T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
50
’Kansainvälinen julkaisutoiminta’ ei ole neut- raali ilmaus vaan osa tämän päivän tiedepo- liittista retoriikkaa, jota käytetään hyväksi sekä materiaalisten ja symbolisten resurssien jaossa. Kansainvälisyyden arvo on vain koros- tunut samalla kun tutkimuksen huippujen ja huippuyksiköiden nimeämisestä on tullut osa virallista tiedepolitiikkaa, jossa avainsana on kilpailu. Kilpailuun joutuvat sellaisetkin alat, joilla varsinaista maalia tai katkaistavaa maa- linauhaa ei ole olemassakaan.
Kansainvälisyys on ollut suomalaisen tiedepoli- tiikan keskeinen avainsana 1980-luvulta alkaen.
Suomen Akatemian tuoreessa raportissa kiite- tään erityisesti kansainvälisten julkaisujen mää- rien nousua (Oksanen et al. 2003). Tämän taustal- la on voimakas tieteeseen panostaminen: Suo- messa on tuhatta työvoimaan kuuluvaa kohden enemmän tutkijoita kuin muissa kehittyneissä maissa. Kansainvälisyydellä on tieteessä monia ilmenemismuotoja ja julkaisutoiminta on vain yksi osa tätä kompleksista kenttää. Silti usein katsotaan, että tieteenalat ovat olemassa julkai- sufoorumiensa kautta (Waever 1998).
Kansainvälisyys ymmärretään eri tavoin eri tieteenalojen piirissä (Hakala 2002, Hakala et al.
2003). Osalle aloista tutkimuskohteet, akateemi- nen viiteyhteisö ja julkaisukulttuuri ovat yleis- maailmallisia (esim. matematiikka, kemia, fy- siikka, biokemia). Tällöin myös ryhmätyö ko- rostuu usein ja julkaisuissa voi olla lukuisia kir- joittajia, jotka toimivat eri puolilla maailmaa.
Vuoden professoriksi vuosi sitten valittu fyy- sikko Risto Nieminen (2004, Acatiimi 8:8, s.12) saattoikin alansa kannalta perustellusti todeta, että ”tieteessä ei tunneta kansallisia sarjoja eikä yliopistojen jäsentenvälisillä kisoilla ole mitään merkitystä”.
Eräitä aloja, kuten Suomen historiaa, pide- tään usein kansallisina tutkimuskohteiden ja julkaisujen pääasiallisen lukijakunnan osalta.
Jos yleismaailmallisiin tieteisiin liitetään ryh-
mätyö ja yhteisjulkaisut, kansallisia aloja on usein luonnehtinut ’yksin tekemisen’ kulttuu- ri. Tutkimuksen kruununa ilmestyneet mono- grafiat vaativat yksittäiseltä tutkijalta monipuo- lista tutkimuskokonaisuuden hallintaa ja julkai- sut ovat usein sellaisenaan myös suuren yleisön ymmärrettävissä. Mikään ei tietysti ole estänyt kansallisten alojenkaan edustajilta kansainvä- listä julkaisemista (tai ryhmätyötä), on kysymys sitten kirjoista tai yksittäisistä artikkeleista. Mo- nien humanististen alojen julkaisutoiminta on hyvinkin kansainvälistä.
Arvostetun tutkimuksen indikaattoriksi näyttää olevan muodostumassa artikkeleiden julkaiseminen julkaisusarjoissa, joilla on ns. im- pact factor (IF) –arvot (Stenius 2003). Käytännös- sä tämä tarkoittaa yksityisen yhdysvaltalaisen yrityksen Thomson ISI:n (Institute of Scientific Information) tietokantoihinsa hyväksymiä sar- joja. ISI:n Science Citation Index (SCI) kattaa n.
6000, Social Science Citation Index (SSCI) noin 1700 ja Arts and Humanities (AHCI) -tietokan- ta yli 1100 julkaisusarjaa. Tiedostoissa on jonkin verran päällekkäisyyksiä. Sarjojen määrä ei ole kovin suuri, sillä maailmassa arvioidaan ilmes- tyvän jopa 100 000 tieteellistä lehteä.
ISI:n indeksoimissa lehdissä vaaditaan eng- lanninkielellä vähintäänkin kirjoitusten otsi- kot ja abstraktit – ylivoimainen osa lehdistä on kuitenkin englanninkielisiä (www.isi.com). ISI:
n omaa kansainvälisyyttä, tai kykyä sopeutua kansainvälisen markkinoinnin vaatimuksiin, osoittaa se, että ISI:n tuotteita – siis pääasiassa englanninkielisiä tieteellisiä lehtiä koskevia tie- toja – esitellään yrityksen kotisivulla peräti 11 kielellä.
Tarkastelen tässä kirjoituksessa yhtäältä ISI:
n tiedostojen ongelmallisuutta kansainvälisyy- den indikaattorina, toisaalta arvioin niiden käy- tön yleistymistä laajempaa sosiaalista muutos- ta vasten. Pyrin problematisoimaan sitä, mil- laisissa julkaisumaailmoissa eri alojen tutkijat operoivat. Parhaimmillaan tämä saattaa auttaa
Keskustelua
Impakti-pisteitä ja symbolista väkivaltaa?
Anssi Paasi
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
51
ymmärtämään eri alojen tutkijoiden toiminta- areenoita. Viime mainittu näyttää usein unoh- tuvan akateemisen kilpailun ja tulosvastuun tii- mellyksessä.
Kaventuva kansainvälisyys?
Luultavasti jokainen tutkija pitää kansainväli- sen vuorovaikutuksen lisääntymistä positiivi- sena ilmiönä integroituvassa maailmassa. Sa- moin tutkimuksen mahdollisimman korkeaa laatua arvostanee jokainen. Silti esille on nous- sut huoli, että laadukasta julkaisutoimintaa määritellään kansainvälisyyden varjolla entis- tä kapeammin. Tämä puolestaan voi johtaa eri alojen tutkimuskulttuurien homogenisoitumi- seen ja ohentaa käsityksiä tutkimuksen laadus- ta ja sen mielekkäistä mittareista (vrt. Tuomisto 1999, Stenius 2003).
Homogenisoituminen liittyy yhtäältä tie- dettä hallinnoivien instituutioiden koordinaa- tiotarpeisiin, toisaalta koordinoinnissa käytet- täviin välineisiin. Nykyisin yhä yleisemmässä käytössä olevat ’kansainvälisyyden’ mittausvä- lineet – ISI:n tietokannat - on alunperin kehitet- ty science-alojen bibliografisten tietojen hallit- semiseen. Nyttemmin niitä käytetään yhä use- ammin makrotasoisina bibliometrisinä arvi- ointivälineinä (esim. King 2004). Nature-lehdes- sä (Jan. 10, 2002, 101) todetaan, että ei ole ISI:
n vika, miten sen toimittamia materiaaleja käy- tetään eri puolilla maailmaa. ISI:n emoyhtiön Thomson Corporationin omistajille taas lienee samantekevää miten sen instrumentteja käyte- tään. Pörssiyhtiön päätavoitteena on luultavas- ti sen kalliiden aineistojen käytön yleistyminen ylipäätään.
Julkaisutoimintaa ei ole tiettävästi ’harmoni- soitu’ vielä minkään maan tiedehallinnossa niin pitkälle, että ainoastaan ISI:n indeksoimat jul- kaisut hyväksyttäisiin. Silti esimerkiksi Iso-Bri- tanniassa käytössä oleva RAE-järjestelmä (Re- search Assessment Exercise) näyttää johtavan julkaisutoiminnan homogenisoitumiseen: yhä useamman alan tutkijat jättävät arvioitavak- si ISI:n indeksoimia journal-artikkeleita (Paa- si 2005). Paineita julkaista ISI:n noteeraamissa sarjoissa nousee esiin muuallakin. Esimerkis- tä käy myös Euroopan komission raportti Key Figures 2001: Toward a European Research Area, jonka taustana on vuonna 2000 kirjattu haaste EU:lle tulla kilpailukykyisimmäksi ja dynaami- simmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi maail- massa. Raportin maakohtainen vertailu perus-
tuu pääosin SCI:n sisältämiin julkaisutietoihin.
Myös SSCI- ja AHCI-tietokantoja käytettäneen jatkossa, mutta aiemmin ne on jätetty pois sen takia, että niiden sisältämiä tieteenaloja on pi- detty selvemmin ’kansallisina’ (Husso 2003)!
Tieteenteon muuttuva toimintakonteksti
Kansainvälistymisen vaatimus ja tulosten mit- taaminen eivät ole syntyneet tyhjästä – ne ovat osa maailmanlaajuista globalisoitumispro- sessia. Scholte (2000) tunnistaa globalisaatio- ta muovaavina tekijöinä mm. rationalismin li- sääntyvän merkityksen, kapitalistisen tuotan- non muutokset, kommunikaatioon ja tietojen- käsittelyyn liittyvät teknologiset innovaatiot sekä erilaiset sääntelyjärjestelmät, joiden kaut- ta byrokraattinen hallinnointi onnistuu entistä tehokkaammin.
Tiede on jo pitkään tunnistettu merkittäväk- si tuotantovoimaksi ja yhä tärkeämmäksi osak- si taloudellisen toiminnan kansainvälistymis- tä. Lisääntyvä riippuvuus ulkopuolisesta ra- hoituksesta pakottaa yliopistot ja tutkijat osak- si erilaisia alliansseja ja markkinamekanisme- ja. Kansalliset tiedepolitiikat näyttävät harmo- nisoituvan ja niiden tehtäväksi asetetaan yhä useammin kilpailukyvyn parantaminen. Tut- kijoiden ja yliopistojen lisääntyvää riippuvuut- ta ulkopuolisesta rahoituksesta on tieteentutki- muksessa kuvattu monella nimellä: puhutaan yritysyliopistosta, ’voitontavoitteluyliopistos- ta’, malli 1:sta ja 2:sta, akateemisesta kapitalis- mista, jne. (Paasi 2005). Tieteellisen toiminnan painopiste onkin useissa maissa siirtymässä ns.
’uteliaisuus’ -tutkimuksesta kohti soveltavia perspektiivejä.
Tässä lienee kuitenkin tieteenalakohtaisia eroja: osa aloista on säilynyt jotakuinkin ennal- laan, osa on muuttunut sisällöllisestikin osa- na talouden globalisaatiokehitystä. Myös uusia aloja on perustettu paitsi uuden tiedon, myös taloudellisten motiivien innoittamana – usein tieteen ja riskipääomien yhdistämisen kautta (esim. biotekniikka).
Tutkimusten ja julkaisujen luokittelut eivät ole liittyneet pelkästään perinteiseen tieteenalo- jen väliseen kilpailuun resursseista vaan myös siihen, että tiedettä ja tiedon tuotantoa hallin- noidaan samanaikaisesti yhä enemmän tieteen ulkopuolelta käsin. Taustana on se, että resurs- sien tulisi olla tehokkaammassa ja tuottavam- massa käytössä. Tämän ajatellaan tapahtuvan parhaiten kilpailun kautta. Näin tiedeinstituu-
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
52
tioiden ja julkaisufoorumien arvioinnit ovat tul- leet osaksi yliopistojen normaalia päiväjärjes- tystä: enemmän, parempaa, nopeammin…
Karkeasti ajatellen tutkijat operoivat siis ’jul- kaisumarkkinoilla’, joilla toimimisessa on tie- dehallinnon näkökulmasta kaksi päätavoitetta:
yhtäältä saada aikaan julkaisuja arvostettuihin lehtiin, toisaalta saada muut siteeraamaan jul- kaisuja. Luonnontieteet ja lääketiede ovat yleis- maailmallisina aloina integroituneet varsin vai- vattomasti tähän kehitykseen. Itse asiassa nii- den julkaisumallin mukaisesti odotetaan usein muidenkin alojen toimivan. Sosiaali- ja huma- nististen tieteiden tilanne on kuitenkin moni- mutkaisempi. Eräät tutkijat (esim. Bourdieu &
Wacquant 1999) ovat todenneet suorasukaises- ti, että olemme kokemassa akateemisen impe- rialismin jaksoa: erityisesti anglosaksinen yh- teiskuntatiede tuottaa jatkuvasti uusia ’sanasto- ja’, joiden ajatellaan olevan kansainvälisyyden yleismaailmallisia ilmauksia.
Kulttuurintutkimukseen liitetyt ’käänteet’
(kulttuurinen, kielellinen, jne.) voidaan nekin tulkita askeleeksi poispäin moniarvoisesta, glo- baalista ja kansainvälisestä, askeleena kohti länttä ja, vielä tarkemmin, englantia puhuvaa läntistä maailmaa (Bonnett 2003). Alasuutarin (2004) toteamus englantilaisen kustantajan vaa- timuksista lisätä hänen kirjansa käsikirjoituk- seen ’keskuksiin’ liittyvää materiaalia perifee-
risen – Suomea kos- kevan – materiaalin tilalle on tästä hyvä esimerkki!
Vaikka englantia äidinkielenä puhuvia on vain kahdeksan prosenttia Maapal- lon väestöstä, kaikki- aan kieltä ymmärtä- nee lähes kaksi mil- jardia ihmistä. Halu- simme sitä tai emme, kaikkein merkittävin tieteellinen kirjalli- suus julkaistaan ny- kyään englanniksi.
Tämä ei tarkoita, että kaikki julkaistaisiin heti englanniksi: mo- net sosiaalitieteiden ja humanististen tie-
teiden klassikot sekä tuoreetkin menestys- tarinat on usein jul- kaistu aluksi muilla kielillä (esim. saksa, italia, ranska) mutta keskittyvä kansainvälinen kus- tannustoiminta on jo kauan osannut muuttaa nämä innovaatiot rahaksi ja tehdä samalla kult- tuuritekoja. Englanninkielestä on samalla tullut yleismaailmallinen väline, jonka kautta tutkijoi- den kommunikointi laajemmin mahdollistuu.
Globaalisen julkaisutilan epäsymmetria
’Kansainvälisyyden’ tunnistaminen laadun mit- tarina liittyy siis yhä useammin Thomson ISI:n kokoamiin, päivittämiin ja markkinoimiin jul- kaisutietoihin. ISI syntyi kemisti Eugene Gar- fieldin sinnikkään työn tuloksena, mutta täl- lä oli laajemmat sosiaaliset yhteytensä (Riste- li 2003). Aluksi julkaisutoimintaa kartoitettiin, jotta pystyttäisiin suodattamaan rajusti lisään- tyvää tiedontulvaa ja auttamaan tutkijoita py- symään ajan tasalla. Taustalla oli myös 1950-lu- vun pohjoisamerikkalainen kylmän sodan to- dellisuus ja kamppailu tiedonhallinnasta, jota vauhditti Neuvostoliiton Sputnikin myötä käynnistämä avaruudenvalloitus.
Tiedonhallinnan rinnalla siteerausindekseil- le huomattiin pian muutakin käyttöä: niitä voi- tiin käyttää tutkijoiden työn arvioitiin. Kilpailu- yliopiston esiinnousu on tarjonnut uuden väy- län käyttää ISI:n tietoja hyväksi. Verkossa ole- Kuva. 1. ISI:n indeksoimat tieteelliset lehdet maittain (2003).
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
53
vasta tiedostosta voidaan muutamalla napin painalluksella saada esiin yksittäisiä tutkijoita, laitoksia tai vaikkapa valtioita koskevia tietoja.
Vaikka akateemisten tieteenalojen sisäiset tutkimuskulttuurit ovat tiettyyn rajaan saakka yleismaailmallisia – saman alan tutkijat kaik- kialla maailmassa ymmärtänevät toisiaan aina- kin jossakin määrin – kansalliset kontekstit saat- tavat silti ’rakenteistaa’ käsityksiä siitä, mikä on oikeutettua ja tavoittelemisen arvoista kussakin tutkijayhteisössä. Mitä pidemmälle siirrymme tutkimuskohteensa puolesta yleismaailmallisis- ta tieteistä kohti sosiaali- ja humanistisia tietei- tä, sitä useammin olemme tekemisissä tieteen- alojen kanssa, joiden synty liittyi modernin val- tion aseman vakiinnuttamiseen.
Monen tieteenalan alkuperä on paikallistet- tavissa yhtä hyvin nationalistisiin intohimoi- hin kuin uuden tiedon metsästyksekseen. Val- tio-oppi, sosiologia, juridiikka tai erityises- ti kansallisiksi tieteiksi ymmärretyt perinnetie- teet, historia tai maantiede on usein liitetty vah- vasti siihen kansalliseen kontekstiin, jossa tut- kijat ovat toimineet. Ajat ja tieteen tehtävät tie- tysti muuttuvat. Suomen Akatemian pääjohta- ja Raimo Väyrynen (2002) on todennut, että eri- tyisesti ”yhteiskuntatieteet ovat peruuttamatto- masti murtautuneet ulos kansallisesta kuores- taan”. Hän myös muistuttaa, että yhteiskunta- tieteillä on vain harvoin ollut samanlainen kan- sallinen rakennustehtävä kuin esimerkiksi his- torialla ja kielitieteillä.
Tutkimuksen kansallinen sidos näkyy epä- suorasti siinä, että ISI:n tiedostoihin hyväksyt- tyjä ’kansainvälisiä julkaisusarjoja’ on sosiaali- /humanistisissa tieteissä Science-aloihin verrat- tuna vähän; kansallisilla kielillä siis julkaistaan edelleenkin englanninkielisen maailman ulko- puolella. Myös Akatemian Suomen tieteen tila ja taso raportissa korostetaan, miten kansallisilla kielillä julkaisemisella on tärkeä merkitys kan- sallisen kulttuurin ja itseymmärryksen luomi- sessa sekä suomalaisen sivistys- ja hyvinvointi- valtion rakentamisessa (Husso et al. 2000).
Tiedostojen pohjalta laatimani kuvat osoitta- vat, että ISI:n aineistojen ’kansainvälisyys’ näyt- tää kovin keskittyneeltä (kuva 1). Indeksoitujen Science-julkaisujen levinneisyys on maapallon tasolla paljon laajempi kuin Social Science- ja A&H -tietokantoihin kuuluvien lehtien, mikä kertoo tietysti siitä, että Science -alat ovat yleis- maailmallisempia (kuva 2). ISI:n tiedostoihin no- teeratut julkaisusarjat ovat suurimmaksi osaksi peräisin englanninkielisistä maista: Science -tie- dostossa osuus on 62 %, A&H -tiedostossa 67 %
ja Social Science -tiedostossa peräti 85 % .Tämä merkitsee sitä, että yhteiskuntatieteellisissä sar- joissa julkaisevien on luonnontieteilijä-kollegoi- taan useammin julkaistava ulkomailla ollak- seen tämän mittarin mukaan ’kansainvälinen’.
Sosiaalitieteissä ISI:n ’kansainvälisyys’ näyttäi- si merkitsevän hieman kärjistäen sitä, että tut- kimukset on julkaistava etupäässä Englannissa tai USA:ssa. ISI:n luokittelemien A&H-julkaisu- sarjojen levinneisyys on sosiaalitieteitä suppe- ampi mutta Eurooppa-keskeisempi.
Kansainväliset lehdet eivät ole pelkästään laajasti seurattuja viestintäkanavia. Indeksoi- tuihin lehtiin liittyy kansainvälisyyden lisäksi tietty prestiisi, laatuleima, joka indeksoimatto- Kuva 2. ISI:n indeksoimien lehtien edustama “julkai- sutila” (2003).
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
54
milta lehdiltä puuttuu. Julkaisumaasta tulee sa- malla helposti laadun indikaattori (Kortelainen 1999). Yhdysvaltalaisilla ja englantilaisilla tut- kijoilla omissa indeksoiduissa kansallisissa sar- joissa julkaiseminen riittää siihen mitä muualla tarvitaan kansainvälisyyteen. Julkaisutoimin- nan kotikenttäetu näkyy myös siteerausten ka- sautumisessa (Crawford et al. 1993:4).Omalla alallani ihmismaantieteessä (human geography) indeksoituja lehtiä on vain 35 ja niis- tä ainoastaan kolmea julkaistaan muualla kuin englanninkielisissä maissa: yhtä Saksassa, tois- ta Itävallassa ja kolmatta Hollannissa. Viime mainittukin on hiljattain siirtynyt englantilai- sen Blackwellin kustannettavaksi, mikä on tyy- pillinen esimerkki kansainvälisen kustannus- toiminnan keskittymisestä.
Science-tietokantaan sisältyvien tieteenalo- jen usein yleismaailmalliset tutkimuskohteet näkyvät paitsi julkaisukulttuurissa, myös tä- män kulttuurin kääntöpuolena ilmenevässä ja sen mahdolliseksi tekevässä valtaisassa julkai- sufoorumien määrässä. Olen koonnut kuvaan 3 joitakin suomalaisissa yliopistoissa edustet- tuina olevia tieteenaloja. Tässä kohden on va- rottava ajattelemasta kunkin alan julkaisukult- tuuria homogeenisena ilmiönä, mutta tieteen-
alakulttuurin ilmaukses- ta mainitut luvut sen si- jaan käyvät.
Kansainväliselle jul- kaisutoiminnalle ei lie- ne esteitä millään alalla, mutta tutkijanuralle täh- täävälle ’noviisille’ (Yli- joki 1998) avautuu tie- teellisen sosialisaation perustaksi hyvin erilai- sia alakohtaisia julkaisu- kulttuureja ja -mahdol- lisuuksia. ISI:n tietokan- taan indeksoituja lääke- tieteen eri alojen julkai- susarjoja on vain jonkin verran vähemmän kuin indeksoituja yhteiskun- tatieteiden ja humanis- tisten tieteiden sarjo- ja yhteensä ja muillakin Science-aloilla tutkijoilla on käytössä yleensä usei- ta satoja lehtiä.
Sosiaalitieteissä Scien- ce-tyyppistä kansainvä- lisyyden ideaalia lienee tavallisinta seurata lääketieteen teemoja lähes- tyvissä tutkimuksissa (esim. alkoholitutkimus, seksuaalisuuden tutkimus), joissa myös ryhmä- julkaiseminen on tavallista. Indeksoituja julkai- sufoorumeita on yhteiskuntatieteilijöille kui- tenkin tarjolla selvästi vähemmän kuin Science- alojen edustajille, vaikka tässä on eri tieteenalo- jen välillä suuria eroja. Social science -tietokan- nan perusteella psykologia ja taloustiede (ml.
markkinointi) ovat mielenkiintoisia poikkeuk- sia yhteiskuntatieteiden joukossa, sillä niiden indeksoitujen lehtien määrä on suurempi kuin useilla luonnontieteillä.
Uusia kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja nousee nykyään kuin sieniä sateella, mutta nii- den ongelma ainakin alkuvaiheessa on se, että ne eivät kovinkaan nopeasti pääse ISI:n listoille (Cockerill 2004). Sisäänpääsy on yrityksen omis- sa käsissä ja monien lehtien päätoimittajien kanssa käymäni keskustelut osoittavat, että hy- väksymisprosessi ei ole erityisen läpinäkyvä.
Kansainvälisyys ja tutkimuksen laatu
Kansainvälisyyttä pidetään nykyään usein sy- nonyymina tutkimuksen laadulle.
Kuva 3. ISI:n indeksoimat tieteelliset lehdet eräillä Science, Social Science ja Arts
& Humanities aloilla (2003).
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
55
Tutkimuksen laatu, sen enempää kuin kan- sainvälisyyskään, eivät kuitenkaan merkitse eri aloilla samaa asiaa (Helmlin 1991, 1993, Kekäle
& Lehikoinen 2000, Hakala et al. 2003). Laaduk- kaaseen tutkimukseen usein liitettävä ’omape- räisyys’ (originality) merkitsee myös eri alo- jen edustajille erilaisia asioita (Guetzkow et al.
2004).
Kirjoitukseni otsikko kuvaa laadun arvioin- nin ongelmia tiivistämällä kaksi käsitystä asias- ta. Lääketieteestä ja luonnontieteistä (erityisesti biotieteistä) tutun ajatuksen mukaan tutkimuk- sen kansainvälisyyttä/laatua voidaan arvioida tarkastelemalla julkaisufoorumeita, joissa tutki- jat työnsä julkaisevat. Tämä ajattelu tiivistyy im- pact factor -käsitteeseen, joka kuvaa ISI:n indek- soimien lehtien julkaisusarjojen keskinäistä hie- rarkiasuhdetta. IF-arvo lasketaan kahden vuo- den periodiin perustuen siteerausten perustal- ta. Eri aloilla vallinnee mielikuva oman alan jul- kaisujen hierarkiasta ja prestiisistä, mutta ISI:n laskemat impact factor -arvot ikään kuin objek- tivoivat tämän tosiasiaksi, jota lehdet käyttävät myös tehokkaasti markkinointivälineenään.
IF on vain yksi näkemys laadusta. Kaikille aloille sovellettuna tämän indikaattorin käytös- tä tulee helposti yksipuolista sanelupolitiikkaa, joka pakottaa nimenomaan journal-julkaisemi- seen. On lisäksi olemassa nopeita ja hitaita tie- teenaloja: luonnontieteissä ja lääketieteessä ’si- taatio-piikki’ seuraa usein muutaman vuoden kuluessa artikkelin ilmestymisestä, humanisti- sissa tieteissä kestää usein kauan ennen kuin ar- tikkeli noteerataan (IF-arvon käyttöön liittyvis- tä ongelmista ks. Stenius 2003).
Sosiaalitieteet ja humanistiset tieteet ovat usein klassikkotieteitä: uusien, toinen tois- taan seuraavien empiiristen havaintojen sijas- ta argumentaatio ammentaa usein klassikoi- den teksteistä, joista saadaan uudemman mate- riaalin rinnalla aineksia tulkita ja selittää muut- tuvia yhteiskunnallis-kulttuurisia oloja ja ilmi- öitä. Esimerkiksi yhteiskuntatieteissä sellaiset klassikot kuin Marx, Durkheim tai Simmel – vain muutamia mainitakseni – ovat vielä nyky- äänkin lähdeluetteloiden avainnimiä sellaisten tutkijoiden kuin Giddens, Habermas, Bourdieu tai Beck rinnalla. Humanistisen alan varhaisissa sitaatio-kokeiluissa 1970-luvulla havaittiin, että melkein kolmannes kaikista siteeratuista kir- joittajista oli syntynyt ennen vuotta 1800 (Ris- teli 2003:69)!
Voidaan ajatella, että laadukas tutkimus voi parhaimmillaan muokata maailmankuvaa, tuottaa käytännöllisiä sovellutuksia erilaisiin
ongelmiin, ja kenties vähintäänkin muokata yk- sittäisen tieteenalan tutkimustoimintaa, meto- diikkaa ja ajattelua kansallisesti ja/tai kansain- välisesti. Nämä kaikki ovat hitaita laadun indi- kaattoreita siinä mielessä, että niitä ei voida ko- vinkaan helposti palauttaa yhteen tai muuta- maan tunnuslukuun. ‘
Kansainvälisyyttä/laatua voi edustaa julkai- seminen ISI:n noteeraamissa lehdissä, joita on luonnontieteiden lisäksi myös yhteiskuntatie- teissä ja humanistisissa tieteissä. Viime mainit- tujen tieteenalaryhmien laadukkaita lehtiä on kuitenkin runsaasti myös ISI:n tiedostojen ul- kopuolella. Kansainvälisyys voi ilmetä julkai- sutoiminnassa muillakin tavoilla: sitä voivat edustaa monografiat ja usein myös temaatti- sesti laaditut kokoomateokset. Humanistisissa ja sosiaalitieteissä tutkimuskirjojen – ei pelkäs- tään oppikirjojen - julkaiseminen on ollut jo pit- kään vakiintunut tapa.
Jokaisella tieteenalalla on myös kansainvälinen toimintaympäristö
Kansainvälisyyden merkitys tieteellisessä jul- kaisemisessa on noussut. ’Kansainvälinen jul- kaisutoiminta’ ei ole neutraali ilmaus vaan osa tämän päivän tiedepoliittista retoriikkaa, jota käytetään hyväksi sekä materiaalisten ja sym- bolisten resurssien jaossa. Kansainvälisyyden arvo on vain korostunut samalla kun tutkimuk- sen huippujen ja huippuyksiköiden nimeämi- sestä on tullut osa virallista tiedepolitiikkaa, jossa avainsana on kilpailu. Kilpailuun joutuvat sellaisetkin alat, joilla varsinaista maalia tai kat- kaistavaa maalinauhaa ei ole olemassakaan.
Tutkimuksen laadun kontrolli, joka on perin- teisesti ollut tutkijayhteisön tehtävä, on samalla liukumassa yhä selvemmin tiedehallinnon kä- siin, jolloin erilaisten indikaattoreiden merki- tys korostuu. Jos ISI:n indeksien aloittama maa- ilmanvalloitus jatkuu, pahimmillaan tieteen te- kemisen standardit ovat yhden yhdysvalta- laisen yrityksen määriteltävissä (vrt. Cockerill 2004).
Jokaisella tieteenalalla, myös kansalliseksi nimetyillä, on olemassa kansainvälinen toimin- taympäristö. Teoriaperinteet, tutkimuksen filo- sofis-metodologiset lähtökohdat, metodit ja tut- kimuskysymykset voivat olla tieteenalaspesife- jä, mutta samalla ne väistämättä liittävät kun- kin alan kansalliset tutkijayhteisöt laajoihin kansainvälisiin tutkijaverkostoihin – toinen asia tietysti on, missä määrin ja millä tavalla tutkijat
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
56
näihin verkostoihin osallistuvat.
Tieteenalat myös elävät jatkuvasti ja niiden julkaisukulttuurit voivat muuttua – samoin kuin itse tieteenalatkin. Perinteisesti kansalli- siksi nimetyt tieteenalat näyttävät ottaneen – vapaaehtoisesti tai tiedehallinnon asettamien paineiden alla - vaikutteita yleismaailmallisten alojen toiminta- ja julkaisukulttuureista (mm.
ryhmätyö, kansainväliset referee-julkaisut) (Ha- kala et al. 2003). Julkaisutoiminnan yleinen kan- sainvälistyminen haastaa tutkijayhteisöä kehit- tämään myös eri alojen kannalta mielekkäitä ar- viointijärjestelmiä.
KIRJALLISUUTTA
Abler, R. (1992): ”Desiderata for Geography: An Insti- tutional View from the United States”. Teoksessa Johnston, R.J. (ed.). The Challenge for Geography. A Changing World: A Changing Discipline. Blackwell.
Oxford.
Alasuutari, P (2004): ”The globalization of qualitative research”. Teoksessa Seale, C et al. (toim.). Qualita- tive Research Practice. Sage. London.
Bonnett, A. (2003): ”Geography as the world discipline:
connecting popular and academic geographical imaginations”. Area 35, 55-63
Bourdieu, P. & Wacquant, L. (1999): ”On the cunning of imperialist reason”. Theory,
Culture and Society 16, 41-58.
Cockerill, M. J. (2004): ”Delayed impact: ISI’s citation tracking choices are keeping scientists in the dark”.
BMC Bioinformatics 5, 93 (www.biomedcentral.
com/1471-2105/5/93)
Crawford, E, Shinn, T & Sörlin, S. (1993): ”The nation- alization and denationalization of the sciences:
an introductory essay”. Teoksessa Crawford, E, Shinn, T & Sörlin, S. (toim.) Denationalizing Sci- ence: The Contexts of International Scientific Practice.
Kluwer Academic Publishers, Dordrecht.
Guetzkow, J., Lamonot, M. & Mallard, G. (2004): ”What is originality in the humanities and the social sci- ences.” American Sociological Review 69, 190-212.
Hakala, J. (2002): ”Internationalization of research – necessity, duty or waste of time? Academic cul- tures and profiles of internationalization”. VEST 15, 7-32
Hakala, J., Kaukonen, E., Nieminen, M. ja Ylijoki, O.
H. (2003): Yliopisto: tieteen kehdosta projektimyllyksi.
Gaudeamus. Helsinki.
Hemlin, S . (1991): Quality in Science. Researchers Concep- tions and Judgments. Department of Psychology, University of Göteburg.
Hemlin, S. (1993): ”Scientific quality in the eyes of the scientist: a questionnaire study”. Scientometrics 27, 3-18.
Husso, K., Karjalainen, S. & Parkkari, T. (toim. 2000):
Suomen tieteen tila ja taso. Suomen Akatemian julkaisuja 6/00. Helsinki.
Husso, K., Karjalainen, S. & Parkkari, T. (2003) E-mail kirjoittajalle 14. ja 30. 10. 2003.
Kekäle, J & Lehikoinen, M. (2000): Laatu ja laadun arviointi eri tieteenaloilla. Joensuun yliopisto, Psyko- logian tutkimuksia 21. Joensuu.
King, D. A. (2004): ”The scientific impact of nations”.
Nature 340, 311-316.
Kortelainen, T. (1999): ”Kansallisesta kansainväliseksi.
Tutkimus suomalaisen tieteellisen lehden kansain- välisestä diffuusiosta”. Department of Information Studies, University of Oulu. Oulu.
Oksanen, T., Lehvo, A. & Nuutinen, A. (toim.) (2003):
Suomen tieteen tila ja taso. Suomen Akatemian ju- lkaisuja 9/03. Helsinki.
Paasi, A. (2005): ”Globalization, academic capitalism and the uneven geographies of international jour- nal publishing spaces”. Environment and Planning A 37 (tulossa)
Risteli, L. (2003): Sitaatioindeksin alkuvuosikymmenet ja oppihistorialliset yhteydet. Aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto.
Stenius, K (2003): ”Journal impact factor – mittari joka vahvistaa tutkimusmaailman hierarkiaa”. Tieteessä tapahtuu 7/2003, s. 35-239.
Tuomisto, J. (1999): ”Sitaatio- ja impaktiluvut – isäntä vai renki?” Duodecim 115, 142-145.
Ylijoki, O. H. (1998): Akateemiset heimokulttuurit ja novi- isien sosialisaatio. Vastapaino, Tampere.
Waever, O (1998): ”The sociology of a not so interna- tional discipline: American and European devel- opments in International Relations”. International Organization 52, 687-727.
Väyrynen, R. (2002): ”Yliopistot ja markkinat”. Esitelmä Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekun- nan 20-vuotisjuhlaseminaarissa 11.9.2002
Kirjoittaja on maantieteen professori Oulun yliopis- tossa.
