7. AINEISTON KUVAILU JA TULOKSET
7.1 Aineiston kuvailu
7.1.5 Pitkäaikaissairaus
Kuluttajat, jotka vastasivat kyselylomakkeessa sairastavansa pitkäaikaissairautta, 52 prosenttia heistä oli hankkinut vapaaehtoisen vakuutuksen lapsellensa. Itselle
pitkäaikaissairaista kuluttajasegmentistä vakuutuksen oli hankkinut 18 prosenttia. 41 prosentille pitkäaikaissairaus segmentin kuluttajista tehtiin vakuutuksen
korvattavuuteen rajoituksia.
Kuvio 24 Pitkäaikaissairaus ja onko kuluttaja hankkinut lapsivakuutusta Pitkäaikaissairaista kyselyyn vastanneista 15 prosenttia käytti vain yksityisen terveydenhuollon palveluita. Kaksi prosenttia kuluttajista käytti vain julkista
terveydenhuoltoa. 11 prosenttia kuluttajista käytti pitkäaikaissairaista kuluttajista sekä julkista että yksityistä terveydenhuoltoa. 17 prosenttia pitkäaikaissairauksista kärsivillä kuluttajilla on tehty vakuutuksen kattavuuteen muutoksia terveyskyselyn jälkeen.
Vakuutusyhtiöt korvasivat 40 prosenttia pitkäaikaissairaiden kuluttajien
korvaushakemuksia vuoden aikana. Yleisimmät vakuutuskorvaukset ovat olleet vapaus valita hoitomuoto yksityisellä terveydenhuollon sektorilla (29 %), lääkekorvaukset (33 %) sekä lääkärin määräämät tutkimukset (17 %).
48% 52%
On vakuutus Ei vakuutusta
50 7.2 Tulokset
Tutkielman tutkimuskysymyksenä oli selvittää selittäviä tekijöitä lapsivakuutuksen hankintaan ja kuluttajan terveydenhuollon käyttäytyminen. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan selittävien tekijöiden vaikutuksia vakuutuksen hankintaan ja kuluttajien käyttäytymiseen logistisen regressioanalyysin ja regressioanalyysin avulla ja tulkitaan marginaalivaikutustuloksia.
Tutkielman mallissa on yksi selitettävä muuttuja Andersenin mallia mukaillen, joka on lasten vapaaehtoinen sairausvakuutus. Mallissa muut muuttujat ovat ikä, kuluttajan terveydentila, kotitalouden yhteiset tulot, koulutus, työtilanne, matka lähimpään julkiseen ja yksityiseen terveydenhuollon vastaanottoon, yksityisen, julkisen ja työterveydenhuollon käyttömäärä kyselyyn vastanneilla sekä ovatko kyselyyn vastanneella kuluttajalla itsellä vapaaehtoista sairausvakuutusta. Logistisen regressiomalli on kuvattu matemaattisesti seuraavassa kaavassa.
51 Kaava 5 Mallin logistinen regressioanalyysi
7.2.1 Selitettävät tekijät vakuutuksen hankintaan
Tutkielman tutkimuskysymyksenä tutkittiin selitettäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat kuluttajan päätökseen hankkia kotitaloudessa asuvalle lapselle vapaaehtoinen sairausvakuutus. Tutkielmassa haluttiin löytää selitettäviä tekijöitä kuluttajan
halukkuudelle hankkia vakuutus omalle lapselle/lapsille. Taulukossa havainnollistettu estimoidun mallin tulokset.
Y1= α0 + α1X1 + α2X2 + α3X3+ α4X4+ α5X5 + a6X6 + a7X7 + a8X8 + a9X9 + a10X10 + a11X11 + a12X12 + u1
Y1= Lapsen vapaaehtoinen vakuutus (ei = 0, kyllä = 1) α0=vakio
α1−α5 =muuttujien painokertoimia X1=ikä
X2= kuluttajan terveydentilanne X3 = tulot yhteensä taloudessa X4 = koulutus
X5=työtilanne
X6=matka lähimpään yksityiseen terveyskeskukseen
X7= matka lähimpään terveyskeskuslääkärin vastaanottoon X8= julkisen terveydenhuollon palveluiden käyttömäärä X9= yksityisen terveydenhuollon palveluiden käyttömäärä X10=työterveyden terveydenhuollon palveluiden käyttömäärä X11= onko kuluttajalla vapaaehtoista vakuutusta (ei = 0, kyllä = 1) X12= Onko pitkäaikaissairauksia (ei = 0, kyllä = 1)
u1= jäännöstermi
52 Onko lapsivakuutusta hankittu
kotitalouteen Coef. Std.
Err. P>|z|
[95 % Conf.
Interval]
Matka lähimpään
terveyskeskusvastaanottoon – 0.052 0.091 0.566 – 0.231 0.127 Matka lähimpään yksityislääkärin
vastaanottoon – 0.074 0.057 0.196 – 0.185 0.038
Kuluttajan yksityisen
terveydenhuollon käyttöaste 0.370 0.127 0.004 0.120 0.619
Kuluttajan julkisen
Havaintojen määrä 551
LR chi2 (2) 88.34
Prob > chi2 0.0000
Pseudo R2 0.1143
Taulukko 3 Logistinen regressioanalyysimalli lapsen vakuutuksen hankintaa selittävistä tekijöistä
Logistisesta regressioanalyysi mallista löytyi viisi tilastollisesti merkitsevää selitettävää tekijää lapsen vakuutuksen hankinnalle. Mallissa olevien muuttujien avulla voidaan selittää lapsen vakuutuksen hankintaan vaikuttavista tekijöistä. Kuluttajan
todennäköisyyttä hankkia lapselle vakuutusta lisäsivät seuraavat tekijät: Kuluttajan oma yksityisen terveydenhuollon palveluiden korkeampi käyttö. Kuluttajan oma yksityinen
53
vakuutus, kuluttajan korkeampi koulutustaso ja ikä. Kuluttajan oma pitkäaikaissairaus vähensi todennäköisyyttä hankkia yksityinen vakuutus lapselleen.
Arvioin viiden selittävän tekijän vaikuttavuutta marginaalivaikutusten avulla.
Marginaalivaikutukset mittaavat likimääräistä prosentuaalista muutosta, kun dummy-muuttuja muuttuu arvosta nolla yhteen. Negatiiviset kertoimet kertovat vähenevästä todennäköisyydestä käyttää lasta yksityisessä terveydenhuollossa ja positiivinen kerroin korkeampaa todennäköisyyttä. (Palviainen 2014, 23-24.)
Kuluttajan yksityisen terveydenhuollon käyttöaste nosti lapsivakuutuksen hankinnan todennäköisyyttä 9.2 prosenttia. Jos kuluttajalla on hankittu itselle vakuutus, on 29 prosenttia todennäköisempää, että kuluttaja hankkii myös lapsellensa vakuutuksen.
Kuluttajan koulutustausta nosti lapsivakuutuksen hankinnan todennäköisyyttä 4.2 prosenttia ja kuluttajan ikä 1.3 prosenttia. Mikäli kuluttajalla oli todettu
pitkäaikaissairaus, oli 1.2 prosenttia epätodennäköisempää, että kuluttaja hankki lapselle vakuutuksen.
Muuttujat Marginaalivaikutus Std.
Err.
Taulukko 4 Marginaalivaikutukset selittävistä tekijöistä
Tutkimuksen kyselyn annetuista vaihtoehdoista 34 prosenttia lapsen/lapsien vanhemmista piti tärkeimpänä syynä hankkia vakuutuksen nopean hoitoon pääsyn vuoksi. Seuraavaksi yleisimmät syyt hankkia vapaaehtoinen vakuutus lapselle oli halu
54
käyttää yksityisiä terveyspalveluita (17 %) ja valinnanvapaus terveydenhuollon palveluiden suhteen (17 %). Tärkeimpinä tekijöinä vakuutusyhtiön valinnassa lapsivakuutuksen suhteen kuluttajat arvostivat jo aikaisemmin tuttua yritystä. 45 prosenttia kuluttajista hankki vakuutuksen yhtiöstä, jossa kuluttajalla oli jo muitakin vakuutuksia. Seuraavaksi tärkein kriteeri (15 %) vakuutusyhtiön valinnassa oli vakuutuksen laajuus.
Logistisessa regressioanalyysissä mallin spesifikaatio-ongelma testattiin linktestin avulla. Estimoidussa mallissa ei havaittu Link-testin perusteella spesifikaatio-ongelmaa
7.2.2 Kuluttajan käyttäytyminen yksityisen terveydenhuollon palveluissa Tarkastelen seuraavaksi, mitkä tekijät vaikuttavat yksityisen terveydenhuollon käyttöasteeseen sekä miten paljon vakuutuksen hankkiminen muuttaa kuluttajan käyttäytymistä. Marginaalivaikutukset mittaavat prosentuaalista muutosta lineaarisella asteikolla. Negatiiviset kertoimet kertovat vähenevästä todennäköisyydestä ja
positiivinen kerroin korkeammasta todennäköisyydestä käyttää lasta yksityisessä terveydenhuollossa. (Palviainen 2014, 23-24.) Taulukossa 5 on havainnollistettu malli, jossa tutkitaan mitkä asiat selittävät lapsen yksityisen terveydenhuollon käyttöastetta.
Lapsen käynnit yksityisellä
terveydenhuollon sektorilla Coef. Std.
Err. P>|t|
55
Taulukko 5 Lineaarinen regressioanalyysi yksityisen terveydenhuollon käyttöasteeseen vaikuttavista tekijöistä
Regressioanalyysista saadaan kuusi selittävää tekijää, mitkä vaikuttavat lapsen
yksityisen terveydenhuollon palveluiden käyttämiseen. Selittävät tekijät ovat kuluttajan yksityisen terveydenhuollon käyttöaste, onko kuluttajan lapselle hankittu vakuutus, kuluttajan kotitalouden kokonaistulot, onko kuluttajalla itsellä vakuutusta matka lähimpään yksityislääkärin vastaanottoon sekä kuluttajan ikä. Lapsen yksityisen
56
terveydenhuollon käyttöastetta nostaa lapsen vanhemman yksityisen terveydenhuollon palveluiden käyttäminen.
Arvioin seuraavassa kappaleessa marginaalivaikutusten avulla selittävien tekijöiden suuruusluokkaa. Lapsen yksityisen terveydenhuollon palveluiden käyttöastetta vähensi 4.7 prosenttia matka lähimmälle yksityislääkärin vastaanotolle. Mitä pidempi matka kuluttajalla on vastaanotolle, sitä todennäköisemmin kuluttaja käyttää vähemmän yksityistä terveydenhuoltoa. Lapsen yksityisen terveydenhuollon palveluiden
todennäköisyyttä korotti kuluttajan henkilökohtainen terveydenhuollon käyttöaste, joka nosti 19.1 prosenttia lapsen yksityisen terveydenhuollon käytön todennäköisyyttä.
Lapsivakuutus nosti yksityisen terveydenhuollon käyttöä 79.5 prosenttia ja kuluttajan oma vakuutus 21.8 prosenttia. Kuluttajan iällä oli 1.0 prosenttia ja kotitalouden yhteisillä tuloilla 6.1 prosenttia merkitystä lapsen yksityisen terveydenhuollon käytön kasvamiseen.
Muuttujat Marginaalivaikutus Std.
Err.
57 Kuluttajan
kotitalouden kokonaistulot
0.061 0.024 2.58 0.010 0.015 / 0.108 5.858
Taulukko 6 Marginaalivaikutukset selittävistä tekijöistä
Tuloksista voidaan havaita lapsen vakuutuksen hankinnalla ja yksityisen kuluttajan yksityisen terveydenhuollon käyttöasteen vaikuttavan lapsen vakuutuksen hankintaan.
Lineaarisessa mallissa lapsen yksityisen terveydenhuollon käyttöasteeseen vaikuttaa lapsivakuutuksen hankinta.
58 8 POHDINTA
Pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää selittäviä tekijöitä lapsivakuutuksen hankintaan ja tutkia, miten vakuutuksen hankinta vaikutti kuluttajan käyttäytymiseen terveydenhuollossa. Vakuutuksen hankinnan todennäköisyyttä kasvatti tulosten mukaan kuluttajan ikä, koulutus, onko kuluttaja itse hankkinut vakuutuksen sekä kuluttajan yksityisen terveydenhuollon käyttöaste. Todennäköisyyttä hankkia vakuutusta vähensi kuluttajalla todettu pitkäaikaissairaus. Yksityisen terveydenhuollon lapsen
käyttöasteeseen kasvamiseen vaikuttivat matka lähimmälle yksityiselle
lääkärivastaanotolle, onko lapsella tai kuluttajalla itse vakuutusta, kuluttajan yksityisen terveydenhuollon käyttöaste, kotitalouden tulot ja ikä. Saadut tulokset ovat loogisia ja ovat yhteneväisiä aikaisempien vakuutustutkimuksien kanssa.
Isoin selittävä tekijä lapsen vakuutuksen hankintaan oli, kuluttajan henkilökohtainen sairausvakuutus. Kuluttajan oma vakuutus nosti 29 prosenttia lapsen
sairausvakuutuksen hankinnan todennäköisyyttä. Lapsen vanhemman suhtautumisella vakuutukseen on suuri vaikutus, kuinka tarpeelliseksi vanhempi kokee lapsen
sairausvakuutuksen. Jos kuluttaja on hankkinut vakuutuksen itsellensä ja kokenut sen hyödylliseksi, on kynnys hankkia lapselle sama hyödyke pienempi. Kuluttaja voi olla myös tottunut toimintatapaan, jossa kaikilla kotitaloudessa on vapaaehtoinen
sairausvakuutus, minkä vuoksi vakuutus hankintaan myös lapselle automaattisesti.
Toinen merkittävä selittävä tekijä lapsen vakuutuksen hankinnalle oli kuluttajan yksityisen vakuutuksen käyttöaste. Kuluttajan yksityinen terveydenhuollon käyttöaste nosti lapsen vakuutuksen hankinnan todennäköisyyttä 9.2 prosentilla. Monet kuluttajat ovat tottuneet käyttämään yksityistä terveydenhuoltoa ja tottuneet vakuuttamaan itsensä, kun taas osa kuluttajista on tottunut käyttämään julkista terveydenhuoltoa. Jos kuluttaja on vakuutusmyönteinen ja kuluttajalla on positiivisia kokemuksia
vakuutuksesta/yksityisestä terveydenhuollosta, ei ole yllättävää, että kuluttaja hankkii tämän tapaisessa tilanteessa lapselle vakuutuksen.
59
Pitkäaikaissairaiden kuluttajien halukkuus hankkia lapsivakuutus oli pienempi, verrattuna muihin kuluttajiin. Erilainen suhtautuminen lapsivakuutuksen hankintaan voidaan selittää pitkäaikaissairaiden kuluttajien suuremmalla terveydenhuollon käyttöasteella. Monet pitkäaikaissairaat kuluttajat eivät ole oikeutettuja vakuutukseen (tai vakuutusten korvauksia rajoitettu), jolloin kuluttaja on tottunut käyttämään julkisen terveydenhuollon palveluita tai kokee palvelut riittäviksi omaan kotitalouteensa.
Lapsen yksityisen terveydenhuollon käyttöastetta kasvatti eniten lapsivakuutuksen hankinta. Lapsivakuutuksen hankinta nosti 79.5 prosentin todennäköisyydellä lapsen yksityisen terveydenhuollon käyttöastetta. Moni kuluttaja käyttää yksityisen
terveydenhuollon palveluita herkemmin lapsen vakuutuksen hankinnan jälkeen.
Kuluttajalle ei tule mahdollisen omavastuun ja sovitun kiinteän vakuutusmaksun lisäksi muita kuluja terveydenhuollon palveluista, riippumatta lapsen terveydenhuollon
käyttöasteesta. Tämän vuoksi moni kuluttaja saattaa ajatella tapaturman tai sairauden sattuessa lapselle, ettei ole pahitteeksi käydä näyttämässä lasta yksityisellä
vastaanotolla. Jos kuluttaja ei ole hankkinut vakuutusta, on kynnys mennä yksityiselle vastaanotolle suurempi. Kuluttaja ei tämän tapaisessa tilanteessa voi olla varma, kuinka paljon lääkärikäynti ja hoitomuodot tulevat maksamaan.
Kuluttajan henkilökohtainen vakuutus nosti lapsen yksityisen terveydenhuollon
käyttöasteen nousun todennäköisyyttä 21.8 prosenttia. Kuluttajan käyttötottumuksilla on taas vaikutusta lapsen yksityisen terveydenhuollon käyttöasteeseen. Jos kuluttaja on tottunut käyttämään yksityisiä terveydenhuollon palveluita, on loogista, että kuluttaja suosii myös lapsen terveydenhuollossa yksityistä sektoria.
Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta kaksi selkeää havaintoa. Kuluttajien
terveydenhuollon palveluiden kulutustottumuksilla ja vakuutussuhtautumisella voidaan todeta olevan vaikutusta siihen, mihin ratkaisuun kuluttajat päätyvät lapsen
sairausvakuutuksen ja terveydenhuollon sektorin valinnan suhteen. Toinen havainto liittyy vakuutuksen hankinnan ja terveydenhuollon käyttöasteen vahvaan korrelaatioon.
Vahva korrelaatio kertoo siitä, että kuluttajat haluavat hyödyntää ostamaansa palvelua (vakuutus). Kun vakuutuksesta on maksettu, on kuluttajan helpompi tehdä päätös käydä pienemmistäkin tapaturmista ja sairauksista lääkärin vastaanotolla.
60
Pro gradun aineisto oli kattava ja informatiivista. Aineiston avulla saatiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Muutamia kehitysideoita tulevaisuuden aineiston keräämiseen olisi. Aineiston kyselylomakkeessa olisi pitänyt huomioida tarkemmin yli 25 kilometriä yksityisestä lääkärivastaanotosta asuvat kuluttajat, joka oli kyselylomakkeessa
kaukaisin vastausvaihtoehto kyselyyn vastanneille. Olisi ollut mielenkiintoista saada tuloksia, kuinka pitkän matkan päästä kuluttajat olisivat valmiita lähtemään yksityisen terveydenhuollon palveluiden pariin.
61 9 LÄHTEET
Andersen Ronald 2008 "National health surveys and the behavioral model of health services use. Medical care 46.7 647-653.
Andersen Ronald 1995. Journal of Health and Social Behavior Vol. 36(1), 1-10.
Andersen Ronald & Pamela Davidson 2007. "Improving access to care in America."
Changing the US health care system: key issues in health services policy and management. 3a. edición. San Francisco: Jossey-Bass 3-31.
Andersen Ronald & John Newman 1973. Societal and individual determinants of medical care utilization in the United States. Milbank Memorial Fund Quarterly 51.95-124.
Aronkytö Timo 2010. Terveydenhuoltojärjestelmien kehityssuunnat Euroopassa.
Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat, Saksa ja Iso-Britannia. Sitran selvityksiä 16.
Arrow Kenneth 1963. Uncertainty and the welfare economics of medical care.
American Economic Review, 53(5).
Barros Pedro & Martinez-Giralt Xavier 2012. Health Economics an industrial organization perspective. Taylor & Francis 117-194.
Begg David, Stanley Fischer & Rudiger Dornbush 2008. Economics McGraw-Hill Contemporary; 9th edition.
Colombo, Francesca & Nicole Tapay 2004. Private health insurance in OECD countries.
Dong Yingying 2013. How health insurance affects health care demand? A structural analysis of behavioral moral hazard and adverse selection. 51(2), 1324–1344.
Dornbusch-Fischer 1983. Economics (McGraw-Hill inc.) 447.
62
Dranove David & Satterthwaite Mark 2000. The Industrial Organization of Health Care Markets. Teoksessa Handbook of Health Economics, Vol 1B 1100 Elsevier Science B.V.
Finanssialan keskusliitto 2013. Vakuutusyhtiöt Suomessa 2013. Helsinki.
Finanssialan keskusliitto 2014a. Lasten vakuuttaminen. Tutkimusraportti. Helsinki.
Finanssialan keskusliitto 2014b. Tulevaisuuden turvaa vakuuttamalla.
Vakuutustutkimus 2014. Helsinki.
Franc, Carine, Marc Perronnin & and Aurélie Pierre 2014. Supplemental Health Insurance and Healthcare Consumption: A Dynamic Approach to Moral Hazard.
Hedvall Kaj 1994. The anatomy of a COLOB during high- and low-liquidity periods - empirical market microstructure evidence from the Helsinki stock exchange, working paper. Swedish school of economics and business administration, September 1994.
Järvelin Jutta, Klavus Jan, Mikkola Hennamari & Pekurinen Markku 2005.
Sairausvakuutus terveydenhuollon rahoitusmuotona, Kansantaloudellinen aikakauskirja.
3/2005, 101. vsk.
Kela 2013. Kelan tilastollinen vuosikirja 2012. Kansaneläkelaitos. Sastamala 2013.
Kivinen Tuula 2008. Tiedon ja osaamisen johtaminen terveydenhuollon organisaatioissa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet, 158.
Klavus Jan, Hannamari Mikkola & Markku Pekurinen 2004. "Verotus terveydenhuollon rahoitusmuotona." Kansantaloudellinen aikakauskirja 100.2 128–136.
Le Gall-Ely Marine 2009. "Definition, measurement and determinants of the consumer's willingness to pay: a critical synthesis and avenues for further research." Recherche et Applications en Marketing (English Edition) 24(2), 91-112.
Lindqvist-Virtanen, Carin 2004. Julkisen ja yksityisen sektorin muuttuvat roolit sosiaaliturvassa. Vammalan kirjapaino, Vammala.
Manning Willard & Marquis Susan 1996. Health insurance: the tradeoff between risk pooling and moral hazard. Journal of Health Economics 15(5), 609–639.
Metsämuuronen Jari 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
63
Mäntyranta Taina, Elonheimo Outi, Brommels Mats 2005. Mitä on terveyspalvelujen tarve? 34(60), 3281 – 3284.
Ollila Eeva, Koivusalo Meri 2009. Hyvinvointipalvelusta liiketoiminnaksi -
terveydenhuollon parantamisen tärkeät valinnat. Teoksessa Kansalaisesta kuluttajaksi.
Markkinat ja muutos terveydenhuollossa. Koivusalo Meri, Ollila Eeva & Alanko Anna (Toim.) Gaudeamus Helsinki University Press, Oy Yliopistokustannus, HYY Yhtymä.
Helsinki. Finland.
Palviainen, Heikki 2014. Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010. Työpapereita 289, Palkansaajien tutkimuslaitos. Helsinki.
Pekkarinen Jukka & Sutela Pekka 2002. Kansantaloustiede 9 painos. WSOY, Helsinki.
Rosen Per, Anell Anders & Hjortsberg Catharina 2001. Patient views on choice and participation in primary health care. Health Policy 55, 121 - 8.
Ryynänen, Olli-Pekka, Kinnunen Juha, Myllykangas Markku, Lammintakanen Johanna,
& Kuusi Osmo 2004. Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet. Skenaariot ja strategiat palvelujärjestelmän turvaamiseksi. Esiselvitys. Eduskunnan kanslian julkaisu, 8, 2004.
Saranummi Niilo, Kivisaari Sirkku, Väyrynen Erja, Hyppönen Hannele, Perälä Marja-Leena & Saalasti-Koskinen Ulla. 2005. Terveydenhuollon uudistaminen. Systeemiset innovaatiot ja asiantuntija-palvelut muutoksen ajureina. Tekes, Helsinki.
Seppälä Timo & Markku Pekurinen 2014. "Sosiaali-ja terveydenhuollon keskeiset rahavirrat." Raportti: 2014_022.
Sintonen Harri, Pekurinen Markku, Linnakko Eero 2007. Terveystaloustiede. WSOY, Helsinki.
Sintonen Harri & Markku Pekurinen 2009.Terveystaloustiede. Helsinki.
Sloan Frank A & Chee-Ruey Hsieh. Health economics. MIT Press, 2012.
Suominen Arto 1998. Riskienhallinnan mahdollisuudet ja kehityshaasteet. Teoksessa:
Riskit ja riskienhallinta. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, Tampere.
Terveysministeriö, S. J. 2003. Sosiaali-ja terveysministeriön julkaisuja 2003.
64
Työ- ja elinkeinoministeriö 2015. Hoito- ja hoivapalvelualan tila ja tulevaisuudennäkymät 3/2015.
THL 2012, Hoitoonpääsy perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollon hoitoonpääsytiedot maaliskuussa 2012.
THL 2014a. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 7/2014.
THL 2014b. Sosiaalimenot ja rahoitus 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Tilastoraportti 4/2014.
Toiviainen Hanna 2011. Konsumerismi, potilaan voimaantuminen ja lääkärin työn muuttuminen. Duodecim 127(8), 777-783.
Tversky Amos & Kahneman Daniel 1992. Advaces in Prospect Theory: Cumulative Represation of Uncertainty. Journal of Risk and Uncertainty 5(4), 297-323.
Valtonen, Hannu, Jari Kempers & Anna Karttunen 2014. Supplementary health insurance in Finland. Consumer preferences and behaviour. Kelan tutkimusosasto, Helsnki.
Vuorenkoski Lauri, Mladovsky Philipa & Mossialos Elias 2008. Finland: Health system review. Health Systems in Transition. Copenhagen, Denmark: WHO 10.
Välimäki Kari, 2013. "Kakkua jaettavaksi." Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 89.
Wertenbroch Klaus & Skiera Bernd 2001. Measuring Consumers’ Willingness to Pay at the Point of Purchase. Journal of Marketing Research. 39(2), 228–241.
Widström Eeva & Nihtilä Annamari 2004. Aikuisten hammashoito suurten ja keskisuurten kaupunkien terveyskeskuksissa. Yhteiskuntapolitiikka 69(4).
65
66