Bibliometriikan arvo näkyväksi
Päivikki Karhula
Tieteentekijöiden liitto valitsi johtava tietoasiantuntija Maria Forsmanin Helsin- gin yliopiston kirjastosta 2013 syksyllä Vuoden tieteentekijäksi. Liitto korosti valinnassaan Forsmanin merkitystä bibliometristen menetelmien kehittäjänä ja viittausanalyysiin liittyvän kritiikin ja ongelmien esille tuojana erityisesti yhteis- kuntatieteilijöiden ja humanistien kannalta.
M
aria Forsmanilla on aiheen parissa pitkä ko- kemus ja monipuolinen yhteistyöverkosto. Fors- man sai ensimmäisen kosketuksen bibliomet- riikkaan jo 1970-luvulla Suomen Akatemiassa.Työ bibliometriikan parissa alkoi 1980-luvul- la opetustyössä Tampereen yliopistosta, jatkui 2000-luvulla väitöskirjan parissa ja myöhemmin asiantuntijatyönä Helsingin yliopiston kirjastos- sa. Suomen tieteellisessä kirjastoseurassa Forsma- nin työ on näkynyt viime vuosina etenkin tutkija- palveluiden työryhmän perustamisena ja sen pu- heenjohtajuutena vuodesta 2010 lähtien.
Yllättävä tunnustus
– Olin todella positiivisesti yllättynyt Vuoden tieteentekijäksi valinnasta, iloitsee Forsman. –
Arvostin erityisesti sitä, että päätöksessä oli ym- märretty kirjaston merkitys tutkimustyölle ja että huomionosoitus tuli laajasti tieteentekijöiden pii- ristä. Forsman on toiminut jatkuvasti ja monella tavalla yhteistyössä tiedeyhteisön kanssa, mutta sen rinnalla myös tutkijapalvelujen ja bibliomet- risten menetelmien asiantuntijana mm. yliopis- ton hallinnon ja Opetusministeriön työryhmissä.
Forsman on tyytyväinen myös näköaloista, joi- ta hän on saanut bibliometriikan kansainvälisessä yhteistyössä. – On hyvä nähdä, että samojen asi- oiden parissa painiskellaan muuallakin kuin tääl- lä Suomessa. Seuraan verkkokeskusteluja ja säh- köpostilistoja, ja osallistun niihin joskus itsekin.
Kansainvälinen yhteistyö on ollut minulle merkit- tävää erityisesti seminaareina ja yhteyksinä poh- joismaisiin ja keskieurooppalaisiin kollegoihin, kokoaa Forsman.
Julkaisukulttuurit vaihtelevat eri aloilla
Tieteen arviointi on tullut tärkeämmäksi, kun ra- hoitus yhä enemmän määräytyy julkaisutuotan- non määrän ja tason mukaan. Yhtenäisiä arvioin- tikriteereitä on kuitenkin vaikea määrittää, koska tieteenalojen välillä on suuria eroja.
Julkaisukulttuurit voivat olla hyvin erilaisia eri tieteenaloilla, kuvaa Forsman. – Jos julkaisemista arvioidaan pelkästään kansainvälisen julkaisemi- sen perusteella, ei ymmärretä tieteenalojen välisiä eroja tutkimuksen tekemisen kulttuurissa. Lääke- tiede ja luonnontieteet ovat luonteeltaan kansain-
Kuva: Veikko Somerpuro
välisiä, tutkijayhteisöt toimivat maantieteellisis- tä ja kielirajoista riippumatta. Sen sijaan monet humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkimusongelmat ovat kansallisia, tutkijat kir- joittavat yksin tai kaksin ja usein suomenkielisiä kirjoja. Tosin näidenkin alojen julkaisukulttuu- rissa on nähtävissä muutoksia, ja tutkijat kirjoit- tavat myös englanninkielisiä artikkeleita lehtiin.
Onko suomenkielinen julkaisukulttuuri jää- mässä jalkoihin, kun kansainvälinen julkaisemi- nen monin osin painottuu? – Myös kielikysy- myksissä julkaisukulttuuri on hyvin alakohtaista täsmentää Forsman. – Vaikka Helsingin yliopis- ton lääketieteilijöiden julkaisuista yli 90% ilmes- tyy kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä, myös kotimaista julkaisemista arvostetaan. Hel- singin yliopiston tutkimustietokanta TUHATin mukaan – kun otetaan huomioon kaikentyyppi- set artikkelit ja lehdet, joissa tutkijat julkaisevat - Top 10 –listan kärjessä ovat mm. kotimaiset Suo- men Lääkärilehti ja Duodecim. Tämä kertonee siitä, että lääketieteessä on tärkeää välittää tieteel- listä tietoa myös ammatissa toimiville lääkäreille ja suurelle yleisölle.
- Lisäksi on alueellista tutkimusta tai kulttuuri- sesti rajallisia tutkimusaiheita, jossa tutkimustu- losten hyödyntäjät ja julkaisujen lukijat ovat Suo- messa. Kollegani Lasse Koskela mainitsi STKS:n seminaarissa ”Kansallinen vai kansainvälinen jul- kaiseminen?” (2012) useita esimerkkejä siitä, mi- ten paljon taustoittavaa selittämistä ulkomaiselle lukijakunnalle vaatisi, jotta he voisivat ymmärtää monia meille suomalaisille tuttuja asioita koske- vaa tutkimusta. Miten kirjallisuustieteilijän ana- lyysi romaanista Alastalon salissa avautuisi ulko- maiselle lukijakunnalle?
- Tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikutta- vuudesta kertoo se, että monilla aloilla, kuten kasvatustieteessä, sosiaalipolitiikassa, historias- sa ja kirjallisuustieteessä tieteellisillä teksteillä on lukijoita myös tieteen tekijöiden ulkopuolella.
Kiinnostus arviointiin lisääntynyt
Kiinnostus bibliometriikkaan ja tieteellisten jul-kaisujen arviointiin on viime vuosina lisäänty- nyt kirjastoissa ja tutkimuksen tekijöiden piiris- sä. Sitä taustoittavat muutokset tieteen tekemi- sessä, jossa tulosten arvioinnilla on ollut lisään- tyvä merkitys rahoituksen kannalta. Yhä useam- min taustatietoa tarvitaan myös yliopistojen kan- sainvälistä vertailua varten.
Helsingin yliopistossa kirjastosta tuli yhteis- työkumppani tutkimuksen arviointiin, kun Ma- ria Forsman pyydettiin mukaan kirjaston edus- tajana yliopiston vuosia 2005-2010 koskeneen tutkimuksen ja jatkokoulutuksen kansainväli- sen arvioinnin ohjausryhmään. Kirjastojen asi- antuntijoita on hyödynnetty tutkimuksen arvi- oinnissa myös muissa yliopistoissa, kuten Aalto- yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopis- tossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Ou- lun yliopistossa.
Bibliometriikan ja tutkimusdatan hallinnan osaajia on tällä hetkellä myös korkeakoulukirjas- tojen ulkopuolella. – Bibliometriikan osaajia löy- tyy nykyisellään mm. tieteentutkijoiden piiristä, TSV:stä, OKM:stä ja CSC:stä, painottaa Fors- man. - Myös tutkimusdatan hallintaan liittyvät kysymykset ovat viime vuosina nousseet entis- tä tärkeämmiksi tutkimuksen rahoittajien otet- tua siinä tiukempaa otetta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomessa on valtakunnallista ja yliopistokohtaista yhteistyötä, ja myös kirjas- toissa on pohdittu roolia suhteessa tutkimusda- taan. Tutkimusdatan hallintaan tutkijat ovat ky- selleet kirjastolta tukea jo vuodesta 2009 alkaen, josta lähtien Suomen Akatemian hakemuksissa on edellytetty tutkimusaineiston hallintasuun- nitelmaa. Suomessa tutkimusdata-asioissa Yh- teiskuntatieteellisellä tietoarkistolla on ollut tär- keä edelläkävijän asema, ja monien tieteenalojen tutkijoita on varmasti hyödyttänyt tietoarkiston asiantuntijoiden laatima verkostakin löytyvä Tut- kimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirja. http://
www.fsd.uta.fi/tiedonhallinta/
Altmetriikka uutena menetelmänä
Bibliometriikkaan ja viittausanalyysiin on viimevuosina kaivattu myös menetelmällistä kehittä- mistä. – Monilla tieteenaloilla, kuten esimerkik- si taloustieteissä, tutkijoiden voimakas kritiikki on kohdistunut tieteellisen julkaisemisen hitau- teen, jossa vertaisarvioinnin käytännöt, palautteet ja korjaukset voivat viivästyttää julkaisemista jo- pa vuosilla, kuvaa Forsman. – Näistä syistä myös julkaisuihin tehdyt viittaukset ja bibliometristen analyysien tulokset ovat ajastaan jäljessä, katso- vat taaksepäin.
Kehityksen ongelmiin on vastattu kehittämäl- lä uusia menetelmiä, joilla voidaan tiiviimmin seurata myös tutkimuksesta käytävää keskuste- lua verkossa. - Altmetriikan (alternative metrics) keskeisenä ideana on seurata sitä, mistä tällä het- kellä tieteenalalla tai tutkimuksen alueella kes- kustellaan mm. sosiaalisessa mediassa. Sen me- netelmillä seurataan yksittäisiä julkaisuja koske- vaa verkkokeskustelua, kommentteja tai kirjalli- suusviitteitä, kokoaa Forsman. – Altmetriikassa ollaan kiinnostuneita myös tutkimusdataan viit- taamisesta ja kirja-arvioista.
Suomalaisissa kirjastoissa on hyödynnetty jo altmetriikan lähtökohtia. Helsingin yliopiston kirjaston kampuskirjasto Terkko on ollut näi- den osalta edelläkävijänä tarjoamalla esimerkik- si altmetriikka-sivuston tutkijapalveluidensa jou- kossa.
Bibliometriikan osaaminen laajenee
Helsingin yliopiston kirjastossa on bibliometrii- kan koulutukseen panostettu myös oman hen- kilökunnan osalta laajemmin. – Kirjastossa luo- tiin tutkimuksen arvioinnin yhteydessä vuon- na 2010 bibliometriikkaverkosto, johon on par- haimmillaan kuulunut 30 jäsentä. Verkostossa on pidetty luentoja ja workshop-tyyppistä kou- lutusta eri aiheista.
- Bibliometriikan asiantuntijoita löytyy nykyi- sellään kaikista Helsingin yliopiston kirjaston kampuskirjastosta, täsmentää Forsman. - Tutki- muksen arviointiin liittyvän bibliometriikan li- säksi kirjastoissa on ollut jo aiemminkin biblio-
Kuva: Veikko Somerpuro
metrista tietopalvelua, jolloin on tehty julkaisu- ja koskevia analyysejä mm. vakanssien täytön yh- teydessä.
Forsman on ollut kouluttamassa bibliometrii- kasta kiinnostuneita myös Palmenian kursseilla. - Kiinnostus bibliometriikkaan on laajentunut yli- opistokirjastojen ulkopuolelle, kokoaa Forsman.
– Koulutuksissa on ollut mukana myös erikois- kirjastojen ja tutkimuslaitosten henkilökuntaa.
Ja tarvetta bibliometriikan osaamiseen tuntuisi olevan myös ammattikorkeakoulujen kirjastoissa.
Tutkijapalveluihin panostetaan
Tutkijapalvelujen uudistamisessa kirjastoissa on myös muita merkityksiä, ja sen kautta voidaan kirjastojen osaamista saada uudella tavalla esille.- Helsingin yliopiston kirjaston tutkijapalve- lut ovat laajentumassa ja mm. verkkosivuja uu- distetaan yli kampusten ja tieteenalojen, ker- too Forsman. – Uusien tohtorikoulujen myötä informaatiolukutaidon koulutusta laajennetaan tiedonhaun ja –hallinnan välineisiin perehtymi- sestä bibliometriseen arviointiin ja tutkimusda- tan hallintaan.
Yliopistojen kirjastoissa ja erityisesti tutkija- palveluissa mukana olevien tietoasiantuntijoi- den keskuudessa kiinnostus tutkijankoulutuk- seen on lisääntynyt. – Koulutuksella on merki- tystä myös kirjastojen osaamisen esiin nostajana, tarkentaa Forsman.
– Helsingin yliopiston kirjastossa on tällä het- kellä useita jatkokoulutuksessa olevia ihmisiä.
Heitä motivoi halu syventää omaa tietämystään.
Tulee kokemus siitä, että pystyy paremmin palve- lemaan asiakkaita ja syntyy uudenlaisia yhteyksiä tutkijoihin. Kun itse tekee jatkotutkintoa, oppii kokemuksen kautta ymmärtämään myös muiden tutkijoiden tarpeita – ja toisaalta tutkijat keskus- televat mielellään toisen tutkijan kanssa.
Kirjastot tieteen tulevaisuuden tuottajina
Kirjastot ovat julkaisujen arvioinnin myötä saa- neet myös organisaationa uudenlaisen roolin, jol-
la on tiedepoliittista merkitystä. – Kirjastossa em- me aina osaa nähdä sitä, miten suuri merkitys on sillä, että huolehdimme julkaisutietojen oikeel- lisuudesta yliopiston tutkimustietojärjestelmäs- sä ja kun tuotamme julkaisuja koskevaa määräl- listä ja laadullista tietoa yliopistolle ja ministeri- ölle. Sillä voidaan vaikuttaa rahoitukseen ja sii- hen, miten eri tieteenalojen kehitykseen panos- tetaan, avaa Forsman.
Työnjako kirjaston ja muun tiedeyhteisön vä- lillä on liikkeessä ja siinä on erilaisia ratkaisuja eri yliopistoissa, kuvaa Forsman. – Teemme yhteis- työtä yliopiston hallinnon, tiedekuntien ja tut- kijoiden kanssa. Pyrimme saamaan yliopistom- me tutkijoiden julkaisutietoja mahdollisimman hyvin TUHAT-tutkimustietojärjestelmään, ja myös järjestelmän ylläpidossa kirjastolla on vah- va rooli. TUHATin kautta tutkijoiden on mah- dollista tuoda esille omaa tutkimus- ja opetus- toimintaansa.
Forsman on innostunut myös ajatuksesta hyö- dyntää TUHAT-järjestelmästä saatavaa dataa mo- nilla tavoilla. – Datasta voidaan saada esiin tie- teenalojen välisiä eroja, mutta myös tutkijoiden taustoihin liittyviä eroja. Esimerkiksi kollegani Eva Isaksson tutki Helsingin yliopistossa työsken- televien tutkijoiden sukupuolta, ikää ja vertaisar- vioitujen artikkelien osuutta vuosina 2006-2012.
Hän sai kiinnostavia tuloksia, jotka saavat pohti- maan sitä, miten tieteen ulkopuoliset seikat ken- ties vaikuttavat tutkijan uran muotoutumiseen.
Voiko kirjasto arvioida tiedettä?
Onko tieteen hitaus sitten ainoastaan ongelma vai voisiko hitaalla ja laadukkaalla tieteellä olla ar- voa? – Joillakin aloilla uuden tiedon nopea tuot- taminen on ihan olennaista, ja se tieto on varmas- ti useimmiten laadukasta, esimerkkinä lääketie- de. Mutta siihen varmaan mennään, että hidas- ta, paneutuvaa tieteen tekemistä myös arvoste- taan, pohtii Forsman. – Nyt on ehkä ollut jon- kun verran vauhtisokeutta. Olen viime aikoina osunut usein keskusteluihin, joissa on alettu taas puhua enemmän tieteen yhteiskunnallisesta vai-
kuttamisesta ja siitä, miten sen saisi näkyviin tut- kimuksesta ja julkaisuista. Ja pitäisikö sen myös vaikuttaa rahanjakoon?
Kuumaa keskustelua Pekka Himasen tutkimus- työstä on käyty mediassa juuri haastattelua edel- tävinä päivinä. Olisiko kirjastoilla sitten sanot- tavaa siihen, mikä on tieteellistä ja miten julkai- sujen tieteellisyyttä voitaisiin arvioida? - Kirjas- tojen pitäisi reagoida enemmän ulospäin, miet- tii Forsman. – Kirjasto koetaan neutraalina orga- nisaationa, joka ei edusta minkään alan tiedepo- liittisia intressejä.
- Kirjastoalan ammattilaiset voisivat ainakin lähteä mukaan keskusteluun ja oikaista selväs- ti virheellisiä tulkintoja. Mikään yksittäinen ar- viointitapa, kuten viittausten määrä tai Hirsch- indeksi, ei kerro kaikkea tutkimuksen laadus-
ta, näkyvyydestä tai arvostuksesta. Viittaustieto- kannat, joihin ne pohjautuvat, ovat myös erilai- sia ajalliselta ja sisällölliseltä kattavuudeltaan, täs- mentää Forsman.
- Eri tieteenalojen julkaisukulttuurin ymmärtä- minen olisi tulkinnoissa tarpeen. On aloja, joilla tutkimusta tehdään hitaasti, kirjoitetaan harvassa julkaisuja – ehkä kokonaisia kirjoja - ja julkaisut, saati sitten että niihin kohdistuvat viittaukset, ei- vät aina löydy kansainvälisistä tietokannoista. On myös tieteenaloja, joiden tutkijayhteisö on pie- ni tai tieteidenvälinen, eikä niiden alojen keskei- simpiäkään lehtiä löydy esim. Web of Science – tietokannasta. Tällaista tietämystä meillä on kir- jastoissa ja sitä meidän olisi hyvä puolueettomi- na asiantuntijoina tuoda esiin. &
