JOHDON TURVALLISUUSKÄVELYT SAIRAALAN POTILASTURVALLISUUDEN EDISTÄMISESSÄ
– DOKUMENTTIANALYYSI
Paula Hopia-Hakkarainen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Toukokuu 2020
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 JOHDON TURVALLISUUSKÄVELYT JA POTILASTURVALLISUUS ... 3
2.1 Potilasturvallisuus ja sitä vahvistava lainsäädäntö ... 3
2.2 Turvallisuuskulttuuri ja riskienhallinta ... 4
2.3 Johdon turvallisuuskävelyt potilasturvallisuuden edistämisessä ... 6
2.3.1 Kirjallisuuden hakeminen ... 6
2.3.2 Johdon turvallisuuskävelyiden toteuttaminen ... 9
2.3.3 Johdon turvallisuuskävelyiden merkitys organisaatiolle ... 12
2.3.4 Johdon kokemuksia turvallisuuskävelyistä ... 13
2.3.5 Henkilökunnan kokemuksia turvallisuuskävelyistä ... 14
2.3.6 Johdon turvallisuuskävelyillä esille tulleita kehittämistoimenpiteitä ... 15
2.3.7 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 16
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 18
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 19
4.1 Tutkimuskonteksti ... 19
4.2 Johdon turvallisuuskävelyiden toteuttaminen tutkimusorganisaatiossa ... 19
4.3 Johdon turvallisuuskävelyiden dokumentit aineistona ... 20
4.4 Aineiston analysointi ... 21
5 TULOKSET ... 24
5.1 Johdon turvallisuuskävelyiden taustatiedot ... 24
5.2 Johdon turvallisuuskävelyiden havainnot ja yksiköiden hyvät käytännöt ... 25
5.2.1 Lääkehoidon havainnot ja hyvät käytännöt ... 25
5.2.2 Tiedonkulun havainnot ja hyvät käytännöt ... 27
5.2.3 Potilasturvallisuuden havainnot ja hyvät käytännöt ... 28
5.2.4 Infektioiden ehkäisyn havainnot ja hyvät käytännöt ... 30
5.2.5 Tietoturvan ja tietosuojan havainnot ja hyvät käytännöt ... 31
5.2.6 Laiteturvallisuuden havainnot ja hyvät käytännöt ... 32
5.2.7 Ympäristön turvallisuuden havainnot ja hyvät käytännöt ... 33
5.3 Johdon turvallisuuskävelyiden kehittämis- ja korjaushavainnot ... 34
5.3.1 Kehittämis- ja korjaushavaintojen kohdentuminen eri turvallisuuden osa-alueilla ja yksiköissä ... 34
5.3.2 Lääkehoidon kehittämis- ja korjaushavainnot ... 36
5.3.3 Tiedonkulun kehittämis- ja korjaushavainnot ... 37
5.3.4 Potilasturvallisuuden kehittämis- ja korjaushavainnot ... 37
5.3.5 Infektioiden ehkäisyn kehittämis- ja korjaushavainnot ... 39
5.3.6 Tietoturvan ja tietosuojan kehittämis- ja korjaushavainnot ... 40
5.3.7 Laiteturvallisuuden kehittämis- ja korjaushavainnot ... 40
5.3.8 Ympäristön turvallisuuden kehittämis- ja korjaushavainnot ... 41
5.4 Yhteenveto keskeisistä tuloksista ... 42
6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 48
6.1 Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua ... 48
6.2 Tutkimuksen luotettavuus... 52
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 53
6.4 Johtopäätökset ja suositukset ... 54
LÄHTEET... 57
Liite 1. Keskeisimmät johdon turvallisuuskävelyitä käsittelevät tutkimukset.
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Hopia-Hakkarainen, Paula Johdon turvallisuuskävelyt sairaalan potilasturvalli- suuden edistämisessä – dokumenttianalyysi
Pro gradu -tutkielma, 60 sivua, 1 liite (4 sivua) Ohjaajat: Yliopistonlehtori, TtT Pirjo Partanen ja potilasturval-
lisuuspäällikkö, FT, dosentti, Kaisa Haatainen Toukokuu 2020
Johdon turvallisuuskävelyiden tarkoituksena on kehittää organisaatioiden potilasturvallisuutta ja turvallisuuskulttuuria. Johdon turvallisuuskävelyillä johto jalkautuu yksiköihin yhdessä hen- kilökunnan sekä potilaiden kanssa. Sovitun mallin mukaisesti ja vastuuhenkilön johdolla he kiertävät yksikön avoimesti keskustellen ja havainnoiden hyvistä käytännöistä ja kehitettävistä asioista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhdessä yliopistollisessa sairaalassa toteutettuja turvallisuuskävelyitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa johdon turvallisuuskävelyiden suunnittelusta ja toteutuksesta, jota voidaan hyödyntää turvallisuuskulttuurin parantamisessa.
Tutkimusaineisto koostui organisaatiossa vuosina 2015–2018 tehdyistä johdon turvallisuuskä- velyistä (N=15) syntyneistä muistioista. Muistioihin oli kirjattu yksiköiden hyviä havaintoja sekä kehittämis- ja korjaushavaintoja seitsemästä eri turvallisuuden osa-alueesta alakategorioi- neen. Osa-alueet olivat lääkehoito, tiedonkulku, potilasturvallisuuden hyvät käytännöt, infekti- oiden ehkäisy, tietoturva ja tietosuoja, laiteturvallisuus ja ympäristöturvallisuus. Aineisto ana- lysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimus osoitti, että johdon turvallisuuskävelyillä nousi yksiköissä monipuolisesti esille tur- vallisuuden osa-alueiden yleisiä havaintoja ja hyviä käytäntöjä. Kehittämis- ja korjaushavain- toja tehtiin yhteensä 233 kappaletta ja ne vaihtelivat yksiköittäin sekä turvallisuuden osa-aluei- den välillä. Lukumäärällisesti eniten havaintoja (68) tehtiin potilasturvallisuuden osa-alueelta esimerkiksi perehdyttämisen kehittäminen ja potilaiden kannustaminen HaiPro- ilmoitusten eli potilasturvallisuuden vaaratapahtumien raportointien tekemiseen. Vähiten (14) havaintoja teh- tiin laiteturvallisuuden osa-alueelta. Korjausaikataulut vaihtelivat 24 tunnin sisällä tehtävistä muutoksista jatkuvasti huomioitaviin tilanteisiin.
Tuloksista voidaan päätellä, että johdon turvallisuuskävelyt ovat ennakoivaa riskienhallinta- työtä ja tehokas keino saada tietoa organisaation potilasturvallisuuden ja turvallisuuskulttuurin sen hetkisestä tilanteesta. Yksiköiden välillä esiintyi eroavaisuuksia mutta on tärkeää, että tiedot johdon turvallisuuskävelyillä esiin nousseista asioista ovat myös muiden yksiköiden käytettä- vissä ja hyödynnettävissä. Näin johdon turvallisuuskävelyillä voidaan kattavasti vaikuttaa or- ganisaation hoitotyön laatuun sekä työtyytyväisyyteen.
Asiasanat: turvallisuuskävely, potilasturvallisuus, turvallisuuskulttuuri, riskienhallinta
Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing Leadership and Management
Hopia-Hakkarainen, Paula: Safety Walks for Managers as part of Patient Safety Promotion in a Hospital – A document analysis Master’s thesis, 60 pages, 1 appendix (4 pages) Supervisors: University Lecturer Pirjo Partanen, PhD and Patient
Safety Manager, Docent Kaisa Haatainen, PhD May 2020
Safety walks for managers aim at developing patient safety and a safety culture in an organiza- tion. Safety walks for management involve visits to units by members of upper management together with staff and patients. The walks follow an agreed plan, are led by persons in charge, and involve the managers walking around the units. The walk includes open discussion and making observations on good practices and areas of development. The purpose of this study was to describe the safety walks carried out in one university hospital. The aim was to produce information on the planning and implementation of safety walks for management to support he improvement of the organization’s safety culture.
The research data included memos written based on the safety walks for management (N=15) that took place in the period 2015–2018. The memos included observations concerning good practices in the units as well as observations concerning the need for development and repairs in seven areas of safety and related sub-categories. The areas included medical care, infor- mation flow, good patient safety practices, prevention of infections, information security and data protection, safety of instruments and equipment, and environmental safety. The obtained data were analyzed using data-driven content analysis.
In this study, versatile observations emerged on the areas of safety and good practices during the safety walks for managers in the units. In total, 233 observations had been made concerning development and repair needs, which varied based on units and the areas of safety. The largest number of observations (68) concerned the area of patient safety and covered topics such as developing personnel orientation and encouraging patients to file HaiPro notifications, i.e. re- porting patient safety incidents. The smallest number of observations (14) concerned the safety of instruments and equipment. The repair schedules varied from fixes made within 24 hours to constantly mended situations.
The results indicate that the safety walks for managers are a tool for preventive risk manage- ment and provide an efficient way to obtain current information about the patient safety and safety culture in an organization. Although there were differences between units, it is important to make the information about the issues arising during the safety walks available for other units. This enables comprehensively affecting the quality of nursing and satisfaction with work at the organization.
Keywords: safety walk, patient safety, safety culture, risk management
Johdon turvallisuuskävelyt ovat organisaatioiden tehokas keino potilasturvallisuuden kehittä- miseksi (Morello ym. 2013, Weaver ym. 2013). Johdolla on todettu olevan merkittävä vaikutus organisaation turvallisuuskulttuurin edistämisessä (Singer & Tucker 2014). Teollisuudessa tur- vallisuuskävelyt ovat olleet käytössä maailmanlaajuisesti jo useiden vuosikymmenten ajan (Mikkelsen 2010, Singer & Tucker 2014). Terveydenhuoltoon johdon turvallisuuskävelyt tu- livat vuosituhannen alussa, jolloin Allan Frankel yhdessä asiantuntijaryhmänsä kanssa kehitti WalkRoundsᵀᴹ konseptin (Frankel ym. 2005). WalkRoundsᵀᴹ on johdon työkalu turvallisuu- den edistämiseen. Turvallisuuskävelyillä johto jalkautuu henkilökunnan luo aitoihin toimin- taympäristöihin keskustelemaan ja oppimaan turvallisuudesta sekä tunnistamaan mahdolli- suuksia turvallisuuskulttuurin kehittämiseen. (Frankel ym. 2005, Haatainen ym. 2017.) Johdon turvallisuuskävelyiden ydintarkoitus on parantaa organisaation turvallisuuskulttuuria johdon ja henkilökunnan yhteisen kommunikaation kautta sekä luoda avoin, syyllistämätön ja luottamuk- sellinen ilmapiiri (Frankel 2008).
Tätä tutkimusta varten tehdyn tiedonhaun perusteella johdon turvallisuuskävelyitä on kansain- välisesti tutkittu monipuolisesti terveydenhuollon erilaisissa organisaatioissa ja yksiköissä.
Kansallisesti johdon turvallisuuskävelyitä on sen sijaan tutkittu lähinnä ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä. Tähän tutkimukseen valitut tutkimukset oli tehty sairaaloissa yleisesti mainit- sematta tarkemmin yksiköitä (Frankel ym. 2008, Schwendimann ym. 2013, Lim ym. 2014, Martin ym. 2014, Rotteau ym. 2014, Tucker & Singer 2015, Sexton ym. 2018), sairaalassa radiologian yksikön eri toimipisteissä (Donnelly ym. 2008), sairaaloissa ja syöpäkeskuksessa (Zimmerman ym. 2008), sairaaloissa vastasyntyneiden teho-osastoilla (Sexton ym. 2014), las- tensairaalan eri yksiköissä (Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009, Taylor ym. 2013), Euroopan sai- raaloissa sydänteho-osastoilla, halvausyksiköissä sekä ortopedisillä osastoilla (Wagner ym.
2014), mielenterveys- sekä vammaisten hoitoyksiköissä ja vanhusten hoivayksiköissä ja koti- hoidossa (van Dusseldorp ym. 2014, van Dusseldorp ym. 2016) sekä terveydenhuollon johta- jille eri organisaatioissa (Burnett ym. 2008).
Suomessa johdon turvallisuuskävelyiden avulla pyritään kansallisen potilas- ja asiakasturvalli- suusstrategian tavoitteiden (STM 2017) sekä Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (341/2011) mukaisesti ennakoimaan turvallisuus- ja laatuongelmia sekä tunnistamaan ja hallit- semaan turvallisuusriskejä (Asetus 341/2011, STM 2017). Terveydenhuollon kontekstin jat- kuva tietomäärän lisääntyminen, vaativat toimintaympäristöt ja laitteet sekä nopeasti muuttuvat
tilanteet ovat riski potilasturvallisuudelle (Helovuo ym. 2012). Tarvitaankin enemmän kansal- lista tutkimustietoa, jotta johdon turvallisuuskävelyt tulisi käsitteenä tutuksi, ja terveydenhuol- lon organisaatiot ottaisivat ne laajemmin käyttöön osana potilasturvallisuuden parantamista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata yhdessä yliopistollisessa sairaalassa toteutettuja johdon turvallisuuskävelyitä niistä syntyneiden dokumenttien pohjalta. Tavoitteena on tuottaa tietoa johdon turvallisuuskävelyiden suunnittelusta ja toteutuksesta, jota voidaan hyödyntää tur- vallisuuskulttuurin parantamisessa.
2 JOHDON TURVALLISUUSKÄVELYT JA POTILASTURVALLISUUS 2.1 Potilasturvallisuus ja sitä vahvistava lainsäädäntö
Potilasturvallisuuden tavoitteena on, että potilaan tarvitsema ja saama hoito tukee ja edistää hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä samalla suojaa potilasta vahingoit- tumasta näillä osa-alueilla. Terveydenhuollon organisaatioiden ja henkilökunnan tulee omilla periaatteillaan ja toiminnoillaan varmistaa hoidossa, huolenpidossa ja palveluissa potilasturval- lisuuden toteutuminen. Potilasturvallisuus käsittää hoidon turvallisuuden sekä laite- ja lääke- hoidon turvallisuuden. (THL 2011, STM 2017.) (Kuvio 1.) Lisäksi sairauksien ehkäisy, diag- nostiikka, hoidon- ja kuntoutuksen turvallisuus ovat osa potilasturvallisuutta (THL 2011). Po- tilasturvallisuuden tärkeänä osatekijänä ja mahdollistajana on myös fyysinen työympäristö ja sen turvallisuus (SPTY 2015).
Kuvio 1. Potilasturvallisuuden keskeiset käsitteet (STM 2009).
Suomessa potilasturvallisuudesta säädetään laein ja asetuksin. Terveydenhuoltolaki, joka vel- voittaa väestön terveydenhuollon palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilastur- vallisuutta. Lain mukaan terveydenhuolto on toteutettava laadukkaasti, turvallisesti ja asianmu- kaisesti perustuen näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Terveydenhuoltolakia täydentää sosiaali- ja terveysministeriön asetus laadunhal-
linnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta suunnitelmasta, joka edellyte- tään terveydenhuollon toimintayksiköiltä (Asetus 341/2011) sekä Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) ja laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2021). Muita keskeisimpiä lakeja ovat Laki potilaan asemasta ja oi- keuksista (785/1992), joka määrittelee potilaan asemaa ja oikeuksia. Potilasvahinkolain (585/1986) perusteella potilaalle korvataan hoidossa aiheutuneita henkilövahinkoja. Laki ter- veydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) varmistaa ja valvoo henkilökunnan koulutusta ja pätevyysvaatimuksia ja siten edistää potilasturvallisuutta ja palvelujen laatua. Lääkelaki (395/1987) ohjaa lääkkeiden käytön ja valmistuksen asianmukaisuutta ja turvallisuutta. Laki terveydenhuollon laitteista- ja tarvikkeista (629/2010) ylläpitää ja edistää käytön turvallisuutta.
Uusimpana on Euroopan parlamentin ja neuvoston tietosuoja-asetus (679/2016) turvaamaan potilaiden henkilötietojen tietoturva.
2.2 Turvallisuuskulttuuri ja riskienhallinta
Turvallisuuskulttuuri on monitasoinen ilmiö. Organisaation turvallisuuskulttuuriin vaikuttavat johdon ja työntekijöiden arvot, asenteet ja kokemukset (STM 2009). Organisaation turvalli- suuskulttuuri heijastaa sen kykyä ja tahtotilaa ymmärtää millaista on turvallinen toiminta, mil- laisia vaaroja sen toimintaan liittyy ja miten niitä voidaan ehkäistä (Reiman ym. 2008). Jatkuva riskien arviointi, ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet viestittävät, että organisaatiossa välitetään turvallisuudesta. Toimintaan liittyvien riskien ja vaarojen ymmärtäminen ja kaikkien toimijoi- den vastuunotto turvallisuuden kehittämisestä välittää viestin organisaation hyvästä turvalli- suuskulttuurista. (Reiman ym. 2008, STM 2009.) Turvallisuuskulttuurin tukeminen liittyy päi- vittäiseen toimintaan ja päätöksentekoon (Helovuo ym. 2012).
Organisaatiossa vallitsevaa turvallisuuskulttuuria kehitetään ja tuetaan vaikuttavimmin siirtä- mällä huomio yksittäisistä virheistä ja tapahtumista kokonaisvaltaiseen palvelujärjestelmien ar- viointeihin ja riskien poistamiseen sekä prosessien selkiyttämiseen. Kansallinen Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia 2017–2021 vastaa näihin tavoitteisiin. Strategian keskeisenä tarkoi- tuksena on kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuuskulttuurin yhtenäistäminen ja sen toteuttamisen edistäminen niin, että potilashoitoon liittyvät riskit ja potilaille aiheutuvat haitat vähenevät. (STM 2017.) Keinoina tähän ovat muun muassa yhteisesti sovittujen käytän- töjen noudattaminen, moniammatillinen yhteistyö ja toimintatapa, vaaratilanteisiin nopeasti puuttuminen, avoin ilmapiiri ja toiminnan jatkuva kehittäminen. Työntekijöiden sitouttaminen
turvallisuuskulttuuriin, sen sisäistämiseen ja merkityksen ymmärtämiseen pitäisi aloittaa jo op- pilaitoksissa. (STM 2017.)
Muuttuvat terveydenhuollon toimintaympäristöt aiheuttavat turvallisuusriskejä (Helovuo ym.
2012). Riskienhallinta on jatkuvaa ja kokonaisvaltaista työtä tunnistaa ja analysoida ennalta mahdollisia riskejä. Organisaation johdon vastuulla on strateginen riskienhallinta. Strateginen riski voi aiheutua esimerkiksi puutteellisesta johtamisesta tai toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten huomiotta jättämisestä. Riskienhallintaa tapahtuu kuitenkin organisaation kaikilla tasoilla ja riskienhallinta on jokaisen työntekijän vastuulla. Tätä kutsutaan operatiiviseksi ris- kienhallinnaksi. Riskienhallintaprosessiin kuuluu riskin vaarojen tunnistaminen, arvioiminen, riskin vaikutusten ehkäisy ja vähentäminen. Riskin suuruus määräytyy vaaratekijän esiintyvyy- den todennäköisyydellä ja sen aiheuttaman seurauksen vakavuudella. (SPTY 2015.) (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Riskien arvioinnin ja riskienhallintaprosessi mukaillen Suomen Potilasturvallisuus- yhdistys ry. (SPTY 2015).
Terveydenhuollon laitosturvallisuuden perustehtävä on turvata potilaan ja asiakkaan turvalli- nen hoitoympäristö. Tätä laitosturvallisuuden riskienhallintaprosessia on kuvattu potkurimal- lilla. Mallissa potilasturvallisuus on keskiössä ja lapoina ovat laitosturvallisuuden osa-alueet toiminta, henkilöt ja toimitilat. Toiminta sisältää organisoinnin ja valmiusjärjestelmät, henki- löt käsittävät työ- ja henkilöturvallisuuden. Toimitiloihin kuuluu kiinteistöturvallisuus, palo-
Toimenpiteiden valinta ja toteuttaminen Riskin merkittävyydestä päättäminen
Hyväksyttävä Ei hyväksyttävä
Riskin suuruuden määrittäminen
Seuraukset Todennäköisyys
Vaara- ja haittatekijöiden tunnistaminen
Seuranta ja arviointi Välittömät toimenpiteet
ja rikosturvallisuus ja ympäristöturvallisuus. Organisaation johto ohjaa potkurin pyörimisvoi- maa riskienhallintaprosessin ja turvallisuuskulttuurin keinoin. (STM 2009.) (Kuvio 3.)
Kuvio 3. Laitosturvallisuuden riskienhallintaprosessin potkurimalli (STM 2009).
Johdon turvallisuuskävelyt toimivat keinona potilasturvallisuuden ja organisaation turvalli- suuskulttuurin parantamiseen. Turvallisuuskävelyt vahvistavat johdon ja henkilökunnan ym- märrystä potilasturvallisuudesta, organisaation turvallisuuskulttuurista ja sen riskeistä sekä oh- jaavat tarvittaviin kehittämistoimenpiteisiin. (SPTY 2018).
2.3 Johdon turvallisuuskävelyt potilasturvallisuuden edistämisessä 2.3.1 Kirjallisuuden hakeminen
Kirjallisuushaun tavoitteena oli saada kokonaiskuva johdon turvallisuuskävelyistä sekä niiden toteuttamisesta. Tiedonhaku tehtiin elokuussa 2018 kansainvälisistä PubMed, Scopus ja Cinahl- tietokannoista vuosilta 2008–2018. Tiedonhaku suoritettiin hakulausekkeella walkround OR ”walk round” OR walkaround OR ”safety round” AND safety OR ”patient safety”. Kotimaisesta Medic-tietokannasta tiedonhaku tehtiin käyttäen hakusanoina turvalli- suuskävel* AND ”pot* turval*”. Tiedonhakua on täydennetty manuaalihaulla. Tiedonhaku tuotti yhteensä 403 tutkimusta, joista kuusi tutkimusta esiintyi useammassa tietokannassa. Ot- sikon perusteella valikoitui 42 tutkimusta tarkempaan tarkasteluun. Joulukuussa 2018 tehtiin täydentävä, päivitetty tiedonhaku vuosilta 2018–2019. Tämän haun tuloksena ei valittu yhtään tutkimusta. Lopullisesti koko tekstin perusteella valikoitui 18 tutkimusta. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Tiedonhaun taulukko.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutu-
los
Valittu
PubMed 14.8.2018 18.12.2019
walkround OR ”walk round” OR walkaround OR
”safety round”
AND safety OR ”patient safety”
Published 2008–
2018
Published 2018–
2019
Language: english Free full text All fields
346 7
4 0
Scopus 14.8.2018 18.12.2019
walkround OR ”walk round” OR walkaround OR
”safety round”
AND safety OR ”patient safety”
Published 2008–
2018
Published 2018–
2019
Language: english Free full text Article/rewiew
53 0
11 0
Cinahl 16.8.2018 18.12.2019
walkround OR ”walk round” OR walkaround OR
”safety round”
AND safety OR ”patient safety”
Published 2008–
2018
Published 2018–
2019
Language: english Free full text Peer rewiewedd
1 0
1 0
Medic 13.12.2018 18.12.2019
turvallisuuskävel* AND
”pot* turval*”
Julkaistu 2008–
2018
Published 2018–
2019
Julkaisukieli suomi tai englanti
Kaikki julkaisutyy- pit
0 0
0 0
Manuaalinen haku
5.12.2018 18.12.2019
Julkaistu 2008–
2018
Julkaistu2018–
2019
Julkaisukieli suomi tai englanti
3 0
2 0
Yhteensä 410 18
Aikaisemman tutkimustiedon tiedonhakua varten määriteltiin mukaanottokriteerit. Tässä tutki- muksessa ne ovat 1) julkaisu on tieteellinen artikkeli tai kirjallisuuskatsaus 2) tutkimuksen jul- kaisuvuosi on 2008–2018 tai 2018–2019 3) julkaisukieli on englanti tai suomi 4) tutkimuksen kokoteksti on saatavilla maksuttomasti Itä-Suomen yliopiston tietokannasta tai tutkijan työpai-
kan organisaation informaatikon kautta 5) tutkimus vastaa tutkimuskysymyksiin tai on rele- vantti tutkittavan ilmiön kannalta. (Hirsjärvi ym. 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) (Taulukko 2.)
Taulukko 2. Tutkimusten kirjallisuushaun valintaprosessi.
Valintakriteerit:
• tieteellinen tutkimusartikkeli tai kirjallisuuskatsaus
• julkaisuvuosi on 2008–2018 tai 2018–2019
• julkaisukieli on englanti tai suomi
• julkaisun kokoteksti on saatavilla maksuttomasti Itä-Suomen yliopiston tietokannasta tai tutkijan työpaikan organisaation informaatikon kautta
• vastaa tutkimuskysymyksiin
Hakutulos kokonaisuudessaan N=403
• PubMed n=353, Scopus n=53
• Cinahl n=1, Medic n=0
• manuaalinen haku n=3
Näistä duplikaatteja eri tietokannoista: n=6
Otsikon perusteella hyväksytyt:
• PubMed 7, Scopus 31
• Cinahl 1, Medic 0
• manuaalinen haku 2
Jatkoanalyysiin valikoitui: n=41
Tutkimukseen hyväksytyt artikkelit:
N=18
• PubMed 4, Scopus 11
• Cinahl 1, Medic 0
• manuaalinen haku 2
Jatkoanalyysin poissulkukriteerit:
• Ei tieteellinen julkaisu tai kirjallisuuskatsaus
• Opinnäytetyö
• Tutkimus yli 10 vuotta vanha
• Julkaisukieli muu kuin englanti tai suomi
• Julkaisun koko teksti ei ole saatavilla mak- sutta
• Ei vastaa tutkimuskysymyksiin
Kirjallisuuskatsaukseen valituista 18 tutkimuksesta laadullisia tutkimusmenetelmää oli käytetty seitsemässä tutkimuksessa (Burnett ym. 2008, Donnelly ym. 2008, Rinke ym. 2008, Yee ym.
2009, Taylor ym. 2013, Martin ym. 2014, Rotteau ym. 2014). Määrällistä tutkimusmenetelmää oli käytetty viidessä tutkimuksessa (Frankel ym. 2008, Zimmerman ym. 2008, Schwendimann ym. 2013, Sexton ym. 2014, Sexton ym. 2018). Laadullisen ja määrällisen lähestymistavan yh- distäviä tutkimuksia oli viisi (van Dusseldorp ym. 2014, Lim ym. 2014, Wagner ym. 2014, Tucker & Singer 2015, van Dusseldorp ym. 2016) ja yksi kirjallisuuskatsaus (Tucker & Singer, 2015).
Tutkimusten (N=18) alkuperäismaat olivat Englanti (n=3), Hollanti (n=2), Kanada (n=2), Sin- gapore (n=1) ja Yhdysvallat (n=10). Kaikki tutkimukset oli tehty terveydenhuollon alalla vaih- dellen erilaisissa toimintaympäristöissä. Tutkimukset oli tehty sairaaloissa yleisesti mainitse- matta tarkemmin yksiköitä (Frankel ym. 2008, Schwendimann ym. 2013, Lim ym. 2014, Martin ym. 2014, Rotteau ym. 2014, Tucker & Singer 2015, Sexton ym. 2018), sairaalassa radiologian yksikön eri toimipisteissä (Donnelly ym. 2008), sairaaloissa ja syöpäkeskuksessa (Zimmerman ym. 2008), sairaaloissa vastasyntyneiden teho-osastoilla (Sexton ym. 2014), lastensairaalan eri yksiköissä (Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009, Taylor ym. 2013), Euroopan sairaaloissa sydän- teho-osastoilla, halvausyksiköissä sekä ortopedisillä osastoilla (Wagner ym. 2014), mielenter- veys- sekä vammaisten hoitoyksiköissä ja vanhusten hoivayksiköissä ja kotihoidossa (van Dus- seldorp ym. 2014, van Dusseldorp ym. 2016) sekä terveydenhuollon johtajille eri organisaa- tioissa (Burnett ym. 2008). Kirjallisuuskatsauksessa (Tucker & Singer, 2015) tarkasteltiin vuo- sina 2003–2014 tehtyjä terveydenhuollon alan tutkimuksia, jotka käsittelivät turvallisuuskäve- lyitä.
2.3.2 Johdon turvallisuuskävelyiden toteuttaminen
Johdon turvallisuuskävelyillä voidaan vaikuttaa vaaratapahtumien vähenemiseen tekemällä en- nakoivaa riskikartoitusta. Johdon turvallisuuskävelyillä pyritään löytämään kaikki vaara- ja haittatekijät liittyen yksikön toimintaan ja päivittäisiin työtehtäviin. (Taylor ym. 2013, Helovuo ym. 2015.) Tärkeää on myös tunnistaa harvinaisempiin tilanteisiin ja poikkeamiin liittyvät ti- lanteet. Terveydenhuollon organisaatioissa ja sen eri yksiköissä toiminta on hyvin moninaista.
Vaihtelevia ja poikkeavia tilanteita voivat aiheuttaa lyhyellä aikaikkunalla esimerkiksi ruuhka- huiput, suuronnettomuudet, henkilökunnan ylityöt sekä sijaisten ja harjoittelijoiden läsnäolo.
Pidemmän aikaikkunan tilanteita voivat olla esimerkiksi loma-ajat, yksiköiden toiminnalliset muutokset ja yhdistämiset. Jatkuva ja järjestelmällinen, ennakoiva vaaratilanteiden tarkastelu
pitää sisällään työympäristön, prosessien ja toimintatapojen tarkastelun. (Helovuo ym. 2015.) Näiden olemassa olevien tilanteiden tunnistamiseen ja ymmärtämiseen johdon turvallisuuskä- velyt ovat hyvä työkalu (Taylor ym. 2013), jonka toteuttamiskustannukset ovat pienet (Rinke ym. 2008).
Johdon turvallisuuskävelyiden sama, yksi malli ei sovellu kaikille organisaatioille vaan niiden tarkoitus ja toteutustapa voivat vaihdella (Martin ym. 2014, van Dusseldorp ym. 2016). Johdon turvallisuuskävelyt tulisi aina mallintaa kyseiselle organisaatiolle sopivaksi (Schwendimann ym. 2013, Taylor ym. 2013, Martin ym. 2014, Tucker ym. 2015, van Dusseldorp ym. 2016) kävelyiden tarkoituksen ja tavoitteiden asettamisen (Yee ym. 2009, van Dusseldorp ym. 2014), kattavien johdon ja henkilökunnan koulutusten (Frankel ym. 2008, Yee ym. 2009) sekä mallin implementoinnin kautta (Yee ym. 2009, van Dusseldorp ym. 2014).
Kirjallisuuden perusteella johdon turvallisuuskävelyiden tarkoituksena voi olla esimerkiksi saada henkilökunnalta ja potilailta mahdollisimman laaja yleiskuva turvallisuuteen liittyen.
Tarkoitus voi olla myös rajatumpi, liittyen esimerkiksi tiettyyn hoitoprosessiin tai toiminnan osaan. Kattavamman tilannekuvan aikaansaamiseksi johdon turvallisuuskävelyitä olisi tärkeää tehdä eri työvuorojen aikana. (Helovuo ym. 2015.) Martin ym. (2014) tutkimuksen mukaan on erityisen tärkeää, että kävelyiden fokus pidetään potilasturvallisuudessa. Vaarana voi olla nii- den luonteen muuttuminen valvonnaksi ja tarkastuksiksi. Henkilökunnan mahdolliset epäilyt kävelyiden todellisuudesta poikkeavasta tarkoituksesta voi aiheuttaa luottamuspulaa. Rehelli- nen ja rakentava keskustelu ei tämän jälkeen ole enää mahdollista ja keskustelu muuttuu enem- mänkin pinnalliseksi ja kaunistelevaksi. (Martin ym. 2014.) Tämän seurauksena johdon turval- lisuuskävelyillä ei ole enää merkitystä turvallisuuden ja hoidon laadun kehittämisessä eikä yk- siköiden todellinen, realistinen tilanne tule esiin. Johdon turvallisuuskävelyiden onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki osallistujat tietävät kävelyiden todellisen tarkoi- tuksen. (Martin ym. 2014.)
Lähtökohta johdon turvallisuuskävelyiden onnistumiseksi on kaikkien kävelyille osallistuvien sitoutuminen turvallisuuden ja hoidon laadun kehittämiseen (Taylor ym. 2013). Johdon turval- lisuuskävelyihin liittyvissä organisaatiokohtaisissa koulutuksissa tulee korostaa, että keinoina kävelyiden onnistumisille on johdon kattava sitoutuminen ja osallistuminen (Burnett ym. 2008, Singer & Tucker 2014) sekä syyllistämättömän ilmapiirin luominen (Yee ym. 2009). Myös johdon vuorovaikutustaidot, ammatillinen uteliaisuus ja kuuntelutaito ovat tärkeitä työkaluja (van Dusseldorp ym. 2016). Lähiesimiehen osallistumista kävelyille on myös pidetty tärkeänä
(Burnett ym. 2008, Tucker ym. 2015). Henkilökunnalle on koulutuksissa korostettava avoimen vuorovaikutuksen merkitystä, rohkaistava heitä puhumaan ja tuomaan esille havaintoja ja muu- tosehdotuksia (Yee ym. 2009, Rotteau ym. 2014).
Organisaation käyttämä johdon turvallisuuskävelyiden standardimalli vähentää väärinkäsityk- siä (Schwendimann ym. 2013, Taylor ym. 2013) ja selventää toimivaltaa sekä vastuukysymyk- siä päätöstilanteissa (Zimmerman ym. 2008). Ensiarvoisen tärkeää on, että johdon turvallisuus- kävelyillä on nimetty vastuuhenkilö (Yee ym. 2009, Tucker ym. 2015), joka kantaa päävastuun kävelyiden organisoinnista (Rinke ym. 2008, Tucker ym. 2015), ja osallistujien koollekutsusta sekä kaikille osallistujille sopivan ajankohdan löytymisestä (Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009, van Dusseldorp ym. 2016). Vastuuhenkilö huolehtii lisäksi kävelyiden etenemisestä sovitun mallin mukaisesti sekä esille tulleiden asioiden toteutuksen valvonnasta (Rinke ym. 2008, Tucker ym. 2015). Lähiesimiehille on haasteeksi osoittautunut henkilökunnan vapautus hoito- työstä johdon turvallisuuskävelyiden ajaksi (Donnelly ym. 2008, Frankel ym. 2008). Kaikkia yksikön työntekijöitä on tärkeää tiedottaa tehdyistä muutoksista (Rinke ym. 2008) ja kirjata ne organisaation toimintasuunnitelmaan (Donnelly ym. 2008, Rinke ym. 2008). Johdon turvalli- suuskävelyiden yksikkötason tiedot tulisi saada helposti muiden yksiköiden luettavaksi, jotta hyöty kävelyistä olisi mahdollisimman kattava (Donnelly ym. 2008). (Taulukko 3.)
Taulukko 3. Esimerkkimalli johdon turvallisuuskävelyn etenemisestä aikaisempaa tutkimusta (Frankel ym. 2008 ja Lim ym. 2014) mukaillen.
Vaiheet Toiminta
Valmistautuminen Turvallisuuskävelyn vastuuhenkilö varmistaa osallistujat eri ammattiryhmistä.
Osallistujien kanssa käydään läpi organisaation turvallisuuskävelyn tarkoitus, tavoitteet ja prosessimalli.
Aikataulutus Turvallisuuskävelyiden aikataulujen ja yksiköiden sopiminen osallistujien kesken.
Johdon turvallisuuskävely Alkukysymysten toimittaminen etukäteen yksikölle. Turvallisuuskävelyn ete- neminen organisaation mallin mukaisesti.
Seuranta Turvallisuuskävelyllä esille tulleiden kehittämistoimenpiteiden dokumen- tointi.
Raportointi Turvallisuuskävelyllä esille tulleiden kehittämistoimenpiteiden läpikäynti mo- niammatillisen tiimin kesken. Kehittämistoimenpiteiden toteutuksen aikatau- lutus ja vastuuhenkilöiden päättäminen.
Palaute Palautekeskustelu tehdyistä kehittämistoimenpiteistä turvallisuuskävelylle osallistujien kesken. Turvallisuuskävelyn kehittämistoimenpiteiden esittely henkilökunnalle sekä johdolle.
Arviointi Turvallisuuskävelyn vaikutuksen arviointi organisaation turvallisuuden ja laa- dun kehittämiseksi.
2.3.3 Johdon turvallisuuskävelyiden merkitys organisaatiolle
Tutkimusten mukaan johdon turvallisuuskävelyt on koettu positiivisesti yleisesti kaikissa orga- nisaatioissa sekä yksiköissä, joissa johdon turvallisuuskävelyitä on tehty (Burnett ym. 2008, Rinke ym. 2008, Zimmerman ym. 2008, Taylor ym. 2013, van Dusseldorp ym. 2016). Kävelyt parantavat tietoisuutta potilasturvallisuuskulttuurista (Frankel ym. 2008, van Dusseldorp ym.
2014), lisäten sen arvostusta (Donnelly ym. 2008, van Dusseldorp ym. 2016) sekä viestittävät organisaation sitoutumisesta potilasturvallisuuskulttuurin parantamiseen ja kehittämiseen (Donnelly ym. 2008, Frankel ym. 2008, Zimmerman ym. 2008, Yee ym. 2009, Schwendimann ym. 2013, van Dusseldorp ym. 2014, Lim ym. 2014, Martin ym. 2014, Tucker ym. 2015). Po- tilasturvallisuuden parantaminen nähdään sijoituksena tulevaisuuteen (Zimmerman ym. 2008).
Johdon turvallisuuskävelyt ovat monipuolinen, tehokas ja hyvä keino johdolle saada asianmu- kaista ja ajantasaista tietoa organisaation mahdollisista potilasturvallisuuden ja hoidon laadun piilevistä riskitekijöistä (Donnelly ym. 2008, Schwendimann ym. 2013, Taylor ym. 2013, van Dusseldorp ym. 2014, Lim ym. 2014, Wagner ym. 2014) sekä löytää niihin ratkaisukeinoja (Schwendimann ym. 2013, Taylor ym. 2013). Johdon turvallisuuskävelyiden seurauksena hoi- don laadun on todettu paranevan (Donnelly ym. 2008, Frankel ym. 2008, Martin ym. 2014, Tucker ym. 2015, van Dusseldorp ym. 2016). Kävelyt auttoivat havaitsemaan ongelma-alueita liittyen esimerkiksi lääkehoitoon ja hoitotietojen kirjaamiseen, sekä kehittämään uusia toimin- tatapaprosesseja (Taylor ym. 2013). Johdolla oli vaikutusvaltaa ottaa käyttöön ratkaisuja (Tucker ym. 2015) jopa heti kävelyiden aikana (Burnett ym. 2008, Rinke ym. 2008). Aluksi kiireellisesti korjattavien turvallisuusasioiden määrä saattoi olla suuri (van Dusseldorp ym.
2016). Esille tulleiden asioiden luonne vaihteli ammattikuntien välillä. Henkilökunta toi esille asioita liittyen toiminnallisiin ongelmiin, kun taas yksikön johto toi esille enemmän kliiniseen päätöksentekoon liittyviä ongelmia (Frankel ym. 2008). Kävelyillä esille tulleet asiat eivät kui- tenkaan vaihdelleet yksiköiden välillä (Rinke ym. 2008). Tehdyillä kehitystoimilla oli vaiku- tuksia hoitojaksojen lyhenemiseen (Donnelly ym. 2008) sekä toiminnan tehokkuuden (Yee ym.
2009) ja taloudellisuuden paranemiseen (Frankel ym. 2008, Yee ym. 2009). Johdon turvalli- suuskävelyiden tulosten tiedottaminen ja raportointi koko organisaation laajuisesti (Taylor ym.
2013) lisäsi yleisiä käsityksiä ja keskustelua turvallisuudesta (Frankel ym. 2008, Taylor ym.
2013, van Dusseldorp ym. 2014). Myös muut yksiköt hyötyivät kävelyistä kehittämällä omia toimintojaan. Tällä oli vaikutusta koko organisaation toimintatapojen yhtenäistymiseen. (Fran- kel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009, Taylor ym. 2013.)
Tutkimusten mukaan avoin ja rehellinen vuorovaikutus on lisääntynyt johdon turvallisuuskä- velyiden johdosta (Burnett ym. 2008, Frankel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Zimmerman ym.
2008, Yee ym. 2009, Schwendimann ym. 2013, Taylor ym. 2013, Lim ym. 2014, Singer &
Tucker 2014, van Dusseldorp ym. 2016). Tähän on vaikuttanut johdon suhtautuminen ja asenne turvallisuuskävelyitä kohtaan (Frankel ym. 2008). Osallistujien keskinäinen dialogi, kuuntelu, kysely ja katsekontaktit synnyttävät ja vahvistavat keskinäistä arvostusta (Donnelly ym. 2008, van Dusseldorp ym. 2016). Tällä on todettu olevan vaikutusta johdon ja henkilökunnan välisen luottamuksen parantumiseen (Zimmerman ym. 2008, Martin ym. 2014, van Dusseldorp ym.
2016). Näin on saatu poistettua johdon tai henkilökunnan mahdollisia vääriä näkemyksiä (Yee ym. 2009, Taylor ym. 2013, Martin ym. 2014) ja luotua positiivista ilmapiiriä. Tällä on todettu olevan vaikutusta myös potilaiden parantuneeseen hoitotyytyväisyyteen. (Donnelly ym. 2008, Rinke ym. 2008.)
2.3.4 Johdon kokemuksia turvallisuuskävelyistä
Johdon turvallisuuskävelyillä johto oppi organisaatiosta, sen kulttuurista ja johtamistavoista.
Esimerkiksi organisaation byrokratia ja päätöksenteon jäykkyys tuli heille yllätyksenä. Osallis- tuminen turvallisuuskävelyille lisäsi johdon keskustelua potilasturvallisuudesta myös johtoryh- män kokouksissa. (Burnett ym. 2008.) Kävelyt olivat johdolle ennen näkemätön mahdollisuus kuulla henkilökunnan kokemuksia, haasteita sekä huolia (Martin ym. 2014, Rotteau ym. 2014).
Keskustelut henkilökunnan kanssa antoivat heille paremman ja monipuolisemman käsityksen ja kuvan olemassa olevasta potilasturvallisuuden tasosta ja hoidon laadusta (Burnett ym. 2008, Martin ym. 2014, Rotteau ym. 2014), samoin kuin esimiesten haasteista (Martin ym. 2014).
Johdon tietoisuus henkilökunnan kokemasta kiireestä lisääntyi (Burnett ym. 2008, Yee ym.
2009). Samoin lisääntyi tieto potilashoitoon liittyvistä riskeistä ja henkilökunnan turvallisuu- teen vaikuttavista asioista (Martin ym. 2014, Rotteau ym. 2014, van Dusseldorp ym. 2016), kuten potilaiden epäasiallisesta käytöksestä, raapimisesta ja puremisesta (van Dusseldorp ym.
2016).
Johto ei aina suhtaudu potilasturvallisuuskävelyihin positiivisella asenteella vaan enemmänkin varauksellisesti. Selkeä, osallistujille koulutuksissa opetettu turvallisuuskävelyiden malli ja johdon huolellinen ennalta valmistautuminen auttoivat välttämään haitallisten asenteiden syn- tymistä (Burnett ym. 2008, Rotteau ym. 2014). Rotteau ym. (2014) tutkimuksessa tuli ilmi, että osa johdosta luuli jo tietävänsä henkilökuntaa enemmän potilasturvallisuusasioista ja he eivät
siksi osallistuneet kävelyihin. He kokivat turhautuneisuutta henkilökunnan esiin tuomista asi- oista ja heillä oli ainoastaan näennäinen kiinnostus henkilökunnan tuomia huolia kohtaan. Johto yritti vältellä ja johdatella keskustelua, vaikka henkilökunnalla oli tarve keskustella ja tuoda esiin erilaisia asioita. Johdon täytyy kuitenkin olla kiinnostunut kaikista, myös pienistä päivit- täiseen toimintaan liittyvistä asioista. (Rotteau ym. 2014.)
2.3.5 Henkilökunnan kokemuksia turvallisuuskävelyistä
Henkilökunta on ollut kiitollinen johdon turvallisuuskävelyistä (Burnett ym. 2008) ja he halua- vat vapaaehtoisesti osallistua kävelyille (Rinke ym. 2008). Aluksi henkilökunnalla saattoi esiin- tyä epäilyksiä (Burnett ym. 2008), mutta he ovat huomanneet saavansa osallistua päätöksente- koon ja kehittämiseen sekä turvallisuuden- ja laadunparantamiseen (Zimmerman ym. 2008, Taylor ym. 2013, Sexton ym. 2018). Lähiesimiehen tuki henkilökunnan osallistamisessa on tärkeää (Rinke ym. 2008).
Johdon turvallisuuskävelyt ovat mahdollistaneet ja lisänneet henkilökunnan avointa vuorovai- kutusta johdon kanssa, sekä turvallisuuteen liittyvien asioiden esille tuontia (Burnett ym. 2008, Zimmerman ym. 2008, Schwendimann ym. 2013, Taylor ym. 2013, Martin ym. 2014, van Dus- seldorp ym. 2016). Johdon syyllistämätön lähestyminen (Martin ym. 2014), kuuntelu (Rotteau ym. 2014), kysely ja kiinnostus (Martin ym. 2014) ovat viestittäneet henkilökunnalle välittämi- sestä ja että heidän esille tuomat asiat otetaan vakavasti (Martin ym. 2014, van Dusseldorp ym.
2016). Näin luottamus johtoa ja lähiesimiestä kohtaan on lisääntynyt ja vahvistunut (Burnett ym. 2008, Zimmerman ym. 2008, Taylor ym. 2013, van Dusseldorp ym. 2016) sekä vääriä olettamuksia johtoa kohtaan on poistunut (Burnett ym. 2008).
Johdon turvallisuuskävelyt yksiköissä ovat vahvistaneet henkilökunnan tietoja potilasturvalli- suudesta. He havaitsevat tarkemmin riskitilanteita ja ympäristöä sekä ovat alkaneet keskuste- lemaan työyhteisöissä turvallisuusasioista miettien epäkohtiin ratkaisuja (Frankel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Zimmerman ym. 2008, Schwendimann ym. 2013, Taylor ym. 2013). Lisään- tynyt yhteistyö ja vuorovaikutus johdon kanssa, sekä johdon turvallisuuskävelyistä seuranneet muutokset ja parannukset ovat parantaneet henkilökunnan keskinäistä tiimityötä (Zimmerman ym. 2008, van Dusseldorp ym. 2014), työhön sitoutumista (Yee ym. 2009, Sexton ym. 2018) ja vähentäneet työuupumusta (van Dusseldorp ym. 2014, Sexton ym. 2018).
2.3.6 Johdon turvallisuuskävelyillä esille tulleita kehittämistoimenpiteitä
Organisaation aloitettua johdon turvallisuuskävelyt, esiin tuli yksittäisiä, nopeasti ratkaistuja asioita. Kävelyiden jatkuessa henkilökunta alkoi huomioida asioita laajemmin ja nostaa esiin merkittävämpiä riskitekijöitä. (Rinke ym. 2008.) Tarkoituksena on käsitellä kaikki esiin tulleet asiat ja niitä pidetään tärkeinä (Rinke ym. 2008, Tucker ym. 2015). Van Dusseldorpin ym.
(2016) tutkimuksen mukaan johdon turvallisuuskävelyillä tuli esille keskimäärin neljä kehittä- mistoimenpidettä jokaista kävelyä kohti. Tutkimuksissa vaihteli organisaatioiden tapa luoki- tella kehittämistoimenpiteiden aikataulutus (Frankel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009, Lim ym. 2014, van Dusseldorp ym. 2016). Jotkut asiat oli mahdollista ratkaista jo kävelyn ai- kana (Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009). Harvat kehittämistoimenpiteet olivat kuitenkaan kii- reellisiä, kahden vuorokauden sisällä korjattavia asioita, kuten esteetön pelastusreitti tai tieto- suojan turvaaminen potilastietoja käsiteltäessä (van Dusseldorp ym. 2016). Esimerkiksi Lim ym. (2014) tutkimuksessa kehittämistoimenpiteiden aikataulu oli luokiteltu 1 kk – 3 kk – 6 kk – yli 6 kuukauden sisällä tehtäväksi. Aikataulun pitkittymiseen saattoi vaikuttaa muutosten si- donnaisuus useamman yksikön toimintaan, jolloin tarvittiin yksiköiden henkilökunnan resurs- seja ja yhteistyötä (Frankel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009) esimerkiksi hoito-ohjei- den ja toimintatapojen yhtenäistämiseksi (Taylor ym. 2013) tai muutos vaati taloudellista bud- jetointia (Frankel ym. 2008).
Tutkimuksissa vaihteli myös organisaatioiden tapa luokitella esiin tulleet, muutosta vaativat asiat. Johdon turvallisuuskävelyillä esille tulleet asiat liittyivät työympäristöön (Donnelly ym.
2008, Frankel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Lim ym. 2014, van Dusseldorp ym. 2016) esimer- kiksi pelastusreitin siivoaminen (van Dusseldorp ym. 2016); tarvikkeisiin ja välineisiin (Don- nelly ym. 2008, Frankel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Taylor ym. 2013, Lim ym. 2014) esimer- kiksi välineiden saatavuuteen tai toimimattomuuteen (Rinke ym. 2008); prosessien kehittämi- seen (Donnelly ym. 2008, Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009, Taylor ym. 2013, Lim ym. 2014) esimerkiksi lääkehoidon toimintatapoihin (Rinke ym. 2008, Taylor ym. 2013) tai potilaan hoi- don ohjaukseen ja järjestelyihin liittyviin asioihin (Rinke ym. 2008, Yee ym. 2009, Taylor ym.
2013); yksilöön ja tiimiin (Donnelly ym. 2008, Frankel ym. 2008, Rinke ym. 2008, Taylor ym.
2013, van Dusseldorp ym. 2014, van Dusseldorp ym. 2016) esimerkiksi eri ammattiryhmien välisen yhteistyön parantamiseen (Taylor ym. 2013, van Dusseldorp ym. 2014), vuorovaiku- tukseen ja tiedonkulkuun (Donnelly ym. 2008, Frankel ym. 2008), osaamiseen (Taylor ym.
2013) sekä henkilökuntamitoituksiin (Donnelly ym. 2008).
Potilasturvallisuuden ja laadun parantamisen kannalta olisi tärkeää, että tieto yksiköissä havai- tuista kehittämistarpeista ja niiden toteuttamisista vietäisiin myös organisaation muihin yksi- köihin. Tiedon tulisi olla helposti ja yleisesti saatavissa. Potilaiden osallistuminen johdon tur- vallisuuskävelyihin koettiin tärkeäksi kehittämistoimenpiteeksi ja tätä toimintatapaa tulisi tule- vaisuudessa vahvasti viedä eteenpäin. Potilaat tai heidän omaiset voivat antaa johdon turvalli- suuskävelyillä uudenlaista tietoa ja uudelta näkökannalta. Omaisten rooli korostuu varsinkin sensitiivisten potilasryhmien kuten lasten, psyykkisesti sairaiden tai ikääntyneiden potilaiden kohdalla. (Yee ym. 2009, van Dusseldorp ym. 2016.) Lääkäreiden aktiivisempi osallistuminen johdon turvallisuuskävelyille koettiin myös tärkeäksi, jotta heidän tietoisuus potilasturvallisuu- teen liittyvistä asioista vahvistuisi (Lim ym. 2014). On myös tärkeää, että organisaatiossa on selkeä johdon turvallisuuskävelyiden malli (van Dusseldorp ym. 2014).
2.3.7 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Johdon turvallisuuskävelyitä on tutkittu kansainvälisesti jo kohtalaisen monipuolisesti eri kon- teksteissa, mutta kansallinen tutkimus on vähäistä. Johdon turvallisuuskävelyillä voidaan vai- kuttaa organisaatioiden eri yksiköiden potilasturvallisuuteen sekä potilaan saaman hoidon laa- tuun. Organisaation ylimmän johdon täytyy olla sitoutunut potilasturvallisuuden parantami- seen, yhdessä henkilökunnan ja potilaiden sekä heidän omaistensa kanssa. Potilaiden ja omais- ten osallistumista kävelyille olisi kuitenkin merkittävästi lisättävä.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella johdon turvallisuuskävelyiden vaikutukset liittyivät työym- päristöön, tarvikkeisiin ja välineisiin, prosesseihin sekä yksilöiden ja tiimien toimintaan. Kiin- nittämällä huomioita hoidon turvallisuuteen ja laatuun vaikuttaviin osa-alueisiin voidaan joh- don turvallisuuskävelyillä tehdä ennaltaehkäisevää riskien kartoitusta sekä tuoda esiin ja tehdä tarvittavia kehittämistoimenpiteitä. (Kuvio 4.)
Johdon turvallisuuskävelyt
Hoidon turvallisuus Hoidon laatu
Johto Henkilökunta Potilas
Riskien kartoitus
Kehittämis- toimenpiteet
Työympäristö Tarvikkeet ja
välineet Prosessit Yksilöiden ja
tiimien toiminta
Kuvio 4. Tutkimuksen viitekehyksen kirjallisuuteen ja tutkimusartikkeleihin perustuva yh- teenveto johdon turvallisuuskävelyiden tekijöistä ja osa-alueista.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata johdon turvallisuuskävelyitä yhdessä yliopistolli- sessa sairaalassa. Tavoitteena on tuottaa johdon turvallisuuskävelyiden suunnittelusta ja käy- töstä tietoa, jota voidaan hyödyntää turvallisuuskulttuurin parantamisessa.
Tutkimuskysymykset olivat:
1. Millaisia potilasturvallisuuteen liittyviä yleisiä havaintoja ja tietoja yksiköiden hyvistä käy- tänteistä johdon turvallisuuskävelyillä saadaan?
2. Millaisiin potilasturvallisuuden kehittämistoimenpiteisiin johdon turvallisuuskävelyt johta- vat?
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Tutkimuskonteksti
Tämän tutkimuksen kohderyhmä on yksi yliopistollinen sairaala, joka koostuu 18 jäsenkun- nasta, ja väestöpohja on noin 250 000 asukasta. Potilaan hoitoa tuottavat yliopistosairaala ja perusterveydenhuollon liikelaitos. Erikoissairaanhoito koostuu kuudesta erikoisalalähtöisestä palvelukeskuksesta jakautuen edelleen erikoisalalähtöisiin osaamiskeskuksiin. Kuntayhtymän potilasturvallisuuden vastuu on johtajaylilääkärillä ja palvelukeskusten potilasturvallisuudesta vastaa palvelukeskusjohtaja. (Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018a.) Sairaanhoitopiirin vuo- den 2018 tietojen mukaan erikoissairaanhoidossa oli henkilökuntaa noin 4500 (Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018c), joista hoitotyötä teki lähes 3000 työntekijää ja lääkäreitä oli noin 700 (Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018a). Sairaansijoja erikoissairaanhoidossa oli lähes 600 ja hoitopäiviä oli ollut vuonna 2018 noin 168 000. Hoitoa oli saanut noin 98 600 eri henkilöä.
(Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018c.)
Perusterveydenhuollon liikelaitos vastaa sairaanhoitopiirin seitsemän kunnan perusterveyden- huollon ja vanhusten laitoshoidon järjestämisestä. Jäsenkuntien väestöpohja on noin 25 000 asukasta. Perusterveydenhuollossa oli vakinaista henkilökuntaa vuonna 2018 noin 350, joista hoitotyötä teki noin 250 työntekijää ja lääkäreitä oli noin 40. Sairaansijoja seitsemän kunnan alueella oli yhteensä noin 250. Hoitopäivien tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, mutta vuoden 2018 tilinpäätöksen mukaan lyhytaikaisten hoitopäivien lukumäärä vähentyi edelliseen vuoteen verrattuna. Hoitoa saaneiden henkilöiden lukumäärästä ei löytynyt tietoa. (Pohjois-Savon sai- raanhoitopiiri 2018b.)
4.2 Johdon turvallisuuskävelyiden toteuttaminen tutkimusorganisaatiossa
Suomen Potilasturvallisuusyhdistys ry (SPTY) on laatinut mallin johdon turvallisuuskävelyi- den toteuttamiseksi. Tämä malli on toiminut myös esimerkkinä tutkimusorganisaatiossa toteu- tetuissa johdon turvallisuuskävelyissä. SPTY:n mallin mukaisesti organisaation potilasturvalli- suuspäällikkö koordinoi kävelyn eri vaiheita, joita tehdään sovitusti eri yksiköihin. Yksikkö valmistautuu johdon turvallisuuskävelyihin kokoamalla yhteen kaikki potilasturvallisuuteen liittyvät dokumentit ja tiedot. Näitä voivat olla muun muassa vaaratapahtumien raportointitilas- tot ja potilaspalautteet sekä henkilökunnan esiin tuomat turvallisuushaasteet. Ennalta sovitun ajan esimerkiksi kaksi tuntia kestävään kävelyyn sisältyy yksikköön tutustuminen mukaillen potilaan hoitopolun kulkua hoitojakson aikana sekä yhteinen keskustelu henkilökunnan kanssa.
Potilaita kannustetaan osallistumaan kävelyyn. Kävelyn aikana johto esittää henkilökunnalle
ohjeistettuja kysymyksiä. Kävelyn lopuksi käydään osallistujien kanssa loppukeskustelu ja teh- dään kirjallinen yhteenveto esille tulleista tärkeistä asioista. Kehittämistoimenpiteille määritel- lään vastuuhenkilöt ja toteutusaikataulu sekä laaditaan kävelystä muistio. Yksikön esimiehen vastuulla on kehittämistoimenpiteiden toteuttaminen yhdessä henkilöstön kanssa. Tehdyistä toimenpiteistä raportoidaan potilasturvallisuuspäällikölle yhdessä sovitun aikataulun mukai- sesti. (SPTY 2018.)
4.3 Johdon turvallisuuskävelyiden dokumentit aineistona
Yliopistollisen sairaalan johdon turvallisuuskävelyistä syntyneet muistiot (N=15) ovat tämän tutkimuksen aineisto. Tutkimusaineiston muodostuessa sairaalassa toteutettujen potilasturval- lisuuskävelyitä koskevista muistioista on tutkimuksen lähestymistapa dokumenttianalyysi. Do- kumenttianalyysissä päätelmiä tehdään kirjallisessa muodossa olevasta valmiista aineistosta esimerkiksi raporteista, muistioista, päiväkirjoista, valokuvista, piirustuksista tai muista kirjal- lisista materiaaleista (Kylmä & Juvakka 2007, Bowen 2009, Ojasalo ym. 2009). Terveyden- huoltoalalla dokumentteja voivat olla esimerkiksi erilaiset rekisterit, potilastiedostot tai seuran- tatilastot (Miller & Alvarado 2005). Dokumenttianalyysi on herkkä asiayhteydelle eli millai- sena kyseessä oleva ilmiö näyttäytyy luonnollisessa ympäristössään. Tämän vuoksi sitä voidaan käyttää myös aineistoille, joita ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu tutkimusta varten. (Bowen 2009, Ojasalo ym. 2009.) Dokumenttianalyysiä käytetään myös tulevaisuuden tutkimuksessa trendien tunnistamiseen (Ojasalo ym. 2009).
Yksikön esimies tai hänen valtuuttamansa henkilö tekee johdon turvallisuuskävelyiden muis- tion valmiiseen muistiopohjaan, johon merkitään kävelyn aika, paikka ja osallistujat. Vuosina 2015–2018 johdon turvallisuuskävelyillä kiinnitettiin huomiota kuuteen turvallisuuden osa-alu- eeseen ja niiden alakategorioihin. Nämä turvallisuuden osa-alueet ovat olleet lääkehoito, tie- donkulku, henkilöturvallisuus, kiinteistöturvallisuus, potilasturvallisuus ja tietoturvallisuus.
Vuoden 2019 alusta alkaen organisaation muistiopohjaa muutettiin siten, että osa-alueiden ni- missä ja alakategorioiden sijoittelussa osa-alueiden alle tapahtui vaihdoksia. Uuden muistio- pohjan seitsemän osa-aluetta ovat lääkehoito, tiedonkulku, potilasturvallisuuden hyvät käytän- nöt, tietoturva ja tietosuoja, laiteturvallisuus ja ympäristön turvallisuus. (Taulukko 4.)
Muistioon kirjataan turvallisuuden osa-alueen mukaisesti kävelyn aikana tehtyjä yleisiä havain- toja, yksikön hyviä käytäntöjä, mahdollisesti kehitettäviä tai korjattavia toimenpiteitä sekä näi- den vastuuhenkilöt ja toteutusaikataulu. Tässä tutkimuksessa aineisto analysoidaan uuden
muistiopohjan osa-alueiden mukaisesti. Tämä menettelytapa helpottaa tulevaisuudessa johdon turvallisuuskävelyiltä saatavan tiedon hahmottamista ja vertailtavuutta.
Taulukko 4. Johdon turvallisuuskävelyiden muistiopohjan osa-alueet ja alakategorioiden si- sältö.
Turvallisuuden
osa-alue Alakategoriat
Lääkehoito Luvat – osaaminen (Love)
Lääkehoidon turvallisuus (kaksoistarkistus, lääkkeenjakotila) Lääkkeiden tarkistus tulo/lähtö, päivittäiset muutokset Tiedonkulku Raportointimenettelyt mm. ISBAR ja hiljainen raportointi
Hoitotyön yhteenveto Epikriisi (5 vrk sisällä) Potilasturvalli-
suuden hyvät käytännöt
Perehdytys ja koulutus, Oppiportti/Potilasturvallisuutta taidolla 5 t + uusinta Moniammatillinen tiimityö
HaiPro-raportointi, ilmoitusten käsittely ja oppiminen Potilaan tunnistaminen
Leikkaustiimin tarkistuslista
Braden, FRAT, NRS, VAS, Fagerström MET, NEWS
Infektioiden ehkäisy
Yhtenäinen käsihygieniamalli Käsihuuhdepisteet, riskijäteastiat
Hoitoon liittyvien infektioiden ilmoittaminen ja raportointi MDR-mikrobien kirjaaminen ja informointi
Eristysmerkinnät Tietoturva ja tie-
tosuoja
Tietosuojakalvot käytössä aina tarvittaessa. Millä koneella yhteiskäyttötunnukset? Kirjoi- tetaanko aina omilla tunnuksilla? Miten käyttökatkoja seurataan ja miten niihin varaudu- taan? Miten käyttöoikeushakemusten päätökset säilytetään?
Laiteturvallisuus Laiteajokortit ja näytöt Laitteet kunnossa Ilmoitukset Valviralle Ympäristöturval-
lisuus Tilat, opasteet, esteettömyys, poistumistiet
Turvallisuusjärjestelmät (hälytysjärjestelmät, kameravalvonta, paloilmoitin) Vartiointi
4.4 Aineiston analysointi
Tutkimuksen aineiston analysointi toteutettiin käyttäen laadullista aineistolähtöistä sisällönana- lyysiä. Dokumenttianalyysi on systemaattinen prosessi ja etenee samansisältöisesti kuin ylei- sestikin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysi etenee (Bowen 2009, Ojasalo ym. 2009). En- simmäiseksi muistiot eli dokumentit luettiin kahdesti läpi, jotta johdon turvallisuuskävelyiden materiaalista ja siellä esille tulleista asioista muodostuisi mahdollisimman hyvä kokonaiskuva.
Tämän jälkeen materiaali litteroitiin vuoden 2019 johdon turvallisuuskävelyiden muistiopohjan mukaisesti. Seuraavaksi aineiston analysointi eteni materiaalin pelkistämiseen (redusointi) kar- simalla tutkimukselle epäolennainen sisältö pois. Tutkimuskysymykset ohjasivat tätä vaihetta ja materiaalista pelkistettiin potilasturvallisuutta koskevat asiat. Pelkistetystä aineistosta etsit-
tiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia esimerkiksi alleviivaten ja erivärisiä kyniä hahmotta- misen apuna käyttäen. Pelkistetty aineisto ryhmiteltiin (klusterointi) ala- ja yläluokkiin ja lo- pulta pääluokkiin muodostaen kokoavan, yhtenäisen käsitteen (abstrahointi). (Kylmä & Ju- vakka 2007, Tuomi & Sarajärvi 2009.) Sisällönanalyysin pääluokat ovat samat kuin johdon turvallisuuskävelyn muistiopohjan osa-alueet ovat. Esimerkki sisällönanalyysin etenemisestä on kuvattu taulukossa viisi.
Tutkimuksen aineiston sisällönanalyysiä täydennettiin määrällisen tutkimuksen tilastollisilla menetelmillä. Aineiston pienen koon vuoksi käytettiin perustunnuslukuja frekvenssi ja pro- sentti sekä havaintojen minimi- ja maksimiarvoja. Aineiston kuvaukseen käytettiin graafisia kuvioita. (Anttila 2006.)
Taulukko 5. Esimerkki aineiston pelkistämisestä ja luokittelusta tiedonkulun osa-alueelta.
Alkuperäinen il-
maisu Pelkistetty il-
maisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka
isbar-taskukortit tila-
taan kaikille tilataan taskukor-
tit taskukortit raportointimenet-
telyt
tiedonkulun kehit- täminen
isbar-raportointia tu- kemaan on tilattu tas- kukokoisia isbar-ra- portointikortteja
tilataan taskukor- tit
taskukortit
isbar on osittain vie- ras, asiasta keskustel- laan seuraavassa osastokokouksessa lisätään isbar-koulu- tusta moniammatilli- sesti
isbarin koulutusta
lisää systemaattinen
koulutus
koulutusta isbar-ra-
portointiin koulutusta lisää systemaattinen koulutus
isbarin koulutukset ovat menossa mutta kaikki eivät vielä käytä isbaria
isbarin koulutuk-
set jatkuu systemaattinen koulutus
keskustelua toisen yksikön kanssa isbar- raportoinnista
isbarin-raportoin- nin käyttö yksi- köiden välillä
käyttöönotto
raportoinnissa tulee käyttää isbar-rapor- tointimenetelmää, tiedonkulku selkey- tyy ja tulee syste- maattiseksi koko henkilökunta ottaa käyttöön isbar- raportointimenetel- män
isbarin käyttö ra- portoinnissa
isbarin käyttöön- otto
käyttöönotto
isbar-raportointi sys- temaattiseksi
systemaattinen käyttö
käyttöönotto
isbar otetaan siir- roissa käyttöön talon ohjeiden mukaisesti
isbarin käyttöön- otto potilassiir- roissa
käyttöönotto
5 TULOKSET
5.1 Johdon turvallisuuskävelyiden taustatiedot
Tutkimusorganisaatiossa johdon turvallisuuskävelyitä (JTK) oli tehty vuosina 2015–2018 yh- teensä 15 kappaletta. Ensimmäinen JTK oli tehty vuonna 2015. Tämän jälkeen vuonna 2016 oli tehty neljä kävelyä sekä vuosina 2017 ja 2018 viisi kävelyä molempina vuosina.
Kuviossa 5 on kuvattu tehtyjen johdon turvallisuuskävelyiden jakautuminen tutkimusorgani- saatiossa. Suurin osa eli 12 (80 %) kävelyä oli tehty erikoissairaanhoidon eri yksiköissä. Eri- koissairaanhoidossa (ESH) kävelyitä oli tehty jokaisessa potilaan kliiniseen hoitoon osallistu- vassa osaamiskeskuksessa, joita olivat Taseyksiköt, Operatiivinen keskus, Lääkinnällisten pal- velujen keskus, Mielenterveys ja hyvinvointi sekä Akuutti. Perusterveydenhuollon (PTH) lii- kelaitoksessa oli tehty kaksi (13 %) kävelyä ja ulkoistetun toiminnan yksikössä yksi (7 %) kä- vely.
Kuvio 5. Johdon turvallisuuskävelyiden suorituspaikka (N=15).
Johdon turvallisuuskävelyihin osallistuivat johtajaylilääkäri, sairaalan johtaja, toimialajohtaja tai hoitotyön johtaja, palvelukeskuksen johtaja, osaamiskeskusjohtaja ja ylihoitaja, potilastur- vallisuuspäällikkö, turvallisuuspäällikkö, tietosuoja- ja tietoturvavastaava ja hygieniahoitaja.
12
2 1
Johdon turvallisuuskävelyiden suorituspaikka
ESH 12 PTH 2
Ulkoistetun toiminnan yksikkö 1
Yksiköistä osallistujina olivat pääsääntöisesti osastonlääkäri, osastonhoitaja ja hoitohenkilö- kuntaa. Myös potilaita haastatellaan mahdollisuuksien mukaan. Potilasturvallisuuspäällikkö vastaa kävelyiden toteutuksesta ja toimii koollekutsujana.
Kuviossa 6 on kuvattu tehtyjen johdon 15 turvallisuuskävelyn osallistujamäärä kävelyittäin.
Kävelyt ovat kuviossa esitetty satunnaisessa järjestyksessä (1–15) yksiköiden tunnistettavuu- den suojaamiseksi. Johdon 15 turvallisuuskävelyllä on yhteensä ollut 214 osallistujaa. Käve- lyille osallistui vähimmillään 10 henkilöä ja enimmillään 23 henkilöä. Yleisemmin kävelyille osallistui 10–15 henkilöä ja keskimäärin 14 osallistujaa kävelyä kohti.
Kuvio 6. Johdon turvallisuuskävelyiden osallistujamäärät (N=214) kävelyittäin.
5.2 Johdon turvallisuuskävelyiden havainnot ja yksiköiden hyvät käytännöt 5.2.1 Lääkehoidon havainnot ja hyvät käytännöt
Lääkehoidon luvat ja osaaminen: Lääkehoidon potilasturvallisuutta turvattiin henkilökunnan suorittamilla lääkehoidon (LOVe) osaamisen koulutuksilla, tenteillä ja näyttökokein. Lääkehoi- don luvat olivat yksiköissä hyvin suoritettu ja voimassa. Osassa yksiköitä henkilökunta suoritti myös ylimääräisiä lupia. Ainoastaan yhdessä yksikössä lääkehoitoluvat eivät olleet ajan tasalla.
0 5 10 15 20 25
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15
Johdon turvallisuuskävelyiden osallistujamäärät kävelyittäin
Lääkärit suorittivat omat lääkehoidon tentit. Yhden yksikön toiminnassa lääkehoito ei sisälty- nyt henkilökunnan työhön.
Lääkehoitolupien voimassaolon ja päivittämisen toimintatavoissa ilmeni yksiköiden välisiä eroja. Yleisesti uudet työntekijät suorittivat tai päivittivät lääkehoitoluvat mahdollisimman no- peasti. Yksiköissä tietyt vastuuhenkilöt ottivat lääkehoidon näyttöjä vastaan. Yhdessä doku- mentissa mainittiin riskilääkkeiden suullinen tentti. Lääkehoitoluvat olivat organisaatiossa voi- massa kolme vuotta.
Hyvinä käytäntöinä dokumenteista ilmeni, että osastonhoitajat vastasit lääkehoitolupien voi- massaolosta, mutta myös jokaisella työntekijällä oli oma vastuu lääkehoitolupien päivittämi- sestä. Esiin tuli käytäntö, jossa osastonhoitaja tulosti tietojärjestelmästä (Uranet) tilastoja lää- kehoitoluvista sekä listoja henkilökunnan lääkehoitolupien voimassaolosta. Yhdessä yksikössä henkilökunta oli suorittanut kattavasti lääkehoidon koulutusta.
Lääkehoidon turvallisuus: Lääkkeenjakotilan huoneiden turvallisuus ja lukitukset olivat hy- vällä tasolla ja yhden yksikön kohdalla mainittiin lisäksi kameravalvonta. Dokumenttien mu- kaan lääkehoidon turvallisuutta paransi lääkkeenjakotilan ja -tilanteen rauhoittaminen häiriöte- kijöiltä, lääkkeenjaon kaksoistarkastukset sekä lääkeautomaatin käyttö. Myös lääkkeenjakovir- heiden seuranta vähensi ja ennaltaehkäisi lääkkeenjakovirheitä.
Hyvinä käytäntöinä dokumenteissa mainittiin, että osastofarmaseutti tarkisti lääkeinteraktiot ja päivittäisten lääkemuutosten jälkeen tulostettiin uudet lääkekortit. Hyvinä käytäntöinä tuotiin esille huumausaineiksi luokiteltavien lääkeaineiden päivittäinen tarkastus, lääkekaapin viikoit- tainen tarkastaminen ja järjestäminen sekä Lean-menetelmän hyödyntäminen lääkekaapin jär- jestämisessä. Myös yksikön useampien lääkekaappien samanlainen järjestys ja lääkehoidon vastuuhenkilön nimeäminen mainittiin hyvinä käytäntöinä.
Lääkkeiden tarkistus tulo- ja lähtötilanteissa sekä päivittäiset muutokset: Hoitoon tullessa potilailla oli mahdollisesti useita kotilääkityslistoja. Kotilääkitykset tarkastettiin hoitoon tulta- essa, sieltä kotiutuessa sekä jatkohoitoon siirryttäessä. Yhdessä dokumentissa mainittiin, että lääkäri tarkisti ja kuittasi potilaiden kotilääkelistat hoitojaksojen alussa ja päättyessä. Kiire tu- lotilanteissa mainittiin syyksi, ettei kotilääkityksiä ehditty tarkastamaan.
Hyvinä käytäntöinä dokumenteissa mainittiin osastofarmaseutin hyödyntäminen lääkitysten tarkastamisessa sekä päivittäinen lääkevastuuhoitaja, jolle raportoitiin lääkemuutokset. Lisäksi
potilaiden kotiutuessa lääkkeet jaettiin valmiiksi dosetti-lääkeannostelijoihin sekä jatkohoito- paikkoihin annettiin mukaan ajantasaiset lääkekortit. Dokumenteissa mainittiin myös lääkehoi- don vaikuttavuuden kirjaukset sähköiseen potilaskertomukseen. Lääkäreiden osalta hyvänä käytäntönä ilmeni lääkemääräysten teko sähköisen potilaskertomuksen lääkeosioon.
Yleisesti lääkehoidon hyvinä käytänteinä mainittiin, että lääkehävikit olivat vähäisiä ja lääke- hoidossa ajateltiin myös taloudellisuutta. Tämä ilmeni kalliiden lääkkeiden käyttämisellä vain niitä todella tarvitseville potilaille, sekä lääkkeiden huolellisella tilaamisella. Lääkehoitosuun- nitelmien päivityksestä mainittiin vain yhden yksikön kohdalla, samoin sairaala-apteekin suo- rittamasta vuositarkastuksesta. Yhdestä dokumentista ilmeni, että lääkehoidosta tehtiin paljon HaiPro-ilmoituksia eli potilasturvallisuuden vaaratapahtumien raportointimenettelyn ilmoituk- sia, mutta ne olivat harvoin olleet vakavia tapahtumia.
5.2.2 Tiedonkulun havainnot ja hyvät käytännöt
Raportointimenettelyt: Yksiköt käyttivät sekä suullista että hiljaista raportointia. Näitä rapor- tointimenetelmiä käytettiin myös yhdessä esimerkiksi 30 minuutin hiljainen raportti ja 15 mi- nuutin suullinen raporttiosuus. Hiljainen raportointi paransi kirjaamiskäytäntöjä. Yksiköiden keinoja vahvistaa tiedonkulkua ja raportointia oli pitää vuoron vaihtuessa lääkäreiden ja hoita- jien yhteinen raportti, hoitajien väliseen tiedonkulkuun käytettiin atk-avusteista NettiMemo po- tilasraportointia, kotiutuskoordinaattori sekä kotiutushoitajat tarkistivat yhdessä joka arkiaamu mahdolliset potilaskotiutukset ja -siirrot. Lisäksi tiimihoitomalli vahvisti tiedonkulkua.
Noin puolet yksiköistä käytti raportoinnin tukena kokonaan tai osittain soveltaen ISBAR-struk- turoitua raportointimenetelmää varmistamassa ja vahvistamassa turvallista potilastiedonkul- kua. Yhdestä dokumentista ilmeni, että yksikön kaikki hoitajat suorittivat raportointimenetel- mään liittyvän ISBAR-tentin.
Hyvinä käytäntöinä yhdessä dokumentissa mainittiin potilaan siirtoraportin vastaanottajan ni- men kirjaaminen potilastietoihin. Verkostoneuvottelut mainittiin myös hyvänä käytäntönä po- tilaiden hoitoa koskevan tiedonkulun vahvistamiseksi. Kahden yksikön dokumenteista ilmeni toimintatavat taskukokoisen ISBAR-raportointimenetelmän tarkistuskortin käytöstä sekä hen- kilökunnan koulutukset ISBAR-menetelmän käyttöön.
Hoitotyön yhteenveto: Hoitotyön yhteenveto tehtiin kahdessa yksikössä aina potilaiden siirty- essä jatkohoitoon tai kotihoidon piiriin. Dokumenttien perusteella osa yksiköistä teki hoitotyön yhteenvedot aina myös hoitojaksojen loputtua. Yksi yksikkö teki hoitotyön yhteenvedot vain
