RUUTUAJAN YHTEYS 15 – 17 -VUOTIAIDEN NUORTEN RUOKAVALIOON
Nissén Brenda Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Joulukuu 2020
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede
NISSÉN BRENDA S. S. Ruutuajan yhteys ruokavalioon 15-17-vuotiailla nuorilla Pro gradu -tutkielma, x sivua, x liitettä (x sivua)
Ohjaaja(t): FT Taisa Sallinen, TtM Juuso Väistö Joulukuu 2020
Avainsanat: ruutuaika, nuoret, ruokavalio
RUUTUAJAN YHTEYS RUOKAVALIOON 15-17-VUOTIAILLA NUORILLA
Nykynuoret sekä Suomessa, että maailmalla, käyttävät lisääntyvissä määrin ruutuja sekä vapaa- ajalla, että koulussa. Suomessa 75 % nuorista viettää päivittäin ruutujen äärellä 2 tunnin suositusta pidemmän ajan, yleensä jopa yli 5 tuntia päivässä. Ruutujen käyttö on jatkuvan muutoksen alla ja ruutujen käyttöä on lisätty myös opetusympäristöissä. Ruutuaika on kirjallisuuden perusteella yhdistetty lukuisiin terveysongelmiin, kuten myös heikentyneeseen ruokavalion laatuun. Ottaen huomioon ruutuajan ja elektronisten laitteiden nopean kehityksen sekä suomalaisista nuorista puuttuvan aiheeseen liittyvän tutkimuksen, on ruutuajan ja ruokavalion välinen yhteys kiinnostava tutkimuksen kohde.
Pro Gradu -työn tavoitteena oli tutkia ruutuajan yhteyttä ravintoaineiden saantiin, tiettyjen ruoka-aineiden saantiin, ateriarytmiin ja ruokavalion laatuun. Tutkimusaineisto oli peräisin Itä- Suomen yliopistossa toteutetusta Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksesta. Tässä pro gradu -tutkielmassa käytettiin kahdeksan vuoden seurantavaiheessa kerättyä aineistoa, jolloin nuoret olivat 15–17-vuotiaita. Tutkittavien ruokavaliota selvitettiin neljän päivän ruokapäiväkirjan avulla. Ruutuajan määrää mitattiin kyselylomakkeella. Ruutuajan ja ruokavalion muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysilla huomioiden sekoittavat tekijät.
Nuorten ruutujen äärellä käytetty päivittäinen aika (min/päivä) oli keskimäärin 334 minuuttia eli 5 tuntia 34 minuuttia, eli lähes kolmenkertainen aika suosituksiin (2 h) nähden. Lisääntynyt ruutuaika oli yhteydessä vähentyneeseen energiansaantiin, suurempaan kokonaisrasvan ja tyydyttynen rasvan saantiin, vähentyneeseen vaaleiden viljavalmisteiden käyttöön ja lisääntyneeseen einesten käyttöön. Yhteydet olivat liikunnasta, unesta, painosta sekä sosioekonomisesta asemasta riippumattomia.
Ruutuajan lisääntyneellä määrällä vaikuttaa olevan yhteys erilaisiin ruokavalion kokonaisuutta heikentäviin tekijöihin suomalaisten nuorten keskuudessa. Suomalaisten nuorten runsas ruutuaika ja sen yhteys terveyskäyttäytymiseen, kuten ruokavalioon, vaatii kuitenkin lisätutkimusta ja nykyiset ruutuaikasuositukset uudelleen arviointia.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Institute of Public Health and Clinical Nutrition
Nutrition
NISSÉN BRENDA S. S.: Screen time and its Association with Dietary Factors in 15 to 17 Year Old Adolescents
Master’s Thesis, x p. and x attachments (x pages) Supervisors: PhD Taisa Sallinen, MSc Juuso Väistö December 2020
Keywords: screen time, adolescent, diet
SCREEN TIME AND DIETARY FACTORS AMONG 15 TO 17-YEAR-OLD ADOLESCENTS
Adolescents in Finland and around the world are spending continuingly increasing time on electronic screen in their free time and at school. In Finland, the recommended screen time of 2 hours per day is exceeded among 75 % of the adolescents, typically being more than 5 hours per day. Increased screen time has been associated with several health-related issues as well as with poorer diet quality. Considering the excess usage of electronic screens and the lack of research determining the associations between screen time and dietary factors in Finnish adolescents, further research is needed.
The aim of the present study was to examine the association of screen time with nutrient intake, food consumption, eating habits and quality of diet among 15–17 years old Finnish adolescents.
The data of this study was from 8-year follow-up measurements of the Physical Activity and Nutrition in Children Study. 227 adolescents, of which 113 were boys and 114 were girls, participated in the study. Food consumption was assessed with food record of three or four days and screen time was defined with a questionnaire. Associations were analyzed with linear regression models that were adjusted for confounding factors.
Higher screen time was associated with increased daily energy intake, increased intake of fat (E%) (standardized regression coefficient ß = 0,238, p = 0,030) and saturated fatty acids (E%) (ß = 0,345, p = 0,002), as well as increased fast food consumption (ß = 0,208, p = 0,046) and decreased low fiber grain products consumption (ß = -0,303, p = 0,003). The associations remained statistically significant after adjusting for age, sex, study group, BMI-SDS, energy intake, physical activity, sleep duration and parental educational levels and income.
Higher screen time in adolescence seems to be associated with dietary factors that are reckon to diminish diet quality. However, further studies are needed eg. to study the associations between the use of different types of electronic devices and dietary factors as well as to study the effects of increased screen time on diet. Also the Finnish screen time recommendations should be revised.
Sisällys
1 JOHDANTO ... 6
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 8
2.1 Nuorten ruutuaika ... 8
2.1.2 Ruutuajan käyttö nuorten keskuudessa ... 10
2.2 Nuorten ruokavalio ... 12
2.2.1 Energiansaanti ja ravintoaineet ... 12
2.2.2 Ruoankäyttö ... 13
2.2.3 Ateriarytmi ... 15
2.2.3 Ruokavalion laatumittarit ... 17
2.3 Ruutuajan yhteys ruokavalioon ... 18
2.3.1 Ruutuajan yhteys energiansaantiin... 21
2.3.2 Ruutuajan yhteys ravintoaineiden saantiin ... 24
2.3.3 Ruutuajan yhteys ruoankäyttöön ... 26
2.3.4 Ruutuajan yhteys ateriarytmiin ... 29
2.3.5 Ruutuajan yhteys ruokavalion laatumittareihin ... 31
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 33
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 34
4.1 Aineisto ... 34
4.2 Menetelmät... 35
4.2.1 Ruutuajan mittaaminen ... 35
4.2.2 Ruokavaliotekijöiden mittaaminen ... 35
4.2.3 Antropometriset mittaukset ... 37
4.2.4 Liikunnan ja unen määrä ... 37
4.2.5 Vanhempien koulutus ja tulotaso ... 38
4.2.6 Tilastolliset menetelmät ... 38
5 TULOKSET ... 40
5.1 Tutkittavien perustiedot ja ruoankäyttö ... 40
5.2 Ruutuajan yhteys energian ja ravintoaineiden saantiin ... 42
5.3 Ruutuajan yhteys ruoka-aineiden saantiin ... 43
5.4 Ruutuajan yhteys ateriarytmiin ... 44
5.5 Ruutuajan yhteys ruokavalion laatumittareihin ... 44
6 POHDINTA ... 46
6.1 Tutkimuksen tehtävä ja tavoitteet ... 46
6.2 Aineisto ... 46
6.3 Menetelmät... 48
6.4 Tulokset ... 51
6.4.1 Energia ja ravintoaineet ... 51
6.4.4 Ruoankäyttö ... 53
6.4.2 Ateriarytmi ... 54
6.4.3 Ruokavalion laatumittarit ... 55
6.5 Tulevaisuus ... 56
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 57
8 LÄHTEET ... 58
1 JOHDANTO
Suomalaisten nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet edellisten vuosikymmenen aikana (Mäki ym. 2019) ja trendi on sama maailman laajuisestikin (Ng ym. 2014). Ylipainon etiologia on monisyinen ja syyt ovat sekä geneettisiä, että ympäristöstä johtuvia (Barlow 2007).
Ympäristöstä johtuvat syyt ovat selkeästi merkitsevämpiä (Barlow 2007), ja ruutuajan lisääntyneen määrän on havaittu olevan yksi kriittisimmistä muutoksista nuorten elinympäristössä viime vuosikymmenenä (Kautiainen ym. 2005). Suomessa 73 prosenttia 15- vuotiaista käyttää ruutuja yli suositellun kaksi tuntia päivässä, lähes joka päivä (Kokko ja Martin 2019). Jo vuonna 2010 keskimääräinen television ja tietokoneen käyttöaika oli pojilla yhteensä reilu viisi tuntia ja tytöillä reilu neljä tuntia arkipäivässä, viikonloppuisin reilusti enemmän (Bucksch ym. 2016). Viikonloppuisin ruutuaikaa on tullut nuorilla yli tunnin enemmän. Trendi on kansainvälisesti sama ja ruutuaika lisääntyy koko ajan. Kolmas osa Euroopan nuorista käyttää ruutuja, varsinkin älylaitteita, intensiivisesti koko päivän ajan (Boer ym. 2020).
Perinteinen, paikallaan tapahtuva ruutuaika kattaa useita ruutuajan alalajeja kuten television, tietokoneen tai kännykän käytön. Lähes aina näitä alalajeja yhdistävä tekijä on vähäinen liikkuminen, lähes lepoa vastaava tila (The Sedentary Behaviour Research Network 2012).
Ruutuajan räjähdysmäisen lisääntymisen on havaittu olevan yhteydessä nuorten lisääntyneeseen paikallaan oloon (Nelson ym. 2006). Lisäksi ruutuajan on havaittu olevan yhteydessä suurentuneeseen painoindeksiin fyysisestä aktiivisuudesta huolimatta (Robinson 1999, Proctor ym. 2003, Elgar ym. 2005). Ruutuaika on kuitenkin jatkuvan kehityksen alla.
2000-luvun alusta lähtien nuorten television katsominen on hiljalleen siirtynyt tietokoneen käyttöön (Bucksch ym. 2016) ja tällä hetkellä nuoret käyttävät runsaiten älypuhelimia (The Common Media 2015), jotka liikkuvat mukana paikasta toiseen tehden ruutuajasta vähemmän perinteistä. Asian merkittävyyttä lisää se, että ruutuaika vaikuttaa olevan vakaasti läsnä ihmisten elämässä, lapsuuden kautta nuoruuteen (Valerio ym. 2006) ja sieltä aikuisuuteen (Biddle ym. 2010).
Ruutuajan yhteyttä varsinkin nuorten ruokavalioon on tutkittu melko runsaasti, sillä sen uskotaan olevan yksi ruutuajan ja ylipainon välillä vaikuttavista mekanismeista (Robinson 2001, Marsh ym. 2013, Hobbs ym. 2015, Stiglic ja Viner 2019), vähentyneen fyysisen aktiivisuuden lisäksi (Robinson 2001). Näyttöä on myös siitä, että nuori voi olla yhtä aikaa sekä fyysisesti aktiivinen, että käyttää runsaasti ruutuaikaa (Sugiyama ym. 2008, Wong ja Leatherdale 2009). Ruutuajan ja ruokavalion välinen näyttö on osittain melko yhtenevää, mutta
liian vähäistä ja tutkimukset heterogeenisiä (Hobbs ym. 2015). Edellä mainituista syistä aihe vaatii lisätutkimusta. Lisätutkimuksen tarvetta tukee myös se, että ruutuaika muuttuu ja kehittyy koko ajan (The Common Media 2015, Bucksch ym. 2016).
Ruokavalion kokonaisuus on terveyden kannalta merkitsevin ruokavalion tekijä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Tästä syystä ruokavalion tarkastelu ruokavalion laadusta ja ateriarytmistä energiaravintoaineiden ja kuidun saantiin on perusteltua. Koska nuoret käyttävät niin suuren osan ajastaan ruutujen äärellä, on tärkeää saada alustavaa tietoa myös suomalaisten nuorten ruutuajan yhteydestä ruokavalioon. On myös kiinnostavaa selvittää, onko ruutuajalla yhteyttä Euroopan vähiten vihanneksia ja hedelmiä, sekä lisättyä sokeria syövän nuorison ruokavalintoihin (Inchley ym. 2016).
Tämän Pro Gradu -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka ruutuaika on yhteydessä suomalaisten 15 – 17 -vuotiaiden nuorten ruokavalioon. Ruokavaliolla käsitetään tässä tapauksessa energiansaanti, energiaravintoaineiden saanti, kuidun saanti, tiettyjen ruoka- aineiden saanti, ateriarytmi ja ruokavalion kokonaislaatu laatumittareiden avulla arvioituna.
Suomalaisten nuorten ruutuajan yhteydestä ruokavalioon on tehty vain yksi tutkimus ja sekin osana laajempaa kansainvälistä tutkimusta. Kyseessä on WHO:n koululaistutkimuksen aineistoon perustuva poikkileikkaustutkimus vuodelta 2006, jonka perusteella television katsominen on yhteydessä suomalaisten 11-15 vuotiaiden lasten ja nuorten lisääntyneeseen sokeroitujen virvoitusjuomien ja makeisten käyttöön, sekä vähentyneeseen hedelmien ja vihannesten syöntiin (Vereecken ym. 2006). Koska ruutuaika lisääntyy ja muuttuu nopealla vauhdilla ja nuoret ovat kyseisen muutoksen keskipisteessä, on perusteltua tutkia suomalaisten nuorten ruutuajan yhteyttä heidän ruokavalioonsa.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Nuorten ruutuaika
Ruutuaika on aikaa, jota käytetään elektronisen laitteen ruudun ääressä (Costigan ym. 2013).
Ruutuaikaan liitettyjä aktiviteetteja ovat älypuhelimen ja tabletin käyttö, tietokoneen käyttö pelaamiseen, surffaamiseen ja opiskeluun, konsolipelien pelaaminen ja television ja videoiden katsominen. Ruutuajan on perinteisesti laskettu kuuluvan englanninkielisen termin sedentary behaviour alle, joka tarkoittaa hyvin vähäisen liikkumisen, fyysisen passiivisuuden, tilaa (The Sedentary Behaviour Research Network 2012). Kyseinen tila vastaa lähes lepoa ja energiankulutuksen sen aikana on oltava alle 1,5 MET. Fyysinen passiivisuus kattaa alleen kaikenlaisen vähäisen liikkumisen tilassa tapahtuvan toiminnon kotitehtävien tekemisestä lukemiseen ja perinteiseen, ei liikeohjautuvaan ruutuaikaan. Nuorilla ruutuaikaa tulee sekä koulussa (Opetushallitus 2018), että vapaa-ajalla viihdemediaa käyttäessä. Viihdemediaksi kutsutaan viihteellistä, muuta kuin kouluun liittyvää ruutuaikaa.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ruutuaika on muuttunut merkittävästi, sillä ihmisten käyttöön on tullut 2010-luvulta lähtien mukana kulkevia medialaitteita, kuten älypuhelimia ja tabletteja (Phalen ja Ducey 2012). Nuorten ruutujen käyttöä kuvaavat parhaiten monipuolisuus, liikkuvuus (The Common Media 2015), aikataulujen joustavuus ja aikuisten valvonnan puute (Anand 2007). Mobiililaitteiden yleisyys helpottaa monen ruudun käyttöä yhtä aikaisesti, mikä on yleistä nuorten keskuudessa (Jago ym. 2011), kuten myös runsas älypuhelimen käyttö (Sohn ym. 2019). Poikien ja tyttöjen viihdemedian käyttö eroaa toisistaan siten, että pojat pelaavat enemmän kuin tytöt ja tytöt lukevat ja käyttävät sosiaalista mediaa poikia enemmän (The Common Media 2015). Common Sense-organisaation Media Use by Tweens and Teens- julkaisun (2015) perusteella nuorten ruutujen ja median käyttö sijoittuu päivittäin musiikin kuunteluun, television katseluun, sosiaalisen mediaan, online-videoiden katseluun ja mobiilipelien pelaamiseen, tässä järjestyksessä (The Common Media 2015). Lasten ja nuorten ongelmallista älypuhelinta käyttöä selvittävän systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin mukaan lapsista ja nuorista lähes viidennes käytti älypuhelinta riippuvuustyyppisesti (Sohn ym.
2019) ja kolmannes nuorista käyttää digitaalista mediaa intensiivisesti, eli koko päivän ajan (Boer ym. 2020).
Nuorten ruutuajan terveysvaikutuksia käsittelevät tutkimukset ovat keskittyneet suurelta osin television katsomiseen tai kokonaisruutuaikaan (Stiglic ja Viner 2019). Jonkin verran tutkimusta on tehty myös tietokoneen käytön, konsolipelaamisen tai yleisesti e-pelaamisen, eli
elektronisen pelaamisen, yhteydestä terveyteen. Älypuhelimen käytöstä ja liikeohjautuvasta, aktiivisesta konsolipelaamisesta, on hyvin niukasti tutkimusta (Marsh ym. 2014).
Konsolipelaamisen osalta tutkimukset keskittyvät lähes poikkeuksetta perinteiseen konsolipelaamiseen.
Kohtalaisen tutkimusnäytön perusteella television katsominen on yhteydessä painoindeksin kasvuun ja ylipainoon, mutta kokonaisruutuajan ja muiden ruudun lähteiden kohdalla näyttö on ristiriitaista ja tutkimukset heterogeenisiä (Stiglic ja Viner 2019). Runsas ruutuaika (Domingues-Montanari 2017) ja varsinkin ongelmallinen, riippuvuustyyppinen älypuhelimen käyttö (Sohn ym. 2019) on yhteydessä myös haitallisiin mielialamuutoksiin kuten masennukseen, ahdistukseen ja stressiin, jotka johtavat heikentyneeseen koulumenestykseen (Domingues-Montanari 2017). Runsaan ruutuajan (Stiglic ja Viner 2019) ja ongelmallisen älypuhelimen käytön (Sohn ym. 2019) on havaittu olevan yhteydessä myös heikentyneeseen unen laatuun, sekä sydän- ja verisuonitautimarkkereihin. Stiglic ja Viner toteavat systemaattisessa katsauksessaan, että ristiriitaisuudet ja epäselkeät tutkimustulokset tiettyjen ruutujen, kuten tietokoneen tai e-pelien kohdalla johtuvat todennäköisesti vähäisestä ja heterogeenisestä tutkimuksesta (Stiglic ja Viner 2019).
2.1.1 Ruutuajan suositukset
Nuorille suositeltu ruutuajan määrä on tällä hetkellä muutoksessa. Maailman terveysjärjestö muutti ruutuaikasuosituksiaan vuonna 2019 siten, että nuorille ei ole olemassa suositeltua ruutuajan kynnysarvoa (World Health Organization 2019). Suositus painottaa, että sopiva ruutuaika on yksilöllistä ja nuorten ja vanhempien on sovittava sopivat kynnysarvot ja ruutujen sisältö yhdessä. Kahden tunnin suositus säilyi alle kouluikäisillä lapsilla. Suomessa virallisen tahon antama vapaa-ajan ruutuaikasuositus kouluikäiselle lapselle, eli myös nuorille, on vielä alle kaksi tuntia päivässä (UKK-instituutti 2020). Kolmannen sektorin toimija Neuvokas Perhe on päivittänyt vuoden 2020 alussa suosituksensa siten, että alle kahden tunnin ruutuaikaa suositellaan alle kouluikäisille lapsille, mutta kouluikäisille lapsille ei ole omaa suositusta (Neuvokas perhe 2019). Myös The American Academy of Pediatrics (AAP) on muuttanut uusimmat suosituksensa vastaamaan WHO:n suosituksia (American Academy of Pediatrics 2018).
Suositusten vaihtelu maittain johtuu siitä, että näyttö ruutuajan, vaikkakaan ei television, vaikutuksesta terveyteen vaikuttaa olevan ristiriitaista eikä tutkimusnäytön perusteella ole mahdollista kertoa tiettyä sopivaa kynnysarvoa turvalliselle ruutujen käytölle (Stiglic ja Viner
2019). Kohtalaisen näytön perusteella television sekä ruutuajan ja terveysongelmien välillä vaikuttaa olevan kuitenkin annos-vaste-vaikutus, mutta vahvaa näyttöä ei ole sen puolesta, että jokin tietty ruutuajan määrä olisi turvallinen (Carson ym. 2016). Carsonin sekä hänen työryhmänsä ruutuajan ja painon yhteyttä tutkivan katsauksen perusteella kaikki tutkimuksissa käytössä olevat kynnysarvot yhdestä tunnista neljään tuntiin ja niiden ylittäminen olivat yhteydessä ylipainoon, eikä mikään kynnysarvoista ollut yhteydessä suositeltavaan painoon.
2.1.2 Ruutuajan käyttö nuorten keskuudessa
Vuoden 2018 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimuksen (LIITU) mukaan vain viisi prosenttia lapsista ja nuorista käytti viihteellistä ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä viikon jokainen päivä (Kokko ja Martin 2019). 73 prosentilla 15-vuotiasta nuorista ruutuaikaa tuli yli kaksi tuntia päivässä viitenä viiva seitsemänä päivänä viikossa (Kokko ja Martin 2019) ja USA:ssa yli kahden tunnin ylittävää ruutuaikaa kertyi 13 – 17 -vuotiaiden keskuudessa 89 prosentilla (The Common Media 2015). Tulokset ovat yhteneviä Finnish Health in Teens -tutkimuksen (Fin-HIT) julkaisun tulosten kanssa (Kuva 1) (Engberg ym.
2020).
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 100 %90 %
Vähäinen (0 - alle 1 h) Kohtalainen (0,5 - 3 h) Runsas (Yli 2 - 4 h) Puuttuva tieto
Kuva 1. 13,7-vuotiaiden suomalaisten nuorten päivittäinen television katselu, e-pelaaminen ja muu viihteellinen ruutuaika (Muokattu: Engberg 2020).
Ruutuajan lähes päivittäinen suositusten ylittävä käyttö on lisääntynyt Suomessa kaikilla ikäryhmillä vuodesta 2016, mutta runsainta se on ollut 15-vuotiaiden joukossa (Kokko ja Martin 2019). Heillä ruutuaika on lisääntynyt 11 prosenttia edellisen LIITU-tutkimuksen jälkeen. Tutkimusten perusteella ruutuaika näyttää lisääntyvän iän myötä (Pearson ym. 2009, Kokko ja Martin 2019) ja runsainta kasvu on 15-vuotiailla tytöillä (Kokko ja Martin 2019).
Ruutuajan käyttö on runsaampaa viikonloppuisin kuin arkisin (Engberg ym. 2020).
Engbergin ynnä muiden julkaisun perusteella suomalaisista 13,7- vuotiaista nuorista 22,5 % katsoi yli kolme tuntia televisiota, 18,8 % pelasi yli kaksi tuntia e-pelejä ja 20,2 % käytti yli kaksi tuntia muita ruutuajan lähteitä arkipäivisin (Engberg ym. 2020). Viikonloppuisin televisiota katsoi yli neljä tuntia päivässä 29,8 % nuorista, e-pelejä pelasi yli kolme tuntia 21,6
% nuorista ja muuta ruutuaikaa käytti yli kolme tuntia päivässä 32,2 % nuorista. Nämä ruutuajan määrät on tutkimuksessa luokiteltu runsaaksi.
13 – 17 -vuotiaiden amerikkalaisnuorten kohdalla reilu neljäsosa käyttää ruutuaikaa yli kahdeksan tuntia päivässä (Kuva 2) (The Common Media 2015). Tämä neljäsosa luokitellaan tutkimuksen mukaan runsaan käytön -ryhmään, jossa ruutuaikaa tulee keskimäärin 13 tuntia 40 minuuttia päivässä. Runsas ruutuaika on kansainvälinen trendi (Rideout ym. 2010, Guthold ym. 2010, Leatherdale ja Harvey 2015).
Kuva 2. Amerikkalaisten nuorten ruutuajan käytön jakaantuminen. (Muokattu: The Common Media 2015)
2.2 Nuorten ruokavalio
Ruokavaliolla ja varsinkin sen kokonaisuudella on merkitsevä vaikutus ihmisen terveyteen ja lukuisten sairauksien sekä lihavuuden ennaltaehkäisyssä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019). Tärkeintä on monipuolinen, säännöllinen, joustava ja energiantarvetta vastaava syöminen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019).
Terveyttä edistävä ruokavalio ja ruokailutottumukset lapsuudessa ja nuoruudessa tukevat normaalia kasvua ja painon kehitystä (Moreno ym. 2010) ja ovat yhteydessä myös muihin elintapoihin, kuten runsaampaan liikuntaan ja vähäisempään tupakointiin ja alkoholin käyttöön (Hoppu ym. 2008). Kasvu on nuorena nopeaa, minkä vuoksi energian- ja ravintoaineiden tarve on suurempaa kuin aikuisilla (Moreno ym. 2010, Das ym. 2017). Nuoruus on myöskin sitä aikaa, kun omia, lapsuudessa omaksuttuja ruokailutottumuksia koetellaan itsenäisesti ulkomaailmassa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019). Lapsuuden ja nuoruuden ruokailutottumukset ja ruokavalio siirtyvät mukana aikuisuuteen (Birch ja Fisher 1998), luoden näin pohjan loppuelämän ruokavaliolle (Mikkilä ym. 2005).
Nuorille tyypillisiä ruokailutottumuksia ovat epäsäännöllinen ateriarytmi sekä napostelu ja välipalamainen syöminen (Moreno ym. 2010). Tyypillistä on myös pääaterioiden korvaaminen runsasenergisillä ja ravinneköyhillä välipaloilla, hedelmien ja vihannesten saannin jääden vähäiseksi. Edellä mainitut ruokailutottumukset ovat yhteydessä moniin terveyshaasteisiin, joista kansanterveyden kannalta merkitsevin on lihavuus (Barlow 2007, Moreno ym. 2010).
Epäterveelliset syömistottumukset ovat yleisiä ja yleistymässä suomalaisten nuorten keskuudessa (Mäki ym. 2010, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019). Edellä mainituista syistä nuorten kohdalla ravitsemussuosituksissa painotetaan ateriarytmin ja terveellisten välipalojen tärkeyttä, sekä kouluruokailuun osallistumista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019).
2.2.1 Energiansaanti ja ravintoaineet
Suomalaiset lapsiperheiden ravitsemussuositukset (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019), sekä yleiset (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014) ravitsemussuositukset keskittyvät energiansaantia ja energiaravintoaineita enemmän ruokavalion laatuun, sillä sisällöllisesti laadukkaan, kokonaisuudeltaan hyvän ruokavalion energiasisältökin pysyy yleensä kohtuullisena. Lapsiperheiden ravitsemussuositukset antavat nuorille kuitenkin viitteellisen energiansaannin suosituksen. Tärkeintä energiansaannin kohdalla on se, että se on tasapainossa yksilön kulutuksen kanssa. Suomalaisten nuorten yleistynyt ylipaino (Mäki ym. 2019) kertoo juuri siitä, että energiansaanti ei ole tasapainossa kulutuksen kanssa ja tämä mahdollistaa
painonnousun (Barlow 2007). Jos nuori on fyysisesti aktiivinen, on energiansaantia tärkeä miettiä riittävyyden kannalta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019). Keskivertoisesti liikkuvan nuoren kohdalla ruokavalion laatu on merkitsevämpi seikka, kuin sen riittävyys.
Energiaravintoaineiden kohdalla saantisuositukset ovat 14 – 17 -vuotiaille nuorille samat kuin aikuisille, ja ovat nähtävissä Suomalaisten lapsiperheiden ravitsemussuosituksissa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019). Suomalaisten nuorten energiaravintoaineiden saanti sijoittuu kaikkien muiden, paitsi sakkaroosin ja kuidun saannin kohdalla suositusten linjoihin (Hoppu ym. 2008). Sakkaroosia nuoret saavat liikaa, 12,3 – 13 energiaprosenttia, kun suositus on kymmenen energiaprosenttia ja kuitua he saavat liian vähän, kaksi viiva kaksi ja puoli grammaa per megajoule, kun suositus on kolme grammaa per megajoule. Nuoret saavat liikaa myös tyydyttyneitä rasvahappoja. Näiden kohdalla suositus on kymmenen energiaprosenttia, mutta saanti on 11,5 – 11,8 energiaprosenttia. Tyttöjen ruokavalion laatu on energiaravintoaineiden saannin perusteella terveellisempi kuin poikien.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2017 julkaistu kouluruokailusuositus suosittelee lounaan energiamääräksi kolmasosaa päivittäisestä energiamäärästä ja loput energiasta olisi hyvä saada säännöllisesti päivän mittaan (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017).
Suomalaiset nuoret saavat Hopun ym. tutkimuksen mukaan noin 41 % päivittäisestä energiastaan välipalojen ja napostelun kautta (2010). Päivällisestä he saavat noin 29 %, koululounaasta noin 20 % ja aamupalasta noin 16 % päivittäisestä energiansaannistaan.
Lounaasta tulee siis noin viidesosa ja välipaloista lähes puolet päivittäisestä energiansaannista.
Edellä mainitusta syystä tästä syystä välipalojen laatuun olisi syytä kiinnittää huomiota.
2.2.2 Ruoankäyttö
Laadukas ruokavalio tarkoittaa nykytietämyksen mukaan ravintoainetiheää ja terveyttä edistävää ruokavaliota, johon mahtuu ruokia kaikista ruoka-aineryhmistä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019). Kaikissa ruoka-aineryhmissä on ruoka-aineita, joita suositellaan joko lisättäväksi, vaihdettavaksi tai vähennettäviksi. Kaikki näistä kuuluvat enemmissä tai vähemmissä määrin terveelliseen ruokavalioon. Lisättäväksi suositellaan kaikenlaisia kasviksia, pehmeän rasvan lähteitä, kalaa ja kasviproteiinien lähteitä.
Vähäkuituisen viljan sijasta suositellaan syömään täysjyväviljatuotteita, runsasrasvaiset maitotuotteet suositellaan vaihtamaan vähärasvaisiin tai rasvattomiin ja voi ja voipohjaiset levitteet suositellaan vaihtamaan kasvimargariineihin tai öljyyn. Lihojen kohdalla punainen liha suositellaan vaihdettavaksi osittain siipikarjaan ja eläinproteiinit kasviproteiiniksi, sekä
runsassuolaiset tuotteet vähäsuolaisiksi. Jodioimaton suola suositellaan vaihtamaan jodioiduksi. Vähentämään suositellaan sokeria, kookos- ja palmuöljyä, punaista lihaa, leikkeleitä ja makkaroita sekä suolaa.
Suomalaisten nuorten laadullisten ravitsemushaasteiden on havaittu olevan liian vähäinen hedelmien, vihannesten ja marjojen syönti (Hoppu ym. 2010, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019, Engberg ym. 2020) ja energiarikkaiden juomien ja välipalojen runsas kulutus (Hoppu ym. 2008, Hoppu ym. 2010, Inchley, Jo ym. 2020). Trendi on sama kansainvälisesti (Moreno ym. 2010, Inchley, Jo ym. 2020). Merkitseviä nuorten ruokavalion laatuun vaikuttavia piirteitä ovat myös terveellisten välipalojen ja aterioiden korvaaminen naposteluruoilla ja pikaruoan runsas käyttö (Moreno ym. 2010). Naposteluruoat ja pikaruoat ovat usein runsasrasvaisia, - sokerisia ja -suolaisia ja vähäkuituisia. Poikien ruokavalion laatu on heikompi kuin tyttöjen, vähävaraisista perheistä tulevien nuorten ruokavalion laatu heikompi kuin varakkaista perheistä tulevien nuorten (Hoppu ym. 2008, Inchley, Jo ym. 2020) ja ammattikoululaisten heikompi, kuin lukiolaisten ja yläkoululaisten (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019).
Viljakaisen ynnä muiden (2019) laaja poikkileikkaustutkimus (n = 10 569) luokitteli 43,6 % suomalaisista nuorista hedelmien ja vihannesten välttelijöiksi (Kuva 3).
Kuva 3. Suomalaisten nuorten (n=10 569) tiettyjen ruoka-aineiden runsaan kulutuksen frekvenssi ryhmittäin. Epäterveelliset ruokailijat (oranssi, n=1298), hedelmien ja vihannesten välttelijät (sininen=4610) ja terveelliset ruokailijat (harmaa, n=4661).
(Lähde: Viljakainen ym. 2019)
Vuonna 2013–2014 toteutetun WHO:n koululaistutkimuksen mukaan suomalaisista 15- vuotiaista pojista päivittäin kasviksia söi 15 % ja hedelmiä 12 % (Inchley, J. ym. 2016). Tytöistä kasviksia söi päivittäin 36 % ja hedelmiä 30 %. Samanlaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa (Hoppu ym. 2008, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019, Inchley, Jo ym. 2020).
Suomalaisten nuorten keskuudessa hedelmien ja vihannesten syönti on Euroopan maista vähäisintä, syönnin vähentyen tasaisesti iän myötä (Inchley, Jo ym. 2020).
Yläkoululaisten ravitsemus- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan sokerin osuus suomalaisten nuorten energiansaannista oli suosituksia runsaampaa (Hoppu ym. 2008), mutta silti Euroopan vähäisintä (Inchley, Jo ym. 2020). Noin kolmasosa nuorista käytti sokeroitua kolajuomaa ja muita sokeroituja virvoitusjuomia keskimäärin yksi viiva kaksi kertaa viikossa. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan energiajuomia joi päivittäin viisi prosenttia nuorista (2019), kun Yläkoululaisten ravitsemus- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan vuonna 2007 päivittäin niitä käytti hieman vajaa yksi prosenttia tutkimukseen osallistuneista nuorista. Sokeria nuoret saivatkin eniten sokeroiduista juomista, varsinkin mehuista. Sokeroitujen juomien käyttö oli merkitsevästi yleisempää poikien, kuin tyttöjen keskuudessa (Inchley, Jo ym. 2020).
Sokeroitujen juomien lisäksi sokerin lähteinä toimivat makeat naposteluruoat ja herkut, kuten makeiset, suklaa, makeat leivonnaiset ja jäätelö (Hoppu ym. 2008), joita tytöt käyttävät poikia runsaammin (Inchley, Jo ym. 2020). Noin viidesosa nuorista söi makeisia kolmena viiva viitenä päivänä viikossa ja lisäksi yli puolet nuorista söi makeisia ja/tai suklaata yhtenä viiva kahtena päivänä viikossa. Muita sokeripitoisia tuotteita, kuten jäätelöä ja makeita leivonnaisia syötiin yleisimmin yksi viiva kaksi kertaa viikossa (Hoppu ym. 2008). Rasvaisia ja suolaisia naposteluruokia ja pikaruokaa nuoret söivät myös yleisimmin yksi viiva kaksi kertaa viikossa.
Suosituimpia suolaisia herkkuja ja pikaruokia olivat pitsa, ranskanperunat ja paistetut perunat, perunalastut ja hampurilaiset sekä hot dogit. Esimerkiksi pitsaa ja/tai ranskalaisia ja paistettuja ruokia söi yksi viiva kaksi kertaa viikossa 40 % nuorista.
2.2.3 Ateriarytmi
Säännöllinen ateriarytmi on merkitsevä osa terveyttä edistävää ruokavaliota (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Se auttaa hillitsemään näläntunnetta ja ehkäisee napostelua, sekä jakaa energiansaantia tasaisesti koko päivälle, pitäen annoskoot sopivina. Nämä kaikki edellä olevat seikat tukevat painonhallintaa (Koletzko ja Toschke 2010, Jääskeläinen ym.
2013). Ateriarytmin säännöllisyys auttaa pitämään veren glukoosipitoisuuden tasaisena ja
suojaa hampaita reikiintymiseltä. Suositeltavaa olisi syödä kolmen viiva neljän tunnin välein eli noin neljä viiva viisi ateriaa päivässä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019).
Aamupalan syömättä jättäminen on yhdistetty yleisesti ylipainoon (Moreno ym. 2010), suurempaan ruokavalion rasvan energiaprosenttiin (Nicklas ym. 2000) ja lisääntyneeseen nälkään, joka johtaa lisääntyneeseen energiarikkaiden ruokien syömiseen (Wyatt ym. 2002).
Säännöllisten aterioiden syöminen perheen seurassa on taasen yhdistetty terveellisempään ja laadukkaampaan ruokavalioon (Gillman ym. 2000). Perheiden yhdessä syömät ateriat ovat tärkeitä, sillä ne mahdollistavat nuoren ruokavalioon vaikuttamisen ja edesauttavat hyvien syömistottumuksien vakiintumista (Pearson ym. 2009, Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019).
Arkiaamujen aamupalan väliin jättäminen on yleistä suomalaisten nuorten keskuudessa (Hoppu ym. 2008, Mäki ym. 2010, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019). Tutkimusnäytön perusteella jokaisena arkipäivänä aamupalan söi pojista 63 – 81 % ja tytöistä 59 – 69 %. Aamupala jätetään väliin muita pääaterioita yleisemmin (Hoppu ym. 2010). Sekä aamupalan, että koululounaan syöjien määrä on vähentynyt ajan myötä (Hoppu ym. 2010), mutta koululounasta syödään kuitenkin useammin kuin aamiaista (Hoppu ym. 2008, Mäki ym. 2010, THL b 2019). Pojista 64 – 85 % ja tytöistä 63 – 73 % söi koululounaan joka päivä (Hoppu ym. 2008, Mäki ym. 2010, THL b 2019). Päivällisen söi joka päivä 77 – 79 % pojista ja 67 – 71 % tytöistä. Tytöt syövät sekä aamupalaa, koululounasta että päivällistä harvemmin kuin pojat. Kouluterveyskyselyn tulosten perusteella aamupalan syönti harvenee ja lounaan syönti yleistyy nuoren vanhetessa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019). Koulupäivän jälkeisen välipalan (Hoppu ym. 2008) ja iltapalan (Mäki ym. 2010) syöminen on nuorilla yleistä.
Säännöllisistä välipaloista poikkeava napostelu ja välipalatyyppinen syöminen on tyypillistä nuorten keskuudessa (Moreno ym. 2010). Aterioiden välillä tapahtuva napostelu voidaan määritellä syömiskerroiksi, jotka ovat säännöllisiä aterioita pienempiä eivätkä noudata mitään selkeää ateriarytmiä taikka tiettyä aterian rakennetta (Gatenby 1997). Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan lähes puolet yläasteikäisistä söi koululounaan lisäksi koulussa myös energiarikkaan ja sokerisen välipalan (Urho ja Hasunen 2004), mutta välipalojen syöminen ei vaikuta olevan päivittäistä (Hoppu ym. 2008). Suomessa tytöt syövät välipaloja useammin kuin pojat (Hoppu ym. 2008, Mäki ym. 2010). Vaikka välipalat ovatkin usein epäterveellisiksi luokiteltua ruokia ja yleisiä nuorten keskuudessa, eivät ne ole
riippumattomassa yhteydessä nuorten ylipainoon vaan vaikuttavat siihen esimerkiksi ateriarytmin kautta (Francis ym. 2003, Phillips ym. 2004).
2.2.3 Ruokavalion laatumittarit
Ruokavalion laatumittarit ovat erilaisiin terveellisiksi luokiteltuihin ruokavalioihin perustuvia indeksejä, jotka on luotu helpottamaan ruokavalion kokonaisuuden ja sen terveysvaikutusten tutkimista (Kyttälä ym. 2014). Indeksit antavat ruokavalion summa-arvon syötyjen ruokien perusteella ja mittaavat näin pohjanaan toimivan ruokavalion noudattamista. Mitä suuremman pistemäärän ruokavaliosta saa, sitä paremmin se vastaa pohjana käytettyä malliruokavaliota.
Indeksit on yleensä luotu esimerkiksi tietyn ruokakulttuurin, virallisten ravitsemussuositusten, tai tiettyjen terveysvaikutusten osalta muodostettujen ruokavalioiden pohjalta. Seuraavaksi tutkielmassa käydään läpi yleiset tutkimuksissa käytetyt ruokavalion laatua kuvaavat mittarit.
Nämä indeksit muistuttavat paljon toisiaan, yhteisinä tekijöinä esimerkiksi runsas kasvikunnan tuotteiden saanti, pehmeät rasvat, kala ja kohtuullinen tyydyttyneen rasvan sekä sokerin saanti.
Yksi tunnetuimmista ruokavalion laatumittareista on Healthy Eating Index (HEI), jonka ensimmäinen versio muodostettiin vuonna 1990 (Kennedy 2008). HEI perustuu virallisiin amerikkalaisiin ravitsemussuosituksiin ja sitä kehitetään vastaamaan jokaisia uusimpia ravitsemussuosituksia (Krebs-Smith ym. 2018). HEI:tä edeltänyt Diet Quality Index- laatumittari (DQI) oli käytössä hetken aikaa ennen HEI:n kehittämistä (Patterson ym. 1994).
Uusin Healthy Eating Index on HEI-2015 perustuu amerikkalaisiin vuosien 2015-2020 ravitsemussuosituksiin. HEI-2015 selvittää hedelmien ja vihannesten kokonaissaantia, kokonaisten hedelmien ja vihannesten sekä papujen ja vihreiden vihannesten saantia, täysjyväviljojen, maitotuotteiden ja proteiininlähteiden saantia, kasviproteiinien ja merenelävien saantia, rasvan, jalostettujen viljojen, suolan, lisätyn sokerin ja tyydyttyneen rasvan saantia. HEI-2015 on pisteytetty nollasta sataan. HEI:ä on käytetty pohjana myös esimerkiksi Kanadan ravitsemussuosituksiin perustuvalle HEI-C:lle, eli Canadian Healthy Eating Indexille, jonka uusin versio on 9 – 13 -vuotiaille tarkoitettu C-HEI-2009 (Woodruff ja Hanning 2010). C-HEI-2009 mittaa neljää pääryhmää eli viljoja, kasvikunnan tuotteita, maitotuotteita sekä lihaa, ja jos ruoka ei kuulu näihin ryhmiin, lasketaan sen muut -ryhmään.
Lisäksi se mittaa kokonaisrasvan ja tyydyttyneen rasvan saantia, kolesterolin saantia ja ruokavalion monipuolisuutta.
Suomalaisten lasten ruokavalion laatua mittaava Finnish Children Healthy Eating Index (FCHEI) on myös yksi alkuperäistä HEI:ä pohjanaan käyttävä mittari (Kyttälä ym. 2014).
FCHEI on rakennettu suomalaisten 0 – 6 -vuotiaiden suomalaisten lasten ruokavalion pohjalta (Kyttälä ym. 2014). Mittari selvittää lasten kasvikunnan tuotteiden, pehmeän rasvan, kalan, rasvattomien maitotuotteiden ja runsassokeristen ruokien saantia. Mittarista saatavat pisteet vaihtelevat ikäkausittain; 0 – 1 -vuotiailla pisteet ovat välillä 0 – 34, kolmevuotiailla välillä 0 - 41 ja kuusivuotiailla välillä 0 – 42. Mitä enemmän pisteitä laatumittarista saa, sitä paremmin noudattaa FCHEI-ruokavaliota.
Dietary Approaches to Stop Hypertension (DASH) -ruokavalio on vuonna 1997 Amerikassa syntynyt (Appel ym. 1997) kokonaisuus ruokavaliosuosituksia, joiden on tutkitusti todettu hoitavan ja ehkäisevän korkeaa verenpainetta (Appel ym. 1997, Sacks ym. 2001).
DASH-ruokavaliossa keskeistä on suolan määrän rajoittaminen alle viiteen grammaan päivässä, kasvikunnan tuotteiden runsas käyttö, täysjyväviljojen suosiminen ja sekä rasvan määrä ja laatu. Myös sokerin vähentämiseen kannustetaan. DASH-indeksi arvioi ruokavalion laatua näiden muuttujien perusteella. DASH-laatumittarin pisteskaala vaihtelee käytetyn mittarin perusteella. Fung tutkimusryhmineen (2008) laati DASH-mittarin, joka mittaa myös punaisen lihan ja makkaran saantia ja tämän mittarin pisteskaala on 8 – 42 pistettä. Mitä enemmän pisteitä laatumittarista saa, sitä paremmin noudattaa DASH-ruokavaliota.
Baltic Sea Diet Score (BSDS) eli Itämeren ruokavalio -indeksi on luotu Suomessa vuonna 2013 Itämeren ruokakolmion ja ruokakulttuurin pohjalta (Kanerva ym. 2013). Indeksi sisältää tyypillisiä Pohjoismaissa käytössä olevia ja kasvavia ruoka-aineita, eli tiettyjä hedelmiä ja marjoja (omena, päärynä), vihanneksia (tomaatti, kurkku, kaali, lehtisalaatti, palkokasvit, juurekset), viljoja (ruis, kaura, ohra), vähärasvaisia maitotuotteita (rasvaton tai rasvaa alle kaksi prosenttia), kaloja (lohi ja silakka) ja lihatuotteita (nauta, sika, lihajalosteet, makkara). Se mittaa myös kokonaisrasvan saantia, tyydyttyneen ja tyydyttymättömän rasvan saannin suhdetta ja alkoholin saantia. Itämeren ruokavalio -indeksin pisteskaala on 2 – 25 pistettä ja mitä korkeammat pisteet indeksistä saa, sitä paremmin noudattaa Itämeren ruokavaliota.
2.3 Ruutuajan yhteys ruokavalioon
Lisääntynyt ruutuaika ja varsinkin television katsominen vaikuttaa olevan yhteydessä ylipainoon sekä moniin muihin terveysongelmiin nuorilla, mutta yhteys ei ole yhtä selkeä kuin aikuisilla (Costigan ym. 2013). Yhden ruutuajan terveysongelmiin vaikuttavista mekanismeista arvellaan olevan vähentynyt liikunta (Iannotti ym. 2009), mutta myös liikunnallisesti aktiiviset nuoret viettävät runsaasti aikaa ruutujen äärellä (Wong ym. 2009). Tästä syystä ruokavalion epäillään olevan toinen mahdollinen selittävä muuttuja ruutuajan ja terveysongelmien, ja
varsinkin ylipainon välillä (Costigan ym. 2013). Kaikilla ruutuajan suhteen tutkituimmilla ruokavaliomuuttujilla on yhteys ylipainoon (Rennie ym. 2005).
Ruutuajan arvellaan olevan yhteydessä ruokavalioon usean eri mekanismin kautta (Marsh ym.
2013). Elintarvikemainonnan on havaittu olevan selkeässä yhteydessä ruokavalion heikentyneeseen laatuun ja lisääntyneeseen energiansaantiin (Harris ym. 2009, Boyland ym.
2011). WHO:n suositusten mukaan lasten ruokamainonnan täytyisi olla ravitsemussuositusten mukaista (World Health Organization 2010) ja tämä toteutuukin television osalta Suomessa verrattain hyvin (Annala ja Vinnari 2019). Vaikka Suomen tilanne makeisten ja pikaruoan mainostamisen kohdalla televisiossa on terveyden kannalta hyvä (Annala ja Vinnari 2019), on televisio enää vain pieni osa nuorten käyttämää ruutuaikaa. Lapsille television osalta suunnatut suositukset eivät käytännössä päde enää nuoriin, jotka voivat käyttää ja käyttävät ruutuaikaa ympäri vuorokauden, yleensä ilman aikuisten valvontaa (Jago ym. 2011). Nuorten onkin havaittu altistuvan suurelle määrälle epäsuotuisaa elintarvikemainontaa eniten vierailemillaan internetsivustoilla (Potvin Kent ja Pauzé 2018).
Ruutuajan ja ruokavalion yhteydestä tehtyjen interventiotutkimusten perusteella ruutuaika voisi mainosten lisäksi vaikuttaa ruokavalioon kylläisyysvihjeitä ja fysiologista ruoansäätelyä häiritsemällä, toimimalla vihjeenä syömiselle ja vaikuttamalla muistiin sekä kehon palkitsemisjärjestelmään (Marsh ym. 2013). Yhteyteen näyttää vaikuttavan ikä, sukupuoli, murrosikä ja paino. Murrosiän, painon (Marsh ym. 2013) ja iän vaikutus yhteyteen on epäselvä, kun taas tytöt vaikuttavat olevan alttiimpia ruutuajan mahdollisille ruokavaliovaikutuksille (Pearson ja Biddle 2011).
Ruutuajan yhteyttä nuorten ruokavalioon on tutkittu kaikista ikäluokista eniten (Hobbs ym.
2015). Runsaimmin on tutkittu ruutuajan yhteyttä energiansaantiin (Marsh ym. 2013, Costigan ym. 2013) ja ruokavalion laatuun tiettyjen ruoka-aineryhmien osalta (Hobbs ym. 2015). Näitä ruoka-aineryhmiä ovat sokeroidut virvoitusjuomat, hedelmät ja vihannekset, pikaruoka ja epäterveellisiksi luokitellut naposteluruoat (Hobbs ym. 2015). Ruutuajan yhteyttä ravintoaineiden saantiin on tutkittu vähemmän. Ravintoaineista tutkituin vaikuttaa olevan rasva. Jonkin verran tutkimusta on tehty myös ateriarytmin ja ruokavalion laatumittareiden yhteydestä ruutuaikaan (Hobbs ym. 2015). Tutkimus on keskittynyt ateriarytmin osalta naposteluun ja aamiaisen syöntiin, sekä ruokavalion laatumittareiden osalta Healthy Eating Indeksiin (HEI) ja sen eri variaatioihin, sekä Välimeren ruokavalioon (MD).
Ruutuajan eri lähteiden yhteys ruokavalioon ei ole selvillä kuin television osalta (Costigan ym.
2013, Marsh ym. 2013). Television katsomisen yhteyttä ruokavalioon on tutkittu runsaimmin ja se on selvimmin yhteydessä heikentyneeseen ruokavalion laatuun (Marsh ym. 2013).
Videopelien tai tietokoneen käytön yhteyttä ruokavalioon on tutkittu televisiota vähemmän, joten tulokset eivät ole yhtä selkeitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että myös videopelit voisivat olla yhteydessä heikentyneeseen ruokavalion laatuun. Tietokoneen käytön yhteys ruokavalioon voi riippua siitä, mitä tietokoneella tehdään (Costigan ym. 2013). Muita ruutuajan lähteitä, kuten nykyään suosittuja mobiililaitteita on tutkittu hyvin vähän (Kenney ym. 2016).
Tämä kirjallisuuskatsauksen osio tarkastelee ruutuajan yhteyttä eniten tutkittuihin ruokavaliomuuttujiin eli energiansaantiin, tiettyihin ruoka-aineryhmiin, kuten sokeroituihin virvoitusjuomiin, hedelmiin ja vihanneksiin, pikaruokaan ja epäterveelliseksi luokiteltuun naposteluruokaan, energiaravintoaineisiin, mukaan lukien kuitu, ateriarytmiin ja naposteluun sekä ruokavaliolaatumittareihin. Ruokavalion laatumittareiden kohdalla mukaan on otettu HEI- laatumittarit tai näitä eniten muistuttavat laatumittarit.
Kirjallisuuskatsaukseen on valikoitunut yhteensä 28 nuorten ruutuajan ja ruoankäytön yhteyttä selvittävää tutkimusta, jotka on toteutettu vuonna 2002 tai sen jälkeen (Taulukko 1).
Tutkimukset tutkivat yleisesti ruutuajan, sekä ruutuajan lähteiden eli television katsomisen, videopelien että tietokoneen käytön yhteyttä ruokavalioon. Tutkimukset on toteutettu perusterveille nuorille ja suurin osa tutkimuksista on tehty kaiken painoisille länsimaisille 13 – 17 -vuotiaille nuorille. Energiansaantia tutkivien satunnaistettujen interventiotutkimusten kohdalla otokset ovat olleet lisäksi vain normaalipainoisia ja/tai vain tyttöjä tai poikia.
Tutkimuksista suurin osa (16) on poikkileikkaustutkimuksia. Satunnaistettuja interventiotutkimuksia on 7, seurantatutkimuksia 4 ja interventiotutkimuksia 1. Ruutuajan ja energiansaannin välistä yhteyttä käsitellään ainoastaan satunnaistetuin interventiotutkimuksin.
Muita ruokavaliomuuttujia käsitellään sekä poikkileikkauksin, seurannoin, että satunnaistamattoman intervention avulla. Tutkimusmenetelmiä on avattu tutkimustaulukoihin (taulukot 2,3,4,5 ja 6).
Taulukko 1. Kirjallisuuskatsauksen tutkimukset.
Poikkileikkaustutkimus RCT
Lowry ym. 20022 Bellissimo ym. 20071,P RCT = satunnaistettu interventiotutkimus Utter ym. 20032, 3, 4 Temple ym. 20071,** CT = satunnaistamaton interventiotutkimus Snoek ym. 20064 Peneau ym. 20091, 2,** 1 = ruutuajan ja energiansaannin yhteys Vereecken ym. 20062 Chaput ym. 20111,P,** 3 = ruutuajan ja ruoka-aineiden saannin yhteys Scully ym. 20072 Patel ym. 20111,T 2 = ruutuajan ja ravintoaineiden saannin yhteys Liang ym. 20093 Mekhmoukh ym. 20121,P 4 = ruutuajan ja ateriarytmin yhteys
Al-Hazzaa ym. 20114 de Zepetnek ym. 20171,T 5 = ruutuajan ja ruokavalion laatumittareiden
Berz ym. 20115 yhteys
Sisson ym. 20125 CT P = tutkittavat poikia
Lipsky ja Iannotti 20124 Epstein ym. 2005 T = tutkittavat tyttöjä
Al-Hazzaa ym. 20134 *= tutkittavat ylipainoisia
Ciccone ym. 2013 5 Seurantatutkimus **= tutkittavat normaalipainoisia Shang ym. 2015 5 Larson ym. 20082
Cameron ym. 20162,* Barr-Anderson ym. 20092, 3 Gebremariam ym. 20172 Falbe ym. 20142
Fletcher ym. 20184 Bawaked ym. 2018 4
2.3.1 Ruutuajan yhteys energiansaantiin
Ruutuajan ja energiansaannin välistä yhteyttä käsittelevään taulukkoon valikoitui yhteensä seitsemän satunnaistettua interventiotutkimusta (Taulukko 2). Tutkimuksista viisi selvitti aterian aikaisen television katsomisen vaikutusta energiansaantiin ja kaksi ateriaa edeltävän television katsomisen, videopelien pelaamisen tai tietokoneen käytön vaikutusta energiansaantiin. Neljän tutkimuksen otos sisälsi kaiken painoisia tutkittavia, kun taas kolmessa tutkimuksessa tutkittavat olivat normaalipainoisia. Bellissimo (2007), Chaput (2011) sekä Mekhmoukh (2012) tutkimusryhmineen tutkivat vain poikia ja Patel (2011) sekä de Zepetnek (2017) tutkimusryhmineen vain tyttöjä.
Aterian aikaisen television katsomisen havaittiin lisäävän aterian aikaista energiamäärää pojilla (Bellissimo ym. 2007, Mekhmoukh ym. 2012) sekä tytöillä ja pojilla (Temple ym. 2007) interventiosta riippuen 44 - 228 kilokaloria per ateria. Aterian aikainen television katsominen ei lisännyt aterialla syötyä energiamäärää tytöillä Patelin ja hänen tutkimusryhmänsä (2011) interventiossa, eikä tytöillä ja pojilla Peneaun ja hänen ryhmänsä (2009) interventiossa. Ateriaa
edeltävän videopelin pelaamisen havaittiin lisäävän aterian aikana syötyä energiamäärää pojilla 100 kilokaloria per ateria (Chaput ym. 2011). De Zepetnek tutkimusryhmineen (2017) ei havainnut ateriaa edeltävän 45 minuuttia kestävän television katsomisen, videopelien pelaamisen tai tietokonetehtävän tekemisen lisäävän lounaalla nautittua energiamäärää.
Neljä seitsemästä interventiosta havaitsi television tai videopelien pelaamisen lisäävän aterialla nautittua energiansaantia. Tulokset olivat merkitseviä vain poikia tutkittavina käyttävissä tutkimuksissa, mutta eivät vain tyttöjä käyttävissä tutkimuksissa. Tutkittavien paino vaikutti tulokseen merkitsevästi vain Mekhmoukhin ym. (2012) tutkimuksessa, jossa ylipainoiset lisäsivät aterialla syötävää energiamäärää, mutta normaalipainoiset eivät.
Taulukko 2. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ruutuajan yhteydestä energiansaantiin nuorilla.
Tutkimus Otos (n, kg, g) Ikä (v) Menetelmät/asetelma Keskeiset tulokset
Bellissimo ym.
2007, Kanada
14, poikia, kaiken painoisia
12,6 Vaihtovuoroinen asetelma
Kontrolli 1: Vesi + ateria
Interventio 1: Glukoosijuoma + ateria Kontrolli 2: Vesi + TV + ateria
Interventio 2: Glukoosijuoma + TV + ateria.
TV aterian aikana + glukoosijuoma
➔ energiansaanti 228 kcal ↑
Temple ym. 2007,
USA 26, normaalipainoisia 11,2 Rinnakkaisasetelma
Kontrolli: Ei TV:tä
Interventio 2: Toistuva 1,5 min pätkä piirrettyä Interventio 3: Jatkuva piirretty.
TV, jatkuva, syömisen aikana
➔ energiansaanti 200 kcal ↑
Peneau ym. 2009,
Ranska 29,
normaalipainoisia 15,5 Vaihtovuoroinen asetelma Interventio 1: TV
Kontrolli: Yksin syöminen Interventio 2: Ryhmässä syöminen Interventio 3: Musiikin kuuntelu.
TV
➔ Aterian aikana katsottu televisio ei vaikuttanut energiansaantiin merkitsevästi.
Chaput. ym 2011,
Tanska 22, poikia,
normaalipainoisia 16,7 Vaihtovuoroinen asetelma
Interventio: Videopeli ennen lounasta
Kontrolli: Istuminen ilman ruutuaikaa ennen lounasta.
Videopeli
➔ energiansaanti 100 kcal↑
Patel ym. 2011,
Kanada 25, tyttöjä, kaiken
painoisia 11,5 Vaihtovuoroinen asetelma
Kontrolli 1: Vesi + ateria
Interventio 1: Glukoosijuoma + ateria Kontrolli 2: Vesi + TV + ateria
Interventio 2: Glukoosijuoma + TV + ateria.
TV
➔ aterian aikainen television katsominen ei vaikuttanut energiansaantiin
Mekhmoukh ym.
2012, Ranska 38, poikia, kaiken
painoisia 16,5 Vaihtovuoroinen asetelma
Interventio 1: TV
Kontrolli 2: Yksin syöminen Interventio 3: Ryhmässä syöminen Interventio 4: Musiikin kuuntelu.
TV
➔ energiansaanti ylipainoisilla 44 kcal ↑
Zepetnek ym.
2017, Kanada 41, tyttöjä,
kaiken painoisia 11,7 Vaihtovuoroinen asetelma
Interventio 1: TV 45min ennen ateriaa Interventio 2: videopelejä 45min ennen ateriaa
Interventio 3: haastava tietokonetehtävä 45min ennen ateriaa
Kontrolli: ei ruutuaikaa ennen ateriaa.
TV, videopelit, energiansaanti
➔ ateriaa edeltävä television katsominen tai videopelien pelaaminen ei vaikuttanut energiansaantiin.
Tilastollisesti merkitsevät tulokset on lihavoitu. N = otoksen koko, kg = tutkittavien painoluokka BMI-SDS:n perusteella, g = tutkittavien sukupuoli, TV = televisio, kcal = kilokalori, TV
= televisio.
2.3.2 Ruutuajan yhteys ravintoaineiden saantiin
Ruutuajan ja ravintoaineiden saannin välistä yhteyttä käsitellään katsauksessa yhteensä kuudessa tutkimuksessa (Taulukko 4). Tutkimuksista kolme käsittelee ruutuajan ja toiset kolme television ja/tai videoiden käytön yhteyttä ravintoaineiden saantiin. Poikkileikkaustutkimuksia on neljä, seurantatutkimuksia yksi ja interventiotutkimuksia yksi.
Lisääntyneen ruutuajan (Cameron ym. 2016), yli neljän tunnin päivittäisen ruutuajan (Utter ym. 2003) ja yli viiden tunnin päivittäisen television katsomisen (Barr-Anderson ym. 2009) havaittiin olevan yhteydessä lisääntyneeseen kokonaisrasvan saantiin. Barr-Anderson tutkimusryhmineen havaitsi television katsomisen lisäävän rasvan saantia yhdellä energiaprosentilla. Epstein havaitsi tutkimusryhmineen (2005), että ruutuajan vähentäminen 25 – 30 % normaalista ruutuajasta vähensi rasvan saantia 295 kilokaloria vuorokaudessa. Liang (2009) eivätkä Shang (2015) tutkimusryhmineen havainneet ruutuajan tai television katsomisen lisäävän kokonaisrasvan saantia.
Cameron ym. (2016) havaitsivat ruutuajan olevan yhteydessä myös lisääntyneeseen hiilihydraattien ja proteiinin saantiin. Liang ym. (2009) löysivät yhteyden lisääntyneen yli yhden tunnin päivittäisen television katsomisen ja sokerin saannin väliltä, mutta Shang ym. (2015) eivät. Shang ym. löysivät yhteyden yli kahden tunnin päivittäisen ruutuajan ja vähentyneen kuidun saannin väliltä. Utter ym. (2003), Barr-Anderson ym.
(2009) taikka Epstein ym. (2005) eivät havainneet yhteyttä ruutuajan tai television ja muiden energiaravintoaineiden välillä.
Taulukko 3. Ruutuajan yhteys nuorten ravintoaineiden saantiin
Tutkimus Tutkimustyyppi Otos (n, kg, g) Ikä (v) Menetelmä/asetelma Keskeiset tulokset
Utter ym. 2003, USA Poikkileikkaus 4 480 13 – 17 Ruoankäyttö: frekvenssikysely (YAQ) Ruutuaika: kyselylomake
>4 h TV / pvä ↑
➔ Kokonaisrasva (E%) ↑ Epstein ym. 2005,
USA
CT 16 Pojat: 14,7
Tytöt: 13,7
Vaihtovuoroinen asetelma, kotioloissa toteutettu 1.Baseline 3 vk
2.Ruutuajan lisäys 25 – 30% 3 vk
3.Ruutuajan vähennys 25 – 30% baselinesta, 3 vk Ruoankäyttö: 3 x 24 h -haastattelu
Ruutuajan vähennys
➔ rasva↓ 295 kcal/pvä Ruutuajan lisäys
➔ energiaravintoaineet
Barr-Anderson ym.
2009, USA Seurantatutkimus,
5 v 1930 12,8 ja
15,9 Ruoankäyttö: valvottu frekvenssikysely (YAQ) Ruutuaika: valvottu kyselylomake
Kysely tehtiin 2 x, 5 vuoden välein
TV ↑
➔ Kokonaisrasva (E%), 1 E% ↑
➔ Tyydyttynyt rasva (E%)
Liang ym. 2009,
Kanada Poikkileikkaus 4966 10 Ruoankäyttö: Vanhempien täyttämä frekvenssikysely (YAQ)
Ruutuaika: Vanhempien täyttämä kyselylomake >1 h TV, videot / pvä ↑
➔ sokeri (%)
kokonaishiilihydraateista ↑
➔ kokonaisrasva (E%) Shang ym. 2015,
Kanada Poikkileikkaus 630 9,6 Ruoankäyttö: 3 x 24 h haastattelu
Ruutuaika: kyselylomake >2 h ruutuaikaa / pvä ↑
➔ Kuitu (0,7 g/1000 kcal) ↓
➔ Sokeri (g/1000 kcal)
➔ Kokonaisrasva (g/1000 kcal) Cameron ym. 2016,
Kanada Poikkileikkaus 283, ylipainoisia tai obeeseja,
197 tyttöä ja 86 poikaa
15,5 Ruoankäyttö: 3 päivän ruokapäiväkirja
Ruutuaika: kasvokkain tapahtuva haastattelu Ruutuaika ↑
➔ HH (g) ↑
➔ Proteiini (g) ↑
➔ Kokonaisrasva (g) ↑ Tilastollisesti merkitsevät tulokset on lihavoitu. CT = kontrolloitu tutkimus, n = otoksen koko, kg = tutkittavien painoluokka BMI-SDS:n perusteella, g = tutkittavien sukupuoli, YAQ = Youth/Adolescent Questionnaire, h = tunti, TV = televisio, E% = energiaprosentti, kcal = kilokalori, HH = hiilihydraatti, g = gramma.
2.3.3 Ruutuajan yhteys ruoankäyttöön
Ruutuajan ja ruoka-aineiden välistä yhteyttä käsittelevät tutkimukset tutkivat ruutuajan yhteyttä tiettyjen ruokavalion laatua mittaavien ruoka-aineiden ja ruoka-aineryhmien saantiin. Eniten on tutkittu hedelmien ja vihannesten (pois lukien peruna), sokeroitujen virvoitusjuomien, makeiden herkkujen, suolaisten herkkujen, pikaruoan ja naposteluruoan saantia, sekä jonkin verran täysjyväviljan sekä vaalean viljan saantia. Tutkimuksissa makeat ja suolaiset herkut on yhdistetty kahdessa tapauksessa (Scully ym. 2007, Barr-Anderson ym. 2009) naposteluruoiksi.
Ruutuajan ja ruoka-aineiden yhteyttä käsittelevässä taulukossa (Taulukko 3) on mukana yhdeksän tutkimusta. Poikkileikkaustutkimuksia on viisi, seurantatutkimuksia kolme ja satunnaistettuja interventiotutkimuksia yksi. Television, ruutuajan ja tietokoneen käyttö oli kaikissa tutkimuksissa yhdistetty heikompaan ruokavalion laatuun. Lisääntynyt ruutuaika tai television katsominen olivat yhteydessä pienentyneeseen hedelmien ja vihannesten saantiin kaikissa sitä tutkineissa tutkimuksissa, lukuun ottamatta Scullyn tutkimusryhmää (2007), joka havaitsi yhteyden vain hedelmien kohdalla. Ainoastaan Barr-Anderson tutkimusryhmineen (2009) tutki ruutujen käytön, tässä tapauksessa television, yhteyttä täysjyväviljojen saantiin.
Lisääntynyt television katsominen vähensi täysjyväviljojen käyttöä.
Ruutuajan ja erinäisten ruutujen käytön havaittiin olevan yhteydessä lisääntyneeseen virvoitusjuomien käyttöön kaikissa yhteyttä selvittäneissä tutkimuksissa. Gebremariam (2017) tutkimusryhmineen havaitsi, että jo yhden tunnin päivittäisen ruutuajan lisääntyminen lisäsi virvoitusjuomien käyttöä 30 – 90 millilitraa per päivä, tutkimusmaasta riippuen. Peneau ym.
(2009) havaitsi aterianaikaisen television katsomisen lisäävän virvoitusjuomien käyttöä noin 161 kilokalorin verran per ateria. Ruutuajan havaittiin olevan positiivisessa yhteydessä myös makeiden herkkujen (Vereecken ym. 2006 ja Falbe ym. 2014), suolaisten herkkujen (Falbe ym.
2014), naposteluruokien (Scully ym. 2007) ja pikaruoan (Scully ym. 2007 ja Falbe ym. 2014) käyttöön. Barr-Anderson tutkimusryhmineen (2009) havaitsi television katsomisen olevan yhteydessä napostelu- ja pikaruoan lisääntyneeseen käyttöön.
Tutkimukset havaitsivat yhteydet joko suositukset (> 2 h) ylittävän (Lowry ym. 2002 ja Barr- Anderson ym. 2008) tai runsaan (tutkimuksesta riippuen joko >3 h, >4 h tai >5 h) (Utter ym.
2003, Scully ym. 2007, Barr-Anderson ym. 2009) ruutujen käytön yhteydessä. Loput tutkimuksista käsittelivät ruutuaikaa jatkuvana muuttujana.
Taulukko 3. Ruutuajan yhteys nuorten ruoka-aineiden käyttöön.
Tutkimus Tutkimustyyppi Otos (n, kg, g) Ikä (v) Menetelmät Keskeiset tulokset
Lowry ym. 2002, USA Poikkileikkaus 15 349 14 – 17 Ruoankäyttö: valvottu frekvenssikysely Ruutuaika: valvottu kyselylomake
>2 h TV / pvä ↑
➔ vihannekset ja hedelmät alle 5 krt/vk ↓ Utter ym. 2003, USA Poikkileikkaus 4 480 13 – 17 Ruoankäyttö: frekvenssikysely (YAQ).
Ruutuaika: kyselylomake Runsas TV ↑
➔ hedelmät ↓
➔ vihannekset ↓
➔ SSB↑
>4 h tietokone / pvä ↑
➔ SSB↑
Vereecken ym. 2006,
35 maata Poikkileikkaus 162 305 11-, 13-
ja 15- vuotta
Ruoankäyttö: valvottu frekvenssikysely
Ruutuaika: valvottu kyselylomake Ruutuaika ↑
➔ hedelmät↓ 19/35 maata
➔ vihannekset↓ 20/35 maata
➔ SSB ↑ 35/35 maata
➔ makeat herkut ↑ 35/35 maata Scully ym. 2007, Australia Poikkileikkaus 18 486 12 – 17 Ruoankäyttö: valvottu frekvenssilomake
Ruutuaika: valvottu kyselylomake >3 h ruutuaikaa ↑ / pvä
➔ hedelmät ↓
➔ SSB ↑
➔ pikaruoka ↑
➔ naposteluruoka ↑
Larson ym. 2006, USA Seurantatutkimus, 5 v
1495 15,9 Ruoankäyttö: frekvenssikysely (YAQ) Ruutuaika: kyselylomake
Kyselyt tehtiin ensimmäisen kerran
valvotusti koulussa, ja 5 vuotta myöhemmin ne lähetettiin tutkittaville kotiin.
TV ↑
➔ hedelmät, pojat ↓
➔ vihannekset, tytöt ↓
Barr-Anderson ym. 2009, USA
Seurantatutkimus, 5 v
1930 12,8 ja
15,9
Ruoankäyttö: valvottu frekvenssikysely (YAQ)
Ruutuaika: valvottu kyselylomake Kyselyt tehtiin 2 x, 5 vuoden välein
>2 h TV/pvä ↑
➔ täysjyvävilja ↓
➔ pikaruoka ↑
>5 h TV/pvä ↑
➔ hedelmät ↓1
➔ SSB ↑1
➔ naposteluruoka ↑
Peneau ym. 2009, Ranska RCT 29, normaali-
painoisia 15,5 Vaihtovuoroinen asetelma Interventio 1: TV
Kontrolli: Yksin syöminen Interventio 2: Ryhmässä syöminen Interventio 3: Musiikin kuuntelu.
Aterian aikainen TV
➔ SSB↑
- pojat 167 kcal (+- 40),
- tytöt 155 kcal (+-37) Falbe ym. 2014, USA Seurantatutkimus,
2 v Tyttöjä: 4604
Poikia: 3668 15,7 Ruoankäyttö: frekvenssikysely (YAQ) Ruutuaika: kyselylomake
Kyselyt lähetettiin tutkittaville 2004, 2006 ja 2008.
Ruutuaika ↑
➔ hedelmät ja vihannekset↓
➔ SSB↑
➔ pikaruoka↑
➔ makeat herkut↑
➔ suolaiset naposteltavat↑
Gebremariam ym. 2017,
ENERGY-study, Eurooppa Poikkileikkaus 7886 11,6 Ruoankäyttö: valvottu frekvenssikysely
Ruutuaika: valvottu kyselylomake TV + 1h ↑
➔ SSB 30-90 ml/pvä ↑ Tietokone ↑
➔ SSB ↑
Tilastollisesti merkitevät tulokset lihavoitu. N = otoskoko, kg = tutkittavien painoluokka BMI-SDS:n perusteella, g = tutkittavien sukupuoli, YAQ = Youth/Adolescent Questionnaire, TV = televisio, h = tunti, kcal = kilokalori, SSB = sokeroidut virvoitusjuomat, RCT= satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, 1=tulos myös nuoremmalla kohortilla.
2.3.4 Ruutuajan yhteys ateriarytmiin
Ruutuajan ja ateriarytmin yhteyttä käsittelevään taulukkoon valikoitui yhteensä seitsemän tutkimusta (Taulukko 5). Näistä kolme selvitti ruutujen käytön ja napostelutyyppisen syömisen yhteyttä, kolme ruutuajan ja aamupalan syömisen välistä yhteyttä ja yksi ruutuajan yhteyttä pääaterioiden määrään. Kaikki tutkimuksista yhtä seurantatutkimusta lukuun ottamatta olivat poikkileikkaustutkimuksia. Taulukkoon valikoituneen kirjallisuuden perusteella naposteluksi on määritelty epäterveellisiksi luokitelluista ruoista koostuva, pääaterioiden välissä tapahtuva syöminen.
Yli kahden tunnin päivittäisen ruutuajan (Fletcher ym. 2018), yli kolmen tunnin (Snoek ym.
2006) ja yli viiden tunnin (Utter ym. 2003) päivittäisen television katsomisen havaittiin olevan yhteydessä lisääntyneeseen epäterveellisten ruokien naposteluun. Fletcher ynnä muut havaitsivat suositukset ylittävän ruutuajan lisäävän naposteluriskiä 1,5 -kertaiseksi ja Snoekin sekä Utterin työryhmät havaitsivat runsaan television katsomisen lisäävän naposteluruokien määrää puolella annoksella per päivä.
Al-Hazzaa tutkimusryhmineen havaitsi 2011 toteutetussa tutkimuksessaan lisääntyneen, yli kaksi tuntia ylittävän päivittäisen ruutuajan olevan yhteydessä harventuneisiin aamiaiskertoihin tyttöjen, mutta ei poikien joukossa. Lipsky ja Iannotti (2012) havaitsivat lisääntyneen television katsomisen olevan yhteydessä aamiaisen väliin jättämiseen kaikkien yli 13-vuotiaiden tutkittavien joukossa. Al-Hazzaa työryhmineen ei havainnut 2013 toteutetussa tutkimuksessaan yhteyttä yli kolmen tunnin päivittäisen ruutuajan ja aamiaisen välillä. Bawaked työryhmineen (2018) ei havainnut ruutuajan olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä aterioiden määrän vähenemiseen. Tutkimuksessa aterioiksi laskettiin aamiainen, aamupäivän välipala, lounas, iltapäivän välipala ja päivällinen.
