Kolmasosa yhdyshenkilöistä oli ollut mukana ohjelmassa jo vähintään kymmenen vuotta.
Yhdyshenkilön rooliin oli päädytty eri tavoin: neljäsosa oli halunnut siihen itse, 62 % oli nimetty tehtävään ja loput oli katsottu tehtävään sopiviksi esimerkiksi oman diabeetikkotaustansa tai koulutuksensa vuoksi.
Taulukko 6 kuvaa yhdyshenkilöiden näkemystä omasta toiminnastaan diabetesohjelmassa ja taulukko 7 heidän tyytyväisyyttään toimenkuvaansa ja saamaansa tukeen.
TAULUKKO 6: Yhdyshenkilöiden toiminta
1 2 EOS
Toimintani diabetesyhdyshenkilönä on suunnitelmallista 15,8 77,1 7,1 Olen motivoitunut toimimaan diabetesyhdyshenkilönä 61,8 44,7 6,5 Olen kehittänyt diabetesohjelmaan liittyviä toimintoja oman
kiinnostukseni ja innostukseni pohjalta 31,8 58,8 9,4
Olen kouluttautunut diabeteksen hoitoon liittyviin asioihin 63,5 33,0 3,5 Olen kouluttautunut tupakasta vieroitukseen liittyviin asioihin 21,7 74,2 4,1 Olen kouluttautunut terveysliikuntaan liittyviin asioihin 27,0 67,7 5,3 Koulutan suunnitelmallisesti apteekkimme muuta farmaseuttista
henkilöstöä 16,5 77,6 5,9
Olen luonut yhteyksiä muuhun paikalliseen terveydenhuoltoon
diabetesohjelman puitteissa 20,6 73,9 5,9
Teen aktiivista ja järjestelmällistä yhteistyötä muun
terveydenhuollon kanssa diabetesohjelmaan liittyen 6,5 86,4 7,1 1= täysin tai osittain samaa mieltä, 2= täysin tai osittain eri mieltä, EOS= en osaa sanoa / ei vastausta
Kyselyn mukaan 61,8 % yhdyshenkilöistä on motivoituneita toimimaan tehtävässään ja 63,5 % on kouluttautunut diabeteksen hoitoon liittyviin asioihin. Tupakasta vieroitukseen (21,7 %) ja terveysliikuntaan (27,0 %) kouluttautuneita oli paljon vähemmän, vaikka neuvonta myös näissä asioissa kuuluu diabetesohjelman tavoitteisiin. Tuloksista voidaan
havaita suunnitelmallisuuden ja järjestelmällisyyden puute, joka tuli esille myös toiminnan esteenä: suunnitelmallisuus on vähäistä yhdyshenkilöiden toiminnassa (15,8 %), toimipaikkakoulutuksissa (16,5 %) sekä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa (6,5 %).
TAULUKKO 7: Yhdyshenkilöiden tyytyväisyys toimenkuvaansa
1 2 EOS
Yhdyshenkilönä toimimisen mielekkyyteen 55,9 32,3 11,8
Omaan osaamiseenidiabetesyhdyshenkilönä 35,3 61,8 2,9
Saamaani vastuuseen diabetesyhdyshenkilönä 54,7 63,5 18,2 Esimieheltä saamaani tukeen diabetesyhdyshenkilön roolissa 43,5 37,7 18,8 Työyhteisöltä saamaani tukeen diabetesyhdyshenkilön roolissa 54,4 27,4 18,2 Mahdollisuuteen kouluttautua diabeteksen hoitoon liittyvissä
asioissa 57,1 35,3 7,6
Diabetesohjelman toteuttamiseen apteekissanne 16,5 71,1 12,4 Diabetesta sairastavien hoitoon liittyvään yhteistyöhön paikallisen
terveydenhuollon kanssa 20,6 68,8 10,6
Yhteistyöhön paikallisen diabetesyhdistyksen kanssa 28,8 45,3 25,9 Apteekkariliiton tuottamiin diabetesohjelmaan liittyviin
materiaaleihin ja tiedottamiseen 85,3 7,1 7,6
Apteekkien diabetesohjelmaan kokonaisuutena
68,8 16,5 14,7
1= tyytyväinen tai melko tyytyväinen, 2= tyytymätön tai melko tyytymätön, EOS= en osaa sanoa / ei vastausta
Yhdyshenkilöt olivat kaikkein tyytyväisimpiä Apteekkariliiton tuottamiin materiaaleihin ja tiedottamiseen (85,3 %) sekä diabetesohjelmaan kokonaisuutena (68,8 %).
Tyytymättömimpiä he olivat yhteistyöhön terveydenhuollon kanssa (68,8 %) sekä diabetesohjelman toteuttamiseen apteekissa (71,1 %).
9 POHDINTA 9.1 Tutkimustulokset
Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä palveluita ja terveysmittauksia apteekit tarjosivat ja toteutuiko diabetespotilaiden neuvonta ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tuloksista havaittiin, että lääkehoidon toteuttamiseen liittyvät palvelut ja neuvonta olivat yleisempiä apteekeissa kuin terveyden edistämiseen liittyvät. Tällä hetkellä apteekit pystyvät tehokkaasti huomioimaan lääkehoidon liittyvät ongelmat ja poikkeamat, minkä tämä tutkimuskin osoittaa. Sen sijaan tavoitteiksi asetetut elintapaneuvonta ja diabeetikon omahoidon ohjaaminen toteutuivat heikommin. Nykyistä laaja-alaisempi diabeetikkojen hyvinvointiin liittyvä koulutus vahvistaisi farmaseuttisen henkilökunnan taitoja omahoidon tukemisessa ja parantaisi apteekkien mahdollisuuksia vastata potilaiden, mutta myös yhteiskunnan tarpeisiin kokonaisvaltaisemmin. Myös aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että apteekkien antamalla elintapaohjauksella on merkitystä ja sitä kannattaisi kehittää. Parkkamäen (2013) Mäntyharjun Havu -apteekissa tekemän tutkimuksen mukaan, yksilöllisellä neuvonnalla oli myönteisiä vaikutuksia tyypin 2 diabeetikkojen rasva-arvoihin, painon pudotukseen sekä vyötärön ympärysmittaan. Myös liikunta- ja ravitsemustottumukset kohenivat verrokkeja paremmin (Parkkamäki 2013).
Kannustavia tuloksia on saatu myös muutamista ulkomaalaistutkimuksista, joissa apteekkien antamaan elintapaneuvontaa on tutkittu (Ali 2012, Botomino 2008, Cohen 2011, Mitchell 2011). Diabetesohjelman toimintaa olisi hyvä suunnata elintapaneuvonnan suuntaan vahvemmin.
Yhteistyön vaikeudet haittasivat ohjelman toteutumista ja tilanteeseen oltiin tyytymättömiä. Aiemman, vuonna 2008, toteutetun tutkimuksen mukaan 45 % vastanneista apteekeista teki yhteistyötä terveydenhuollon toimijoiden kanssa ja tässä vuonna 2015 toteutetussa kyselyssä enää 38 %. Diabetesyhdistysten kanssa tehtävän yhteistyön määrä oli lisääntynyt: vuonna 2008 yhteistyötä teki 19 % ja vuonna 2015 noin 26 % ohjelmassa mukana olevista apteekeista (Alakoski 2011). Yhteistyö toteutui parhaiten keskisuurissa kunnissa. Osasyy siihen voi olla se, että aivan kaikkein pienimmissä kunnissa ei välttämättä ole omaa terveydenhuollon yksikköä tai kolmannen sektorin toimijoita ja kaikkein isoimmissa kaupungeissa puolestaan toimijoita ja apteekkeja on paljon, joten yhteistyö voi olla hajanaisempaa. Yhteistyön vahvistamisessa tärkeää olisi kehittää uusia, toimivia yhteistyön muotoja entisten lisäksi. Sen lisäksi olisi
tärkeää lisätä tietoa apteekkien terveyden edistämisen mahdollisuuksista ja jo nyt tarjolla olevista palveluista muille toimijoille. Kyselyn avoimissa vastauksissa tuli esille, että apteekin toiminnasta terveyden edistämisessä ei nykyisellään tiedetä riittävästi terveydenhuollossa ja kolmannella sektorilla, mikä vaikeuttaa toimivan yhteistyön luomista. Björkmanin ym. (2008) ruotsalaistutkimuksessa havaittiin sama ongelma ja sitä pidettiin yhtenä toiminnan keskeisenä esteenä. Apteekkariliitto ehdottaa Uusi apteekki -ohjelmassaan ratkaisuksi kansallisia suosituksia apteekin roolista terveyden edistämisessä ja yhteistyön tekemisessä terveydenhuollon toimijoiden kanssa.
(Apteekkariliitto 2018b). Tämä vakiinnuttaisi apteekkien asemaa kansanterveystyössä ja parantaisi yhteistyömahdollisuuksia. Samalla apteekin rooli nimenomaan terveydenhuoltoon suuntautuneena ammattiapteekkina vahvistuisi.
Tämä tutkimus vahvistaa aiempien ulkomaisten tutkimusten tuloksia siitä, mitkä tekijät estävät terveyden edistämisen toimia apteekeissa. Suurimpia ongelmia sekä tässä tutkimuksessa, että ulkomaisissa tutkimuksissa olivat ajan, resurssien, tuen ja suunnitelmallisuuden puute sekä liian vähäinen ammattitaito omahoidon tukemiseen nimenomaan elintapojen osalta (Björkman 2008, Laliberté 2012, Scott 2016, Strand 2017). Vuonna 2008 toteutetussa yhdyshenkilökyselyssä suurimmiksi esteiksi nousivat kiire ja yhteistyön puute. Myös koulutuksen puute ohjelman toteutumisen esteenä on ollut ongelmana jo aiemmin tehdyissä kyselyissä (Alakoski 2011). Paikallista koulutusta tarvittaisiin lisää eri puolille Suomea tai vaihtoehtoisesti mahdollisuuksia osallistua verkkokoulutukseen. Myös apteekkien omalla toimipaikkakoulutuksella on tärkeä rooli siinä, että ohjelman käytännöt saadaan toimimaan koko henkilökunnan keskuudessa. Sen määrä oli kuitenkin laskenut voimakkaasti, sillä vuonna 2008 toimipaikkakoulutusta muulle henkilökunnalle järjesti noin 70 % vastanneista, kun vuonna 2015 vain noin 34 % (Alakoski 2011).
Suurin osa esteistä liittyi puutteelliseen resurssointiin muun muassa henkilökuntamitoituksen osalta ja sitä kautta ohjelman toteuttamisen taloudelliseen kannattavuuteen. Henkilökunnan vähyys näkyi arjessa kiireenä ja sen vuoksi mahdollisuudet diabetesohjelman toteuttamiseen olivat heikentyneet. Apteekin rooli onkin tässä suhteessa kaksijakoinen, sillä halua apteekkareilla kehittää apteekkia terveydenhuollon osana olisi, mutta toisaalta yritys on oltava taloudellisesti kannattava.
Tähän toimivia ratkaisuita olisivat joko apteekin terveyden edistämiseen liittyvien
palveluiden tuotteistaminen ja tarjoaminen asiakkaille maksullisina tai siten, että yhteiskunta osallistuisi palveluiden rahoittamiseen. Apteekeista voitaisiin hankkia ostopalveluna palveluita, joita terveyskeskus ei tarjoa, esimerkiksi tupakasta vieroitusta.
Nyt maksullisia, yksilöllisiä palveluita on jo saatavana, mutta ongelmana on ollut usein se, että potilaat eivät ole valmiita maksamaan niistä sellaista hintaa, joka kattaisi todelliset kustannukset. Ostopalvelu mahdollistaisi palvelut useammalle tulotasosta riippumatta.
Vaihtoehtoisesti apteekin tuotevalikoimaa ja myyntiä kehittämällä voitaisiin rahoittaa osittain myös palveluita ja niihin vaadittavaa henkilökuntaresurssia. Jokisen ym. (2015) tutkimuksessa tämäkin vaihtoehto tuotiin esille: erikoiskauppaan suuntautunut apteekki voi olla samaan aikaan myös terveydenhuoltoon orientoitunut. Apteekkarit näkivät sen usein ainoana vaihtoehtona, koska toistaiseksi rahoitusta ei ulkopuolelta tule.
Kansanterveysohjelman toteuttamisessa ongelmina koettiin myös suunnitelmallisuuden ja tuen puute ohjelman toteuttamisessa apteekin arjessa. Apteekkariliiton materiaalit saivat kiitosta, mutta enemmän kaivattiin käytännön toteutukseen liittyvää ohjeistusta ja kokemuksia muilta ohjelmassa toimivilta apteekeilta. Tähän tarpeeseen voisi vastata yhdyshenkilöiden vapaassa käytössä oleva vinkkipankki ja Apteekkariliiton vahvempi ohjaus apteekeille. Monen diabetesohjelmaan kuuluvan apteekin vuoden ainoa tapahtuma oli maailman diabetespäivän vietto ja muuten ohjelman toiminta rajoittui materiaalien esilläpitoon. Ohjelmassa työskentelyyn kaivattiin tukea apteekkarilta, mutta myös muulta työyhteisöltä. Tuen puute voi johtua siitä, että kansanterveysohjelman merkitystä ei täysin ymmärretä ja sitä ei koeta tärkeäksi. Tämä voi johtaa siihen, että aikaa työlle ei löydy kiireisessä apteekkiarjessa ja sen takia ohjelma jää hyvin vähäiseen rooliin. Ohjelman toteuttaminen on tällöin hyvin haastavaa eikä se leviä koko työyhteisön keskuuteen.
Suunnitelmallisuuden puute toiminnan esteenä kertoo myös suuresta käyttämättömästä potentiaalista apteekeissa, sillä suurin osa yhdyshenkilöistä oli kuitenkin motivoituneita tehtävässään ja halukkaita kehittämään toimintaa. Näin ollen lisäämällä toiminnan suunnitelmallisuutta, voidaan farmasistien tiedot ja taidot valjastaa paremmin kansanterveysohjelman käyttöön. Koulutus sekä tuen ja ajan antaminen luovat perustan ohjelman toteutumiselle tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi yhdyshenkilön oma motivoituneisuus ja innostuneisuus takaavat sen, että ohjelma näkyy arjessa. Tarvitaankin asennemuutosta kansanterveysohjelmia kohtaan: arvostuksen nouseminen näkyisi varmasti ulospäin suunnitelmallisuuden ja toiminnan monipuolisuuden lisääntymisenä.
Apteekkariliitto on avainasemassa tässä, sillä apteekkeihin kaivattiin lisää valmiita toimintamalleja ja -ideoita, joita olisi helppoa toteuttaa apteekin arjessa. Myös tiedottamisen lisääminen mahdollisille yhteistyökumppaneille ja palveluiden käyttäjille olisi tärkeää.
9.2 Menetelmien arviointi
Kyselytutkimus oli toteutettu Webpropol -työkalulla siten, että siinä oli teknisesti mahdollista jättää vastaamatta osaan kysymyksistä, mikä aiheuttaa korjaamattomana katoa. Nämä puuttuvat vastaukset on analyysin yhteydessä korjattu, mutta on vaikeaa tietää, onko puuttuva vastaus tarkoittanut vaihtoehtoa ei vai en osaa sanoa. Se saattaa aiheuttaa virheellisiä tulkintoja vastuksiin eli reliabiliteetti heikkenee. Toisaalta korjaamaton versio antaisi vielä virheellisemmän tuloksen, sillä silloin tarkasteltavana kussakin kysymyksessä olisi vain osa tutkimusjoukosta. Vaikka kysymysten muotoilu on selkeää ja vastaajille yksiselitteistä, aiheuttaa heikentynyt reliabiliteetti myös validiteetin heikentymistä.
9.3 Tulosten luotettavuus
Tutkimus on kokonaistutkimus eli se kattoi koko perusjoukon, joten siinä vaiheessa ei valikoitumista vielä tapahtunut. Kyselyn vastausaktiivisuus jäi 34,7 %:iin ja se saattaa vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Kyselytutkimuksissa kato eli vastaamatta jättäneiden määrä voi olla suuri. Toisaalta vastaukset eivät olleet painottuneet vain kaikkein aktiivisimmin ohjelmassa toimiviin yhdyshenkilöihin. Lisäksi vastaukset jakaantuivat monipuolisesti taustamuuttujien suhteen: vastauksia saatiin myös eri puolilta maata, erikokoisilta paikkakunnilta ja erikokoisista apteekeista. Aliedustettuna vastaajien joukossa olivat kaikkein pienimmät apteekit, joissa reseptuuri eli vuotuinen reseptien määrä oli alle 20 000. Vuonna 2015 näitä pienimpiä apteekkeja oli vähän alle viidesosa kaikista apteekeista, mutta vastanneiden joukossa niitä oli vain 1,8 %. On mahdollista, että pienimmistä apteekeista harvempi on ylipäätään mukana ohjelmassa. Huomattavan korkea vastausaktiivisuus (17,8 %) puolestaan oli niissä apteekeissa, joiden reseptuuri oli 100 000 – 120 000 reseptiä vuodessa. Näitä apteekkeja oli vuonna 2015 noin 7 %.
Muuten vastausaktiivisuus noudatteli apteekkien kokojakaumaa melko hyvin.
10 JOHTOPÄÄTÖKSET
1. Apteekkien palvelut keskittyvät enimmäkseen lääkehoitoon ja terveyden edistämiseen liittyviä palveluita tarjotaan toistaiseksi harvoin. Yleisimpiä asiantuntijapalveluita ovat annosjakelu ja lääkityksen tarkistus.
2. Diabetesohjelman tavoitteista diabetekseen liittyvä lääkeneuvonta toteutuu apteekeissa hyvin, mutta elintapaneuvonnan osalta tilanne on huomattavasti heikompi.
3. Apteekkien diabetesohjelman yhdyshenkilöt ovat pääosin motivoituneita toimimaan tehtävässään ja arvostavat ohjelmaa ja sen materiaaleja, mutta edellytykset toiminnan toteuttamiselle apteekin arjessa vaihtelevat suuresti. Suurimmat ongelmat ovat kiire, koulutuksen puute ja yhteistyön vaikeudet terveydenhuollon ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Myös tuen puute työyhteisössä koetaan hankalana.
11 TULOSTEN HYÖDYNNETTÄVYYS
Tuloksia voidaan hyödyntää Suomen Apteekkariliitossa apteekkien kansan-terveysohjelmia ja muita terveyden edistämistoimia kehitettäessä. Selvittämällä terveyden edistämistyön mahdollistavia puolia, voidaan hyviä käytäntöjä viedä kaikkiin toiminnassa mukana oleviin apteekkeihin. On tärkeää nähdä myös toimintaa estävät tekijät, sillä niitä ratkomalla voidaan toimintaa kehittää ja muokata paremmin apteekin arkeen sopivaksi. Nämä tulokset koskevat diabetesohjelmaa, mutta niitä voidaan soveltaa myös muihin kansanterveysohjelmiin, koska ohjelmien toimintaperiaate on sama.
Tulosten perusteella voidaan kehittää myös yhdyshenkilöiden ja muun farmaseuttisen henkilökunnan täydennyskoulutusta diabetekseen ja terveyden edistämiseen liittyen.
Tutkimustulosten mukaan koulutustarvetta olisi ainakin lääkkeettömän omahoidon ohjauksessa.
Lisäksi tuloksista voi olla hyötyä kehitettäessä apteekkeja ammattimaisempaan suuntaan eli vahvistettaessa apteekkien roolia nimenomaan yhtenä terveydenhuollon toimijana.
Uusien palveluiden tarjoaminen ja yhteistyömuotojen kehittäminen terveydenhuollon yksiköiden ja kolmannen sektorin kanssa toisi ratkaisuita myös väestön ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeen lisääntymiseen.
LÄHTEET
Aalto-Kallio M, Mäkipää E. Käytäntöjä terveyden edistämiseksi – Katsaus terveyden edistämisen rakenteiden kehittämistyöhön. Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry). Julkaisu 2/2010. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/kaytantoja_terveyen_edistamiseksi_2010.pdf
Aarne M, Koski S, Huttunen J, Bierganns E, Telford K. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman (DEHKO 2000-2010) Loppuraportti. Osa 1. sisäinen
arviointi. Pori 2011 Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
www.diabetes.fi/files/1373/Dehkon_loppuraportti.pdf
Alakoski A, Dormischian T, Koskinen K, Saarikallio E, Teinilä T, Airaksinen M. Peura S. Apteekkien osallistuminen kansalliseen diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaan (DEHKO). Farmaseuttinen Aikakauskirja Dosis. 2011; 27;
114-24
Ali M, Schifano F, Robinson P, Phillips G, Doherty L, Melnick P, Laming L, Sinclair A Dhillon S. Impact of community pharmacydiabetes monitoring and education programme on diabetes management: a randomized controlled study. Diabet Med. 2012: 29:e326-3 33
Apteekkariliitto. Ammattiapteekkistrategia 2012 – 2020. 2011. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.apteekkariliitto.fi/media/pdf/ammattiapteekkistrategia_2012-2020.pdf
Apteekkariliitto. Apteekki.fi Terveyttä ja hyvinvointia tukevat palvelut. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: www.apteekki.fi/apteekki-palvelut.html (Luettu 27.1.2018a)
Apteekkariliitto. Apteekkien astmaohjelma. Suomen Apteekkariliitto, Allergia- ja astmaliitto, Filha ja Hengitysliitto. 2017c. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/ohjelmat/
apteekkien _ astmaohjelma_lowres_.pdf
Apteekkariliitto. Apteekkien diabetesohjelma. 2017b. Suomen Apteekkariliitto ja Diabetesliitto. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/ohjelmat/
apteekkien_diabetesohjelma_ lowres_.pdf
Apteekkariliitto. Apteekkien sydänohjelma. Suomen Apteekkariliitto ja Suomen Sydänliitto. 2017d. Saatavana pdf-muodossa osoitteessa:
www.apteekkariliitto.fi/ media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/
ohjelmat/apteekkien sydanohjelma_ lowres_.pdf
Apteekkariliitto. Toimenpideohjelma – Apteekit tupakasta vieroituksen tukena.
28.5.2008. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa www.apteekkariliitto.fi/
media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/ohjelmat/toimenpideohjelma_
tupakasta_vieroitus.pdf
Apteekkariliitto. Uusi apteekki -ohjelma. 2018b. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/uusiapteekki/
uusi_apteekki_julkaisu_sec.pdf
Apteekkariliitto. Vuosikatsaus 2016. 2016. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa http://www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/liitto/vuosikatsaukset/
apteekkariliitto_vuosikatsaus_2016.pdf
Apteekkariliitto. Vuosikatsaus 2017. 2017a. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/liitto/vuosikatsaukset/
vuosikatsaus_2017.pdf
Björkman I, Viberg N, Rydberg L, Stålsby Lundborg C. Health promotion at Swedish pharmacies – views of staff. Pharmacy Practice (internet) 2008; 6:211-218 Botomino A, Bruppacher R, Krähenbühl S, Hersberger KE. Change of body weight and
lifestyle of persons at risk for diabetes after screening and counselling in pharmacies. Pharm World Sci. 2008 Jun; 30:222-226.
Cohen LB, Taveira TH, Khatana SA, Dooley AG, Pirraglia PA, Wu WC. Pharmacist-led shared medical appointments for multiple cardiovascular risk reduction in patients with type 2 diabetes. Diabetes Educ. 2011 Nov-Dec; 37:801-812 Dewsbury C, Rodgers RM, Krska J. Views of English Pharmacists on Providing Public
Health Services, Pharmacy (Basel). 2015; 3: 154-168
Diabetes (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016.
www.kaypahoito.fi
Farmasialiitto. Apteekkitoiminnan eettiset ohjeet. Saatavana www-muodossa osoitteessa: www.farmasialiitto.fi/kuka-olemme/farmasian-ammattilaisen-etiikka /apteekkitoiminnan-eettiset-ohjeet.html (Luettu 10.4.2017)
Fikri-Benbrahim N, Martínez-Martínez F, Saéz-Benito L, Luque BS, Corpas JP, Moullin JC, Sabater-Hernández D. Assesment of screening protocol for type 2 diabetes in community pharmacy. The DiabNow study. Diabetes Res Clin Pract.
2015; 108:e49-52.
Fimea. Järkevä lääkehoito. Lääkityksen tarkistus. 2016. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: http://www.fimea.fi/documents/160140/758926/28386_
Laakityksen_tarkistus_9.2.2015.pdf
FIP / WHO. Joint FIP/WHO guidelines on good pharmacy practice: standards for quality of pharmacy services. WHO Technical Report Series, No. 961, 2011.
Geneva: World Health Organization, 2011. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
www.fip.org/www/uploads/database_file.php?id=331&table_id=
FOK. Farmasian oppimiskeskus. Tietoa FOKsta. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
www.fok.fi/tietoa-fokista/fok.html. (Luettu 26.12.2017)
FOK. Farmasian oppimiskeskus. Diabeteksen hoito. Verkkokurssi. (Kurssille osallistuttu 09/2018).
Haahtela T, Pietinalho A, Tuomisto LE, Klaukka T, Erhola M, Kaila M, Nieminen MM, Kontula E, Laitinen LA. Suomalainen astmaohjelma 10 vuotta – suuri muutos parempaan. Suomen Lääkärilehti 2006; 61:4369-4378
Haahtela T, von Hertzen L, Mäkelä M, Hannuksela M. sekä allergiatyöryhmä.
Kansallinen allergiaohjelma – aika muuttaa suuntaa. Suomen Lääkärilehti. 2008;
63:9-21
Haahtela T, Valovirta E, Hannuksela M, von Hertzen L, Jantunen J, Kauppi P, Ketola T, Laatikainen T, Lindström I, Mäkinen-Kiljunen S, Linna M, Pajunen S, Pelkonen A, Petman L, Puolanne M, Repo I, Saarinen K, Savolainen J, Tommila E, Vasankari T, Mäkelä MJ. Kansallinen allergiaohjelma 2008-2018 puolivälissä – suunnanmuutos tuo tuloksia. Suomen Lääkärilehti 2015; 70: 2165-2172
Hirvonen A, Siiskonen S, Peura S. Apteekkien diabetesohjelma – Apteekit Dehkon tavoitteita toteuttamassa. DEHKO-raportti 2005:2. Diabetesliitto. Tampere.
Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.diabetes.fi/files/1055/Dehko-raportti_2005_2.pdf
Jokinen L, Puumalainen I, Airaksinen M. Terveydenhuollon toimipiste vai
erikoiskauppa: apteekkareiden näkemyksiä apteekkitoiminnan strategisesta kehittämisestä ja apteekkipalveluista vuoteen 2020. Farmaseuttinen
aikakauskirja Dosis. 2014; 30: 177-189
Jousilahti P, Haahtela T, Laatikainen T, Mäkelä M, Vartiainen E. Asthma and respiratory allergy prevalence is still increasing among Finnish young adults.
Eur.Respir.J. 2016; 47:985-7
Kela. Kelasto-raportit. Voimassa olevat, alkaneet ja päättyneet lääkekorvausoikeudet korvausnumeroille 103 ja 215 vuonna 2017. Kela / Tilasto- ja tietovarastoryhmä.
http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ ex=NIT084AL (Luettu 16.7.2018)
Kjome RL, Sandberg S, Granås AG. Diabetes care in Norwegian pharmacies: a descriptive study. Pharm World Sci. 2008;30:191-198
Koski S. Diabetesbarometri 2010. Suomen Diabetesliitto ry. 2011. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.diabetes.fi/files/1377/Diabetesbarometri_2010.pdf Kuntalaki. 410/2015. Annettu Helsingissä 10.4.2015. Saatavilla sähköisesti osoitteessa:
www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150410
Laliberté M-C, Perreauolt S, Damestoy N, Lalonde L. Ideal and actual involvement of community pharmacists in health promotion and prevention: a cross-sectional study in Quebec, Canada. BMC Public Health 2012; 12: 192
Langran T, Nanda N, Bataveljic A, Gonzalez-Durio J. Supporting the management of type 2 diabetes with pharmacist-led reviews: an observational analysis. BMJ Open. 2017; 3:e013451.
Lääkelaki 395/1987. Annettu Helsingissä 10.4.1987. Saatavilla sähköisesti osoitteessa:
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395#L1P2
Martinez J, Laswell E, Cailor S, Ballentine J. Frequency and Impact of Pharmacist Interventions in Clinical Trial Patients with Diabetes. Clin Ther. 2017; 39:714-722
Mehuys E, Van Bortel L, De Bolle L, Van Tongelen I, Annemans L, Remon JP, Giri M.
Effectiveness of a community pharmacist intervention in diabetes care: a randomized controlled trial. J Clin Pharm Ther. 2011;36:602-613
Mitchell B, Armour C, Lee M, Song YJ, Stewart K, Peterson G, Hughes J, Smith L, Krass I. Diabetes medication Assistance Service: the pharmacists’s role in
supporting patient self-management of a type 2 diabetes (T2DM) in Australia.
Patient Educ Couns. 2011;83:288-294
Nutbeam D. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion International. 2000; 15: 259-267
Pajunen L, Kivimäki S. ja Haarala J. Liikuntaa lääkkeeksi – terveysliikunta apteekin neuvontapalveluna. Liikkujan Apteekkien kokemuksia konseptin toteutuksesta ja toimivuudesta. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES.
Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 321. Jyväskylä. 2016.
Parkkamäki S. Voimaantumiseen pohjautuva tyypin 2 diabeteksen omahoidon tuki apteekissa: Esimerkkinä Mäntyharjun Havu-apteekki. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. 2013. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40695/parkkamaki_vaitoskirja.p df?sequence=1
Perustuslaki. 731/1999. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Pietilä K. Apteekissa toteutettu tupakasta vieroittamisen yksilöohjaus ja
ryhmävieroituskurssit. Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus. Käypä hoito- suositus. Lisätietoa. 2011. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix00267&suositusid
=hoi40020
Routasalo P. ja Pitkälä K. Omahoidon tukeminen – Opas terveydenhuollon
ammattihenkilöille. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 2009. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/docs/f1969335532/omahoidon_tukem_op as_12_09.pdf
Salimäki J. Suullinen tiedonanto Apteekkariliiton ylläpitämästä yhdyshenkilö-rekisteristä, 23.1.2018
Sandström P, Leppänen A. ja Simonen O. (toim.). Tupakasta vieroituksen organisointi ja käytännöt. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:15, STM. Helsinki 2010. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://docplayer.fi/4661078-Tupakasta-vieroituksen-organisointi-ja-kaytannot.html
Savola E. ja Koskinen-Ollonqvist P. Terveyden edistäminen esimerkein – Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja -sarja 3/2005. Edita Prima Oy. Helsinki. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.soste.fi/media/
pdf/terveyden_edistaminen_esimerkein_2005.pdf
Scott DM, Strand MA, Undem T, Anderson G, Clarens A, Liu X. Assesments of pharmacists delivery of public health services in rural and urban areas of Iowa and North Dakota. Pharmacy Practise. 2016; 14:836
Shane-McWhorter L, McAdam-Marx C, Lenert L, Petersen M, Woolsey S, Coursey JM, Whittaker TC, Hyer C, LaMarche D, Carroll P, Chuy L. Pharmacist-provided diabetes management and education via a telemonitoring program. J Am Pharm Assoc (2003). 2015 Sep-Oct;55:516-526
STM. Apteekkitoiminnan ja muun lääkehuollon kehittäminen. Työryhmän
loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:4.
Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/
bitstream/handle/10024/70325/URN_ISBN_978-952-00-3554-9.pdf
STM. Lääkepolitiikka 2020 – Kohti tehokasta, turvallista, tarkoituksenmukaista ja taloudellista lääkkeiden käyttöä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:2 Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: https://julkari.fi/bitstream/handle /10024/111974/URN%3aNBN%3afi-fe201504226219.pdf?sequence=1 STM. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja
terveysministeriön raportteja ja muistioista 15/2018. Saatavilla pdf-muodossa
osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160659/
15_RATI_toimeenpano_ohjelma_loppuraportti.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Strand MA, Scott DM, Undem T, Anderson G, Clarens A, Liu X. Pharmacists contributionsto the ten essential services of public health in three National Association of Board of Pharmacy regions. Journal of the American Pharmacists Association 2017; 57:395-401
Sund R. ja Koski S. FinDM II. Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen. Tekninen raportti. Suomen Diabetesliitto. 2009. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.diabetes.fi/
files/274/FinDM_II._Diabeteksen_ja_sen_lisasairauksien_esiintyvyyden_ja_ilm aantuvuuden_rekisteriperusteinen_mittaaminen_Tekninen_raportti_pdf_361_kt.
Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki. Apteekin neuvonnan tuottamat säästöt yhteiskunnalle ja terveydenhuollolle. Asiantuntija-arvio maaliskuu 2015.
PricewaterhouseCoopers Oy. 2015. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/media/tiedotteet/pwc-raportti_27.3.2015.pdf
Suomen Sydäntautiliitto. Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi vuosille 2005 – 2011: sydän ja
verisuoniterveyden edistämistä ja -sairauksien ehkäisyä koskeva osa Suomen sydänohjelmasta. Suomen Sydäntautiliiton julkaisuja 2005:1. Helsinki: STM Terveydenhuoltolaki. 1326/2010. Annettu Helsingissä 30.12.2010. Saatavilla
sähköisesti osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
sähköisesti osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326