Lasten vakuuttamiseen ottamiseen vaikuttavat asiat ja vaikutukset terveydenhuollon palveluihin
Saga Lampinen Pro gradu- tutkielma Terveystaloustiede Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
Marraskuu 2016
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, terveystaloustiede
SAGA LAMPINEN: Lasten vakuuttamiseen vaikuttavat asiat ja vaikutukset terveydenhuollon palveluihin
Kandidaatin tutkielma, 65 sivua
Tutkielman ohjaajat: KTT Hannu Tanninen, TtM Virpi Kuvaja-Köllner
Marraskuu 2016_________________________________________________________
Avainsanat: Vakuutusmarkkinat, maksuhalukkuus, epävarmuus ja yksityinen vakuutus
Vakuutusmarkkinat ovat syntyneet kuluttajan tarpeesta vähentää epävarmuutta elämässään. Lapsen sairausvakuutusta harkitsevat vanhemmat eivät voi olla varmoja, kuinka paljon lapsen vakuutukselle on tarvetta tulevien vuosien aikana. Tilanne, jossa kuluttaja harkitsee vakuutuksen hankintaa lapselle, on monimutkainen prosessi.
Vakuutuksen hankintapäätökseen vaikuttavat esimerkiksi kuluttajan tulotaso ja preferenssit. Kuluttajan kyvyllä sietää riskiä ja maksuhalukkuuden suuruudella on myös vaikutusta vakuutuksen hankinnan todennäköisyyteen.
Pro gradu tutkielmassani tarkastelen lapsen vakuutuksen hankintaan liittyviä tekijöitä sekä tutkin, onko vakuutuksen hankinnalla vaikutusta kuluttajan käyttäytymiseen terveydenhuollossa. Tutkielmassani hyödynnetään tutkimuksen “Supplementary health insurance in Finland Consumer preferences and behavior” aineistoa. Tutkimuksen kyselylomakkeessa kartoitetaan vastaajien sosioekonomisesta asemaa, terveysvakuutuksia, vakuutuksen valinnan (tai valitsematta jättämisen) motiiveista, vakuutuksen käytöstä ja vaikutuksesta terveyspalvelujen käyttöön 84 eri kysymyksen avulla.
Tutkielman aineiston perusteella saatujen tulosten mukaan lapsen vakuutuksen hankkimiseen vaikuttivat positiivisesti kuluttajan koulutustaso, ikä, yksityisen terveydenhuollon käyttöaste sekä onko kuluttaja hankkinut itselleen vakuutusta.
Todennäköisyyttä hankkia lapselle sairausvakuutusta vähensi, jos kuluttajalla oli todettu pitkäaikaissairaus. Lapsen yksityisen terveydenhuollon käyttöastetta nostivat kuluttajan yksityisen terveydenhuollon käyttöaste, onko kuluttajan lapselle hankittu vakuutusta, kuluttajan kotitalouden kokonaistulot, onko kuluttajalla itsellä vakuutusta, matka lähimpään yksityislääkärin vastaanottoon sekä kuluttajan ikä.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Health Economics
SAGA LAMPINEN: Factors affecting consumers’ decision to arrange for private children’s health insurance and impact of consumer health care use
Master's thesis, 65 pages
Supervisors: Hannu Tanninen, PhD (econ.), Virpi Kuvaja-Köllner
November 2016_________________________________________________________
Keywords: Insurance market, Willingness to pay, uncertainty, private insurance
The insurance market originates from a need of consumers to reduce uncertainty in their lives. Parents who are considering getting a health insurance for their child cannot predict how much their child is going to actually need the insurance in the coming years. The situation which involves a consumer considering getting insurance coverage for his/her child is complicated process. The decision of taking insurance is affected, for example, by the consumer’s income level and personal preferences. Consumers’
tolerance for risk and the willingness to pay also have major influence on the likelihood of whether or not the consumer arranges for private insurance coverage for his/her children.
The purpose of this Master’s thesis is to find out which factors increase the likelihood of insuring their children privately and investigate how having private health insurance affects consumer behavior in health care. In this thesis, I use the data from the
“Supplementary health insurance in Finland Consumer preferences and behavior”
research. The questionnaire used to obtain data contains 84 questions concerned with consumers’ socio-economic status, matters related to the health insurance, reasons for choosing or not choosing a private health insurer, how the consumers use insurance and the influence of being covered by insurance on the use of health care services.
Based on the research data, there were a few factors that increase the possibility to get private children’s health insurance. These factors included the consumer’s level of education, age, how often the consumer used private health care services, and whether the consumer had also taken private health insurance for himself/herself. If the
consumer had a long-term illness, they were less likely to acquire health insurance for their children. The following factors increased the rate of using children’s private healthcare services: parent’s private healthcare use rate, total household’ income, parents’ ages, whether health insurance had been acquired for the consumer’s child/children, whether the parents themselves are insured, and the distance to the nearest private doctor’s practice.
SISÄLTÖ
KUVIOT ... 7
TAULUKOT ... 8
KAAVAT ... 8
1 JOHDANTO ... 5
2 TUTKIMUKSEN TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 6
3 YKSITYINEN VAKUUTUS ... 8
3.1 Yksityinen vakuutus ... 8
3.1.1 Sairausvakuutus ... 9
3.2 Suomen terveydenhuollon rakenne ja rahoitusmalli ... 11
3.1.1 Nykypäivän ja tulevaisuuden haasteet terveydenhuollossa ... 15
3.1.2 Yksityinen sairausvakuutus ja kuluttajan terveydenhuollon markkinoiden käyttäytyminen ... 16
3.3 Vakuutuksen hankintaan vaikuttavat asiat ... 17
3.3.1 Vakuutuksen hinnoittelu ... 17
3.3.2 Kuluttajan asenne riskiin ... 18
3.3.3 Kuluttajan maksuhalukkuus ... 21
3.3.4 Epävarmuus ... 22
3.3.5 Agenttisuhde ... 23
3.3.6 Epäsymmetrinen informaatio ... 24
4 KULUTTAJA KÄYTTÄYTYMINEN VAKUUTUSMARKKINOILLA JA TERVEYDENHUOLLOSSA ... 26
4.1 Kuluttajan valintateoria ja kysynnän luominen ... 26
4.2 Andersenin terveydenhuollon käyttäytymisteoria ... 30
5 SUOMEN SAIRAUSVAKUUTUSMARKKINAT ... 33
5.1 Vakuutusmarkkinoiden rakenne Suomessa ... 33
5.2 Yksityinen vakuutus Suomessa ... 34
5.3 Yksityisen vakuutuksen hankinnan syitä Suomessa ... 36
6 AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT ... 38
6.1 Aineisto ... 38
6.2 Analyysimenetelmät ... 38
7. AINEISTON KUVAILU JA TULOKSET ... 40
7.1 Aineiston kuvailu ... 40
7.1.1 Ikä ja sukupuolijakauma ... 40
7.1.2 Potilaan käyttäytyminen terveydenhuollossa ... 42
7.1.3 Koulutus ja tulot ... 45
7.1.4 Omavastuumallit ... 47
7.1.5 Pitkäaikaissairaus ... 49
7.2 Tulokset ... 50
7.2.1 Selitettävät tekijät vakuutuksen hankintaan ... 51
7.2.2 Kuluttajan käyttäytyminen yksityisen terveydenhuollon palveluissa ... 54
8 POHDINTA ... 58
9 LÄHTEET ... 61
KUVIOT Kuvio 1 Teoreettinen viitekehys ... 7
Kuvio 2 Potentiaalinen sairasvakuutuksen hyödyntäminen terveydenhuollon ja terveyteen liittyvässä käyttäytymisessä (Dong 2013, 1327) ... 10
Kuvio 3 Terveydenhuoltojärjestelmän toimijat ja niiden väliset suhteet (Saranummi 2005, 8.) ... 13
Kuvio 4 Terveydenhuollon kokonaisrahoituksen eri rahoittajien ja rahoituslähteiden osuus vuonna 2012 (THL 2014a, Kela 2013.) ... 14
Kuvio 5 S-hyötyfunktio (Tversky & Kahneman 1991, 1040.) ... 21
Kuvio 6 Kuluttajan maksuhalukkuus, viitehinta ja hyväksyttävä hinta (Le Gall-Ely 2009, 96.) ... 28
Kuvio 7 Kuluttajan kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät (Barros & Martinez- Giralt 2012, 6.) ... 29
Kuvio 8 Terveydenhuollon käyttäytymisteorian vaihe 5 (Andersen 2008, 651.) ... 30
Kuvio 9 Vakuutusyhtiöiden määrä Suomen markkinoilla 1980-2012 (Finanssialan keskusliitto 2013, 6.) ... 33
Kuvio 10 Tilasto kuluttajien hankkimista vakuutuksista 2014 (Finanssialan keskusliitto 2014b, 4.) ... 36
Kuvio 11 Kuluttajan syntymävuosi ja onko kotitaloudessa alaikäisiä henkilöitä ... 40
Kuvio 12 Ikä ja sukupuolijakauma ... 41
Kuvio 13 Kuluttajan ikä ja onko lapselle hankittu vakuutus ... 41
Kuvio 14 Lapsen ikä ja onko lapsella vapaaehtoista vakuutusta vai ei ... 42
Kuvio 15 Lapsen yksityisen terveydenhuollon käyntikerrat ja lapsivakuutus ... 43
Kuvio 16 Lapsen julkisen terveydenhuollon käyntikerrat ja lapsivakuutus ... 43
Kuvio 17 Kuluttajien ja lapsien käyntimäärät yksityisellä sektorilla ... 44
Kuvio 18 Lapsen vapaaehtoisen sairasvakuutuksen ja kuluttajan yksityisen terveydenhuollon käyttöaste ... 44
Kuvio 19 Koulutusjakauma ... 46
Kuvio 20 Kuluttajan koulutus ja onko kotitalouteen hankittu lapsivakuutus ... 46
Kuvio 21 Lapsiperheiden tulot ja onko lapselle hankittu sairausvakuutus ... 47
Kuvio 22 Omavastuu ja tulojakauma ... 48
Kuvio 23 Omavastuumallit ja käynnit yksityisellä terveydenhuoltosektorilla ... 48
Kuvio 24 Pitkäaikaissairaus ja onko kuluttaja hankkinut lapsivakuutusta ... 49
TAULUKOT Taulukko 1 Maksuhalukkuus ja hintakäsitteitä (Le Gall- Ely, 2009.)... 27
Taulukko 2 Sairasvakuutusten lukumäärätilasto 2009-2013 (Valtonen ym. 2014, 11.) 35 Taulukko 3 Logistinen regressioanalyysimalli lapsen vakuutuksen hankintaa selittävistä tekijöistä ... 52
Taulukko 4 Marginaalivaikutukset selittävistä tekijöistä ... 53
Taulukko 5 Lineaarinen regressioanalyysi yksityisen terveydenhuollon käyttöasteeseen vaikuttavista tekijöistä ... 55
Taulukko 6 Marginaalivaikutukset selittävistä tekijöistä ... 57
KAAVAT Kaava 1 Riskinkarttaja kuluttaja... 19
Kaava 2 Riskinottaja kuluttaja ... 20
Kaava 3 Riskineutraali kuluttaja... 20
Kaava 4 Logistinen regressioanalyysi (Metsämuuronen, 2003, 606−610) ... 39
Kaava 5 Mallin logistinen regressioanalyysi ... 51
5 1 JOHDANTO
Kuluttaja on valmis poistamaan epävarmuutta omassa elämässänsä maksamalla turvasta (vakuutuksesta) (Sloan ym. 2012, 128–129.) Kuluttajan on vaikea ennustaa, mikä hänen terveydentilansa on vuoden tai kahden päästä, tai kuinka suuri riski hänellä on sairastua.
Nämä aikaisemmin mainitut tekijät vaikeuttavat kuluttajan arviointia, vapaaehtoisen sairausvakuutuksen tarpeellisuudesta kuluttajalle.
Suomessa on määritelty terveydenhuollon palvelut, jotka julkinen terveydenhuolto on velvollinen tarjoamaan kuluttajalle. Julkisen terveydenhuollon palveluiden lisäksi kuluttajalla on mahdollisuus saada määriteltyihin yksityisen terveydenhuollon
palveluihin tukea Kelan kautta (mm. hammaslääkäripalvelut) (Vuorenkoski ym. 2008.)
Vakuutus ja kuluttajan terveydenhuollon palveluiden käyttöaste korreloivat vahvasti keskenään. Verrattaessa kahta samantyylistä kuluttajaa, jossa toisella on vakuutus ja toisella ei, on todennäköistä, että kuluttajien välillä havaitaan eroavaisuuksia
terveydenhuollon käyttöasteessa. (Sloan ym. 2012, 128–129.)
Yhä useampi Suomalainen kuluttaja hankkii kotitalouteensa vapaaehtoisen
sairausvakuutuksen. Suomessa vuonna 2013 lastenvakuutuksia oli hankittu 438 000 kotitalouteen, mikä oli 12 prosenttia enemmän verrattuna vuoteen 2009 (Valtonen ym.
2014, 11.) Tulevan lapsen vakuuttaminen on ajankohtaista vanhemmille raskauden aikana, viimeistään ennen raskauden viimeistä kolmannesta. (Finanssialan keskusliitto 2014a, 3.) Raskauden aikana vanhemmat päätyvät ratkaisuun, jossa vakuutus joko hankitaan tai jätetään hankkimatta. Kuluttajilla on positiivinen kuva julkisen terveydenhuollon palveluista, riippumatta siitä onko kotitalouteen hankittu lapselle yksityistä vakuutusta vai ei. (Finanssialan keskusliitto 2014a, 3.)
6
2 TUTKIMUKSEN TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkielmassa tarkastellaan selittäviä tekijöitä vapaaehtoinen sairausvakuutus hankintaan kuluttajan lapselle. Tutkielmassa tarkastellaan muun muassa paikkakunnan,
koulutuksen, kotitalouden tulojen ja omien terveydenhuollon kulutustottumuksien vaikutuksia lapsen sairausvakuutuksen hankinnan todennäköisyyteen. Lisäksi tutkitaan, vaikuttaako sairausvakuutuksen hankinta lapsen terveydenhuollon palveluiden
käyttöasteeseen.
Tämän tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat:
1.Mitkä selittävät tekijät vaikuttavat kuluttajan lapsen/lapsien vakuutuksen hankintaan 2.Miten vapaaehtoisen vakuutuksen hankkiminen vaikuttaa terveydenhuollon
palveluiden käyttämiseen?
Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan yksityistä vakuututusta ja siihen liittyviä käsitteitä. Teoriaosuudessa käydään läpi yksityinen vakuutus ja sairausvakuutus.
Vakuutusteorian jälkeen tarkastellaan Suomen terveydenhuollon rakennetta ja
erityispiirteitä, jonka jälkeen käydään läpi vakuutuksen hankintaan liittyviä käsitteitä.
Tämän jälkeen käydään läpi kuluttajan perinteinen käyttäytymisteoria ja Andersenin kuluttajan terveydenhuollon käyttäytymisteoria, sekä Suomen sairausvakuutus markkinan rakenne.
Kuviossa 1 on tutkielman teoreettinen viitekehys, jossa on huomioitu kuluttajan käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä vakuutusmarkkinoilla. Teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi kuluttajan käyttäytymistä mm. riskinottotyyppien ja preferenssien kautta. Teoreettisessa viitekehyksessä avataan myös
vakuutusmarkkinoiden ja terveydenhuollon epävarmuutta epäsymmetrisellä
informaatiolla sekä käsitellään vakuutusmarkkinoiden ja terveydenhuollon rakennetta.
Viitekehyksessä käydään läpi myös vakuutusmarkkinoiden ja terveydenhuollon palveluiden tarjonta ja kysyntä.
7 Kuvio 1 Teoreettinen viitekehys
Kuluttaja
Kuluttajan käyttäytyminen
riskinottotyyppi/preferenssit/budjettirajoite
Epävarmuus
epäsymmetrinen informaatio
Vakuutusmarkkinat vapaaehtoinen sairausvakuutus
Terveydenhuollon rakenne julkinen/yksityinen sektori Kysyntä ja tarjonta
Kuluttajan tarve, palveluiden saatavuus
8 3 YKSITYINEN VAKUUTUS
3.1 Yksityinen vakuutus
Vakuutusmarkkinoiden perimmäisenä ajatuksena on riskin jakaminen vakuutusyhtiön tarjoamien palveluiden avulla. Vakuutussopimuksessa on kaksi osapuolta. Vakuuttaja on vakuutusyhtiö ja vakuutettava kuluttaja. Kuluttaja maksaa vakuutusyhtiölle
vakuutusyhtiön hinnoittelemaa summaa, mistä hyvästä vakuutusyhtiö kantaa kuluttajan riskiä epäsuotuisissa tilanteissa. (Lindqvist-Virtanen 2004, 89.).
Taloustieteellisestä näkökulmasta vakuutus vähentää taloudellista riskiä ja
epävarmuutta. Vakuutuksen hankkineet tai sitä harkitsevat kuluttajat ovat valmiita maksamaan vakuutuksesta enemmän, kuin mitä aktuaarisesti neutraali vakuutus vaatisi vakuutusmaksuja kerettäväksi. Mitä pienempi kuluttajan riskinottokyky on, sitä
enemmän vapaaehtoisesta sairausvakuutuksesta on kuluttajalle hyötyä. Kuluttajan maksuhalukkuus on tämän kaltaisessa tilanteessa myös korkeampi, verrattuna korkean riskinottokykyiseen kuluttajaan. Taloudellisten riskien jakaminen vakuutusyhtiön ja kuluttajan välillä vähentää kuluttajien taloudellista vastuuta epäsuotuisissa tilanteissa.
(Manning & Marquis 1996, 610.)
Vakuutusmaksun suuruus riippuu epäsuotuisan tapahtuman todennäköisyydestä. Mitä suurempi tappio tai odotettu menetys on, sitä korkeamman vakuutusmaksun
vakuutusyhtiö määrittelee vakuutukselle. Vakuutuksen ottajalle on hyödyllisintä hankkia vakuutus suuria, mutta epätodennäköisiä tappioita vastaan. Tämän tapainen vakuutus on esimerkiksi henkivakuutus, josta saatava taloudellinen korvaus on kuluttajan maksamaan vakuutusmaksuun nähden suuri. (Sintonen & Pekurinen 2009, 67–68.)
Korvausehdot täyttävän tilanteen tapahtuessa yksityiset vakuutusyhtiöt korvaavat kuluttajalle haitat ja vammat vakuutussopimuksen mukaan. Vakuutusyhtiöt huolehtivat kuluttajan haittojen ja vammojen korvaamisen lisäksi myös hoitolaitoksille annetuista hoidoista ja kuntoutuksesta. (Seppälä & Pekurinen 2014, 13.) Vakuutusmaksut voidaan korvata osakorvauksina koituneista terveydenhuoltomenoista, tai tarjota
terveyspalveluja suoraan kuluttajalle sen mukaan, mitä vakuutussopimuksessa on sovittu osapuolten kesken. Korvattavia hoitotoimenpiteitä tai tavaroita voivat olla
9
esimerkiksi avohoidon lääkäri- ja hammashuoltopalvelut, laboratoriokokeet yksityisellä sektorilla, silmälasien hankkiminen tai yksityisen vastaanottokäynnin korvaaminen.
Yksityinen vakuutus voi korvata myös julkisen terveydenhuollosta johtuvia asiakasmaksuja. (Järvelin ym. 2005, 318.)
Kuluttajat pyrkivät hakemaan vakuutuksilla turvaa tulojen menetystä, sairauksia ja ennenaikaista kuolemaa vastaan. Epäsuotuisat tilanteet (sairaus yms.) voivat aiheuttaa taloudellista ”romahdusta” kuluttajalle, tai aiheuttaa tilanteen, jossa kuluttaja ei pysty huolehtimaan itsestänsä. Pelko taloudellisesta ja terveydellisestä ”romahduksesta”
vaikuttaa kuluttajan päätökseen vakuutuksen hankintaprosessissa. (Sloan ym. 2012 128–129.) Vapaaehtoisen vakuutuksen avulla kuluttajan terveysturva täydentyy, verrattuna vakuuttamattomaan henkilöön. (THL 2014b, 11.) Kuluttaja valitsee sairausvakuutusta hankkiessaan omia preferenssejä parhaiten vastaavan vakuutusmuodon (hinta, kattavuus yms.).
3.1.1 Sairausvakuutus
Yksityisten terveyspalvelujen käyttöä on tuettu Suomessa vuodesta 1964 alkaen sairaanhoitovakuutuksen kautta. (Välimäki 2013). Yksityinen vakuutusjärjestelmä on monimutkainen rahoitusjärjestelmä. Vakuutusjärjestelmä on yhteydessä julkisen rahoitusjärjestelmän kanssa, kuten esimerkiksi yhteisissä terveydenhoitopalveluissa.
Tämän vuoksi poliittisissa päätöksissä otetaan huomioon julkisen ja yksityisen terveydenhoidon väliset yhteydet rahoituksen ja palveluiden suhteen, jotta saadaan realistinen kuva eri rahoitusjärjestelmistä ja vakuutusmuodoista.
Vapaaehtoisen sairausvakuutuksen vakuutusyhtiö kasvattaa kuluttajan valinnanvapautta valita yksityisen ja julkisen terveydenhuollon palveluiden välillä, verrattuna
vakuuttamattomaan kuluttajaan. Potilaalla on suurempi vaikutusvalta lääke-, testi- sekä muissa hoitopäätöksissä ulkopuolisen tahon (vakuutusyhtiö) maksaessa potilaan
hoitokulut. (Ollila ym. 2009, 42.) Potilaan vaihtoehdot hoitomuodoissa riippuvat kuluttajan ja vakuutusyhtiön tekemästä vakuutussopimuksesta.
10
Kuviossa 2 havainnollistetaan terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen välistä
kausaalisuhdetta ja miten vakuutuksen hankinta vaikuttaa kuluttajan terveydenhuollon palveluiden käyttöön. Kuvassa a on tutkittu normaalisti tutkittua kausaalisuhdetta sairaalavakuutuksen ja terveydenhuollon käytön välillä. Kuvassa b näkökulmaa on laajennettu ja otettu huomioon myös terveyteen liittyvä käyttäytyminen.
Kuvio 2 Potentiaalinen sairasvakuutuksen hyödyntäminen terveydenhuollon ja terveyteen liittyvässä käyttäytymisessä (Dong 2013, 1327)
(Ex post) moral Valinnan vaikutukset
Sairausvakuutus Terveydenhuollon käyttö
a) Normaalisti tutkitut kausaalisuhteet
a) Laajempi näkökulma kausaalisuhteista
Terveydenhuollon käyttö
Sairausvakuutus
Valinnan vaikutukset
(Ex post) moral
Valinnan vaikutukset Todellinen
moral hazard
Terveyteen liittyvä käyttäytyminen
11
Moni kuluttaja on kokenut yksityisen vakuutusjärjestelmän olevan joustavampi ja ottavan enemmän huomioon kuluttajien kysynnäntarpeita, verrattuna julkiseen
terveydenhuoltoon. Vakuutusyhtiöt pyrkivät järjestämään kuluttajien terveydenhoidon tehokkaasti ja kustannuksia minimoiden. Kuluttajat ovat kokeneet yksityisen
vakuutuksen antavan lisävaihtoehtoja terveydenhoidon palveluiden hankkimiseen.
Kriitikot korostavat vakuutusyhtiöiden kalliita hallintoja, joiden kustannukset vievät panoksia pois yksityisestä terveydenhuollosta. (Colombo & Tapay 2004, 4-7.)
Nykypäivänä sairausvakuutuksen voidaan tulkita olevan elinkeinopoliittinen tukikeino, sen sijaan, että ajateltaisiin vakuutuksen olevan terveyspoliittisesti ohjaava tekijä. Kun markkinoilla on tarjolla kuluttajille sairausvakuutuksia, voi kunnan alueella toimia lukuisia yksityisisiä terveydenhuollon palveluiden tuottajia, olematta yhteistä ohjausta.
Tilanne aiheuttaa resurssien osaoptimointiin sekä kuntalaisten terveyspalveluiden eriytymiseen. (Välimäki 2013, 69.)
Osa asiantuntijoista on toivonut vakuutuspainotteista yksityistä terveydenhuoltoa, joka vähentäisi rahoitusriskien vaikutusta terveydenhuollossa. Mikäli tämän tapainen
rakenne syntyisi, tulisi vakuutusyhtiöiden priorisoida potilaita sen mukaan, minkälaisen vakuutuksen kuluttajat olisivat ottaneet. (Ryynänen ym. 2004, 61.) Sairasvakuutus painotteisen järjestelmän negatiivisena puolena voidaan pitää järjestelmän kallista rakennetta.
3.2 Suomen terveydenhuollon rakenne ja rahoitusmalli
Terveydenhuollossa esiintyy enemmän muihin markkinoihin verrattuna tiedon epäsymmetriaa, epävarmuutta sekä ulkoisvaikutusten olemassaoloa (Klavus ym.2004 129.) Merkittävä eroavaisuus terveydenhuollon organisaatiolla verrattuna muihin organisaatioihin on epävarmuuden määrä palveluntarjoajan sekä potilaan puolella.
Kuluttaja, eli potilas ei voi ennustaa omaa käyttöastettansa. Kuluttajalla ei ole myöskään varmuutta, kuinka paljon hoitotoimenpiteet tulevat maksamaan. Kuluttajan informaatio terveydenhuollon hoitotoimenpiteistä on myös rajoittunutta, mikä vaikuttaa potilaan agenttisuhteeseen eli lääkäri-potilas suhteeseen. Kysynnän ja epäsymmetrisen
informaation vuoksi terveydenhuollon organisaatio luo palveluntarjoajille ja potilaille
12
epävarmuutta, mitä pyritään vähentämään esimerkiksi vapaaehtoisella sairausvakuutuksella.
Suomen terveydenhuolto voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: julkisen, yksityisen terveydenhuollon sekä työterveyshuoltoon. (Valtonen ym. 2014, 9.) Suomalaisessa terveydenhuollossa julkinen sektori rahoittaa suurimman osan Suomalaisesta terveydenhuollosta. Julkinen terveydenhuolto pyrkii maksimoimaan potilaiden
terveyden ja toteuttamaan oikeudenmukaista terveydenhuollon palveluiden jakautumista väestössä resurssien niukkuuden huomioiden. (Sintonen ym. 2007, 18-19.)
Jokainen kunta on velvoitettu tarjoamaan kuntalaisille lainsäädännölliset terveydenhoitopalvelut. Perustuslaki takaa potilaalle oikeuden saada
terveydenhuoltopalvelua potilaan asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta.
(Saranummi ym. 2005,9.)
Suomessa terveydenhuollon rakenne ja rahoitusmuoto ovat kansainvälisesti
omalaatuinen, lukuisten rahoituskanavien ja kolmen terveydenhuollon päällekkäisyyden vuoksi. Suomen terveydenhuolto eroaa muista Euroopan maista hajautuneisuudellaan.
Näiden kolmen terveydenhuollon sektorin rakenteet eroavat toisistaan merkittävästi.
Julkinen terveydenhoito rahoitetaan pääsääntöisesti verovaroilla. Yksityinen terveydenhuolto rahoitetaan pääsääntöisesti pakollisilla ja vapaaehtoisilla vakuutusmaksuilla. (Vuorenkoski 2008, 1-2.) Vapaaehtoisten ja pakollisten vakuutusmaksujen lisäksi myös Kelan tuet ovat merkittävässä roolissa yksityisen terveydenhuollon rahoituksessa.
Suomalaisessa terveydenhuollossa on mahdollisuus tuottaa terveyspalvelut julkisen tai yksityisen terveydenhuollon kautta. Mahdollisuuksia palveluiden tuottamiseen kunnilla on kolme. Kunnat voivat joko tuottaa terveydenhuollon palvelut itse tai tuottaa palvelut yhteistyössä toisten kuntien kanssa. Kunnilla on myös mahdollisuus hankkia palvelut yksityiseltä tai julkiselta palveluntuottajalta. (Saranummi ym. 2005,10.) Suomen terveydenhuollon rakenne on maailman hajautuneimpia, jossa on todettu olevan niin positiivisia kuin negatiivisia puolia. Positiivisena puolena Suomalaisessa
terveydenhuollossa pidetään terveydenhuollon tavoitetta pyrkiä ajamaan demokraattisia
13
etuja. Negatiivisena puolena rakenteessa on todettu olevan rahoitusvaikeuksia ja
hajanaisuutta. (Ryynänen ym. 2004, 57) Terveydenhuollon nykyisessä mallissa kunnilla on ollut vaikeuksia budjetoida omia erikoissairaanhoidon menoja todellisuutta
vastaavaksi. Budjetoinnin vaikeus on ollut suurinta pienissä ja todella suurissa kunnissa.
(Klavus ym. 2004, 128.)
Suomessa on julkisen terveydenhuollon lisäksi olemassa yksityinen terveydenhuollon sektori, jota julkinen terveydenhuollon sektori tukee vahvasti. Suomen
terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä voidaan tiivistää olevan julkinen, hajautettu ja verorahoitteinen. (Ryynänen ym. 2004, 57) Yksityisen terveydenhuollon rooli on kasvanut viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Vuosina 2002–2012 yksityisen terveydenhuollon osuus kokonaispalvelutuotannossa on kasvanut 15,6 prosentista 22 prosenttiin. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015, 6.) Kuviossa 3 kuvaillaan
terveydenhuollon eri toimijoita ja niiden välisiä toimintasuhteita sekä terveydenhuollon hajautuneisuutta.
Kuvio 3 Terveydenhuoltojärjestelmän toimijat ja niiden väliset suhteet (Saranummi 2005, 8.)
14
Kuvio 4 Terveydenhuollon kokonaisrahoituksen eri rahoittajien ja rahoituslähteiden osuus vuonna 2012 (THL 2014a, Kela 2013.)
Terveydenhuollon rahoitus eroaa muista markkinarakenteista. Suomessa rahoitus sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuu monien eri tahojen kautta. Rahoituksesta vastaavat kotitaloudet, työnantajat, vakuutuslaitokset (Kela, yksityiset vakuutusyhtiöt), kunnat ja valtio. Rahoitus kerätään näiltä mainituilta rahoittajilta verotuksella,
vakuutusmaksuilla (pakollisilla/vapaaehtoisilla), työantajien maksulla sekä
asiakasmaksuilla. Yksityiset vakuutusyhtiöt rahoittavat terveydenhuoltoa erilaisien vapaaehtoisten vakuutusmaksujen kautta, jotka kuluttajat maksavat omista tuloistansa.
Vapaaehtoisten vakuutuksien avulla kuluttaja takaa itsellensä laajemman terveysturvan.
(Seppälä & Pekurinen 2014, 8-12)
Suurin osa terveydenhuollon rahoituksesta tulee verotuksen kautta, jonka yritykset ja kotitaloudet kustantavat veromaksujen kautta. Yksityinen sektori (vakuutus) rahoitti vuonna 2012 terveydenhuollon menoista 2 prosenttia. Vapaaehtoisilla ja pakollisilla vakuutuksilla katetaan yhteensä noin 17 prosenttia terveydenhuollon menoista.
Yksityisen terveydenhuollon käyttö on lisääntynyt. Kuntien palvelutuotantojen
resurssien riittämättömyys on ajanut kuluttajia siirtymään yksityiselle sektorille. Nopea hoitoon pääsy on merkittävä syy kuluttajien valitessa julkisen ja yksityisen välillä.
15
Varsinkin suurissa kaupungeissa kiireellisen hoidon tarve on vaihdellut suuresti hammashoidossa. Useat kuluttajat ovat joutuneet esimerkiksi jonottamaan julkiselle sektorille pitkiä aikoja. (Widström ja Nihtilä 2004, 395.)
Yksityinen terveydenhuollon hyviin puoliin voidaan lukea sen joustavuus, verrattaessa julkiseen sektoriin. Yksityisen sektorin koetaan myös tuottavan laadukasta
terveydenhoitoa. Negatiivisena puolena yksityinen sektori on julkiseen/
verorahoitteiseen terveydenhuoltoon kalliimpi. Yksityinen terveydenhuolto on myös hyvin vahvasti sidoksissa vakuutusjärjestelmiin, minkä vuoksi yksityinen sektori on riippuvainen kuluttajista ja heidän kulutuskäyttäytymisestä terveydenhuollossa.
(Ryynänen ym. 2004, 61.) Julkinen terveydenhuolto ei ole riippuvainen kuluttajien käyttäytymisestä terveydenhuollossa verorahoitteisen ja ei-voittoa tavoittelevan rakenteen vuoksi. (Kivinen 2008, 81).
3.1.1 Nykypäivän ja tulevaisuuden haasteet terveydenhuollossa
Suomen terveydenhuollon ollessa myllerryksessä päättäjät ja tutkijat ovat arvioineet erilaisten terveydenhuollon rakenteiden hyviä ja huonoja puolia. Yksi mahdollinen rakennemuutos Suomen terveydenhuollon rakenteeseen tulevaisuudessa on kulkea julkisesta terveydenhuollosta yksityiseen terveydenhuoltoon, siirtyä hajautetusta
rakenteesta keskitettyyn rakenteeseen ja siirtää rahoitusrakennetta verotusjärjestelmästä vakuutusjärjestelmään. (Ryynänen ym. 2004, 57)
Nykypäivänä lääkäreiden ja potilaiden valtasuhde on muuttumassa tasapainoisemmaksi.
Tilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi internet aikakausi, joka auttaa potilaita etsimään informaatiota halutusta asiasta. Väestön tietotaito internetin käytön suhteen on toki vielä epätasainen, joten potilaat ovat eri asemassa agenttisuhteessa. Lääkäreiden ja potilaiden informaation tasossa on kuitenkin vielä internetin jälkeenkin tasoeroa, jonka vuoksi lääkärit ovat nykypäivänäkin päävastuussa hoitomuodon päättämisessä lääkäri- potilassuhteessa. (Toiviainen 2011.)
Kuten aikaisemmin mainittiin potilas-lääkärisuhteeseen vaikuttavat monet tekijät.
Oleellisimpia tekijöitä on potilaan ikä, koulutus, suhtautuminen terveydenhuoltoon, terveydentila sekä suhde hoitohenkilöstöön. Nämä tekijät vaikuttavat kuinka aktiivisesti
16
potilas osallistuu hoitomuodon valitsemiseen hoitohenkilökunnan kanssa, tai kuinka kriittinen potilas on lääkäri-potilassuhteessa (Rosen ym. 2001).
Terveystaloustieteellisestä näkökulmasta hoitomuodon tarvittavuus potilaalle arvioidaan terveyshyödyn vaikuttavuuden avulla. Terveyshyötynäkökulmassa korostetaan
potilaiden vastuuta terveydenhuoltopalveluissa. Joissakin tapauksissa
terveydenhoitopalvelusta ei ole hyötyä potilaalle, koska potilaalta puuttuu taito ja tarve hyötyä palvelusta. Tämän tapaisissa tapauksissa potilaat eivät koe tarvitsevansa
terveydenhoidon palvelua. Terveyshyötynäkökulma pyrkiikin tämän vuoksi tarjoamaan ensisijaisesti terveydenhoitopalveluita henkilöille, joilla on tarvetta hoitotoimenpiteille terveydenhuollon panosten niukkuuden vuoksi. (Mäntyranta ym. 2005, 3281–3284.)
Tulevaisuudessa terveydenhuollossa tulee tapahtumaan muutoksia mm. vanhenevan väestön ja tulevaisuuden haasteiden vuoksi. Terveydenhuollon odotetaan olevan joustavampi ja ketterämpi tulevaisuudessa, jotta terveydenhoito pääsee haluamiinsa tavoitteisiin (laatu, asiakaslähtöisyys, tuottavuus yms.). (Aronkytö 2010, 3) On mielenkiintoista nähdä miten terveydenhoito tulee selviämään Suomessa suurien ikäluokkien aiheuttamasta lisäkysynnästä ja siitä aiheutuvasta terveydenhuollon panosten uudelleenohjaamisesta. Tuleeko terveydenhuollosta joustavampi uusissa tilanteissa, ohjataanko ihmisiä enemmän yksityisen terveydenhuollon piiriin sekä jakautuuko kuluttajat tulotasojensa mukaan yhä enemmän eri
terveydenhoitojärjestelmään
3.1.2 Yksityinen sairausvakuutus ja kuluttajan terveydenhuollon markkinoiden käyttäytyminen
Vähentyneen taloudellisen riskin eli vakuutuksen hankinnan on todettu kasvattavan kuluttajan terveydenhuollon palveluiden käyttöastetta. Kuluttajat eivät maksaisi ilman vakuutuksen korvausta terveydenhuoltopalvelusta täyttä markkinahintaa. Ylimääräisistä hoitotoimenpiteistä koostuva lisäarvo kuluttajalle alittaa yhteiskunnan
tuotantokustannukset. Mitä suurempi hintajousto on terveydenhuoltopalvelussa, sitä suurempi on myös hyvinvointitappio. (Manning & Marquis 1996, 610.)
17
Vapaaehtoisen sairausvakuutuksen positiivisiin puoliin kuluttajan kannalta voidaan pitää kuluttajan mahdollisuutta käyttää kuluttajan omaa varallisuutta kalliimpia hoitomuotoja vapaaehtoisen sairausvakuutuksen ansiosta. (Franc ym. 2014, 18–19.) Vakuutuksen avulla kuluttajat voivat vaatia lisätutkimuksia/hoitoa vakuutukseen vedoten. Vakuutuksen hankinta lisää terveydenhuollon kysyntää. Kuluttajat voivat esimerkiksi käyttää terveydenhuoltopalveluita pienimmästäkin syystä, vaikka tilanne ei välttämättä vaatisi terveydenhuollon palveluita.
Vapaaehtoisen vakuutuksen kuluttajien suuremman terveydenhuollon käyttöastetta voidaan selittää sillä, että vakuutuksen avulla kuluttaja pääsee todennäköisemmin nopeammin ja pienemmällä vaivalla terveydenhuollon palvelujen ääreen. Kuluttajan vaivannäkö terveydenhuollon palveluihin ilman vakuutusta ja vakuutuksen omaavilla henkilöillä voi olla erilainen, mikä vaikuttaa terveydenhuollon palveluiden käytön käyttöaktiivisuuteen. (Valtonen ym. 2014, 60.)
3.3 Vakuutuksen hankintaan vaikuttavat asiat 3.3.1 Vakuutuksen hinnoittelu
Epävarmuus vaikuttaa vakuutusmarkkinoiden toimintaan, kuten hintaan ja
omavastuuseen. Tämä johtuu siitä, ettei vakuutusyhtiöillä ole tarkkaa tietoa kuluttajan oikeasta terveydentilasta, elintavoista tai muista merkittävistä riskitekijöistä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön on yksinkertaisinta tarjota kaikille vakuutuksenottajille samaa vakuutusta samalla hinnalla. Tämän tapaista hinnoittelua kutsutaan yhteisölliseksi hinnoitteluksi. Vakuutusyhtiöiden toinen vaihtoehto on muokata vakuutusmaksuja mm.
sukupuolen, iän ja ammattiryhmän mukaan. Hinnoitteluperusteet riippuvat eri kuluttajasegmenttien sairastumisriskistä tai palvelujen käytöstä. Tämän tapainen hinnoittelumalli on nimeltänsä kokemusperusteinen hinnoittelu. (Järvelin ym. 2005, 315.)
Mikäli vakuutusmaksu muokataan iän, sukupuolen yms. avulla, vaikuttaa vakuutuksen hinnoitteluun muutama tärkeä tekijä. Tämän tapaisessa tilanteessa vakuutuksen hinta voidaan laskea määrittelemällä vakuutusmatemaattisesti neutraali maksu ja
kuormituskerroin. Vakuutusmatemaattisesti neutraali maksu on se, kuinka paljon
18
vakuutusyhtiö olettaa kuluttajasta koituvan vakuutusyhtiölle kuluja. Toisin sanoen vakuutusmaksuilla pyritään kattamaan kuluttajien epäsuotuisista tapahtumista johtuvat kustannukset. Toinen vaikuttava asia vakuutuksen hintaan on kuormittavat tekijät.
Kuormituskustannukset koostuvat markkinoinnin kuluista, kuluttajien korvausvaatimuksista, muista kuluista sekä voitoista. (Sloan ym. 2012, 132.)
Yhteisöllisessä hinnoittelussa pienen riskin kuluttajat joutuvat maksamaan suuren riskien kuluttajien vuoksi suurempaa hintaa vakuutuksesta, kuin mitä hinta olisi riskien mukaan. Tämän kaltainen tilanne saattaa vaikuttaa siihen, ettei kuluttaja näe riittävää hyötyä vakuutuksen hankkimiseen. Myös vakuutuksen hinta saattaa rajata ihmisiä pois vakuutuksen piiristä korkeiden kulujen ja suhteessa pienen korvaushyödyn vuoksi.
Kokemusperäisessä hinnoittelussa suurimmat vakuutusmaksut tulevat
asiakassegmenteille, jotka ovat vanhempia tai kroonisesti sairaita kuluttajia. Näiden mainittujen asiakassegmenttien korkeat hinnat voivat vaikuttaa siihen, ettei kuluttajilla ole mahdollisuutta taloudellisesti hankkia vakuutusta. (Järvelin ym. 2005, 315.)
Kuitenkin suurin osa kuluttajista on valmiita maksamaan vakuutuksesta, vaikka
vakuutuksessa on kuormittavia tekijöitä. Syy tähän on sen, että useimmat kuluttajat ovat riskinkarttajia. (Sloan ym. 2012, 132.)
Suuren riskin ja paljon terveydenhuollon palveluita käyttävät kuluttajat aiheuttavat vakuutusmarkkinoille, terveydenhuollolle sekä muille kuluttajasegmenteille
ylimääräisiä kuluja. Korkean terveydellisen riskin ja terveydenhuollon käyttöasteen omaavat kuluttajat nostavat muiden kuluttajasegmenttien vakuutusmaksuja. Kuluttajat saattavat ennakoida omaa terveydentilanmuutostansa. Esimerkiksi, jos kuluttaja tietää olevansa suuremmassa riskiryhmässä saada jokin tietty sairaus sukutaustan tai omien huonojen elämäntapavalintojen vuoksi, saattaa hän ottaa yksityiseltä puolelta
täydentävän vakuutuksen tulevaisuuden riskejä varten itselleen tai mahdollisille muille kotitalouden henkilöille. (Sloan ym. 2012, 129.)
3.3.2 Kuluttajan asenne riskiin
Yksilö tekee päätöksensä riskistä arvioituansa erilaiset vaihtoehdot lopputulemasta.
(Barros Martinez-Giralt, 2012, 162.) Kuluttajat jakautuvat eri kuluttajasegmentteihin riippuen asenteesta riskiin. Osa kuluttajista ei koe saavansa riittävästi hyötyä
vapaaehtoisista vakuutuksista hankkiakseen vakuutusta, kun taas osa kuluttajista haluaa
19
turvata vapaaehtoisilla vakuutuksilla itsensä ja muut lähimmäiset henkilöt. Joissakin tapauksissa omavastuu osuuden kasvaessa liian suureksi, voi vakuutuksen hankkiminen koitua kustannusvaikuttavuus suhteeltansa liian pieneksi kuluttajalle. Tämän tapaisissa tilanteissa vakuutus jää hankkimatta, vaikka kuluttaja haluaisi vältellä riskejä. Syitä hankkia vakuutuksia tai ottamatta on lukemattomia, jotka ovat jokaisella kuluttajalla henkilökohtaisia.
Yksilöt suhtautuvat riskeihin eri tavoin. Erilaisia suhtautumisia riskien suhteen on kuvattu riskityypeillä. Eri riskityyppien välisien toimintatavat eroavat keskenään
toisistansa. Osa yksilöistä haluaa ottaa enemmän riskejä, kun taas toiset välttelevät niitä.
Useimmat kuluttajat ovat riskienkarttajia. Tämän tapaiset yksilöt elävät
mahdollisimman riskitöntä elämää ja pyrkivät välttämään mahdollisimman hyvin erilaisia riskityyppejä. (Suominen 1998, 134–150.)
Riskinottotyypit voidaan jakaa riskineutraaliin (risk-neutral), riskinkarttaja (risk-averse) ja riskinottaja (risk-lover) yksilötyyppiin. Eri yksilötyypeillä on erilainen lähestymistapa riskiin. Kaavassa 1-3 E(y) määritellään kuluttajan odotetuiksi tuloiksi ja EU odotetuksi hyödyksi. U(E(y)) määritellään tarkoittavan kaavassa odotettua taloudellista hyötyä (Barros Martinez-Giralt, 2012, 162–163.)
Riskinkarttaja voidaan määritellä olevan yksilö, joka pyrkii välttämään tilanteessa riskinottamista. Riskinkarttaja pyrkii tilanteeseen, jossa odotettu hyöty on korkeampi kuin odotettu riski. Jos riskinkarttaja kuluttaja saa valita varman tulon ja
vaihtelevamman tulon välillä, valitsee kuluttaja varman tulon. Kaavassa asia ilmaistaan odotetun taloudellisen hyödyn olevan suurempi kuin odotettu hyöty.
U(E(y)) > EU
Kaava 1 Riskinkarttaja kuluttaja
Riskinottaja käsite voidaan määritellä siten, että yksilö on valmis ottamaan riskin tilanteessa, jossa odotettu hyöty epätodennäköisempää kuin odotettu menetys. Jos riskinottaja kuluttaja saa valita varman tulon ja vaihtelevamman tulon välillä, on kuluttaja valmis valitsemaan vaihtelevan tulon. Kuluttajat voivat olla riskinrakastajia,
20
kun kuluttaja on vähävarainen, mutta korkeampi terveydentaso vaatisi
sairausvakuutusta. (Sloan ym. 2012, 135.) Kaavassa asia ilmaistaan tarkoittavan odotetun taloudellisen hyödyn olevan pienempi kuin mitä odotettu hyöty on.
U(E(y)) < EU
Kaava 2 Riskinottaja kuluttaja
Riskineutraali yksilöllä on neutraali lähestymistapa riskiin suhtautumisessa. Yksilö odottaa odotetun hyödyn oletuksen olevan yhtä suuri kuin oletettu riski menetyksestä.
Kaavassa asia ilmaistaan, odotetun taloudellisen hyödyn olevan yhtä suuri kuin odotettu hyöty. (Barros Martinez-Giralt, 2012, 162–163.)
U(E(y)) = EU
Kaava 3 Riskineutraali kuluttaja
Korkeamman tulon kotitalouksilla on korkeampi riskinsietokyky taloudellisissa asioissa, verrattuna pienempiin kotitalouksiin. Tämän vuoksi pienituloiset kuluttajat kokevat vapaaehtoisen vakuutuksen useammin välttämättömämmäksi hankinnaksi kuin suurituloiset kuluttajat. (Finanssialankeskusliitto 2014b, 2.) Toisaalta suuremmat tulot luovat kuluttajalle mahdollisuuden kestää pieni tuloisia kuluttajia enemmän taloudellisia riskejä. Suurempituloisilla kuluttajilla tämän vuoksi on pienempi kynnys hankkia
kotitalouteen vakuutus, vakuutusmaksujen viedessä kotitalouden menoista suhteessa pienemmän osan verrattuna pienempituloisiin kuluttajiin.
Kuluttajille tappiolla ja haitallisilla tapahtumilla on suurempi vaikutus koettuun hyötyyn, kuin voitoilla ja hyödyllisillä tapahtumilla. Tämän vuoksi kuluttajat pyrkivät välttämään tappioita ja epäsuotuisia tapahtumia voimakkaammin, kuin mitä pyrkivät saavuttamaan voittoja tai hyödyttäviä tapahtumia. Kuviossa 5 on havainnollistettu hyötyfunktio, jossa on huomioitu kuluttajan kokemukset tappioiden ja voiton välisestä suhteesta. Kuviosta 5 voidaan havaita tappiolla olevan voimakkaampi vaikutus hyödyn
21
muodostumiseen, kuin voitoilla. Kuvailtu hyötyfunktio ei ole lineaarinen, minkä vuoksi hyötyfunktio on s-mallinen. (Tversky ja Kahneman 1991, 1039.)
Kuvio 5 S-hyötyfunktio (Tversky & Kahneman 1991, 1040.) 3.3.3 Kuluttajan maksuhalukkuus
Kuluttajan maksuhalukkuus voidaan laskea kuluttajan omien preferenssien ja
hyödykkeen hinnan avulla. Kuluttajan maksuhalukkuuteen liittyy oleellisesti kuluttajan preferenssit ja tulotaso. Eri vakuutusyhtiöiden hinnoittelemat vakuutukset vaikuttavat kuluttajan ylijäämään. Kuluttajan ylijäämään vaikuttavat vakuutuksen hinta ja
kuluttajan maksuhalukkuuden raja. Kuluttajan ylijäämä voidaan määritellä siten, kuinka paljon kuluttaja hyötyy hankkiessaan hyödykkeen (vakuutuksen) omaa
maksuhalukkuutta alhaisemmalla hinnalla.
Kuluttajan maksuhalukkuuteen vaikuttavat myös kuinka paljon kuluttaja kokee hyötyvänsä vakuutuksen hankkimisesta ja kuinka paljon kuluttaja haluaa päästä eroon epävarmuuden tunteesta omassa elämässään. Kuluttajan maksuhalukkuutta vakuutuksen hankkimiseen, voidaan arvioida kuluttajan taloudellisen tilanteen lisäksi kuluttajan riskisietokyvyn avulla. Mitä enemmän kuluttaja haluaa vältellä riskiä, sitä enemmän hän
22
on valmis maksamaan vakuutuksesta. Maksuhalukkuus käsitettä käsitellään tarkemmin luvussa 4.1.
3.3.4 Epävarmuus
Kun informaatiossa ilmenee epävarmuutta, tiedosta tulee hyödyke. Kuten muissakin hyödykkeissä, epävarmuudesta muodostuu kustannuksia hyödykkeen ostajalle.
Epävarmuudesta syntyneet kustannukset voidaan mitata aikana tai rahana. Informaation jakamisesta on hankala neuvotella informaation antajan ja ostajan kesken, sillä useasti informaation arvoa ei osata arvottaa. Riskien määrittäminen markkinoilla aiheuttaa hyvinvoinnin pienenemistä kuluttajille, jotka ovat valmiita siirtämään riskinsä toiselle osapuolelle sovitulla hinnalla, kuten myös heille, jotka ovat valmiita ottamaan riskin sovitulla hinnalla. (Arrow 1963, 946.)
Terveydenhuollossa on hyvin paljon epävarmuutta lisääviä tekijöitä, jotka vaikuttavat kuluttajien päätökseen hankkia vapaaehtoinen sairausvakuutus. Osalla kuluttajista saattaa olla tiedossa oman suvun sukurasitteet, jotka voivat lisätä kuluttajan terveydenhuollon käyttöastetta muodostaen kuluttajalle ylimääräisiä kuluja ilman vakuutuksen hankkimista. Kuluttaja ei voi myöskään arvioida täysin varmasti mitä sairauksia kuluttaja tulee kokemaan lähimmän vuoden tai kymmenen vuoden sisään.
Kuluttajan epävarmuutta voi lisätä myös epäsymmetrinen informaatio potilas- lääkärisuhteessa. Potilaan on luotettava lääkäriin valittaessa sopivaa hoitomuotoa.
Edellä mainitut asiat lisäävät epävarmuutta, jota kuluttajat pyrkivät poistamaan vapaaehtoisilla sairausvakuutuksilla. Epäsymmetrinen informaatio ja agenttisuhde vaikuttavat merkittävästi terveydenhuollon paretotehokkaan markkinaratkaisun epäonnistumiseen.
Sairausvakuutuksen kohdalla epävarmuus ilmenee usealla osa-alueella. Kuluttaja ei voi tietää tulevan vakuutuskauden terveydenhuollon käyttöastetta. Sairausvakuutuksen monimutkaiset rahoitusvälineet synnyttävät myös luontaisen tarpeen säätelylle vakuutusmarkkinoilla. Näiden kahden asian lisäksi on olemassa sairauksia, joiden
23
kustannuksista ei voida olla varmoja, vähäisen informaation vuoksi. (Terveysministeriö 2003, 41.)
3.3.5 Agenttisuhde
Hyvä esimerkki agenttisuhteesta on potilas-lääkärisuhde. Tämän tapaisessa tilanteessa potilaalla on vähemmän informaatiota kuin lääkärillä. Kun informaatio on
epäsymmetristä, merkitsee se sitä, että toinen osapuoli on paremmin informoitu kuin toinen osapuoli. Tämän tapaisessa tilanteessa, vähemmän informaatiota omaava
osapuoli voi olla valmis luovuttamaan päätöksenteon enemmän informaatiota omaavalle osapuolelle.
Toisin sanoen vähemmän informoitu delegoi toiselle oman päätöksen tekemisen.
Tehtävänsiirto päätöksenteosta on virallistettu sopimuksella, missä informoitua osapuolta voidaan kutsua agentiksi. Sopimus määrittelee kummankin osapuolten velvoitteet, joita tehdään eri tilanteissa. Sopimus voi olla täytäntöönpanokelpoinen, jos sen termit ovat todennettavissa ja arvot määriteltyjen muuttujien sopimuksessa ovat havaittavissa. Näiden asioiden täyttyessä voidaan sopimus hyväksyä tuomioistuimessa.
(Barros & Martinez-Giralt 2012, 179-181.)
Taloustieteen agenttiteoria olettaa, että päämies ja agentti pyrkivät molemmat
maksimoimaan oman hyvinvointinsa, mutta osapuolten hyvinvointitason, esimerkiksi lääkärin ja potilaan hyvinvointitason olevan toisistaan riippumattomia. Koska
osapuolten intressit ovat erilaiset, osapuolten välillä vallitsee tiedon epäsymmetria.
Esimerkiksi terveydenhuollossa on kehitelty palkitsemisjärjestelmä, joka takaa mahdollisimman pitkälle agentin toiminnan olevan kuluttajaa hyödyntävää. Agentti tekee toimintapäätökset kuluttajan suhteen, mutta palkitsemisjärjestelmän avulla voidaan maksimoida myös agentin hyvinvointi. Edellä mainituilla esimerkeillä ja keinoilla syntyy täydellinen agentti. (Sintonen & Pekurinen 2009, 120–121.)
Agenttisuhde voi olla myös kaksitasoinen, jossa ensimmäisessä tasossa on lääkäri- potilas suhde ja toisessa tasossa esimerkiksi fysioterapeutti-potilas hoitosuhde. Lääkäri suosittelee potilaalle esimerkiksi fysioterapeutin suhteen tietynlaisia hoitomuotoja, jotka
24
fysioterapeutti toteuttaa. Toisen tason agentti voi saada vain hienoisen taloudellisen hyödyn agenttisuhteestansa, mikäli agentti tekee yhteistyötä usean lääkäriryhmän kanssa. Toiseksi kun ensisijainen agentti myy informaatiota toisen tason agentille, ei potilas saa ylimääräistä ja tarpeetonta hoitoa vaivallensa, eikä ensisijaiselle agentille tule taloudellisia kannustimia määrätä ”turhia” hoitotoimenpiteitä potilaalle. (Dranove
& Satterthwaite 2000, 1100.)
Vaikkakin nykypäivänä potilas pystyy hankkimaan informaatiota internetistä ja lainsäädäntö valvoo potilaan oikeuksia, löytyy lääkäripotilas suhteen välillä vielä nykypäivänäkin informaatioeroja eri hoitomuodoista. Agenttisuhde on yksi isoimmista epävarmuuden aiheuttaja terveydenhuollossa kuluttajalle. Kuten epäsymmetrisessä informaatiossa, myös agenttisuhteen epävarmuus voi aiheuttaa kuluttajalle halukkuutta hankkia vapaaehtoinen sairausvakuutus. Kuluttaja voi kokea turvallisemmaksi
vaihtoehdoksi hankkia vapaaehtoinen vakuutus erilaisten yllätyksien varalle, sen sijaan että joutuisi sairauden tai vamman sattuessa miettimään paljonko mikäkin hoitomuoto maksaa.
3.3.6 Epäsymmetrinen informaatio
Epäsymmetrinen informaatio on tärkeä ilmiö markkinoilla ja erityisesti
vakuutusmarkkinoilla. Useimmilla markkinoilla oletetaan, että kuluttaja osaisi itse arvioida mitä palveluita ja hyödykkeitä kuluttaja tarvitsee tarpeidensa täyttämiseksi.
Perinteisessä kysyntäteoriassa oletetaan, että yksilö pystyy arvioimaan erilaisiin hyödykkeisiin liittyvän arvon ja hyödyn. Terveydenhuollossa tämän tapainen oletus ei kuitenkaan toimi. Erityisesti lääkärit tietävät hoitotoimenpiteisiin liittyvistä
terveysvaikutuksista olennaisesti enemmän kuin itse kuluttaja. Tätä terveyspalveluihin liittyvää informaation epäsymmetriaa, informaation epätasaista jakautumista potilaan ja lääkärin välillä korostaa vielä lääketieteellisen tiedon ja teknologian nopea kehitys terveydenhuollossa. (Sintonen & Pekurinen 2009, 46.)
Epäsymmetrinen informaation esimerkki voidaan todentaa myös normaalielämän esimerkkinä. Voidaan osoittaa tilanne, jossa toisella osapuolella on relevanttia
informaatiota, mistä tilanteen toinen osapuoli ei ole tietoinen. Esimerkiksi neuvottelussa
25
käytetyn auton ostossa, myyjällä on enemmän informaatiota auton laadusta kuin mitä ostajalla. Tämä on esimerkki neuvotteluvoimasta epäsymmetrisen informaation kanssa.
Tyypillisesti epäsymmetrinen informaatio tuottaa tehottoman lopputuloksen
neuvotteluissa, se tuottaa myös kalliita viivästyksiä myöhästyneiden sopimusten vuoksi.
(Barros & Martinez-Giralt 2012; 186–187.)
Epäsymmetrinen informaatio aiheuttaa kuluttajissa epätietoisuutta. Kuluttaja ei voi tiedostaa kuinka paljon jokin tietty vaiva tai sairaus vaatii terveydenhuollon palveluita ja kuinka suureksi hoitokustannukset kasvavat. Riippuen ihmistyypistä, voi kuluttaja haluta vähentää terveydenhuollon epävarmuutta ja informaation puutetta
vapaaehtoisella vakuutuksella, mikä antaa kuluttajalle enemmän vapautta valita julkisen ja yksityisen sektorin välillä kiinteillä kustannuksilla (vakuutusmaksun hinnalla).
26
4 KULUTTAJA KÄYTTÄYTYMINEN VAKUUTUSMARKKINOILLA JA TERVEYDENHUOLLOSSA
Kuluttajan päätökseen vakuutuksen hankintaprosessissa vaikuttavat useat tekijät.
Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi kuluttajan omat preferenssit, riskinsietokyky, maksuhalukkuus ja tottumus yksityiseen vakuutukseen. Kuten aikaisemminkin mainittiin kuluttajan terveydenhuollon käyttöasteella ja vakuutuksen hankinnalla on välillä todettu olevan vahva korrelaatio. Tarkastelen kuluttajan käyttäytymistä terveydenhuollon markkinoilla kahdesta näkökulmasta. Ensimmäisenä käyn läpi perinteisen kuluttajanvalintateorian, jonka jälkeen tarkastelen vielä Andersenin terveydenhuollon käyttäytymisteoriaa.
4.1 Kuluttajan valintateoria ja kysynnän luominen
Kuluttaja voi tehdä kulutuspäätöksiä yksin tai yhteisössä. (Barros & Martinez-Giralt 2012, 5.) Lapsivakuutus hankitaan usein raskauden aikana tai pienelle lapselle. Lapsi ei itse pysty arvioimaan vakuutuksen hyvistä ja huonoista puolista, minkä vuoksi
vakuutuksen hankintapäätöksen tekee vanhempi tai vanhemmat. Kuluttajan käyttäytymiseen ja valintoihin vaikuttavat taloudellinen tilanne, preferenssit, maksuhalukkuus, kuluttajan tasapaino, säästämispäätös sekä tulo- ja
substituutiovaikutus.
Taloudellinen tilanne vaikuttaa kuluttajan valintamahdollisuuksiin hyödykkeen suhteen, esimerkiksi siten, onko kuluttajalla varaa hankkia itsellensä vakuutusta. Kuluttajan taloudellinen tilanne, eli budjettirajoite syntyy yksilön saamasta rahamäärästä ja muodostuu yksilön saaman rahasumman mukaan. Budjettisuorassa kuluttajalla on mahdollisuus jakaa kulutuksensa kahteen eri hyödykkeeseen x ja y (esim. vakuutus ja matkustelu). Jos kuluttaja käyttää kaikki rahansa vakuutuksiin, ei hän kuluta
matkusteluun. On kuitenkin todennäköisempää, että kulutus kohdistuu johonkin muuhun kohtaan budjettisuoralla, eli kuluttaja käyttää osan rahoista vakuutuksiin ja osan matkusteluun. Rahamäärän kasvaessa kasvavat kuluttajan vaihtoehdot
budjettisuoran suhteen. (Pekkarinen & Sutela 2002, 114–116.)
27
Preferenssit vaikuttavat kuluttajan kulutuspäätöksiin ja siihen minkälainen kuluttajan budjettisuora on. Preferenssiteoriassa oletetaan kuluttajan pystyvän arvioimaan, mitkä yhdistelmät ovat yhtä hyviä. Yhdistämällä budjettisuora ja indifferenssikäyrät saadaan kuvailtua kuluttajan valinta. Kuluttaja jakaa kuluttamista koskevat päätöksensä
nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Mikäli rahaa jää kuluttamatta budjettisuoralla, jäävät rahat tulevaisuuden käyttöä varten tai muuten vain säästöön. (Pekkarinen & Sutela 2002, 116–120.)
Maksuhalukkuus kuvaa kuluttajan korkeinta hintaa, jonka kuluttaja on valmis maksamaan hyödykkeestä. Kuluttajat hankkivat hyödykkeen, jossa hyödykkeen maksuhalukkuus on korkein hintaan nähden. Maksuhalukkuus on ratkaiseva tekijä hyödykkeen kysynnän ja hinnan välisessä suhteessa. (Wertenbroch & Skiera 2001, 1).
Viitehinta (Reference price) Hinta tai hintaryhmä, minkä avulla kuluttaja vertailee ja arvioi
hyödykettä/palvelua ehdotetun hinnan kautta.
Hyväksyttävä hinta (Acceptable prices) Määritelmä hintavälistä, jonka kuluttaja on valmis maksamaan hyödykkeestä tai palvelusta.
Maksuhalukkuus (Willingness to pay) Maksimihinta, jonka kuluttaja on valmis maksamaan hyödykkeestä tai palvelusta.
Arvo (Value) Arvio hyödykkeen/palvelun
käyttöarvosta, joka perustuu uhrauksista, joita kuluttaja joutuu tekemään
hyödykkeen palvelun vuoksi (vaihtoehtoisarvo)
Taulukko 1 Maksuhalukkuus ja hintakäsitteitä (Le Gall- Ely, 2009.)
Hintakäsitteeseen kuuluu kuluttajan maksuhalukkuuden lisäksi kuluttajan hyväksymä hinta ja arvo sekä viitehinta, kuten taulukossa 1 on havainnollistettu. Muita vaikuttavia tekijöitä kuluttajan valinnassa hyödykkeen oston suhteen voi olla esimerkiksi
28
tyytyväisyys hyödykkeeseen/yritykseen, uskollisuus ja kulttuuri. (Le Gall-Ely, 2009, 96.)
Viitehinnan avulla kuluttaja voi hyödykkeen ostotilanteessa arvioida tarjousehdotusta (hyvä vai huono kauppa), kun taas maksuhalukkuus kuvaa kuluttajan rahallista päätöstä hyödykkeen suhteen (ylittääkö maksuhalukkuus hyödykkeen hinnan). Viitehinta
sijoittuu usein hyväksyttävää hintamääritelmää kapeammalle hintavälille.
Maksuhalukkuus voidaan määritellä olevan kuluttajan hyväksyttävän hinnan korkein arvo. (Le Gall-Ely, 2009, 96.) Kuviossa 6 havainnollistetaan maksuhalukkuuden, viitehinnan ja hyväksyttävän hinnan välistä korrelaatiota.
Ehdotettu hinta Viitehinta
Hyväksyttävä hinta
Kuvio 6 Kuluttajan maksuhalukkuus, viitehinta ja hyväksyttävä hinta (Le Gall-Ely 2009, 96.)
Kuluttajan valintateoriassa kuluttajan oletetaan kykenevän tekemään rationaalisia valintoja ja maksimoimaan oma hyvinvointinsa täydellisen informaation pohjalta.
Valintateoriassa tarkastellaan myös tilanteita, jossa informaatio on rajoittunut.
Täydelliseen informaatioon voidaan määritellä kuuluvan mm. hyödykkeiden hinnat, omat preferenssit, informaation epätäydellisyys sekä tulot. (Begg, Fischer & Dornbush 2008, 75.)
Kuluttajan kuluttamispäätöksiin vaikuttavat edellisen kappaleen mainittujen tekijöiden (budjettisrajoite, preferenssit yms.) joka muodostaa halutun hyödykkeen
kysyntäfunktio. Kysyntäfunktio määrittelee, minkälainen riippuvuus on kuluttajan haluaman tuotteen hinnan ja kuluttajan haluaman hyödykkeen määrän välillä.
29
Esimerkiksi, mikäli hyödykkeen hinta nousee, kuinka paljon hyödykkeen käytön määrä vähenee. (Barros & Martinez-Giralt 2012, 5.) Kuluttaja pyrkii valitsemaan omia
preferenssejänsä huomioiden parhaan valinnan, joka on korkein differenssi ja
budjettisuoran sivuamispiste. Kuluttajan käyttäytyminen havainnollistettu kuviossa 7.
q
2
q
2Kuvio 7 Kuluttajan kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät (Barros & Martinez- Giralt 2012, 6.)
Kuluttajan terveydentilaan liittyvissä päätöksissä on eroavaisuuksia muiden
hyödykkeiden kulutuspäätöksiin verrattuna. Vaarattomampien sairauksien kohdalla, kuten päänsärky tai vilustuminen potilaalla on päätäntävaltaa, minkälaisia
terveydenhuollon palveluita potilas on valmis hankkimaan. Tapauksessa, jossa potilas tarvitsee välitöntä hoitoa, tekee päätöksen useimmiten joku muu kuin potilas itse. Yksi huomioitava asia on myös kuluttajan oma ajatusmaailma. Kuluttajien näkemykset voivat erota merkittävästi, mikä sairaus tai vaiva voidaan määritellä sairaudeksi, tai missä tilanteessa tarvitaan terveydenhuollon palveluita. Kun kuluttaja ymmärtää sairastavansa sairautta (flunssa yms.), hän ei voi välttää päätöksentekoa koskien terveydenhuollon palveluita. Verrattuna kuluttajan normaalihyödykkeiden
kuluttajakäyttäytymiseen, on terveydenhuollon päätöksenteko nopeampaa. Sairauden kulku ei ole ennustettavissa, minkä vuoksi kuluttajan otettava päätöksenteossansa huomioon sen hetkiset työ sekä muut velvoitteet. Kuluttajan päätöksenteossa on
Kuluttajat Mitä ja kuinka paljon kuluttaja kuluttaa
Preferenssit Rajoitukset
Hyöty
Kysyntä Mahdollinen kulutusjoukko
y = p
1q
1+p
2q
230
olemassa rajoitteita, jotka vaikuttavat kuluttajan lopulliseen päätökseen. (Hedvall 1994, 1-6.)
4.2 Andersenin terveydenhuollon käyttäytymisteoria
Vaihtoehtona perinteiselle kuluttajan valintateorialle tarkastellaan seuraavaksi läpi Andersenin terveydenhuollon käyttäytymisteoriaa. Kappaleessa havainnollistetaan terveydenhuollon käyttöteorioiden eri vaihteita ensimmäisestä vaiheesta vaiheeseen viisi. Ensimmäisen vaiheen teorian terveydenhuollon käyttäytymisestä on luonut
Andersen vuonna 1960-luvulla (Andersen healthcare utilization model). Teorian vaiheet 2-5 ovat muodostuneet alkuperäisen mallin kritiikistä, uusista terveydenhuollon
tutkimuksista ja terveydenhuollon politiikasta. Uudemmissa malleissa ei ole poistettu ensimmäisen mallin keskeisiä ajatuksia, vaan laajennettu näkökulmaa kuluttajan käyttäytymisestä terveydenhuollossa. (Andersen 2008, 651.)
Kuvio 8 Terveydenhuollon käyttäytymisteorian vaihe 5 (Andersen 2008, 651.) Terveydenhuollon käyttäytymisteorian vaihe on kehitetty nykyiseen muotoon 2000- luvulla ja se on tulos viiden eri vaiheen mallista vuosikymmenien aikana. Malli korostaa, että terveydenhuollon palveluiden tarpeista saadaan parhaiten irti keskittymällä asiayhteyteen ja yksittäisiin määrääviin tekijöihin. Mallissa jaetaan riippuvat ja yksilölliset luonteenpiirteet omiksi osa-alueiksi, joissa on muuttujina ovat altistavat ja (ikä, sukupuoli), mahdollistavat tekijät (palveluiden saatavuus) sekä
31
tarvemuuttujat (sairastavuus). Tämän lisäksi malliin on lisätty terveydenhuollon palveluiden prosessi muuttuja, jossa tarkastellaan esimerkiksi lääkärin ja potilaan hoidon välistä prosessia. Terveydenhuollon prosessissa seurataan mm.
lääkkeidenmääräysprosessia, potilasohjausta sekä hoidon laatua terveydenhuollon henkilökunnan ja potilaan välillä. (Andersen 2008, 651.)
Andersenin teoriassa ajatellaan kuluttajien käyttöasteen eroavan toisistansa. Ajatuksena on, että osa kuluttajista on taipuvaisempia käyttämään terveydenhuollon palveluita kuin toiset kuluttajat. Ahkerammin käyttävät henkilöt voidaan ennustaa tietynlaisten
ominaisuuksien kautta jo ennen sairauden tai hoitotarpeen puhkeamista. Tämän tapaisia muuttujia voivat olla esimerkiksi sosiaaliset, rakenteelliset ja asenteelliset muuttujat.
(Andersen and Newman, 1973, 108.) Mallin mukaan terveydenhuollon kuluttajien käyttäytymiseen vaikuttavat kolme keskeistä osa-aluetta. Nämä osa-alueet ovat
altistavat tekijät, mahdollistavat tekijät ja kuluttajan tarve terveydenhuollon palveluille.
(Andersen 1995, 1.) Mallin altistavia demografisia muuttujia tekijöitä ovat muun muassa ikä ja sukupuoli. Demografiset muuttujat vaikuttavat todennäköisyyteen terveydenhuollon palveluihin. Sosiaalisen rakenteen muuttujia määritellään olevan koulutus, ammatti ja etnisyys, jotka määrittelevät kuluttajan aseman yhteisössä.
Mahdollistavina muuttujina mallissa pidetään kuluttajan vakuutuksen omistamista ja tuloja. (Andersen ym. 2007, 7.)
Vapaaehtoinen vakuutus lisää terveydenhuollon palveluiden käyttämistä. Mallissa korostetaan potilaan terveydenhuollon palveluihin vaikuttavan monia eri asioita, kuten hoitomuotojen rahoitus, terveydenhuollon palveluiden saatavuus sekä kuluttajan sairastavuus.
Tarkasteltaessa kuluttajan mahdollistavia tekijöitä terveydenhuollon käyttöasteen lisäämiseen, on terveydenhuollon palveluiden saatavuus yksi merkittävä tekijä.
Yksityinen vakuutus tarjoaa kuluttajalle kiinteää sovittua korvausta vastaan yksityisen terveydenhuollon palveluita kuluttajan tarpeen mukaan nopeammin ja kattavammin, verrattuna julkisen sektoriin. Koska vakuutussopimuksessa on sovittu kuluttajan
32
maksuosuus etukäteen, ei kuluttajalle tule vakuutusta käytettäessä ennalta sovittujen maksujen lisäksi, uusia ylimääräisiä kuluja. Kiinteät kulut vakuutusmaksuissa auttavat kuluttajaa hallitsemaan rahoituspuolta terveydenhuollon palveluiden käytössä. Vakuutus auttaa kuluttajaa vähentämään epävarmuutta myös sairastavuuden suhteen. Kun
kuluttajalla on vakuutus, ei hänen tarvitse miettiä taloudellista puolta omassa terveydenhuollon käyttäytymisessänsä.
33
5 SUOMEN SAIRAUSVAKUUTUSMARKKINAT
Suomessa vakuutusyhtiöiden määrä vakuutusmarkkinoilla on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Vakuutusmarkkinoiden kasvuun on vaikuttanut kuluttajien lisääntynyt halukkuus hankkia vakuutuksia omaan kotitalouteensa. Vakuutusmarkkinoilla suurin osa myydyistä vakuutuksista on muita kuin sairausvakuutuksista. Hankitumpia vakuutuksia ovat esimerkiksi kotivakuutus ja autovakuutus. Sairausvakuutuksen hankkiva kuluttajasegmentti on kasvanut kuitenkin vuosien aikana yhä
merkittävämmäksi segmentiksi vakuutusmarkkinoilla. Seuraavissa kappaleissa käydään läpi tarkemmin Suomen vakuutusmarkkinoiden rakennetta Suomessa.
5.1 Vakuutusmarkkinoiden rakenne Suomessa
Vuonna 2013 vakuutusmarkkinoilla toimi 58 kotimaista vakuutusyhtiötä. Näistä vakuutusyhtiöistä 38 kappaletta oli vahinko- ja jälleenvakuutusyhtiöitä ja 13 kappaletta henkilövakuutusyhtiöitä. Seitsemän vakuutusyhtiötä toimi työeläkevakuutuksien parissa. Ulkomaalaisia yrityksiä Suomessa toimi vuonna 2013 16 kappaletta. 650 yritystä tarjosi tämän lisäksi vakuutuspalveluita ulkomailta Suomeen. (Finanssialan keskusliitto 2013, 6.)
Kuvio 9 Vakuutusyhtiöiden määrä Suomen markkinoilla 1980-2012 (Finanssialan keskusliitto 2013, 6.)
34
Vakuutusmarkkinoissa on eroavaisuuksia muihin markkinoihin verrattuna. Osa vakuutuksista on kuluttajille pakollisia, kuten autovakuutus ja osa vapaaehtoisia kuten vapaaehtoinen sairausvakuutus. Vakuutusmarkkinoilla vakuutusyhtiöillä on myös poikkeuksellisen pitkä taloudellinen vastuu, johtuen kuluttajan pitkäaikaisesta vakuutuksista (esim. henkivakuutus.) (Lindqvist-Virtanen 2004, 93).
Vakuutusmarkkinoiden merkitys Suomalaisessa yhteiskunnassa on merkittävä.
Vakuutusmaksu tulo suhteessa Suomen bruttokansantuotteeseen on hieman alle yhdeksän prosenttia, joka on verrattuna muihin EU maihin keskimääräistä korkeampi prosenttiosuus bruttokansantuotteesta. Vakuutusyhtiöiden sijoitusten osuus Suomessa on noin 53 prosenttia bruttokansantuotteesta. Mainittuja tuloksia nostavat
työeläkejärjestelmän osuus vakuutustoiminnassa. (Finanssialan keskusliitto 2013, 4.)
5.2 Yksityinen vakuutus Suomessa
Vapaaehtoinen vakuutus on nostanut Suomessa suosiotansa yhtenä sosiaaliturvan täydentäjänä muiden etuuksien ohella (eläke, työttömyyskorvaus). Lähes puolet (47 %) suomalaisista kuluttajista kokee vapaaehtoisen vakuutuksen olevan välttämätön
tukemaan sosiaaliturvaa. Koulutustasolla ei ole vaikutusta vapaaehtoisen vakuutuksen hankkimisen hankintaan. Pienituloiset kuluttajat kokevat vapaaehtoisen vakuutuksen useammin välttämättömämmäksi kuin suurituloiset kuluttajat. Vain harvat vanhemmat kokevat lapsen vakuuttamisen kannanottona julkisesta tai yksityisestä sektorista.
Useimmilla kuluttajilla on positiivinen mielikuva julkisen terveydenhuollon palveluista.
(Finanssialan keskusliitto 2014a, 2-3.)
Vapaaehtoisten vakuutusten hankkiminen kotitalouksiin on yleistynyt vuosi vuodelta sekä aikuisten että lasten vakuutuksien suhteen. Kuten taulukosta 2 voidaan havaita, ovat lasten vapaaehtoiset sairausvakuutukset kasvattaneet kysyntää 12 prosenttia vuosien 2009 ja 2013 välillä. Vuonna 2013 kaikista vapaaehtoisista
sairausvakuutuksista 45 prosenttia oli lasten sairausvakuutuksia.
35
Vakuutusyhtiön ja asiakkaan väliseen suhteeseen liittyy sosiaalisen vastuun kysymyksiä. On olemassa tilanteita, jossa kuluttaja on vakuuttanut itsensä samalla vakuutuksella useaan otteeseen. Kuluttaja saattaa esimerkiksi saada
tapaturmavakuutuksen vakuutusmyynnin kautta tai kylkiäisenä esimerkiksi ammattiliiton kautta. Tämän tapaisessa tilanteessa kuluttajalla saattaa olla kaksi tapaturmavakuutusta. Toisaalta päällekkäinen vakuuttaminen voi aiheuttaa kuluttajan vakuutuksiin aukkoja. (Lindqvist-Virtanen 2004, 97.)
Vakuutetut 2009 2013 Kasvu vuosien
2009-2013 välillä
Lapset 392 931 438 421 12%
Aikuiset, yrittäjät 327 763 363 382 11%
Aikuiset, työantajalla työskentelevät
98 359 171 007 74%
Yhteensä 819 053 972 810 19%
Taulukko 2 Sairasvakuutusten lukumäärätilasto 2009-2013 (Valtonen ym. 2014, 11.) Suomalaisten kuluttajien keskuudessa yleisin vapaaehtoinen vakuutus on kotivakuutus, jonka on hankkinut omaan kotitalouteensa 95 prosenttia vastaajista vuoden 2014 Finanssialan keskusliiton kyselyssä. Seuraavaksi yleisin vakuutus on kasko-
autovakuutus jonka on hankkinut 69 prosenttia vastaajista. (Finanssialan keskusliitto 2014b, 14). Vapaaehtoisen sairauskuluvakuutuksen itselle tai alaikäiselle lapselle oli vuoden 2014 tutkimuksessa hankkinut 26 prosenttia kuluttajista.
Suomessa vapaaehtoinen vakuutus ei ole harvinaisuus lapsiperheissä. Suomessa 23 prosentilla aikuisista ja 52 prosenttia lapsista on yksityinen terveysvakuutus. Lasten sekä aikuisten vakuutukset keskittyvät useasti samaan talouteen. Lapsien yksityisen sektorin käyttöaste on todettu nousevan vapaaehtoisen vakuutuksen myötä, mutta pitävän julkisen sektorin käyttöasteen samana, kuin se olisi ilman vapaaehtoista vakuutusta. (Valtonen ym. 2014, 7.) Kuluttajat, jotka hankkivat lapsellensa yksityisen sairausvakuutuksen, kuvailevat itseänsä tavallisiksi kuluttajiksi. (Finanssialan
keskusliitto 2014a, 4).
36
Kuvio 10 Tilasto kuluttajien hankkimista vakuutuksista 2014 (Finanssialan keskusliitto 2014b, 4.)
5.3 Yksityisen vakuutuksen hankinnan syitä Suomessa
On tutkittu, miksi kuluttajat valitsevat yksityisen vakuutuksen, vaikka julkinenkin terveydenhuolto olisi riittävä useimmille kuluttajille. Yksi merkittävä syy kuluttajien keskuudessa hankkia vapaaehtoinen sairausvakuutus on ollut se, että kuluttaja on kokenut pääsevänsä nopeammin terveydenhuollon palveluihin vapaaehtoisen vakuutuksen kautta. (Franc ym. 2014, 18–19.) Kuluttajat kokevat yksityisen terveydenhuollon palveluiden olevan myös laadukkaampia kuin julkisen terveydenhuollon palvelut. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015, 26.)
Nykypäivänä useat kuluttajat ovat olleet yksityisen vakuutuksen piirissä koko elämänsä ja suosineet omassa terveydenhuollon sektorin valinnassa yksityistä terveydenhuoltoa.
Monet kuluttajat perustelevatkin yksityisen vakuutuksen hankkimista omalle lapselle totuttuna tapana. Kuluttajat, jotka ovat itse lapsena hyödyntäneet vapaaehtoista
vakuutusta, kokevat samanlaisen ratkaisun olevan hyväksi omalle lapsellensa tiedostaen vapaaehtoisen vakuutuksen hyvät puolet (nopea pääsy vastaanotolle, hyvät
hoitokokemukset.) (Finanssialan keskusliitto 2014a, 4.)
37
Kuluttajat pyrkivät perustelemaan yksityisen sairauskuluvakuutuksen ottamista rationaalisilla syillä, vaikka kuluttajalla perusteena hankkima vakuutus olisi
tunteenomainen uskomus, että pelkällä yksityisellä vakuutuksella voidaan estää oman lapsen tapaturmat ja korvatulehduskierteet. Vanhemmat voivat pelätä toiselta
vanhemmalta periyttävän epäsuotuisa sairaus tai vaiva, esimerkiksi atooppinen iho, jolloin vakuutuksen hankintaa perustellaan taloudellisena ratkaisuna (oletetut terveydenhuollon kustannukset vaivasta verrattuna kiinteään vakuutusmaksuun.) (Finanssialan keskusliitto 2014a, 3.)
Vapaaehtoisen vakuutuksen olemassaolo luo vanhemmille turvallista olotilaa. Kuluttajat saavat tarvittavaa hoitoa nopeasti ja ainakaan terveydenhuollon kustannukset eivät ole este lapsen hoidon järjestämisessä. Positiivisena puolena nopean palvelun lisäksi kuluttajat kokevat pääsevänsä nopeammin ja paremmin erikoislääkäreille, verrattuna julkiselle sektorille. Yksityiseen vakuutukseen turvautuminen voi olla myös
kotitalouden tottumus. (Finanssialan keskusliitto 2014a, 3-4.)
38 6 AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT 6.1 Aineisto
Pro gradu-tutkielmassa hyödynnetään tutkielman” Supplementary health insurance in Finland Consumer preferences and behavior” aineiston materiaalia. Kysely on toteutettu verkko- ja paperikyselyllä vuonna 2013 lokakuun ja vuoden 2014 tammikuun välisenä aikana. Tutkielman kyselylomakkeessa kartoitetaan vastaajien sosioekonomisesta asemaa, terveysvakuutuksia, vakuutuksen valinnan (tai valitsematta jättämisen) motiiveista, vakuutuksen käytöstä ja vaikutuksesta terveyspalvelujen käyttöön 84 eri kysymyksen avulla. Kysymykset oli jaettu 68 eri osioon. Osioissa kartoitettiin mm.
taustatietoja (koulutus, ikä yms.), omia vakuutustietoja sekä lasten vakuutustietoja.
Kyselyssä kartoitettiin myös kyselyyn vastanneiden terveydentila sekä
terveydenhuollon käyttömieltymykset. Tutkimuksen kyselyyn vastasi 1698 henkilöä, mikä oli 41 prosenttia kaikista kyselylomakemäärästä. (Valtonen ym. 2014, 7.)
6.2 Analyysimenetelmät
Tutkimuskysymyksen yksi muuttuja on digotominen, lapsella on joko vakuutus tai ei.
Mallin kyllä/ei vastausvaihtoehtojen vuoksi tutkielman malliksi valikoituu logistinen regressioanalyysi. Selitettäviä tekijöitä mallissa on yksi, minkä vuoksi käytetään yksivaiheista logistista regressioanalyysiä. Aineiston dataa muokattiin koodaamalla kysymysvaihtoehdot ”onko lapsellasi vapaaehtoista sairausvakuutusta”, ”onko vastaajalla itse vapaaehtoista sairausvakuutusta” sekä onko vastaajalla
pitkäaikaissairauksia” vastausvaihtoehdot kyllä ja ei. Vaihtoehto ei koodattiin 0 ja kyllä vaihtoehto 1. Kysymyksien uuden koodauksen ansiosta hypoteesi ”lasten vapaaehtoisen vakuutukseen vaikuttavat asiat” kysymysten komennuskäskyjen tuloksista saadaan hypoteesia vastaava vastaus.
Tutkimuskysymys kaksi käsittelee, miten vakuutuksen hankinta vaikuttaa
terveydenhuollon käyttöasteeseen. Kuluttajan terveydenhuollon käytön muutosta tutkitaan tekemällä regressioanalyysi. Selitettäväksi tekijäksi valitaan lapsen yksityisen terveydenhuollon käyntimäärä. Lineaarisen regressioanalyysin avulla havainnoidaan, mitkä tekijät vaikuttavat lapsen yksityisen terveydenhuollon käyntimääriin.
