86 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 / 2 0 1 3
ta vaille selitystä.
Vaikka Nagel ei kirjassaan sys- temaattisesti kehittele omaa, mate- rialismille vaihtoehtoista vastaus- ta yllä esiteltyihin ongelmiin, hän antaa viitteitä omista sympatiois- taan. Ensiksikin Nagelin mukaan tietoisuus ei ole vain materiaalisen maailman satunnainen lisäke, vaan luonnon perustava aspekti (basic aspect of nature). Tällöin yksi vaih- toehtoinen metafyysinen näkemys on panpsykismi, jolla on pitkät fi- losofianhistorialliset juuret ja joka on viime vuosina jälleen herättänyt mielenkiintoa analyyttisten filoso- fien keskuudessa. Panpsykismin mukaan kaikilla fysikaalisen maail- man elementeillä on myös mentaa- linen ulottuvuus. Kirjoittaja tarkas- telee panpsykismiä sinänsä positii- visessa valossa, mutta huomauttaa myös sen ongelmista.
Ensisijaisesti Nagel hahmotte- lee ratkaisua, jonka mukaan luon- non kuvaukseen täytyy sisällyttää jonkinlainen teleologinen periaate.
On mahdollista puhua ilman risti- riitaa teleologisista laeista, missään nimessä teleologisuutta ei saa sul- kea tieteestä etukäteen pois. Na- gelin teleologinen hypoteesi hy- väksyy darwinistisen luonnonva- linnan vaikutuksen. Sen lisäksi on kuitenkin oletettava, että erilai- set elämän ja tietoisuuden muo- dot eivät ole syntyneet vain arvo- vapaan fysikaalis-kemiallisen pro- sessin determinoimina, vaan luon- nossa vaikuttaa myös kosminen pyrkimys (predispositio) kohti elä- män, tietoisuuden ja arvojen reali- soitumista.
Mitä Nagelin ratkaisusta on sa- nottava? Uskon, että Nagelin läh- tökohta on oikea. Materialismi – olipa kyseessä reduktiivinen tai ei- reduktiivinen versio – ei kykene
antamaan ratkaisua erityisesti tie- toisuuden ongelmaan. Jos selvästi dualistiset ratkaisut hylätään, jäl- jelle jää jonkinlainen monistinen kaksoisaspektiteoria, jonka mu- kaan sekä materiaalisuus että tie- toisuus ovat erillisiä, mutta toisis- taan erottamattomia, maailman perustavia elementtejä. Nagelin kannattama teleologian olettami- nen selittäisi tällöin elämän ja tie- toisuuden synnyn, koska teleologi- sia lakeja pidettäisiin perustavina.
Maailmaan yksinkertaisesti sisäl- tyy teleologinen ”dispositio”; tä- män pidemmälle menevää vasta- usta emme voisi saada.
Yksi ongelma tällaisessa näke- myksessä on, voidaanko ajatella te- leologista, arvoja toteuttavaa peri- aatetta ilman intentionaalista olen- toa, joka on asettanut nuo arvot ja joka pyrkii niiden realisoitumi- seen. Tästä ongelmasta Nagel itse- kin huomauttaa. Jos tämä tarkoit- taa jonkinlaisen teismin hyväksy- mistä, on muistettava, että kaikki teismin versiot eivät edellytä Juma- lan puuttumista kosmisen tai biolo- gisen maailman kulkuun. On myös huomattava, että teistisen ratkaisun hyväksyminen ei tarkoita sitoutu- mista minkään uskonnon oppeihin.
Joka tapauksessa filosofisia on- gelmia odottaa joka suunnalla va- littiinpa mikä perusratkaisu ta- hansa yllä esiteltyihin kysymyk- siin. Filosofisesta materialismista käydään aktiivisesti kriittistä kes- kustelua muidenkin kuin Nagelin toimesta, mutta Nagel hahmotte- lee kirjassaan rohkeasti myös posi- tiivista, ei-uskonnollisesti inspiroi- tua vastausta metafyysisiin perus- ongelmiin.
Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
Vain heikot tarvitsevat väkivaltaa
Ahti Lampinen
Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi. Ghaffar Khan ja talebanien synty. Into 2011.
Joulukuun 25. päivänä 1979 neu- vostotankit vyöryivät Kabulin ka- duille. Seuraavalla vuosikymme- nellä arviolta 100 000 radikaali- muslimia osallistui ”operaatio ji- hadiin”, taisteluun Neuvostoliiton tukemaa Kabulin hallintoa vastaan.
Pääarkkitehteja olivat Yhdysvallat, Pakistan ja Saudi-Arabia. Vuosi- kymmenen lopulla Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista. Jihad tuot- ti siis toivotun tuloksen, mutta sitä seurasi sisällissota, jossa voittajiksi selvisivät talebanit. Osa talebaneis- ta oli vanhoja, jo neuvostojoukko- ja vastaan taistelleita, mutta suurin osa nuoria koraanikoulujen opis- kelijoita, jihadin lapsia, jotka oli- vat syntyneet Pakistanin pakolais- leireillä. Talebanit noudattivat sha- ria-lain ääritulkintaa: tyttöjen kou- lutus lopetettiin, naiset pysyttelivät pääasiassa kotonaan, musiikki, vi- deot, kortinpeluu ja monet urheilu- lajit kiellettiin. Tavoitteena oli pa- luu islamin juurille, uuden oikea- mielisten yhteiskunnan perusta- minen.
Talebanien ihmisoikeus rikko- mukset pakottivat lopulta Yhdys- vallat talebaneja vastaan. Väkival- lan ja koston kierre jatkui: Yhdysval- tojen suurlähetystöt räjäytettiin Ke- niassa ja Tansaniassa, Yhdysvallat rankaisi ohjusiskulla Afganistania, syyskuun 11. päivänä 2001 seurasi- vat iskut Yhdysvaltoihin, lokakuus- sa Yhdysvallat liittolaisineen hyök- käsi Afganistaniin ja niin edelleen.
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 / 2 0 1 3 87 palvella vaan ihmisiä, jotka ovat
liian heikkoja ja ajautuvat helpos- ti väkivaltaan yrittäessään auttaa itseään.
Vuodesta 1915 eteenpäin Ghaf- far Khanin tavoitteeksi tuli myös Intian vapauttaminen. Seuraavien vuosien aikana hän vieraili jokai- sessa rajaseudun lähes 500 kyläs- sä. Häntä alettiin kutsua Badshah Khaniksi, khanien kuninkaaksi.
Samoihin aikoihin Mahatma Gandhi aloitti toimintansa kong- ressipuolueessa, joka alkoi vuonna 1920 vastustaa avoimesti brittihal- lintoa. Sekä Ghaffar että Mahatma kannattivat väkivallattomuuden periaatetta. Vastarintaliikkeen on oltava väkivallaton, ja siihen osal- listuvia on pyrittävä kehittämään myös ihmisinä. Väkivalta on vain heikkoja varten, vahvat eivät tarvit- se sitä.
Syyskuussa 1929 Ghaffar perus- ti Khudai Khidmatgar (Juma- lan palvelijat) -liikkeen, aseetto- man armeijan, jossa oli armeijan kurinalaisuus ja hierarkia, mutta jossa aseet korvattiin rohkeudel- la ja mielen hallinnalla. Armei- jaan kuului myös naisia, ja vaikka ehdoton enemmistö oli muslimeja, siihen kuului myös hinduja ja sik- hejä. Liikkeen sotilaat perustivat kyliin kouluja, auttoivat talkois- sa ja pitivät yllä järjestystä yleisis- sä kokouksissa. Kun Intia vuonna 1930 julistautui Gandhin johdol- la itsenäiseksi, taistelukeinona oli väkivallaton kansalaistottelemat- tomuus. Ghaffar Khan kehotti sotilaitaan liittymään siviilivasta- rintaan. Peshawarissa brittijoukot ampuivat aseettoman armeijan sotilaita, kunnes jotkut kieltäy- tyivät ampumasta. Myöhemmin Ghaffar totesi, että britit pelkäsi- vät enemmän väkivallatonta kuin
väkivaltaista pataania. Ghaffar itse istui 1920- ja 1930-luvulla vuosia brittivankiloissa, mutta vastusta- jia olivat myös mullahit ja varak- kaat khanit. 1930- ja 1940-luvulla aseettoman armeijan riveissä tais- teli yli 100 000 miestä ja naista.
Vuonna 1947 itsenäisyys toteu- tui, mutta yhden valtion sijasta syntyi hinduenemmistöisten pro- vinssien Intia ja muslimienemmis- töisten provinssien Pakistan. Sekä Mahatma että Ghaffar vastusti- vat jakoa. Alkoi Ghaffar Khanin toinen taistelu, taistelu pataanien itsemääräämisoikeuden ja demo- kraattisen ja sekulaarin Pakistanin puolesta. Kun hän vaati Patanista- nin perustamista, hän sai vanki- latuomion ja Khudai Khitmatgar julistettiin laittomaksi. Pakistan ajautui lähes täydelliseen kaaok- seen.
Ghaffarin mukaan Pakistan perustui vihalle eikä tulevaisuudel- ta voinut paljon odottaa. Vuonna 1957 hän perusti uuden puolueen, jonka johtavat periaatteet olivat väkivallattomuus, demokratia ja sekularismi. 1950-luvun lopul- la kenraalit kaappasivat vallan, ja kylmä sota vei Pakistanin kohti Yhdysvaltoja ja Afganistanin kohti Neuvostoliittoa. Viimeisen kerran Ghaffar Khan pidätettiin 93-vuo- tiaana kesällä 1983 hänen vierail- lessaan kotiseudullaan. Pidätyk- sen syy oli separatismi. Hän kuoli tammikuussa 1988. Hautajaispäi- vänä Jalalabadissa aseet vaikenivat, mutta vain päiväksi.
Tammisen vaikuttava kirja ker- too miehestä, joka pystyi muut- tamaan pataanien syvään juurtu- neita käyttäytymismalleja, ennen kaikkea taipumuksen koston kierteeseen ja kunniakäsityksen tuhoaviin muotoihin. On para- Suurin osa talebaneista on
pataaneja, joita on perinteises- ti pidetty sotaisana kansana. Sen jäsenet ovat kostaneet verisesti vähäisetkin loukkaukset itseään ja sukuaan vastaan. Tapio Tammisen teos kertoo kuitenkin, että väkival- lan, koston, naisten alistamisen, uskonnollisen fundamentalismin ja tietämättömyyden sijasta on mahdollista valita toinen tie.
Ghaffar Khan syntyi vuonna 1890 brittiläisen Intian luoteisella rajaseudulla Peshawarin laaksos- sa, lähellä nykyisen Afganistanin rajaa. Imperiumilla oli tuolloin hallinnassaan neljännes maapal- lon maapinta-alasta, kuningatar Viktorialla noin 370 miljoonaa alamaista, joista 308 miljoonaa asui Intiassa. Ghaffarin viljelijä- isä kuului niin sanottuihin pie- niin khaneihin, joilla oli taloudel- lista valtaa, mutta poliittisesti he olivat paitsiossa. Juuri tästä jou- kosta tulivat monet vapaustaiste- lijat. Ghaffarin isä poikkesi muis- ta pataaneista siinä, että hänen mielestään koston perinteestä oli päästävä eroon. Hänet tunnettiin koko laaksossa siitä, että hän antoi anteeksi kokemansa loukkauk- set. Lisäksi hän uhmasi mullaheja lähettämällä poikansa brittiläiseen alkeiskouluun. Ghaffar ei kuiten- kaan tyytynyt isänsä hahmottele- maan uraan vallanpitäjien luotto- miehenä. Hän halusi tehdä jotakin lievittääkseen talonpoikien ahdin- koa: köyhyyttä, tietämättömyyt- tä, apatiaa ja kasvavaa väkivaltaa.
Jo vuonna 1910 hän perusti oman koulun, jonka menestys johti uusi- en koulujen syntymiseen. Sekä britit että mullahit olivat huoles- tuneita. Elämänsä syvimmäksi tar- koitukseksi Ghaffar tajusi ihmisten palvelemisen. Jumalaa ei tarvitse
88 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 / 2 0 1 3
doksaalista, että väkivallattomuus ei tarkoita heikkoutta. Mahat- ma Gandhin ja Ghaffar Khanin mukaan se sopii vain vahvoille, koska väkivaltaisesta miehestä voi jonakin päivänä tulla väkivallaton, pelkurista ei koskaan.
Kirjoittaja on filosofian tohtori.
Juulista saa tieDON suOmalaisista
tutkimusJulkaisuista
Kesäkuun alussa julkistettu julkai- sutietoportaali Juuli kokoaa yli- opistojen koti- ja ulkomaisten jul- kaisujen viitetiedot kattavasti yh- teen. Käyttöliittymä tarjoaa väli- neet julkaisutietojen selailuun ja hakuihin. Juuli kokoaa yliopisto- jen koti- ja ulkomaisten julkaisujen viitetiedot kattavasti yhteen käyt- töliittymään. Samoja tietoja löy- tyy mm. Artosta, Melindasta, Fen- nicasta ja kansainvälisistä viitetie- tokannoista kuten WoS ja Scopus, mutta niissä on paljon muitakin julkaisuja eivätkä ne kata kaikkia suomalaisten tutkijoiden tutki- musraportteja.
Juulista käyttäjä pääsee katso- maan samalla kertaa kaikkien suo- malaisten yliopistojen kaikki jul- kaisut; samaan tulokseen kiinnos- tunut käyttäjä pääsee vain mene- mällä erikseen jokaisen yliopiston julkaisurekisteriin. Juuli nopeuttaa ja sujuvoittaa yliopistotutkimuk- sen tuloksista kiinnostuneen työtä.
Juulissa on samat numeeriset tiedot kuin opetus- ja kulttuuri- ministeriön Vipusessa (www.vi- punen.fi), mutta lisäksi Juuli tar- joaa mahdollisuuden päästä luku- jen taakse julkaisutason viitetietoi- hin ja monissa tapauksissa myös
suoraan itse julkaisuihin. Julkai- sutietoja on mahdollista rajata no- peasti mm. yliopiston, tieteenalan, julkaisun kielen, julkaisufoorumi- luokituksen tai julkaisutyypin mu- kaan. Juuli on vapaasti käytettävis- sä osoitteessa www.juuli.fi.
Juuli sisältää tällä hetkellä yli- opistojen vuoden 2011 32 000 jul- kaisun tiedot. Yliopistoilta kerätyt vuoden 2012 julkaisutiedot lisä- tään mukaan ensi syksynä. Portaa- liin tullaan lataamaan myös am- mattikorkeakoulujen tiedot.
Tavoitteena läpinäkyvyys
Käyttöliittymän on suunnitellut ja toteuttanut Kansalliskirjasto, jos- sa tekijöinä ovat olleet tietojär- jestelmäasiantuntijat Jyrki Ilva ja Nicholas Volk. Hankkeen rahoit- tajana toimineen Opetus- ja kult- tuuriministeriön tavoitteena on li- sätä yliopistojen tutkimus- ja jul- kaisutoiminnan läpinäkyvyyttä. Se liittyy ennen muuta voimakkaas- ti julkaisujen kasvaneeseen roo- liin yliopistojen uudessa rahoitus- mallissa, toteaa hankkeen opetus- ministeriön vastuuhenkilö, ope- tusneuvos Olli Poropudas. Malli jakaa yliopistoille julkaisujen ja niiden saamien julkaisufoorumi- luokkien perusteella vuosittain yli 200 milj. euroa. On tärkeää, että jul- kaisuja koskevat tiedot ovat yhden- mukaisia ja luotettavia. Samoin on tärkeää, että yliopistot ja yliopisto- tutkijat tuntevat tutkimusrahoi- tuksen tietopohjan ja voivat tarvit- taessa kontrolloida itseään koske- via tietoja.
Keskustelua on herättänyt se, että julkaisuportaalissa näkyvät myös yksittäisten julkaisujen saa- mat julkaisufoorumiluokat. Jul- kaisufoorumiluokan näkyvyydellä pyritään edistämään sitä, että yhä
suurempi osa yliopistojen tutki- muksesta julkaistaan parhailla jul- kaisufoorumeilla.
Poropudas korostaa kuitenkin, että julkaisufoorumiluokka ei ku- vaa julkaisun laatua, eikä sitä pi- dä käyttää esimerkiksi yliopistojen sisäisen rahanjaon kriteerinä. Jul- kaisufoorumiluokat toimivat ra- hoitusmallissa yliopistojen tasolla, mutta yksittäisten julkaisujen laa- tua ne eivät mittaa.
Myös tutkijat korostavat läpinäkyvyyttä
Yliopistojen henkilökunnan näke- myksiä Juulista selvitettiin helmi–
maaliskuussa Tampereen ja Tu- run yliopistoissa järjestetyllä koe- käytöllä ja kyselyllä. Julkaisutieto- jen avointa saatavuutta pidettiin vastauksissa erittäin tärkeänä pää- määränä, ja myös Juulin kaltaisen kansallisen palvelun olemassaolol- le löytyi vankka kannatus. Tämä näkyi monissa vastaajilta saaduis- sa kommenteissa, joissa korostet- tiin tutkimustoiminnan läpinäky- vyyden ja yliopistojen välisten ver- tailujen merkitystä. Myös julkai- sutietojen esittämisen yhtenäisessä formaatissa ja laatuluokitusten mu- kaisesti nähtiin kannustavan tutki- joita miettimään julkaisemistaan ja julkaisukanaviaan aiempaa tar- kemmin.
Lisätietoja: tietojärjestelmäasian- tuntija Jyrki Ilva (jyrki.ilva@helsin- ki.fi) ja opetusneuvos Olli Poropu- das (olli.poropudas@minedu.fi).
