Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Johdon turvallisuuskävelyitä on tutkittu kansainvälisesti jo kohtalaisen monipuolisesti eri kon-teksteissa, mutta kansallinen tutkimus on vähäistä. Johdon turvallisuuskävelyillä voidaan vai-kuttaa organisaatioiden eri yksiköiden potilasturvallisuuteen sekä potilaan saaman hoidon laa-tuun. Organisaation ylimmän johdon täytyy olla sitoutunut potilasturvallisuuden parantami-seen, yhdessä henkilökunnan ja potilaiden sekä heidän omaistensa kanssa. Potilaiden ja omais-ten osallistumista kävelyille olisi kuiomais-tenkin merkittävästi lisättävä.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella johdon turvallisuuskävelyiden vaikutukset liittyivät työym-päristöön, tarvikkeisiin ja välineisiin, prosesseihin sekä yksilöiden ja tiimien toimintaan. Kiin-nittämällä huomioita hoidon turvallisuuteen ja laatuun vaikuttaviin osa-alueisiin voidaan joh-don turvallisuuskävelyillä tehdä ennaltaehkäisevää riskien kartoitusta sekä tuoda esiin ja tehdä tarvittavia kehittämistoimenpiteitä. (Kuvio 4.)

Johdon turvallisuuskävelyt

Hoidon turvallisuus Hoidon laatu

Johto Henkilökunta Potilas

Riskien kartoitus

Kehittämis-toimenpiteet

Työympäristö Tarvikkeet ja

välineet Prosessit Yksilöiden ja

tiimien toiminta

Kuvio 4. Tutkimuksen viitekehyksen kirjallisuuteen ja tutkimusartikkeleihin perustuva yh-teenveto johdon turvallisuuskävelyiden tekijöistä ja osa-alueista.

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata johdon turvallisuuskävelyitä yhdessä yliopistolli-sessa sairaalassa. Tavoitteena on tuottaa johdon turvallisuuskävelyiden suunnittelusta ja käy-töstä tietoa, jota voidaan hyödyntää turvallisuuskulttuurin parantamisessa.

Tutkimuskysymykset olivat:

1. Millaisia potilasturvallisuuteen liittyviä yleisiä havaintoja ja tietoja yksiköiden hyvistä käy-tänteistä johdon turvallisuuskävelyillä saadaan?

2. Millaisiin potilasturvallisuuden kehittämistoimenpiteisiin johdon turvallisuuskävelyt johta-vat?

4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Tutkimuskonteksti

Tämän tutkimuksen kohderyhmä on yksi yliopistollinen sairaala, joka koostuu 18 jäsenkun-nasta, ja väestöpohja on noin 250 000 asukasta. Potilaan hoitoa tuottavat yliopistosairaala ja perusterveydenhuollon liikelaitos. Erikoissairaanhoito koostuu kuudesta erikoisalalähtöisestä palvelukeskuksesta jakautuen edelleen erikoisalalähtöisiin osaamiskeskuksiin. Kuntayhtymän potilasturvallisuuden vastuu on johtajaylilääkärillä ja palvelukeskusten potilasturvallisuudesta vastaa palvelukeskusjohtaja. (Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018a.) Sairaanhoitopiirin vuo-den 2018 tietojen mukaan erikoissairaanhoidossa oli henkilökuntaa noin 4500 (Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018c), joista hoitotyötä teki lähes 3000 työntekijää ja lääkäreitä oli noin 700 (Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018a). Sairaansijoja erikoissairaanhoidossa oli lähes 600 ja hoitopäiviä oli ollut vuonna 2018 noin 168 000. Hoitoa oli saanut noin 98 600 eri henkilöä.

(Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2018c.)

Perusterveydenhuollon liikelaitos vastaa sairaanhoitopiirin seitsemän kunnan perusterveyden-huollon ja vanhusten laitoshoidon järjestämisestä. Jäsenkuntien väestöpohja on noin 25 000 asukasta. Perusterveydenhuollossa oli vakinaista henkilökuntaa vuonna 2018 noin 350, joista hoitotyötä teki noin 250 työntekijää ja lääkäreitä oli noin 40. Sairaansijoja seitsemän kunnan alueella oli yhteensä noin 250. Hoitopäivien tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, mutta vuoden 2018 tilinpäätöksen mukaan lyhytaikaisten hoitopäivien lukumäärä vähentyi edelliseen vuoteen verrattuna. Hoitoa saaneiden henkilöiden lukumäärästä ei löytynyt tietoa. (Pohjois-Savon sai-raanhoitopiiri 2018b.)

4.2 Johdon turvallisuuskävelyiden toteuttaminen tutkimusorganisaatiossa

Suomen Potilasturvallisuusyhdistys ry (SPTY) on laatinut mallin johdon turvallisuuskävelyi-den toteuttamiseksi. Tämä malli on toiminut myös esimerkkinä tutkimusorganisaatiossa toteu-tetuissa johdon turvallisuuskävelyissä. SPTY:n mallin mukaisesti organisaation potilasturvalli-suuspäällikkö koordinoi kävelyn eri vaiheita, joita tehdään sovitusti eri yksiköihin. Yksikkö valmistautuu johdon turvallisuuskävelyihin kokoamalla yhteen kaikki potilasturvallisuuteen liittyvät dokumentit ja tiedot. Näitä voivat olla muun muassa vaaratapahtumien raportointitilas-tot ja potilaspalautteet sekä henkilökunnan esiin tuomat turvallisuushaasteet. Ennalta sovitun ajan esimerkiksi kaksi tuntia kestävään kävelyyn sisältyy yksikköön tutustuminen mukaillen potilaan hoitopolun kulkua hoitojakson aikana sekä yhteinen keskustelu henkilökunnan kanssa.

Potilaita kannustetaan osallistumaan kävelyyn. Kävelyn aikana johto esittää henkilökunnalle

ohjeistettuja kysymyksiä. Kävelyn lopuksi käydään osallistujien kanssa loppukeskustelu ja teh-dään kirjallinen yhteenveto esille tulleista tärkeistä asioista. Kehittämistoimenpiteille määritel-lään vastuuhenkilöt ja toteutusaikataulu sekä laaditaan kävelystä muistio. Yksikön esimiehen vastuulla on kehittämistoimenpiteiden toteuttaminen yhdessä henkilöstön kanssa. Tehdyistä toimenpiteistä raportoidaan potilasturvallisuuspäällikölle yhdessä sovitun aikataulun mukai-sesti. (SPTY 2018.)

4.3 Johdon turvallisuuskävelyiden dokumentit aineistona

Yliopistollisen sairaalan johdon turvallisuuskävelyistä syntyneet muistiot (N=15) ovat tämän tutkimuksen aineisto. Tutkimusaineiston muodostuessa sairaalassa toteutettujen potilasturval-lisuuskävelyitä koskevista muistioista on tutkimuksen lähestymistapa dokumenttianalyysi. Do-kumenttianalyysissä päätelmiä tehdään kirjallisessa muodossa olevasta valmiista aineistosta esimerkiksi raporteista, muistioista, päiväkirjoista, valokuvista, piirustuksista tai muista kirjal-lisista materiaaleista (Kylmä & Juvakka 2007, Bowen 2009, Ojasalo ym. 2009). Terveyden-huoltoalalla dokumentteja voivat olla esimerkiksi erilaiset rekisterit, potilastiedostot tai seuran-tatilastot (Miller & Alvarado 2005). Dokumenttianalyysi on herkkä asiayhteydelle eli millai-sena kyseessä oleva ilmiö näyttäytyy luonnollisessa ympäristössään. Tämän vuoksi sitä voidaan käyttää myös aineistoille, joita ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu tutkimusta varten. (Bowen 2009, Ojasalo ym. 2009.) Dokumenttianalyysiä käytetään myös tulevaisuuden tutkimuksessa trendien tunnistamiseen (Ojasalo ym. 2009).

Yksikön esimies tai hänen valtuuttamansa henkilö tekee johdon turvallisuuskävelyiden muis-tion valmiiseen muistiopohjaan, johon merkitään kävelyn aika, paikka ja osallistujat. Vuosina 2015–2018 johdon turvallisuuskävelyillä kiinnitettiin huomiota kuuteen turvallisuuden osa-alu-eeseen ja niiden alakategorioihin. Nämä turvallisuuden osa-alueet ovat olleet lääkehoito, tie-donkulku, henkilöturvallisuus, kiinteistöturvallisuus, potilasturvallisuus ja tietoturvallisuus.

Vuoden 2019 alusta alkaen organisaation muistiopohjaa muutettiin siten, että osa-alueiden ni-missä ja alakategorioiden sijoittelussa osa-alueiden alle tapahtui vaihdoksia. Uuden muistio-pohjan seitsemän osa-aluetta ovat lääkehoito, tiedonkulku, potilasturvallisuuden hyvät käytän-nöt, tietoturva ja tietosuoja, laiteturvallisuus ja ympäristön turvallisuus. (Taulukko 4.)

Muistioon kirjataan turvallisuuden osa-alueen mukaisesti kävelyn aikana tehtyjä yleisiä havain-toja, yksikön hyviä käytäntöjä, mahdollisesti kehitettäviä tai korjattavia toimenpiteitä sekä näi-den vastuuhenkilöt ja toteutusaikataulu. Tässä tutkimuksessa aineisto analysoidaan uunäi-den

muistiopohjan osa-alueiden mukaisesti. Tämä menettelytapa helpottaa tulevaisuudessa johdon turvallisuuskävelyiltä saatavan tiedon hahmottamista ja vertailtavuutta.

Taulukko 4. Johdon turvallisuuskävelyiden muistiopohjan osa-alueet ja alakategorioiden si-sältö.

Turvallisuuden

osa-alue Alakategoriat

Lääkehoito Luvat – osaaminen (Love)

Lääkehoidon turvallisuus (kaksoistarkistus, lääkkeenjakotila) Lääkkeiden tarkistus tulo/lähtö, päivittäiset muutokset Tiedonkulku Raportointimenettelyt mm. ISBAR ja hiljainen raportointi

Hoitotyön yhteenveto Epikriisi (5 vrk sisällä)

Potilasturvalli-suuden hyvät käytännöt

Perehdytys ja koulutus, Oppiportti/Potilasturvallisuutta taidolla 5 t + uusinta Moniammatillinen tiimityö

HaiPro-raportointi, ilmoitusten käsittely ja oppiminen Potilaan tunnistaminen

Leikkaustiimin tarkistuslista

Braden, FRAT, NRS, VAS, Fagerström MET, NEWS

Infektioiden ehkäisy

Yhtenäinen käsihygieniamalli Käsihuuhdepisteet, riskijäteastiat

Hoitoon liittyvien infektioiden ilmoittaminen ja raportointi MDR-mikrobien kirjaaminen ja informointi

Eristysmerkinnät Tietoturva ja

tie-tosuoja

Tietosuojakalvot käytössä aina tarvittaessa. Millä koneella yhteiskäyttötunnukset? Kirjoi-tetaanko aina omilla tunnuksilla? Miten käyttökatkoja seurataan ja miten niihin varaudu-taan? Miten käyttöoikeushakemusten päätökset säilytetään?

Laiteturvallisuus Laiteajokortit ja näytöt Laitteet kunnossa Ilmoitukset Valviralle

Ympäristöturval-lisuus Tilat, opasteet, esteettömyys, poistumistiet

Turvallisuusjärjestelmät (hälytysjärjestelmät, kameravalvonta, paloilmoitin) Vartiointi

4.4 Aineiston analysointi

Tutkimuksen aineiston analysointi toteutettiin käyttäen laadullista aineistolähtöistä sisällönana-lyysiä. Dokumenttianalyysi on systemaattinen prosessi ja etenee samansisältöisesti kuin ylei-sestikin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysi etenee (Bowen 2009, Ojasalo ym. 2009). En-simmäiseksi muistiot eli dokumentit luettiin kahdesti läpi, jotta johdon turvallisuuskävelyiden materiaalista ja siellä esille tulleista asioista muodostuisi mahdollisimman hyvä kokonaiskuva.

Tämän jälkeen materiaali litteroitiin vuoden 2019 johdon turvallisuuskävelyiden muistiopohjan mukaisesti. Seuraavaksi aineiston analysointi eteni materiaalin pelkistämiseen (redusointi) kar-simalla tutkimukselle epäolennainen sisältö pois. Tutkimuskysymykset ohjasivat tätä vaihetta ja materiaalista pelkistettiin potilasturvallisuutta koskevat asiat. Pelkistetystä aineistosta

etsit-tiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia esimerkiksi alleviivaten ja erivärisiä kyniä hahmotta-misen apuna käyttäen. Pelkistetty aineisto ryhmiteltiin (klusterointi) ala- ja yläluokkiin ja lo-pulta pääluokkiin muodostaen kokoavan, yhtenäisen käsitteen (abstrahointi). (Kylmä & Ju-vakka 2007, Tuomi & Sarajärvi 2009.) Sisällönanalyysin pääluokat ovat samat kuin johdon turvallisuuskävelyn muistiopohjan osa-alueet ovat. Esimerkki sisällönanalyysin etenemisestä on kuvattu taulukossa viisi.

Tutkimuksen aineiston sisällönanalyysiä täydennettiin määrällisen tutkimuksen tilastollisilla menetelmillä. Aineiston pienen koon vuoksi käytettiin perustunnuslukuja frekvenssi ja pro-sentti sekä havaintojen minimi- ja maksimiarvoja. Aineiston kuvaukseen käytettiin graafisia kuvioita. (Anttila 2006.)

Taulukko 5. Esimerkki aineiston pelkistämisestä ja luokittelusta tiedonkulun osa-alueelta.

Alkuperäinen

il-maisu Pelkistetty

il-maisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka

isbar-taskukortit

tila-taan kaikille tilataan

taskukor-tit taskukortit

raportointimenet-telyt

tiedonkulun kehit-täminen

isbar-raportointia tu-kemaan on tilattu tas-kukokoisia isbar-ra-portointikortteja

tilataan taskukor-tit

taskukortit

isbar on osittain vie-ras, asiasta

lisää systemaattinen

koulutus

koulutusta

isbar-ra-portointiin koulutusta lisää systemaattinen koulutus

isbarin koulutukset ovat menossa mutta kaikki eivät vielä käytä isbaria

isbarin

koulutuk-set jatkuu systemaattinen koulutus selkey-tyy ja tulee syste-maattiseksi siir-roissa käyttöön talon ohjeiden mukaisesti

isbarin käyttöön-otto potilassiir-roissa

käyttöönotto

5 TULOKSET

5.1 Johdon turvallisuuskävelyiden taustatiedot

Tutkimusorganisaatiossa johdon turvallisuuskävelyitä (JTK) oli tehty vuosina 2015–2018 yh-teensä 15 kappaletta. Ensimmäinen JTK oli tehty vuonna 2015. Tämän jälkeen vuonna 2016 oli tehty neljä kävelyä sekä vuosina 2017 ja 2018 viisi kävelyä molempina vuosina.

Kuviossa 5 on kuvattu tehtyjen johdon turvallisuuskävelyiden jakautuminen tutkimusorgani-saatiossa. Suurin osa eli 12 (80 %) kävelyä oli tehty erikoissairaanhoidon eri yksiköissä. Eri-koissairaanhoidossa (ESH) kävelyitä oli tehty jokaisessa potilaan kliiniseen hoitoon osallistu-vassa osaamiskeskuksessa, joita olivat Taseyksiköt, Operatiivinen keskus, Lääkinnällisten pal-velujen keskus, Mielenterveys ja hyvinvointi sekä Akuutti. Perusterveydenhuollon (PTH) lii-kelaitoksessa oli tehty kaksi (13 %) kävelyä ja ulkoistetun toiminnan yksikössä yksi (7 %) kä-vely.

Kuvio 5. Johdon turvallisuuskävelyiden suorituspaikka (N=15).

Johdon turvallisuuskävelyihin osallistuivat johtajaylilääkäri, sairaalan johtaja, toimialajohtaja tai hoitotyön johtaja, palvelukeskuksen johtaja, osaamiskeskusjohtaja ja ylihoitaja, potilastur-vallisuuspäällikkö, turpotilastur-vallisuuspäällikkö, tietosuoja- ja tietoturvavastaava ja hygieniahoitaja.

12

2 1

Johdon turvallisuuskävelyiden suorituspaikka

ESH 12 PTH 2

Ulkoistetun toiminnan yksikkö 1

Yksiköistä osallistujina olivat pääsääntöisesti osastonlääkäri, osastonhoitaja ja hoitohenkilö-kuntaa. Myös potilaita haastatellaan mahdollisuuksien mukaan. Potilasturvallisuuspäällikkö vastaa kävelyiden toteutuksesta ja toimii koollekutsujana.

Kuviossa 6 on kuvattu tehtyjen johdon 15 turvallisuuskävelyn osallistujamäärä kävelyittäin.

Kävelyt ovat kuviossa esitetty satunnaisessa järjestyksessä (1–15) yksiköiden tunnistettavuu-den suojaamiseksi. Johdon 15 turvallisuuskävelyllä on yhteensä ollut 214 osallistujaa. Käve-lyille osallistui vähimmillään 10 henkilöä ja enimmillään 23 henkilöä. Yleisemmin käveKäve-lyille osallistui 10–15 henkilöä ja keskimäärin 14 osallistujaa kävelyä kohti.

Kuvio 6. Johdon turvallisuuskävelyiden osallistujamäärät (N=214) kävelyittäin.

5.2 Johdon turvallisuuskävelyiden havainnot ja yksiköiden hyvät käytännöt 5.2.1 Lääkehoidon havainnot ja hyvät käytännöt

Lääkehoidon luvat ja osaaminen: Lääkehoidon potilasturvallisuutta turvattiin henkilökunnan suorittamilla lääkehoidon (LOVe) osaamisen koulutuksilla, tenteillä ja näyttökokein. Lääkehoi-don luvat olivat yksiköissä hyvin suoritettu ja voimassa. Osassa yksiköitä henkilökunta suoritti myös ylimääräisiä lupia. Ainoastaan yhdessä yksikössä lääkehoitoluvat eivät olleet ajan tasalla.

0 5 10 15 20 25

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15

Johdon turvallisuuskävelyiden osallistujamäärät kävelyittäin

Lääkärit suorittivat omat lääkehoidon tentit. Yhden yksikön toiminnassa lääkehoito ei sisälty-nyt henkilökunnan työhön.

Lääkehoitolupien voimassaolon ja päivittämisen toimintatavoissa ilmeni yksiköiden välisiä eroja. Yleisesti uudet työntekijät suorittivat tai päivittivät lääkehoitoluvat mahdollisimman no-peasti. Yksiköissä tietyt vastuuhenkilöt ottivat lääkehoidon näyttöjä vastaan. Yhdessä doku-mentissa mainittiin riskilääkkeiden suullinen tentti. Lääkehoitoluvat olivat organisaatiossa voi-massa kolme vuotta.

Hyvinä käytäntöinä dokumenteista ilmeni, että osastonhoitajat vastasit lääkehoitolupien voi-massaolosta, mutta myös jokaisella työntekijällä oli oma vastuu lääkehoitolupien päivittämi-sestä. Esiin tuli käytäntö, jossa osastonhoitaja tulosti tietojärjestelmästä (Uranet) tilastoja lää-kehoitoluvista sekä listoja henkilökunnan lääkehoitolupien voimassaolosta. Yhdessä yksikössä henkilökunta oli suorittanut kattavasti lääkehoidon koulutusta.

Lääkehoidon turvallisuus: Lääkkeenjakotilan huoneiden turvallisuus ja lukitukset olivat hy-vällä tasolla ja yhden yksikön kohdalla mainittiin lisäksi kameravalvonta. Dokumenttien mu-kaan lääkehoidon turvallisuutta paransi lääkkeenjakotilan ja -tilanteen rauhoittaminen häiriöte-kijöiltä, lääkkeenjaon kaksoistarkastukset sekä lääkeautomaatin käyttö. Myös lääkkeenjakovir-heiden seuranta vähensi ja ennaltaehkäisi lääkkeenjakovirheitä.

Hyvinä käytäntöinä dokumenteissa mainittiin, että osastofarmaseutti tarkisti lääkeinteraktiot ja päivittäisten lääkemuutosten jälkeen tulostettiin uudet lääkekortit. Hyvinä käytäntöinä tuotiin esille huumausaineiksi luokiteltavien lääkeaineiden päivittäinen tarkastus, lääkekaapin viikoit-tainen tarkastaminen ja järjestäminen sekä Lean-menetelmän hyödyntäminen lääkekaapin jär-jestämisessä. Myös yksikön useampien lääkekaappien samanlainen järjestys ja lääkehoidon vastuuhenkilön nimeäminen mainittiin hyvinä käytäntöinä.

Lääkkeiden tarkistus tulo- ja lähtötilanteissa sekä päivittäiset muutokset: Hoitoon tullessa potilailla oli mahdollisesti useita kotilääkityslistoja. Kotilääkitykset tarkastettiin hoitoon tulta-essa, sieltä kotiutuessa sekä jatkohoitoon siirryttäessä. Yhdessä dokumentissa mainittiin, että lääkäri tarkisti ja kuittasi potilaiden kotilääkelistat hoitojaksojen alussa ja päättyessä. Kiire tu-lotilanteissa mainittiin syyksi, ettei kotilääkityksiä ehditty tarkastamaan.

Hyvinä käytäntöinä dokumenteissa mainittiin osastofarmaseutin hyödyntäminen lääkitysten tarkastamisessa sekä päivittäinen lääkevastuuhoitaja, jolle raportoitiin lääkemuutokset. Lisäksi

potilaiden kotiutuessa lääkkeet jaettiin valmiiksi dosetti-lääkeannostelijoihin sekä jatkohoito-paikkoihin annettiin mukaan ajantasaiset lääkekortit. Dokumenteissa mainittiin myös lääkehoi-don vaikuttavuuden kirjaukset sähköiseen potilaskertomukseen. Lääkäreiden osalta hyvänä käytäntönä ilmeni lääkemääräysten teko sähköisen potilaskertomuksen lääkeosioon.

Yleisesti lääkehoidon hyvinä käytänteinä mainittiin, että lääkehävikit olivat vähäisiä ja lääke-hoidossa ajateltiin myös taloudellisuutta. Tämä ilmeni kalliiden lääkkeiden käyttämisellä vain niitä todella tarvitseville potilaille, sekä lääkkeiden huolellisella tilaamisella. Lääkehoitosuun-nitelmien päivityksestä mainittiin vain yhden yksikön kohdalla, samoin sairaala-apteekin suo-rittamasta vuositarkastuksesta. Yhdestä dokumentista ilmeni, että lääkehoidosta tehtiin paljon HaiPro-ilmoituksia eli potilasturvallisuuden vaaratapahtumien raportointimenettelyn ilmoituk-sia, mutta ne olivat harvoin olleet vakavia tapahtumia.

5.2.2 Tiedonkulun havainnot ja hyvät käytännöt

Raportointimenettelyt: Yksiköt käyttivät sekä suullista että hiljaista raportointia. Näitä rapor-tointimenetelmiä käytettiin myös yhdessä esimerkiksi 30 minuutin hiljainen raportti ja 15 mi-nuutin suullinen raporttiosuus. Hiljainen raportointi paransi kirjaamiskäytäntöjä. Yksiköiden keinoja vahvistaa tiedonkulkua ja raportointia oli pitää vuoron vaihtuessa lääkäreiden ja hoita-jien yhteinen raportti, hoitahoita-jien väliseen tiedonkulkuun käytettiin atk-avusteista NettiMemo po-tilasraportointia, kotiutuskoordinaattori sekä kotiutushoitajat tarkistivat yhdessä joka arkiaamu mahdolliset potilaskotiutukset ja -siirrot. Lisäksi tiimihoitomalli vahvisti tiedonkulkua.

Noin puolet yksiköistä käytti raportoinnin tukena kokonaan tai osittain soveltaen ISBAR-struk-turoitua raportointimenetelmää varmistamassa ja vahvistamassa turvallista potilastiedonkul-kua. Yhdestä dokumentista ilmeni, että yksikön kaikki hoitajat suorittivat raportointimenetel-mään liittyvän ISBAR-tentin.

Hyvinä käytäntöinä yhdessä dokumentissa mainittiin potilaan siirtoraportin vastaanottajan ni-men kirjaaminen potilastietoihin. Verkostoneuvottelut mainittiin myös hyvänä käytäntönä po-tilaiden hoitoa koskevan tiedonkulun vahvistamiseksi. Kahden yksikön dokumenteista ilmeni toimintatavat taskukokoisen ISBAR-raportointimenetelmän tarkistuskortin käytöstä sekä hen-kilökunnan koulutukset ISBAR-menetelmän käyttöön.

Hoitotyön yhteenveto: Hoitotyön yhteenveto tehtiin kahdessa yksikössä aina potilaiden siirty-essä jatkohoitoon tai kotihoidon piiriin. Dokumenttien perusteella osa yksiköistä teki hoitotyön yhteenvedot aina myös hoitojaksojen loputtua. Yksi yksikkö teki hoitotyön yhteenvedot vain

potilaiden kotiutuessa jäsenkuntiin. Myös yksikössä sovittujen tiettyjen hoitotoimenpiteiden jälkeen tehtiin hoitotyön yhteenvetoa.

Epikriisi: Potilaiden sanelut purettiin yksiköissä nopeasti ja epikriisien valmistuminen viiden vuorokauden sisällä toteutui hyvin. Jossain yksikössä epikriisit saneltiin pääsääntöisesti jo ko-tiutuspäivänä. Kahdessa dokumentissa mainittiin, että epikriisien tarkistus saattoi viivästyä.

Yksi yksikkö lähetti epikriisit jatkohoitoon sähköisesti. Yhdessä dokumentissa mainittiin, että perusterveydenhuolto joutui pyytämään erikoisairaanhoidosta potilaiden epikriisejä. Yksi yk-sikkö ei lähettänyt epikriisejä, koska ne näkyvät Kanta-palvelun kautta.

5.2.3 Potilasturvallisuuden havainnot ja hyvät käytännöt

Perehdytys ja koulutus: Perehdytyksessä käytettiin Oppiportin verkkokursseja ja Potilastur-vallisuutta taidolla -verkkokoulutusta. Yksiköiden omat perehdytyssuunnitelmat olivat joko kirjallisena kansiossa tai sähköisenä muotona. Yksi yksikkö lähetti jo ennen työsuhteen alkua uusille työntekijöille sähköisen perehdytyssuunnitelman. Perehdytyksen kestoon dokumenttien perusteella vaikutti yksikön toiminnan luonne, tulevan työntekijän koulutus ja työkokemus sekä aikaisempi työhistoria organisaatiossa.

Perehdytys koostui osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien yleisperehdytyksestä, apulais-osastonhoitajien kliinisen hoitotyön perehdytyksestä sekä vastuuhoitajien antamasta perehdy-tyksestä omien vastuualueidensa asioihin. Dokumenteista ilmeni, että henkilökuntavaje, uuden työntekijän perehdytysprosessi ja osaamisvajeen kääntyminen vahvaksi osaamiseksi vaikutti-vat potilasturvallisuuteen. Yhdessä dokumentissa mainittiin, että vuosittainen täydennyskoulu-tusmäärä täyttyi. Osastonhoitaja kävi kehityskeskusteluissa työntekijän kanssa läpi täydennys-koulutustarpeita. Myös omaehtoista kouluttautumista kannustettiin ja tuettiin. Henkilökunta sai koulutusta oman vastuualueeseensa osaamisen ylläpitämiseksi. Vastuuhoitajat kouluttivat ja varmistivat muun henkilökunnan täydennyskoulutuksen omien vastuualueiden osalta.

JTK:den kahdessa dokumentissa mainittiin lääkäreiden perehdytys, joista toisessa yksikössä perehdytys toteutui erikoislääkäreiden osalta. Apuna perehdytyksessä yksikkö käytti perehdy-tysopasta ja lokikirjaa. Takapäivystäjät käyttivät Virve-järjestelmää. Toisen yksikön dokumen-tissa mainittiin lääkäreiden perehdytyksen olevan epäjärjestelmällisempää kuin hoitajien pereh-dytys.

Kolmasosa yksiköistä käytti täydellisesti tai osittain perehtymisen edistymisen dokumentointiin tarkoitettua iTsek-järjestelmää. Noin kolmasosassa yksiköistä koko henkilökunta suoritti Poti-lasturvallisuutta taidolla -verkkokoulutuksen.

Hyvinä käytäntöinä perehdytyksen turvaamiseksi dokumenteista ilmeni, että henkilökunta suo-ritti laiteajokortteja. Samoin esimiehet tulostivat henkilökunnan perehdytysten suoritusraportit kansioihin mahdollista henkilökunnan tekemää tarkastustarvetta varten.

HaiPro-raportointi: Henkilökuntaa kannustettiin tekemään HaiPro-ilmoituksia, mutta potilai-den tekemiä HaiPro-ilmoituksia ei yksiköihin ollut tehty. Yhpotilai-den dokumentin mukaan potilailta oli kerätty aktiivisesti paperisia potilaspalautteita.

Yksiköiden välillä oli eroavaisuuksia tehtyjen HaiPro-ilmoitusten käsittelyprosessissa. Ilmoi-tuksia käytiin läpi osastotunneilla, toimintaryhmän kokouksissa sekä lääkäreiden kokouksissa.

Aikatauluviiveet tehtyjen HaiPro-ilmoitusten käsittelyissä henkilökunnan kanssa vaihtelivat.

Dokumenteissa mainittiin aikataulut: mahdollisimman nopeasti, säännöllisesti, seuraavassa osastopalaverissa, kerran tai kahdesti kuukaudessa. Lisäksi yhdessä dokumentissa mainittiin toimintatapana tehdä yhteenveto kahdesti tai kolmesti vuodessa kaikista tehdyistä HaiPro-il-moituksista.

Kahden yksikön dokumenttien mukaan HaiPro-ilmoituksia käsittelivät lääkärit, osastonhoitajat tai apulaisosastonhoitajat. Tarvittaessa, HaiPro-ilmoitusten käsittelyprosessin mukaisesti, il-moituksen tekijältä pyydettiin lisätietoja tai ilmoitus lähetettiin jatkokäsittelyyn ylemmälle ta-holle. HaiPro-ilmoituksista tehtiin myös tilanteen vaatiessa suoraan ilmoitus Fimealle tai Val-viralle.

Hyvinä käytäntöinä dokumenteista ilmeni, että HaiPro-ilmoitukset käsiteltiin alustavasti yh-dessä henkilökunnan kanssa ja samalla tapahtuneista tilanteista opittiin yhyh-dessä. Hyvänä käy-täntönä koettiin myös yksikön oma excel-taulukko tehdyistä ja käsitellyistä ilmoituksista, jota koko henkilökunta pääsi katsomaan.

Potilaan tunnistaminen ja riskikartoitustestien käyttö: Yhdeksän yksikköä käytti potilas-rannekkeita tunnistamisen varmistamiseksi. Potilaiden henkilöllisyys varmistettiin rannek-keista ennen toimenpiteitä. Yhdessä yksikössä henkilöllisyys varmistettiin sosiaaliturvatunnuk-sella, toisessa yksikössä Kela-kortista. Kaikissa dokumenteissa ei mainittu tunnistamisen me-netelmää.

Dokumenttien mukaan riskikartoitustestejä (painehaavariskin tunnistamisen Braden-riskiluoki-tusmittari, kaatumisvaaran arvioinnin Frat -menetelmä, numeerinen NRS vajaaravitsemusseula, VAS kipumittari tai Fagerströmin nikotiiniriippuvuustesti) yksiköt käyttivät vaihtelevasti eri-koistumisalasta riippuen. Yksiköt käyttivät myös omaan erikoisalaan liittyviä testejä tai tutki-muskohtaisia potilaan voinnin tarkastuslistoja.

Hyvinä käytäntöinä yhdessä dokumentissa mainittiin lääkkeettömien keinojen käyttö kivunhoi-dossa. Lisäksi dokumenteissa mainittiin ravitsemustilan seuranta ruokailun valvonnalla tai nes-telistan avulla. Hoidon turvallisuutta hoitojakson aikana varmistettiin tehtyjä hoitoprosesseja noudattamalla, vuodepotilaiden hyvällä asentohoidolla ja painehaavoja ehkäisevillä korkean riskin patjoilla.

MET, NEWS: JTK dokumenteissa ei mainittu elvytysryhmä MET-toiminnasta tai peruselin-toimintojen NEWS -aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmän käytöstä.

5.2.4 Infektioiden ehkäisyn havainnot ja hyvät käytännöt

Yhtenäinen käsihygieniamalli, käsihuuhdepisteet ja riskijäteastiat: Yksiköissä oli käytössä käsihygieniamalli. Vain yhden yksikön dokumentissa mainittiin, etteivät he toimi käsihygienia-mallin mukaisesti. Vain yhdestä dokumentista ilmeni, ettei kukaan henkilökunnasta käyttänyt rannekelloja tai rakennekynsiä.

Käsihuuhdepisteitä oli yksiköihin sijoitettu kattavasti. Osa käytössä olevista käsihuuhteista oli automaattisia annostelijoita. Yhden yksikön dokumentista ilmeni, että potilashuoneissa oli kä-sihuuhteiden vieressä ohje oikeasta käsien desinfiointitavasta. Käsihuuhteen kulutusseurantaa tehtiin dokumenttien perusteella vain kahdessa yksikössä. Toisessa yksikössä seurantaa tehtiin vuosikulutuksesta, toisen yksikön dokumentista puuttui merkintä seuranta-ajasta.

Riskijäteastioita yksiköissä oli riittävästi. Kahden yksikön dokumentista ilmeni, että astiat oli-vat liian täynnä ja kahdessa dokumentissa mainittiin, että riskijäteastioissa oli niihin kuuluma-tonta tavaraa.

Hyvinä käytäntöinä dokumenteista ilmeni, että henkilökuntaa muistutettiin säännöllisesti hyvän käsihygienian noudattamisesta. Yhdessä yksikössä oma hygieniavastuuhenkilö seurasi kuukau-sittain henkilökunnan aseptiseen käyttäytymiseen liittyviä toimintatapoja. Yhden yksikön koh-dalla mainittiin hygieniahoitajan pitäneen koko henkilöstölle käsihygieniakoulutusta, toisessa yksikössä vierailijoille opetettiin oikea käsihygieniamalli.

Hoitoon liittyvien infektioiden ilmoittaminen ja raportointi: Tutkimusorganisaatiossa in-fektioiden ilmoittaminen ja raportointi tehtiin SAI-järjestelmän (sairaalan antibiootti- ja infek-tiojärjestelmärekisteri) kautta. JTK:den dokumenteista ilmeni, että kolme yksikköä käytti SAI-järjestelmää ongelmitta. Dokumenteista ilmeni myös infektioilmoitusten ja raportoinnin puut-teellisuuksia, jonka seurauksena eristysmerkinnät ja tarvittavat varotoimet jäivät tekemättä ai-heuttaen vaaratilanteita potilaiden hoitoon osallistuville henkilöille. Dokumenteista ilmeni, että eristyspotilaita oli vaikea saada jatkohoitoon. Jatkohoitopaikkaan oli myös unohdettu kertoa tartuntavaarasta.

Hyvinä käytäntöinä dokumenteista ilmeni, että SAI-järjestelmän ilmoitusten tilastot laitettiin yksiköissä esille. Organisaation hygieniatiimi kehitti eristyspotilaan hoitopolku-toimintakort-tia.

MDR -mikrobien kirjaaminen ja informointi: MDR-mikrobien (moniresistentit mikrobit) löydökset kirjattiin potilaiden hoito- ja riskitietoihin sekä potilastauluihin. Laboratoriolähettei-siin tieto merkittiin, mutta muihin mahdolliLaboratoriolähettei-siin hoitoon tai tutkimukLaboratoriolähettei-siin liittyviin lähetteiLaboratoriolähettei-siin

MDR -mikrobien kirjaaminen ja informointi: MDR-mikrobien (moniresistentit mikrobit) löydökset kirjattiin potilaiden hoito- ja riskitietoihin sekä potilastauluihin. Laboratoriolähettei-siin tieto merkittiin, mutta muihin mahdolliLaboratoriolähettei-siin hoitoon tai tutkimukLaboratoriolähettei-siin liittyviin lähetteiLaboratoriolähettei-siin

In document Johdon turvallisuuskävelyt sairaalan potilasturvallisuuden edistämisessä – dokumenttianalyysi (sivua 21-0)