpaineen mittaus, lääkkeiden väärinkäytön kontrollointi ja pienten vaivojen hoito sekä raskauden ehkäisy. Syitä palveluiden tarjoamiseen: ammatillinen vastuu, potilaiden tyytyväisyys, oma tyytyväisyys.
Vain harvoin mainittiin taloudellinen etu.
Laliberté M-C.
ym. 2012
Kysely 571 Kanada Terveyden edistämisen promotiivinen ja preventiivinen toiminta: palvelut, työntekijöiden osallistuminen, esteet
Yleisimmin tarjottuja terveyden edistämisen palveluita: tupakasta vieroitus, verenpaineen, diabeteksen, dyslipidemioiden seulonta, raskauden ehkäisy. Esteitä: ajan, tilojen,
henkilöstöresurssien ja korvauksen puute sekä heikko yhteistyö muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa
Scott DM. ym.
2016 Kysely 602 Yhdysvallat Terveyttä edistävien palveluiden
tarjoaminen ja esteet
Näyttöön perustuva kansanterveystyö (disease state management / population-based health), lääkehoidon arviointi ja seuranta (mediacation therapy management) kivun hoidon ohjaus, rokotukset, tupakasta vieroitus. Esteitä: tilan, tuen, ajan, korvauksen, ammattitaidon puute.
Strand MA ym.
2017
Kysely 649 Yhdysvallat Farmasistien käsityksiä heidän vaikutuksestaan terveyden edistämiseen sekä esteet
Farmasistien yleisimmät toimet: Terveyttä ja turvallisuutta edistävien lakien ja määräysten mukaan toimiminen työssä, terveyskasvatus ja tiedon välittäminen terveyteen liittyen sekä oma jatkuva harjoittelu ja kouluttautuminen. Yksi vähiten mainituimmista oli yhteistyö muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Esteitä laajemmalle toiminnalle olivat kiire, tuen puute, korvauksen puute ja kova kilpailu.
5.2 Apteekeissa tehdyt diabetestutkimukset Suomessa
Suomessa apteekkien terveyden edistämiseen liittyviä tutkimuksia on tehty vain vähän.
Yksi diabeetikkojen tukemiseen liittyvä tutkimus on apteekkari Stina Parkkamäen väitöstutkimus vuodelta 2013. Interventiota edelsi kyselytutkimus mäntyharjulaisille diabeetikoille ja siihen vastauksia saatiin 224. Varsinainen tutkimus oli vuoden kestänyt Mäntyharjun Havu -apteekissa tehty tapaus-verrokkitutkimus, jossa interventioryhmään otettiin satunnaisotannalla 20 henkilöä ja toiseen ryhmään heille verrokit. Tutkimuksessa selvitettiin voimauttavan toimintamallin vaikutuksia diabeteksen omahoitoon sekä hoitotuloksiin. Ohjelmaan sisältyi sekä luentoja että henkilökohtainen suunnitelma diabeetikoille ja tapaamisia farmaseutin kanssa apteekissa. Tapaamisia oli kuusi ja kunkin kesto oli yhden tunnin. Apteekkiryhmässä tilastollisesti merkitseviä tuloksia saatiin painonpudotuksessa, vyötärön ympäryksen pienenemisessä sekä kokonais- kolesteroliarvoissa. Apteekkitapaamisten tarkoituksena oli omavoimaistaa diabeetikkoja ja motivoida heitä elintapojen kohentamiseen. Johtopäätöksenä todettiin, että apteekissa annettava ohjaus paransi diabeteksen hoitotuloksia ja diabeetikkojen sitoutumista omahoitoon sekä voimaannutti heitä hoitamaan sairauttaan paremmin (Parkkamäki 2013).
Suomen Apteekkariliitto on toteuttanut diabetesohjelmaan liittyviä kyselytutkimuksia vuosina 2005 ja 2008. Alakoski ym. (2011) on kuvannut artikkelissaan apteekkien diabetesyhteyshenkilöille tehty kyselyä diabetesohjelman tavoitteiden toteutumisesta vuodelta 2008. Kyselyn mukaan 7 %:ssa ohjelmaan osallistuneista apteekeista oli laadittu oma suunnitelma siitä, miten apteekki toteuttaa ohjelmaa. Sen sijaan 68 % apteekeista oli selvillä siitä, millainen on diabeteksen hoitoketju omalla paikkakunnalla. Yhteistyötä paikallisen terveydenhuollon kanssa oli tehnyt 45 %:lla apteekeista ja kolmannen sektorin eli diabetesyhdistyksen kanssa 19 %:lla. Yhteistyö vähyys tai puuttuminen ja kiire koettiin asioiksi, jotka estävät ohjelman toteuttamista. Yhteistyön tiivistäminen, koulutuksen lisääminen, esimiehen antama tuki, tiedottaminen ja riittävän ajan varaaminen diabetesyhteyshenkilön työhön nähtiin mahdollistaviksi tekijöiksi (Alakoski ym. 2011).
5.3 Apteekeissa tehtyjä diabetestutkimuksia ulkomailla
Taulukkoon 3 on koottu apteekeissa tehtyjä diabetestutkimuksia ulkomailta.
Tiedonhaussa on huomioitu tutkimukset vuosilta 2007 – 2018 Euroopan maista, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Australiasta. Suomessa aivan vastaavia tutkimuksia ei ole tehty, mutta näistä ulkomaisista tutkimuksista saa kuvan siitä, millaisia mahdollisuuksia apteekeilla voisi tulevaisuudessa olla diabeetikkojen omahoidon tukemisessa ja ohjauksessa.
Kjomen (2007) ja kumppaneiden kyselytutkimus antaa tietoa Norjan diabetesyhdistyksen vuonna 2001 julkaiseman diabetesohjelman tunnettuudesta ja toimeenpanosta norjalaisapteekeissa. Vastauksia saatiin 66 % apteekeista. Tämä tutkimusaihe on lähimpänä Apteekkariliiton diabetesohjelman kyselytutkimusaineistoa, joten sen avulla on mahdollista vertailla Suomen ja Norjan tilannetta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vain 37 % apteekeista oli tutustunut diabetesjulistukseen ja vain noin neljäsosassa apteekeista työskenteli diabetekseen perehtynyt henkilö. Tutkimukseen osallistuneista apteekeista 77 % jakoi diabetekseen liittyvää tietoa ja 28 % järjesti teemapäiviä. Norjassa diabeetikot saivat yleisimmin lääkkeisiin liittyvää neuvontaa, kun taas elintapoihin liittyvä ohjaus oli harvinaisempaa. Tulevaisuudessa palveluvalikoimaa haluttiin laajentaa muun muassa kurssitoimintaan (Kjome 2007). Toinen suomalaistutkimukseen osittain vertautuva tutkimus on Fikri-Bembrahimin ym. (2015) tutkimus, jossa selvitettiin farmasistien tekemän diabetesseulonnan toimivuutta. Tutkimuksessa 70 espanjalaisapteekissa tehtiin riskikartoitusta yli 45-vuotiaille ja tutkimuksen tuloksia mitattiin potilaiden, lääkäreiden ja farmasistien sitoutuneisuudella toimintaan. Tutkimuksen mukaan potilaisiin ja lääkäreihin liittyvät vaikeudet vähensivät farmasistien sitoutuneisuutta. Toiminnan esteiksi koettiin potilaiden rekrytoinnin vaikeudet, kiire, tekniset ongelmat sekä vaikeudet yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Farmasisteista 95,5 % koki seulontakäytännön mahdolliseksi apteekin arjessa (Fikri-Bembrahim ym. 2015).
Useammassa tutkimuksessa selvitettiin farmaseuttisen henkilökunnan neuvonnan ja ohjauksen vaikutusta diabeetikkojen hoitotasapainon paranemiseen. Alin ym. (2012) Iso- Britanniassa tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa interventioryhmä sai puolen vuoden ajan neuvontaa diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin liittyen.
Tapaamisissa tehtiin myös terveysmittauksia. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että farmasistien antama neuvonta ja ohjaus vähentävät diabeetikkojen sydän- ja
verisuonitautiriskiä (Ali ym. 2012). Myös yhdysvaltalaisessa Cohenin ja kumppaneiden (2011) satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa saatiin samanlainen tulos:
farmasistien antama puolen vuoden neuvonta- ja ohjausjakso vähensi sydän- ja verisuonitautiriskiä ja paransi diabeetikkojen hoitotasapainoa (Cohen ym. 2011).
Botominon ja kumppaneiden (2008) sveitsiläisessä interventiotutkimuksessa tutkimusryhmään kuului maanlaajuisen diabeteksen seulontakampanjan satunnaisotos kohtalaisen tai korkean riskin potilaista. Tutkimuksessa saatiin selville, että farmasistien antama välitön neuvonta seulonnan jälkeen voi saada aikaan riskipotilailla merkittäviä elintapamuutoksia ja auttaa painonpudotuksessa (Botomino 2008). Australiassa tehdyssä Mitchellin ym. (2011) tutkimuksessa tarkasteltiin apteekeissa järjestetyn puoli vuotta kestäneen diabeteksen tukipalvelun toimintaa. Potilaista 87 % saavutti vähintään yhden elintapoihin tai hoidon seurantaan liittyvän tavoitteen ja 90 % koki diabetestietoutensa lisääntyneen. Myös kliiniset tulokset kohenivat neuvonnan ansiosta (Mitchell ym. 2011).
Belgialaisessa Mehuysin ym. (2011) satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa tutkittiin farmasistien toimintaa sekä heidän antamansa ohjauksen vaikutusta glykeemiseen kontrolliin pitkällä aikavälillä. Interventioryhmässä verensokeriarvot paranivat, diabetestietoisuus ja omahoito paranivat. Uusintamittauksessa 1,5 vuoden kuluttua, eroja ryhmien välillä ei ollut. Tässä tutkimuksessa todettiin, että lääkärien ja farmasistien välisellä yhteistyöllä päästään parhaisiin hoitotuloksiin lääkkeen oikeassa käytössä, hoitomyöntyvyydessä ja elintapaohjauksessa (Mehuys ym. 2011).
Muutamissa tutkimuksissa oli selvitetty uudenlaisia tehtäviä farmasisteille diabetespotilaan tueksi. Shane-McWortherin ja kumppaneiden (2015) tutkimuksessa selvitettiin farmasistien tekemän telemonitoroinnin vaikutuksia diabeteksen hoitotasapainoon. Telemonitoroinnissa potilaille annettiin kotiin laite (Electronic House Call), jolla verenpaine- ja verensokeriarvot siirtyivät farmasisteille päivittäin salatun verkon kautta. Potilaille soitettiin, mikäli tuloksissa havaittiin jotain poikkeavaa.
Interventioryhmän pitkäaikaissokeriarvot ja fyysinen aktiivisuus paranivat. Lisäksi vaikutuksia saatiin hoitomyöntyvyyteen (Shane-McWorther 2015). Martinez ym. (2017) puolestaan tutki farmasistien mukana oloa kliinisissä lääketutkimuksissa parantamassa hoitomyöntyvyyttä sekä tutkimusprotokollan toteutumista suunnitellusti. Farmasistit tarjosivat apua potilaiden kysymyksiin puhelimitse vuorokauden ympäri ja puuttuivat farmakoterapeuttisiin kysymyksiin. Farmasistit puuttuivat lääkityksen toteuttamiseen yli 90 %:lla potilaista. Johtopäätöksenä todettiin, että farmasistit paransivat potilaiden
hoitomyöntyvyyttä tutkimuksissa puuttumalla lääkitykseen liittyviin ongelmiin, kuten yhteisvaikutuksiin ja haittoihin (Martinez ym. 2017). Langdanin ja kumppaneiden (2017) tutkimuksessa farmasistit toimivat osana terveydenhuoltoa ja havainnoivat sitä, millaisia puutteita diabeetikkojen hoidossa oli. Farmasistit poimivat tutkittavien joukosta ne, joilla pitkä verensokeriarvo, kokonaiskolesteroli tai verenpaine olivat tavoitearvojen yläpuolella ja antoivat näille henkilöille ohjausta ja neuvontaa elintapoihin ja lääkkeisiin liittyen vuoden ajan. Farmasistien neuvonnan ansiosta tämä joukko pieneni (Langdan ym.
2017)
Viite Tutkimus-
tyyppi N Maa Mitä tutkittiin Tutkimustulokset
Ali M. ym.
2012 Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
46 Iso-
Britannia Farmaseuttien toteuttamaa potilasohjausta ja diabetesseurantaa
Interventioryhmässä painoindeksi, verenpaine, HbA1c ja verensokeri laskivat
kontrolliryhmään verrattuna. Lisäksi interventioryhmässä paranivat diabetekseen liittyvä elämänlaatu, usko lääkityksen tarpeeseen ja diabetestietous. Huolet lääkitykseen liittyen vähenivät. Johtopäätös: farmaseuttien antaman neuvonnan avulla diabeetikon sydän- ja verisuonitautiriskiä voidaan vähentää.
Botomino A.
ym. 2008
Interventio 1370 Sveitsi Farmaseuttien antaman neuvonnan vaikutusta elintapamuutoksiin ja painoon
Kaikissa kolmessa ryhmässä (korkea riski, kohtalainen riski intensiivinen tai
perusneuvonta) painonpudotus oli tilastollisesti merkitsevää, korkean riskin ryhmässä suurinta. Lisäksi fyysinen aktiivisuus lisääntyi ja ruokavalio muuttui korkean riskin ryhmässä yli 81 %:lla, intensiiviryhmässä 74 %:lla ja standardiryhmässä 67 %:lla.
Johtopäätös: farmaseuttisen henkilökunnan välittömästi seulonnan jälkeen antama neuvonta voi tuottaa tuloksena merkittäviä muutoksia elintavoissa ja auttaa painon pudotuksessa ylipainoisilla potilailla.
Cohen LE.
ym. 2011 Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
99 Yhdysvallat Farmaseuttivetoisen neuvontaohjelman vaikutusta tupakointiin, rasva-arvoihin,
verenpaineeseen ja verensokeriin
veteraaneilla, joilla tyypin 2 diabetes
Interventioryhmässä LDL-kolesteroli, verenpaine ja verensokeri laski, fyysinen aktiivisuus ja jalkojen hoito paranivat. Johtopäätös: puolen vuoden pituinen farmaseuttivetoinen interventio oli tehokas parantamaan diabeteksen hoitoa ja vähentämään sydän- ja verisuonitautiriskiä
Fikri-
Benbrahim N.
ym. 2015
Interventio 559 Espanja Apteekissa tehtävän tyypin 2
diabetesseulonnan toteutettavuutta ja toimivuutta
Farmasisteista 93 % koki seulontakäytännön käytännölliseksi tai erittäin käytännölliseksi ja 96 % koki toimintatavan mahdolliseksi apteekin arjessa. Toimintaa estäviä tekijöitä olivat yhteistyö lääkäreiden kanssa, laitteen käyttöön liittyvät asiat, potilaiden rekrytointi ja kiire. Johtopäätös: Farmasistit olivat alkuvaiheessa erittäin sitoutuneita toimintaan, mutta potilaisiin ja lääkäreihin liittyvät esteet vaikeuttivat toimintaa alkuvaiheen jälkeen.
