84 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 / 2 0 1 3
ryhmittymien omia strategiapoh- dintoja, ja mikä osa siitä on reak- tiota äärioikeistolaisten järjestöjen kieltämiselle tai toiminnan muun- laiselle estämiselle. Erityisesti Sak- sassa 1990-luvun alussa äärioikeis- ton keskittyminen löyhempiin ja ideologisesti vähemmän selvära- jaisiin verkostoihin oli seuraus- ta lukuisien perinteisemmin orga- nisoitujen järjestöjen kieltämises- tä. Samoin voisi suomalaisen ken- tän hajanaisuuden ja keskusjohdon puutteen 1970-luvulla ja myöhem- minkin katsoa olleen seurausta poliittisesta toimintaympäristöstä, hajanaista verkostoa oli hankalam- pi jäljittää ja kontrolloida.
Kolmannen tien retoriikka ei ole Suomessa aiemminkaan ollut täysin tuntematonta. Jo 1950-lu- vun Malmö-liikkeessä, virallisesti Europäische Soziale Bewegung, toi- mi yksittäisiä suomalaisia. Tämä ruotsalaisen Per Engdahlin johdol- la perustettu liike pyrki kokoamaan sotien jälkeen hajaannustilaan jou- tuneen äärioikeiston kommunis- minvastaiseen rintamaan. Samalla pyrittiin vähentämään kärjekkäin- tä rotuideologiaa ainakin liikkeen julkisissa esiintymisissä. Myös sel- keästi kansallissosialistisilla ohjel- milla 1950-luvulla esiintyneet suo- malaiset pienryhmät muuttivat näkemyksiään kommunismia pa- toavan projektin nimissä. Vastaa- vankaltaisia äänenpainoja käyt- ti 1970-luvulla muun muassa Paul Bernoulli-Vesterä, joka höysti teks- tejään voimakkaan antikommunis- min ohella myös kolmannen tien talousretoriikalla. Hänen teoksiaan julkaisi Kauko Kareen Alea-kirja.
Käsiteltäessä Suomen Vastarin- taliikettä kirjassa tuodaan hyvin esille liikkeen viimeaikaiset poh- joismaiset yhteydet. Tässäkin yh-
teydessä olisi olemassa selkeitä his- toriallisia paralleeleja. Jo 1970-lu- vulla Suomessa toimi Nordiska Rikspartiet, joka Ruotsista käsin johdetusti pyrki kehittämään ää- rioikeistolaisia soluja eri puolille Suomea. Kyseessä oli Vastarinta- liikkeen tavoin selkeästi kansallis- sosialistinen liike.
Kylmän sodan ajan äärioikeisto- laisten toiminta sekä heidän yhtey- tensä eduskuntapuolueisiin kaipai- sivat tarkempaa tutkimusta. Päälli- sin puolin tarkasteltuna kytköksiä on moneen suuntaan. Esimerkik- si Pekka Siitoin yritti ennen jul- kinatsiksi ryhtymistään politiik- kaan niin SMP:n, SKYP:n kuin ko- koomuksenkin riveistä. Siitoin sai myös tukijoita muun muassa pe- rustuslaillisista vielä ”kääntymyk- sensä” jälkeenkin. Ulkoparlamen- taarinen oikeisto-oppositio, kuten Kareen Itsenäisyyden puolesta ry, sai myös äärioikeistolaisissa jär- jestöissä toimineita henkilöitä ri- veihinsä.
Suomen Sisun toiminta eri puo- lueissa ja erityisesti perussuomalais- ten piirissä ei siten ole ääri oikeiston toimintaa pidemmällä perspektii- villä tarkastellen mikään uusi il- miö. Soluttautuminen salonkikel- poisempien toimijoiden joukkoon oli Suomessakin jo 1970-luvulla selkeä, strateginen tavoite ainakin osalle äärioikeistoa. Viime vuosi- kymmenien kehitys näyttäytyy täs- sä kuitenkin heidän kannaltaan on- nistuneemmalta.
Sinällään kiinnostava teema on kirjassa laajalti käsitelty ”maahan- muuttokriittisten” suorittama kä- sitteellinen kaappaus, jossa he ovat vallanneet maahanmuuttoon liitty- vässä keskustelussa itselleen käsit- teiden määrittelyoikeuden ja siten pelikentän keskeisimmän aseman.
Onkin selvää, ettei maahanmuut- tokeskustelua ja maahanmuutto- vastaisuutta voi arvioida vain pe- russuomalaisten tai äärioikeiston näkökulmasta, yhtä tärkeä osa täs- sä on muiden puolueiden epäon- nistumisella määritellä oma näkö- kantansa aiheeseen.
Kokonaisuudessaan Äärioikeisto Suomessa on melko informatiivi- nen teos erityisesti ääriliikkeiden toimijoiden taustojen kartoittami- sen osalta. Hajanaisesta ilmiöstä jää kuitenkin käteen hieman hajanai- nen kuva, eikä jossain määrin on- gelmallinen käsitteiden käyttö aina- kaan tilannetta helpota. Tietokirja- na teos puolustaa kuitenkin hyvin paikkaansa, vaikka se kuvastaakin osaltaan myös tutkimuksen ongel- makohtia.
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteis- kuntatieteiden tohtori ja politiikan- tutkija.
Tietoisuuden ongelma
Leo NäreahoThomas Nagel: Mind and Cosmos: Why the Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False. Oxford University Press 2012.
Thomas Nagel on yhdysvaltalainen filosofi, joka on 1970-luvulta lähti- en tullut tunnetuksi selkeistä ja oi- valtavista filosofisista analyyseista.
Hänellä on oma ansionsa siinä, et- tä kysymys tietoisuudesta on viime vuosikymmeninä noussut yhdeksi filosofisen tutkimuksen keskeisek- si kohteeksi. Nykyään puhutaankin tietoisuudentutkimuksesta, joka on poikkitieteinen tutkimusala. Nagel
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 / 2 0 1 3 85 on korostanut erityisesti kokemuk-
sellisen, subjektiivisen tietoisuuden palautumattomuutta luonnontie- teen kuvaamaan objektiiviseen ja materiaaliseen todellisuuteen.
Uusimmassa kirjassaan Nagel käsittelee jälleen ihmistä ja luontoa koskevia peruskysymyksiä selkeän filosofisella otteella. Nagel kulkee vastavirtaan halutessaan haastaa vallitsevan, materialismiin sitou- tuvan luonnontieteellisen käsityk- sen ihmisestä ja luonnosta. Nage- lin lähtökohtana on tietoisuuden ja aivojen (ruumiin) suhdetta koske- va mind–body-ongelma, mutta hän väittää, että ongelma laajenee kos- kemaan luontoa ja koko kosmosta.
Nagel käy lyhyesti läpi materia- listisia ratkaisuja tietoisuuden on- gelmaan. Aiheesta on käyty ja käy- dään jatkuvasti laajaa keskustelua eikä kirjoittaja yritäkään kehitel- lä uusia argumentteja. Hän tois- taa aiemman kantansa, että mate- rialistisen (fysikalistisen) käsityk- sen pohjalta ei tietoisuudelle voi löytää todellista paikkaa luonnon systeemissä. Subjektiivinen, koke- muksellinen tietoisuus on maail- maan kuuluva tosiasia, jota ei voi eliminoida eikä redusoida materi- aalisiin ilmiöihin. Ongelmalla on ahistoriallinen eli konstitutiivinen, mutta myös historiallinen aspekti.
Ensimmäinen koskee aivojen (ruu- miin) ja tietoisuuden yleistä, raken- teellista suhdetta. Mutta myös jäl- kimmäinen, historiallinen näkö- kulma on tärkeä: kuinka luonnon järjestelmä on tuottanut evoluuti- on kuluessa tietoisia olentoja? Na- gelin mukaan monistinen materia- lismi ei pysty antamaan tähän kysy- mykseen hyväksyttävää vastausta.
Itse asiassa tietoisuuden his- toriallinen ongelma on seuraus- ta konsti tutiivisesta kysymyksestä.
Jos tietoisuuden konstitutiivinen selittäminen ei onnistu materiaa- listen prosessien pohjalta, on myös tietoisuuden synnyn selittäminen pelkästään materiaalisilla syillä epäuskottavaa. Vaihtoehdoksi jää puhua ”emergenssistä”, joka Nage- lin mukaan ei anna todellista se- litystä. Nagel soveltaa päättelyään biologiaan. Sikäli kuin evoluutio- biologia on fysikalistinen teoria, ja fysikalistinen teoria ei voi selit- tää tietoisuutta, ei evoluutiobiolo- gia siis voi selittää tietoisuutta. Jos taas tietoisuus on evoluution tulos- ta, biologia ei voi olla pelkästään fy- sikalistinen tiede.
Ehkä hiukan yllättäen Nagel yh- distää elämän synnyn ongelman fy- sikalistisen biologian kritiikkiinsä.
Itse en kuitenkaan näe tässä auto- maattista yhteyttä tietoisuuden on- gelmaan. Voihan materialistisen mielenteorian hylkääväkin ajatel- la, että elämä – jota hän pitää tietoi- suuden kehittymisen ehtona – on syntynyt evolutiivisten satunnais- prosessien seurauksena. Ensim- mäisen DNA:n ja solun syntymi- nen on ehkä epätodennäköistä, mutta kuitenkin empiirisesti mah- dollista. Tietoisuuden ongelma taas on ennen kaikkea käsitteellis-me- tafyysinen, ei empiirinen kysymys.
Nagel huomauttaa, että myös In- telligent Design -liikkeen edustajien esittämä, vaikkakin uskonnollises- ti motivoitu, evoluutioteorian kri- tiikki on syytä ottaa vakavasti. Na- gelin oma kriittinen kanta ei kui- tenkaan perustu uskonnolliseen vakaumukseen tai sen puolustami- seen. Itse asiassa hän torjuu teisti- sen ratkaisun edellä esitettyihin tie- toisuuden ja elämän synnyn ongel- miin. Teismin vaikeutena on, että se edellyttää Jumalan puuttuvan in- terventionistisesti maailman kehi-
tykseen. Tällöin luonnon selittämi- nen luonnon systeemistä itsestään käsin ei toteudu. Nagel nimittäin etsii monistista selitysperustetta maailmalle ja sen kehitykselle. Sik- si hän hylkää dualistiset ratkaisut.
Nagel ei käsittele kirjassaan ai- noastaan tietoisuuden ongelmaa.
Myös normatiivisen järjen (kogni- tion) ja arvojen kehittyminen pel- kästään naturalistisen evoluution tuotteena on hänen mukaansa vai- keasti ymmärrettävissä. Ihmisel- lä on kyky tehdä ero sen suhteen, miltä maailma näyttää (appearan- ce) ja mitä maailma todellisuudessa on (reality). Ihminen kykenee siis normatiiviseen ajatteluun. Hän voi esimerkiksi todeta, että kaksi ris- tiriitaista väitettä eivät molemmat voi olla tosia. Normatiivisuus on ihmisellä ilmeisesti yhteydessä kie- len syntyyn, mutta toisaalta jo kie- li edellyttää normatiivista ajattelua.
Kuinka tällainen ajattelu – nor- matiivinen järki – on kehittynyt evoluution kuluessa? Me luotam- me normatiivisiin päätelmiimme a priori, kokemusta edellyttämät- tä; emme todenna päätelmien pä- tevyyttä vetoamalla niiden evolu- tiiviseen arvoon. Evoluutio taas on ennen kaikkea kiinnostunut yksi- lön ja lajin henkiin jäämisestä, ei siitä, kykeneekö biologinen yksi- lö totuudenmukaisesti ymmärtä- mään ulkopuolista todellisuutta.
Arvojen suhteen syntyy Na- gelin mukaan samanlaisia ongel- mia. Kirjoittaja kannattaa maltil- lista arvorealismia. Sen mukaan esimerkiksi kivulla ei ole negatiivi- nen arvo vain seuraustensa (kudos- vaurion ja alentuneen biologisen toimintakyvyn) takia. Kipu on it- sessään paha asia; tämä arvorealis- tinen näkökulma jää Nagelin mu- kaan darwinistisesta näkökulmas-
86 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 / 2 0 1 3
ta vaille selitystä.
Vaikka Nagel ei kirjassaan sys- temaattisesti kehittele omaa, mate- rialismille vaihtoehtoista vastaus- ta yllä esiteltyihin ongelmiin, hän antaa viitteitä omista sympatiois- taan. Ensiksikin Nagelin mukaan tietoisuus ei ole vain materiaalisen maailman satunnainen lisäke, vaan luonnon perustava aspekti (basic aspect of nature). Tällöin yksi vaih- toehtoinen metafyysinen näkemys on panpsykismi, jolla on pitkät fi- losofianhistorialliset juuret ja joka on viime vuosina jälleen herättänyt mielenkiintoa analyyttisten filoso- fien keskuudessa. Panpsykismin mukaan kaikilla fysikaalisen maail- man elementeillä on myös mentaa- linen ulottuvuus. Kirjoittaja tarkas- telee panpsykismiä sinänsä positii- visessa valossa, mutta huomauttaa myös sen ongelmista.
Ensisijaisesti Nagel hahmotte- lee ratkaisua, jonka mukaan luon- non kuvaukseen täytyy sisällyttää jonkinlainen teleologinen periaate.
On mahdollista puhua ilman risti- riitaa teleologisista laeista, missään nimessä teleologisuutta ei saa sul- kea tieteestä etukäteen pois. Na- gelin teleologinen hypoteesi hy- väksyy darwinistisen luonnonva- linnan vaikutuksen. Sen lisäksi on kuitenkin oletettava, että erilai- set elämän ja tietoisuuden muo- dot eivät ole syntyneet vain arvo- vapaan fysikaalis-kemiallisen pro- sessin determinoimina, vaan luon- nossa vaikuttaa myös kosminen pyrkimys (predispositio) kohti elä- män, tietoisuuden ja arvojen reali- soitumista.
Mitä Nagelin ratkaisusta on sa- nottava? Uskon, että Nagelin läh- tökohta on oikea. Materialismi – olipa kyseessä reduktiivinen tai ei- reduktiivinen versio – ei kykene
antamaan ratkaisua erityisesti tie- toisuuden ongelmaan. Jos selvästi dualistiset ratkaisut hylätään, jäl- jelle jää jonkinlainen monistinen kaksoisaspektiteoria, jonka mu- kaan sekä materiaalisuus että tie- toisuus ovat erillisiä, mutta toisis- taan erottamattomia, maailman perustavia elementtejä. Nagelin kannattama teleologian olettami- nen selittäisi tällöin elämän ja tie- toisuuden synnyn, koska teleologi- sia lakeja pidettäisiin perustavina.
Maailmaan yksinkertaisesti sisäl- tyy teleologinen ”dispositio”; tä- män pidemmälle menevää vasta- usta emme voisi saada.
Yksi ongelma tällaisessa näke- myksessä on, voidaanko ajatella te- leologista, arvoja toteuttavaa peri- aatetta ilman intentionaalista olen- toa, joka on asettanut nuo arvot ja joka pyrkii niiden realisoitumi- seen. Tästä ongelmasta Nagel itse- kin huomauttaa. Jos tämä tarkoit- taa jonkinlaisen teismin hyväksy- mistä, on muistettava, että kaikki teismin versiot eivät edellytä Juma- lan puuttumista kosmisen tai biolo- gisen maailman kulkuun. On myös huomattava, että teistisen ratkaisun hyväksyminen ei tarkoita sitoutu- mista minkään uskonnon oppeihin.
Joka tapauksessa filosofisia on- gelmia odottaa joka suunnalla va- littiinpa mikä perusratkaisu ta- hansa yllä esiteltyihin kysymyk- siin. Filosofisesta materialismista käydään aktiivisesti kriittistä kes- kustelua muidenkin kuin Nagelin toimesta, mutta Nagel hahmotte- lee kirjassaan rohkeasti myös posi- tiivista, ei-uskonnollisesti inspiroi- tua vastausta metafyysisiin perus- ongelmiin.
Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
Vain heikot tarvitsevat väkivaltaa
Ahti Lampinen
Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi. Ghaffar Khan ja talebanien synty. Into 2011.
Joulukuun 25. päivänä 1979 neu- vostotankit vyöryivät Kabulin ka- duille. Seuraavalla vuosikymme- nellä arviolta 100 000 radikaali- muslimia osallistui ”operaatio ji- hadiin”, taisteluun Neuvostoliiton tukemaa Kabulin hallintoa vastaan.
Pääarkkitehteja olivat Yhdysvallat, Pakistan ja Saudi-Arabia. Vuosi- kymmenen lopulla Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista. Jihad tuot- ti siis toivotun tuloksen, mutta sitä seurasi sisällissota, jossa voittajiksi selvisivät talebanit. Osa talebaneis- ta oli vanhoja, jo neuvostojoukko- ja vastaan taistelleita, mutta suurin osa nuoria koraanikoulujen opis- kelijoita, jihadin lapsia, jotka oli- vat syntyneet Pakistanin pakolais- leireillä. Talebanit noudattivat sha- ria-lain ääritulkintaa: tyttöjen kou- lutus lopetettiin, naiset pysyttelivät pääasiassa kotonaan, musiikki, vi- deot, kortinpeluu ja monet urheilu- lajit kiellettiin. Tavoitteena oli pa- luu islamin juurille, uuden oikea- mielisten yhteiskunnan perusta- minen.
Talebanien ihmisoikeus rikko- mukset pakottivat lopulta Yhdys- vallat talebaneja vastaan. Väkival- lan ja koston kierre jatkui: Yhdysval- tojen suurlähetystöt räjäytettiin Ke- niassa ja Tansaniassa, Yhdysvallat rankaisi ohjusiskulla Afganistania, syyskuun 11. päivänä 2001 seurasi- vat iskut Yhdysvaltoihin, lokakuus- sa Yhdysvallat liittolaisineen hyök- käsi Afganistaniin ja niin edelleen.
