29.11.2018 Julkinen
UUDENMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Puhelin 0295 021 000
http://www.ely-keskus.fi/uusimaa
PL 36
00521 HELSINKI
Uudenmaan liitto Esterinportti 2 B 00240 HELSINKI
toimisto(at)uudenmaanliitto.fi
Viite Lausuntopyyntö 202/05.00/2016
Lausunto maakuntakaavaluonnoksesta, Uusimaa-kaava 2050
Uusimaa -kaavalla tavoitellaan kasvun kestävää ohjaamista ja alueiden välistä tasapainoa, ilmastonmuutokseen vastaamista sekä luonnon ja luonnonvarojen kestävää käyttöä, hyvinvoinnin ja vetovoimaisuuden lisäämistä ja kestävää kilpailukykyä.
Kaavassa strategisuus on nostettu keskiöön. Kaava-asiakirjoina on oikeusvaikutukseton rakennesuunnitelma ja kolme
vaihemaakuntakaavaa, jotka yhdessä ovat Uudenmaan maakuntakaava 2050.
Kaava-aineisto on kattava sisältäen runsaasti selvityksiä.
Uudenmaan ELY-keskuksen lausunto:
Yhdyskuntarakenne
On hyvä, että kaavan päätavoite on kestävyys niin ilmastonmuutoksen kuin hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta. Yhdyskuntarakenne on avainasemassa tavoitteen saavuttamisessa.
Maakuntakaavaluonnoksessa on osoitettu keskukset kohdemerkinnällä lukuun ottamatta valtakunnan keskusta, joka on
kehittämisperiaatemerkintä.
Taajamatoiminnot, pääkaupunkiseudun ydinvyöhyke ja uusi raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintovyöhyke ovat
kehittämisperiaatemerkintöjä. Niiden sijainti, laajuus ja toteutustapa täsmentyvät määräyksen mukaan kuntakaavoituksessa.
Uudenmaan ELY-keskus tuo esiin kehittämisperiaatemerkinnän tarkoittavan, ettei pääasiallista käyttötarkoitusta ole määritelty.
Uudenmaan ELY-keskus pitää esitystapaa ongelmallisena
suunnittelujärjestelmän selkeyden kannalta. Esiin nousee kysymys, varmistaako kehittämisperiaatemerkintä valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden välittymisen riittävästi maakuntakaavaan Suomen väkirikkaimmalla alueella, jolla on rakentamispaineita.
MRL 28 §:n maakuntakaavan sisältövaatimuksissa todetaan, että kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota mm.
maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen.
Hallituksen esityksessä (HE 101/1998) todetaan maakuntakaavan sisältövaatimuksista, että maakuntakaavan tehtävänä on esittää alueidenkäytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoittaa
aluevarauksin valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden taikka useamman kuin yhden kunnan alueidenkäytön yhteen sovittamisen kannalta tarpeellisessa laajuudessa ja tarkkuudella.
Koska kehittämisperiaatemerkintä ei sisällä pääasiallista
käyttötarkoitusta ja koska kuntakaavoituksen liikkumavara niiden
ulottuvuuden suhteen jää tapauskohtaisesti harkittavaksi, on epäselvää, täyttyykö maakuntakaavan sisältövaatimus alue- ja
yhdyskuntarakenteen osalta.
Kehittämismerkintöjä käytettiin Uudenmaan maakuntakaavassa. On hyvä palauttaa jatkosuunnittelun yhteydessä mieliin, millaisiin
tulkintakysymyksiin kuntakaavoituksessa jouduttiin. Yksi esimerkki on Espoon Histan osayleiskaava, jonka tulkintakysymyksistä on KHO:n vuosikirjapäätös 2012:67.
Kaavaselostuksen tulkintaohje ei selkeytä asiaa jääden osittain toiveen tasolle. Määräyksissä ja tulkintaohjeessa käytetyt ilmaisut
"ensisijaisesti" ja "tulisi ohjata" mahdollistavat toisenlaisen maankäyttöratkaisun kuntatasolla.
Taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeiden ja asemanseutujen
osoittamisessa on tarkentamisen varaa kuntien suunnitelmat huomioon ottaen. Olisi hyvä, että saman ratavarauksen varrella logiikka olisi yhtenevä.
Uusi raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen
kehittämisvyöhyke vaatii uusien asemien osalta jatkosuunnittelussa tarkempaa yhdyskuntarakenteellista tarkastelua vaikutusten
arviointeineen. Esimerkkinä voi mainita Lohjan Lempolan.
Lisäksi ELY-kiinnittää huomiota, että kaavassa on käytetty
Ympäristöministeriön asetuksen mukaisia merkintöjä. Asetuksen 1
§:ssä todetaan seuraavaa: "Kun kaavassa käytetään tämän asetuksen mukaista merkintää, sitä tulee käyttää asetuksessa esitetyssä
tarkoituksessa." Taajamatoimintojen kehittämisvyöhyke on osoitettu merkintäpäätösasetuksen aluevarausmerkinnällä. Esitystapaa on syytä vielä pohtia, sillä nyt esitetty voi johtaa harhaan ja on asetuksen
vastainen.
Yleiset määräykset
Edellä mainittujen kannatettavien maakuntakaavan tavoitteiden
toteuttamiseksi kaavamääräysten tulee olla yksiselitteisiä ja selviä, jotta ne välittyisivät kuntakaavoitukseen ilman tulkintavaikeuksia.
YM:n oppaassa Maakuntakaavan sisältö ja esitystapa todetaan seuraavaa: "Maakuntakaavan tehtävä ja asema alueiden käytön
suunnittelujärjestelmässä merkitsee, että tärkeimpien valtakunnallisten, maakunnallisten ja seudullisten alueidenkäyttökysymysten
perusratkaisut määritellään oikeudellisesti sitovalla tavalla ensisijaisesti juuri maakuntakaavassa."
Maakuntakaavassa tehdään siis seudullisia maankäyttöratkaisuja, jotka toteuttavat valittua strategiaa. Uudenmaan ELY-keskus toteaa, että maakuntakaavaluonnoksen määräyksistä osa koskee myös paikallista maankäyttöä.
Yleisissä määräyksissä on sellaisia, joiden tulkinta jäänee
tuomioistuimelle. Tämä on iso riski kuntakaavoitukselle. Esimerkkinä voi mainita määräyksen "Kaikessa alueidenkäytön suunnittelussa tulee edistää ilmaston kannalta kestäviä ratkaisuja". Sinänsä kannatettava tavoite jää tulkinnanvaraiseksi kaavamääräyksenä.
Yleisissä määräyksissä mainitaan "nykyiset taajama-alueet". Tulkinnan varmistamiseksi, käsitteen määrittely on syytä olla kaava-asiakirjoissa.
Määräys nykyisten taajamien täydennysrakentamismahdollisuuksien selvittämisestä ennen yhdyskuntarakenteen laajentamista tulisi siirtää määräyksen "alue- ja yhdyskuntarakennetta tulee kehittää olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen tukeutuen" yhteyteen.
Selvittämisvelvoitteen lisäksi olisi hyvä antaa maankäyttöön liittyvä määräys.
Käsitteisiin hajarakentamisen ohjaus ja rakentamisen ohjaus liittyvät määräykset jäävät epäselviksi. Tarkoitetaanko tällä maankäyttö- ja rakennuslain mukaista rakennuslupia, suunnittelutarveratkaisuja ja poikkeamispäätöksiä, joiden sisältöä maankäyttö- ja rakennuslain säännökset jo ohjaavat. ELY-keskus muistuttaa, että maakuntakaava ei voi ohittaa lainsäädäntöä. Määräyksiä on syytä kehittää tai poistaa.
Laajoihin yhtenäisiin luonnon- ja kulttuurimaisema-alueisiin liittyvä yleinen kaavamääräys on monimutkainen ja kaipaa selkeyttämistä.
Herää kysymys, mitä tarkoittaa "merkitys voimavarana tulee ottaa huomioon" käytännössä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.
Kaavakartta
On hyvä, että merkinnöissä ja määräyksissä on lukuohje.
Tästä huolimatta kaavakarttaa on vaikea tulkita: Esimerkiksi
kohdemerkinnät taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen päällä jäävät epäselviksi.
Tällainen on myös lentoliikenteen laskeutumisvyöhyke osa-aluerajaus.
Olisi parempi joko määrätä se selkeästi tai siirtää omalle liitekartalleen.
Kulttuuriympäristö
Maakuntakaavan suunnittelumääräykset ovat asianmukaiset ja
huomioivat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kulttuuriympäristön osalta. ELY-keskus kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että
valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin ei tule osoittaa niiden tunnistettavuutta ja ominaispiirteiden vastaista maankäyttöä.
Esimerkiksi huvila- ja kartanoalueiden sekä vanhojen kylien tulee säilyttää ominaispiirteensä tunnistettavina, vaikka niille
täydennysrakentamista osoitettaisiinkin.
Erityisesti Helsingin Vartiosaaren osoittaminen taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeeksi on ristiriidassa em. tavoitteen kanssa.
Vartiosaaren yksi merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo on huvila- asutuksen syntyminen saarelle. Maisemalla ja huviloiden yhteydellä luontoon oli tärkeä merkitys niiden sijoittumiselle. Tämän lisäksi huvila- kulttuurille oli historiallisesti tärkeää mahdollisuus virkistymiseen luonnonympäristössä. Vartiosaaren arvot paremmin huomioiva
merkintätapa olisi esimerkiksi Suomenlinnan, Suvisaariston, Barösundin tai Emäsalon merkintätapojen kaltainen suunnittelumääräys.
Suomenlinna on osoitettu suojelualuemerkinnällä. Määräyksessä viitataan ilmeisesti Unescon maailmanperintöluetteloon. ELY-keskus muistuttaa, että RKY-alueet perustuvat valtioneuvoston päätökseen, mikä hallinnollisesti on rinnastettavissa määräyksen sanamuotoon:
”Suojelualueena voi olla myös alue, jolle viranomainen on tehnyt hallinnassaan olevaa aluetta koskevan muun kuin luonnonsuojelulakiin perustuvan suojelun turvaavan päätöksen.” Suomenlinna ei myöskään ole kokonaisuudessaan Suomen valtion omistama. Merkintätapaa on hyvä vielä pohtia.
Kaupan ratkaisu
Kaavaratkaisussa on otettu huomioon muuttunut vähittäiskaupan ohjauksen lainsäädäntö.
Keskeiset muutokset voimassa oleviin maakuntakaavoihin ovat seuraavat:
Keskustan ulkopuolisten kaupan alueiden määrään ei ole tehty muutoksia, sillä sen on katsottu vaikuttavan kaupan
saavutettavuuteen. Uusimaa-kaavan keskeisimmät muutokset kohdistuvat merkitykseltään seudullisen kaupan koon
alarajoihin, kaupan mitoittamiseen ja laadun ohjaamiseen.
Kaupan mitoituksesta on luovuttu keskuksissa ja kaupan laadun ohjaamisen tarpeeseen on vaikuttanut erityisesti kaupan
palvelujen saavutettavuus. Keskustojen ulkopuolella olevat kaupan alueet ovat pääsääntöisesti osoitettu edelleen paljon tilaa vaativalle kaupalla. Pääkaupunkiseudun ydinvyöhykkeellä olevien kahdeksan kaupan alueen laadun ohjaamista ei pidetty tarpeellisena, koska ne sijaitsevat hyvin saavutettavalla alueella ja lähialueen väestöpohja on suuri. Laaturajoittamattoman kaupan alueille on ositettu yksikkökoon ylärajaksi 30 000 k-m2, jolla rajoitetaan kaupan alueen keskustavaikutuksia.
Merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan koon alaraja on noussut 2000 k-m2maankäyttö-ja rakennuslain mukaisesti 4000 k-m2:een. Kaupan laatu on jaettu kahteen luokkaan,
keskustahakuiseen kauppaan ja paljon tilaa vaativaan kauppaan, Uudenmaan 2. vaihe maakuntakaavan kolmen luokan sijasta.
Merkittävyydeltään seudullisen vähittäiskaupan koon alarajoja on tarkistettu siten, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella oleville taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeille saa sijoittaa
keskustahakuista kauppaa 10 000 k-m2 ja paljon tilaa vaativaa kauppaa 10 000 k-m2.
Uutena merkintänä on osoitettu palvelukeskittymät, joiden kaupan seudullisuuden rajat ovat keskustahakuiselle kaupalle 6 000 k-m2 ja paljon tilaa vaativalle kaupalle 6 000 k-m2.
Kaavaselostuksessa on kuvattu, mitä keskustahakuinen kauppa on.
ELY-keskus tuo esiin, että samaan tapaan kaavaselostuksessa on syytä kertoa, minkälaista kauppaa tilaa vaativa kauppa on.
Kuntakaavoituksen yhteydessä tämä määrittelykysymys on noussut toistuvasti esiin. Tarkoitetaanko sillä liiketiloja, joissa myymään kooltaan isoja tuotteita esimerkiksi huonekaluja vai isoa liikerakennusta.
Laaturajoittamattomia kaupan alueita on kahdeksan: Espoossa
Suomenoja, Nihtisilta ja Turvesolmu, Helsingissä Konala, Roihupelto ja Suutarila, Vantaalla Tammisto ja Porttipuisto. Liikerakennuksen
yksikkökoko on rajoitettu enintään 30 000 k-m2.
Selostuksessa on esitetty perusteluina, että ne ovat tiiviin
kaupunkirakenteen sisällä, lähialueella on paljon asukkaita ja ne ovat kestävästi saavutettavissa. ELY-keskus tuo esiin, että maakuntakaavan mahdollistamat suuret kerrosneliömetrimäärät, esimerkkinä
mainittakoon Tammisto 500 000 k-m2 taikka Konala ja Roihupelto 300 000 k-m2, edellyttävät laaturajoittamattomuuden osalta vielä
lisäperusteluja erityisesti niiden lähistöllä sijaitsevien keskustojen palveluiden elinvoimaisuuden vahvistamisen näkökulmasta. Ratkaisua on myös syytä tarkastella suhteessa kaupunkien yleiskaavoihin.
Uudenmaan ELY-keskus pitää ongelmallisena päivittäistavarakaupan ja muun vähittäiskaupan samoja seudullisuuden alarajoja. Selvitykset eri yhteyksissä ovat osoittaneet, että päivittäistavarakauppa on arjen sujuvuuden ja liikennevaikutustensa vuoksi vaikutuksiltaan erilaista kauppaa kuin muu vähittäistavarakauppa.
PKS ulkopuolisilla taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeillä kaiken vähittäiskaupan seudullisuuden alaraja on sama, 10 000 k-m2. Herää kysymys, johtaako tämä epätoivottavaan kehitykseen, kun tarkastellaan maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimusta keskustojen
ensisijaisuudesta palveluiden sijaintipaikkana. Kuntien keskustojen ulkopuolelle tulee todennäköisesti kaupan konsepteja, jotka eivät edistä keskustan elinvoimaisuutta.
ELY-keskus esittää, että kaavaratkaisua tarkastellaan jatkotyössä esitettyä enemmän keskustojen elinvoimaisuuden kannalta, sillä nyt painotus on saavutettavuudessa.
Pohjavedet
Pohjavesiensuojelu tulee ottaa lähtökohdaksi maankäytön
sijoittamisessa. Tästä näkökulmasta Hangon Koverharissa sijaitseva tuotannon ja logistiikan kehittämisalue on ongelmallinen sijaitessaan Hangon vedenhankinnalle merkittävällä pohjavesialueella. Koverharin alueen kanssa samalle pohjavesialueelle sijoittuu myös Hangon tuleva tekopohjavesilaitos, joka ottaa vetensä Gennarbyvikenistä. Määräystä on syytä kehittää.
Pohjavesialueen kaavamääräys on onnistunut selventäen alempiasteisten kaavojen selvitystarpeita mm. maaperä- ja
pohjavesiolosuhteiden osalta. Tieto olosuhteista on yksi tärkeimmistä asioista mietittäessä alueille maankäytön sisältöä. Alempiasteisten kaavojen laadinnassa yleisesti käytetyt GTK:n ja ympäristöhallinnon aineistot ovat yleensä liian yleispiirteisiä yleis- ja asemakaavoitusta ajatellen.
Vesihuollon osalta on syytä pohtia, onko tarpeen kertoa taustoittavassa kartassa E2 Päijänne -tunneliin liittyvät vedenkäsittelylaitokset.
Teilinummen tekopohjavesihanke liittyy myös Päijänne-tunneliin, joten esitetyssä muodossa se on väärässä paikassa karttaselitteessä. On syytä pohtia, onko sitä edes tarpeen esittää kartassa
Kiviaineshuolto
Suunnittelumääräyksissä on hyviä luonnonvarojen käyttöön, kiertotalouteen, suojaetäisyyksiin ja ympäristön vetovoimaisuuteen liittyviä määräyksiä. Tavoitteiden ja suunnitteluperiaatteiden
toteuttamiseksi tulee maakuntakaavassa olla mukana ajan tasalla oleva aineisto kiviaineshuollon alueista (otto, varanto ja kierrätys) sekä
alueista, missä sijaitsee 1. vaihemaakuntakaavassa tutkitut ja osoitetut
maakunnallisesti merkittävät kiviainesvarannot. Luonnonvarat -teemaan kuuluu myös kierrättäminen, mikä koskee vesivaroja, pohjavesivaroja ja kiviainesvaroja.
Kestävän luonnonvarojen käytön kannalta on ensiarvoisen tärkeää tietää luonnonvarojen sijainti, kallioperän kivilaatu ja käyttökelpoisuus eri tarkoituksiin. Kiviainesvarannot ja niiden kierrätysalueet tulisi jatkossakin olla mukana (vaihe)maakuntakaavassa tai sen liiteaineistoissa.
Yksi kaavan päätavoite on luonnon ja luonnonvarojen kestävä käyttö.
Alueet, joilla sijaitsee merkittäviä kiviainesvaroja, on poistettu kaavasta.
Poisjättämistä perustellaan mm. sillä, että alueet eivät ole toteutuneet aiemmin kaavan mukaisesti ja että kaavalla ei haluta tukea kiviaineisten ottoa neitseellisiltä alueilta. Kaavan tavoitteella luonnonvarojen
kestävästä käytöstä tarkoitettaisiin pikemminkin kiertotalouden edistämistä ja esim. massapankkien runsaampaa käyttöä.
Uudenmaan ELY-keskus tuo esiin, että kaikkeen rakentamiseen ei kuitenkaan voida käyttää kierrätysaineksia, vaan turvallisuus- ja lujuus- ym. vaatimusten johdosta yhteiskunnan rakentumiseen tarvitaan kuitenkin myös ”neitseellisiä” rakennusaineita.
On erittäin tärkeää tietää mitä aineista löytyy mistäkin paikasta, jotta aines voidaan resurssitehokkaasti ja –viisasti käyttää kestävän kehityksen ja kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Jotta näiden yhteiskunnalle (vaikkakin niitä käyttävät yksityiset yrittäjät) tärkeiden alueiden käyttö olisi mahdollista lupamenettelyssä noudatettavan lainsäädännön vaatimalla tavalla (MAL, YSL, naapuruussuhdelaki) on niiden merkitseminen kaavakarttaan/mukaan ottaminen kaava-
aineistoon alemman asteen kaavoituksen ja edelleen MRL:n lupamenettelyn vuoksi tarpeen. Näiden alueiden ympärille tarvitaan suoja-alueita ja suojaetäisyyksiä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin (esim.
Valtioneuvoston asetus n:o 800/2010 kivenlouhimojen, muun
kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta asettaa etäisyysvaatimuksia), jolloin on ensiarvoisen tärkeää huomioida myös kiviaineshuollon alueet alueiden käyttöä suunniteltaessa.
Kiviaineshuolto tulee esittää maakuntakaavassa sen ollessa maakunnallinen asia.
Meluntorjunta
Maakuntakaavoissa tehdään paljon ratkaisuja, joilla voidaan
merkittävällä tavalla vaikuttaa liikennemääriin, liikkumistarpeeseen ja liikkumistapavalintoihin ja näin ollen mm. liikenteen aiheuttamaan meluun ja päästöihin.
Liikenteeseen liittyviin kaavamääräyksiin olisi hyvä lisätä, että melu, tärinä ja ilmanlaatuun sekä niiden haittavaikutusten vähentämiseen
tulee kiinnittää huomiota sijoitettaessa niiden läheisyyteen asumista tai muita melulle herkkiä toimintoja.
Tämä määräys koskisi siis myös olemassa olevia väyliä, ei pelkästään liikenteen yhteystarpeita, kuten nyt on määräyksissä.
Taustatietona Uudenmaan ELY tuo esiin, että WHO (Environmental noise guidelines, 2018) on antanut uudet suositukset melutasoista. Tie- ja katuliikenteelle ne ovat 53 dB Lden/45 dB Lnight ja raideliikenteelle 54 dB Lden/44 dB Lnight. Nämä vastaavat kohtuullisen hyvin Suomen nykyisiä LAeq ohjearvoja. Tuulivoimalle suositellaan äänitasoa 45 dB Lden, mikä on Suomen lainsäädäntöä tiukempi.
Lentoaseman merkintään liittyvään määräykseen on hyvä lisätä maininta melusta ja ilmanlaadusta samalla tavalla kuin
satamamerkintöjen/määräyksen kohdalla. Lentoliikenteen meluun liittyvä merkintä ”Lentoliikenteen laskeutumisvyöhyke” mahdollistaa laskeutuvien koneiden aiheuttaman häiriön huomioimisen myös esitettyjen laskennallisten melualueiden ulkopuolella. WHO:n julkaisemien melun uusien suositusarvojen perusteella lentomelulle altistumista tulisi vähentää yli 45 dB Lden alueilla, melun aiheuttamien haitallisten terveysvaikutusten takia. Yöaikaiselle melulle vastaava melualue on 40 dB Lnight. Tästä syystä vähintäänkin liitekarttoihin tulisi liittää tieto ko. lentomelualueista Helsinki-Vantaan lentomelun osalta.
Merkittävien terveysvaikutusten mahdollisuus ko. melualueilla tulisi ottaa myös nykyistä paremmin huomioon, niin lentoliikenteen kuin maankäytön suunnittelussa.
Lentomeluun liittyvä laskeutumisvyöhykkeen merkinnän määräystä tulisi tarkentaa siltä osin, mitä tarkoitetaan lentomelun huomioon ottamisella.
Tämä voisi olla selvitystarve lentoliikenteen aiheuttamista hetkittäisitä melutasoista tai selkeä ja riittävä määräys rakennusten julkisivujen ääneneristävyydestä ko. alueilla. Lisäksi merkinnän tulisi vaikuttaa siihen, että ko. alueilla pyrittäisiin välttämään asutuksen tiivistymistä.
Merkintä auttaa myös ottamaan huomioon WHO:n uusia suosituksia lentomelun sallituista tasoista.
Kaava-aineiston liitteenä olevassa ampumaratakartassa olisi ollut hyvä esittää myös ratojen melualueet.
Puolustusvoimien melualueiden kuvaamisen osalta melualueet eivät välttämättä vastaa uuden Valtioneuvoston asetus 903/2017 raskaiden aseiden ja räjäytysten melutasoista mukaisia melualueita. Uusien laskentojen ja melutarkasteluiden valmistuessa merkintää voi olla tarve tarkentaa.
Yhdyskuntarakentamisen tiivistämistavoitteen osalta olisi selostuksessa hyvä tuoda ilmi toive, ettei tavoitteen toteuttaminen saisi johtaa
tilanteisiin, joissa asukkaita sijoitetaan melun ja ilmanlaadun kannalta huonoille alueille.
Luonnonsuojelu
ELY-keskus pitää luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta
myönteisenä, että luontoarvoiltaan maakunnallisesti arvokkaita kohteita on selvitetty aikaisempaa kattavammin. Uudet suojelualuemerkinnät ovat perusteltuja ja niiden taustalla on nyt myös maastoselvityksiä.
Vieläkään selvitystarkkuus ei ole yhtenäinen ja riittävä koko maakunnan alueella. Tähän tulisi kiinnittää jatkosuunnittelussa huomiota.
ELY-keskus kiinnittää huomiota vähintään maakunnallisesti arvokkaiden soiden puutteellisiin merkintöihin. Soidensuojelun tarve on Suomessa yleisesti tunnistettu, ja osana laajempaa tarkastelua myös Uudenmaan valtakunnallisesti arvokkaista suoalueista valmistui ympäristöministeriön nimittämän soidensuojelutyöryhmän ehdotus vuonna 2015. Ehdotus perustuu mittavaan maastoselvitykseen ja objektiiviseen luokitteluun.
Osa ehdotuksen kohteista on merkitty asianmukaisesti
maakuntakaavassa, mutta mm. Itä-Uudenmaan osalta merkinnät puuttuvat lähes kokonaan. ELY-keskus kehottaa täydentämään vielä suojelualuevarauksia soiden osalta.
Maakuntakaavaan ei ole merkitty 5 hehtaaria pienempiä luonnonsuojelualueita. Uudellamaalla maanomistus on varsin
pirstaleista ja useat luonnonsuojelualueet ja etenkin luonnonsuojelulain nojalla rajatut luototyypit ja lajien elinympäristöt ovat pieniä. Ne ovat kaikki lain nojalla suojeltuja ja niiden tulee näkyä kaavassa, pienimmät vähintäänkin kohdemerkinnällä merkittyinä.
Ympäristöhallinnon aineistoja on tarkennettu Natura-alueiden
merkitsemiseen liittyen, nämä aineistotarkistukset on syytä huomioida kaavassa. Yksittäisten luonnonsuojelualueiden osalta aineistoissa on ollut epätarkkuuksia, näistä on liitolle toimitettu tarkistettu rajaus erikseen.
Maakuntakaavan vaikutukset Natura 2000 –verkostoon kuuluvien kohteiden valinnan perusteena oleviin luonnonarvoihin tulee arvioida luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämällä tarkkuudella. Tässä
yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös merialueelle osoitettujen tuulivoiman tuotantoon soveltuvien alueiden vaikutuksiin, koska niitä koskevat Natura-arviointimenettelyt ovat jääneet ELY-keskuksen näkemyksen mukaan aikaisemman suunnittelun yhteydessä puutteellisiksi.
Vanhankaupunginlahden lintuvesi (FI0100062) alueeseen rajautuvat Etu-Viikin peltoalueet on merkitty laajalti taajamatoimintojen
kehittämisalueena. ELY-keskus huomauttaa, että Korkeimman hallinto- oikeuden hiljattain antamalla päätöksellä (KHO:2018:151) kumottiin mm. Etu-Viikin peltoalueelle Helsingin uudessa yleiskaavassa osoitetut uudet rakentamisalueet. Natura-alueen ympärillä tulisi laajentaa
virkistysaluemerkintöjä.
Östersundomin alueen osalta maakuntakaavassa esitetään sama maankäyttöratkaisu, jonka vaikutukset ELY-keskus on jo aikaisemmin todennut LSL 65 §:n mukaisessa lausunnossaan Mustavuoren lehto- Östersundomin lintuvedet alueen osalta merkittävästi heikentäväksi.
Tuusulanjärveltä kohti Sipoota menevä ekologinen yhteys on syytä esittää kaavakartalla.
Liikenne
Joukkoliikennejärjestelmä ja ajoitus
Maakuntakaavassa on osoitettu uusia raideliikenteeseen tukeutuvia taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeitä. Niistä osan toteuttaminen voi alkaa jo ennen kuin alueella on raideliikenteen asema. On tärkeää, että alueille pystytään toteuttamaan kestävä liikkumisratkaisu myös ennen kuin aluetta palveleva raideliikenne on toteutettu ja käytössä. Etelä- Nummelan, Histan, Lempolan ja Östersundomin alueiden toteuttaminen tulee kuitenkin kaavamääräyksen mukaan kytkeä uuden
raideliikenneyhteyden ja aseman sitovaan toteuttamispäätökseen.
Uudenmaan ELY-keskus pitää tätä hyvänä.
Kaava-aineistossa tulisi vielä täsmentää, kuinka laajaa aluetta Histalla tarkoitetaan. Kaava-aineistossa ei ole erikseen mainittu Mynttilää, joka on niin ikään osoitettu kaavakartalla raideliikenteeseen tukeutuvana taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeenä, eli tulisi täsmentää, sisältyykö Mynttilä Histan alueeseen. Maakuntakaavaselostuksessa olisi tarpeen myös selventää, mikä tulkitaan uuden
raideliikenneyhteyden ja aseman sitovaksi toteuttamispäätökseksi.
Kaavakartalla on esitetty metrolinjaukset, mutta ei pikaraitiotielinjauksia Helsingin seudulla. Pikaraitiotiet ovat toteutuessaan osa seudullista joukkoliikenneverkostoa metron tavoin, joten olisi selkeämpää esittää ne kaavassa samoin periaattein.
Maakuntakaavakartan lisäksi joukkoliikenteen liitekartalla on
oikeusvaikutuksia. Siinä esitetyt, vähintään seudullisesti merkittävät joukkoliikenteen vaihtopaikat ja liityntäpysäköintipaikat ovat
oikeusvaikutteisia. Uudenmaan ELY-keskus katsoo, että vähintään maakunnallisesti merkittävät vaihtopaikat ja liityntäpysäköintipaikat tulisi esittää varsinaisella maakuntakaavakartalla osana muuta maankäyttöä ja liikennejärjestelmää. Erillisellä liitekartalla esitettynä asia saattaa jäädä oikeusvaikutuksista huolimatta vähemmälle huomiolle kuin maakuntakaavakartalla esitetyt teemat.
Helsinki‒Vantaan lentoasema on eri liikennemuotojen, kuten
joukkoliikenteen, solmukohta. Lentoaseman kaavamääräykseen olisikin hyvä lisätä määräys: kehitetään monipuolisena liikenteen solmuna.
Lentoaseman alueelta pohjoiseen johtavan liikenteen yhteystarve -
nuolen sisältö jää kaava-aineiston perusteella epäselväksi. Merkinnän sisältö tulee selventää aineistossa.
Oikeusvaikutuksettomassa rakennesuunnitelmassa
joukkoliikennekäytävät on muutettu joukkoliikenteen ja maankäytön kehityskäytäviksi ja niille on lisätty toteutusjärjestys. Uudenmaan ELY- keskus pitää tärkeänä toteuttamisjärjestyksen esittämistä maankäytön ja joukkoliikenteen sekä ylipäänsä liikenteen hankkeille.
Maakuntakaavaan liittyvä toteuttamisohjelma aiotaan laatia kaavan luonnosvaiheen jälkeen ja esittää toteuttamisohjelma osana
ehdotusvaiheen kaava-aineistoa. Uudenmaan ELY-keskus kannattaa toteuttamisohjelman esittämistä osana ehdotusvaiheen aineistoa.
Tieverkko
Maakuntakaavaluonnoksessa liikenneväylien luokittelu on
toiminnallinen, eikä kaavalla määritellä väylien hallinnollista luokitusta.
Ratkaisu esittää tie- ja katuverkko sen valtakunnallisen, maakunnallisen ja seudullisen merkityksen mukaan on toimiva, mutta vaatii vielä
muokkaamista.
Eritasoliittymiä ei enää esitetä kaavakartalla, vaan liittymien toteuttamisperiaatteet eri tyyppisillä väylillä on kirjattu väylien suunnittelumääräyksiin. Myös tämä ratkaisu on hyvä ja antaa
yksityiskohtaisemmalle liikenteen ja maankäytön suunnittelulle riittävät ohjeet ottaa huomioon pääväylien palvelutasotavoitteet.
Valtakunnallisesti merkittävän kaksiajorataisen tien
suunnittelumääräystä tulisi muokata siten, että siinä edellytetään, että liittymästä on tehty riittävät liikennejärjestelmätasoiset selvitykset.
Eritasoliittymillä on aina vaikutusta myös laajemmalle väyläverkolle ja lähialueiden maankäytölle, ja oheinen suunnittelumääräys kuvaisi määräysluonnosta paremmin sitä, minkälaisia selvityksiä uuden eritasoliittymän toteuttamismahdollisuuksista edellytetään.
Suunnittelumääräyksen viimeinen kohta, jossa käsitellään vaikutusten arviointia, on esitetyssä muodossa vaikeasti tulkittava. Sitä tulisi joko selkiyttää tai vaihtoehtoisesti poistaa kohta suunnittelumääräyksestä.
Sama koskee myös valtakunnallisesti merkittävien yksiajorataisten teiden ja maakunnallisesti merkittävien teiden suunnittelumääräystä, joihin oheinen määräys niin ikään sisältyy.
Seudullisesti merkittävien teiden kuvausta olisi hyvä täydentää
seuraavanlaiseksi: Viivamerkinnällä osoitetaan seudullisesti merkittävät maantiet ja kadut. Seudullinen merkitys voi johtua esimerkiksi väylän merkittävyydestä elinkeinoelämän tai joukkoliikenteen reittinä.
Vihdintien (seututie 120) käytävä on pääkaupunkiseudulla kehittymässä yhä enemmän kaupunkimaiseksi väyläksi ja sillä on pääasiassa
seudullista merkitystä. Yhteysväli Kehä III‒Kalajärvi olisi syytä osoittaa maakuntakaavassa seudullisesti merkittävänä maakunnallisesti
merkittävän väylän sijaan. Östersundomin alueella Uuden Porvoontien (seututie 170) linjaus tulee muuttaa Östersundomin hyväksytyn
maakuntakaavan mukaiseksi. Siinä väylä on siirretty kulkemaan ohjeellisena linjauksena läheltä Sakarinmäkeä ja valtatietä 7.
Östersundomin alueella väylä olisi myös syytä osoittaa
maakuntakaavassa seudullisesti merkittävänä maakunnallisesti merkittävän väylän sijaan. Käynnissä olevasta valtatien 25
kehittämisselvityksen päivittämistyöstä nousee todennäköisesti tarve osoittaa valtatie 25 valtakunnallisesti merkittävänä kaksiajorataisena tienä Vihdin ja Lohjan kuntien alueella. Asia varmistuu päivitystyön valmistuessa.
Kaavaselostuksessa on syytä todeta, että maakuntakaavassa olevan liikenneverkon hallinnolliset luokat voivat muuttua maankäytön kehittyessä. Yhteydellä voi olla seudullista merkitystä, vaikka osa tiejaksosta olisikin katua.
Maakuntakaavakartalla ei enää esitetä Kehä II:n jatketta,
Hakamäentietä (nykyinen seututie 100) ja keskustatunnelia. ELY- keskuksen näkemyksen mukaan tämä on hyvä ratkaisu. Merkintöjen kumoamisen perusteet kannattaa esittää maakuntakaavaselostuksessa.
Raskaan liikenteen palvelualueet
Raskaan liikenteen palvelualueille, eli niin sanotuille rekkaparkeille ja niiden yhteyteen sijoittuville kuljettajapalveluille, on valtava tarve etenkin pääkaupunkiseudulla. Palvelualueiden osoittaminen on kriittinen
kysymys paitsi elinkeinoelämän kuljetusten myös pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän toimivuuden näkökulmasta. Tärkeimmät toimijat ovat taukopaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon osallistuvat tahot kuten valtio, kunnat ja yksityiset palveluntuottajat. Suurin haaste
taukopaikkojen toteuttamisessa on sopivien alueiden löytäminen Kehä III -vyöhykkeeltä. Taukopaikkoja ei voi toteuttaa, jollei niille osoiteta paikkoja kaavoituksessa. Keskeinen kaavamuoto tässä asiassa on maakuntakaava. Raskaan liikenteen palvelualueet ovat osa
valtakunnallista tavaraliikenteen logistiikkajärjestelmää ja
maankäyttökysymyksenä asia on selvästi ylikunnallinen. Uudenmaan ELY-keskuksen näkemyksen mukaan asia tulee ratkaista
maakuntakaavassa.
Pääkaupunkiseudulla on selvitetty potentiaalisia raskaan liikenteen palvelualueiden paikkoja. Niiden tulee sijaita enintään 30 minuutin ajoajan päässä kohteista, joita ovat muun muassa Vuosaaren satama, Länsisatama ja Helsinki‒Vantaan lentoasema. Selvitetyt palvelualueet sijaitsevat logistiikan liitekartassa esitetyllä raskaan liikenteen
palveluiden tarvealueella. ELY-keskus ei pidä raskaan liikenteen palvelualueiden esittämistä liitekartalla riittävänä keinona asian ratkaisemiseen, vaan esittää seuraavien raskaan liikenteen
palvelualueiden osoittamista oikeusvaikutteisella kartalla kohdemerkintöinä:
‒ Espoo / Kulmakorpi (valtatie 1)
‒ Vantaa / Keimola (valtatie 3)
‒ Vantaa / Lentoasemantie (Kehä III)
‒ Vantaa / Koivukylänväylä (kantatie 45)
‒ Tuusula / Focus (kantatie 45 / tuleva Kehä IV)
‒ Nurmijärvi / Klaukkala (valtatie 3 / tuleva Kehä IV)
‒ Sipoo / Sipoonlahti (valtatie 7)
Kohdemerkintöjen suunnittelumääräyksessä tulee korostaa, että palvelualueiden tulee palvella ensisijaisesti tavaralogistiikkaa, eikä niiden yhteyteen tule suunnitella yhdyskuntarakennetta hajauttavia muita toimintoja kuten vähittäiskaupan yksiköitä.
Valtakunnalliset yhteydet Helsingin seudulla
Valtio toimii yhtä kaupunkia tai kaupunkiseutua laajemman alueen liikenteen edunvalvojana. Valtion intressi pääkaupunkiseudun
tieverkolla liittyy valtakunnallisten ja kansainvälisten liikenneyhteyksien toimivuuteen sekä teihin, joilla on erityistä merkitystä seudulliselle tai seutujen väliselle liikenteelle. Myös liikenneyhteydet, jotka johtavat valtion intressissä oleviin liikennekohteisiin ovat valtion kiinnostuksen kohteita. Pääkaupunkiseudulla tällaisia ovat Helsinki‒Vantaan
lentoasema, Kampin linja-autoliikenteen kaukoliikenneterminaali sekä Vuosaaren satama ja Länsisatama.
ELY-keskus pitää erittäin tärkeänä, että elinkeinoelämän kuljetusten sekä pitkämatkaisen joukkoliikenteen yhteydet turvataan
valtakunnallisesti merkittäviin tavara- ja henkilöliikenteen satamiin ja terminaaleihin Helsingin kantakaupungissa. Maakuntakaavan tehtävä maakunnallisia sekä valtakunnallisia alueidenkäyttökysymyksiä käsittelevänä ylikunnallisena kaavamuotona on tässä keskeinen.
Kaavakartalla nyt esitetyt tavara- ja linja-autoliikenteen lyhyet
yhteystarvetta osoittavat nuolet Kehä I:n sisäpuolella eivät kuitenkaan riittävällä tavalla ohjaa kuntakaavoitusta ja muuta alueiden käyttöä ottamaan huomioon yhteyksiä Länsisatamaan, Eteläsatamaan ja Kampin linja-autoliikenteen terminaaliin.
ELY-keskuksen näkemyksen mukaan valtakunnalliset ja kansainväliset liikenneyhteydet tulee osoittaa maakuntakaavakartalla Länsisatamaan, Eteläsatamaan ja Kampin linja-autoliikenteen terminaaliin saakka. Tänä vuonna valmistuneessa Pääkaupunkiseudun tieverkon jäsennöinti - työssä on määritelty keskeiset valtakunnallisen tai pitkämatkaisen seudullisen linja-autoliikenteen reitit, joiden joukkoliikenteen toimintavarmuus turvataan sekä keskeiset valtakunnallisen tai
pitkämatkaisen seudullisen tavaraliikenteen reitit, joiden tavaraliikenteen toimintavarmuus turvataan. Työ on tehty yhteistyössä
pääkaupunkiseudun kaupunkien, Liikenneviraston ja Uudenmaan ELY- keskuksen kesken. Työssä määritellyt reitit on esitetty myös
maakuntakaavaselostuksessa. Pitkämatkaisella joukkoliikenteellä sekä tavaraliikenteellä on jo vakiintuneet reitit, eikä liikenteen ohjaaminen muille reiteille kantakaupungissa ole todennäköinen vaihtoehto.
Pääkaupunkiseudun tieverkon jäsennöinti -työssä määritellyt reitit on siten mahdollista lisätä myös maakuntakaavakartalle.
ELY-keskuksen käsityksen mukaan reitit voidaan esittää
maakuntakaavakartalla väylinä, joilla on valtakunnallista merkitystä ja joilla yhteensovittamisen tarve kaupunkikehityksen kanssa on erityisen suuri. Näiden väylien tulee sisältää seuraava suunnittelumääräys:
Valtakunnallisen tai pitkämatkaisen seudullisen linja-auto- ja tavaraliikenteen toimintavarmuus on turvattava niin kauan kuin kantakaupungissa on valtakunnallisesti merkittäviä henkilö- ja tavaraliikenteen solmukohtia. Suunnittelumääräyksessä on tarpeen myös korostaa, että väylien palvelutaso, kuten nopeus, tulee sovittaa yhteen kaupunkikehityksen vaatimusten kanssa.
Liikennevirastossa on parhaillaan käynnissä työ, jossa määritellään valtakunnallisesti merkittäviä henkilö- ja tavaraliikenteen solmuja.
Tämän työn tuloksena on tarkoitus saada käsitys siitä, missä merkittävät henkilö- ja tavaraliikenteen solmut tulevaisuudessa sijaitsevat.
Uudenmaan ELY-keskus korostaa, että henkilöautoliikenteen sujuvuuden turvaaminen Helsingin keskustaan saakka ei ole ELY- keskuksen ensisijainen tavoite. Henkilöliikenne pitää pystyä ohjaamaan tehokkaasti kestäviin kulkumuotoihin jo ennen Helsingin keskustaan saapumista muun muassa kehittämällä liityntäpysäköintiä ja
joukkoliikenteen vaihtopaikkoja.
Yhteensovittaminen MAL 2019 suunnitelman kanssa
Uudenmaan ELY-keskus tuo esiin, ettei sillä ole ollut mahdollisuutta vertailla MAL 2019 ja maakuntakaavaluonnoksen ratkaisuja
lausuntoaikojen eroavaisuuden vuoksi. Olisi ollut hyvä, jos lausuntoajat olisivat olleet yhtenevät.
Johtaja Satu Pääkkönen
Alueidenkäyttöpäällikkö Brita Dahlqvist-Solin Asia on ratkaistu sähköisesti. Asiaa hoitaa Brita Dahlqvist-Solin.
Valmisteluun ovat osallistuneet: Timo Kinnunen, Anna Puolamäki, Johanna Järvinen, Maija Stenvall, Tuomas Autere, Reetta Suni, Elina Kuusisto, Mona Sundman, Henrik Wager, Ilpo Huolman, Larri Liikonen, Marjo Vuola
TIEDOKSI Knaapinen, Päiviö, Kinnunen, Järvinen, Stenvall, Puolamäki, Palmén, Linna, Autere, Suni, Kuusisto, Sundman, Wager, Huolman, Eerola, Heikkinen, Väistö, Liikonen, Vuola, Antson, Puomio, Taponen, Niskanen, Ylitalo
YM/RYMO Museovirasto Liikennevirasto
Esittelijä Dahlqvist-Solin Brita 29.11.2018 14:44 Ratkaisija Pääkkönen Satu 29.11.2018 14:57
